No eipä taida olla oikeaa aihetta, joten kysyn täällä, että minkä kirjan voisi "toivoa" joululahjaksi? Mieluusti ensimmäinen osa jostain fantasia/scifi -kirjasarjasta.

Tällä hetkellä luen George R.R Martinin: Storm of Swords osa ykköstä, eli song of ice and firen luen joka tapauksessa.
Paras kirjasarja jota olen lukenut, tarpeeksi aikuista meininkiä, eikä pelkkää hyvä vs paha, musta vs valkoinen.


Jotain tuollaista ehkä vähän aikuisempaa, tai muuten vain kiinnostavaa kirjasarjaa haen.

Lainaus:08.12.2011 Sotanakki kirjoitti:
No eipä taida olla oikeaa aihetta, joten kysyn täällä, että minkä kirjan voisi "toivoa" joululahjaksi? Mieluusti ensimmäinen osa jostain fantasia/scifi -kirjasarjasta.

Tällä hetkellä luen George R.R Martinin: Storm of Swords osa ykköstä, eli song of ice and firen luen joka tapauksessa.
Paras kirjasarja jota olen lukenut, tarpeeksi aikuista meininkiä, eikä pelkkää hyvä vs paha, musta vs valkoinen.


Jotain tuollaista ehkä vähän aikuisempaa, tai muuten vain kiinnostavaa kirjasarjaa haen.

Tällä hetkellä vaikea heittää parempaa fantasiakirja sarjaa kuin Tulen ja Jään laulu. Kyseisten kirjojen jälkeen monet fantasiakirjat tuntuvat liian lapsellisislta ja ennakkoon arvattavilta. Mutta laitetaan muutama ehdotus, joista osa on vielä itselläkin lukematta. FANTASIAA: Abercrombie, Joe: Ase itse(sama kääntäjä kuin Martinin kirjoissa), Lynch, Scott: Locke Lamoran valheet. SCIFIÄ: Asimov, Isaac: Säätiö (1951) ja Reeve, Philip: Kävelevät koneet. Nämä ainakin eroavat perus Dragonlancesta sekä Eddingsistä.

Mainitsin sarjoista ainoastaan kirjasarjojen ensimmäiset osat, kun en jaksanut kirjoitella kaikkia putkeen.

Itselläni on tällä hetkellä edelleen työn alla Liimatan ja Hynysen: Rillipää & Läski. Kevyttä luettavaa, mutta ei etene. Tarina ei vain johda mihinkään. Guillermo del Toron toinen kauhukirja Lankeemus on jo odottamassa lukijaansa. Menee varmaan joluun, että pääsen aloittamaan.

Säätiöitä kyllä komppaan. Hyllystäni löytyy Säätiö-trilogia, ja lämpimät suosittelut kyllä annan! Muistaakseni näistä tuli jossain vaiheessa uudet painokset, että ihan kirjakaupoista pitäisi löytyä sitä versiota. Mielestäni aika ankean näköinen painos, mutta eipä se sisältöön vaikuta.

Kai Dyyni on tuttu? Niistäkin on tullut uudet painokset, olisiko vuonna 2009 tai 2010 ehkäpä.

Viime aikoina tullut luettua Iain Banksin "Kävelyä lasilla" ja Suzanne Collinsin "The hunger games". Kävelyä lasilla oli hyvä kirja, suosittelen. Tuon Nälkäpelin luin ihan kokeilumielessä, ostin sen nimittäin e-kirjana enkä ollut yhtään varma mitä siitä lukemisesta tulisi, mutta onnistuipa kuitenkin ja niinkin hyvin että vastaisuudessakin tulee ostettua e-kirjoja. Olisipa niitä enemmän suomenkielisinä ja yhtä hyvään hintaan kuin amazonilla. Tuon kirjan hommaamiseen vaikutti myös se että se oli varsin kehuttu ja onhan siitä tulossa elokuvakin tulevana keväänä. Muuuutta.. kirja oli huono. En oikeastaan missään vaiheessa tykännyt siitä, mutta kaippa olen kasvanut noiden nuorisofantasioiden yli. Tästä syystä en varmaankaan tule hommaamaan noita jatko-osia.

Vastapainoksi tuolle The hunger gamesille ostin siis lievästi sanottuna oudon ja melko raskaan kirjan eli Haruki Murakamin "1Q84". Tähän asti kirja on edennyt hyyyyvin hitaasti ja on ollut vaikea pistää ajatusta sille onko se ollut hyvä vai huono. Mutta koitan lukea sen loppuun ja laittaa jotain kommenttia jahka joskus siinä onnistun.

Lainaus:14.12.2011 BlindDestiny kirjoitti:
Vastapainoksi tuolle The hunger gamesille ostin siis lievästi sanottuna oudon ja melko raskaan kirjan eli Haruki Murakamin "1Q84". Tähän asti kirja on edennyt hyyyyvin hitaasti ja on ollut vaikea pistää ajatusta sille onko se ollut hyvä vai huono. Mutta koitan lukea sen loppuun ja laittaa jotain kommenttia jahka joskus siinä onnistun.

Itse olen aina tykännyt juuri tuollaisesta hitaammasta lähestymistavasta, varsinkin kirjallisuudessa. Tykkään kun maailma luodaan yksityiskohtaisesti ja hahmot saavat hyvin syvyyttä. Näiden saavuttaminen ei tietenkään yksioikoisesti tarkoita aina todella hidasta ja jaarittelevaa lähestymistapaa, mutta monesti se niin vaan on.

Hyvänä esimerkkinä kaikkien tuntema Taru Sormusten Herrasta.

Nightwish-elämänkerta / -kirja tällä hetkellä kulutuksessa, ja varsin mielenkiintoista tutustua bändin taustoihin ja historiaan tarkemmin. Kirjoitusasu on ihan ok-tasoa, mutta ylipäätään 5/5 koska Nightwish.

Sen lisäksi on ollut luennassa aivan liian pitkään Seitsemännen portaan enkeli, joka on jo nyt paljastunut yhdeksi parhaista lukemistani kirjoista. En vain tiedä, miksei siihen halua tarttua kauhean usein. Todella hellää tekstiä ja koskettava tarina lapsuuden viattomuudesta.

Nyt kun joululomalla on taas aikaa lukea, niin tuli lainattua kirjastosta James Ellroyn Amerikan tabloidi. Kertoo 50-luvun lopun ja 60-luvun alun Amerikasta ja mukana on niin mafiameininkiä, politiikkaa, kyttiä kuin tosielämän hahmojakin. Kirja rakentuu Robert Kennedyn mafian vastaisen sodan ympärille, johon soluttautuu mukaan FBI-agentti Boyd, jolla on puolestaan omia hämäräbisneksiään. Mukaan sekoittuvat tietenkin mafiapomot ja kumppanit, ja näin melkoinen soppa on valmis. Todella hyvä kirja! Yleensä kirjat lähtevät itselläni varsin hitaasti käyntiin, kun on kaikkea alkujaaritteua, johon ei oikein jaksaisi paneutua. Tämän kirjan kohdalla mietin itsekseni jo muutaman sivun kohdalla, että onpa hel*etin hyvä kirja. Suosittelen!

Neal Shustermanin Skinjacker-trilogia. Nuortenkirjoiksi yllättävän hyviä aikuistenkin lukea. Suosittelen, jollei ajatus alle 18-vuotiaiden kansoittamasta aavemaailmasta tunnu jostain syystä liian ärsyttävältä. Eli tässä perusidea on se, että jotkut lapset tai teinit eivät kuollessaan pääsekään sinne valoon tunnelin päässä vaan jäävät maan päälle vaeltamaan. Lisäksi rakastetut esineet tai vaikka rakennukset voivat siirtyä aavemaailmaan tuhoutuessaan. Maailma on hyvin luotu ja kehittyy trilogian edetessä. Kaksi ensimmäistä osaa ovat Amerikka-keskeisiä, mutta kolmannessa muukin maailma on olemassa.

Tv Tropes: http://tvtropes.org/pmwiki/pmwiki.php/Main/TheSkinjackerTrilogy

World War Z lähtee nyt audiokirjana, saas nähä onko hyvä.

Loppuvuonna sain luettua muutama kirjan loppuun. Liimatan ja Hynysen kirjeenvaihtoa tuli luettua kirjassa Rillipää ja Läski. En tiedä rikastuiko elämäni mitenkään, mutta tulipahan luettua.

Toisena kirjana tuli luettua Lankeemus - Vitsaus trilogian 2.kirja. Guillermo Del Toro ja Chuck Hogan ovat luoneet ihan viihdyttävän kauhukertomuksen, mikä etenee vauhdilla eikä jää jaarittelemaan. Ajoittain kirjassa saadaan luotua hyytäviä mielikuvia, mutta usein homma menee liian suoraviivaiseksi ja toiminnalliseksi. Silti suosittelen kauhukirjallisuuden ystäviä tutustumaan sarjaan.

Nyt lukemisen alla on kaksi toisistaan eroavaa teosta. Juha Vuorisen - Juoppohullun päiväkirja. osa 4, Vaippaihottuma sekä Scott Lynchin - Locke lamoran valheet. Jälkimmäisen kohdalla odotukset ovat korkealla.

Lainaus:08.12.2011 X000 kirjoitti:

Reeve, Philip: Kävelevät koneet.

Itse juuri tätä sarjaa lukemassa. Tällä hetkellä kolmas kirja menossa ja melkein jo harmittaa kun tämä on vain neliosainen sarja (tietääkseni). Yllättävän raakoja kohtia tarinassa, ottaneeko ihmisen raadollisuuteen kantaa. Maailma tempaisi kyllä mukaansa ja hahmot ovat mielenkiintoisia. Eilen taisi mennä neljään yöllä kun en malttanut lopettaa lukemista.

Nyt iltalukemisena Jack Kerouacin "Matkalla." Kirja kertoo Salvatore “Sal” Paradise- nimisestä pojasta ja hänen kaveristaan Dean Moriartystä, jotka liftailevat ympäri Amerikkaa. Romaani koostuu viidestä osasta, jotka kertovat kaikki eri reissusta. Romaani sijoittuu 50-luvun Jenkkeihin.

Kirjan alku oli hieman sekava, ja juoneen oli vaikea päästä käsiksi, mutta jo pian juoni aukeni ja kirja tempaisi mukaansa.

Lainaus:26.12.2011 Minä kirjoitti:
Nyt kun joululomalla on taas aikaa lukea, niin tuli lainattua kirjastosta James Ellroyn Amerikan tabloidi...

Jep, jep, tuo tuli luettua loppuun jo ajat sitten ja heti perään samalta kirjailijalta sarjan (USA:n alamaailma) seuraava osa, The Cold Six Thousand - Verirahat, joka jatkoi siitä mihin Amerikan tabloidissa jäätiin, eli vuoteen 1963 ja John F. Kennedyn murhan jälkimaininkeihin (tuskin spoilannee ketään, sillä tuota toitotetaan jo takakannessa ja kirja kuitenkin perustuu tosimaailmaan). Siitä jatketaan sitten aina vuoteen 1968 asti ja välissä ehtii tapahtumaan sitä sun tätä. Mukaan sekoittuu niin Vietnamin sotaa, USA:n presidenttipeliä, mafiosoja kuin Martin Luther Kingiä ja mustien kansalaisoikeustaisteluakin. Hyvä kirja tuokin, mutta jätin sarjan kolmannen osan (Levoton veri) luettavaksi johonkin hamaan tulevaisuuteen, kun kaipasin hieman vaihtelua. Niinpä kävin lainaamassa Dmitri Gluhovskin Metro 2033 -kirjan. Peliin en ole koskenut (vielä), mutta eiköhän kirja nosta mielenkiintoa sinne suuntaan, sillä vaikuttaa melko mainiolta teokselta, mitä nyt pari sivua lueskelin.

Aloitin tässä Conn Igguldenin Valloittaja-sarjan lukemisen, ja eka kirja on mennyt huimaa vauhtia. Todella koukuttavaa ja mielenkiintoista tekstiä, ja ostinkin jo valmiiksi sarjan muut julkaistut osat hyllyyn odottamaan. Keisari-sarjan lukemista en malttaisi odottaa, se kun aiheena ainakin on jopa mielenkiintoisempi kuin Valloittaja.

Täällä Wikipedian artikkeli aiheesta. Googlesta löytää kirja-arvosteluita ja muuta infoa, jos alkoi kiinnostaa.

Onko täällä muita ko. kirjasarjan lukeneita, tai kiinnostuneita?

Työn alla Kalle Veirton Suuret sählymuistelmani. Kirja on hauska, mukavan satiirinen ja kuvaa suomalaisen perheenisän elämää hienosti.

Lainaus:19.02.2012 Filthy kirjoitti:

Onko täällä muita ko. kirjasarjan lukeneita, tai kiinnostuneita?

Keisari-sarja luettu kahteen kertaan ja Valloittajasta kolme ekaa, neljäskin näemmä jo suomennettu.
Todella viihdyttävää ja koukuttavaa kerrontaa olematta kuitenkaan luotisuoraa mäiskettä. Aika lailla parhautta.

Lainaus:20.02.2012 Hei-Mdall kirjoitti:

Lainaus:19.02.2012 Filthy kirjoitti:

Onko täällä muita ko. kirjasarjan lukeneita, tai kiinnostuneita?

Keisari-sarja luettu kahteen kertaan ja Valloittajasta kolme ekaa, neljäskin näemmä jo suomennettu.
Todella viihdyttävää ja koukuttavaa kerrontaa olematta kuitenkaan luotisuoraa mäiskettä. Aika lailla parhautta.

Viides osa, Veljessota, on saanut ainakin Amazonissa hyvän vastaanoton. Kustantajan mukaan kirja suomennetaan joskus kuluvana vuonna.

Myös Keisari-sarjaan saadaan jatkoa.

Olenpa melkoista haipakkaa tässä näköjään lueskellut, kun tuon Metro 2033:n olin juuri aloittanut, kun viime viestin tähän aiheeseen kirjoitin 1. helmikuuta. Sen lukemisessa (noin 600 sivua) kesti abaut pari viikkoa ja heti perään lukaisin suurin piirtein samassa ajassa tuon James Ellroyn Levottoman veren, joka puolestaan sisälsi päälle 700 sivua. Eli noin 1300 sivua kirjoja noin kolmeen viikkoon, melkoinen tahti minulle. Hillitön lukemisinto on kyllä päällä tällä hetkellä, joten pitää takoa, kun rauta on kuuma. Jos nyt lyhyesti kommentoisi kumpaakin, niin Metro 2033 oli todella hyvä kirja. En ole ennen tällaisia scifikirjoja liiemmin lukenut, mutta tämä oli kyllä hyvä kirja sen aloittamiseen. Erityisesti päähenkilö Artjomin monivaiheinen matka metron keskukseen, Polikseen, oli todella mukaansatempaavaa seurattavaa, ja se veikin suurimman osan kirjan sivumäärästä. Levoton veri taas oli taattua laatua, kuten sarjan edellisetkin osat, mutta ei kuitenkaan aivan kolahtanut samalla tavalla. Joku siinä tökki, mutta en osaa sanoa mikä.

Seuraavaksi luettavaksi lainasin James Ellroyn Mustan Dahlian, joka puolestaan on L.A. Kvartetin avausosa, sekä jotain ihan muuta, nimittäin Timo Soinin Maisterisjätkä -kirjan, joka on jonkin sortin omaelämänkerta. Vaikutti tuo Soinin kirja aika kevyeltä, joten lukaisen sen nyt ekana alta pois. Aika kiinnostava hemmo tuo Timppa.

Tuo Metro 2033 oli myös minun mielestäni todella hyvä kirja. Ehdottomasti yksi parhaista viime vuonna lukemistani kirjoista, ja tulee varmaan hankittua sen jatko-osakin, Metro 2034, joka kertoo kirjassa esiintyneen Hunterin tarinan.

Tällä hetkellä olen lukemassa Conn Igguldenin Valloittaja-sarjan toista osaa. Ensimmäinen osa oli aivan loistava, ja tämäkin vaikuttaa kyllä loistavalta.

Järjetön lukemistahti jatkuu. Sain eilen luettua tuon Mustan Dahlian (aiemmin tuli luettua jo tuo Maisterisjätkä) ja käväsin taas kirjastossa, josta tarttui mukaan Ellroyn L.A. - Langennut kaupunki (aka L.A. Confidential), sekä puolestaan kevyempää osastoa tällä kertaa edustanut Marko Lempisen Matti Hagman - Stadin kingi.

Jos nyt aloitan noista aiemmin lukemistani (+ tuosta Hagmanin elämänkerrasta, jonka jo tänään luin), niin Maisterisjätkä oli aika vaisu. Ei oikein mitään jäänyt käteen ja kirjan mielenkiintoisin kappale oli se, jossa kerrottiin Tony Halmeesta. Soini toimii näköjään paremmin kuultuna kuin luettuna. Matti Hagman - Stadin kingi taas oli ihan mukiinmenevä elämänkerta. Mielenkiintoisia tarinoita ja suomalaisen jääkiekon historiaa, toimii! Musta Dahlia taas oli varmaankin paras lukemani kirja tähän mennessä. Aivan uskomatonta settiä, kutkuttavia käänteitä ja kuin nenä päähän vielä L.A. Noire -tyyppinen ympäristö. Lukekaa tuo teos!

Tuota L.A. - Langennut kaupunki -kirjaa olen nyt parikymmentä sivua lukenut, ja sekin vaikuttaa ihan jees teokselta. Leffan olen jo nähnyt, joten on mielenkiintoista nähdä kuinka paljon ne poikkeavat toisistaan, vai poikkeavatko ollenkaan. Toivottavasti nyt jotain pikku twistiä on ainakin, ei jaksaisi lukea välttämättä kirjana samaa minkä on jo nähnyt elävänä kuvana. Ainakin sen verran leffa sekoittuu kirjaan, että kirjan henkilöt näen näyttelijöinä, eli Bud White Russell Crowena, Ed Exley Guy Pearcena jne. Vähän ärsyttää vaan, että tämä onkin L.A. Kvartetin kolmas osa, eikä toinen niinkuin luulin ja takakannessa väitetään. Näköjään ovat kuitenkin itsenäisiä teoksia, joten ei kai tuo niin haittaa.

Saakeli, taas tuli hirveä tekstimeri, vaikka kuinka yritin tiivistää.

Micce, jos tykkäsit tuosta Metro 2033 -teoksesta, niin kannattaa tsekata Jeff Longin Helvetin Piirit. Siis ei missään nimessä samanlainen kirja, mutta itse innostuin täysin Metrosta ja luin heti perään tuon Helvetin Piirit, josta tykkäsin myös todella paljon. Sillä on myös jatko-osa, Helvetin Sydän, joka odottaa hyllyssäni lukemista.

Tässä muutamia arvosteluja ja juonikuvaus. Löytyy pokkarina varmaan joka kioskista ja kirjastosta. Suomennoksessa oli muutamia pöhlöyksiä, mutta muuten ihan hyvä.

Ja kuten olen viime viestissäni vaahdonnut, on Valloittaja-sarja vienyt minut täysin mukanaan, haha! Kertoo omaa kieltään jo se, että työpaikalla ruokatauot vietän syöden eväitä ja lukien, eikä malttaisi ikinä lopettaa lukemista. Ennen kävin ruokatauolla työpaikan ravintolassa, mutta siellä ei saa rauhassa lukea, joten eväät mukaan vaan ja lukemaan!

Lainaus:06.03.2012 Filthy kirjoitti:
Micce, jos tykkäsit tuosta Metro 2033 -teoksesta, niin kannattaa tsekata Jeff Longin Helvetin Piirit. Siis ei missään nimessä samanlainen kirja, mutta itse innostuin täysin Metrosta ja luin heti perään tuon Helvetin Piirit, josta tykkäsin myös todella paljon. Sillä on myös jatko-osa, Helvetin Sydän, joka odottaa hyllyssäni lukemista.

Tässä muutamia arvosteluja ja juonikuvaus. Löytyy pokkarina varmaan joka kioskista ja kirjastosta. Suomennoksessa oli muutamia pöhlöyksiä, mutta muuten ihan hyvä.

Hittolainen! Aivan kateeksi käy Micce-:n lukutahtia. Itse tavasin J Vuorisen Juoppohullun päiväkirja 4: Vaippaihottumaa parisen viikkoa, vaikka kirja on yksinkertaista tekstiä. Aiemmin olen lukenut osat 1 & 2, joissa meno oli melekosen roisia. Tässä 4.osassa homma lässähti ja samoin lässähti lukuvauhti - mikä ei ole ollut ikinä päätä huimaava.

Nyt on menossä viimeiset luvut Locke Lamoran valheista ja voin suositella kirjaa. Palaan siihen, kun saan päätettyä kirjan.

Voi olla, että Helvetin piirit pääsee luettavien kirjojen joukkoon. Metro 2033 sinne jo nousi. Tosin olen saanut hieman negatiivista palautetta Helvetin piireistä paremmalta puoliskoltani. Hän tykkää lukea kauhua - Kingiä -, mutta ei tykästynyt kyseiseen kirjaan.

Lainaus:06.03.2012 X000 kirjoitti:

Lainaus:06.03.2012 Filthy kirjoitti:
Micce, jos tykkäsit tuosta Metro 2033 -teoksesta, niin kannattaa tsekata Jeff Longin Helvetin Piirit. Siis ei missään nimessä samanlainen kirja, mutta itse innostuin täysin Metrosta ja luin heti perään tuon Helvetin Piirit, josta tykkäsin myös todella paljon. Sillä on myös jatko-osa, Helvetin Sydän, joka odottaa hyllyssäni lukemista.

Tässä muutamia arvosteluja ja juonikuvaus. Löytyy pokkarina varmaan joka kioskista ja kirjastosta. Suomennoksessa oli muutamia pöhlöyksiä, mutta muuten ihan hyvä.

Hittolainen! Aivan kateeksi käy Micce-:n lukutahtia. Itse tavasin J Vuorisen Juoppohullun päiväkirja 4: Vaippaihottumaa parisen viikkoa, vaikka kirja on yksinkertaista tekstiä. Aiemmin olen lukenut osat 1 & 2, joissa meno oli melekosen roisia. Tässä 4.osassa homma lässähti ja samoin lässähti lukuvauhti - mikä ei ole ollut ikinä päätä huimaava.

Nyt on menossä viimeiset luvut Locke Lamoran valheista ja voin suositella kirjaa. Palaan siihen, kun saan päätettyä kirjan.

Voi olla, että Helvetin piirit pääsee luettavien kirjojen joukkoon. Metro 2033 sinne jo nousi. Tosin olen saanut hieman negatiivista palautetta Helvetin piireistä paremmalta puoliskoltani. Hän tykkää lukea kauhua - Kingiä -, mutta ei tykästynyt kyseiseen kirjaan.

King on yksi ehdottomia lempikirjailijoitani, ja itse kyllä tykkäsin Helvetin Piirit -tarinoinnista. Tämäkin on niin tapauskohtaista, että voihan se olla että muut ei tykkää siitä yhtään. Mutta aina voi yrittää suositella!

Viimeinen lukemani kirja oli tuo Kalle Veirton Suuret sählymuistelmani. Tällä hetkellä luen David Beckhamin elämänkertaa. (koulun toimesta)

Sain luettua Scott Lynch:in esikoisteoksen Locke Lamoran valheet: Herrasmiesroistot. Suosittelen kirjaa todella lämpimästi kaikille. Oli todella viihdyttävä ja kerronta oli "veijarimaista" huulenheittoa. Tosin aika usein homma muuttui todella väkivaltaiseksi ja brutaaliksi - mikä ei haitannut minua. Jos antaisin arvosanan kirjalle niin se olisi 5-/5.

Pian kirjan julkaisun jälkeen oikeudet myytiin Warner Bros. Picturesille, mutta elokuvaa on saanut vielä odottaa.

Nyt pitäisi ehtiä lukea The Hunger Games (Nälkäpeli). Elokuva saa ensi-iltansa huhtikuussa ja jos sen vaikka kävisi sitten katsomassa.