Lainaus:29.06.2011 Sotanakki kirjoitti:
Stephen Kingin Kuulolla.

Kirja on sinänsä todella mielenkiintoinen kuvaus siitä kuin nykyajan tekniikka pettää.
Tarinassa on hieman zombitarinan tuntua mutta noin kirjan puolessa välissä tarina meni mielestäni vähän yli.
Pidin muun muassa hahmojen välisistä suhteista, mutta olisin kaivannut sitä "zombi" -tunnelmaa paljon enemmän.

Itse tykkäsin ko. kirjasta melko paljon kyllä. Ei se ehkä Kingin uudemmasta tuotannosta esim. Tapahtumapaikkana Duma Key -teosta voita, joka on mielestäni yksi Kingin parhaista, mutta hyvä se on joka tapauksessa.

Mitä mieltä olette Kingin uuden kirjan aiheesta?

"Huippumenestyneen yhdysvaltalaisen kirjailijan Stephen Kingin syksyn romaani palaa John F. Kennedyn murhan päiviin, kertoo brittiläinen sanomalehti Daily Telegraph."

Eilen aloitin Game of Thronesin englanninkielisenä. Odotan kirjalta aika paljon.

Englanninkielisiä kirjoja luettaessa voi olla huonot puolensa. Muun muassa sen kirjakkielen takia tuntuu kuin henkilöt olisivat viktoriaanisesta englannista (No ok aika pahasti liioiteltu, mutta ehkäpä joku ymmärtää).

Enpä tiedä, toivon ja itse asiassa uskon, että kokemus on sama ellei parempi kuin luettaessa suomenkielistä versiota.

Lainaus:22.07.2011 Sotanakki kirjoitti:
Eilen aloitin Game of Thronesin englanninkielisenä. Odotan kirjalta aika paljon.

Mainio kirja, itsellä tuo kolmas kirja työn alla ja edelleen mielenkiintoista ja paikoitellen yllättävää luettavaa.

Toukokuussa alkoi projekti, jossa tarkoituksenani lukea suomalaisia klassikoita, jotka ovat jääneet vähemmälle huomiolle lukutottumuksessani. Väinö Linnan Tuntematon sotilas, Mika Waltarin Suuri illusioni ja Sinuhe egyptiläinen ja Aleksis Kiven Seitsemän veljestä on tähän mennessä kahlattu läpi. Tällä hetkellä kesken Väinö Linnan Täällä Pohjan Tähden alla ykkönen. Ja Raamattu tuntuu olevan ikuisuusprojekti.

Ja Raamattu ei sitten kuulu näihn "suomalaisiin klassikoihin", vaan ihan yleisessä mielessä tämä kyseinen teos on ollut jo kuukausitolkulla kesken

Tuntematon Sotilashan on hieman muokattu versio Linnan alkuperäisestä versiosta. Siitä on nykyään saatavilla jonkinlainen "alkuperäisempi" versio, sellainen, millaiseksi Linna sen itse alunperin kirjoitti, ja se kulkee nimellä "Sotaromaani", julkaistu muistaakseni ehkä vuonna 2000. Onko kukaan lukenut ko. teosta?

Joo, minäkin olen ottanut projektiksi Raamatun ja olen toteuttanut sitä sillä tavalla että bussimatkalla aina luen luvun tai pari. Viimeaikoina ei ole vaan tullut matkustettua bussilla paljoa ja projekti on ollut jäissä.

Raamattua lukiessa saa varautua kaikkeen, se on sellaista settiä, että huhhuh.

No en jaksanut aloittaa Game of Thronesia kunnolla vielä joten päädyin lukemaan Stephen Kingin Tapahtumapaikkana Duma Keytä. Alkaa hitaammin kuin vaikkapa Kuulolla joten en voi oikein mitään vielä sanoa.
Toisaalta pidin todella paljon Stephen Kingin Richard Bachmanina kirjoittamista tarinoista: The Running Man aka Juokse tai kuole oli mainio.

Kuulolla alkoi tosiaankin melko suoraviivaisesti, mutta se toimi siinä mielestäni varsin hyvin. Tykkäsin kokonaisuudesta. Tapahtumapaikkana Duma Key onkin sitten vähän hitaammin alkava kirja, mutta se ei häirinnyt ainakaan omaa lukukokemustani yhtään, vaan rankkaan sen jopa paremmaksi kuin Kuulolla.

Genesis, kirjailijan nimeä en nyt muista.

Ei oikeen innostanut lukea, hieman tylsähkö, kun en ole tommoosen scifi-tieteen innokkain fani..

Sitä ennemmin luin KK-Kuolemankauppias. Suomalaisen ex-narkkarin kirja(joka on jostain syystä täyskaima erään suomalaisen Akuankka-piirtäjän kanssa), joka oli kiinnostava. Hyvä esimerkki miten käy jos huumeita rupeaa käyttämään.

Lainaus:29.07.2011 Boxwuudi kirjoitti:
Sitä ennemmin luin KK-Kuolemankauppias. Suomalaisen ex-narkkarin kirja(joka on jostain syystä täyskaima erään suomalaisen Akuankka-piirtäjän kanssa), joka oli kiinnostava. Hyvä esimerkki miten käy jos huumeita rupeaa käyttämään.

Eiks tuo ole Riku Rinteen kirja? Kerran olen Rikun luennolla ollut, ja se varmisti etten koskaan tule hänen kirjoihinsa koskemaan. Lievä fanaatikkko.

Tuli luettua yli 500-sivuinen Uusi Atlantis kahdessa päivässä. Ei hirveästi ole minua kirjat kiinnostaneet, mutta tämä oli kyllä niin mukaansa tempaava teos, että oli vain pakko lukea eteenpäin ja eteenpäin kunnes huomasi olevansa jo ihan loppumetreillä. Suosittelen kyllä ehdottomasti kaikille!

Pitääpä lainata muutakin Lincolnin tuotantoa, jospa vaikka löytyisi muutakin yhtä jännää luettavaa.

Lainaus:07.10.2011 Jameson kirjoitti:
Tuli luettua yli 500-sivuinen Uusi Atlantis kahdessa päivässä. Ei hirveästi ole minua kirjat kiinnostaneet, mutta tämä oli kyllä niin mukaansa tempaava teos, että oli vain pakko lukea eteenpäin ja eteenpäin kunnes huomasi olevansa jo ihan loppumetreillä. Suosittelen kyllä ehdottomasti kaikille!

Pitääpä lainata muutakin Lincolnin tuotantoa, jospa vaikka löytyisi muutakin yhtä jännää luettavaa.

Kuulostaa mielenkiintoiselta. Voisi käydä kirjastosta katsomassa, ei pitkään aikaan ole tullut mitään luettua.

Tuli käytyä eilen eräässä kirjakaupassa ja sieltä oli tarkoitus etsiä Lincoln Childin tuotantoa, mutta silmääni osui heti hieman samantyylinen kokoelma Lee Childilta. Katsoin, mikä oli hänen ensimmäinen kirjansa. Noh, sitä ei ollut eikä ollut seuraakaan, mutta kolmas oli ja valkkasin sen mukaani, kuten myös viidennen teoksen. Ainut vaan, että Lee Child keskittää teoksensa yhteen henkilöön, Jack Reacheriin, ja huomasin ettei minun olisi kannattanut ostaa myöhemmin julkaistua kirjaa lainkaan, sillä jokainen osa on juonen (eli päähahmo Jack Reacherin) kannalta merkittävä ja minun pitäisi jostain hankkia kaksi väliin sijoittuvaa kirjaa ennen kuin minun kannattaa alkaa tuota viidennettä lukemaan.
Jos en nyt mihinkään suurempaan kirjakauppaan pääse, niin lainaan joko kirjastosta tai tilaan netistä. Mutta jossain vaiheessa kuitenkin pakkohankinta (koko kirjasarja) omaan mitättömään kirjakokoelmaan, ainakin ensimmäisen kirjan perusteella, ja ilmeisestikin ovat melko suosittuja nämä Leen teokset ympäri maailman, eli tuskin laatu huononee edetessä.

Lovecraftin Necronomicon on ollut ikuisuusprojektina Keväästä asti. Aina tulee luettua pari novellia ja taas unohtuu kirjan hyllyyn. Pitäisi kyllä useammin lukea

Todella laadukasta tekstiä. Osa jopa hiukan oikeasti pelottavia, etenkin iltahämärässä lueskellessa. Englanniksi luen joten välillä on hiukan vaikeuksia ymmärtää kaikkia vanhan englannin sanoja, novellit kun on kirjoitettu 20-30luvuilla.

Sain kuitattua vieroitusoireeni, kun tuli luettua Tulen ja jään laulu -sarjan viides kirja A Dance with Dragons. Sarjan edellinen kirja Korppien kestit ilmestyi Suomeksi -07, että muutama vuosi on tullut odotettua. Tosin välis tuli luettua sarjan aikaisempia kirjoja uudelleen. Onneksi seuraavaa kirjaa on kirjoitettu jo ainakin 100 sivua. Eli nyt odotuksen ei pitäisi venähtää näin pitkäksi.

A Dance with Dragons on yli 950 sivua pitkä teos, jossa pääasiassa katetaan pöytää lopun tapahtumille. Vaikka kirja onkin tavallaan "siirtymäkirja", niin silti pidin kirjasta. Vähitellen kun sarjan loppu häämöttää, niin alkaa jännittää ketkä alkuperäisistä hahmoista selviävät loppuun ja minkälainen Westeros on tapahtumien jälkeen. Martinille tuttuun tapaan tässäkin kirjassa muutama "sankari" menettää henkensä - tosin yhdestä kuolemasta en ole mitekään varma. Ainakaan en halua uskoa siihen.

Seuraavasta lukunautinnosta kisasivat David Finkel:in - Pataljoona 2-16 ja Guillermo del Toro:n ja Chuck Hogan:in - Lankeemus. Päädyin lopulta tämän päivän sota tapahtumiin ja jätän kauhutarinat myöhemmälle.

Toi Lincoln Child:in Uusi Atlantis herätti mielenkiinnon - täytyy laittaa jonoon.

edit: mahdollinen spoiler

Lainaus:13.10.2011 tumbo kirjoitti:
Lovecraftin Necronomicon on ollut ikuisuusprojektina Keväästä asti. Aina tulee luettua pari novellia ja taas unohtuu kirjan hyllyyn. Pitäisi kyllä useammin lukea

Todella laadukasta tekstiä. Osa jopa hiukan oikeasti pelottavia, etenkin iltahämärässä lueskellessa. Englanniksi luen joten välillä on hiukan vaikeuksia ymmärtää kaikkia vanhan englannin sanoja, novellit kun on kirjoitettu 20-30luvuilla.

Itse lueskelin kans tuon tässä joskus, tykkäsin kyllä tosi paljon. Play.comista löytyi alle kahdellakymmenellä eurolla todella näyttävä painos ko. kokoelmasta, niin ei voi juuri paremmin rahojaan sijoittaa. Suomen kirjakaupoissa välillä näkee sellaista pehmytkantista versiota, joka ei aivan yhtä näyttävä ole. Sisällöltään toki kait täsmälleen sama.

Lainaus:20.10.2011 Filthy kirjoitti:

Lainaus:13.10.2011 tumbo kirjoitti:
Lovecraftin Necronomicon on ollut ikuisuusprojektina Keväästä asti. Aina tulee luettua pari novellia ja taas unohtuu kirjan hyllyyn. Pitäisi kyllä useammin lukea

Todella laadukasta tekstiä. Osa jopa hiukan oikeasti pelottavia, etenkin iltahämärässä lueskellessa. Englanniksi luen joten välillä on hiukan vaikeuksia ymmärtää kaikkia vanhan englannin sanoja, novellit kun on kirjoitettu 20-30luvuilla.

Itse lueskelin kans tuon tässä joskus, tykkäsin kyllä tosi paljon. Play.comista löytyi alle kahdellakymmenellä eurolla todella näyttävä painos ko. kokoelmasta, niin ei voi juuri paremmin rahojaan sijoittaa. Suomen kirjakaupoissa välillä näkee sellaista pehmytkantista versiota, joka ei aivan yhtä näyttävä ole. Sisällöltään toki kait täsmälleen sama.

Kaveri ainto tänään lainaan juurikin tuon englanninkielisen Necronomiconin..illalla sitte lueskelemaan..

Michael Crichtonilta oon nyt lukenut kolme kirjaa:

Kaappareiden vesillä

Tapahtumat sijoittuu 1665 vuoden Karibialle. Tarina kietoutuu kaapparikapteeni Hunterin ryöstöreissun ympärille.
Kirja oli mukavaa luettavaa kiinnostavan aihepiirinsä vuoksi, sekä Michael Crichtonin tapaan kuvailla tapahtumia ja paikkoja hyvin todenmukaisesti. Esim. Väli-Amerikan saaret olivat "Länsi-Intiaa", kuten siihen aikaan uskottiin. Myös monet yksityiskohdat oli otettu huomioon.
Loppua kohden tuntui kuitenkin vähän, että näitä merirosvo kliseitä oli laitettu muutama liikaa mukaan. Kuitenkin hyvä kirja kokonaisuutena. 7/10

Saalistaja

"Nanoteknologian piti kääntää evoluution kulkua, mutta ihmiskunnan pelastuksesta tulikin peto, jonka saaliita ovat ihmiset itse "
Tämä oli taas näitä tekniikan kirjoja, joita Crichton on tehnyt muutaman. Kuten tavallista kirjan alku on hyvin mukaansa tempaava ja etenee kohti loppuhuipentumaa, jota odotin hyvin jännittyneeenä. Loppu oli ihan uskottava, mutta taas jos vertaa alkupään sujuvuuteen, niin loppu tuntui vähän löysältä. 8/10

Herrasmiesryöstäjä

Viktoriaaniseen Englantiin sijoittuva romaani herrasmiesryöstäjistä. Perustuu tositapahtumiin.
Mielenkiintoinen aikakausi (Michael Crichton tekee kaikesta mielenkiintoista)
ja mielenkiintoiset henkilöt. Nerokkaita ratkaisuja, jotka eivät ole semmoisia CSI tyyppisiä nii-justiin ratkaisuja. Hyviä kirjoja tältä kirjailijalta olen saanut lukea aina. 8/10

Taideproosan välissä tuli luettua amerikkalaisen pataljoonan "uroteoista" Irakissa vuosina 07-08. Kirja oli Pataljoona 2-16 ja kirjoittaja on toimittaja David Finkel.

Kirja jätti aika tyhjän ja vihaisen olon, mutta ei oikein tiedä kenelle olisi vihainen - tai no Bushin hallinnolle. Tyrmistystä lisää tieto siitä, että Yhdysvallat on lähdössä tämän vuoden loppuun mennessä Irakista. Kirja on kirjoitettu kohtalaisen puolueettomasti ja varmaan kuvaa todella hyvin "sodankäyntiä" Irakin kaduilla. Jos joku on nähnyt Wikileaksin pätkän missä pari apachea silppuaa pari toimittajaa ja heidän oppaansa. Lisäksi tämän jälkeen heitä auttamaan tulleet siviilit(mukaan lukien lapset autossa). Videon tapahtumat sijoittuvat kirjassa seurannan alla olevan pataljoonan toimialueelle ja tilanne tulee yhdessä luvussa vastaan. Wikileaksin video tilanteesta: http://www.youtube.com/watch?v=5rXPrfnU3G0

Kirja on hyvä ja ajankohtainen, mutta jää silti toiseksi minun nykyajan sodankäyntikirjojen listalla. Ensimmäistä paikkaa pitää edelleen M.Bowdenin Isku Mogadishuun(kirja paljon parempi kuin elokuva). Mainitaan vielä pari muuta ehdokasta mm. aluksi blogina suuren suosion saanut My War: Killing Time in Iraq sekä 90-luvun Irakin sotaan sijoittuva Bravo kaksi Nolla.

Nyt työn alla on yhtä synkkää tekstiä Liimatalta ja Hynyseltä - Rillipää ja läski.

Nyt luen Stephen Kingin novellia "Salainen ikkuna, salainen puutarha." Novellista on tehty myös elokuva, jonka olen katsonut joskus aikaisemmin.

Kirja kertoo laiskasta, jopa hieman masentuneesta kirjailista nimeltään Morton Rainey. Mort asuu Mainen osavaltiossa erään rauhaisan järven rannalla. Hän on juuri keskellä avioeroa, koska hän yllätti vaimonsa jonkun toisen miehen kanssa sängystä. Eräänä päivänä Mort saa vieraan, Missisipistä asti tulleen maanviljelijä John Shooterin, joka väittää että Rainey on varastanut hänen tarinansa. Tästä alkaa hullunmylly, jota edes Mortin pääkoppa ei voi selvittää.

Kirja on ollut tähän asti hyvin mielenkiintoinen, jopa hieman jännittäväkin. Kirjaa lukiessani huomaan, miten uskollisesti elokuva on seurannut kirjan tarinaa.

The Witcher - Kohtalon Miekka tuli luettua. Varsin mielenkiintoista luettavaa Geraltin reissuista ja naisseikkailuista. Tuli palauteltua mieleen pelien tapahtumia, vaikka melko löyhästi se kirjoja seurasikin. Ainakin yhteisestä historiasta Yenneferin kanssa aukesi vähän enemmän.

Lainaus:07.12.2011 Sepander kirjoitti:
The Witcher - Kohtalon Miekka tuli luettua. Varsin mielenkiintoista luettavaa Geraltin reissuista ja naisseikkailuista. Tuli palauteltua mieleen pelien tapahtumia, vaikka melko löyhästi se kirjoja seurasikin. Ainakin yhteisestä historiasta Yenneferin kanssa aukesi vähän enemmän.

Ovatko The Witcher kirjat oikeasti hyviä? Itse voisin ottaa kirjat Viimeinen toivomus sekä Kohtalon miekka lukemattomien kirjojen listalle.

Lähtökohdat ovat hyvät, kun kirjoittaja on jostain muualta kuin Läntisestä Euroopasta tai Amerikoista - eli teksti voi erota perus proostasta. Pelejä en ole ehtinyt pelata - kuten en muitakaan pelejä enää - , mutta pelien arvosteluiden perusteella maailma tuntuu mielenkiintoiselta.

Jos teksti eroaa Dragonlancesta, Paolinista tai Eddingsistä niin voisin lukaista teokset.

Lainaus:07.12.2011 X000 kirjoitti:
Ovatko The Witcher kirjat oikeasti hyviä? Itse voisin ottaa kirjat Viimeinen toivomus sekä Kohtalon miekka lukemattomien kirjojen listalle.

Lähtökohdat ovat hyvät, kun kirjoittaja on jostain muualta kuin Läntisestä Euroopasta tai Amerikoista - eli teksti voi erota perus proostasta. Pelejä en ole ehtinyt pelata - kuten en muitakaan pelejä enää - , mutta pelien arvosteluiden perusteella maailma tuntuu mielenkiintoiselta.

Jos teksti eroaa Dragonlancesta, Paolinista tai Eddingsistä niin voisin lukaista teokset.

Paha sanoa kenenkään puolesta, onko hyviä vai ei, varsinkaan, kun en ole tutustunut noihin mainittuihin teoksiin. Muhun tuo Sapkowskin letkeä kirjoitustyyli ainakin iskee. Härskiä huumoria ja semmosta velikulta-meininkiä.

Tuolta lisää infoa ja mielipiteitä: http://fi.risingshadow.net/keskustelut/index.php?topic=2192.40

Tuli luettua Arturo Perez-Reverten Yhdeksäs Portti. Mahtava kirja, iltaisin en meinannut millään malttaa lopettaa lukemista, kunnes oli aivan pakko. Reverte osaa kuvailla inhimillisen päähenkilön tuntemuksia loistavasti. Kirjaan on saatu yhdistettyä huumoria ja jännitystä juuri sopivassa suhteessa.

Kirja kertoo Lucas Corso- nimisestä kirjaetsivästä, joka saa varakkaalta bibliofiililtä tehtäväkseen tutkia kolmen "Yhdeksän porttia varjojen valtakuntaan"- teoksen yhteyksiä, joiden avulla voisi kutsua itse paholaisen esiin. Etsiessään teoksia ympäri Etelä- ja Länsi-Eurooppaa mukaan mahtuu Alexandre Dumakseen liittyvä mysteeri, Corsoa seuraavia muukalaisia sekä salaperäisiä murhia.