Lainaus:08.07.2010 neva-eva kirjoitti:

Lainaus:07.07.2010 MAXXPAYNE96 kirjoitti:
Taas vanha aihe: En mie oo masokisti, vaikka jotku niin luuleeki, ku mie ärsytän ihmisiä joskus tahallani, joka on johtanut siihen, että mitä yleisimmin naarmuja ja verta vuotavia haavoja.

Raapiiko ne :o?

Ihan joskus.

Turha itselleen kipua on tuottaa.
Sen kun pyytää toista istumaan päälle ja läiskimään kasvoihin.

Tämäkin nyt on vähän miten sen ottaa. Itse pidän liikunnasta ja salillakäynnistä ja voin sanoa, että saan hyvän olon, kun koko keho tuntuu loppuun kulutetulta ja lihaksia kivistää. (Älkääkä oikeasti alkako puhumaan venyttelystä tähän väliin, ei sekään kaikkea särkyä poista). Sen sijaan ihan kipua en juurikaan aiheuta tahallaan itselleni. Joskus tulee vähän hakattua itseään jotta pysyisi hereillä... Kaikenlaisia kovettumia yms.on myös mukava leikellä irti, mutta ei niistä juuri kipua tule.

Lainaus:03.11.2009 GorLEs kirjoitti:

No juu. Tuo finnien puristaminen on kyllä jokseenkin addiktoivaa, vaikkei miulta niitä oikein löydykkään. Mutta heti kun on pieni valkoinen piste niin IT MUST BE ELIMINATED!

Tämä. *******. Tästä yritän päästä eroon, mutta se on vaikeaa. Jäänyt päälle ja vaikea lopettaa. >_< Mutta yritän.

En kyllä aiheuta enkä näe syytäkään aiheuttaa. Mitä nyt jotain suurempia finnejä vähän joskus puristellu, mutta ei mitään sen ihmeellisempää.

Ennen hakkasin nyrkeilläni kaikenlaisiin koviin alustoihin. Jotenkin vain jäin siihen koukkuun, eikä se jonkun ajan päästä edes tuntunut enää missään. Jossain vaiheessa se kuitenkin jäi pois, enkä enää hakkaa muuten kuin joskus vihoissani. Joskus jos on jotain haavoja, niin niitähän on sitten pakko aina painella välillä.

Selkää naksuttelen. Pikkusen sattuu, mutta silti tuntuu niin taivalliselta.

Pienenä poikana maalla oli ihan pakko ottaa kiinni sähköistetyistä paimenpojista joita oli eläinaitauksien ympärillä..Tiesin että se antaa mukavat sähköiskut, mutta lähes päivittäin otin kiinni.

Teki kyllä höpöä.

En oikeastaan.
Jatkuvasti käsivarteni ja käteni ovat naarmuilla ja haavoilla työnteosta johtuen enkä useimmiten edes huomaa naarmujani kuin vasta suihkussa.
Jotenkin kipukynnys on kasvanu melkoisesti, ennen pienikin haava vaati hoitoa ja laastaria,
Isoin viimeksi saamani skraadi on vatsanahassani, ihan tavallisen laudan pää raapaisi masuuni, ylläni oli kuitenkin t-paita ja työtakki mutta nyt siitä on arpi vieläkin jäljellä enkä edes silloin huomannu haavaa. Vasta jonkin ajan kulttua funtsasin että mikä ihme kutittaa niin kummasti. Avasin takkini ja paitanikin oli veressä. Lauta ponkaisi tilanteessa ylöspäin ja paidan/takinhelma nousi sen mukana siis.

no ei muuta ku puolentusinaa laastaria ja taas mentiin.

Etusormenikin mursin yhden kerran, silloinkin tein toistatuntia työtäni ennenkuin kipitin vastaanotolle. Olin äimänkäkenä nähtyäni röntgenkuvat että "jaa, vai että otti ja murtui!"

Taidan olla työnarkomaani.

Joskus jos hermostuttaa oikein kunnolla niin tulee nyrkillä lyötyä lähimpään objektiin tai sitten potkastua. Yleensä semmoseen joka ei hevillä hajoa. Portaiden kaide hajos kun potkasin täysillä portaiden tukipylvääseen, mutta ei voi minua lähtee siitä syyttämään miksi hermostutti. Kyllä sillon jomotti vähän jalkaa. Toinen kun löin nyrkillä oveen reiän, siitä tulikin jännetuppitulehdus. Yks kerta menin lyömään känösissä hermostuspäissäni karheeseen tiiliseinään nyrkillä. Ei se sillon tuntunut oikeastaan miltään. Ainut vaan että verta vuoti rystyset ihan pirusti.

Tykkään repiä varpaankynsiäni kokonaisuudessaan irti. Siis ei tuota nyt tule päivittäin harrastettua, mutta joskus tylsistyessä. Seuravana päivänä on usein kivuliaampaa kävellä, mutta minkäs teet.

IB4L. Eiku oho...

Kyllä. Harpilla raapiminen tuntuu sangen stimuloivalta..