Keskustelua korkeajännitys sarjakuvista. korkeajännityksen julkasuajat täällä www.lehtiapaja.fi/Egmont/Korkeaj%E4nnitys/ englannissa nimellä ''commando'' ja yhdessä korkeajännityksessa 4 tarinaa (4 commandoa) irtonumerot ja spesiaali numerot uutena noin 6.60e netistä vanhempia kirjoja noin 3 euron hinnalla. Itse aloin lukemaan näitä noin vuosi sitten wikipediassa löytyy tietoja korkkarista fi.wikipedia.org/wiki/Korkkari korkeajännitysten aiheena on yleensä toinen maailmansota mutta muitakin aiheita löytyy ensimmäinen maailmansota, vietnamin sota, korean sota ja nykypäivän agenttiseikkailujakin löytyy muutama.

Välillä tulee ostettua. Ihan mukavaa luettavaa.

Ihan kivaa luettavaa mutta aina natsit ovat pahoja tai saksalainen pettää omansa.. Sitä jenkkihuttua paljoa jaksa.

Aika samanlaisia, ainakin niiden parinkymmenen lukemani perusteella.
Tylsistyy.

Lainaus:14.06.2008 SteelHearth kirjoitti:
Ihan kivaa luettavaa mutta aina natsit ovat pahoja tai saksalainen pettää omansa.. Sitä jenkkihuttua paljoa jaksa.

siinä on muutakin kuin jenkki huttua jos henkilöitä tarkoitat

Joo, ihan mukavaa vessaluettavaa. Joskus noita osas arvostaa, mutta sitten myöhemmin älys minkälaista länsipropagandaa ne on. Ainoa hyvä saksalainen on sellainen joka loikkaa liittoutuneille, eh. Mutta joo, ihan semmosta perushyvää sotaluettavaa, jos ei halua turhaa realismia ja muuta siihen mukaan.

Lainaus:16.06.2008 Pullonpantti kirjoitti:

Lainaus:14.06.2008 SteelHearth kirjoitti:
Ihan kivaa luettavaa mutta aina natsit ovat pahoja tai saksalainen pettää omansa.. Sitä jenkkihuttua paljoa jaksa.

siinä on muutakin kuin jenkki huttua jos henkilöitä tarkoitat

Ei niin, mutta lähes jokaisessa on brittejä tai jenkkejä. :I

Lainaus:16.06.2008 vote kirjoitti:
Joo, ihan mukavaa vessaluettavaa. Joskus noita osas arvostaa, mutta sitten myöhemmin älys minkälaista länsipropagandaa ne on. Ainoa hyvä saksalainen on sellainen joka loikkaa liittoutuneille, eh. Mutta joo, ihan semmosta perushyvää sotaluettavaa, jos ei halua turhaa realismia ja muuta siihen mukaan.

Hyvä saksalaienn on myös sellainen, joka ampuu punaisia perkeleitä, eli venäläisiä :/

Kyllähän korkkareiden parissa viihtyy, mutta juonipuolella kaikki on samanlaista huttua. Ärsyttävintä on, kun Paha Saksalainen kuolee viimesivuilla mahdollisemman julmasti (tipahtaa suohon, jää tankin alle tms.). Tulee mieleen jotkut huonot toimintaelokuvat

Tätä kirjoittaessa luodit vihelsivät onnekkaasti muutaman sentin päästä ohi, kun suojassta lähdin suinpäin ryyntäämään vihollisen luotikuuroon. Pelkkä hyökkäyksen mielettömyys sai heidät hämilleen, ja mahdollisuuden tappaa heidät

Joskus nuorempana tuli luettua korkkareita oikein ahkerasti. Sitten into hiipui, kun melkein joka juttu on toisensa kaltainen. Jos luen enää korkkareita, luen suomalaisia ja Suomeen sijoittuvia juttuja (esim. "Kovanen" ), jos ne nyt ihan puhtaiksi "korkkareiksi" lasketaan.

Hyvähän se on, . Suomi-korkkarit on myös ok , mutta normaali-sarjassa löytyy liikaa jenkkejä.

joo minäkin kaipaisin saksalaisten onnistumisia. ja joskus toinen päähenkilö voisi kuolla lopussa. ja yleensä saksalaiset kuolee paljon helpommin kuin liittoutuneiden sotilaat. olen lukenut muutamia tarinoita joissa saksalaiset on pärjänny hyvin. mutta ei se teidän ''jenkkihuttu'' minua häiritse ainakaan vielä.
joo ja kovanen on luultavasti perseestä mitä olen vähän kaupoissa tutustunut. spesiaali numerot on yleensä parhaita.

Lainaus:17.06.2008 Tha_M kirjoitti:
Hyvä saksalaienn on myös sellainen, joka ampuu punaisia perkeleitä, eli venäläisiä :/

No joskus näinkin, mutta harvemmin. Ja sen on sitten ehdottomasti oltava Heeriä tai korkeintaan Fallschirmjägereitä.

Tuli kyllä silti ikävästi mieleen tarina, jossa päähenkilö taisteli ensin venäläisiä vastaan itärintamalla, sitten tapasi isänsä ja alkoi taistella Gestapoa vastaan ja lopuksi tuli vielä ilmi, että isä oli loikannut Neuvostoliiton puolelle ja poika länsiliittoutuneiden. Äääääää.

Lisäksi; Minulla on kaksi SAKSALAISTEN Korkeajännitystä (siis erityisesti saksalaisista kertovia tarinoita, ei saksalaisten tekemiä), joista odotin, että olisi vähän järkevämpää jakoa. Kaksi korkkaria eli yhteensä 8 tarinaa.

Ensimmäisen kirjan ensimmäisessä tarinassa päähenkilö on kelpo Luftwaffen lentäjä, joka lopuksi tappaa pahan saksalaisen lentäjän. Toisessa tarinassa kelpo Fallschirmjäger-sakki auttaa liittoutuneita taistelemaan pahoja saksalaisia Waffen-SS-joukkoja vastaan. Kolmannessa tarinassa kelpo saksalainen tappaa pahan natsimielisen kaksoisveljensä (joka oli muuten Wehrmachtia :OOO). Neljäs tarina oli juuri tuo aikasemmin mainitsemani.

Toisen kirjan ensimmäisessä tarinassa kelpo Fallschirmjäger tappaa pahan Waffen-SS-miehen. Toisessa tarinassa amerikkalaismielinen kelpo saksalainen tappaa pahoja huijaavia Waffen-SS-miehiä ja lopuksi vähän ikään kuin loikkaa liittoutuneille. Kolmannessa tarinassa melkein-kelpo saksalainen loikkaa neuvostoliittolaisille ja kostaa pahalle saksalaiselle. Neljännessä tarinassa kelpo saksalainen lääkintämies loikkaa liittoutuneille, no, eipähän tapa ketään. Waffen-SS:ää siellä on kyllä vastassa.

Eli mitä? Kahdeksasta SAKSALAISTEN KORKKARIN tarinasta ainakin kuudessa konna on saksalainen. Riippuen miten laskee, periaatteessa kaikissa on joku saksalainen konna. Viidessä päähenkilö loikkaa liittoutuneille, tämäkin nyt riippuu vähän miten laskee. Oikeasti, olivatko nämä nyt kovin SAKSALAISIA tarinoita?

e: Vielä nyt selvennykseksi: En minä toivo, että korkkareissa olisi natsismia ihannoivia tai saksan voittoa julistavia tarinoita, koska on ihan selvää ettei niitä keski-Euroopammassa kukaan siedä. Mutta jos hyvän saksalaisen kriteeri on se, että loikkaa liittoutuneille ja taistelee saksalaisia vastaan, niin ollaan pahasti hakoteillä. Noista esimerkkeinä 1.1 ja 1.3 olivat ihan kelpo tarinoita, päähenkilö kun kuitenkin jäi Saksan puolelle. Ikävempänä huomiona sitten molemmissa tarinoissa päähenkilöt jäivät taistelemaan neuvostoliittolaisia vastaan, eli ilmeisesti länsiliittoutuneita vastaan jäävä hyvä saksalainen on absurdi ajatus.

Luin vuosina 2003-2006 ollessani 9-12 vuotta vanha. Hyllystä löytyy kaikki noiden vuosien korkkarit ja aloin nyt taas lukemaan, kun juttuja ei enää muista. Parhaillani luen lentokonespesiaaleja, kun olen innostunut lentämisestä simulaattoreilla.

Enemmän britti- kuin jenkkihuttua. Peruskorkkareihin en ole ikinä koskenut, mutta spesiaalit ja Suomi-korkkarit ovat joskus selaamisen arvoista tavaraa.

Korkkarit ovat mainioita Lähes vuoden olen jo tilannut korkkaria ja erikoisnumeroitakin tulee ostettua. Löytyy myös jonkun verran vanhempiakin korkkareita.