Lainaus:08.03.2012 X000 kirjoitti:
Sain luettua Scott Lynch:in esikoisteoksen Locke Lamoran valheet: Herrasmiesroistot. Suosittelen kirjaa todella lämpimästi kaikille. Oli todella viihdyttävä ja kerronta oli "veijarimaista" huulenheittoa. Tosin aika usein homma muuttui todella väkivaltaiseksi ja brutaaliksi - mikä ei haitannut minua. Jos antaisin arvosanan kirjalle niin se olisi 5-/5.

Pian kirjan julkaisun jälkeen oikeudet myytiin Warner Bros. Picturesille, mutta elokuvaa on saanut vielä odottaa.

Nyt pitäisi ehtiä lukea The Hunger Games (Nälkäpeli). Elokuva saa ensi-iltansa huhtikuussa ja jos sen vaikka kävisi sitten katsomassa.

Tuo Nälkäpeli on itseänikin hieman kiinnostanut lukaista. Pistä sitten kommenttia tänne kunhan olet saanut urakan päätökseen.

Nyt luettavana J.R.R. Tolkienin "The Fellowship of the Ring", eli TSH- trilogian ensimmäinen osa alkuperäiskielellä. Lähdin kirjastoon hakemaan englanninkielistä kirjallisuutta enkun kirjoituksia varten, ja tämä sattui kohdalleni, joten mikäs ettei, vaikka olenkin lukenut trilogian suomenkielisenä kolmesti.

Englanniksi lukukokemus on hieman hidastempoisempi, mutta silti taattua laatua. Sormuksen Ritarit on lempikirjani TSH- trilogiasta, ja ehkäpä yksi parhaista kirjoista kautta aikain.

Lainaus:08.03.2012 Filthy kirjoitti:

Lainaus:08.03.2012 X000 kirjoitti:
Nyt pitäisi ehtiä lukea The Hunger Games (Nälkäpeli). Elokuva saa ensi-iltansa huhtikuussa ja jos sen vaikka kävisi sitten katsomassa.

Tuo Nälkäpeli on itseänikin hieman kiinnostanut lukaista. Pistä sitten kommenttia tänne kunhan olet saanut urakan päätökseen.

Nälkäpeli tuli luettua ja hieman aluksi epäilytti, kun kirja luokitellaan nuortenkirjaksi. Nämä epäilykset hävisivät muutaman luvun jälkeen ja alkoi paljastumaan kuinka mahtava kirja tämä on. Tarina on paljon muutakin kuin Battle Royale tyylinen taistelu kuolemaan saakka. Tarinassa on paljon yhteiskunnallista sanomaa piilotettuna, jos sitä haluaa tutkiskella tarkemmin. Sanoisin kirjan olevan 2000-luvun Kärpästen herra.

Kuten jo mainitsin kirjan kuuluvan nuortenkirja luokkaa. Tämä hieman ihmetyttää, kun tarina on väkivaltainen ja raaka. Eikös kirjoissakin ole ikärajat?

Tulevana arkipäivänä täytyy käydä kirjastossa lainaamassa trilogian 2.osa Vihan liekit. Hieman taas epäilyttää. Miten tarina voi jatkua yhtä hyvänä, mutta arvosteluiden perusteella sarjaa ei kannata jättää ensimmäiseen osaa. Tarinan pitäisi parantua kirja kirjalta - no se nähdään pian.

Luin juuri Stephen Kingin Pimeä Puoli -nimisen teoksen. Mielestäni se oli varsin hyvä jännäri Kingin tyyliin ja tosi kovalla pahiksella. Ei mielestäni missään nimessä Kingin parhaimmistoa, joka on mielestäni aivan päätähuimaavan tasokasta kirjallisuutta, mutta silti varsin viihdyttävä ja hyvä kirja. Ei ehkä kannata aloittaa Kingin tuotantoon tutustumista tästä teoksesta, mutta jokaiselle King-fanille varmasti lukemisen arvoinen kirja.

Kirjassa oli varsin paljon väkivaltaa ja muita inhottavuuksia, mutta ne sopivat hyvin kirjan pääpahikselle.

4/5 tähteä antaisin arvosanaksi.

Noniin, päivitetääs taas omaa tilannettta. Lukemistahti on hidastunut hiihtoloman jälkeen aika reilusti, mutta olenpa silti tässä karkeasti kuukaudessa lukaissut läpi sekä tuon L.A. - Langennut kaupunki -kirjan, että sarjan seuraavan osan (tai siis aiemman, pérkeleen takakannet) eli Hollywood - Suuri tyhjyys. Edellä mainitusta löytyi onneksi sitä kaipaamaani twistiä elokuvaan verraten. Pääosin juoni oli sama, mutta esim. loppuratkaisu oli erilainen, ja onhan se tietenkin selvä, ettei 500 sivun kirjasta kaikkea saa tiivistettyä elokuvaan, joten elokuvaan kuulumattomia sivujuoniakin löytyi. Hieno kirja, mutta Hollywood - Suuri tyhjyys taasen jätti hieman kylmäksi. Tuntui, että kirjassa junnattiin vähän liikaa paikallaan, mutta onneksi tapahtumat pitivät juuri sen verran otteessaan, että lukemista jaksoi jatkaa, ja loppua kohden alkoi sitten perinteiseen Ellroy-tyyliin tapahtua, joka nosti kirjan plussan puolelle. Loppuratkaisu oli periaatteessa prologi Langenneen kaupungin tapahtumille.

Seuraavaksi aloitin varovasti hyllystä löytynyttä Tuntematonta sotilasta, mutta koska jouduin koulun projektia varten käymään kirjastossa lainaamassa Mika Waltarin Komisario Palmun erehdys -teoksen, niin en taas voinut vastustaa kiusausta ja tuli seuraava Ellroy (White Jazz - Musiikkia pimeästä) lainattua. Lukaisen nuo alta pois ja sen jälkeen voisi taas jatkaa Tuntematonta, ellen sitten hairahdu taas seuraavaan Ellroyhin...ja seuraavaan...ja seuraavaan. Täysin koukussa olen kyseisen hepun tuotantoon.

Kiitos muuten tuosta Helvetin piirit -vinkistä. Pistetään korvan taakse. ;)

Nälkäpelin toinen osa Vihan Liekit päättyi. Mielestäni ei kohonnut ensimmäisen osan tasolle. Annetaan se anteeksi, koska kyseessä on trilogian keskimmäinen osa. Ensimmäisen osan loppuhuipennukset ovat takana ja tässä täytyy pedata pohjaa sarjan päätökselle. Tosin tapahtui tässäkin osassa paljon.

Kirja oli hyvä - ainoastaan hyvä. Aina välissä paistoi läpi sana nuortenkirja, joka häiritsi joissain kohdissa. Myös päähenkilö tytön Kattnissin soutaminen ja huopaaminen oli häiritsevää tai hänen mielialan vaihtelut. Toisaalta olen aikuinen mies niin miksi sellainen kävisi mun järkeen.

Stephen Kingin Kosketus tuli juuri luettua, ja tykkäsin kyllä. Ei todellakaan mikään kauhutarina, josta King on kuuluisa, vaan jotain ihan muuta. Seuraavaksi varmaankin lähtee taas Conn Igguldenin Valloittaja-sarja lukuun.

Luin viikonpolun aikana Dan Abnettin Eisenhorn-kokoelman, joka siis sisältää kolme romaania ja kaksi lyhyempää tarinaa inkvisiittori Eisenhornin seikkailuista ja tämän muuttumisesta vanhoillisesta puritaanista kaaosta käyttäväksi radikaaliksi warhammer 40000-universumissa. Suosittelen lämpimästi, jos joku 40k-aiheinen kirja kannattaa lukea, niin se on ehdottomati tämä. Oli mukava kurkistaa sen "In the grimm darkness of the far future there is only war"-kulissin taakse Imperiumin jokapäiväiseen elämään.


Thorn wishes Aegis, rapturous beasts below, pattern ivory.

Nälkäpeli -trilogia on saatu päätökseen. Nälkäpeli: Matkijanärhi oli tapahtumiltaan erilainen kuin kaksi aiempaa osaa, mutta silti todella hyvä kirja. Teksti muuttuu loppua kohden rankemmaksi, raaemmaksi ja kylmemmäksi - ihmettelen edelleen nuortenkirja titteliä.

Lisäksi ihailua aiheuttaa naispuolisen kirjailijan taito kertoa hektistä sodankäyntiä, jossa tapahtumat vyöryvät hallitsemattomasti päälle ja eteenpäin. Olen lukenut kohtalaisen monia sotakirjoja - suomalaisista amerikkalaisiin + Swen Hasselia. Silti tässä kuvataan taisteluiden mielettömyyttä ja sodan raakuutta paremmin kuin monissa muissa alankirjoissa, vaikka onkin täysin scifiä.

Nälkäpeli trilogia on yksi parhaista sarjoista mitä olen lukenut. Ei liian pitkä, mutta tekstiä on tarpeeksi jotta sisältöä löytyy. Tapahtumat etenevät ja juttu pysyy mielenkiintoisena. Nuortenkirjasarjana tarinasta löytyy pakollista teiniromanssia, mutta homma ei mene koskaan liian imeläksi niin se ei pääse häiritsemään liikaa miespuolista lukijaa.
Suosittelen!

Seuraavaksi kokeilen kepillä jäätä ja otan aiemmin foorumilla suositellun Lincoln Child:in - Uusi Atlantis.

Työn alla Aanna-Leena Härkösen Häräntappoase. Ainakin tähän asti on ollut kelpoa luettavaa, mitä nyt olen 150 sivua lukenut. Pakko antaa erikoismaininta vielä vitseistä, meinasi eilen lukiessa pokkaa pettää moneen kertaan.

Viimeisin lukemani kirja oli
Mario Puzon Sisilialainen.
Aivan mahtava kertomus nuoresta Sisilialaisesta pojasta Salvatore Giulianosta josta tulee sisilian vapaustaistelija ja hyökkää Mafiaa vastaan Elinikäisen ystävänsä Aspanu Pisciottan kanssa. Kirjassa on myös mukana Michael Corleone sisiliassa maanpaossa

Tällä hetkellä luen
Mario Puzon Omerta-Vaikenemisen laki.
Valitettavasti tämä jäi Marion viimeiseksi kirjaksi.

Tähän mennessä vasta 123 sivua luettu ja aina unohdun lukemaan sitä kaikkialle.. Kirja vaan osaa pitää otteessaan.

Uusi Atlantis tuli luettua, joka oli viihdyttävä scifijännäri. Kirjan suhteen ei ollut minkäänlaisia odotuksia, joten lukukokemus oli positiivinen. Kiitokset kirjan suosittelijalle. Muuten en olisi ikinä löytänyt kirjaa, ja voi olla että tulee luettua toinenkin Lincoln Child:in kirja. Jos täytyisi verrata kirjaa johonkin tunnetumpaan teokseen niin mieleeni tuli ensimmäisenä Dan Brownin Meteoriitti. Tarinaltaan aivan erilaiset, mutta tunnelma oli saman tyylinen.

Nyt aloitin Hannu Rajaniemen Kvanttivaras -kirjan. Ennakko odotukset ovat sekavat, kun tarkastelee lähtökohtia. Kirjoittaja Rajaniemi on väitellyt säieteoriasta Cambridgen yliopistossa ja tekee matemaattisia ratkaisuja niin puolustus-, avaruus-, finassi- kuin energia-alankin toimijoille Euroopassa. Rajaniemi kirjoitaa Englanniksi ja kirjoitti ainoastaan yhden luvun kustantajalle, joka sen perusteella teki kolmen kirjan sopimuksen.

Hannu Rajaniemestä hesarissa: http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Hannu+Rajaniemen+Kvanttivaras+nousi+tapaukseksi+maailmalla/1135264406625

Ostin www.kirjapaja.fi sivustolta tuon Kauaksi kotoa. Olen vasta aloittanut sen lukemista, mutta vaikuttaa tosi hyvältä. Kirja sisältää paljon historiaa, jtn. mikä minua muutenkin kiinnostaa. Ostin tuolta samalla äitienpäivälahjan. On aina niin vaikeata keksiä äidille mitään.

Hannu Rajaniemen Kvanttivaras luettu. Jos kirjoittaja ratkoo työkseen erilaisia matemaattisia ongelmia ja pohtii matemaattisen fysiikan saloja, niin tavallaan ymmärtää minkälaisesta päästä kirjan tulevaisuuden universumi on lähtöisin. Kirja alkaa pahemmin selittelemättä mitään ja paukuttaa (minulle) uusia termejä. Osa niistä selviää lukijalle myöhemmin ja osa taas ei, mutta ei haittaa. Kirja lukeutuu varmaankin ns. hardcore scifiin ja tällaisia olen kaivannut lukukokemuksiini. Suomenkielisen käännöksen onnistumisesta en sano mitään, kun en ole asiantuntija - Rajaniemi kun kirjoittaa Englanniksi. Suosittelen scififaneille.

Seuraavaksi tarkoitus oli lukea Guillermo Del Toron Vitsaus trilogian viimeinen osa: Yö ikuinen, mutta kirjastoista oli kaikki menneet. Joten päädyin jatkamaan G.R.R. Martinin Dreamsongs novellikokoelmaa, joka sisältää mm. Sandkings, josta on tehty jakso The Outer Limits -sajaan. Novelleja löytyy Martinin joka genrestä. Löytyy fantasiaa, scifiä sekä kauhua.

Edellinen: Seth Grahame-Smith: Abraham Lincoln, Vampire Hunter

Smith on saanut nivottua kasaan erittäin kiehtovan ja ripeästi etenevän teoksen, missä historia ja fiktio sekoittuvat sopivassa suhteessa. Juoni paljastuu jo kirjan nimessä, joten tiivistelmää on turha kirjoittaa.

Kesken: Seanan McGuire (Mira Grant): Feed

Kyseessä on Newsflesh zombie trilogian ensimmäinen osa, joka on saanut paljon kehuja maailmalla. Olen vasta aloittanut kirjan lukemisen, joten juonikuviot ovat täysin auki, mutta tässä lyhennetty versio takakannen kuvauksesta: Vuonna 2014 ihmiset kehittivät hoidon syöpää ja flunssaa vastaan, mutta tehdessään näin ihmiset loivat myös jotain uutta, jotain hirvittävää, mitä kukaan ei voinut pysäyttää.

Seuraava: Chael Sonnen: The Voice of Reason: A V.I.P. Pass to Enlightenment

Lainaus:06.07.2012 losms kirjoitti:
Seth Grahame-Smith: Abraham Lincoln, Vampire Hunter
Seanan McGuire (Mira Grant): Feed

Mainitsemasi kirjat tuntuvat mielenkiintoisilta, mutta Abraham Lincoln vampyyritappajana menee hieman yli. Täytyy olla hyvä tarina, jotta menee läpi.

Itse sain päätettyä Vitsaus-trilogian. Viimeinen kirja - Yö ikuinen - erosi paljon kahdesta ensimmäisestä kirjasta, koska tarina sijoittui kahden vuoden päähän edellisen kirjan lopusta. Trilogian meno muuttui kirja kirjalta synkemmäksi, mutta ns. elokuvamaisuus säilyi koko ajan. Ymmärtäähän sen, kun toinen kirjoittajista on Guillermo del Toro ja hän varmaankin pitää silmällä mahdollista elokuvaa sarjasta.

Lainaus:06.05.2012 X000 kirjoitti:
Uusi Atlantis

Tää oli ihan mukavaa luettavaa. Tempaisi mukaansa ja pti mielenkiintoa yllä.

tällä hetkellä luen Hunter S. Thompsonin Helvetin enkeleitä. Olen menossa puolivälissä, ja kirja on yllättävän helppolukuista verrattuna esim. Hunterin Pelon valtakuntaan (jonka muuten luin ennen tätä kirjaa) jossa piti tietää paljon USA:n ulkopolitiikasta ja entisistä presidenteistä. Ainoa asia, mikä tähän mennessä on harmittanut, on se, että Hunterin omakohtaisista kokemuksista ei ole puhuttu lähes ollenkaan, toisin kuin tämän miehen teoksissa yleensä on tapana. Mutta onhan tätä kirjaa vielä puolet jäljellä..

Seuraavaksi saman miehen Rommipäiväkirja, joka jo kirjahyllystä löytyy.

Lainaus:10.08.2012 noirpassion kirjoitti:
tällä hetkellä luen Hunter S. Thompsonin Helvetin enkeleitä. Olen menossa puolivälissä, ja kirja on yllättävän helppolukuista verrattuna esim. Hunterin Pelon valtakuntaan (jonka muuten luin ennen tätä kirjaa) jossa piti tietää paljon USA:n ulkopolitiikasta ja entisistä presidenteistä. Ainoa asia, mikä tähän mennessä on harmittanut, on se, että Hunterin omakohtaisista kokemuksista ei ole puhuttu lähes ollenkaan, toisin kuin tämän miehen teoksissa yleensä on tapana. Mutta onhan tätä kirjaa vielä puolet jäljellä..

Seuraavaksi saman miehen Rommipäiväkirja, joka jo kirjahyllystä löytyy.

Loistavia kirjoja kaikki kolme. Luin Helvetin Enkelit muistaakseni viime kesänä, ja oli todella mielenkiintoista kerrontaa.

Erittäin lämpimät suosittelut myös ko. herran Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa klassikosta, jollet ole vielä lukenut sitä. Kirja on melko lyhyt, mutta yksi kaikkien aikojen suosikeistani silti. Yksi ainoista kirjoista jolle olen ääneen nauranut.

Ostin joku aika sitten herran Fear and Loathing in America - The Brutal Odyssey of an Outlaw Journalist 1968 - 1976. Pitää varmaan aloittaa lukeminen kohta, koska vaikuttaa todella mielenkiintoiselta teokselta.

Lainaus:11.08.2012 Filthy kirjoitti:

Loistavia kirjoja kaikki kolme. Luin Helvetin Enkelit muistaakseni viime kesänä, ja oli todella mielenkiintoista kerrontaa.

Erittäin lämpimät suosittelut myös ko. herran Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa klassikosta, jollet ole vielä lukenut sitä. Kirja on melko lyhyt, mutta yksi kaikkien aikojen suosikeistani silti. Yksi ainoista kirjoista jolle olen ääneen nauranut.

Ostin joku aika sitten herran Fear and Loathing in America - The Brutal Odyssey of an Outlaw Journalist 1968 - 1976. Pitää varmaan aloittaa lukeminen kohta, koska vaikuttaa todella mielenkiintoiselta teokselta.

Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa on yksi lempileffoistani, sen kirjan ostan kun olen saanut nykyiset kirjat luettua, niitä kun on vähän kasaantunut. Luitkos suomen- vai englanninkielisenä? Netistä olen lukenut, että suomennos ei ole oikein onnistunut.. Mietin siis, kumman kielisenä kannattaa ostaa?

Lainaus:11.08.2012 noirpassion kirjoitti:

Lainaus:11.08.2012 Filthy kirjoitti:

Loistavia kirjoja kaikki kolme. Luin Helvetin Enkelit muistaakseni viime kesänä, ja oli todella mielenkiintoista kerrontaa.

Erittäin lämpimät suosittelut myös ko. herran Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa klassikosta, jollet ole vielä lukenut sitä. Kirja on melko lyhyt, mutta yksi kaikkien aikojen suosikeistani silti. Yksi ainoista kirjoista jolle olen ääneen nauranut.

Ostin joku aika sitten herran Fear and Loathing in America - The Brutal Odyssey of an Outlaw Journalist 1968 - 1976. Pitää varmaan aloittaa lukeminen kohta, koska vaikuttaa todella mielenkiintoiselta teokselta.

Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa on yksi lempileffoistani, sen kirjan ostan kun olen saanut nykyiset kirjat luettua, niitä kun on vähän kasaantunut. Luitkos suomen- vai englanninkielisenä? Netistä olen lukenut, että suomennos ei ole oikein onnistunut.. Mietin siis, kumman kielisenä kannattaa ostaa?

Itse asiassa olen lukenut alkuperäiskielellä sekä käännettynä sen. Alkuperäiskieli on tottakai parempi, mutta ei mielestäni käännöksessäkään nyt ihan hirveästi ollut valittamista. Tunnelma ja oivaltava kielenkäyttö välittyi ihan hyvin. Siitäkin on useampi suomennettu painos, mutta tämän olen lukenut. Muiden käännöksistä ei valitettavasti ole tietoa.

Ts. paljon huonompiakin käännöksiä on tullut vastaan.

Thompsonilla on hauska tapa painottaa jotain tunnetilaa kirjoittamalla sen alkukirjan isolla, esim. "Tunsin Pelkoa".

tällä hetkellä luen kirjaa jonka sain koulusta tehtäväksi ja arvostelu pitäisi kirjoittaa. Kyseessä on ishmael beah:n kirjoittama Leikin loppu, joka kertoo afrikassa 90-luvulla käydystä sodasta, jossa päähenkilönä on itse kirjoittaja. Kyseessä ovat hänen omat muistelmansa ja on itse kokenut kirjan tapahtumat. Suosittelen tätä kirjaa kyllä kaikille.

Tämä kirja kyllä avasi silmäni ja sitä lukiessa olen tajunnut, että on olemassa myös hyviä kirjoja eikä kaikki ole sellaisia mitä peruskoulussa pakotetaan lukemaan :D jospa sitä tämän kirjan jälkeen voisi jopa omatoimisesti joskus kokeilla lukea kirjoja.

Lainaus:19.08.2012 visperi kirjoitti:
tällä hetkellä luen kirjaa jonka sain koulusta tehtäväksi ja arvostelu pitäisi kirjoittaa. Kyseessä on ishmael beah:n kirjoittama Leikin loppu, joka kertoo afrikassa 90-luvulla käydystä sodasta, jossa päähenkilönä on itse kirjoittaja. Kyseessä ovat hänen omat muistelmansa ja on itse kokenut kirjan tapahtumat. Suosittelen tätä kirjaa kyllä kaikille.

Tämä kirja kyllä avasi silmäni ja sitä lukiessa olen tajunnut, että on olemassa myös hyviä kirjoja eikä kaikki ole sellaisia mitä peruskoulussa pakotetaan lukemaan jospa sitä tämän kirjan jälkeen voisi jopa omatoimisesti joskus kokeilla lukea kirjoja.

Kouluissa tarjotaan monesti luettavaksi erittäin hidassoutuisia ja ankeita kirjoja, koska "ovat klassikoita" tai jotain. Ei monetkaan nuoret välttämättä ole erityisen kiinnostuneita neuvostokirjallisuuden klassikoista, vaan se saattaa juurikin aiheuttaa sen, että he jaskat nakkaa koko kirjojenlukemisesta jatkossa.

Onneksi meillä oli aikoinaan koulussa todella mukava äidinkielen opettaja, joka minutkin innosti lukemaan enemmältikin. Nyt melkein 15v myöhemmin on kirjoja kertynyt hyllyihin enemmän kuin ehkä pitäisi...

Loisto homma että sinulle löytyi mieleinen kirja! Joka kirjastosta on saatavilla todella paljon vastaavia kirjoja, jotka perustuvat tositapahtumiin. Suosittelen käymään kun on aikaa. Also, Google on ystäväsi kun mietit mikähän kirja olisi hyvä

Kesällä sain päätettyä Vitsaus kauhutrilogian ja nyt pääsin käsiksi scifiklassikkoon Dyyni. Frank Herbertin Dune romaani käännettiin Suomeksi kolmena osana - Dyyni, Muad'Dib ja Profeetta. Suomenkielisen sarjan kirjat eivät ole pitkiä ja tarina etenee nopeasti - jopa, kun lukijana olen minä ja lukeminen on todella pätkittäistä. Tällä hetkellä olen sarjan toisen osan alussa.

Ymmärrän miksi on klassikoiden joukossa - siis hyvien eikä puuduttavien koulussa luettavien.

Ennen Dyyniä tuli luettua uutisankkuri Keijo Leppäsen Isyystesti. Voin yhtyä moneen hänen kirjoitamaansa asiaan ja lukiessani teksti sai aikaan muutaman hymy nousemaan kasvoilleni.

Dyyni-trilogia on loistava, mutta ne jotkut jatko-osat ovat... no melko huonoja. Pitäisi saada aikaiseksi lukea tuo Vitsaus-trilogia, kun aihepiiri kiinnostaa. On vaan niin hirveästi lukujonoa, ettei kaikkea kerkeä millään lukemaan!