Käsittämätöntä, ettei tälle PS2:n kenties parhaalle japsiropelle löytynyt omaa ketjuaan. Kyseessä siis Shin Megami Tensei -sarjaan kuuluva peli, joka sekoittaa yhteen japsiropellusta, deittisimulaattoreja sekä Sims-pelejä herkullisen omaperäiseksi keitokseksi.

Itse olen pelissä menossa nyt syyskuun alussa eli noin yksi kolmasosa on pelattuna. Tähän mennessä tylsiä hetkeä ei juuri ole ollut muutamia Tartarus-seikkailuja lukuunottamatta - päinvastoin peli koukuttaa niin vahvasti, ettei sen aloitettuaan pysty ohjainta laskemaan käsistään. Aina tekisi mieli pelata vielä se yksi päivä ja nähdä, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Sosiaalisten suhteiden luominen muihin hahmoihin on pirullisen hauskaa puuhaa, ja erityisesti minua viehättää se, miten jokaiselle uudelle tuttavuudelle on luotu jonkinlainen taustatarina. Ylipäänsäkin hahmosuunnittelu on pelissä parasta A-luokkaa. Juonesta en tähän mennessä osaa vielä tarkemmin kommentoida, sillä se käynnistyy hyyyyvin hitaasti, mutta on tähän mielessä vaikuttanut hyvin mielenkiintoiselta. Huumoria se ainakin sisältää ja paljon.

Pelin taistelut ovat mukavaa vaihtelua Final Fantasyjen pullamössöpelaajille sunnattuihin x:n hakkuutalkoisiin. Vuoropohjaisuus ja suhteellisen tiukka vaikeustaso mahdollistavat kunnon taktikoinnin, ja erityisesti Tartaruksen välipomojen kanssa saa välillä pähkäillä tosissaan usean yrityksen ja erehdyksen kautta. Ainoa huono puoli haastavassa systeemissä on se, että tallenuspisteitä on koko pelissä vain kaksi ja että oman hahmon kuolessa peli päättyy. Yhdistettynä huonoon tuuriin taistelussa nämä asiat saavat usein hiukset harmaantumaan.

Syvempää analyysia laitan tulemaan sitten, kun peli on pelattu läpi, mutta ainakin tähän mennessä fiilikset ovat olleet todella positiiviset. Tunnelma on sopivan letkeä, musiikit yleiseen henkeet sopivat (vaikka toistavatkin hiukan itseään) ja grafiikka on todella kaunista PS2-peliksi. Harvoin olen tullut edes ajatelleeksi, että pelaankin nyt vanhan sukupolven konsolilla. Jos sama tahti jatkuu, niin edellisen sukupolven japsiropejen kuninkuudesta ei jää epäselvyyttä.

Kertokaas mielipiteitänne.

Kyllä. Yksi parhaimmista j-ropeista viime sukupolvelle. Ostin ntsc-version viime syksynä ja harvoinpa pelit koukuttaa niin pahasti. Vaan tämäpä koukuttikin. Yhtä intensiivistä pelaamista en ole harrastanut sitten Xenosagan.

Ensimmäisenä silmiin pisti tietysti pelin hieno ja "rento" tyyli ja tunnelma. Mahtavaa vaihtelua näihin loputtomiin ja jo tylsiksi käyviin "eeppisiin" fantasia pläjäyksiin. (FF:t etupäässä).
Persona yhdistelee erittäin mielenkiintoisesti perinteistä luolaston ramppausta ja deittaussimuja. Päivisin ollaan koulussa ja eletään normaalia elämää kehittäen ihmissuhteita ja öisin sitten tapahtuukin jos jonkinnäköistä toimintaa. Ja sosiaalisten linkkien kehittäminen kannattaa, sillä se (hahmojen syventämisen lisäksi) mm. avaa uusia persona-luokkia ja -fuusioita, jotka taas mahdollisesti ovat avuksi Tartarusta kolutessa.

Hahmoihin todellakin on panostettu, mikä on erittäin iso plussa. Erittäin helppo samaistua ja pelin aikana ei voi olla tuntematta sympatiaa hahmoja kohtaan. Niin, ja se huumori. Vaikka peli on muuten synkkä, on siihen ripoteltu aivan loistavaa huumoria.

Olin aluksi hieman skeptinen taistelusysteemiä kohtaan, koska pelaaja pystyy kontrolloimaan ainoastaan omaa hahmoaan, vaikka taistelut ovat täysin vuoropohjaisia. Mutta pian se osoittautuikin varsin toimivaksi systeemiksi. Tekoäly osaa toimia kohtalaisen älykkäästi ja tarpeen tullen kumppaneita voi myös käskyttää, vaikkakin varsin rajallisesti.
SMT-sarjan tapaan taisteluissa löytyy haastetta ja vaatiipa jotkin taistelut oikeasti taktiikkaa, pelkällä hakkaa-päälle meiningillä ei pitkälle pötki.

Pelin musiikki on hieman kaksiteräinen. En hirveesti pidä ns. hiphop-tyylisestä musiikista, vaikka kieltämättä se sopii peliin aika hyvin. Toisaalta varsinkin pelin loppupuolella parit kappaleet ovat loistavia ja lopputunnari on fantastinen.
Musiikin tapaan myös ääninäyttely on sekä hyvää, että huonoa. Junpei vetää ehkä parhaimmat suoritukset pitkiin aikoihin, mutta onpa peliin laitettu ääninäyttelemään myös täysin surkeita tapauksia. Fuukan monotoninen "ääninäyttely" saa korvat vuotamaan verta. Onneksi sentään hänen suoritukset hieman paranee loppua kohden.

Juonesta en ala spoilaamaan mitään. Välillä hieman hitaan etenemisen lisäksi sanon vain, että kolahti minuun lähes täydellisesti. Mahtavaa!

Piti oikein laittaa soundtrackki soimaan ja fiilistellä ;)
Noin puolentoista viikon päästä julkaistaan pelin FES-versio jenkeissä, jota odottelen sormet syyhyten. Ennakkotilattu jo heti kun Atlus virallisesti julkisti pelin. Kaikennäköisen extramateriaalin lisäksi FES jatkaa P3:n hieman kesken jäänyttä tarinaa.

Todella hieno peli. Mitään pidempiä tarinoita kirjoittamatta totean ainoaksi huonoksi puoleksi ajan kortilla olemisen (pakolliset tarinan-jatkamiset tasaisin väliajoin, eli aina ei ehtinyt tekemään kaikkea tarvittavaa tänä aikana... Enempää spoilaamatta.)

Persona 3:sta olen kuullut todella paljon hyvää (tämän ketjun lisäksi), mutta olen ainakin toistaiseksi lykännyt oman version hommaamista.

Kaveri onneksi on suuri Shin Megami Tensei -fani, joten voin lainata pelin varmaan joskus, jahka hän on saanut pelattua sitä tarpeekseen (jos sellaine on mahdollista).

Sen verran olen kuitenkin nähnyt ja kuullut peliä, että tiedän englanninkielisen ääninäyttelyn jättävän paljon toivomisen varaan. (Omaan korvaani kaikki alussa kuulemani äänet olivat lähinnä karmeita.)
Musiikkikin oli lähinnä luokkaa hirveä, mutta ilmeisesti tuollainen hiphop-mölötys on japanilaisten näkökulmasta nyt "coolia".

Yksinkertainen kysymys peliä pelanneille: Saako ääninäyttelyä kytkettyä pois päältä kokonaan (eli myös välivideoiden ajaksi), vai pitääkö peli kärvistellä läpi sormi koko ajan mute-napin päällä valmiustilassa?

Lainaus:12.04.2008 Nikodemus kirjoitti:
Saako ääninäyttelyä kytkettyä pois päältä kokonaan (eli myös välivideoiden ajaksi), vai pitääkö peli kärvistellä läpi sormi koko ajan mute-napin päällä valmiustilassa?

Muistaakseni ne saa päältä vain osittain, eli ne ovat aina päällä välianimaatioiden aikana.
Mutta mutta. Pelistä on tehty myös undub-versio. Sehän kannattaa ladata jos omistat modatun ps2:n tai swappilevyt. Tietysti sen jälkeen kun olet alkuperäisen ostanut.

Olisihan se hienoa, jos pelintekijät/julkaisijat ottaisivat tavaksi sisällyttää (japanilaisiin) peleihin alkuperäisen ääniraidan. Toivotaan, että näin käy tulevaisuudessa.

Sanos muuta, mazap. Lukemattoman monessa pelissä on jälkiäänitys tehty niin surkeasti, että pahaa tekee. (Vaikka onneksi poikkeuksiakin löytyy.)

Tosin jos se alkuperäinenkin ääninäyttely on surkeaa, niin ei se paljon lohduta, vaikka senkin voisi valita. Mieluummin siis soisin yleistyvän sen tavan, että peleihin tehtäisiin (alkuperäisen ääninäyttelyn säilyttämisen lisäksi) aidosti vaihtoehto pelata sitä ilman dialogia, pelkkiin tekstilaatikoihin tukeutuen.
PS2:n peleistä tulee äkkiseltään mieleen ainoastaan Jade Cocoon 2, jossa oli tehty tällainen optio oikeasti hyvin.

Ja pelien lataamista en henkilökohtaisesti tue, vaikka ovat swappilevytkin tulleet tutuiksi. (Ei niistä kuitenkaan sen enempää...)
Olkoonkin, että tuollainen undub-versio kieltämättä houkuttelisi. ^_^''

Upataanko vähän, ja kysytään samalla, että voiko Tartaruksesta päästä pois ilman niitä vihreitä laitteita joita on aina välillä kerroksissa?

Ja jos niin miten?

Lainaus:11.08.2008 The_Karpaasi kirjoitti:
Upataanko vähän, ja kysytään samalla, että voiko Tartaruksesta päästä pois ilman niitä vihreitä laitteita joita on aina välillä kerroksissa?

Ja jos niin miten?

Jollain itemillä pääsee mutta nimeä en nyt satu muistamaan. Olisko ollu joku 'gem'..

Hieno peli. Alkuperäinen ääninäyttely on mielestäni paljon parempaa verrattuna englanninkielisiin dubbeihin.