Lainaus:06.01.2008 JohnCracker kirjoitti:
Se on itseasiassa aika inspiroivaa ja ehtii miettiä rauhassa asioita.. liikaakin. Toisaalta seura kelpaa aina.

Tämä on itselläni ehkä juuri se yksinäisyyden huonoin puoli. Aivan liikaa tulee mietittyä asioita, jonka jälkeen olo voi olla paljonkin alakuloisempi. Verrattavissa hetkeen ennen nukahtamista, jolloin ajatukset vain pyörivät päässä, jos en saa suljettua niitä pois mielestäni. Eihän siinä asioiden miettimisessä mitään pahaa ole, mutta yleensä mieleen tulee vain huonoja asiota, jotka painavat mieltä. Seurassa saa muuta ajateltavaa ja voi keskittyä kunnolla johonkin aivan muuhun.

Yksin tulee siis vietettyä aivan liikaa aikaa. En todellakaan haluaisi, mutta ei tässä oikein muutakaan vaihtoehtoa ole. Pari läheisempää ystävää minulla on, mutta toista nään nykyään hyvin harvoin. Tunnen aina itseni jotenkin hieman ulkopuoliseksi, esim. koulussa. Eikä minua ikinä pyydetäkään mihinkään. Kivaa aina jälkikäteen kuunnella, miten muut ovat pitäneet hauskaa.
On käynyt elämä kieltämättä aika yksitoikkoiseksi. Päivät menevät aina saman kaavan mukaan, ja jos jotain edes hieman erikoisempaa tapahtuu, muutun paljon onnellisemmaksi. Jos tästä yksinäisyydestä jotain hyvää hakee, niin ainakin olen oppinut arvostamaan enemmän pienempiäkin asioita. Sellaisia, jotka joillekin muille voivat olla lähes arkipäivää.

Jos tosiaan on yksinäistä, ja päivät alkavat toistaa itseään, kannattaa ihan oikeasti aloittaa joku harrastus jota voi harrastaa yksin. Vaikka en itse koe olevani yksinäinen, niin päivän perusrutiinit ja samat vanhat asiat saivat minut aloittamaan kitaran soiton. Ja sille tielle jäin, kaikki turhanpäiväinen jäätyminen mm. koneella vähentyi kun oli jokin uusi mielenkiintoinen asia. Ja tätähän ei osaa ikinä, aina pitää kehittyä eteenpäin.

Lainaus:06.01.2008 Wilsu kirjoitti:
Jos tosiaan on yksinäistä, ja päivät alkavat toistaa itseään, kannattaa ihan oikeasti aloittaa joku harrastus jota voi harrastaa yksin. Vaikka en itse koe olevani yksinäinen, niin päivän perusrutiinit ja samat vanhat asiat saivat minut aloittamaan kitaran soiton. Ja sille tielle jäin, kaikki turhanpäiväinen jäätyminen mm. koneella vähentyi kun oli jokin uusi mielenkiintoinen asia. Ja tätähän ei osaa ikinä, aina pitää kehittyä eteenpäin.

Kitaran soiton aloitin minäkin. Kyllähän se vähän koneella oloa vähensi. Joskus sitä kuitenkin haluaisi tehdä jotain, mikä ei kotona onnistu.

^Tietenkin, eikä muiden ihmisten seuraa oikein mikään voi korvata.

Olen yksinäinen ja tottunut siihen. Kaupunki noin 5 kilometrin päästä kotoa ja ei jaksa ikinä mennä sinne.

Johtunee tuo yksinäisyys osin kyllä siitä, että kaverini ovat kaikki juoppoja amiksia.

Olen vielä tähänmennessä pysynyt paljonkin kaveriporukoissani/tyttöystäväni kanssa, mutta ensi vuonna 9.lk:n jälkeen kaikkien tiet vaan erkanee, eikä kavereita näe niin usein kun ennen, sillon saattaa se yksinäisyyden tunne iskeä pahemman kerran päälle, mutta tyttöystävä menee kavereideni edelle ja asuu onneks vain parin kilometrin päässä meiän kotoa.

Olen melko yksinäinen ja viihdyn useimmiten hyvin yksin. Kavereita on, mutta niihin olen tavallaan vähän kyllästynyt. Suurissa väkijoukoissa en viihdy.
Koulussakin olen yleensä yksin. Joskus se pistää vituttamaan, mutta yleensä se ei haittaa yhtään, kun siellä siedettävät persoonat ovat harvassa.

Aika paljon yksinään olijoita.:/

Minä olen melko epäsosiaalinen, vaikka minulla on täysin normaalit sosiaaliset kyvyt. En koskaan soita kenellekään tai avaa keskustelua "muuten vaan", eikä minua kiinnosta turha juoruilu (silti tarpeen tullen osaan kunnon small talkit poikineen).

Minulla on monta hyvää ystävää, joita tapaan muutaman kerran kuukaudessa. Lähes kaiken muun ajan olen sosiaalisesti yksin (internetiä lukuunottamatta), omasta valinnastani. Vaikka ystäväni ovat tosi hyviä ja heidän kanssaan on usein todella hauskaa, koen hyvin harvoin olevani "samalla aaltopituudella", vaikkei tuollaiset asiat tulekaan usein hauskan pidon keskellä esille(ei keskustella syvällisyyksistä). Minun on myös melko vaikea tutustua uusiin ihmisiin, kiinnostus ei vain tunnu riittävän. Siis minusta nähden.
Seuraa/kaveriseuraa ei olisi muista syistä lainkaan vaikea saada. Aina olisi joku jolle soittaa tai paikka mihin mennä... ei vaan jaksa aina turhanpäiväseltä tuntuva hengailu ja tyhjänjauhanta kiinnostaa.

Aikanaan olin hyvin aktiivinen ja minulla oli aina erilaista seuraa, tavallaan keräsin varastoon sosiaalisia tilanteita, joten nyt olen pärjäilly hyvin yksinäni. ;)

Vain harvoin tulee yksinäinen olo, ja siihen liittyy se yhteisymmärryksen ja sielunkumppanin kaipuu, mutta sellaisia hetkiä tulee varmasti niillekin jotka enemmän ihmisiä tapaavat, mutta kokevat ulkopuolisuutta tm. Aikaa on paljon jäljellä ja tiedä löytäväni tulevaisuudessa varmasti samoilla taajuuksilla olevia ihmisiä elämääni.. tai vaikka niitä "väärillä" taajuksilla olevia paremman puutteessa ;)

Itse viihdyn vallan mainiosti yksinäänkin, mutta seura on varsin mukavaa kyllä. Monesti koen olevani yksinäinen, toisin tämä saattaa johtua siitä että olen melkoisen valikoiva seuran suhteen. Mullehan kelpaa vain paras! Toisaalta olen myös melkosen menevä persoona ja yksin on sangen tylsä juhlia. Lisäksi olen huomannut karttavani yksin liikkumista varsin paljon.

Kavereita ja tuttuja on riittämiin, mutta ei ainuttakaan samanhenkistä. Kuulen usein, varsinkin uusilta tuttavuuksilta, olevani outolintu, mitä en haluaisi allekirjoittaa, mutta mikä varmaan sitten pitää ainakin osittain paikkansa, sillä miksi muuten tätä kyllästymiseen asti kuulisin.

Joskus tunnen itseni todella yksinäiseksi, kun tunnun muiden mielestä olevani kummallinen porukassa kuin porukassa. Palaute on periaatteessa melkeinpä aina positiivista, mutta silti... jurppii. Tekee mieli vetäytyä ja olla sitten yksin, joskus pidemmänkin aikaa. Ei ole mieltäylentävää tuntea itseänsä friikiksi. Muista en tiedä, mutta ainakaan minusta ei ole.

Pidän toki itsestäni, niin kuin kaikki muutkin näkyvät pitävän. En oikeastaan edes tunne olevani erilainen, vaikka samalla aaltopituudella olevia ihmisiä tapaankin hyvin harvoin. Miksi en sitten vietä aikaani heidän kanssaan? Kumma juttu, mutta en edes tiedä.

Itse viihdyn yksinäisyydessä, sillä osaan arvostaa itseäni sellaisenaan kuin olen. Opistolla saa olla sosiaalisella kanssakäymisessä niin paljon kuin jaksaa.

"I'm so roneryy"

Olen aika yksinäinen. Tai en oikeastaan enää, mutta ennen olin melkein aina yksin. Nyt on kolme hyvää kaveria ja muutama sellainen '' ihan ok '' kaveri.

Lainaus:07.01.2008 Koopakuningas kirjoitti:
Kavereita ja tuttuja on riittämiin, mutta ei ainuttakaan samanhenkistä. Kuulen usein, varsinkin uusilta tuttavuuksilta, olevani outolintu, mitä en haluaisi allekirjoittaa, mutta mikä varmaan sitten pitää ainakin osittain paikkansa, sillä miksi muuten tätä kyllästymiseen asti kuulisin.

Joskus tunnen itseni todella yksinäiseksi, kun tunnun muiden mielestä olevani kummallinen porukassa kuin porukassa. Palaute on periaatteessa melkeinpä aina positiivista, mutta silti... jurppii. Tekee mieli vetäytyä ja olla sitten yksin, joskus pidemmänkin aikaa. Ei ole mieltäylentävää tuntea itseänsä friikiksi. Muista en tiedä, mutta ainakaan minusta ei ole.

Pidän toki itsestäni, niin kuin kaikki muutkin näkyvät pitävän. En oikeastaan edes tunne olevani erilainen, vaikka samalla aaltopituudella olevia ihmisiä tapaankin hyvin harvoin. Miksi en sitten vietä aikaani heidän kanssaan? Kumma juttu, mutta en edes tiedä.

Olen juuri samanlainen.

Tykkään olla yksinäinen. On niin ärsyttävää kun joku kaveri tulee hakemaan ulos ja pitää kohteliaasti mennä sen kaa . Olen ehkä mökkihöperö tai mikä lie

En ole, onhan mulla PP. :)

Tjaah, enpä mielestäni yksinäinen ole, mulla on veljet, serkut ja kaverit. Tosin näin talvella tykkään arkipäivinä olla ihan issesseen, joskus harvoin saatan piipahtaa jonkun luona, kesällä sitten toinen ääni kellossa.

Itsehän en ikinä ole tykännyt hyöriä isossa ryhmässä (bileet sun muut asia erikseen), pari hyvää kaveria on mun juttuni ja riittää. "Kavereita ei koskaan ole liikaa." Pah, kyllä on. Jatkuva soittelu ja "ulos" pyytäminen alkaa vain ketuttaa loppujen lopuksi. Ala-asteella koin.

"Aaaaall byyy myyyseelf
Don't wanna be
Aaaaall byy mysee-eelf
Anymore!"

Viihdyn mainiosti yksinkin. Tosin löytyy pari hyvää kaveria silti. Ehkä pari kertaa kuukaudessa saatan heitä tavata.

Onhan mulla tietokone.

Melko usein viihdyn yksinäni ja tunnen itseni yksinäiseksi, mutta eipä tuo niin haittaa, siihen on jo tottunut. Pystyy sitten ajattelemaan omia asioitaan ja maailman menoa. En juuri pidä muista ihmisistä.

Lainaus:07.01.2008 MOsh kirjoitti:
Tykkään olla yksinäinen. On niin ärsyttävää kun joku kaveri tulee hakemaan ulos ja pitää kohteliaasti mennä sen kaa . Olen ehkä mökkihöperö tai mikä lie

Kyllä tulet arvostamaan/arvostaisit jos sinua ei kysyttäisi ollenkaan.

Olen vapaa-ajallani todella yksinäinen, mutta se ei haittaa tippaakaan. Muita ihmisiä tosin yksinäisyyteni tuntuu haittaavan, kun siitä pitää jatkuvasti muistuttaa. Eikö ihmiset voi sitä ymmärtää, että jotkut eivät viihdy niin paljoa isossa seurassa? Koulussa taas en ole koskaan yksin, siellä aina täys rähinä päällä muitten kanssa. Ja mullakin just toi, että koskaan ei minnekkään edes kysytä mukaan, koska "ei se tule kummiskaan".

yksin tai pari kaveria

Kavereita on, viihdyn yksikseni. Välillä piipahdan kavereiden kanssa keitolla tai muuten ulkona

Olen - toisaalta taas en. Yleensä minua vituttaa olla yksikseen, koska se on juuri sitä yksinäisyyttä, että kovasti yritetään olla porukassa mukana, mutta kavereilla on jo keskenään niin maan ******* hauskaa, että meikäläinen pääsee unohtumaan. On se niin *******en mukavaa, kun tuntuu ettei ketään juurikaan kiinnosta oma seura. Kiitti vaan vitusti. On tekohymy kovilla. On onneksi niitä parempiakin hetkiä, kun pääsee mukaan, mutta kun niitä hetkiä on aivan liian vähän!

Kyllä niitä muitakin frendejä on, koulun ulkopuolelta. Yksi kunnon frendi, jokunen kaveri ja nettituttavuuksia - enemmän ja vähemmän hyviä.

Isommassa porukassa en enää ole nii hirveästi halunnut roikkua, kun meinaa jäädä ulkopuolelle. -_____- Välillä tulee koulussakin karattua pihalle kun on tarpeeksi huonolla tuulella. Äkkiä joku tekosyy kehiin esim. "meen kattomaa mitä ruokaa siel on" ja sitten jäähtymään.

Ei, ei kuulkaa varmana ota päähän tänään ainakaan.

,,l,,.

Olen yksinäinen mutta se on oikeastaan ihan kivaa.

Itse olen yksinäinen, koska tunnen itseni ulkopuoliseksi. Pienemmässäkin joukossa tunnen olevani vain pelkkänä roikkujana. Ei vaivaudu avaamaan suutakaan, kun ei kuitenkaan välitä ja yrittää pitää sitä tekohymyä "hyvissä" läpissä.

Outonakin pidetään, vaikka mielestäni olen tavallinen. Yksi paras kaveri löytyy ja pari kaveria, mutta en näiden kavereiden kaa ole tullut oltua. Ainoastaan parhaimman kaverin kanssa, koska ollaan samalla aaltopituudella.

Noh, tuossa oli syyni yksinäisyyteen. Itse lievitän tätä pelaamalla nettipelejä(esim. LotrO:a tai Guild Warsia) yms. jotta saa nyt edes puhuttua joidenkin kanssa ja saa purettua huolensa jollekkin turvallisesti.

Samoja asioita näyttäisi monilla olevan, joten tietäkäämme, että emme ole ainoita. Olemme erillaisia massaan verrattuna ja erotumme, vaikkakin joskus meitä ei huomata.

Tuskin pelaisisin paljoa pelejä, jos niitä kavereita löytyisi.