Kirjoitettu: torstai, 10. helmikuuta 2011 klo 17.45
Muokattu: 10.02.2011 klo 18.15
Tulipa toinen läpipeluu juuri vedettyä emopelistä, tällä kertaa roguella. Jotain chaotic neutral-tyylistä hahmoa koitin tästä tehdä ja ihan hauska läpipeluu kyllä tuli kun mikään ei tuntunut onnistuvan. Wynne kävi kimppuun kun puolustin Circle Towerin dialogissa Morriganin näkemystä, Zevran vaikutti liian vaaralliselta pitää hengissä ja kruununa romanssi Lelianan kanssa päättyi traagisesti kun päätin tuhota ne tuhkat ja neitihän tästä pikkasen kimpaantui ja kävi päälle. Loppua kohti alkoi jo hahmot käymään vähiin, 6 niitä oli lopputaistelussa. Huonoimmillaan kai tuon loppupätkän voisi joutua vetämään kolmella, kun Steniä ei ole pakko ottaa(?), kuten ei myöskään koiraa ja Morrigan lähtee pois jos ei hänen tarjoustaan hyväksy. Siinäpä oltaisiin sitten Oghrenin ja Loghainin kanssa pistetty porukkaa pinoon. Tästä vielä päähahmo tai Loghain/Alistair hengiltä lopputaistelussa. Voisi melkein huvikseen testata tätä kolmannella läpipeluulla. Ihan mielenkiintoiset loppuasetelmat sain kuitenkin aikaan, kun menin Anoran kanssa naimisiin.
Jäi ihan harmittamaan että tuosta ei voi enää jatkaa. Tai no, Awakeningissa voi mutta siinä on hyvin vähän yhteistä tämän kanssa. BioWare on kyllä aivan omaa luokkaansa dialogin kirjoittamisessa, ei kyllä minkään muun lafkan peleissä hahmot herätä näin vahvoja tunteita. Esimerkiksi tuo Leliana-episodi tuntui ihan oikeasti pahalta ja melkein latasin aiemman tallennuksen valitakseni toisin. Mutta sehän näissä roolipeleissä parasta on, että tekee päätökset oman hahmon kuvitteellisen ajatusmaailman mukaan ja pitäytyy niiden takana. Huh huh, joskohan sitä tuon Awakeningin sitten vihdoinkin lataisi ->
EDIT: lisätään vielä että peli on myös ropeksi harvinaisen hyvin tasapainotettu. Siis dialogin ja toiminnan välissä. Fade-osuus Circle Towerista ja erityisesti Deep Roadsin loputon mättö ainoita lommoja tässä, muuten pelissä on erittäin hyvässä suhteessä äksöniä ja dialogia.
Kirjoitettu: perjantai, 11. helmikuuta 2011 klo 16.55
Noh nyt meni Awakening läpi yhdessä illassa ja iltapäivässä. Vähän kaksijakoiset fiilikset jäi, alku lupasi todella paljon, aika reippaasti mielenkiintoisia eettisiä valintoja ja paljon tehtäviä. Ne kun sai hoidettua niin käytännössä koko lisärin sisältö oli pelkkää loputonta putkijuoksua ja mättöä. Pituus oli myöskin pettymys, käsitin että tämän olisi tarkoitus tarjota jotain ~20 tuntia pelattavaa mutta itsellä meni vajaa 9 tuntia ja tein kaikki tehtävät joita löysin. Hahmot vaikuttivat alkuun mielenkiintoisilta, mutta jäivät kovin pinnallisiksi. Jäi ihan harmittamaan kuinka paljon potentiaalia alun jälkeen tässä oli, mutta sitä ei sitten koskaan hyödynnetty.
Toinen juttu on vaikeusaste. Hardilla pelasin ja missään vaiheessa ei tullut pienintäkään ongelmaa. Kuolin kerran koko kampanjan aikana ja se oli viimeisessä bossissa, ihan vaan koska olin niin turtunut loputtomaan darkspawnin mättämiseen että en tajunnut heittää healia. Suurin osa alun mielenkiintoisista valinnoista (minne sijoittaa joukot, miten reagoida salaliittoon, ym) eivät lopulta johtaneet oikein mihinkään. Alun jälkeen valinnanvapautta sitten ei ollut juuri mitenkään. Noh, toisen kerran tuon vielä vedän toisella hahmolla ihan valitakseni toisin asiat ja sitten ei muuta kun kakkososaa odottamaan.
DLC:n taso on kyllä myöskin aika ala-arvoista ollut tähän asti, ainakin niiden osalta mitä itse olen ladannut. Leliana's Song oli ainoa välttävä juonensa puolesta, Warden's Keep ja Stone Prisoner puolen tunnin läpijuoksuja kumpikin. Return to Ostagar, Witch Hunt, Darkspawn Chronicles ja Golems of jotain on vielä kokeilematta. Ja palautteen puolesta nuo ovat ne huonoimmat kaikista. Voi voi.
Kirjoitettu: keskiviikko, 09. maaliskuuta 2011 klo 22.13
Ehdinpä pelata läpi ennen kakkosen ilmestymistä (tosin täytyy nyt kattoa viitsiikö sitä ostaa, demo ei tosiaan oikein vakuuttanut).
Tokallakin läpipeluulla meni 65 tuntia, enkä mielestäni jumittanut katselemaan maisemia tai muuta vastaavaa vaan tein pelkästään tarjolla olevia tehtäviä, ja niitäkin jäi aika kasa journaliin. Mukava pituus nykypelille joka ei ole sandbox.
Hyvin löytyi pelkästään eri valinnoilla uutta sisältöä, ja löysinpä jopa tehtäviä joita en huomannut ekalla läpipeluulla. Modejakin oli mukana tällä kertaa joku 50 kpl, ihme kyllä ei mitään ongelmia.
Kirjoitettu: maanantai, 14. maaliskuuta 2011 klo 11.36
Muokattu: 14.03.2011 klo 11.39
No niin nyt on sitten kolmas läpi peluu menossa, jokseenkin "pahalla" Arcane Warrior/Blood Magella. Ja täytyy kyllä sanoa että tämä on ehkä hauskin kokoonpanoni tähän asti.
Wardeni tekee damagea loitsulla, stunnaa ja tarvittaessa ottaa myös vähän damagea. Morrigan Supporttaa. Zevran tekee vihollisista salaattia. Mutta sitten pääsenkin siihen varsinaiseen ongelmaani:
Sten on ollut tehokas dps:ääjä tähän (lvl 12) asti ja tarkoitus on ollut tehdä hänestä eräänlainen tankki. Olen jättänyt suuren osan skilleistä valitsematta koska en ole oikein varma minkälaisen hahmon hänestä teen. Hän on tällä hetkellä eräänlainen tankki, ja pohdin että voisiko hänestä tehdä kovemman pistämällä hänelle shield skillejä, vai voiko hän myös tankata yhtä tehokkaasti 2 handedilla?
...ja tarkoitus on tosiaan pitää tämä party line-up pelin loppuun asti. Joten en aio vaihtaa Steniä esim. Alistairiin tai Shaleen.
Kirjoitettu: maanantai, 14. maaliskuuta 2011 klo 14.46
Tankkaaminen onnistuu kilvellä ja ilman. Jos kiinnostaa lukea tekstiseinää niin täältä löytyy lisää. Kahden käden aseella tankkeroinnista kertoo "An Alternative approach" osio.
Kirjoitettu: torstai, 07. huhtikuuta 2011 klo 23.43
Itse olen ollu jumissa jo vaikka kuinka kauan kohdassa missä tulee hemmetisti darkspawnin jousimiehiä vastaan kesken matkan Denerimiin. Siinä on omalla puolella niitä Elf scoutteja(?). En vaan voi tajuta miten ton kohan voi päästä. Kuollut siihen varmaan lähemmäs 20 kertaa.
Kirjoitettu: lauantai, 07. toukokuuta 2011 klo 14.23
Vedin nyt ensimmäistä kertaa läpi pelin. Olipahan mahtava kokemus, loistava peli. En kuitenkaan sisällyttänyt mukaan mitään DLC:tä. Mistä ne on helpoin hankkia? Ja halvimpia?
Kirjoitettu: sunnuntai, 05. kesäkuuta 2011 klo 22.35
Reilut sata tuntia siihen meni, mutta Origins, Awakening ja kaikki ladattavat lisäpaketit menivät läpi. Seuraava viesti on pitkähkö ja sisältää hirvittävän kasan spoilereita, joten spoiler-tagien käyttämisen sijaan ehdotan peliä pelaamattomien jättämään viestin mieluummin kokonaan lukematta.
Valitsin tavoistani poiketen roduksi haltijan ja hahmoluokaksi roguen (yleensä ensimmäinen pelikerta menee ihmistaistelijana tai jonakin sen variaationa) ja taustaksi Dalish-heimon, sillä koin metsässä omiensa parissa kasvaneen, jossakin määrin sivistymättömän hahmon luontevimmaksi valinnaksi pelimaailman ollessa minulle ennestään tuntematon. Päätin pistää pisteitä hiippailuun ja puhetaitoihin, koska halusin tehdä mieluummin oveluudella ja nokkeluudella kuin raa'alla voimalla pärjäävän hahmon. Olisin tosin toivonut enemmän hahmoluokkia, sillä vaikka jokainen hahmo voi erikoistua myöhemmin eri aloille, varas on aina varas ja taistelija taistelija. Maageilla on vähän enemmän valinnanvaraa, sillä parantajat toimivat selkeästi eri roolissa kuin tulipallonviskelijät.
Pelin alku olikin varsin viihdyttävä ja koukuttava, ja tämä taustatarina helpottaa roolipelaamista huomattavasti, kun hahmon motiiveista ja lähtökohdista pystyy heti alusta lähtien rakentamaan koherentin kuvan. Joku saattaa valittaa siitä, ettei hahmon tausta oikeasti vaikuta pelin kulkuun mitenkään, mutta minulle riitti ihan hyvin se, että useissa keskusteluissa pystyin valitsemaan taustani takia hieman poikkeavan repliikin. Enempää en odottanutkaan.
Heti ensimmäisestä taistelusta lähtien huomasin kuitenkin, että peli on huomattavasti lähempänä Knights of the Old Republicia ja Mass Effectiä kuin Baldur's Gatea, mikä oli ensimmäinen iso pettymys. Hahmonkehitys ja taistelusysteemi eivät merkittävästi eroa KotORista. BG-vertaukset eivät juuri voisi olla harhaanjohtavampia, sillä suunnilleen ainoa yhtymäkohta pelien välillä on "fantasia".
Valtava pettymys oli myös se, että oikeasti pelissä ei pääse eteenpäin muuten kuin tappamalla kaiken. Rogue voi kyllä hiippailla vaikka kokonaisen luolaston läpi ongelmitta, mutta kokemuspisteitä siitä ei tipu, ja vastaan tulee käytännössä aina muutamia tappeluita, jotka on pakko voittaa. Puhetaidoilla harvoin pystyy ratkaisemaan mitään, ellei muutamia aivan karmeita sivutehtäviä oteta huomioon. Taskuvarkauksia taisin yrittää kerran tai kaksi koko pelin aikana, eikä tälläkään ominaisuudella tee yhtään mitään, koska väkivalta ratkaisee kaiken ja antaa paljon enemmän kokemuspisteitä.
No, pääsin Ostagariin, josta peli varsinaisesti alkaa. En tiedä miksi, mutta erityisesti suosta ja noidista tuli mieleen The Witcher enemmän kuin vähän, eikä niinkään positiivisessa mielessä (minusta The Witcher oli muuten erinomainen) vaan ennemminkin kopiointihengessä. Myöhemmin vastaan tulevat Chanter's Boardit ja muut vastaavat elementit vain lisäsivät tätä fiilistä.
Alistair on aika karmea hahmo alusta lähtien, ja sama pillupartamuoti lähes jokaisella vastaantulevalla ihmisellä oli minusta lähinnä hämmentävää ottaen huomioon sen, että periaatteessa pelissä eletään keskiaikaa. Hahmoista enemmän myöhemmin.
Ostagarin juonenkuljetus ei päätä huimaa. Kaikki on todella ennalta-arvattavaa, Teyrn Loghain etunenässä. Kun tästä vaiheesta päästään ohi, peli lyö tarinansa puolesta kaikki kortit pöytään kerralla. Jos aiemmin mainitsemani Biowaren pelit ovat tuttuja, käy aika selväksi, millä kaavalla peli etenee. Tämä suoraan sanottuna alkaa rassaamaan ja pahasti. Tarina ei tarjoa minkäänlaisia käänteitä tai yhtään yllättävää elementtiä, enkä missään vaiheessa oikein voinut olla ajattelematta sitä, että Bioware yritti tehdä kaikesta äärimmäisen geneeristä.
Pelin maailmassa ei ole mitään kovin mielenkiintoista. Kaikki tuntuu olevan allegoriaa jostakin muualta (valtauskontona on katolisuus, noitia vainotaan, Englannin naapurimaana on Ranska, Orleansin neitsyitä taitaa löytyä useampiakin, The Witcher -tyyliin löytyy vähän rasismia ja apartheidia, ja niin edelleen), eikä oikeastaan mitään omaa löydy. "Vapaiden" maagien asema taitaa olla eräs mielenkiintoisimmista kysymyksistä pelissä, mutta eipä sitäkään kovin hyvin hyödynnetä, eikä sen suhteen päästä tekemään mitään merkittäviä valintoja. Kakkososa tosin käsittääkseni lypsää näitä teemoja loputtomiin asti, mutta siihen tekeleeseen en kyllä koske.
Arkkidemoni on täysin mielenkiinnoton vastustaja. Teyrn Loghainista ei saa uskottavaa pahista tekemälläkään, sillä vaikka mies täyttää suunnilleen kaikki perinteisen (Bioware-)pahiksen tuntomerkit, hänen motiivinsa ovat hyvin hataralla pohjalla, eikä kyseisen "strategisen neron" toiminnassa tunnu olevan mitään järkeä. Loghain ei onnistu laittamaan kapuloita rattaisiin edes sen vertaa, että hän muuttuisi edes vähän vihattavaksi. Karmeaa amatöörimeininkiä alusta loppuun. Voiko joku oikeasti selittää minulle Loghainin toiminnan päämäärät niin, että siinä olisi jotain tolkkua?
Koin pelin nautittavimmiksi pätkiksi Denerimin kaupungin ja Orzammarin. Ensin mainittu antoi vähän taukoa loputtomasta mättämisestä, kun taas Orzammar oli muuten vain ylivoimaisesti kiinnostavin paikka poliittisen taistelunsa, kastijärjestelmänsä ja soturikulttuurinsa vuoksi. Maagien torni oli umpitylsää mättöä (Fade-pätkä oli ihan jees ja selvästi pelin "luolastojen" parhaimmistoa, mutta ehkä vähän turhan pitkä) ja haltijametsä samaten.
Pelin rytmitys on täysin pielessä. Dialogia pelissä ainakin tuntui olevan vähemmän kuin Mass Effectissä, mutta pelin pelaaminen kesti kolme kertaa kauemmin. Kyllähän myös joku Baldur's Gate 2 on pääosin toimintaa alusta loppuun, mutta siinä taistelut pysyvät niin vaihtelevina ja mielenkiintoisina, että se ei käy missään vaiheessa tylsäksi. Dragon Agen taistelut taas ovat tasoa Mass Effect, eli samojen vihollisten tappoa kerta toisensa jälkeen. Mass Effectissä tämä vielä toimii, koska taistelut ovat lyhyitä ja rytmitys on kunnossa, mutta Dragon Agen luolastot ovat pääosin törkeän pitkiä, ja samoja taisteluita käydään pienillä variaatioilla aivan liikaa. Pahinta on, että toimintaa pitää tunkea jokaiseen huoneeseen tai käytävään, oli se sitten tarpeellista tai ei. Tunnelmaa ei juuri ehdi muodostua, kun jokaisen askeleen jälkeen pitää taas tappaa kymmenen genlockia ja viisitoista hurlockia, ja hyvässä lykyssä vielä genlock emissary tai kaksi. Ei kovin jännittävää.
Maageilla ei ole oikeastaan minkäänlaisia suojaloitsuja, mikä vähentää taktisten valintojen määrää huomattavasti. Attack- ja Defense-arvot vaikuttavat osumiseen huomattavasti vähemmän kuin mitä esimerkiksi vanha kunnon AC ja THAC0. Vihollisten vahvuus perustuu lähinnä törkeän korkeaan määrään hit pointeja, eikä esimerkiksi Baldur's Gate 2:n kinkkisimpiä taisteluita päästä edes lähelle missään vaiheessa. Taistelut ovat saman kaavan toistamista kerta toisensa jälkeen pienillä variaatioilla. Taisteluista olisi huoletta voinut pudottaa pois noin kahdeksankymmentä prosenttia ja jättää jäljelle vain ne kiinnostavimmat ja hankalimmat kohtaamiset. Tämä tietysti lyhentäisi peliä noin viidelläkymmenellä tunnilla, mutta se myös parantaisi sitä todella paljon.
Pelin alussa toiminta tuntui kyllä haastavalta, sillä suunnistin ensimmäisenä haltijametsään, jossa otin aika paljon turpaan. Olin toki iloinen siitä, ettei level-skaalauksella ole viety kaikkea haastetta pois pelistä. Ilman minkäänlaista parantajaa tai edes kummoista maagia (Morriganilla taisi olla pari käyttökelpoista loitsua) olin siis aika lailla helisemässä. Myöhemmin peli helpottui toki reilusti, vaikka pari kertaa jouduin palaamaan vanhoille alueille uudestaan joidenkin pahempien vihollisten takia. Tästä ehdottomasti plussaa.
Harmittavaa on pelimaailman täydellinen staattisuus, joka on toki ollut läsnä Biowaren peleissä pidemmän aikaa. NPC:t ovat juurtuneet paikoilleen, eikä minkäänlaista elämisen tuntua ole. Ympäristöön voi vaikuttaa lähinnä vain loottaamalla kaiken mahdollisen. Kun vihollisia on lähistöllä, peli menee taistelumoodiin, vaikka hahmoni olisi piilossa eikä kukaan näkisi häntä. Turha haaveilla tehtävien sooloilemisesta varkaana varjoissa piileskellen ja oveluuteen turvautuen, sillä pelin vankilapakoa lukuunottamatta (lähinnä näkymättömyysloitsun tapaan toimiva) hiippailu on puhtaasti backstabien tekoa ja ansojen laittoa helpottava apuväline. Varkauksiakin voi tehdä aivan yhtä hyvin ilman minkäänlaista piileskelyä. Tässä suhteessa esimerkiksi KotOR oli paljon parempi, sillä se palkitsi myös hiippailemisesta eikä jatkuvasti pakottanut väkivaltaan. Dragon Agessa tappamiseen turtuu niin, ettei se enää tunnu miltään, ja jossakin vaiheessa aloin tuntea suorastaan velvollisuudekseni tappaa kaiken mahdollisen.
Jatkuva teurastaminen saa myös jotkut pelin pasifistisista vaihtoehdoista tuntumaan idioottimaisilta. Jo pelkästään kaupungilla kävellessä joutuu yleensä tappamaan satoja työtään tekeviä vartijoita, joten "tappaminen on aina väärin" -tyyliset moralisoinnit kuulostaisivat suoraan sanoen melko vammaisilta kenen tahansa suusta. Kai Grey Wardeneilla pitäisi kuitenkin olla jonkinlainen pyrkimys välttää tarpeettomia ihmisuhreja? Silti neljän hengen ryhmä tappaa päivässä enemmän Denerimin asukkeja kuin kaikki Blightit yhteensä, eikä ketään juuri kiinnosta.
Pelin hahmot ovat suoraan sanottuna aika hirveää kuraa, enkä kyllä ymmärrä niitä ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että Bioware osaa asiansa. En oikeastaan edes tiedä, mistä pitäisi aloittaa.
Ensinnäkin kaikki hahmot tuntuvat olevan orpoja tai muuten vain vanhempansa menettäneitä, oma hahmoni mukaan lukien. Itse asiassa odotin jatkuvasti, että se tuotaisiin esiin pelin jossakin vaiheessa, mutta ilmeisesti kyseessä on ainoastaan David Gaiderin kyvyttömyys kirjoittaa syvällisiä hahmoja. Ei kiinnosta pätkääkään jonkun hahmon traaginen menneisyys, jos joka toinen hahmo veisaa tismalleen samaa virttä.
Eniten mättää hahmojen yksiulotteisuus. Jokaisen hahmon voi tiivistää parilla sanalla. Sten on kunniantuntoinen taistelija vieraasta kulttuurista. Alistair on hyväsydäminen taistelija. Leliana on hyväsydäminen bardi. Wynne on hyväsydäminen maagi. Oghren on känninen kääpiö. Voisiko samaa lopulta sanoa vaikka Baldur's Gate 2:n hahmoista? Jopa Korganin kaltaiset yrmyt saivat uusia sävyjä tarinan edetessä, vaikka stereotyyppejä löytyi toki BG2:stakin. Dragon Agessa yksikään hahmo ei oikeastaan muutu tai kasva tarinan aikana, vaikka heidän taustastaan paljastuisi mitä. Ihan kuin Bioware olisi hahmoissakin pyrkinyt täydelliseen geneerisyyteen.
Biowaren harrastama hahmojen kierrätys alkaa oikeasti rassata. Alistair on periaatteessa Carth Onasi ja Kaidan Alenko varustettuna puujalkavitseillä ja hieman vähemmällä aivotoiminnalla. Leliana on hieman vähemmän viaton Imoen höystettynä Mass Effectin Liaralla ja Talilla. Sten on tismalleen samanlainen hahmo kuin Canderous Ordo ja Urdnot Wrex. Zevranista tuli mieleen Yoshimo, vaikka en muistakaan Yoshimon olleen nahkafetissin omaava homoseksuaali. Morriganista löytyy mielestäni aika paljon Bastilaa, vaikka suoraa vastinetta aiemmista Bioware-peleistä ei ehkä löydykään. Koira on mielestäni pelin paras hahmo, ja sillä on myös eniten luonnetta. Oghren on stereotyyppisenä kääpiönä myös varsin viihdyttävä ja ajaa asiansa ihan hyvin.
Hahmot ovat lopulta melko yhdentekeviä, ja kun pahiksetkin ovat surkeita, pelin potentiaalista jää paljon käyttämättä. Bioware voisi oikeasti jo hommata uusia käsikirjoittajia, koska Gaider tasapainottelee jatkuvasti umpitylsän ja yksinkertaisesti tosi nolon rajamailla. Dialogi on pääosin melko huonoa, ja kliseitä kierrätetään paljon. Mitään kovin älykästä tai syvällistä ei sanota missään vaiheessa, eikä edes yritetä. Miten joku ylipäätään voi kirjoittaa jotain näin innotonta ja kunnianhimotonta?
Pelin questien suunnittelussa on menty yli siitä, missä aita on matalin. Sivutehtäviä on kahta tyyppiä: Ensimmäisessä puhutaan jollekin ihmiselle, sitten mennään puhumaan toiselle ihmiselle, ja lopuksi mennään vielä takaisin hakemaan palkkio ensimmäiseltä ihmiseltä. Toisessa etsitään X määrä tavaroita ja sen jälkeen mahdollisesti tuodaan tavarat jollekin tai käydään hakemassa mystinen esine kyseisten tavaroiden mystisesti paljastamasta kätköstä. Suurin osa sivutehtävistä ei sisällä minkäänlaista dialogia. Tämä on käsittämätöntä, kun miettii esimerkiksi BG2:n massiivisia ja rikkaita sivutehtäviä, joita oli paljon. Nyt pääjuonen ulkopuoliset tehtävät ovat lähinnä MMORPG-tason pakkopullaa, joiden rinnalla Mass Effectkin ajelutehtävätkin alkavat tuntua hyvältä. Mainittavia poikkeuksia ei oikeastaan tule mieleen. Urn of Sacred Ashes -questi taitaa sekin olla pakollinen?
Oli miten oli, nautin pelistä silti. Harmi vaan, että tarina oli hirveää kuraa ja maailma niin ankean epäkiinnostava. Peli vaan ei lopulta ole kovin hyvä missään. Toiminta on mukiinmenevää mutta pidemmän päälle puuduttavaa. Tarina ja hahmot ovat yhdentekeviä, ja ainoana mielenkiintoisena elementtinä toimiva poliittinen juonittelu on hyvin pienessä osassa. Ferelden on todella tylsä paikka ja sen ihmiset ovat kaikki tismalleen samannäköisiä, samankuuloisia ja samalla tavalla käyttäytyviä pallinaamoja. Pelaajan valinnoilla on merkitystä, mutta niidenkin vaikutus näkyy oikeastaan vasta pelin lopun tekstinpätkissä.
DLC:t ovat aika hirveää roskaa. Shale on ihan pätevä lisäys hahmogalleriaan, mutta tyhjänpäiväistä mättöä on emopelissäkin ihan liikaa. Witch Huntin ja Leliana's Songin pelasin ihan mielelläni läpi, mutta petyin lopulta niihinkin.
Awakening on jossakin määrin parempi, koska se on periaatteessa sama peli vähän tiiviimpänä ja astetta mielenkiintoisemmalla, joskin edelleen aika kehnolla tarinalla. Toimintapätkät ovat reilusti kompaktimpia ja hahmot ovat paljon parempia. Onneksi Andersista pääsee heti eroon. Arkkitehti on ylivoimaisesti mielenkiintoisin hahmo, mitä Originsissa tai Awakeningissa on. Harmi vaan, että tarina on todella heppoisesti kasattu, eikä tehtävillä ole oikein mitään yhteyttä toisiinsa. Loppukin on aika töksähtävä. Rytmitys on kuitenkin Originsia parempaa, joten mättö pysyy mielekkäänä.
Lyhyesti: Ihan OK peli, 75 pistettä. Varmaan huonoin pelaamani Bioware-peli. Liian toimintapainotteinen hyväksi roolipeliksi ja liian puuduttava hyväksi toimintapeliksi.
Kirjoitettu: maanantai, 06. kesäkuuta 2011 klo 19.05
Lainaus:05.06.2011 Raat0 kirjoitti: Varmaan huonoin pelaamani Bioware-peli. Liian toimintapainotteinen hyväksi roolipeliksi ja liian puuduttava hyväksi toimintapeliksi.
Kirjoitettu: maanantai, 27. kesäkuuta 2011 klo 01.25
Noniin tulipahan tämäkin aloitettua. Sisältää spoilereita!
Alotin Dwarf noblella (warrior) ja melkein samantien tajus miten tässä tulee käymään tai miten ja miksi päädyn Wardeniksi.
Omasta mielestä taistelu on juuri kivaa. Vaikka pausea saakin käyttää aika runsaasti varsinkin itse jouduin käyttämään kiitos sen, että olen nyt mage towerissa viimeinen mesta missä haen armeijan avuksi eli sain Wynnen vasta nyt. Virhe. Wynne helpotti peliä aivan tajuttomasti kun ei tarvitse morriganilla jakaa pelkkää healia koko ajan.
Vaikein armeijan keräys oli ehdottomasti RedCliffe, Ozmar (typo?) sitten ja Elf mesta oli naurettavan helppo ja lyhyt, mutta kaikista mielenkiintoisin mesta.
Broodmother ollut bosseista se vaikein tähän mennessä, ehkä siksi, että wynneä ei ollut partyssä mukana.
Saas nähä miten helpoksi loppu menee kun wynne on nyt kuvioissa mukana ja saa keskittyä morriganilla siihen depsuttamiseen.
Btw mistä saa bloodmage speciliationin? Olis ihan kiva tietää ajattelin ottaa sen morriganille toiseksi...
Denerimissä pitää vielä käydä kaataa se Kaxxgan kun on wynne partyssä... Ei onnistunut morriganin healilla ja sillä ihme shieldillä joka tekee immuneksi damagelle.
Awakening ilmeisesti kannattaa hankkia myös?
Mites kakkonen onko ostamisen arvoinen?
Myydään BC2, CSS, CS, Half-life+lisärit....Tai vaihdetaan blops PC versioon...
Kirjoitettu: maanantai, 27. kesäkuuta 2011 klo 03.52
Lainaus:27.06.2011 Kiekura kirjoitti:
Awakening ilmeisesti kannattaa hankkia myös?
Jos taistelu ei ole vielä alkanut maistumaan puulta, niin siitä vaan. Sama pelihän tuo periaatteessa on. Vähemmän umpitylsiä kilometriluolastoja (joiden tilalla on huomattavasti tiiviimpiä mutta silti hyvin Originsin tyylisiä luolastoja), hieman paremmat hahmot, pikkusen parempaa dialogia ja reilusti parempi rytmitys, kuten jo aiemmin taisin mainitakin. Vielä Originsiakin toimintapainotteisempi, mutta tuollaisessa reilun kymmenen tunnin pituisessa pelissä se ei samalla tavalla ala häiritä. Sivutehtävätkin ovat noin tuhat kertaa Originsin vastaavia parempia, vaikka pääjuoni onkin Originsin tapaan vähän mitä sattuu ja juonenkuljetus on täysin onnetonta (jos juonesta voi edes puhua). Awakening on rehellisesti Mass Effect -henkinen toiminta-"RPG", eikä edes yritä olla mitään muuta.
Kirjoitettu: perjantai, 01. heinäkuuta 2011 klo 13.36
Yllätyin hieman ku kokeilin kakkosta ja taistelu alko. Ei tuntunut yhtään Dragon agelta. Tuli mieleen joku mäiskintäpeli jannu heiluu ja viholliset menee kappaleiks..
Ja Awakening oli *******en hyvä, joskin liian lyhyt. Viholliset oli paljon kiinnostavempia kuin Originsissa. Varmaan siks, että ne puhui
Myydään BC2, CSS, CS, Half-life+lisärit....Tai vaihdetaan blops PC versioon...
Kirjoitettu: maanantai, 04. heinäkuuta 2011 klo 22.25
Dragon Age Originshan taitaa olla suurinpiirtein must have-peli, mutta kakkonen ei?
Eilenpä katsoin Steamista, että hei DA2 alessa, kunpa vain ykkönen olisi myös.
Vasta tänään kahdeksan jälkeen kuulin, että ykkönen olisi myös ollut törkeässä alennuksessa......GRAAAAAAAAH!
Kirjoitettu: tiistai, 05. heinäkuuta 2011 klo 22.02
Joo itsekkin huomasin että origins olisi lähtenyt 12e hintaan mutta kiireiltäni en kerkinnyt heti ostaa ja unohtuikin kokonaan... Tänään hintana taas olikin se 29e steamis
ATI Radeon HD5870, Intel Core 2 Duo E6750@3.2GhZ, 4Gb 800MhZ RAM,Msi P35 Neo-f,Antec Sonata,Vista,
Kirjoitettu: tiistai, 05. heinäkuuta 2011 klo 23.54
Jos joku tietää, miten Originsin saa epärekisteröityä, voin myydä oman versioni pelin Ultimate Editionista (Origins + Awakening + kaikki DLC:t) viidellä eurolla nopeimmalle vastaajalle. Peliä en varmaankaan enää tule pelaamaan, mutta koska olen jo aktivoinut sen BioWaren sivuilla, en myöskään kehtaa myydä sitä kellekään, koska se on sidottu minun BioWare-tunnukseeni.
Hm... nyt vasta huomasin, että tuollaisia ultimate-paketteja voi ladata netistä...
Onko tietoa haittaako se, että on jo asentanut ja rekannut levyversiot aiemmin? Arvelisin ettei, mutta kun ladattava versio on kuitenkin tuommonen "könttiversio," jossa on nuo peruspelit...
Kirjoitettu: maanantai, 06. toukokuuta 2013 klo 22.12
Jaaha, aika herätellä tätäkin henkiin. Tuli viime viikkoina koluttua lähes koko Ultimate edition läpi kun irtosi steamista reippaaseen seitsemään euroon.
Ei tuo ollutkaan niin hyvä mitä muistin, paljon ärsyttävän tylsiä sivutehtäviä ja yllättävän helppo vaikeustaso (vaikka vaikeimmalla pelasin).
Monet päätehtävistäkin on jätetty aika "keskeneräisiksi" ja tuntuu että potentiaalia olisi voinut olla enemmän. Eniten ärsyttää tuo Orzammar-kesti, josta olisi voinut saada vaikka mitä, ja sen ympärille olisi varmasti saanut paljon mielenkiinnoisemman tarinan kuin Archdemonin lahtauksesta.
Ei tämä kuitenkaan huono ole, vaan tässä on ihan mukiin meneviä tilanteita, esimerkkinä vaikka Lelianan suututtaminen (oli muuten ryhmän ainoa rogue), jonka jälkeen meni taktiikat uusiksi. Tuli niin yllättäen. Pisteet ehdottamasti myös Alistairin kyykyttämisestä (jos ottaa Loghainin ryhmäänsä). Puujalkavitsit ja virnistely loppui lyhyeen.
Lisäri oli mun mielestä aika tönkkö. Se ei missään vaiheessa koukuttanut tai edes tuntunut lisäriltä, vaan lähinnä täysin maailmasta irrallaan olevalta sivutehtäväpaketilta. Uudet warrukyvyt olivat toki tervetulleita, vaikka tekivätkin hahmosta aika ylivoimaisen.
