Itse pelkään hiukan, mielummin olen valosammalla kun pimeällä. Vaikka sitä sanotaan, että ei ole mitään vaaraa, mutta silti se vähän pulssia nopeuttaa.
Entäs te?

Joo hitusen, ku pienenä katoin ilkimys-leffoja. Tänäkin päivänä epäröin kävellä todellakin pimeiden kujien ohi

No enpä kamalasti, mutta pilkkopimeä on sitten eri asia.

Olin eräänä yönä sienestämässä barbaarin reviirillä kunnes kuulin hupsua örinää. Se pelotti. Kotona soitin maisterille joka kertoi että barbaareilla on kiima-aika meneillään. En ole sen jälkeen mennyt metsään...

No joskus yöllä ulkona jossain ihan pimeessä saatan olla vähän: mut yleensä oon vaan et:

Enpä juuri, tosin saattaishan se vähän pelottaa jos joutuisi yksin keskelle pimeätä metsää... (Perkeleen Blair Witch Project, minkä teit....)

en

Jep, joskus kotonakin, mutta muuten kyllä nukun pimeässä eikä yleensä ole illalla vaikeuksia sammuttaa valoa, mutta kulkeminen jossain pimeässä metsässä voi joskus saada aikaan aika kauhufiilikset...

Nyt täytyy sanoa karskisti en. On sen verran hyvä pimeänäkö että eipä haittaa.

Ulkona joskus
Harvoin kuitenkin

En. Pari kertaa olen käynytk juoksemassa pilkkopimeällä pururadallakin.

No eipä oikeastaan. Ehkä joskus 5 vuotiaana vähäsen.

Lainaus:10.04.2008 chippe kirjoitti:
Itse pelkään hiukan, mielummin olen valosammalla kun pimeällä. Vaikka sitä sanotaan, että ei ole mitään vaaraa, mutta silti se vähän pulssia nopeuttaa.
Entäs te?

Eiköhän kaikki oo mielummin valosammalla kun pimeällä. Paitsi jotku wannabe-draculat tietty

Itteä ärsyttää kun ei nää mihin kävelee, ja metissä kans mukavaa kun aina näkee sen metrin eteensä taskulampun kanssa.

On tuota pimeän "sietämistä" harjaannutettu jo n. 10-vuotiaasta lähtien kun lyhin matka kotiin sen aikaisen "tyttöystävän" luonta oli n. puolen kilometrin pituisen pimeän metsän läpi, jossa ei ollut minkäänlaista valaistusta. Tätä reittiä kuljin yksin 5-7 kertaa viikossa yleensä joskus 23:00:n jälkeen.

Enkä sinäänsä tajua edes mitä siinä pimeässä on pelkäämistä. Eihän se pimeä voi teitä kuristaa tai lyödä puukolla vatsaan. Eri asia ovat tilanteet, missä kulkee yksin pimeää ja syrjäistä tietä pitkin ja matkalla tulee joku vastaan.. vaikka suurimmassa osassa Suomesta tuskin siitä vastaantulijasta mitään harmia tulisikaan.

Jos tällaisessa tilanteessa alkaa pelottaa, niin voi hämätä vastaantulijaa kaivamalla kännykän taskusta ja olla puhuvinaan juuri vastaantulijan kohdalla jotain tyyliin "Joo oon nyt just tulossa tässä metsässä joka on [paikka1] ja [paikka2] välissä. Menee ihan pari minuuttia".
Olettaen, että vastaantulija olisikin himosarjamurhaajaraiskari, niin hän tuskin alkaisi mitään yrittämään jos näkee että toinen puhuu parhaillaan puhelimessa ja kertoo vielä sijaintinsa.

Lainaus:10.04.2008 lysia kirjoitti:
Jep, joskus kotonakin, mutta muuten kyllä nukun pimeässä eikä yleensä ole illalla vaikeuksia sammuttaa valoa, mutta kulkeminen jossain pimeässä metsässä voi joskus saada aikaan aika kauhufiilikset...

Arr... Aye, girl got a point there.

Pelkäsin vielä pari viikkoa sitten ja siitä taakseppäin aivan hemmetisti pimeetä, mutta sit otin itteäni niskasta kiinni ja kävelin ympäri pimeetä kämppää keskellä yötä.

En yleensä, mutta jos olen juuri katsonut jotain pelottavaa mikä saa mielikuvituksen liikkeelle niin silloin pimeä tuntuu joskus ahdistavalta.
Tietenkin jossain pimeässä metsässä keskellä ei mitään olisi pelottavaa, niinkuin varmaan monen muunkin mielestä.

Lainaus:11.04.2008 ChaosTheory kirjoitti:
Tietenkin jossain pimeässä metsässä keskellä ei mitään olisi pelottavaa, niinkuin varmaan monen muunkin mielestä.

Ihminen pystyy torjumaan lähes kaikki ei-toivotut tuntemukset, sillä että tiedostaa niiden olemassaolon ja syyn sen aiheitumiseen.
Esim. jos työpaikan kokouksessa toinen henkilö alkaa ärsyttämään sinua, niin sen sijaan että alat kuittailla tälle takaisin, tiedostat että nyt sinua ärsyttää mutta et anna alkukantaisten vaistojesi ohjata sinua vaan aivojen etuosaa (kehittynyttä aluetta) käyttäen torjut raivontunteen ja viet keskustelua eteenpäin kehittävillä kysymyksillä ja näkökannoilla.

Tämä toimi ainakin minulla pienempänä pimeissä paikoissa. Psyykkasin siis itseäni sillä että tajusin pelkääväni pimeää sen takia että mielikuvitukseni sai minut kuvittelemaan että jokaisen vastaan tulevan puun takaa voi hyökätä joku päälleni, mutta koska tiedostin että tämä kaikki oli vain mielikuvitusta eikä siellä puun takana oikeasti ketään ole, pystyin jatkamaan matkaa sen kummempia pelkäämättä.

Lainaus:11.04.2008 Drawer- kirjoitti:
On tuota pimeän "sietämistä" harjaannutettu jo n. 10-vuotiaasta lähtien kun lyhin matka kotiin sen aikaisen "tyttöystävän" luonta oli n. puolen kilometrin pituisen pimeän metsän läpi, jossa ei ollut minkäänlaista valaistusta. Tätä reittiä kuljin yksin 5-7 kertaa viikossa yleensä joskus 23:00:n jälkeen.

Enkä sinäänsä tajua edes mitä siinä pimeässä on pelkäämistä. Eihän se pimeä voi teitä kuristaa tai lyödä puukolla vatsaan. Eri asia ovat tilanteet, missä kulkee yksin pimeää ja syrjäistä tietä pitkin ja matkalla tulee joku vastaan.. vaikka suurimmassa osassa Suomesta tuskin siitä vastaantulijasta mitään harmia tulisikaan.

Jos tällaisessa tilanteessa alkaa pelottaa, niin voi hämätä vastaantulijaa kaivamalla kännykän taskusta ja olla puhuvinaan juuri vastaantulijan kohdalla jotain tyyliin "Joo oon nyt just tulossa tässä metsässä joka on [paikka1] ja [paikka2] välissä. Menee ihan pari minuuttia".
Olettaen, että vastaantulija olisikin himosarjamurhaajaraiskari, niin hän tuskin alkaisi mitään yrittämään jos näkee että toinen puhuu parhaillaan puhelimessa ja kertoo vielä sijaintinsa.

Pimeän pelkohan on luonnollisesti ns. tuntemattoman pelkoa. Toisaalta myös pimeässä on vaikeampi havaita erinäkösiä vaaroja ja monet pedot/rikolliset hyödyntävät pimeän tarjoamaa suojaa. Että niinkään se pimeä jossain peiton alla ei pelota kuin pimeä jossain metsikössä.

Itteä pimeä ei juuri pelota, lähinnä vaan ahistaa ku tasapaino on nii huono pimeässä. Toisaalta jos yhistää kylmän ja pimeän nii saadaan sellanen yhistelmä mitä vihaan Suomessa kaikista eniten.

Kun siellä armeijassa poterossa pimeessä kello 3 aikaan makaa niin kyllä pimeän pelko lähtee. Se on muuten pirun hienoa, kun on täysikuu eikä ole mitään muuta ylimääräistä valoa kuinka se valaisee.

Ahtaissa tiloissa pelkään. Ulkona en pelkää, enkä meidän talossa, mutta jos menee johonkin pimeään hylättyyn taloon esim.....

Ennen pelkäsin, mutta se on jo voitettu lähinnä siksi, kun enää ei mielikuvitus pääse niin helposti pimeässä valloilleen.

Pelkäsin ennen sitten se loppui ja sitten rupesin pelkäämään taas Thx Penumbra

Ei tuo mielikuvitus jaksa enää keksiä asioita pimeässä, joten en pelkää.

Lainaus:11.04.2008 StifmeisterJr kirjoitti:
Kun siellä armeijassa poterossa pimeessä kello 3 aikaan makaa niin kyllä pimeän pelko lähtee. Se on muuten pirun hienoa, kun on täysikuu eikä ole mitään muuta ylimääräistä valoa kuinka se valaisee.

Sitte ku otetaan täysikuu pois ja käsketää hiihtään siinä olemattomassa valossa täyden rinkan kanssa nii pistä homma vituttaan astetta enemmän.(Tähän jos vielä lisätään nii ***** mäihä että joutuu sohlaan joidenki pst-aseiden tai radioiden kanssa) Onneks jo kolmen aikaan yöstä alko vähä valkenemaan nii ei hajonnu ihan kokonaa siihe sokkona hiihtämiseen. Mut intissä kyl muute häviää aika hyvin nuo pimeän pelot jos sellasia on. Syksyllä ja etelässä asuvilla tuo pimeys tietty on paljon pahempi kuin näin keväisin lapissa jossa lumi hohkaa kuitenki kaiken pienenki valon ja koskaan ei ole aivan säkkipimeää.