Eli sanokaas nyt tiivistetysti, millainen olisi tämä huippu peli, kun porukka ei välitä grafiikoista, fysiikoista tms. (Tai ainakin väittää ettei välitä)

Lainaus:04.08.2008 exoray kirjoitti:
Eli sanokaas nyt tiivistetysti, millainen olisi tämä huippu peli, kun porukka ei välitä grafiikoista, fysiikoista tms. (Tai ainakin väittää ettei välitä)

Luultavasti vain harva voi väittää, ettei grafiikalla ole mitään väliä. Sitäkin useampi voisi sen sijaan ilmaista itseään oikein sanomalla grafiikan olevan yliarvostettua. Fysiikoista taas taitaa useampikin välittää, mutta se ei siltikään ole mitään vallankumouksellista (tai edes melkein innovatiivista).

No ehkä sanoin asian liian jyrkästi ettei grafiikoista välitetä ja kuten itsekkin sanoin niin grafiikka ei ole tärkein. Mutta sanokaa nyt millainen tämä ihannepeli tulisi olla?

Lainaus:04.08.2008 Raxx kirjoitti:
En nyt oikeasti jaksa alkaa ymmärtämään, miksi helvetissä suurin osa pelaajista kehuu GTA: Vice Cityä. Ehkä tämä oli se käännekohta, kun pelisarja tuli suuren yleisön tietoisuuteen. Kolmonen oli aivan loistava, VC ei tuonut muuta uutta kuin räjähtävät renkaat ja peltisemmät autot.

Heh, pakko kommentoida, vaikka en tiedä, onko tällä GTA-keskustelulla mitään tekemistä itse aiheen kanssa. Itse olin sitä mieltä, että Vice City oli se peli, joka GTA3:n olisi pitänyt olla. GTA3 oli kaavamainen ja "tyhjä" peli, joka ei tuonut kuvakulman muuttumisen lisäksi pelisarjaan oikeastaan mitään uutta. Tehtävät toistivat itseään ja olivat paikoitellet lähes idioottimaisia käsittämättömine aikarajoituksineen ja muine ärsyttävyyksineen. Vice Cityssä koko pelisarjan tyyli laitettiin uusiksi, mutta samalla peliin tuli myös jonkinlainen tarina (hyvin simppeli sellainen, mutta toimiva), persoonallisia hahmoja, mielenkiintoisempia tehtäviä, enemmän mielekästä tekemistä ja yksinkertaisesti paljon enemmän eloa, minkä takia se vaan iski äärettömän paljon kovempaa.

Lainaus:04.08.2008 exoray kirjoitti:
No ehkä sanoin asian liian jyrkästi ettei grafiikoista välitetä ja kuten itsekkin sanoin niin grafiikka ei ole tärkein. Mutta sanokaa nyt millainen tämä ihannepeli tulisi olla?

perato mainitsikin edellisellä sivulla muutaman hyvän esimerkkipelin. Esimerkiksi Operation Flashpoint, Falloutit, S.T.A.L.K.E.R. ja Deus Fucking Ex ovat pelejä, joissa pelaajalta vaaditaan jonkin verran osaamista ja joissa eteneminen on palkitsevaa. Ne eivät johdattele pelaajaa kulkemaan jotain tekijöiden valmiiksi päässään miettivää skriptejä pursuavaa reittiä, vaan antavat pelaajalle mahdollisuuden käyttää omaa päätään. Niiden maailma imee mukaansa siinä määrin, ettei paljon haittaa, vaikka tyypeillä olisi neliskulmaisia päitä tai vaikka vihollisilla olisi tasan kaksi kuolinanimaatiota, joista kumpikaan ei ole "räsynukke" (okei, Raxx, voit tulla mainostamaan niitä höyrykoneella pelattavia antigrafiikkapelejäsi). Voi huvikseen verrata Deus Ex: Invisible Waria alkuperäiseen Deus Exään tai vaikka System Shockiin, niin saa jo aika hyvän kuvan siitä, missä on menty viime vuosina vikaan. Pyrkiminen käyttäjäystävällisyyteen ei käytännössä aina tuota kovin hyvää lopputulosta.

Ylipäätään ärsyttää se, että pelit eivät tunnu minkäänlaisilta haasteilta. Falloutin läpäistyään tuntee saavuttaneensa jotain, vaikkei peli edes ole erityisen vaikea. Useimpien nykypelien läpäisyn jälkeen tulee lähinnä miettineeksi, että joko se loppui. Toki tässäkin on poikkeuksia

-

tykkään jokaisesta koskaan tehdystä Half-Lifesta, No One Lives Foreverista ja Max Paynestä aivan pirusti, vaikka ne ovat kaikki liian lyhyitä ja jokainen niitä pelaamaan vaivautunut kädellinen henkilö varmasti läpäisee ne ilman suurempia ongelmia. Tykkään niistä samalla tavalla kuin tykkään Commando-leffasta tai Motörheadista, koska ne vain sattuvat olemaan läpeensä viihdyttäviä tekeleitä, jotka ovat heikoimmillaankin parempia kuin suurin osa kilpailijoistaan yhteensä.

Pelien suunta... No, siitä voi kertoa ihan se, että kuinka meikäläinenkin on tuppautunut yhä enemmän ja enemmän vanhojen klassikoiden pariin. Ei nykyään enää semmosia pelejä niin tehä, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.

Viimeaikoina oon pelannu Jagged Alliance 2:kkosta hullun lailla. Siinä vasta pelien peli. Grafiikka, no nykymittapuulla aivan kauheaa, mutta entä sitten. Siinä pelissä on huumoria, pelattavuutta, ja koukuttavuutta.

Täällä puhutuista GTA-peleistä sekin, että eilen pelasin melkein koko päivän tätä Vice Cityä, jota koskaan en ole kauheammin pelannut. Oon aina pitäny GTA III:sta pelisarjan parhaimpana, mutta nyt homma taitaa muuttua. Raat0 ilmaisi syyn hyvin selvästi. San Andreas taas, on aivan puhdasta scheisseä verrattuna Vice Cityyn (special bonus Kate Bushin Wow-biisistä Emotion-radiokanavalla).

Command & Conquer -sarja. Pidän Tiberian Sunia parhaimpana, sen jälkeen suunta on mennyt selvästi huonompaan suuntaan. Sun, Red Alert, Dawn, siinä mun järjestykseni top3.

Deus Ex, XIII. Roolipeleistä Baldurin portit 2000-luvun taitteesta. Hei, mitä tää meinaa? Ok, kyllä jotain poikkeuksia nykyäänkin viimesen 4 vuoden säteeltä löytyy. Half-Life 2 (vaikka en semmoisena huippupelinä pidäkään niinkuin sitä mainostetaan), oli ihan naseva. Orange Boxin antia en oo päässy kokeilee (vaikka sen viime viikolla hankinkin), mutta uskon varsinkin Portalin iskevän meikäläiseen.

Ehkä se kaikkein suurin ongelma tässä on just nämä: C&C Generals X6, Tiberian Awakening 23, Red Alert 16, Final Fantasy 26 ja puol, Half-Life 6 ja yks kolmasosa, Resident Evil 9, Halo 28. Jatko-osia jatko-osien perään. Nykyään tuntuu siltä että maailma hukkuu jatko-osiin. Emmä sitä sano, etteikö se olis iha mukavaa. Half-Life 2:ta pidän parempana kuin ykköstä, ja uskon vielä Episodien vakuuttavan myös meikäläisen ku niihin tutustun. C&C sarjassa kaks seuraavaa oli ykköstä parempia, Final Fantasyistä kutonen oli paras, vitonen kakkosena ja nelonen kolmosena, seiska kanssa hyvä ja ysiä haluaisin kokeilla. Fallout 3:sta odotan hieman, samoin Jagged Alliance 3:sta. Mutta silti.

Se, että jatko-osat on varmoja myyntivaltteja myös poistaa innovaatiota kokonaan uudelta tarinalta. Lisäksi näistä peleistä tehdään sellaisia, että tarina jätetään tyhjäksi, jotta saadaan jatko-osan markkinarako sinne, mikäli pelistä tulee menestys (Mass Effect). Miks tehdä niin eeppistä meininkiä, miksei tehdä yhtä peliä, joka jättää jälkeensä semmosen tarinan, joka loppuu, eikä sitä voi jatkaa? Sen hemmetin kapitalismin takia. Raha määrää sitä ja tätä, raha määrää tuota ja tätä. Koska siitä ei voi ammentaa rahaa, ja nykymittapuulla kokonaan uuden tarinan keksiminen, hahmojen yms. tekeminen, koko pohjan tekeminen pelille on niin suurta kustannuksiltaan, siihen ei yksinkertaisesti tuppaa enää oleman rahaa eikä voimia.

Aina löytyy omia poikkeuksia, Marion uusia edesottamuksia yhä odottelen kohtalaisen innokkaasti, vanhana marskafanina, ja joitain jatko-osia himoan itsekkin. Mutta sen ei pitäisi hukuttaa alleensa sitä, että voisi puhaltaa uusia tuulia peliteollisuuteen, ainaisten jatko-osien päälle. Mielummin sitten niin, kuin että olisi aina ne samat naamat pyörimässä. Okami hyvänä tuulahduksena (yhä pitäis kyl ostaa Wiille).

Mä en sano tähän paikkaan muuta ku sen, että ironista että Nintendo, jota syytetään Marion tuputtamisesta jokaikiseen roskatekeleeseen ja ideoiden kierrättämisestä teki juuri Mariolla yhden raikkaimmista ja parhaista peleistä hemmetin pitkään aikaan. Ihan kaikki eivät sitä rakasta, mutta lukekaa vaikkapa Konsolifinin Super Mario Galaxy -keskustelua (tai no muuten vaan arvosteluja), niin kyllä on huomattavissa se, että siinä pelissä on jotain, mitä monet pelaajat ovat kaivanneet / osaavat arvostaa.

Omassa pelihistoriassani Super Mario Galaxy menee Goldeneyen, Resident Evil 4:n, ensimmäisten Tony Hawkien, Ocarina of Timen ja muutamien muiden pelien joukkoon. Tämän joukon peleissä on jotain, mikä saa monet milteipä erinomaiset pelit tuntumaan hyvin yhdentekeviltä. GTAIV on erittäin hyvä peli joka meikäläisellä on pahasti kesken, mutta tartun silti hyvin usein Wiimoteen ja lähden metsästämään niitä viimeisiä tähtiä.

Muuten en tiedä. Suurin osa peleistä vaikuttaa aika skeidalta, mutta kai sitä muutama muakin kiinnostava peli vuodessa ilmestyy, mikä on ihan tarpeeksi.

Miksei teräväpiirtokonsoleille ole vielä tullut Zeldan tyyppistä seikkailupeliä massiivisilla kohtauksilla varustettuna? HÄ? Team ICO, vauhtia!

No, kaipa sitä jonkin verran peleissä aina eteenpäin mennään mutta koska itsekin omaan aika pitkän "peliuran" ja pelien kehitystä on nähnyt päälle 20 vuoden ajalta, niin omat vaatimuksetkin ovat jo nousseet sen verran paljon että harva peli enää kunnolla vetäisee koukkuunsa pelaamaan. Mielestäni ollaan saavutettu jo sellaiset ajat että graafisesti pelien ei tarvitsisi yrittää olla enää vähään aikaan parempia mutta muunlainen sisältö saisi olla paljon monipuolisempaa.

Vaikka kovin moni onkin esimerkiksi sitä mieltä että sellainenkin peligenre kuin toinen maailmansota on koluttu jo tyystin puhki näillä peleillä mitä tähän mennessä on ilmestynyt, niin itse olen siten erimieltä että ei sillä väliä mihin peli liittyy vaan miten se tehdään. Kyllä sen kuitenkin ymmärtää että harvenevassa määrin ketään kiinnostaa enää hyvin samantyyppiset sotapelit jotka eivät paljoakaan toisistaan loppupeleissä eroa...samanlaisia putkijuoksuja joissa muutamakaan luoti ei hirveämmin urhean mosurin juoksentelua hidasta. Uskon että parhaimmat pelit tästäkin "loppuunkalutusta" aihepiiristä ovat vasta edessäpäin.

Se on kenties ikävintä pelien nykytilanteessa että siinä missä vuosikausia sitten pelit ovat olleet putkijuoksuja niin sitä ne isolta osaltaan ovat valitettavasti vielä nykyisinkin. Tässä kohtaa ollaan ainakin junnailtu aikalailla paikallaan vuositolkulla.

Lisää Mass Effectin, Metal Gear Solidin ja Final Fantasyjen tapaisia pelejä.

Lainaus:06.08.2008 Lothar kirjoitti:
Mielestäni ollaan saavutettu jo sellaiset ajat että graafisesti pelien ei tarvitsisi yrittää olla enää vähään aikaan parempia mutta muunlainen sisältö saisi olla paljon monipuolisempaa.

Tuossa olen aivan samaa mieltä.

Lainaus:06.08.2008 Lothar kirjoitti:
Mielestäni ollaan saavutettu jo sellaiset ajat että graafisesti pelien ei tarvitsisi yrittää olla enää vähään aikaan parempia mutta muunlainen sisältö saisi olla paljon monipuolisempaa.

Tyhjentävin kommentti koko aiheessa.

/Agreed.

Pelien suunta graafisesti on valoisa, mutta ideaalisesti hieman synkkä. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että nykypäivinä ei enää keksitä hyviä tarinoita peleihin, vaan kaikki on sitä saman toistoa.

Lainaus:06.08.2008 Lothar kirjoitti:
Mielestäni ollaan saavutettu jo sellaiset ajat että graafisesti pelien ei tarvitsisi yrittää olla enää vähään aikaan parempia mutta muunlainen sisältö saisi olla paljon monipuolisempaa.

Jeesus... olen tyytyväinen sitten, kun en erota peliä luonnosta.

Olen samaa mieltä että jos pelinkehittelijät voisivat tyytyä nyt siihen mitä tietokoneella saadaan aikaan (grafiikkaa) ja panostettaisiin tunnelmaan, tarinaan ja pelattavuuteen.

On kulunut jo 15 vuotta siitä kun Jurassic Park tehtiin eikä vieläkään peleissä ole vastaavanlaisia grafiikoita, että fotorealismia joutuu vielä tovin odottelemaan.

Itselleni ei se grafiikka ole tärkein, jos olisi, en voisi koskeakkaan niihin hyviin vanhoihin peleihin jotka ovat yhä hyviä.

Goldeneye (konsoli FPS pelien "isä", Original Doom(Legenda), Resident Evil(Erinomainen tunnelma), GTA (se eka), Smash TV(hillitön), Donkey Kong Country(2D tasoloikkien kuningas Mario Bros 3 kanssa), Jurassic Park (NES&SNES) Trespasser (hyvät fysiikat by the way, hitusen etuajassa HL:ään nähden)

Nauttikaa silmäkarkista ja ihmetelkää kun pelit loppuvat kesken vaikka yli 60 e hinnalla luulisi muutakin saavan kuin kiillotetun kotelon kiillotetulla sisällöllä.
MGS4:sta kehutaan varmastikkin jo pelkän nimen vuoksi, mutta en tiedä tekeekö se pelistä mahtavan että puolet siitä on valmiiksi skriptattua "elokuvaa" kaikki kunnia sarjan luojalle kuitenkin.

Olen iloinen jos ja kun Halosta ei tule enempää osia (turhempaa settiä saa hakea)

GTA IV tuskin yltää hauskuudessaan GTA III, VC, SA tasolle, ei millään.
Vaikka grafiikka ja fysiikka kiiltää, niin kuten joku jo mainitsikin, se "GTA" puuttuu sieltä. ja tehtävät ovat sitä samaa kuin ennenkin, huolimatta uudesta dialogista.

Saisivat pärjätä niilllä CryEnginellansa ja Euphoriansa kanssa seuraavat kymmenen vuotta ennen kuin työntävät mukaan lisää pikseleitä. Tuolloin luulisi pelien sisällönkin parantuvan kun ei tarvitse käyttää aikaa uusiin pelimoottoreihin, tosin tämäkin on mahdotonta kun pekka 10veet tahtovat vain sitä grafiikkaa, että voisivat keskittyä pikselien ihailuun varsinaisen pelin sijaan.

Riittävää grafiikkaa

Loistava aihe.

Pelien suunta on huolestuttanut meikäläistä jo vuosia. Grafiikka ja fysiikkamoottorit paranevat koko ajan, mutta sisällön ja tunnelman kustannuksella. Kaikkein hirveintä on nimenomaan se sisällöllinen lama mikä peleissä on nykyään, mm. vuosia odottamani MGS4 oli ensimmäisellä pelikerralla ilman välinäytöksiä 5-6 tunnin paketti ja toisella kertaa noin neljän tunnin. Kolmatta en todellakaan enää jaksanut, vaikka peli olikin laatukamaa alusta loppuun. Laatu on hieno asia, mutta sitä laatua soisi olevan enemmän. Paljon enemmän. Omaan päähäni ei mahdu, miten kyseinen peli saa 95-99-skaalan pistemääriä joka arvostelussa, vaikka se tarjoaa pelaamista ehkä pariksi illaksi. Loppujen lopuksi maksoin 70 euroa interaktiivisesta elokuvasta, josta nautin ensimmäisellä kertaa ja toinen kerta oli jo liikaa.

Taannoisessa uutisessa, jossa oli lueteltu 10 kaikkien aikojen parasta peliä kirjoitin jo tästä aiheesta ja tein oman listaukseni. Listani uusin peli oli Kingdom Hearts 2 vuodelta 2005 ja sen jälkeen ei ole enää ilmestynyt mitään kunnolla säväyttävää. Final Fantasy XII oli heikko veto, sisältöä oli mukavasti mutta päin vastoin kun MGS4:n kanssa, sen laatu oli heikkoa. Yli kymmeneen vuoteen ensimmäinen FF jossa oli mitäänsanomattomat hahmot ja surkea juoni. Tai, no, FFX-2:sessa oli myös heikko juoni mutta hahmot olivat ihan jees.

Roolipelit ovat juuri niitä pelejä, jossa laadukasta sisältöä pitäisi olla paljon vaikka grafiikoiden kustannuksella. Juurikin tästä syystä palaan aina uudelleen PS1:sen Final Fantasyihin, FFX:ään, Star Oceaneihin, Baldur's Gateihin ym. useamman vuoden vanhoihin peleihin. Esimerkiksi Baldur's Gate II on loistava esimerkki siitä, miten peli voi olla aivan uskomattoman kova vaikka grafiikat olivat kökköjä jo sen julkaisun aikaan.

GTA IV:n suhteen jäi vähän ristiriitaiset tunteet. Peli on priimakamaa noin periaatteessa joka osa-alueella, mutta sitä ei vain jaksa pelata. Se taas johtuu siitä, että jostain ihmeen syystä Rockstar otti kunnon askeleen takapakkia sisällön suhteen San Andreaksen jälkeen. Lentokoneiden ja maaseudun puuttuminen oli kova isku, mutta ne vielä ymmärsi. Mutta missä helkkarissa ovat esimerkiksi polkupyörät? Tankit? VCS:n vesiskootterit? San Andreaksen asearsenaali? Parturit? Tylsät ja puuduttavat minipelit, joita silti tuli pelattua palkinnon toivossa? Kymmenet eri helikopterit? Helkkari, vaikka potkulaudat? Parani grafiikka ja fysiikka sitten kuinka paljon tahansa, sisällön ei pitäisi koskaan mennä taaksepäin edelliseen osaan nähden. Ihmiset odottavat asioita, joihin he ovat tottuneet ja pettyvät kun niitä ei ole. "IV pettymys?"-aihe GTA-alueella on täynnä näitä tarinoita.

Juurikin tässä on nykypelien ongelma. 50% paremmat grafiikat ja 50% kertaa parempi fysiikkamoottori tarkoittaa 75% vähemmän sisältöä. Niin kauan kun nämä karkkigrafiikkapelit myyvät, sama tahti jatkuu ja kaltaiseni "vanhat" veteraanit itkevät klassikoiden perään. Maailma tarvitsee pelitalon, joka ei halua tehdä rahaa vaan pelin, joka olisi kuin BG2 mutta vielä parempi.

Minusta grafiikka on todella pieni asia verrattuna siihen itse pelin sisältöön, Mutta kyllä se jonkinlainen raja tulee minullekkin, mutta minun kriteerit ovat todella alhaalla. Itse pidän todella paljon näistä vanhemmista peleistä. Itse olen mielestäni aika 'Retro' ihminen. Pelailen vanhoja dos-pelejä ja teen kaiken ''vanhan kaavan kautta''. Ja omistan vielä tuon vanhan kunnon 8-bittisen, ja aina yritän saada käsiini näitä muita vanhoja konsoleita esim, Snes (Super nintendo), C64 (Commondore 64) ja vaikka mitä. Mutta nyt luettelen vaikka ton doom-sarjan tuossa mihinkä suuntaan se on mennyt *Mielestäni*.Tietenkään en tarkoita, että Doom 3 on ihan täyttä kuraa, ei oli sitäkin todella mahtava pelittää mutta siitä puuttui se jokin)



Doom 1 Todella mahtava, tämä peli on vaan niin yksinkertainen ja mahtava, tapa tämä hae avain aukaise ovi ja tadaa siinä se (tietenkin se ei aina ollut vain tuollainen). Tämä ei tietenkään ole minun suosikkini tästä sarjasta, vaikka oli kova peli.

Doom 2, Ei jumalauta pelaan tätä peliä vieläkin vaikka kuinka paljon, ainakin muutama tunti tulee pelattua kaikenmaailman modeilla joka päivä, eikä ikinä käy tylsäksi, muistaakseni viime vuonna pelasin tätä jotain 24/7 ja eikä nettipelikään ole ollenkaan tylsää (sieltäkin löytää porukkaa 24/7).

Doom 3, Tämä oli minulla jonkinlainen pettymys. Noh tämä oli tietenkin ihan okei FPS minun makuuni, vaikka olikin aika laimea peli. Noh pelattavuus ja sen sellainen oli aivan kunnossa mutta siitä puuttui se klassinen 'Doom' Fiilis. Tietenkin tämäkin peli oli jonkinkaltainen läpimurto..?

Mutta nämä ovat vain minun mielipiteitä ja olen sitä mieltä että pelien suunta on menossa sinne miinuksen puolelle. Tietenkin tehdään aina joskus joku läpimurto jollain uudella 'Jutulla' (en löytänyt parempaa sanaa tuohon : /). Minusta näistä nykypäivän peleistä puuttuu vaan se fiilis että 'Ei jumalauta mitenkä mahtava peli' tietenkin joissain nykypäivänkin peleissä on samankaltainen mutta se ei ole mitenkään täydellinen verrattuna noihin vanhoihin peleihin. Mutta eikö ne pelintekijät tajua että ei sitä peliä saa ulkonäöllä hienommaksi sisältäpäin? Enkä todellakaan tarkoita sitä että meidän pitäisi mennä takaisin sinne pelaamaan sitä Doomia koska se oli todella kova peli ei vaan sen grafiikan takia. Ei taas tarkoitan vaan sitä että nämä asiat pitäisi pitää tasapainossa, Miettikää mitä pelaajat haluavat mutta se on kanssa nättiä silmille.Ja en nyt ala provosoimaan noita uusia pelejä vastaan, kyllä minä niistä joistakin tykkään ja jotkut ovat itseasiassa mahtaviakin.

PS: Muutama typo saattaa olla.

Ihan mielenkiinnosta pitää kysyä: minkäs ikäisiä te olittekaan, kun ne parhaat pelit tulivat? Ja kauanko olitte siinä vaiheessa harrastaneet pelaamista?

Lainaus:10.08.2008 MJR kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta pitää kysyä: minkäs ikäisiä te olittekaan, kun ne parhaat pelit tulivat? Ja kauanko olitte siinä vaiheessa harrastaneet pelaamista?

Tässäpä tämä. Useimpien parhaat pelit tuli joskus penskana. Omat parhaat pelit tuli juurikin joskus tossa ala-asteen ja yläasteen vaihtuessa, 2000-luvun alkuhetkillä. Näistä esimerkkeinä, Flashpoint, Deus Ex, NoLF, BG2. Ainoastaan KotOR(2003) ja Civ2(1996) on sellasia kärkikastin pelejä jotka eivät ole aivan tuosta 2000 vuoden pinnalta. Tällön on itellä ollu ehkä eniten uusia pelejä nokan edessä(PC-Gamerin demot) ja niistä oli helppo valita mieleisensä. Kaikki demot tuli aina testattua ja useimmista piti edes vähäsen, joten standardit ollu vähän eritasoa mitä nytten.


Vastaus kysymykseen.
1) 11v-14v
2) Kyllähän sitä Keeniä tuli pelattua jo paljo pienempänä, mutta ehkä sitte vasta ala-asteella tuli pelattua kaverilla paljon erilaisia pelejä mm. Doomia, Hereticciä, NHL-96sta ja Jetpackia. Ala-asteen alussa sitte lisää Quake 2:sta, Areena4:sta GTA:ta ja Lieroa.

Itsellänikin alkoi tulla siinä 1999, 1999 taisikin olla se tykitys vuosi. 1999-2000 tuli Final Fantasy VIII, Resident Evil 3, Command & Conquer ja Metal Gear Solid tähän talouteen, jotka kuuluvatkin lempparipeleihini. Ehkä imo. parhaimmat ikinä. Sitten ihan lapsuuden huippupelejä ovat Urban Strike ja Sonicit. Jotain 3-4 vuotta oli ollut Genesis (Megadrive) kotona kun tuli PS talouteen ja alkoi kunnon tykitys.

Voisin minäkin numeroida.

1) 8v-10v
2) *Keeniä olin btw. minäkin aikoinaan tykittänyt ahkerasti. Varmaan 95-96 tuli Megadrive, Keeniä tosin saatoin olla pelannut sitäkin ennen. En vain oikein muista.:/ Jommin kummin...

8-10 vuotias meikäläinenkin. Just toi 2000-luvun taite. Mutta recordina sekin, että mä pääsin niihin peleihin käsiksi vasta joskus vuos puoltoista jälkikäteen, niiden ilmestymisestä. Esim Deus Ex ostettu alelaarista, samoin XIII (joka onkin jo uudempi, vuodelta 2005 tai 2006 mun muistaakseni). Joitain pelejä oon ruvennu pelaa uudestaan, joita pelasin ihan skidinä, nyt niistä saa vieläki enemmä irti, ku ymmärtääki vähä enemmä.

Pelaamista oon harrastanu ny voisko sanoa sen 13 vuotta, mikä tarkottaa 3-vuotiaasta lähtösin. Tai harrastanu ja harrastanu, pelannu kuiteski. Joskus 5-6 vuotiaana mätin Doomeja ja Duke Nukem 3D:itä silmät ummessa, ja olin sienissä marskana hyppiessä. Joo, ja Keen oli kova sana täällä. Sisko tykkäs siitä aivan uskomattoman paljon, ja kyl sitä itekki tuli pelattua.

Lainaus:10.08.2008 perato kirjoitti:
Tässäpä tämä. Useimpien parhaat pelit tuli joskus penskana. Omat parhaat pelit tuli juurikin joskus tossa ala-asteen ja yläasteen vaihtuessa, 2000-luvun alkuhetkillä. Näistä esimerkkeinä, Flashpoint, Deus Ex, NoLF, BG2. Ainoastaan KotOR(2003) ja Civ2(1996) on sellasia kärkikastin pelejä jotka eivät ole aivan tuosta 2000 vuoden pinnalta. Tällön on itellä ollu ehkä eniten uusia pelejä nokan edessä(PC-Gamerin demot) ja niistä oli helppo valita mieleisensä. Kaikki demot tuli aina testattua ja useimmista piti edes vähäsen, joten standardit ollu vähän eritasoa mitä nytten.


Vastaus kysymykseen.
1) 11v-14v
2) Kyllähän sitä Keeniä tuli pelattua jo paljo pienempänä, mutta ehkä sitte vasta ala-asteella tuli pelattua kaverilla paljon erilaisia pelejä mm. Doomia, Hereticciä, NHL-96sta ja Jetpackia. Ala-asteen alussa sitte lisää Quake 2:sta, Areena4:sta GTA:ta ja Lieroa.

Melkeinpä voisin kompata täysin tuota viestiä. Suosikkipelit nyt saattavat vähän vaihdella (BG2:n tilalle voi lyödä vaikka Half-Lifen tai Falloutit, KotORin ja Civ2:n lisäksi voisi mainita vaikka alkuperäisen Doomin ja Half-Life 2:n, ja Quake 2:n ja Areena4:n tilalle voisi laittaa vaikka Duke Nukem 3D:n ja ykkös-Quaken), mutta omatkin suosikkipelini tulevat hyvin pitkälti tuolta 2000-vuoden paikkeilta. Kyllä minä jostakin Mass Effectistä esimerkiksi nautin todella paljon, mutta jotenkin suosikkipelejä listatessa tulee aina mainittua nuo muutaman vuoden vanhat klassikot. Saattaa johtua siitäkin, että eivät nuo uudemmat pelit sisältönsä puolesta tarjoa mitään uutta noihin kohta vuosikymmenen vanhoihin (ja paljon vanhempiinkin) peleihin verrattuna.

Edelleenkään yksikään roolipeli ei tarjoa Fallout 2:n veroista "roolipelaamista", eikä yksikään uusi putkiräiskintä ole yhtä hauska, tyydyttävä ja vaihteleva kuin No One Lives Forever. Operation Flashpoint on edelleen genrensä ylivoimainen kuningas, ilman oikeastaan minkäänlaisia varteenotettavia haastajia. Deus Ex otti System Shockin, Half-Lifen ja perus-roolipelien parhaat puolet ja yhdisti ne poikkeuksellisen tyylitajuiseksi keitokseksi, joka pesee edelleen jokaisen koskaan tehdyn pelin. Missä on peli, joka ottaisi esimerkiksi näiden pelien parhaat puolet, kehittäisi niitä eteenpäin ja yhdistäisi ne poikkeuksellisen hienoksi peliksi?

Aloitin vanhalla tietokoneella pelaamisen, en muista olisiko Amiga vai mikä mutta teen listaa mitkä pelit kolahti milläkin koneella

Amiga(?)

4DBoxing
Stunts
Monkey Island 2

NES

Super Mario Bros.
Super Mario Bros 3
Turtles II
Double Dragon - sarja
World Cup
Jurassic Park
Track & Field 2
Snake Rottle&Roll

SNES

Killer Instict
Donkey Kong Country
Super Smash TV
Super Bomberman
Jurassic Park
Super Mario Kart

N64

Goldeneye
Mario64
Blast Corps
Turok
Perfect Dark
Zelda - Ocarina Of Time
Super Smash Bros

Playstation

Resident Evil
Gran Turismo
Police G
GTA
Doom

Playstation 2

Gran Turismo 3-4
Max Payne
Fur Fighters : Viggo's Revenge
Alien Hominid
Kingdom Hearts 1 & 2
GTA III
GTA VC
GTA SA

GameCube

Resident Evil 4
Metroid Prime
Zelda - The Wind Waker
Resident Evil Remake
Resident Evil Zero

Xbox

Forza Motorsport
PGR - sarja
Destroy All Human!

Xbox360

Forza Motorsport 2
PGR:ät
Oblivion

PS3

Gran Turismo Prologue

PC

Sam & Max - Hit The Road
Doom
Doom II
C&C
C&C : Red Alert
Quake II
Duke Nukem 3D
Operation Flashpoint
Serious Sam First&Second
FarCry
Doom 3
FEAR
Supreme Commander
Company Of Heroes
Call Of Duty (eka)
Starship Troopers
Neverwinter Nights
Battlefield 1942 & Vietnam & 2
GT Legends
Project IGI
Shadowgrounds & Survivor

Siinäpä nuita, mutta tuli tuota listaa tehdessä mieleen että tekeekö pelistä paremman jos päivitetään vain grafiikoita, hyvänä esimerkkinä Resident Evil ja siitä tehty Remake, voin vain sanoa että kyllä jälkimmäinen on paljon parempi, vaikeampi, laajempi, typerä FMV video heitetty roskiin, synkempi, hienompi.

vaikka peli on "sama" mutta onneksi "käännöksen" teki Capcomin oma väki joten jälki ja tarina ovat uskomattomia alkuperäiseen nähden.

Jos nyt vaikka vanhasta Doomista tehtäisiin Remake, niin se pyyhkisi monilla muilla FPS peleillä lattiaa mm. Haloilla.

Super Mario on pysynyt kehityksessä mukana, 3D aikana astui täysin kolmiulotteiseen maailmaan, ja nykyisellään Galaxyssa rimaa on nostettu entisestään.
Spyro ja Crash eivät pärjää Marion kehittymiselle ovat vain PS vastineita

Kuten Halo on Metroidin, Doomin, Star Warsin vastine Xboxille.

Samalla tapaa kuin Amerikkalainen Corvette on Porschen vastine.

Nykyisistä peleistä ei tosin ole mikään iskenyt siten että sitä pelaisi niin kauan kunnes se on läpi, monessa tyssää kiinnostus jo demon aikana

CoD4 on umpitylsä yksinpelinä, ja antaisin pelille enemmän arvoa jos myös yksinpeli olisi reilassa, pituuden ja tarinan kannalta. Ei pelkkä moninpeli tee hyvää peliä, vaikka nykyisin se 10v hepuille se tärkein asia on grafiikan lisäksi.

Oma rimani on korkealla, kaiketi, pelailen siltikin jopa haukuttuja pelejä, koska jopa niissä voi olla ominaisuuksia mitä ei muissa ole.

Lainaus:11.08.2008 Sampyla20plus kirjoitti:
Jos nyt vaikka vanhasta Doomista tehtäisiin Remake, niin se pyyhkisi monilla muilla FPS peleillä lattiaa mm. Haloilla.

Se pyyhkii edelleenkin. Tunnelmansa, pelattavuutensa ja tasapainoisuutensa puolesta peli on edelleen ylivertainen useimpiin räiskintöihin verrattuna. Siinä ei joku hiiriohjauksen puute tai kulahtanut grafiikka paljoa paina.

Mielestäni doomissa ei edes ole paskoja grafiikoita. Grafiikat ovat juuri sopivat sen tapaiseen lahtailuun. Vähän sama kuin Duke Nukem 3D:ssä ja Wolfestein 3D?:ssä imo.

Lainaus:11.08.2008 kakkerlak kirjoitti:
Mielestäni doomissa ei edes ole paskoja grafiikoita. Grafiikat ovat juuri sopivat sen tapaiseen lahtailuun. Vähän sama kuin Duke Nukem 3D:ssä ja Wolfestein 3D?:ssä imo.

Niin, eivät ne grafiikat vaikuta noiden pelien tapauksessa pelielämykseen millään tavalla. Doom ei olisi yhtään parempi peli, vaikka siinä olisikin Crysiksen grafiikat. Duke Nukem 3D menee Doomin kanssa pelillisesti vähän samaan kastiin, vaikka se ei puhtaasti räiskintänä olekaan aivan yhtä nautittava. Silti sekin voittaa kevyesti monet nykyräiskinnöistä. Wolfenstein 3D taas on niin vanhentunut kuin olla ja voi, eikä sitä sokkelohelvettiä nykypäivänä pelaa kuin korkeintaan nostalgiahengessä.