itkin ff3(6):sessa parissa kohdassa

1 pelin puolessa välissä kun celesin isä kuoli niin se oli todella surullinen.
2 lopussa kun shadow teki itsemurhan-
3 lopussa kun terran isä puhui hänelle viimeisen kerran.
4 kun locke herätti (jo kuolleen vaimonsa)phoenix esperillä hetkeksi eloon ja sai sanoa hänelle hyvästit.

Jonkinlainen SPOILEREITA-varoitus tuohon ketjun nimeen olisi paikallaan!
Samaten viesteihin, en ole pelannut esim. FF10:ä.

Minä nimittäin spoilaannuin tuon Shadow'n kohdalla, mutta olkoot.

Siis, SPOILEREITA!



FF7:

Ihme ja kumma, en itkenyt kun Aeris kuoli.






FF8:

Loppuvideossa kun Laguna katsoo Rainen hautakiveä. Nyyh.






FF9:

Lopputeksteissä kun Melodies of Life soi. Onnellinen loppu... niisk.







Ja kyllä, olen poika...



[Halcyon muokkasi tätä viestiä 20.06.2002 klo 00:01]

En ole ikinä itkenyt missään pelissä.

Olisin itkenyt kaikissa, jos minulla olisi kyynelkanavat

Kyllä muutamat FFt ovat saaneet kyynelkanavat auki

hö

Hö.
Yhdyn enemmistöön vaikken ole FF pelejä pelannutkaan muutamaa FF7 taistelua enempää.

Kyllä japsit osaa tehdä *sniff* tarinaa.

Juuh. FF6 osaa tämän homman. Voisi siihen lisätä myös -SPOILER!- Edgarin ja Sabinin paluun Figaron linnaan ja (ehkä) Cyanin omaisten kuoleman.

FF7 ei oikeastaan mikään muu kuin se että peli loppuu, mitä 500 vuoden päästä ja miten Lifestream tuli planeetan avuksi jätti hieman haikean olon.

FF8:n storyline oli huonoin kaikista, eikä siinä ollut mitään muuta kuin huvittavia ideoita Squallilta -"Jee taidan olla rakastunut - hyppään Rinoan perään avaruudessa!" ja sitten että sinne "ihmeen kaupalla" ilmestyi hylätty avarusalus...=P sanon minä.

FF9 ei ollut mielestäni paljoa parempi - mutten ole vielä päässyt sitä läpi. Se Necro-joku on niin s*n vaikea, eikä kyllä ole liiemmin innostanutkaan...

FF10 en ole pelannut, ja FF Tactics on kesken (Murond Death City)

niin se edgar ja sabinin kotiin paluu juttu oli myös surullinen..unohdin=)

ff7 loppu toi kyl vähä haikeen olon.

ff10 suteki da ne

mä oon itkenyt melkein jokasessa final fantasyssa ne on niin surullisia.... niif

meinas tul tippa silmään siin ffx:n lopus mut en viittiny itkee ku isosisko oli siin...meinasin siis itkee ku isosisko oli tappanu yu yevonin, tai mikä olikin, ja sen jälkee tuli se video pätkä, nii siin meinasin itkee..ja ku itse oon pelannu läpi ja ku uudestaa näin samaisen video pätkä, ihme ja kumma, ei itkettänyt. johtu varmaa siit ku näin sen kohan eka kertaa nii en tienny et mitä tapahtuis, mut toisen kerran katoin niin tiesin et mitä tapahtuu...joo siit se johtuu...


[heartbreaker muokkasi tätä viestiä 24.07.2002 klo 17:56]

Parhaiten tulee mieleen FF 9 loppudemot

No en minä ole kyllä itkenyt mutta sellasia outoja oloja noista peleistä voi saada. Sillon kun vielä kauan sitten omistin FF7, pelasi nsitä jatkuvasti. Suorastaan rakastin sitä peliä. Myöhemmin tuli sellanen outo fiilis aina kun kuuli jotain musaa siitä.

Myös joissain erittäin surullisissa tai muuten vaan vaikuttavissa kohdissa tullu useampaankin kertaan sellanen outo olo noissa fantasyissä.

kaikki ovat varmaan itkeneet jonkun pelin jossain vaiheessa ff9oli koskettava ja kyllä niitä kyyneliäkin tuli

Itkin kun FF7:n Aeris kuoli. Kaverini sanoi että se heräs eloon, kun se peli on sen=P Onko näin, että se herää eloon?

en poo muistaakseni itkeny enkä usko että itken

Lainaus:
15.07.2002 klo 11:01, bloody_wing kirjoitti:
Itkin kun FF7:n Aeris kuoli. Kaverini sanoi että se heräs eloon, kun se peli on sen=P Onko näin, että se herää eloon?

Aerista ei voi herättää henkiin. Niitä vinkkejähän on netti pullollaan, siitä vaan jokaista kokeilemaan. Tyyliin "taisteltuasi 1000 000 taistelua voit silver chocobolla, joka saadaan yhden promillen todennäköisyydellä kahdesta gold chocobosta) mennä Midgar Zolomin suon pohjalle, jossa odottaa uusi sigamegavaigee vastus, jolta saa helmen, jota pitää käyttää... jne.

ff5:
alku tekijöis mulla tämäkin peli
tai no..en ole varsinaisesti itkeny,mut olin syvästi pettynyt kun faris olikin nainen,pah!
ff6:
kun Leo kuoli se oli niiiiiiin hyvä tyyppi...
ja kun Gau tapasi isänsä,joka ei muistanut tätä...(ettikää netistä ohjeet miten tämän osion voi nähdä,liikutti minua,niisk)
onhan täs pelis vaikka mitä mutta kun ei tahdo tulla mieleen..
ff7:
cluod "uppos" sinne mikä ihmeen...mako liejuun(siitä on niin kauan kun pelasin tätä kohtaa) ja löyty sieltä mideelistä...
ja vähän myöhemmin kun cloudille selvis että ei olekkaan mikään ihminen...
ja tietysti se loppu...parahaimpia pelin loppuja mitä olen koskaan nähnyt *huokaus*
ff8:
en ole pelannu sitä NIIN pitkälle
ff9:
loppu laulu "melodies of life" *nyyh*
ff10:
Kun khimari vihdoin puhui!!!!(en ole tässäkään pelissä kovin pitkällä)

ff5:
alku tekijöis mulla tämäkin peli
tai no..en ole varsinaisesti itkeny,mut olin syvästi pettynyt kun faris olikin nainen,pah!
ff6:
kun Leo kuoli se oli niiiiiiin hyvä tyyppi...
ja kun Gau tapasi isänsä,joka ei muistanut tätä...(ettikää netistä ohjeet miten tämän osion voi nähdä,liikutti minua,niisk)
onhan täs pelis vaikka mitä mutta kun ei tahdo tulla mieleen..
ff7:
cluod "uppos" sinne mikä ihmeen...mako liejuun(siitä on niin kauan kun pelasin tätä kohtaa) ja löyty sieltä mideelistä...
ja vähän myöhemmin kun cloudille selvis että ei olekkaan mikään ihminen...
ja tietysti se loppu...parhaimpia pelin loppuja mitä olen koskaan nähnyt *huokaus*
ff8:
en ole pelannu sitä NIIN pitkälle
ff9:
loppu laulu "melodies of life" *nyyh*
ff10:
Kun khimari vihdoin puhui!!!!(en ole tässäkään pelissä kovin pitkällä)

miten final fantasyssä voi itkeä,eikai se nyt niin surullinen ole ?

en ole kyllä pelannutkaan niitä,ei saa loukkaantua...on vaa tunne että ff:t ovat huonoja

Lainaus:
09.07.2002 klo 21:32, heartbreaker kirjoitti:
meinas tul tippa silmään siin ffx:n lopus mut en viittiny itkee ku isosisko oli siin...

sama juttu paitsi isobroidi....

pelasin juuri FFX:sän läpi ( ) ja kyllä rupes itkettämään lopussa.. surullista..

Itkin kuin vuoristopuro kun Cloud FF7:ssa joutui Honey Bee Inn:issä noin 6 korston kanssa alasti yhteiseen kylpyyn.

Mä en oo ikin itkeny missää pelis!