Eli siis sairastaako joku jotain mielenterveydellisia häiriöitä/tauteja? Itse ainakin
kärsin neuroosista ja paniikkihäiriöistä. Aivan kamalaa...

Lainaus:24.03.2008 Kellotin kirjoitti:
Eli siis sairastaako joku jotain mielenterveydellisia häiriöitä/tauteja? Itse ainakin
kärsin neuroosista ja paniikkihäiriöistä. Aivan kamalaa...

Millainen neuroosi? Mitä ajattelet ja mitä pakkoliikkeitä ynm. toimintoja sulla o?

No joskus on pakko siirtää jotain tavaraa suoremmaksi, jos se on vinossa.

Lainaus:24.03.2008 Kellotin kirjoitti:
No joskus on pakko siirtää jotain tavaraa suoremmaksi, jos se on vinossa.

En sanoisi tuota neuroosiksi pakkomielteeksi pikemminkin ittellä on vähän samantapanen jos esim: tavara on vinossa on pakko pistää se suoraksi

Mm. paniikkihäiriö. Aika hyvin päässyt siitä, mut joskus pari vuotta sitten en voinut liikkua kulkuneuvoissa tai kaupassa tai muualla.

En tiedä onko se niinkään vaiva, mutta kestää jonkin aikaa, kunnes uskon että herätyskello on tullut laitettua soimaan. Saatan tuijottaa kelloa useitakin minuutteja.

Hmh, suvussani on mm. OCD:tä, psykoosia/skitsofreniaa, erittäin voimakasta sosiaalista fobiaa, paniikkihäiriötä ja muuta riemastuttavaa. Itse jostain mystisestä syystä en sairasta mitää noista.

Turha.

Ei tuo neuroosi ole edes kovin vakavaa.. sitten on kun on murha mielessä

Itse asiassa jokaisella ihmisellä esiintyy ainakin kerran elämässään paniikkihäiriö. (No ainakin useimmilla.)

Neuroosejakin lienee jokaisella. Itsellä semmoinen, että on pakko aina mennä tarkistamaan, onko ovi lukossa. Huoh...

Kirjoitinkohan minä äsken tuossa viestissä, että olen kärsinyt noista kaikista yli 3 vuotta.

Itselläni on pientä mielenvikaisuutta havaittavissa aika ajoin. Välillä tulee sellaisia "maailmanvaltias" fiiliksiä, jolloin kaikki muut tuntuvat enemmän ala-arvoisilta, ja turhilta. Lähes nyrkillätapettavilta, eikä kellään ole arvoa eikä väliä.

Toinen on tämä (ehkä ikään liittyvä) bipolaarinen mielialahäiriö, eli yleensä olen kaamean pirteä ja iloinen eikä mikään oikeastaa häiritse, kun taas toisinaan, aivan heräämisestä asti kaikki vain vituttaa, ja välillä jopa itkukin pääsee sieltä välistä.

Yksi pakkomielle myös löytyy listalta, joka esiintyy liikkuessa paikasta A paikkaan B, jolloin ainakin 5krt/km on tarkistettava onko kaikki oletettavasti tarpeelliset(kännykkä, avaimet, tupakat, lompakko, etc.) taskuissa. Varsinkin mopolla ajaessa on häiritsevää alkaa yhdellä kädellä näitä tarkistamaan.

Oletko Kellotin hakenut apua?

Käytkö jossain juttelemassa tai oletko kokeillut lääkettä tms?

Minä kärsin vakavasti tosta paniikista parisen vuotta, mutta sitten luin jonkun teoksen, jonka harjoitusten avulla olen jo lähes kokonaan päässyt siitä.

Lievät paniikki ja ahdistus jne on tosi yleistä, ja kaikilla varmaan on kokemusta ainakin kaamosmasennuksesta jos ei muusta.. Suomen kansantauti (mielenterveysongelmat) valitettavasti.

Sairaus se on silloin kun se häiritsee normaalia elämää, eli suosittelen kyllä jonkinlaisen ammattiavun hankkimista. Tuskin siitä haittaakaan on.

Joskus täytyy esim. painaa näppäimiä pari lisäkertaa koska tulee sellainen olo. Joskus laitan vastaan ja tämä halu lähtee nopeasti. Ei kai kovin vakavaa.

Aika hullua sanoa: en uskalla hakea apua. Kannattaa uskaltaa.

Sen jälkeen, kun Putinia uhattiin tappamisella, hän sanoi: "Tottakai menen ulos. Muutenhan minun pitäisi pysyä sisällä koko loppuelämäni!"

Otapa, Kellotin, hänestä mallia.

Turha.

Lainaus:24.03.2008 Kellotin kirjoitti:
Kohta varmaan pitäisi poistaa nuo viestit, kun taisin kertoa vähän liikaa itsestäni...

Ei mitääm verrattuna aiheisiin, joissa tyypit kyselevät oikeita nimiä ja MSN-osoitteita.

Mutta omapa on mielipiteesi.

Sos. Ahdistus/paniikkihäiriö, aika hyvin päässy eroon kognitiivisella psykoterapialla :]

Joskus harvoin tulee semmoinen lyhyt pakkomielle, että on siirrettävä tavara paikasta A paikkaan B jotta joku asia tapahtuisi. Häiritsevää Tämä tapahtuu kuitenkin aika harvoin. Kerran viikossa, kahdessa..

Kellotin, muistutat paljolti siskoani tuossa mielessä, että sinulle tulee tarve poistaa sanomasi asiat hetken päästä. Kaipa tuo on jokin ominainen piirre tietylle sairaudelle...

Kärsin vielä pari vuotta sitten vakavasta neuroosista, ohi on nyt, mutta en millään ylihinnotetuilla 1tabu/10€ lääkkeillä, vaan nukkumalla, lukemisella, mietiskelemällä.

Sitten oli vielä masennustakin kesällä, ja muistan vielä kun olin omani syntymäpäivänäkin ihan masentunut etc. Koulutodistukset eivät vastanneet odotuksiani, olisin saanut lähes kaikista aineista 10, mutta ei, mutta ei, käyttäytyminen se laski arvosanoja. Opettajakin varoitti asiasta. Sitten rikoin kaksi puhelinta, tuttu sairastui syöpään (nyt on kylläkin ihan terve), mummon koira kuoli, oli muutenkin ihan vat eva fiilis. Muistan vielä kuinka vanhemmat ja veli yrittivät lohdutta ja ilhaduttaa minua, mutta minä vain laahustin alahuuli lattian rajassa.

Nytkin olen masentunut, lähinnä yksinäisyydestä johtuen. Teillähän on varmaan (?) joku paras kaveri, johon luotatte ja hän luottaa sinuun? Minulla ei ole sellaista. Ei ole tavallista kaveriakaan. Johtuneeko asia sitten rasismista, en tiedä. Olen syntynyt Moskovassa, ja asunut siellä huimat yhdeksän vuotta, politiikasta en lähde sanomaan mitään, mutta luokkatoverini olivat siellä paljon mielenkiintoisemmat ja mukavemmat. Nykyään keskustelen niiden kanssa internetin välityksellä ja joskus tavataankin, koska kavereini äidit tunsivat äitini hyvin, ja joskus ottavat meidät vaikka mukaan Pietariin. Suomessa on taas näitä pissiksiä, kaikenlaisia teinejä, winettäviä homoja - ei kiitos.

Moro.

Lainaus:25.03.2008 Pelimesta kirjoitti:
Suomessa on taas näitä pissiksiä, kaikenlaisia teinejä, winettäviä homoja - ei kiitos.

Vai että ovat muut syyllisiä siihen ettei sinulla ole kavereita? Ehkä sitä vikaa on vähän toisessakin päässä...

Kannattaa ajoissa hakea apua. Oireita on helppo lieventää pienillä ja huomaamattomilla lääkityksillä, jotka eivät vaikuta mitenkään normaaliin elämään. Mitä pidempään odottelette, sitä pahemmaksi se mahdollisesti voi mennä.

Joskus pelkästään asiasta puhuminen ammattilaisten, tuttavien, vanhempien jne. kanssa auttaa asiassa huomattavasti. Mutta yksin jos painitte asian kanssa, niin se harvoin itsestään paranee. Sillä siellä pääkopassahan se "vika" on. Ei autokaan itse korjaa rikkinäistä moottoriaan, vaikka vika olisi kuinka pieni. Mutta vika voi helposti pahentua.

Oikeasti. En halua nähdä yhtäkään teistä työpaikallani.

Minullakin on paniikkihäiriö joka ei onneksi kyllä häiritse arkipuuhiani, koska tutut ihmiset eivät aiheuta oireita. Bussissa ja vieraiden ihmisten kanssa oleskelusta/juttelusta alan monesti hikoilla ja esim monesti käynyt niin että kahvikuppi tärisee käsissä jne. :/ Inhottava vaiva, mutta kyllä sen kanssa pystyy elämään, vaikeuttaa kyllä uusien ystävien löytämistä huomattavasti. avautumista.com