Toivottovasti nuo oikeasti ongelmaiset saavat apua ongelmiinsa.

Itselläni ei ole ollut muuta kuin järkyttävä esiintymiskammo, joka huipentui lukiossa. Aloitin jännitämisen pienienkin esitelmien takia jo viikkoja ennen tapahtumaa. Viimeiset yöt olivat poikkeuksetta unettomia ja ennen esitystä saatoin joskus oksentaakin. Urheilutaustan tai jonku muun tsemppireaktion takia sain kuitenkin psyykattua itseni aina juuri ennen esitystä siihen kuntoon että esitykset meni kohtuu hyvin, ja näin, kukaan ei kiinnittänyt kammooni huomiota, mutta oireeni ilmentyi pahiten ennen varsinaisia esityksiä.
Se oli lopulta ihan järjetöntä, koska jopa itse koin olevani keskivertoa parempi esiintyjä, eikä jännitämistäni kuulema huomannut yhtään esiintyessäni. Opettajien arviot oli kiitettäviä jopa silloinkin kun arvioitiin pelkkää esiintymistä äidinkielessä.
Nyttemmin olen päässy tuosta vitsauksesta eroon, enkä jaksa jännittää enemmän kuin ihan normaalia.