Kerran se söi sienen - koirani. Silmät alkoivat kiertää, mahakin kiersi, vanaa seuraamalla löysin koirani kotisohvalta. Oli sotkenut sen kokonaan. Sienet ovat tästälähtien olleet vihollisiani. Suojelen koiraani niiltä. Ovi lukkoon yöllä, aamulla lukossa vielä, ei päivälläkään auki. Aina lukossa. Joskus varmistan ansat jotka olen virittänyt takapihalle - sienille.

No hitto, oli joku asia mielessä - mutta unohdin sen sitten. Damn. Jotain perin hauskaa nimittäin sattui tässä päivä pari sitten.
Mutta jos pitää joku mainita, niin se oli viime syksynä kun oltiin syöttämässä tyttöystävän kanssa oraville pähkinöitä.
Orava kiipeili tytössä ja mussa (paras oli kun se meni pään päälle tähystämään ja havitteli sitten pähkinäpussia).
Eräs pulu oli kierrellyt ympärillä mutta ei tullut paria metriä lähemmäksi... Kunnes yhtäkkiä se sai kerättyä rohkeutta ja lensi meikäläisen kädelle, todeten varmaan että "Kyllä sitä täälläkin osataan, anna herkkuja!" Siinä tuli kyllä revettyä aika huolella, oli meinaan aika random hetki. Alla kuvatodistetta tapahtumasta...