Mikä on sinulle tärkein asia musiikissa? Melodiat, omaperäisyys, tunnelma, koukuttavuus, vai joku muu? Itselleni on todella vaikea valita omaperäisyyden ja tunnelman välillä, mutta luulenpa, että tunnelma vie voiton. Toki omaperäisyyskin on tärkeää, sillä on mukava kuunnella musiikkia, kun ei osaa arvata, mitä seuraavaksi tulee, mutta mukava tunnelma on todella mahtavan kuuloista.

Mainitkaa myös bändejä, joista pidätte mainitsemanne asian takia. Itse pidän Shade Empirestä mahtavan tunnelman takia ja Opethista sen omaperäisyyden takia.

Pallo on teillä. : )

Slovareissa sanat, vauhdikkaimissa biiseissä yleinen fiilis.

Siinä oli näin pelkistetty vastaus.

Kokonaisuus olisi se termi jota itse käytän. Kun kokonaisuus kappaleessa on kunnossa, niin kyseessä on silloin myöskin hyvä kappale.

Tunnelmaakin on varmaan yhtä monta kuin on erilaisia musiikkigenrejä. Tunnelman ja fiiliksen mukaanhan sitä monesti nekin kuunneltavat kappaleet valikoituu.

Omaperäisyys on varmaankin näistä se jota eniten edellyttäisin erikseen. Löytyy niin paljon kappaleita jotka nyt eivät genrestä riippuen oikein erotu toisistaan tai eritoten eivät tunnu mitenkään muista poikkeavalta, ja tällöin onkin aina piristävää jos joku pystyy ihan kunnolla erottumaan joukosta. Valitettavasti näitä tulee kyllä aika harvoin.

Viimeisin artisti joka todella erottui mielestäni omassa genressään oli 90-luvulla Scatman John. Itse ainakin koin sen hienoksi erilaisuudeksi muusta harmaasta dancemassasta kun mukaan ilmestyi viiksekäs keski-ikäinen pukumies jonka musiikissakin oli selviä eroja siihen muuhun perusdanceen mikä valtavirtana tuona aikakautena oli. Vaikka nykyisinkin tietysti tehdään vastaavanlaisien genrejen musiikkia, niin enpä ole enää törmännyt samankaltaiseen joukosta erottumiseen kuin edellä mainittu.

Hitaammissa kappaleissa sanat nousee suureen osaan, kun taas nopeissa tilutuksissa niistä ei juurikaan välitä. Myös omaperäisyys on tärkeää, ei meinaan huvita kuunnella niitä samoja, vanhoja ideoita vähän nopeammalla kompilla. Tärkein seikka on tunnelma, kuunnelkaapa Wintersunin Sleeping Starsin riffi, on meinaan eeppisyydessään aivan omaa luokkaansa. Tästä ei meno eeppisemmäksi muutu.

Omaperäisyydestä hyviä esimerkkejä ovat juuri Wintersun ja Rage Against the Machine. Sopivan omaperäistä menoa, muttei mene överiksi, kuten Blood Stain Childillä (trancea ja death metallia? Japani...).

Räppi aika tärkeet

Lainaus:03.09.2008 Taccu kirjoitti:
Räppi aika tärkeet

ÄLÄ!!

Omaperäisyys, melodia, rytmi, kokonaisuus jne.

Esim. Megadeth ja Metallica kuulostaa kaikilta näiltä.

Sävellyksellisyys. Heikosti sävelletyt kappaleet eivät pahemmin uppoa.

Juurikin sävellyksellisyys on se kaikista tärkein minullekkin, vaikkakaan ei täysin ratkaise sitä, että pidänkä kappaleesta vai en. Myös lyriikat sekä tunne/fiilis ovat tärkeitä elementtejä.

Jos olis olemassa vain yks tietty asia, niin musiikin kuuntelu olis paljon rajottuneempaa. Ei räppiä kuunnellessa voi keskittyä samoihin asioihin kuin heviä kuunnellessa. Kaikki eivät tätä tajua ja siksi jäävät paljosta paitsi.

Vaikea kysymys. Eipä tuohon oikein löydy mitään vastausta, paitsi että fiilikseenhän se perustuu, eli yleinen tunnelma ja sen jälkeen vasta lyriikat ja yksityiskohdat.

Omaperäisyys on toki myös tärkeää, eihän semmoista bändiä voi kaiken aikaa kuunnella joka ei erotu edukseen millään saralla.

Tärkeintä on se että musiikki herättää jonkin tai jotain tunteita minussa.

Lainaus:04.09.2008 Lindewell kirjoitti:
Tärkeintä on se että musiikki herättää jonkin tai jotain tunteita minussa.

Näinpä.

Lainaus:04.09.2008 Lindewell kirjoitti:
Tärkeintä on se että musiikki herättää jonkin tai jotain tunteita minussa.

Kyllä vain. Muita tunteita kuin armoton halu repiä korvat päästä siis...

Yksinkertaisesti sanottuna jos biisissä on lyriikat ja melodia kunnossa, siinä on usein myös hyvä tunnelma. Ja kun näin on, hieno biisi on syntynyt :]

Instrumentaalibiiseissä kiinnitän huomioni pelkkään tunnelmaan ja melodiaan (ylläri, sanoja ei ole) niin siinä korostuu juuri sen tunnelman merkitys.

Mun mielestä se kokonaisuus on se mikä merkkaa eniten, joskin biisin fiilis ja se, millaisen fiiliksen itse saat biisistä, on myös tärkeetä. Ainakin näin tolla raskaalla puolella, kevyen musiikin kanssa on tärkeetä sanat ja sellane tietty rauhallisuus, eli ettei biisi hypi ja pompi. Sanat on joissain biiseissä toisarvosia.

Jos hyvän artistin levyt on masteroitu ihan lyttyyn, niin ei siitä saa oikein mitään saundia irti.

Eli saundi voisi olla aivan tärkein, kun aloitetaan kuuntelemaan musiikkia. Jos artisti on muuten hyvä, mutta saundi on pilattu masterointivaiheessa, niin sitä kavahtaa.

Instrumentin rääkkäämisestä

Kyllä se kappaleen tunnelma on tärkein. Ja vokalistin työskentely luonnollisesti tärähtää ekana korvaan, eli sen pitää olla kunnossa.

Hyvät kitarariffit on myös kivoja, ne jää niin helposti soimaan päähän ja tekee mieli kuunnella sitä kappaletta uudestaan ja uudestaan.

melodia

Tunnelmasta.. En ole varmaan koskaan ollut riffivetoiseen musiikkiin niin kiintynyt kuin tunnelmallisempaan, tiedä sitten mistä johtuu. Mutta senkin voi vetää överiksi soittamalla samaa sointua sen 5 minuuttia "tunnelman tekemisen" varjolla. Yleisesti ottaen kuitenkin nautin eniten musiikin tunnelmasta jos jostain.

Hyvänä kakkosena tulee musiikin röyhkeys/yllättävyys/mielipuolisuus, joka voi toki tulla monella tapaan esiin. Sitten lyriikatkin ovat toki tärkeitä.

Tykkään melodiasta, vaikka laulun, kitaran tai minkä vaan kohdalla. Biisi ei saa olla räiskettä jossa ei ole minkäänlaista melodiaa. Eikä itseään toistavia tai 30minuuttisia kitarasooloja.

Niin ja ne lyriikat. En pysty kuuntelemaan vanhaa Kornia sen takia. (esim. daddy)

Kokonaisuudesta.

kokonaisuus ja fiilis.

välillä tekee mieli rentoutua ja kuunnella jotain reggae/ska musaa tai sit vaan pistää heviks.

Omaperäisyys, tunnelma, kokonais-valtaisesti kaikki soittimet ja sanoitukset, etenkin se minkälaisia fiiliksiä tai tuntemuksia edellisten asiat yhdessä aiheuttavat minussa kun kuuntelen piisiä/levyä.

Kyllä se melodia (josta syntyy tunnelma). Näiden jälkeen ne erikoiset äänet mitä musiikista voi löytää. Tämän takia pidän konemusiikista (harvojen herkkua ) enemmän kuin muusta, mikä ei missään nimessä tarkoita että pidän esim. heviä huonona (mikäli joku asian näin kerkesi ymmärtää)!!.