Lainaus:26.06.2009 MKcorp kirjoitti:
Tarvii hieman kyllä ihmetellä, että mikä järki siinä on hommata lapsia noin nuorena? En vaan ymmärrä.

Noniino.. Eikös tuo 20-26v ole ne parhaat iät saada jälkikasvua? Ja mielestäni ainakin on ihan jees kun muksu on 18v niin itse olen vielä inan vajaa 40. Ja siis täytyy nyt kyllä sanoa että yllätysenähän tämä raskaus tuli ja siitä pitkän aikaan keskusteltiin että mitä tehdään ja yhteisellä päätöksellä plus tottakai muidenkin mm. porukoiden kanssa käytyjen keskustelujen perusteella päädyttiin siihen tulokseen että miksi ei? Kuitenkin kaikki perus asiat on hoidettuna ja kaikki on vakaalla pohjalla. Ja vastuuntunnosta on sen verran kokemusta että olen pitänyt itsestäni huolen jo 16-vuotiaasta saakka jolloin kotoa pois muutin ja siskoista on tullut pidettyä huolta aika paljonkin kun porukoilla oli vaikeeta liiton puolesta joten sitoutumisesta pikkusen hoitamiseen ei tule tuottamaan tuskaa. Tottakai se on aika totaalinen elämän tyylin muutos edessä joka hiukan pelottaa mutta samalla sitä hiukan odottaa innolla. En henk. koht. näe enää mitää hohtoa noissa baareissa rymyämiselle ja ryyppäämiselle kun sitä on nyt tullut harrastettua ihan riittävästi pari vuoden sisään. Ja eihän se elämä siihen lopu jos isäksi ryhtyy, eihän.?

Lainaus:27.06.2009 kaller89 kirjoitti:
No on se nyt herra raptorijeesus sentään kamalaa kun jotkut hankkii lapsia nuorena. JOtkut nuorena, jotkut vanhempana, jotkut ei ikinä, onko sillä nyt v*ttuakaan väliä. Tässä kuitenkin ykseessä reilusti täysikäisistä ihmisisästä eikä mistään yläasteikäsistä vanhemmista for lawrds sake!


Vitjat kun taas yllättäen taas näin laskuhumalassa elämä v*tuttaa.

Niinpä niin. Itsellä on monia ystäviä jotka on hankkineet lapsen vielä nuorempana kuin nyt itse ja täytyy sanoa että itse kuuluin kans niihin ketkä vähän ikäänkuin "tuomitsi" asian että "miksi noin nuorena?" Mutta nyt kun on itse samassa tilanteessa niin asiaan saa vähä erillaisen näkökulman ja ymmärtää vähän paremmin tilanteen.

Mielipiteitä saa olla ja hyväkin että on.

Lainaus:27.06.2009 Ruttunen kirjoitti:

Lainaus:26.06.2009 MKcorp kirjoitti:
Tarvii hieman kyllä ihmetellä, että mikä järki siinä on hommata lapsia noin nuorena? En vaan ymmärrä.

Noniino.. Eikös tuo 20-26v ole ne parhaat iät saada jälkikasvua? Ja mielestäni ainakin on ihan jees kun muksu on 18v niin itse olen vielä inan vajaa 40. Ja siis täytyy nyt kyllä sanoa että yllätysenähän tämä raskaus tuli ja siitä pitkän aikaan keskusteltiin että mitä tehdään ja yhteisellä päätöksellä plus tottakai muidenkin mm. porukoiden kanssa käytyjen keskustelujen perusteella päädyttiin siihen tulokseen että miksi ei? Kuitenkin kaikki perus asiat on hoidettuna ja kaikki on vakaalla pohjalla. Ja vastuuntunnosta on sen verran kokemusta että olen pitänyt itsestäni huolen jo 16-vuotiaasta saakka jolloin kotoa pois muutin ja siskoista on tullut pidettyä huolta aika paljonkin kun porukoilla oli vaikeeta liiton puolesta joten sitoutumisesta pikkusen hoitamiseen ei tule tuottamaan tuskaa. Tottakai se on aika totaalinen elämän tyylin muutos edessä joka hiukan pelottaa mutta samalla sitä hiukan odottaa innolla. En henk. koht. näe enää mitää hohtoa noissa baareissa rymyämiselle ja ryyppäämiselle kun sitä on nyt tullut harrastettua ihan riittävästi pari vuoden sisään. Ja eihän se elämä siihen lopu jos isäksi ryhtyy, eihän.?

Lainaus:27.06.2009 kaller89 kirjoitti:
No on se nyt herra raptorijeesus sentään kamalaa kun jotkut hankkii lapsia nuorena. JOtkut nuorena, jotkut vanhempana, jotkut ei ikinä, onko sillä nyt v*ttuakaan väliä. Tässä kuitenkin ykseessä reilusti täysikäisistä ihmisisästä eikä mistään yläasteikäsistä vanhemmista for lawrds sake!


Vitjat kun taas yllättäen taas näin laskuhumalassa elämä v*tuttaa.

Niinpä niin. Itsellä on monia ystäviä jotka on hankkineet lapsen vielä nuorempana kuin nyt itse ja täytyy sanoa että itse kuuluin kans niihin ketkä vähän ikäänkuin "tuomitsi" asian että "miksi noin nuorena?" Mutta nyt kun on itse samassa tilanteessa niin asiaan saa vähä erillaisen näkökulman ja ymmärtää vähän paremmin tilanteen.

Mielipiteitä saa olla ja hyväkin että on.

Sekin pitää pitää mielessä, että jotkin ihmiset ovat vain ns. "perheellisimpiä" kuin toiset, eli jotkut haluavat saada lapsia/perustaa perheen nuorempana, kun taas toiset vasta sitten vanhempana...Ihmisiä on erilaisia

25-26v kuulostaakin jo paperilla paljon järkevämmältä iältä hankkia penskoja, ainakin 20v kuulostaa turhan aikaselta vielä mun korviin.. Tosin monta vaikuttajaahan tuossa on, esim kuinka työllistyneitä on, kuinka vakiintuneita ymymym.

Varmaan vaikea käsittää peruskoululaisten ja lukiolaisten sitä, että joillakin on jo alle 20 vuotiaana on elämä sillä mallilla, että lapsien hankinta on ajankohtaista. Ajatelkaa itse, amiksen käynyt, vakituisen työpaikan saanut ihminen saattaa hyvinkin todennäköisesti perustamaan perhettä samaan aikaan kun toiset ikätoverit jatkavat opiskelujaan vielä montakin vuotta ennen muksujen hommaamista.
PS. Ite oon lukiossa.

^ Näinhän se on

Lainaus:28.06.2009 B4u3r kirjoitti:
Varmaan vaikea käsittää peruskoululaisten ja lukiolaisten sitä, että joillakin on jo alle 20 vuotiaana on elämä sillä mallilla, että lapsien hankinta on ajankohtaista. Ajatelkaa itse, amiksen käynyt, vakituisen työpaikan saanut ihminen saattaa hyvinkin todennäköisesti perustamaan perhettä samaan aikaan kun toiset ikätoverit jatkavat opiskelujaan vielä montakin vuotta ennen muksujen hommaamista.
PS. Ite oon lukiossa.

Ööh, amis kestää about kolme vuotta eli valmistuessa ollaan 19, eli en pitäisi turhan todennäköisenä että on alle 20-vuotiaana vakituinen työpaikka ja silleen. Toisaalta yläastetuttuni vanhemmat olivat 17 kun lapsi tuli ja ihan hyvin pärjäsivät vanhempina että ei tuo ikä ole mikään ongelma jos on valmis ottamaan vastuuta.

Lainaus:28.06.2009 Fautum kirjoitti:

Lainaus:28.06.2009 B4u3r kirjoitti:
Varmaan vaikea käsittää peruskoululaisten ja lukiolaisten sitä, että joillakin on jo alle 20 vuotiaana on elämä sillä mallilla, että lapsien hankinta on ajankohtaista. Ajatelkaa itse, amiksen käynyt, vakituisen työpaikan saanut ihminen saattaa hyvinkin todennäköisesti perustamaan perhettä samaan aikaan kun toiset ikätoverit jatkavat opiskelujaan vielä montakin vuotta ennen muksujen hommaamista.
PS. Ite oon lukiossa.

Ööh, amis kestää about kolme vuotta eli valmistuessa ollaan 19, eli en pitäisi turhan todennäköisenä että on alle 20-vuotiaana vakituinen työpaikka ja silleen. Toisaalta yläastetuttuni vanhemmat olivat 17 kun lapsi tuli ja ihan hyvin pärjäsivät vanhempina että ei tuo ikä ole mikään ongelma jos on valmis ottamaan vastuuta.

Itse asiassa mikäli hoitaa amiksen työharjotteluissa pullat hyvin uuniin + työllisyystilanteen suhteen käy pieni tuuri, on ns. varma duunipaikka mihin mennä amiksen loputtua.

Muistakaa se intti siihen päälle.

Lainaus:28.06.2009 MKcorp kirjoitti:
Muistakaa se intti siihen päälle.

21 vuotiaana sen on todennäköisesti jo käynyt.

Eipä se intti ole este lasten hankinnalle, vaikeuttaa tietysti kun isukki on suurimman osan ajasta pois. Jos lähtee miettimään, että jokaisen asian pitäisi olla aivan täydellisesti ennen lasten tuloa, niin moni ei voisi niitä ikinä hankkia ;) Kaikilla ei ikinä ole sitä lapsiperheelle sopivaa asuntoa, jonka pitämiseenkin vielä rahat riittäisivät, farmari- /tila-autoa, varma työpaikka (mieluummin vielä hyväpalkkainen), mahdollinen hyvä hoitopaikka pennuille kun vanhemmat haluaa lomaa jne, jne. Harvemmin täällä kukaan on nälkään kuollut vaikkei asiat olisikaan samalla mallilla kuin oppikirjoissa.

btw. tämä juttu alkaa vähän poikkeamaan jo aiheesta..

Lainaus:28.06.2009 mixander kirjoitti:
btw. tämä juttu alkaa vähän poikkeamaan jo aiheesta..

Lapset eivät kuulu seurusteluun?

http://murobbs.plaza.fi/yleistae-keskustelua/585285-emme-tahdo-lasta-lapsettomat-pariskunnat.html

Emme tahdo lasta - lapsettomat pariskunnat

Lainaus:29.06.2009 neuvosauto kirjoitti:
http://murobbs.plaza.fi/yleistae-keskustelua/585285-emme-tahdo-lasta-lapsettomat-pariskunnat.html

Emme tahdo lasta - lapsettomat pariskunnat

Ton aiheen alottajalla on kyllä jotain lapsia vastaan

"Aini, sappeni saa kiehumaan sellaset isylit ja äitylit. Voi ******* jos joitakin ihmisiä voisin lahdata niin heistä aloittaisin."


Mutta tässä ei voi muuta kuin olla samaa mieltä.

"sellaset hankitaan uusi lapsi kun edellinen vanhenee- tyypit ärsyttää."

Lapset on kivoja niin kauan kuin kun ne ei oo omia.

Itelle ei tule kyllä skidien hankita mieleen useampaan vuoteen vielä. Vai tuleeko koskaan? Ei sitä tiedä. Mutta noh neljän lapsen enona olemisena on ne lapsenvahti keikat, niin tietää mitä se arki on.

Lainaus:29.06.2009 MKcorp kirjoitti:
Lapset on kivoja niin kauan kuin kun ne ei oo omia.

Itelle ei tule kyllä skidien hankita mieleen useampaan vuoteen vielä. Vai tuleeko koskaan? Ei sitä tiedä. Mutta noh neljän lapsen enona olemisena on ne lapsenvahti keikat, niin tietää mitä se arki on.

Sanoisin, että sinun on vähän paha sanoa, kun kokemusta omista ei ole.
Mitäs jos vastoin yleistä normia, jopa tykkäisit pienistä riiviöistäsi?

Lapset on kivoja niin kauan kun ne on kuolleita.

Lainaus:28.06.2009 ivo kirjoitti:

Lainaus:28.06.2009 mixander kirjoitti:
btw. tämä juttu alkaa vähän poikkeamaan jo aiheesta..

Lapset eivät kuulu seurusteluun?

Niin no, lapset voi olla seurausta siitä seurustelusta. Minulle ei ainakaan tule ensimmäisenä lapset mieleen kun joku alkaa puhumaan seurustelusta, tiedä sitten miten muilla täällä. Vielä kun ottaa huomioon peliplaneetassa pyörivien keski-iän :P

Kyllähän niistä tietty silti saa puhua.

Lainaus:29.06.2009 ivo kirjoitti:

Lainaus:29.06.2009 MKcorp kirjoitti:
Lapset on kivoja niin kauan kuin kun ne ei oo omia.

Itelle ei tule kyllä skidien hankita mieleen useampaan vuoteen vielä. Vai tuleeko koskaan? Ei sitä tiedä. Mutta noh neljän lapsen enona olemisena on ne lapsenvahti keikat, niin tietää mitä se arki on.

Sanoisin, että sinun on vähän paha sanoa, kun kokemusta omista ei ole.
Mitäs jos vastoin yleistä normia, jopa tykkäisit pienistä riiviöistäsi?

Ai siis paha sanoa, että lapsien hankkiminen ei nyt tule mieleenkään pariin vuoteen tai ei ehkä koskaan? Miksi näin?

Olen itse myös tällä hetkellä ainakin sitä mieltä, että en aio hankkia lapsia. Siskon lapsia on kyllä aina ollut mukava vahtia jne, mutta omia en aio hankkia vaikka lapsista noin yleisesti ottaen pidänkin.
Ehkä sitten joskus kun kaikki muu on elämässä mallillaan eikä tarvitse huolehtia mistään, mutta epäilen ettei tuota päivää tule minun elämässäni olemaan koskaan.

Edit: Ja jottei olisi ihan pelkkää off topiccia, niin nyt menee tyttökaverin kanssa taas lujaa sillä negatiivisella tavalla, mutta täähän nyt on ihan normia loppupeleis kun musta on kyse.
Ei vaan tunnu ymmärtävän mitä yritän sanoa.
Yritin vain selittää hänelle selkeästi, että haluaisin tietää mitä mieltä hän on aina asioista ja mitä hän haluaa jne ja saan takaisin pelkkää kiukuttelua ja settiä että miten perhanan ***** mä olen ym.

Miten erota miehestä, joka on vieläkin ihan hulluna minuun. Hän ei näytä huomaavan kuinka yksipuolinen suhde on. Jos kertoisin, hän luultavasti romahtaisi täysin tai vihastuisi minulle tai kumpaakin. Tuhlaan vain hänenkin aikaansa.

Jätä tekstarilla.

Lainaus:01.07.2009 rioter kirjoitti:
Miten erota miehestä, joka on vieläkin ihan hulluna minuun. Hän ei näytä huomaavan kuinka yksipuolinen suhde on. Jos kertoisin, hän luultavasti romahtaisi täysin tai vihastuisi minulle tai kumpaakin. Tuhlaan vain hänenkin aikaansa.

Face-to-face. Miten muutenkaan? Kerrot kuinka tunnet yms setit, itsehän sinä tiedät mitä tunnet.

Lainaus:01.07.2009 Villapuuro kirjoitti:
Jätä tekstarilla.

Tai toine hyvä on kans vaan vältellä ja ei vastata puheluihin.

No miten sitä yleensäkkään erotaan? Juttelet kenties kasvotusten, vaikka tilanne on minkälainen niin eipä siinä voi paljoa kikkailla mitenkään että "se menisi kevyesti".

Tiedän, että ainoa oikea keino on vain kertoa se kasvokkain. Kivuliasta siitä tulee. Kunhan vuodatan huoliani tänne. Tulen taas kysymään neuvoa jos hän alkaa vainoamaan minua kateellisena, en kyllä ihmettelisi.

Lainaus:29.06.2009 KreiviVonToni kirjoitti:
Lapset on kivoja niin kauan kun ne on kuolleita.

Aika laimee...

Mä ainakin voin ihan rehellisesti ja ilman mitään nöyristelyjä kertoa, että mä kerroin tehneeni tyhmyyksiä toisten kanssa niin tekstiviestillä. Silloin kun olin vielä samassa kaupungissa niin ei ollut vielä rohkeutta ja olin hirveässä "WHAT HAVE I DONE WTF"-paniikissa, ja soittamalla olisi käynyt luultavasti, että "Mä suute-" *tuut tuut tuu tuut tuut*. Tekstarilla sai kaiken sanottavansa kerralla sanottua, ja toinen sai itse päättää halusiko soittaa mulle saman tien vai ei.
Sinänsä ero tosiaan tuli vasta myöhemmin eri keskusteluissa. Ja mukavasti meni sekin. Eihän ero nyt siis mukava ole koskaan eikä ongelmaton, mutta ollaan kuitenkin väleissä. Ja oon iloinen siitä.


Hohhoijaaa, taas kerran luulin, että mulla oli jotain sanottavaa johonkin, mut sitten vähän derailasin itseäni. :'D