Samaa mieltä Jonen kanssa, mutta lukekaas Imperiumin arvio ko. levystä (oli siis ennakkokuuntelussa vähän aikaa sitten), ylistävät parhaaksi pitkään aikaan, kuulemma albumin loppupuolella jotain uskomatonta settiä.

CD ja LP tarttui mukaan Äxän yömyynnistä. Kerran pyöritetty läpi ja täällä iso mies itkee.

Ei mulla muuta.

Lainaus:13.08.2010 Seven kirjoitti:
CD ja LP tarttui mukaan Äxän yömyynnistä. Kerran pyöritetty läpi ja täällä iso mies itkee.

Ei mulla muuta.

Onko tämä nyt siis SE?

Iteki kävin ostamassa ton levyn On muute vähä hyvä

Toinen pyörittely kesken ja lienee sopiva aika purkaa ensituntoja.

Levyn alku on todella, todella poikkeava. Tavallaan virkistävää vaihtelua perinteisille introraidoille, mutta rauhallinen aloitus Maiden-levylle vaatii hieman totuttelua. Kakkosraita toki jo hieman avaa peliä enemmän. Kaiken kaikkiaan ensimmäisistä 4-5 raidasta tulee enemmän mieleen Bruce Dickinsonin soolotuotanto kuin Iron Maiden. Erityisesti Coming Home tuo mieleen Tears of the Dragonin. Ja on muuten aivan ******* kova veto.

Kuutosraita, eli Isle of Avalon näyttääkin sitten tämän levyn todellisen olemuksen, eli melkoisen kokeellisen progeilun. Tiukkaa poljentoa ei levyllä hirvittävästi mukana ole, mutta senkin edestä "jamittelua" ja fiilistelyä. Muutamista riffeistä tuli enemmän Dream Theater mieleen.

Kaiken kaikkiaan levy vaikuttaa tunnelmaltaan rauhallisemmalta kuin A Matter of Life And Death. *******, siis aivan ******* kova levy tämä on. Maiden on kasvanut bändinä valtavasti ja nyt viimeistään on hittikimarat unohdettu. Nyt näytetään sävellys- ja soittotaitoja.

Varaan oikeudet muuttaa mielipiteitäni, koska jo toisella kuuntelulla monet biisit kuulostavat aivan eriltä. Tämä onkin erittäin hyvä merkki ja muistuttaa siitä, millaista uusi Maiden on aina ollut. Levyt avautuvat pikkuhiljaa ja palaset loksahtelevat kerta toisensa jälkeen paikoilleen.

Toi Satelite 15 olis kyl iha jees intro keikalle (niinku luultavasti tulee olemaanki)

Kävin levyn kaupasta nappaamasta eikä hintakaan ollut paha, 16€
(tai sitten vain sain sen vaikutelman ku vieressä oli Ozzyn uusin albumi 27€)

Hyviä kappaleita tuntuu olevan, omaa korvaa miellytti kovasti tuo Mother of Mercy

TÄLLÄ HETKELLÄ The Talisman ja When The Wild Wind Blows on mun lemppareita.

Mother of Mercy ja Starblind iskivät uuden kiekon ensimmäisellä läpipyöräytyksellä parhaiten meikäläiseen. Varsin mainio levy, mutta ehkä kaipaisi pientä tiivistystä ja kasaanpuristamista, tuppaa biisit venymään turhan pitkiksi.

Harvinaisen vammaisesti tehty tuo erikoispainoksen kotelo muuten, ei mahdu normaalisti tavalliseen cd-telineeseen. Tällä hetkellä vie tuosta tornista viiden levyn paikan :/

Aivan uskomaton levy, avautui heti ensimmäisellä kuuntelulla lähes täydellisesti.
Levyn alkupuoli on todella hyvä, lähtee vauhdilla liikkeelle, vaikka tuo Satellite 15-intro on turhankin outo. The Final Frontieriin ja El Doradoon olen jo vähän kyllästynyt, vaikken ole niitä hirveästi ennen levyä julkaisua kuunnellutkaan, mutta ei ne huonoja biisejä silti ole. Mother of Mercy ja Coming Home on todella hyvä kaksikko eikä The Alchemistikaan kauas jää.
Loppupuoli on taasen vähän raskaampi, kun on eeposta eepoksen perään, mutta kaikki niistä ovat todella hyviä (mitä nyt TMWWBK ei vielä täysin iskenyt).

Suurin plussa täytyy antaa kuitenkin Brucen laulusuoritukselle, aivan uskomattoman hienosti suorittaa kaikki kappaleet. Soolotkin olivat enimmäkseen onnistuneita ja kyllähän se rummuttelukin ihan asialliselta kuulosti. Bassoon en paljoa perehtynyt, siinähän se kolisi taustalla hyvin.

Täyden kympin levy siis, täytyy illalla kuunnella lisää.

Mitä tuon uuden levyn biisejä Yuotubesta kuuntelin, niin hyvältä kuulostaa, ei tosin vielä tullut mitään tajunnanräjäyttäviä säväreitä..sen sijaan nyt kun olen kuunnellut kolmen ekan levyn biisejä, niin voi jumalauta että tuo Burrin rumputyöskentely on makian kuulosta! Kyllä se vain niin on, että Clive on se paras rumpali ollut Maidenissa..esim Invaders, voi saakeli miten kova biisi..

Ite en ole levyä vielä ostanut, enkä kuullutkaan kuin pari piisiä. Mutta livenä tää pändi on *******n kova. Ens keikka jos on sisätiloissa niin aijai sinne heti!

Lainaus:14.07.2010 Jone kirjoitti:
Sen verran mitäänsanomattomia junnauksia kumpikin julkaistuista kappaleista, että en kyllä todellakaan ole levyä ainakaan julkaisupäivänä hommaamassa.

Täytyypä kumota puheet, sillä kävin tuon eilen Anttilasta hetken mielijohteesta (valitettavasti) noutamassa. Kahden kuuntelukerran perusteella korkeintaan keskinkertainen, ehkä jopa huono levy.

Satellite 15...The Final Frontier menee näyttävästi Maiden-katalogin aloitusbiisien sijalle 15 (liekö tuo kappaleen nimi ollut enne). Aivan käsittämättömän onneton räpellys. El Dorado on ehkä jo hieman parempi kuin ensi kertaa kuultuna, mutta eipä tuostakaan mitään kovuutta muodostunut.

Mother of Mercy nostaa jo toivon ilmoille, mutta antikliimaksinen ja kankea kertosäe onnistuu tuhoamaan kaiken. Coming Home kuulostaa myös ihan hyvältä, ja tuo mieleen Brucen soolotuotannon. Tämän albumin jälkeen tuota kelpaisi kolmen kovan suoran jälkeen lisää kuunnellakin, samaa ei oikein voi sanoa emobändistä. The Alchemist jää nopeasta temmostaan huolimatta kämäiseksi, Nickon komppi laahaa.

Toisen puolikkaan avaa Isle of Avalon, joka ensin junnaa ja junnaa, ja sen jälkeen toistaa saman uudestaan. Starblind nousee erilaisuutensa ja hienojen melodioidensa vuoksi levyn kohokohdiksi, jos niitä tuolla nimellä kehtaa kutsua. The Talismanin ensimmäinen 2,5 minuuttinen on ilmeisesti olevinaan jonkinlainen reprise edellisen albumin päätösbiisin introsta. Itse kappale ei vaihteeksi johda mihinkään. Bruussi vetää liian korkealta. The Man Who Would Be King alkaa 90 sekunnin saksittavalla introlla, jonka jälkeen onnistuu melkein herättämään kiinnostuksen. Puolessa välissä huomaa miettivänsä jotain aivan muuta kuin kuulemaansa.

Hypetetty Where the Wild Wind Blows alkaa varsin upeasti ja tarjoaa kenties levyn ainoan karvat pystyyn -hetken. Valitettavasti tämän jälkeen teos jatkuu yhdeksän minuuttia samanlaisena leikkaa/liimaa -pökäleenä, joita on "ihan muutama" bändiltä viimeisen 15 vuoden aikana ilmestynyt.

Melkoinen pettymys ainakin näin alkuun, vaikka ei noiden kahden sinkun perusteella paljoa olisi pitänyt odottaakaan. Pitää päivitellä näkemyksiä, jos lisäpyörittelyt jotenkin tätä tuotosta parantaisivat.

Luulenpa, että lisäkuuntelu tuo paljon uusia mausteita soppaan.^

Eka kuuntelu itsellä Coming Homen kohdalla menossa. Hyvältähän tämä vaikuttaa, kaks ekaa biisiä olinkin jo suurimmaksi osaksi kuullut ja Mother Of Mercyn kertsi oli todella hyvä.

Innolla odotan että mitä tuo biisinjärkäle When The Wild Wind Blows sitten kertoo, kun sitä niin kovasti on hypetetty. :D

Up The Irons sanon minä. :D

Nyt about kymmenennen kuuntelu kerran jälkeen sanon että ei yhtään huonoa biisiä mutta eniten on iskeny itelle noi kolme vikaa biisiä

Uusin on paras levy sitten 7th sonin! Ihan loistavia biisejä kaikki. Ei ole yhtään täyteroskaa mitä edellisellä muutama. Kaikki biisit niin huippuja. Ihan uusi valo Maidenille!

Kyllä ne vanhat bänditkin vielä osaa tehdä uutta ja hyvää!

Aika turhan ja väsähtäneen kuuloista, mutta eihän tämä ole mikään yllätys.

Enää ei pysy laskuissa mukana, monettako kertaa levyä pyörittelen läpi. Joka ikisellä pyörityksellä biisit ovat vain parantuneet ja aiemmin kaipailemani huipennukset biiseihin ovat pikku hiljaa tuoneet itseään esiin.

Progressiivisuus vaatii kuuntelijalta edistyksellisyyttä, joten Trooper- ja Run to the Hills -miehet voivat suosiolla jättää levyn kauppaan. Muut älkää luovuttako muutamalla kuuntelukerralla, varsinkin levyn viimeiset raidat vaativat hieman aikaa auetakseen.

Biisikohtaista pohdintaa en vielä kehtaa ilmoille heitellä, koska jokaisesta raidasta löytyy uusia elementtejä jatkuvasti. Yleisesti ottaen en nostaisi tätä levyä A Matter of Life and Deathia paremmaksi, mutta menee selkeästi sinne onnistuneiden levyjen listalle.

Pari kolme kertaa tullut nyt uusi levy kuunneltua ja kyllä ihan positiivinen tapaus tämä on. Mitään 80-luvun fiilistä tästä en tosin ole saanut. Vaikka kalusto on vanhaa niin yllättäen miehistö vaikuttaa paljon tuoreemmalta. Suosikkibiisit näin aluksi ovat 'coming home' ja 'starblind'. Lisäksi nuo lopun pitkien biisin instrumentaaliosuudet ovat aika rautaa.

Varmaan pitäisi hommata lätty, ja kuunnella pariin kertaan. Olen sen El Doradon pari kertaa kuullut rockilta, ja mielestäni se on aina kuulostanut paremmalta. Ehkä vain hiukan turhan pitkä biisi.

Ja phobia : D signaturesi sai minut hajoamaan.

Ei mikään kovin säväyttävä teos tuo Final Frontier. Ihan ok musiikkia, mutta liian väkisin väännettyä, hajanaista ja biisit liian pitkiä. Pidättäydyn ehkäpä näissä Maidenin vanhoissa biiseissä.

Lainaus:06.09.2010 Martial4rtist kirjoitti:
Ihan ok musiikkia, mutta liian väkisin väännettyä, hajanaista ja biisit liian pitkiä.

Anteeksi vain, mutta mielipiteesi on väärä. Tässä Virallinen Totuus:

Mikäli levy pitäisi enemmän sisällään tuollaisia Alchemistin kaltaisia poljentoja, voitaisiin puhua väkisin väännetystä. Ko. kappaletta lukuunottamatta kaikki biisit ovat omissa kokonaisuuksissaan poikkeavia, eivätkä täten mitään väkisin väännettyjä kopioita/herättelyjä vanhoista kappaleista. Maiden uudistaa ilmettään edelleen levy levyltä.

That said, veikkaan seuraavan levyn olevan suoraviivaista ja perinteisempää heavya.

Seven: Sattumoisin et voi sanoa, että toisen mielipide on väärä... Jos otat mielipiteitä noin itseesi, niin kyllä sinussa se vika on.

Lainaus:08.09.2010 PeliMankeli kirjoitti:
Seven: Sattumoisin et voi sanoa, että toisen mielipide on väärä... Jos otat mielipiteitä noin itseesi, niin kyllä sinussa se vika on.

Herää ja haista kahvia. Ironiaa ystäväiseni, ironiaa.

http://www.roadrunnerrecords.com/blabbermouth.net/news.aspx?mode=Article&newsitemID=146404

Kappas.