Olen ihmetellyt miksi nykyään pelit eivät anna samanlaista tunnetta kuin ennen. Peliteollisuudesta on tullut liian raskas pienyrittäjille ja tekijöille. Ennen riitti hieman pienempikin budjetti hittipeliin, nykyisin pelit ovat miljoonaluokkaa. Lähes kaikki hittipelit joitain poikkeuksia ja pikkupelejä lukuun ottamatta ovat suuren budjetin pelejä. Ovatko nämä suuret budjetit sitten avain hyvään pelimenestykseen? Vastaus on: eivät...

Pienemmän budjetin peliä Command & Conquer: Tiberium Dawnia (ilmestyi 1995) pidetään RTS-pelien isänä, tai ainankin se toi kyseisen genren kansan tietouteen. Kuitenkin kyseinen peli on/oli hitti, ja sitä seuraava Red Alert heti perään toinen hitti. Entä sitten kun tiskille lyödään muutama salkku rahaa, mitä saadaan? Paskaa EA:lta... Kyseessähän on kuitenkin mielipide, ja mielipiteet eroavat, mutta todellisuudessa Command & Conquer 3: Tiberium Wars ei ollut hitti, vaan ylihypetetty peli joka myi nimellään. Tässä kaikessa on selvää rahastuksen makua. Peliin on palkattu televisio- ja pelilegendoja kuten Lostin Sawyer ja Splinte Cellin Ironside. No okei, Kane oli sentään mukana, se on plussaa. Command & Conquer 3 ei ole tästä mikään paras esimerkki, mutta jonkun asteinen esimerkki kuitenkin.

Aina ei kuitenkaan ole kyse pelkästä rahastuksesta. On kehittäjiä ja pelitaloja kuten Kojima Productions, jotka selvästi tekevät pelejä silmällä pitäen faneja. Tällöin sitä rahaa palaa, eli lopputuloksena voi silti suuremmankin budjetin pelistä tulla menestys. Ei sillä että suuri tai pieni budjetti jotenkinmääräisi tuleeko pelistä menestystä, ajan tässä nyt takaa sitä, kuinka suuren budjetin pelit sulkevat pienen budjetin pelien markkinat.

No okei, tähän ollaan tultu ja se kuuluu varmasti kehitykseen. Budjetti on kasvanut selvästi jatko-osissa kuten Gran Turismot, Halo, Metal Gear Solid... Mikä on se hinta joka pitää maksaa että peliin saadaan huippugrafiikat ja huono pelattavuus? Juuri se... Grafiikkaan kuluu rahaa, se on toki tärkeää, mutta pelattavuus menee usein mukana. Hyviä esimerkkejä voisi olla Crysis. Eikä siinä vielä kaikki, juuri hyvät grafiikat ja Hollywood-tasoinen visuaalinen toteutus on ajanut pienyrittäjät nurkkaan. Kun pienyrittäjät ovat nurkassa niin ovat myös ideatkin.

Entä sitten riskit ja uudet innovatiiviset ideat? Miksi ottaa riskiä muuttaessaan pelattavuutta kun voi myydä nimelläkin? On toki myönnettävä, että läpi pelihistorian osa riskeistä on koitunut flopeiksi. Floppiin ei välttämättä tarvita edes riskiä. Haze, Alone in the Dark ja Lair ovat hyviä esimerkkejä flopeista. Mitä se suuri budjetti sitten pelasti? Vastaus: Ei mitään...

Kun Playstation ja osittain PS2 aikoihin markkinoille pursui innovatiivisia pelejä, sekä pienen että suuren budjetin, pelejä oli sentään mistä valita. Oli Crocista Spyroon ja Crash Bandicootista Medieviliin. Resident Evilin kanssa otettiin riskejä tekemällä FPS-versioita yms. Entä nyt kun Resident Evil 4 muodostui menestykseksi? no pitäähän se arvata. Capcomin porukat selvästi pitävät animaatioita syynä Resident Evil 4:n menestykseen siillä Resident Evil 5.ssä käytetään samoja animaatioita. Efektit (äänet) ja viholliset ovat samoja, teema kuitenkin vaihtuu selviytymiskauhusta toimintaan. Uutta on kuitenkin verkko co-op.

Ei sillä että nykyään tulee huonoja pelejä, vaan sillä että lähes kaikki hyvät huippu hittipelit koostuvat liikaa jatko-osista. Loppujen lopuksi käy sitten kuten RE5-tapauksen kanssa... Hyviä pelejä on nykyään markkinoilla se tarpeellinen määrä, mukana sitten huonojakin toki. Nykyään sitä tietää jo etukäteen miltä odottaa jotain, kun ennen taas törmäili positiivisiin yllätyksiin koko ajan.

Itse pelaan mielellään yhä todella vanhoja pelejä jotka ovat hyviä, tai muuten vain graafisesti köyhiä. Pelattavuus kun on kohdallan niin se riittää. Tällaisia ovat Metal Gear Solid, vanhat Ressat ja Final Fantasy VIII. Ei sillä että se että pidän näistä peleistä johtuisi siitä, että ne olivat ensimmäisiä pelejä joista todella pidin ja pidän, sillä olen pellannut nytkin vanhoja pelejä joita en ole ennen pelannut ja kokenut osan niistä hyviksi. Hyvä peli ei tarvitse miljoonabudjettia ja uusimpia grafiikoita, ne ovat vain suotava LISÄ.

Ovatko pelit sitten menossa parempaan vai huonompaan suuntaan. Lisäyksiä tulee mutta miksi jotain pitäisi karsia? Miksi tärkeimmät jätetään pois? Asia on mielestäni vähän niin ja näin ja hyvin ristiriitainen, onhan se hyvä kun grafiikka ja visuaalinen toteutus on hyvä, kunhan muutkin seikat ovat hyvässä balanssissa.

-----

Okei, keskustelua siis omista mielipiteistä asiaan liittyen. Ovatko pelit menossa parempaan vai huonompaan suuntaan? Aiheen tarkoitus on siis keskustella pelien nykyisestä suunnasta. Oma mielipiteeni on... heh... vain mielipiteeni.

En nyt jaksa korjailla typoja tai aukkoja kun tuosta taisi kait tulla pitkähkö. Voi poistaa jos löytyy samanlainen aihe.

Grafiikkaan kyllä satsataan nykyään liikaa. Kyllähän sillä tunelmaa saadaan ja kivaa katsottavaa aikaan, mutta tunnelmaa voi myös huonommilla grafiikoilla pitää yllä. Pelattavuushan se peleissä tärkeintä on ja pitäisi muistaa myös se, että pelaamisen pitäisi olla hauskaa/viihdyttävää.

Kyllähän tuo pelien suunta ihan hyvä on, mutta enemmän voitaisiin satsata laatuun, ei grafiikkaan. EA:lta tulee koko ajan jos jonkin sorttista peliä, mutta tuntuvat olevan äkkiä sutaistuja.

Lainaus:03.08.2008 kakkerlak kirjoitti:


Ovatko pelit sitten menossa parempaan vai huonompaan suuntaan. Lisäyksiä tulee mutta miksi jotain pitäisi karsia? Miksi tärkeimmät jätetään pois? Asia on mielestäni vähän niin ja näin ja hyvin ristiriitainen, onhan se hyvä kun grafiikka ja visuaalinen toteutus on hyvä, kunhan muutkin seikat ovat hyvässä balanssissa.

-----

Okei, keskustelua siis omista mielipiteistä asiaan liittyen. Ovatko pelit menossa parempaan vai huonompaan suuntaan? Aiheen tarkoitus on siis keskustella pelien nykyisestä suunnasta.

Ei todellakaan ole menossa parempaan suuntaan, ainakaan suurimmiltaosin. Toki mukana on näitä kunnianhimoisia projekteja, joiden pitäisi miellyttää näitä old school-pelaajia, mutta niitäkin on aivan liian vähän (ja näitäkin projekteja kehittelevät jotkut indie-porukat). Deneidez kirjoittikin hyvän viestin eräässä toisessa aiheessa:

Lainaus:Paras roolipeli? -aiheessa

Ultima 7, peli, jossa pystyi tekemään enemmän kuin nykyisissä 'roolipeleissä' yhteensä.

1. Istumaan mille tahansa penkille.
2. Ympäristö on todella interaktiivinen, jos voimat vain riittää hahmolla niin lähes kaikki esineet screenshotissa lähtee irti.
(2.) Kynttilät/soihdut yms voi sytyttää, pölliä omaan käyttöön jne.
3. Leivonta onnistuu myös
4. Aseiden takominen kanssa
5. Kaikki hahmot on tapettavissa.
6. NPC:llä on omat aikataulunsa, eivätkä ne seiso 24h paikoillaan. Esim leipuri voi olla keskiyöllä nukkumassa tai lähimmässä tavernassa ja leipomo on kiinni.
7. Jne.

Peli on tehty 90-luvun alkupuolella(1992)... Eläköön 2000-luvun innovatiivisuus ja konsolit!!

Jep, todellakin hurraa konsoleille. Tainnut itse piratismikin vaikuttaa itse pelien laatuun, jos tuotos on tulossa myös konsoleille. Ei jakseta tehdä sitä parempaa versiota peeceelle vaan tuherretaan nopeasti kontrollit näppäimistöä varten ja se on siinä. Poikkeuksiakin on, mutta ikävän moni helmi on juuri kärsinyt siitä, että konsoliversion on oltava täysin samanlainen PC-version kanssa (Deus Ex 2 anyone? Oblivionikin taisi kärsiä tästä ja niin myös Fallout 3. click).

Lukekaa www.linuxgames.com niin tiedätte minne ne kaikki kaupalliset pikkupelit ja vähän suuremmatkin pelit ovat siirtyneet.

Jack Keane on hyvä esimerkki siitä kuinka kaupallinen pienehkö Windows peli ei ole myynyt Windowsilla lainkaan, mutta myy Linux ja MacOS ympäristöissä kyllä sitäkin enemmän.

Linux on tätä nykyä Freeware pelien mekka josta löytyy jokaiselle jotakin. Innovatiivisuus loistaa oikeasti suurimmassa osassa pelejä vaikka paljon kloonejakin löytyy.

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että Windows pelialustana on kuolemassa koska sille julkaistaan kohta vain suuren budjetin pelejä ja sille tulee käymään saman kaltainen ilmiö kuin AppleII-järjestelmillekkin kävi pelien kanssa. PC-hän ei kuole pelialustana, se tulee vallankumouksen yhteydessä seuraavalle tasolle. Windows pelaaminen on ollut evoluutiona umpikuja. Ainakin osa ihmisistä ajattelee näin. Microsoft voi tosin pelastaa sen vielä, mutta Games for Windows on yrityksenä toteuttaa pelastus toistaikseksi aika huono. Se tarvitsee uudistuksia vapautuakseen liiasta "pelikonsoli" maisuudestaan. Pelaamisen pitäisi tapahtua enemmän Amigan kaltaisena "levy sisään ja pekka pelaa", periaatteella.

Tällä tarkoitan sitä, että projektien kasvaessa huikeisiin mittoihin tulevat projekteihin sijoitettavien rahojen määrä niin valtavaksi, että pienemmillä pelintekijöillä ei ole mahdollisuutta enään kilpailla isompien rinnalla. He sen vuoksi etsivät seuraavan alustan joka on heille edullisin ja mieluisin. Kun alanharrastajat kaikkoavat, kuolevat suuret projektit pois alta. Ja se saattaa johtaa järjestelmän alasajoon muillakin osa-alueilla.

Onneksi on ollut myös poikkeuspelejä jotka ovat ensinmäisenä ilmestyneet PC:lle ja huonontuneet vasta sitten (FarCry) esimerkkinä.

Nykypelaajien harmina on se että peliyhtiöt tosiaan pitävät pelaajia tyhminä, pitää opastaa pelin edetessä jatkuvasti oikeaan suuntaan, ja niin kauan kuin pelaaja jättää menemättä oikeaan suuntaan tai tekemättä oikeaa asiaa, peli ei etene piiruakaan (CoD sarja)

Stalker oli jonkinsortin poikkeus, mutta kyllä siinäkin kerrottiin mihin pitäisi mennä, kuten myös Oblivionissa.

Jos kukaan on pelannut Zelda : Ocarina Of Timea, joka ilmestyi kauan sitten N64:lle, siinäkin pelaajalle kerrottiin vain vihjeitä, mutta perillepääsystä pelaaja sai itse huolehtia ja siitä että missä se oikea kohde oli.

Suuret rahat pyörittävät pelimaailmaa, kaikista innovaativisin mieshenkilö pelien takana löytyy edelleen Nintendolta, olkoonkin että hän käyttää valmiiksi luotuja hahmojaan, mutta uskaltaa uudistaa niitä joka osasta valtavasti mitä ei tapahdu C&C tai H-L sarjassa.

Company Of Heroesin kaltaiset pelit saavat kyllä kumartamaan PC:n suuntaan, RTS pelit todella voidaan tehdä uudenlaisesti menettämättä pelattavuutta vaikka grafiikatkin hivelevät silmiä.

Itse olen veteraanipelaaja niin konsolilla kuin PC:lläkin, vaikka ensinmäinen PC:ni hankin vasta 1999 ja se oli 350Mhz MMX P2 (joka ihme kyllä pyöritti viimeisillään jopa FarCryta)

PC:llä olen sortunut emulaattoreihin, mutta se onkin ainoa keino miten voin pelata niitä hauskoja 8-bit ja 16-bit pelejä nykyaikanakin.

PC pelaaminen tuskin kuolee, nimenomaan kaikenmaailman Modaajien vuoksi, vanhoihin peleihin puhalletaan lisää puhtia etc. Nettipelaaminen on ilmaista (lukuunottamatta Wowit ynnä muut)

Wowista tulikin mieleen että juuri sen kaltaiset pelit kyllä tappavat innovatiivisen suunnittelun, huolimatta siitä että peli on useita vuosia vanha, ja itse pelaaminen on sitä samaa kuin jo silloin (Tapa, kerää expoa, kerää kamaa, grindaa, nouse levelii ja tapa lisää, loputtomiin)
niin mitä intoa kohta kellään on tehdäkkään jotain uutta kun Wowikin lyönyt rahoiksi oikein kunnolla, firmat saavat päähänsä että "Tehdään jostakin hittipelistä massiiviroolipeli ja veloitetaan sen pelaamisesta" Wow on eräänlainen kuolinisku pelikehitykselle, kyllä. Vaikka teknisesti onkin toimiva.

Penumbra -sarja on hyvä esimerkki siitä että hyvän pelin voi saada ilman suurta budjetia

Monet vanhat klassikotkin vuodelta kivi ja keppi ovat parempia kuin uudet pelit.
Ja varsinkin uudet mmorpget tappavat aivot,tällä ainaisella tapa syö tapa syö rutiinilla.

Aina ei tarvita miljoonabudjettia huippupeliin(Kuten T-hunter mainitsikin Penumbra on hyvä esimerkki).

Kehityssuunta on täysin väärä. Sisältöön pitäisi panostaa myös kunnolla, eikä ainoastaan näyttävään grafiikkaan.

Pah, pah ja vielä kerran pah. Pelit oo menny mihinkään muuhun kuin hyvään suuntaan. Katotaas vaikka...GTA IV, Call of Duty 4 ja varmasti myös Dead Rising ovat paljon parempia kuin aiemmin tehdyt pelit, jotka eivät vain yllä samalle tasolle millään. Vanhat Crashit olivat kyllä loistopelejä, mutta ei semmoset silti vain ole samaa tavaraa kuin nykyajan pelit. Se on selvä tosiasia, joka ei vain muutu, ei ainakaan jos odotuslistalta löytyvät pelit ylittävät odotukset ilmestyessään.

Lainaus:03.08.2008 Carbonox kirjoitti:
Pah, pah ja vielä kerran pah. Pelit oo menny mihinkään muuhun kuin hyvään suuntaan. Katotaas vaikka...GTA IV, Call of Duty 4 ja varmasti myös Dead Rising ovat paljon parempia kuin aiemmin tehdyt pelit, jotka eivät vain yllä samalle tasolle millään. Vanhat Crashit olivat kyllä loistopelejä, mutta ei semmoset silti vain ole samaa tavaraa kuin nykyajan pelit. Se on selvä tosiasia, joka ei vain muutu, ei ainakaan jos odotuslistalta löytyvät pelit ylittävät odotukset ilmestyessään.

Joo hyvään suuntaan ollaan menty ehdottomasti.

Olen tässä nyt kahden vaiheilla, onhan se niin, että ulkoasuun satsataan todella paljon mikä ei ole kuin plussaa, kunhan ei unohdettaisi pelattavuutta ja juonta ym. Mutta vanhat Metal gear solid, Crashit, Spyrot ja Final Fantasyt plus muut klassikot pesevät kyllä monet nykypelit 6 - 0 vaikkei graafinen anti olekkaan nykymittapuulla paljoa p#skaakaan. Mutta noitten pelien tunnelma ja juoni on jotain mikä saa pelaamaan uudestaan ja uudestaan johon moni nykypeli ei pysty eikä tule pystymään. Onhan täällä kyllä poikkeuksiakin nyky peleissä niin, että en sano onko pelit nyt menossa niin huonoon suuntaan, mutta valitettavan totta, että monet pienet firmat jäävät jonkun EA:n jalkoihin.

Se nyt on näköjään muotia sanoa: "Ennen vanhaan pelit olivat sisältörikkaampia, kuin nämä uudet pelit" Ehkä nykyään tulee näitä sisällöttömiä pelejä, mutta niitä oli myös ennen. Te vain muistatte ne kaikkein legendaarisimmat -90 luvun pelit ja unohdatte kaikki huonot pelit siltä ajalta.


En oikein tiedä että meneekö pelit huonoon vai huonoon vaiko hyvään suuntaan, mutta voin sanoa että kykyään(kin) tehdään loistavia pelejä!

Lainaus:03.08.2008 Carbonox kirjoitti:
Pah, pah ja vielä kerran pah. Pelit oo menny mihinkään muuhun kuin hyvään suuntaan. Katotaas vaikka...GTA IV, Call of Duty 4 ja varmasti myös Dead Rising ovat paljon parempia kuin aiemmin tehdyt pelit, jotka eivät vain yllä samalle tasolle millään. Vanhat Crashit olivat kyllä loistopelejä, mutta ei semmoset silti vain ole samaa tavaraa kuin nykyajan pelit. Se on selvä tosiasia, joka ei vain muutu, ei ainakaan jos odotuslistalta löytyvät pelit ylittävät odotukset ilmestyessään.

Mielestäni pelien kuuluu olla ensisijaisesti hauskoja ja viihdyttäviä. Otetaan esimerkkinä GTA -sarjan kehitys. Vice City oli aikanaan hauska ja sitä oikeasti jaksoi pelata tuntitolkulla. Myös huumori on aivan eri tasoa GTA IV:n kanssa. Vaikka IV on teknisesti huippu, niin pelistä puuttuu se GTA -sarjalle ominainen hauskuus. Fine, alapää huumori jaksaa naurattaa aikansa, mutta kun GTA IV:ssä sitä on yksinkertaisesti liikaa.

Vaikka CoD4:essa on tunnelma kohdallaan ja kontrollit kunnossa niin en kokenut kyseisen pelin kanssa samanlaista pelaamisen riemua kuin suosikki FPS -pelini No One Lives Foreverin kanssa. Se oli hauska ja pelaamisesta nautti joka hetki. Huumori myös kukoisti ja se oikeasti nauratti, eikä vain hymyilyttänyt.

Haluaisin vain, että kaiken synkistelyn keskelle tulisi myös hieman värikkäämpiä ja hauskempia pelejä. Tosin, nykyään kaikki pitää olla niin "äijää"...

E: Tottakai pidän synkistäkin peleistä, mutta niitä tursuaa markkinoille mielestäni liikaa.

Carbonox on... rajoittunut...

GTA IV on ehkäpä pahimmasta päästä. Tekninen toteutus on huippua, mutta mitä karsittiin? Minipelejä, vaatekauppoja, aseita... Toki siinä on verkkopelinsä.

Ei sillä että se olisi huono peli, vaan siinä juuri tuo teknisen toteutuksen merkitys loistaa oloaan.

Lainaus:03.08.2008 ile61 kirjoitti:
Se nyt on näköjään muotia sanoa: "Ennen vanhaan pelit olivat sisältörikkaampia, kuin nämä uudet pelit" Ehkä nykyään tulee näitä sisällöttömiä pelejä, mutta niitä oli myös ennen. Te vain muistatte ne kaikkein legendaarisimmat -90 luvun pelit ja unohdatte kaikki huonot pelit siltä ajalta.


En oikein tiedä että meneekö pelit huonoon vai huonoon vaiko hyvään suuntaan, mutta voin sanoa että kykyään(kin) tehdään loistavia pelejä!

Huono peli: X-Files... kas, muistinpas huononkin pelin...

Ennen sentään markkinoille pursui niitä huonoja ja hyviä pelejä, jotka olivat täynnä yllätyksiä.

Edit: nykyään tietää heti miltä odottaa jotakin.

Lainaus:03.08.2008 Hifisti kirjoitti:
Mielestäni pelien kuuluu olla ensisijaisesti hauskoja ja viihdyttäviä. Otetaan esimerkkinä GTA -sarjan kehitys. Vice City oli aikanaan hauska ja sitä oikeasti jaksoi pelata tuntitolkulla. Myös huumori on aivan eri tasoa GTA IV:n kanssa. Vaikka IV on teknisesti huippu, niin pelistä puuttuu se GTA -sarjalle ominainen hauskuus. Fine, alapää huumori jaksaa naurattaa aikansa, mutta kun GTA IV:ssä sitä on yksinkertaisesti liikaa.

GTA IV oli kyllä varsinkin gameplayltaan paljon Vice Cityä ja kumppaneita hauskempi peli. Siinä sentään nauttii poliisitakaa-ajoista, jalankulkijoiden liiskaamisesta, moottoripyöräkolareista ja autoista/helikoptereista hyppimisestä kovissa vauhdeissa.

Lainaus:03.08.2008 Carbonox kirjoitti:
GTA IV oli kyllä varsinkin gameplayltaan paljon Vice Cityä ja kumppaneita hauskempi peli. Siinä sentään nauttii poliisitakaa-ajoista, jalankulkijoiden liiskaamisesta, moottoripyöräkolareista ja autoista/helikoptereista hyppimisestä kovissa vauhdeissa.

Kokonaisuutena kuitenkin sarjan aiemmat osat, erityisesti VC, vetävät pidemmän korren. Mitä tekemistä GTA IV:ssä on tarinan läpipeluun jälkeen? ei mitään. Onko tunnelma samaa tasoa kuin VC:ssä? Ei millään muotoa. Mitä rahalla voi tehdä IV:ssä? Aseita voi ostaa, mutta se on laiha lohtu. GTA IV:stä puuttuu myös "se jokin", joka tekee GTA:sta GTA:n. Nämä asiat ovat toki makuasioita, mutta itse näen asiat näin. Jos koet tarpeelliseksi niin YV:llä voidaan jatkaa väittelyä.

Itse jaksoin pelata SA:ta enemmän kuin GTA IV:tä...

VC on silti paras tunnelmaltaan. SA:ssa erikoista oli se, että pelissä sentään oli tekemistä, vaikkakin osa huonosti toteutettua.

SA:sta tosin on minulla hiukan ristiriitainen näkemys. Kuitenkin kuin vanhaa moottoria kierrätettiin niin kauan, mutta eipähän ainankaan grafiikoihin pelattavuutta uhrattu...

Muut GTA: t olivat IV: hen verrattuna suoraan sanottuna tylsiä. Niissä ei kiinnosta mikään muu kuin checkpoint-sivutehtävät, jotka kaikki on jo vedetty läpi kymmenkunta kertaa, eivätkä siksi jaksa enää innostaa. IV: n juoni oli parempi ja kyllä sitä tekemistä on, sillä nettipelissä riittää hupia todella paljon ja yksinpelissäkin voi tehdä aiemmassa viestissäni mainittuja juttuja, jotka olivat edellisissä osissa tappavan tylsiä, koska niissä ei yksinkertaisesti käytännössä ollut fysiikoita ollenkaan.

IV on moninpelin, fysiikoiden ja juonen myötä selvästi parempi kuin mikään muu GTA. Piste.

E: Mitä v*ttua te alapäähuumorista selitätte? Koskaan nähnykkään IV: ssä sellasta, ainakaan paljoa.

^Niin mutta imo...

Toki nykyäänkin tulee hyviä pelejä paljon, mutta eivät ne anna samanlaista fiilistä kuin ennen. Edelleen parhaat muistot ovat jääneet Super Mario Bros 3:esta ja Goldeneyen moninpelistä.

Ennen oli vaatimustaso pikkasen pienempi... Pelien tekeminen on kalliimpaa nykyisin ja mahdolliset innovaatiot sekä umpisurkeat ideat jää pääosaksi pois. Kumpaan sinä lähtisit mukaan, peliin joka tuottaa varmasti ainakin 10 miljoonaa, mahdollisesti enemmän vai peliin joka ei välttämättä tuota mitään. Sellasia pelejä me saadaan mitä ostetaanki. Voi tämän niinkin vääntää, että pelit joista pidätte, ostakaa ne, elkää warettako.

Vice Cityn ja San Andreaksen peliympäristöt olivat huomattavasti monipuolisempia, kuin IV:n, jonka miljö on pelkkää puuduttavaa betoniviidakkoa.
Mielestäni IV viihdyttää eniten vähemmän GTA-pelejä pelanneita ja nuorempia pelaajia. Vaikka fysiikkamallinus on upea, en silti voi sanoa, että saisin enää ihmeempää fiilistä ihmisten teilaamisesta erilaisilla aseilla (joita on 3 kertaa vähemmän kuin Andreaksessa) ja autoilla.

Lainaus:03.08.2008 perato kirjoitti:
Ennen oli vaatimustaso pikkasen pienempi... Pelien tekeminen on kalliimpaa nykyisin ja mahdolliset innovaatiot sekä umpisurkeat ideat jää pääosaksi pois. Kumpaan sinä lähtisit mukaan, peliin joka tuottaa varmasti ainakin 10 miljoonaa, mahdollisesti enemmän vai peliin joka ei välttämättä tuota mitään. Sellasia pelejä me saadaan mitä ostetaanki. Voi tämän niinkin vääntää, että pelit joista pidätte, ostakaa ne, elkää warettako.

Jep. Helpompi napata mukaan se tuttu ja turvallinen änäri tai Call of Duty kuin vaikka Psychonauts. Olisiko Portal esimerkiksi menestynyt, jos sitä olisi alun alkaen myyty itsenäisenä pelinä ja sen olisi julkaissut vaikka Ubisoft? En usko. Liian usein tuppaa vielä käymään niin, että omaperäisemmät tekeleet hyllytetään kehitysvaiheessa, kun halutaan panostaa täysillä jatko-osiin. Tarvittaisiin lisää Valven kaltaisia firmoja, joilla olisi intohimoa, luovuutta ja ennen kaikkea rahaa sen verran, että niillä olisi varaa kehittää ja julkaista myös ei-niin-takuuvarmoja hittejä.

Lainaus:03.08.2008 kakkerlak kirjoitti:
Aina ei kuitenkaan ole kyse pelkästä rahastuksesta. On kehittäjiä ja pelitaloja kuten Kojima Productions, jotka selvästi tekevät pelejä silmällä pitäen faneja.

Itse näkisin, että tässä on eräs suurimmista ongelmista. Itse kuulun siihen ryhmään, jonka mielestä pelit ovat taidetta, eikä taidetta pitäisi koskaan tehdä pelkästään yleisöä silmällä pitäen. Pelit ovat toki interaktiivisia tuotoksia ja siinä suhteessa myös kuluttajia pitää ajatella (toisin kuin vaikka kuvataiteen, musiikin ja elokuvien suhteen, siis ainakin teoriassa), koska pelillä ei tee mitään, jos sitä ei joku pelaa. Hyvin usein kuitenkin otetaan kohderyhmäksi suurin piirtein kaikki maailman pelaajat, mikä johtaa liialliseen yksinkertaistamiseen ja kädestä pitelyyn. Melkein sanoin "konsolit", mutta minkäs teet.

Ihan huvikseen voi verrata uusimpia (konsoli)räiskintöjä vaikka Half-Lifeen (tai jopa ekaan Jedi Knightiin) ja miettiä, että millä osa-alueilla on tapahtunut kehitystä. Grafiikka, fysiikka, grafiikka... Ja siinä se sitten taitaa ollakin. Aina välillä kävelee vastaan joku S.T.A.L.K.E.R., mutta eipä silläkään tainnut juuri olla mahdollisuuksia Halon myyntilukuihin. Ja markkinoiden voimahan hyvin pitkälti päättää, millaisia pelejä tulevaisuudessa tullaan tekemään.

Lainaus:04.08.2008 Raat0 kirjoitti:
Itse näkisin, että tässä on eräs suurimmista ongelmista. Itse kuulun siihen ryhmään, jonka mielestä pelit ovat taidetta, eikä taidetta pitäisi koskaan tehdä pelkästään yleisöä silmällä pitäen. Pelit ovat toki interaktiivisia tuotoksia ja siinä suhteessa myös kuluttajia pitää ajatella (toisin kuin vaikka kuvataiteen, musiikin ja elokuvien suhteen, siis ainakin teoriassa), koska pelillä ei tee mitään, jos sitä ei joku pelaa. Hyvin usein kuitenkin otetaan kohderyhmäksi suurin piirtein kaikki maailman pelaajat, mikä johtaa liialliseen yksinkertaistamiseen ja kädestä pitelyyn. Melkein sanoin "konsolit", mutta minkäs teet.

Hmm. Taisitpa osua naulankantaan jossain määrin. Enää ei juuri nähdä näitä pelejä jotka oikeasti vaatisivat perehtymistä. Pelit on nykyään yhä enemmän ns. plug and play tyyppisiä. Erityisesti PCllä on vähentymään päin Deus Exin, Fallouttien, BGn ja Flashpointin kaltaiset pelit jotka vaatis vähän muutakin kuin wasd ja mouse1. Tiettyhän näiden jatko-osat vielä jyllää, mutta uudet vastaavat loistaa aikalailla poissaolollaan. Tai sitten niitä vain ei näe. Täytyy kyllä myöntää että itseänikin HoI2 lähinnä "pelotti" monimutkaisuudellaan, mutta nopeasti se peli aukeni kun vähän käytti aikaa.

Peleistä on tullut myös hieman ehkä kertakäyttö kamaa. Tämä on tullut huomattua lähes kaikissa vähänkin(esim. Total war tai perus kokemuspiste ropet) monimutkasemmissa peleissä kun uudet pelaaja tulevat heti alussa kysymään miten jokin asia kannattaa tehdä jotta peli onnistuisi parhaiten. Toisinsanoen he eivät itse halua kokeilla eivätkä testata mitään, koska ei ole mitään "takuita" siitä että he pelaisivat peliä toista tai kolmatta kertaa löytääkseen ne muut keinot pelata. Sen yhden kerran pitää olla se oikea ja se on siinä.

En kuitenkaan edelleenkään menisi väittämään, että pelit olisivat nykyään huonompia. Pysyn edelleen vähän siinä kannassa, että penskana/nuorempana oli paljon pienempi vaatimustaso. Joku Starcraftin Skirmishi jakso kiinnostaa iha mahottomasti ja ihan nappulana windowsin ilotulitusnäytönsäästäjästäkin sai paljo iloa aikaseks =D(sanokaa hulluks, mut kyl se iha nappulana jakso muutaman minuutin kiinnostaa)

Peleistä on tullut viihdettä. Onneksi itsellä ei ole vielä vaikeuksia löytää mielenkiintosia pelejä. Enemmänkin vaikeus etten pääse niitä pelaamaan kun koneen tehot eivät riitä =D.

Mitä h*lvettiä? Puhutaan, ettei grafiikka merkitse mitään, vaan pelattavuus, ja silti pelit joita on mainittu ovat hyvinkin 2000-luvun tekeleitä. Itse olen 2000-luvulla pelannut Stuntsia, vanhoja 2D-seikkailupelejä, ascii-roguelikepelejä, Jagged Alliancea ja vanhan Q1:n tapaista räiskintäpeliä. Kieltämättä jotkut pelit ovat olleet graafisesti ihan ok, mutten niitä ole kauaa jaksanut pelata. Pitkäikäisimpiä uudemmista peleistä ovat olleet erilaiset pelit tyyliin Stepmania ja Guitar Hero. Kieltämättä autosimulaattoritkin ovat tulleet aika pitkälle viime aikoina, vaikkakin esimerkiksi RBR on nykymittapuulla jo "vanha" peli.

En nyt oikeasti jaksa alkaa ymmärtämään, miksi helvetissä suurin osa pelaajista kehuu GTA: Vice Cityä. Ehkä tämä oli se käännekohta, kun pelisarja tuli suuren yleisön tietoisuuteen. Kolmonen oli aivan loistava, VC ei tuonut muuta uutta kuin räjähtävät renkaat ja peltisemmät autot. Periaatteessa pieniä grafiikkajippoja siis, joita nämä "oldschool" pelaajat samaan aikaan haukkuvat. Miettikää nyt oikeasti mitä puhutte.

Haluaisin oikeasti pelata jotain mullistavaa peliä, jotka eivät perustu vain pariin pikkujippoon tyyliin astetta realistisempi fysiikanmallinnus tai nätimmät grafiikat. En usko, että pelit koskaan pystyvät mallintamaan realismia siinä määrin, että se olisi lainkaan realistista. Ajatellaan vaikka nykyräiskintöjen hit-point systeemiä. Kuinka ihmeessä se on realistista, että jos tulet ammutuksi vaikka polveen tai kyynärpäähän, ukko menettää tietyn määrän osumapisteistä, mutta sen kummempaa vauriota ei synny? Ovathan nämä tietysti pelejä, mutta kuinka näitä voidaan mainostaa realistisina peleinä... Ei hyvää päivää.

ps. Paras GTA oli se ensimmäinen. Rikos = raha = pisteet = maine :). Harmi kun nettipeli ei toiminut kunnolla lähiverkossakaan.

:

)