Shit.... Ei *****jen kevät! Se siitä 'onnellisesta' ja 'kivasta' seurustelusuhteesta.

9 kk se kesti ja nyt se kaikki on ohi... Kaikki suhteeseen laitettu aika ja panostus valuu hukkaan.
Hmmh, taitaapi olla ainoa kerta kun lintsaan filosofian tunnilta, se on kuitenkin lempiaineeni psykologian kanssa, mutta nyt vain on motivaatio -15:ssa.

Mä oikeasti rakastin, ja rakastan sitä ihmistä! Sitten vielä pelkään että se tekee itselleen jotain pahaa, kun se on taipuvainen masennukseen ja itsetuhoisuuteen. Ja jos se tekee jotain, niin totta helvetissä syytän itseäni kaikesta.

Yksi syy tähän eroon on kuulemma se että kaverit on mulle mukamas tärkeämpiä kuin se, mikä ei ole edes totta. Totta kai mä vietän kavereideni kanssa aikaa, en mä niitä unohdakaan (ei se kyllä niin olettanutkaan). Varsinkin yhtä tietty kaveri koska käytännössä asun sen luona nyt ja se on mun tuleva kämppis. Mutta eikö se tajua kuinka paljon olen tehnyt sen vuoksi, jättänyt kaverit taka-alalle jotta voisin olla sen kanssa, kuinka olen pyrkinyt olemaan apuna kun on tarve. Eikö se ihminen tosiaan huomaa että mä välitän siitä?!!
Yksi tosiaan on että se ei usko että välitän siitä yhtään, enkä edes ymmärrä miksi se ajattelee niin pinttyneesti niin!
Muita syitä on se että olen tehnyt useita mokia (en mitään vakavaa) joista se on suuttunut enemmän kuin olisi asiallista mun mielestä.
Ei nyt tällä hetkellä tule ihan hirveästi mieleen muuta.

*huoh* Sinänsä voi olla että tämä on ainoa vaihtoehto. Vaikeita tilanteita on tullut ennenkin ja viime aikoinan hyvin usein eikä ne ole ratkenneet kunnolla. Ehkä me kaksi ei saada selvitettyä näitä. Ja en tiedä kuinka paljon olisi kyennyt jatkamaan niin tasapainotonta hullunmyllyä.
Hän on oikeasti hieno ihminen, mutta hänellä on masennus ja hän on myös hyvin temperamenttinen, niin se tekee usein asioista vähän vuoristorataa, mutta mä olen sitkeästi ollut tukena tyynenä. Mä en kykenisi enkä halua lopettaa suhdetta, mutta sen jatkaminen ei tulisi varmaan yhtään aiempaa helpommaksi.

Tuntuu nyt vaan niin tyhjältä......

^On se rakkaus kivaa. Sattuu vaan helvetisti 0.o Ja vituttaa.

Lainaus:27.02.2009 rambokala kirjoitti:
^On se rakkaus kivaa. Sattuu vaan helvetisti 0.o Ja vituttaa.

Indeed.

Pitäisikö ruveta ei-uskonnolliseen selibaattiin ja erakoitua? Rakentaa mökki keskelle metsää, mennä sinne asumaan ja heitellä kaikkia lähelle tulevia kivillä?

Lainaus:26.02.2009 Kosk3lo kirjoitti:

Taitaa akka alistaa ysinelosta.

Onko se niin huono asia? :think:

Lainaus:27.02.2009 Amarant kirjoitti:

Pitäisikö ruveta ei-uskonnolliseen selibaattiin ja erakoitua? Rakentaa mökki keskelle metsää, mennä sinne asumaan ja heitellä kaikkia lähelle tulevia kivillä?

Se taitaakin olla se järkevin veto suhteen loputtua.

Lainaus:27.02.2009 Amarant kirjoitti:

Lainaus:27.02.2009 rambokala kirjoitti:
^On se rakkaus kivaa. Sattuu vaan helvetisti 0.o Ja vituttaa.

Indeed.

Pitäisikö ruveta ei-uskonnolliseen selibaattiin ja erakoitua? Rakentaa mökki keskelle metsää, mennä sinne asumaan ja heitellä kaikkia lähelle tulevia kivillä?

Olen itsekkin ajatellut samaa... Mutta eiköhän elämä silti jatku, vaikka käykin tuollaisia vastoinkäymisiä...

Mikä estää yrittämästä vielä, jos pidät sille oikein hienon puheen tunteistas niin ehkä se ottaa sut takas.

Lainaus:27.02.2009 Muntu kirjoitti:

Lainaus:27.02.2009 Amarant kirjoitti:

Pitäisikö ruveta ei-uskonnolliseen selibaattiin ja erakoitua? Rakentaa mökki keskelle metsää, mennä sinne asumaan ja heitellä kaikkia lähelle tulevia kivillä?

Se taitaakin olla se järkevin veto suhteen loputtua.

Haistan sarkasmia. Tajuathan etten ollut tosissani?

Lainaus:27.02.2009 Amarant kirjoitti:
Ja jos se tekee jotain, niin totta helvetissä syytän itseäni kaikesta.

Varsin ihmeellistä ajattelua. Toki saat itseäsi syyttää, mutta tuskin siinä mitään järkeä on.

Amarantilta oiva esimerkki, minkä takia en ala seurustelemaan...

Tyhmä lopettaa suhde tuollaisten käytännön asioiden toimimattomuuden takia jos molemmat toisiaan rakastaa. Eiköhän siinä jompikumpi kohta takasin yhteen halua.








Tai sitten jompikumpi löytää uuden kivemman ja se oli siinä.

Yleensä siitä jää kuitenkin niitä hyviä muistoja että se kuitenkin kannattaa, Masu. Paitsi tietenkin hyvin harvoissa tapauksissa, joissa rakkautta löytyy ihan liikaa, mutta toinen kuolee johonkin. Silloin saattaa riipaista hyvinkin syvältä (En oo tätä kokenu ni en tiedä...)

Lainaus:27.02.2009 Masu kirjoitti:
Amarantilta oiva esimerkki, minkä takia en ala seurustelemaan...

Hyvää loppuelämää sinulle sitten. Elämään voi tulla useampia suhteita, ja monet niistä kariutuvat. Amarantilla oli huonoa tuuria, koska hän rakasti tyttöä niin paljoa. Aina seurustelussa on sen vaara, että se joskus loppuu. Minä ainakin olen valmis ottamaan sen riskin, sillä seurustelu on oikeasti parasta, mitä voi olla, kun saa olla rakkaan ihmisen kanssa jne.

Lainaus:27.02.2009 Amarant kirjoitti:

Lainaus:27.02.2009 Muntu kirjoitti:

Lainaus:27.02.2009 Amarant kirjoitti:

Pitäisikö ruveta ei-uskonnolliseen selibaattiin ja erakoitua? Rakentaa mökki keskelle metsää, mennä sinne asumaan ja heitellä kaikkia lähelle tulevia kivillä?

Se taitaakin olla se järkevin veto suhteen loputtua.

Haistan sarkasmia. Tajuathan etten ollut tosissani?

Luonnollisesti tajusin. Tai oletin ainakin. Tosin tuon itsesi syyttämisen jälkeen en ollu enää kovin varma...

no kyllä mä oisin mielummin naisen kaa ku kaverin jos siitä lähetää =D

Kyllä ne kaveritkin tärkeitä ovat...ei näitä voi verrata.

Lainaus:27.02.2009 TheDarK kirjoitti:
no kyllä mä oisin mielummin naisen kaa ku kaverin jos siitä lähetää =D

Parasta on ihan että on molemmat

Lainaus:27.02.2009 tappajaa kirjoitti:

Lainaus:27.02.2009 TheDarK kirjoitti:
no kyllä mä oisin mielummin naisen kaa ku kaverin jos siitä lähetää =D

Parasta on ihan että on molemmat

Kolmisin on aina kivempaa!

Lainaus:27.02.2009 TheDarK kirjoitti:
no kyllä mä oisin mielummin naisen kaa ku kaverin jos siitä lähetää =D

Näin sanovat ne jotka eivät osaa järjestää tätä asiaa..

Lainaus:27.02.2009 TheDarK kirjoitti:
no kyllä mä oisin mielummin naisen kaa ku kaverin jos siitä lähetää =D

Ja kaverit unohtuu. Ja sitten sattuu ero, TADAA. Mitäs sen jälkeen?

Lainaus:27.02.2009 Amarant kirjoitti:

Lainaus:27.02.2009 TheDarK kirjoitti:
no kyllä mä oisin mielummin naisen kaa ku kaverin jos siitä lähetää =D

Ja kaverit unohtuu. Ja sitten sattuu ero, TADAA. Mitäs sen jälkeen?

sit nakertaa penteleesti

Lainaus:27.02.2009 Masu kirjoitti:
Amarantilta oiva esimerkki, minkä takia en ala seurustelemaan...

Voi elämä..
Voisiko olla kyse siitä, että olet koneen ääressä nököttävä nörtti, jolla ei olisi mahiksia kiinnostamaansa henkilöön? Tai sitten olet muuten vaan outo, koska jos immeinen ihastuu/rakastuu johonkin, se on saletti, että kuka tahansa alkaisi seurustelemaan siinä tilanteessa.

Rakkaus ei ole ikuista.

Amarant, ei kavereita kannata jättää yhden muijan takia. Suhteessa on aina se vaara, että se loppuu jossain vaiheessa. Avioliitoistakin 50% päättyy eroon. Jos eroat jossain vaiheessa naisesi kanssa ja sen jälkeen sulla ei ole kavereitakaan niin mitäs sitten?

Minun naisrintamallani on tällähetkellä kuolemanhiljaista.

Elämä jatkuu. Ja elämä opettaa. Jos toinen ottaa hatkat tuossa vaiheessa, niin se tuskin olisi väkisin kituuttelemalla kovin paljon pidempäänkään kestänyt (ja silloin olisit heittänyt "hukkaan" vielä isomman osan elämästäsi).

Jotku prinsessat kaipaavat vähän enemmän huomiota ja varsinkin teiniaikoina voi tuntua ettei se oma poitsu tykkää yhtään ku hengaa "vain" kavereiden kanssa. Surkea tosiasia on, että nämä prinsessat eivät vielä ole kasvaneet aikuisiksi ja mahdollisuudet suhteen onnistumiseen on häviävän pienet ellet sitten suostu olemaan 100% tossun alla.

En koe että oisit heittänyt tuon ajan hukkaan, päinvastoin se on varmasti opettanut paljon tulevaisuutta varten. Tosin tällä hetkellä se tuskin tuntuu siltä.

Positiivisena loppusilauksena täytyy kuitenkin sanoa: Meri on kaloja pullollaan. Onkivapa käteen ja menoksi!

Entä voiko elämä opettaa väärin?

Kohta vuosi täyteen erosta! Voisi juhlistaa.