Jotkut fruittarit menee tosiaan vähän yli niinkuin joku sanoikin. Mutta kyllä voisin melkein luvata että naisia houkuttelee urheilulliset ja hyvinpuokeutuvat miehenpuolikkaat. Ulkonäöllä aika hyvin viedään koska sillä se vaikutus tehdään.

Lainaus:29.07.2009 muskeli_poju kirjoitti:
Mutta kyllä voisin melkein luvata että naisia houkuttelee urheilulliset ja hyvinpuokeutuvat miehenpuolikkaat. Ulkonäöllä aika hyvin viedään koska sillä se vaikutus tehdään.

Äh. Ei sillä ulkonäöllä ole juurikaan väliä. Kaikki lähtee korvien välistä :). Pukeudu miten tykkäät, tee asioita mistä tykkäät ja ole muutenkin oma itsesi (jos et tiedä miten, niin odottele rauhassa muutama vuosi). Kun itsetunto ja -luottamus alkaa olla kohdillaan, niin eiköhän jossain vaiheessa ala jotain säpinää syntymään... :P

:

)

Yep ulkonäkö on aika merkitytsetön asia, jos eka kommentti naaraalle on "käytkös useinkin täälä"---->epic failure

Lainaus:29.07.2009 Senathus kirjoitti:

Lainaus:28.07.2009 TrJ kirjoitti:

Lainaus:28.07.2009 Senathus kirjoitti:
Kaitchu kannattaa kuitenki olla varovainen thai-muijien kanssa. Osa nuoremmista thai-muijista haluaa vaa päästä pois jonnekki muuhun maahan, kun Thaimaas olotilat on vähän heikommat. Sitten Thaimaas on yleensä sellainen tapa, että miehen pitää lähetellä tytön perheelle rahaa. Tosin jos hän itse pystyi maksamaa lentolipun, niin hän kai jopa voi olla Australiassa töissä. (jos sinä et mennyt maksamaa sitä?). Eli kannattaa miettiä tarkasti mihin olet sekaantumassa, ettei sydän hajoa ihan palasiksi. Itselläni oli Thaimaas muija, joka vielä tähänki päivää asti soittelee meikälle, ja vannoo kuinka rakastaa mua yms.. mut vaa sentakia, että pääsis Thaimaasta pois. Siis muija oli oikeasti mukava yms.. mut parempi oli vaa unohtaa hänet.

Edit: Ja yks syy on myös sellainen, että Thaimaas miehet saa hakkaa muijiensa, eikä poliisi niihin puutu, niin sentakia thaimaalaiset haluavat ulkomaalaisia.

Miten kummassa sä oot saanu thaimaasta muijan ?

Olin kuukauden Thaimaas.

Jep, aina kannattaa olla varovainen. Kuten sanoin, olemme nyt kuitenkin jo yli 2 vuotta seurustelleet ja luotan häneen. Hyvä huomio kuitenkin ja tuo on aika yleistä tuo,että sinkkumiehet menee Thaimaahan ja löytää jonkun tytön (yleensä baarista),joten en ota siihen sen enempää kantaa. Itsekkin noita asioita pyörittelin todella paljon ja mietein ennen kuin tapasimme. Kuitenkin hän oli se sama tyttö oikeasti kuin webbikamerassakin ja omat tunteeni vain voimistuivat. Ei se helppoa ole,mutta kuka sanoi,että elämän pitäisi olla helppoa. Ainakin minulla on päämärä elämässäni ja jotain mitä odottaa.

Ensivaikuitelma yleensä tehdään naamalla. ''Ulkonäköön ihastutaan, sisimpään rakastutaan'', pätee kyllä aika usein.

mmh... ite löysin netistä "muijan" ihan sattumalta... vissii sit kolahti jotennii ku ei ollu edes nähny ja anto puh.nroa jne, soitteli parin tunnin puheluita yöllä ja tekstaili ihan vaan aikansa kuluksi... Antaa vain hieman ristiriitaisen viestin, "haluan olla vain kaveri" ja flirttailee jatkuvasti, kyselee menoistani ja pyydellyt sinne, en itse tee asialle mtn, loistotyyppi, en halua rikkoa tätä "kaveruutta" sit tekemällä jtn... asuu tosiaankin 400km päässä, hieman ristiriitaiset fiilikset :)

Lainaus:29.07.2009 Raxx kirjoitti:

Lainaus:29.07.2009 muskeli_poju kirjoitti:
Mutta kyllä voisin melkein luvata että naisia houkuttelee urheilulliset ja hyvinpuokeutuvat miehenpuolikkaat. Ulkonäöllä aika hyvin viedään koska sillä se vaikutus tehdään.

Äh. Ei sillä ulkonäöllä ole juurikaan väliä. Kaikki lähtee korvien välistä . Pukeudu miten tykkäät, tee asioita mistä tykkäät ja ole muutenkin oma itsesi (jos et tiedä miten, niin odottele rauhassa muutama vuosi). Kun itsetunto ja -luottamus alkaa olla kohdillaan, niin eiköhän jossain vaiheessa ala jotain säpinää syntymään...

Jos pukeutumisella olis mahottomasti väliä niin olisin vienny kaikki tytsyt. Ainaskin iän myötä pitäs tulla lisää itseluottamusta ja itsetuntoa.

Kyllä tytsyt on tykänny vaikka välillä ollu parta ajamatta ja finnejä naamassa keskivertoa enemmän... Ei ulkonäöllä ole väliä ellei täysin sottapytty ole.

Mite musta tuntuu että kun joku vois tykätäkki musta jos vaan viittis puhua.
Ooon huomannu että mesessäkin vastailen vaan mitä joku sanoo ja yhtäkkiä se onki rakastunu tai jotn.
Mutta sitten kun ite puhelen jotain, ni tuntuu että toista ei kiinnosta *****akaa mitä mä jauhan sille.
Ja sitte jos näkyy joku et "ai vittja ku hyvännäkönen bööna, tota vois vaikka katella", niin jos sille vaikka sitte sattus mesessä puhumaan ni eihän sitä kiinnosta edes puhua.
Nytki o monesti käyny nii että joku joka on mun mielestä vähän 'ruma' rupee mulle vähän ees puhuu ja sit kysyy että mikä mussa on nii hyvää ni " yllkönäkö, luonne ja kaikki =)" mutta sitte ku jollai on mun mielestä hyvä luonne ja ulkonäkö ni eihän sitä kiinnosta. Ei nyt oo kukaan suoraan sanonu ettei kiinnosta ees puhua, kun ne varmaan aattelee että olempa kohtelias enkä sano sitä.

Joo mut vois vaikka katella jos sattus joku onnenpaska potkasemaa perseelle.

Moi.

Pääsin pitkäaikaisesta ihastuksestani yli kun avauduin riparilla kavereille kun puhuttiin seurustelusta illalla huoneessamme. Tosin toissa iltana se tyttö oli taas mielessäni illalla siihen asti että sain unta, ja piipahtihan se siel unessakin, että ei tainnu mennäkkään ohi. Tai en tiedä, olen tällä hetkellä vähän sekaisin ja en tiedä tykkäänkö vai en.

Lainaus:28.07.2009 kaitchu kirjoitti:
Täällä ollaan ennenkin avauduttu,mutta nyt on aika heittää todellinen setti. Varokaa, luvassa on paljon tekstiä.

Hei vaan kaikille,

Tämä on alkuperäinen viestini, jonka kirjoitin toiselle keskustelupalstalle 11.10.2007

"Hei, olen Esa ja olen ihastunut / rakastunut.
(Tässä kohtaa kaikki vastaa, hei Esa)
Okei, juttu on tämä: Tapasin netissä ulkomaalaisen tytön (thaimaalaisen). Olemme jutelleet yahoo messengerin välityksellä, melkein päivittäin 3 kuukauden ajan. Webbikamerat käytössä, joten se tuo keskusteluun "aitouden tunnetta". Itse olen 20-vuotias, hän on 24 (täyttää 25 joulukuussa). Juttu alkoi niin, että tapasimme erään deittisivuston kautta. Itse en sillä hetkellä etsinyt mitään vakavaa kunhan katselin. Taisi olla heinäkuun ensimmäinen viikonloppu kun hän otti minuun yhteyttä ja aloimme keskustella. Ensimmäisen kerran kun näin hänet webbikameran välityksellä (toinen keskustelu kerta), en osaa sanoa tarkalleen mitä tunsin mutta se oli jotain erityistä. Tätä kuitenkaan en itselleni myöntänyt kuin vasta viime kuussa. Keskustelussamme oli pienoinen tauko, lähinnä siten että en nähnyt häntä 2 kuukauteen, vaikka keskustelinkin hänen kanssaan vähintään kerran viikossa. Hänellä oli muutto ja jotain ongelmia netin kanssa, joten se jäi hieman paitsioon. Tässä ajassa kuitenkin huomasin kuinka paljon häntä ajattelin. Viime kuussa näimme taas toisemme webbikameroiden välityksellä ja jatkoimme keskustelua. Heti kun näin hänet uudestaan laitoin hänelle muutaman tiedoston, jonka olin koonnut (videoita joissa kerron hänelle tunteistani, yms.). Hänkin sanoo rakastavansa minua (itse en ole vielä käyttänyt tuota sanaa vaan kierrellyt). Tänään kuitenkin laitoin hänelle kirjeen menemään, jossa myös mukana koru (sydän koru, jonka toinen puoli hänelle toinen minulle ja siinä lukee: I Love you ja nimikirjaimemme). Välimatka on pitkä ja vaikea, mutta en tahtoisi häntä kuitenkaan menettää nyt kun olen hänet löytänyt.

Siinähän sitä asiaa olikin jo. En tullut tänne kyselemään mielipiteitä (jos sellaisia on niin saa toki kertoa), tuntui vain että jonnekkin pakko purkaa näitä asioita. Itse en ole ennen ollut kenenkään kanssa milläänlailla (pari ihastusta ollut muutamia vuosia sitten), mutta ei ikinä tällaista tunnetta."

Toinen teksti 13.10.2007:

" Itsellä pyörii kaikenlaiset ajatukset päässä koskien häntä ja tulevaisuutta. Samalla kiinnostaa mutta myös jännittää aivan mielettömästi. Matka tässä vaiheessa ei ole niin yksinkertaista , yllätys yllätys, rahahuolten vuoksi. Ajatukset pyörivät ainoastaan hänen ympärillään. Oma itsevarmuus aika lähellä nollaa, lähinnä tuntuu siltä että hän ansaitsisi jonkun paremman. Älkää nyt ymmärtäkö väärin, ei suomalaisissa naisissa mitään vikaa ole, mutta tämä nainen tällä hetkellä vain pyörii mielessä. Jos sen verran valottaisi omaa elämää, että en käy baareissa, en juo, en polta ja kaverit luonnehtivat nörtiksi. Tuossa edellisessä viestissä todettiin, että "Rakkaudessa ei voi laskelmoida". Itse en muuta voikaan tehdä tällä hetkellä. Mietityttää todella paljon tuleeko tämä kestämään ja entä sitten jos emme ikinä tapaakkaan...

Tähän väliin myös pakko mainita tuon kirjeen sisältö: Oma kuva + kirje + sydänkoru (jossa teksti: I Love you ja nimikirjaimemme). Toinen puoli meni hänelle toinen on itsellä. Näin jälkeenpäin arveluttaa oliko fiksua lähettää (ei ollut kauhean arvokas), ajatellen entä jos...

Joka kerta kun juttelemme (näen hänet webbikameran välityksellä) tunnen onnen tunteen. Hän saa minut hymyilemään ja olen myös pari kertaa itkenyt muutaman kyyneleen muistelessani häntä ja kuunnellessani rauhallista musiikkia. No joka tapauksessa en tahtoisi häntä menettää vaikka tulevaisuus voi tuoda tullessaan ihan mitä vaan."

"Itse olen se "köyhempi" osapuoli. Nainen käy töissä, asuu yksinään (itse asun vanhempien luona) ja vaikuttaa erittäinkin mukavalta. Paljon olen miettinyt voisiko tämä olla aitoa ja miten kaikki olisi mahdollista. Uskon kuitenkin siihen että tämä on rakkautta. Vaikka emme ole toisiamme tavanneet niin molemminpuolinen halu tavata on kova. Itseltä tuntuu tällä hetkellä hieman pahalta, koska itse olen häneen rakastunut ja hän minuun, mutta pelkään että en voi hänelle tarjota kaikkea sitä minkä hän ansaitsisi. Mitä enemmän näitä asioita ajattelen sen vaikeammaksi tämä tulee, mutta häntä en haluaisi myöskään menettää."

Kolmas teksti 23.12.2007:

"Tänään oli "tyttöystäväni" syntymäpäivä, tykkäsi kirjeestäni. Hän sitten vain tokaisi tuossa, että pystynkö odottamaan häntä. Siinä sitten meni ns. sormi suuhun ja kysyin mitä hän tarkoittaa. Antoi ymmärtää, että aikoo vaihtaa työpaikkaa (ehkä toiseen maahan). Jutteli rahan säästämisestä ja kolmesta vuodesta. Eli ymmärsin sen niin, että hän aikoo tehdä kovasti töitä (tekee jo tälläkin hetkellä, mutta palkka on mitä on), jotta saa säästettyä rahaa. Ihan vain matkaa varten. 3 vuotta on pitkä aika, mutta toisaalta olemme jutelleet jo kohta puoli vuotta ja aika menee hänen kanssaan aivan liian nopeasti. Osa minusta haluaisi suoraan sanoa hänelle, että en välitä hänesta tai etten tunne häntä kohtaan yhtään mitään. Mutta tuo kaikki olisi vain valehtelua. Itseä ainakin kiinnostaa tavata hänet, ehkä enemmänkin. Tämä kaikki vain tuntuu niin ihanalta. Tänä vuonna hymyilty hänen seurassaan enemmän kuin yleensä koko vuotena. Se hymy ja ne silmät, miten tämä kaikki on mahdollista? Ennen pidin rakkautta aika epätodennäköisenä, mutta sydämmeni olen hänelle menettänyt."

Tällä hetkellä olemme "tunteneet" toisemme jo noin 7 kuukautta. Soitin hänelle ensimmäistä kertaa tiistaina. Hän oli todella yllättynyt ja niin olin minäkin (hänen äänestään). Kuvien (ja webbikameran välityksellä) nähdyn perusteella olisin odottanut hieman erilaista ääntä. Vaikea selittää, kuten hänellekkin sanoin. Mutta nyt muutaman kerran kuunneltuani sen läpi (kyllä nauhoitin puheluni) olen jopa enemmän mielissäni hänen äänestään, kuin mitä kuvittelin. Tämä kaikki on hieman sekavaa, mutta uskon todella hänen tunteidensa olevan aitoja (samoin kuin omani). No mitäpä tässä selittelemään, aika näyttää (tai kuten olen hänellekkin sanonut: Time will tell).

Neljäs teksti 1.7.2008

"Edelleen tilanne jatkuu, tosin nyt olen saanut töitä ja muuttanut Vantaalle. Juttelu jatkuu, nyt tietenkin vapaammin kun on oma kämppä ja kaikkea (VOIP on kyllä loisto idea). Tunteet ei ole kadonneet,päin vaistoin, ainoastaan syventyneet. Halu tavata molemmilla kova ja uskon siihen,että vielä tapaamme. Tyttö muuttaa Australiaan (ainakin vähäksi aikaa) opiskelemaan hieman lisää ja ansaitsemaan enemmän rahaa. Itse koitan ansaita rahaa täällä,jotta voisin tarjota hänelle sekä tietenkin itselleni hyvän tulevaisuuden. Uskon,että tämä on rakkautta (vaikkakin vain netitse(toistaiseksi)). Itse olen odottanut / toivonut koko elämäni löytäväni jonkun hänen kaltaisen. Nyt hän on tullut ja itse uskon vahvasti,että hän on "se oikea". *Huoh,rakkaus voi todellakin iskeä missä ja milloin vain."

(tämä päivätty siinä toukokuun lopuilla - kesäkuun alussa)
No niin siinäpä tekstiä muille. Olemme vieläkin pitäneet yhteyttä netin välityksellä ja tyttö on Australiassa tällä hetkellä. Viisumi lupahakemus laitettiin menemään kaiken säätämisen jälkeen tuossa 2 viikkoa sitten. Asiaa olen miettinyt oikein kunnolla ja tämä on tärkeintä minulle tällä hetkellä. Tänäänkin juttelemme vielä tuon skypen kautta tässä hetken kuluttua. Saa nähdä miten tuon viisumin kanssa käy (hän ei ole ainakaan mitään ilmoittanut). Jännittää ja hermostuttaa...

Kaikille jotka tämän koko setin jaksoi lukea, kiitokset ajastanne ja onnea teille kaikille tasapuolisesti (olitte sitten jo löytäneet oman rakkaan tai olette vielä etsimässä).

Viides teksti: 11.06.09

JES JES JES! WUHUU! Nyt on fiilis katossa! Huh, nyt tarvitsee rauhoittua... ei saa olla näin iloinen täällä...

Okei, okei... rauhoitutaan...

Selvennetäänpä sitten vähän asiaa. Tyttöystäväni on tulossa Suomeen tänä juhannuksena ja jännitettiin tässä,että onnistuuko tuo. Loppujen loppuksi saimme sen viisumin läpi ja nyt vaan odotellaan lentokoneen laskeutumista. Jännitys on käsin kosketeltava. Kesälomakin alkaa viikon päästä joten aikaa on. Nyt pikakelataan tuonne juhannukseen ja sen jälkeen hidastetaan aikaa (olisipa tuokin mahdollista). 8 päivää enää jäljellä

Semmoista tällä kertaa. Saas nähdä kuinka tässä käy. Kokemuksia on kiva kuulla. Mielellään niiltä ihmisiltä jotka oikeasti seurustelevat / seurustelivat ulkomaalaisen kanssa.


Kuudes teksti 12.06.09

Itsekkin olen miettinyt asioita ihan hemmetisti joten ei tämä matka nyt ihan noin vaan ole tapahtunut. Naimisiinmenosta sun muusta ihan turha vielä puhua, se on tulevaisuutta se (toivottavasti). Tärkeintä nyt tällä hetkellä on se,että hänet tapaan oikeasti ja voimme keskustella kasvotusten. Itsellä aika paljon ollut synkkiä ajatuksia meidän suhteesta ja nyt myöhemmin tapaamisesta. Itselläni on vaikeuksia hyväksyä,että joku oikeasti voisi minusta tykätä (saatikka sitten rakastaa). Ottaen huomioon myös sen,että olemme kuin yö ja päivä (minä yö, hän päivä). Olemme jutelleet lähes kaikesta (paitsi Suomen ulko- ja sisäpolitiikasta). Jotenkin vain tuntuu,että hänen kanssaan on helppo puhua ja voin puhua ihan mistä vaan. Luotan häneen ja hän luottaa minuun, millään muulla ei toistaiseksi ole mitään väliä. Luottamus on omasta mielestäni suhteen kulmakivi, ilman luottamusta ei rakkauskaan voi säilyä.

Hänen ulkonäöstään voin sen verran sanoa,että ei näytä miltään "perus" thaikulta (vaikka onkin 100% thaimaalainen). Omassa ulkonäössäni nyt ei oikeastaan ole mitään huomioimista, kivat silmät minulla on. Tyttö kuitenkin jotain minussa näkee ja välillä kun jutellaan niin tuntuu,että hän tuntee minut paremmin kuin minä itse. Itse odottelen nyt hänen näkemistään (jännittää niin hemmetisti) ja toivon parasta. Menemme jopa tapaamaan vanhempiani (jos kaikki menee hyvin) noin viikon päästä siitä kun hän on tänne saapunut. Saas nähä kuinka siinä käy, en ole meinaan halunnut kertoa heille vielä asiasta. Kyselette varmaan,että miksi... no yksinkertaista. Ennakkoluulot eivät ainakaan auta asiaa, paljon parempi kun tapaavat hänet henkilönä. Tulkkauksen makuunkin pääsee kun oma perhe ei englantia puhu (ymmärtävät sentään hieman). Toinen kysymys varmaan kuuluu,että miksi avaudun nettiin? Sekin on yksinkertaista. Se vain on helpompaa ja toivoisin,että löytyy myös muita joilla kokemusta on kaukosuhteesta. Katsotaan nyt kuitenkin kuinka tässä käy.


Seitsämäs teksti: 17.06.09

Ajatukset pyörii tällä hetkellä kuin hullut mielisairaalassa...tai jotain Tämä koko viikko siivottu kämpää vähän järkevämpään kuntoon. Kuvia ei tule löytymään galleriasta tai naamakirjastakaan (koska en itsekkään niitä harrasta), mutta ehkä jonnekkin netin reunalle voisi heittää jonkun yhteiskuvan kunhan semmoinen saadaan. Mitään en kuitenkaan lupaa joten katsotaan nyt. Ei kuitenkaan muuta kuin hyviä jatkoja kaikille ja ottakaa rauhallisesti (varsinkin juhannuksena). Enää 3 päivää jäljellä...


Kahdeksas teksti 23.06.09

Oikeasti...2 vuotta ja vihdoin näkee toisen "livenä" sitä tunnetta ei voi tajuta ennen kuin on sen itse kokoenut. Ihanaa mennä nukkumaan samaan sänkyyn ja herätä aamulla hänen vierestään (/sylikkäin). Oma pääkoppa vaan tahtoo pistää vastaan koko ajan. Mietityttää niin paljon kaikki asiat meidän välillä. Tässä nyt kuitenkin mennään ja en pysty lopettamaankaan,koska tuntuu oikealta. En pysty sen paremmin kuvailemaan tunteitani,muuta kuin,että tiedän niiden olevan aitoja ja hänen kanssaan jutteleminen ja ihan vain katsominenkin....*huoh... sydän on sulanut jäästään,mutta pääkoppa räjähtää. Jotenkin hänen kanssaan vain niin helppo puhua, jopa eilen ennen kuin nukahdimme juttelimme meidän suhteesta (menneestä ja tulevaisuudesta), sitten yhtäkkiä itselle tuli joku tunteen purkaus ja ääni alkoi muuttumaan, sanat eivät meinanneet tulla ulos ja kyyneleitä alkoi valua. Suomalaisten miesten politiikan / ajatuksen mukaanhan ei mies saisi itkeä. Tulipa kuitenkin siinä sitten puhuttua tovinen jos toinenkin ja lopulta nukahdettiin toistemme syliin.

Annoin myös hänelle lahjaksi kirjan: From start to Finnish. Hänen aksenttinsa on niin ihana (suomen sanoja puhuttaessa). Itselläni välillä jopa menee sekaisin suomi ja englanti (varsinkin jos joutuu puhumaan samaan aikaan / vuorotella kahden eri kielen välillä),mutta tuohan on varmaankin normaalia. Ylihuomenissa pitäisi mennä kotikaupunkiin tapaamaan sukulaisia, katsotaan kuinka siinäkin käy. Toivottavasti eivät laita liikaa vastaan (vaikka itse kyllä teen kuitenkin omat päätökset lopulta). Näillä eväillä nyt jatketaan ja katsotaan mitä tapahtuu, itse toivoisin,että voisin irroittaa omat aivot nyt ja antaa tunteiden viedä. Tulevaisuus vain näyttää niin epävarmalta ja vaikealta...


Kahdeksas teksti: 30.06.09

Nyt on käyty sukulaisilla ja hyvältä näytti. Ketään ei edes laittanut vastaan (mikä oli tosi outoa). Tulkkaus apunahan sitä joutui olemaan,mutta eipä se mitään. Yllättävän hyvin suhtautuivat häneen. Kaikkein hauskin ilme heidän kasvoillaan oli kun kerroin hänen ikänsä (he arvasivat n. 20-vuotiaaksi, eivätkä osanneet arvata maatakaan oikein). Kaikki olivat vähän aikaa ihmeissään,mutta hetken päästä taas juttu jatkui. Hänen hymynsä saa minut hymyilemään ja hän ihmettelee välillä miksi hymyilen (yleensä olen aika vakava),mutta vastaan aina hänelle: "Because of you".

Tällä hetkellä omat fiilikset ovat katossa,koska kaikki omalta osalta tuntuu oikealta. Tytön tunteista en ole varma, pitää puhua ja varmistella. Tämmöistä tällä kertaa, jatketaan taas myöhemmin.


Yhdeksäs teksti: 04.07.09

02.07.2009 hän lähti täältä. Nyt tuntuu niin yksinäiseltä. Yksin joutuu nukkumaan ja syömään. *Huoh...

Meikäläinen avautuu sitten vähän myöhemmin (ehkä huomenna tai ylihuomenna) sitten vähän enemmän.


Kymmenes teksti: 06.07.09

Kerrotaanpa sitten pikkaisen lisää. 12 päivää vietin kaiken kaikkiian hänen kanssaan ja vaikkei se mennyt siten kuin ehkä elokuvissa niin omat tunteet ainakin vain voimistuivat. Nyt mennään siltä miltä sydämmessä tuntuu ja tulen hänet vielä näkemään uudelleen. En tiedä milloin tai missä,mutta tulemme vielä toisemme tapaamaan. Elämäni 12 parasta päivää vietin hänen kanssaan ja muistan ensimmäisen katsekontaktin kun näimme toisemme lentokentällä. Kaikkia pieniä asioita muistuu mieleen aina välillä. Hänen kanssaan myös hymyilin enemmän noina 12 päivänä kuin mitä yleensä hymyilen (ollessani yksin) koko vuonna. Torstaina hän lähti ja en halunnut häntä päästää,mutta pakkohan se oli. Hänen opiskelunsa ja työnsä jatkuvat Australiassa ja minun työni jatkuu ensi viikolla täällä Suomessa. Tällä hetkellä kaipaan kaikkea hänestä. Hänen puhettaan,lämpöään,yhteisiä kokkaus hetkiämme (vaikka itse olen aika huono kokki) ja jopa hänen hengitystään (kun hän nukkui vieressäni). Nyt tarvitsee vain taas alkaa sopeutumaan siihen,että näemme kerran viikossa webbikameran välityksellä. Vaikeaahan se on,mutta eiköhän se siitä. Elämä jatkuu ja seuraavaa tapaamistamme odotan jo innolla. Hänen vuokseen jaksan mennä eteenpäin,koska minulla on joku päämäärä elämässäni. Hän tekee minut onnelliseksi (tämä on tunne jonka tunnen sydämessäni).

Tällaista tällä kertaa. Kommentoida saa vapaasti (jos nyt joku oikeasti jaksoi tätä lukea). Lopuksi vielä yksi kysymys. Löytyykö peliplaneetasta ollenkaan kaukosuhteessa eläviä (tai ulkomaalaisen kanssa olevia)?

Onse varmaa kiva suhde ku kerran viikos näkee webbikameral. lol.

On varmaan kiva quotee wall of text

Lainaus:29.07.2009 Pullonpantti kirjoitti:
Pääsin pitkäaikaisesta ihastuksestani yli kun avauduin riparilla kavereille kun puhuttiin seurustelusta illalla huoneessamme. Tosin toissa iltana se tyttö oli taas mielessäni illalla siihen asti että sain unta, ja piipahtihan se siel unessakin, että ei tainnu mennäkkään ohi. Tai en tiedä, olen tällä hetkellä vähän sekaisin ja en tiedä tykkäänkö vai en. :-?

Kyllä sä tykkäät kun noin paljon mietit. Alotetta kehiin!

Vaikka pukeutuu hyvin ei se tarkoita, että pitää olla fruittari.

Jos koitan pukeutua tosi hyvin tunnen oloni melko tyhmäksi..
mistä se voi johtua?
Taidan olla vähän outo.

E: siis kun aattelee että yleensä on vaan farkut,huppari ja cäppi.
Niin tuntuu vähän oudolta jos sitte yhtäkkiä tyyli vaihtuu kauheesti johonki parempaan.

Popitus, ei millään pahalla, mutta ootko sä iha valmis seurustelemaan, kyllä sä ite tietäsit mitä tehdä sen oikeen tytön kanssa, etkä kyselis sitä koko aja täällä :o Itekki olin varsinainen tuppisuu, mutta nyttenki menossa parin muijankaa illalla ulos, ja viime yönä olin oman muijan kanssa ulkona. Nykyään ittellä on enemmän tyttöpuolisia kavereita kun poikia joiden kanssa olen tekemisissä

Lainaus:29.07.2009 Pare kirjoitti:
Yep ulkonäkö on aika merkitytsetön asia, jos eka kommentti naaraalle on "käytkös useinkin täälä"---->epic failure

Mö sani mun tyttöystävä tuolla lauseella.

Sano vaikka "käynkö mä usein täällä".

No joo, valmiit iskureplat on aika laimeita.

Naiset vihaa iskulauseita. Iskulauseet on nii säälittäviä ja ne toimii vaan leffoissa.

"Mitä kuuluu?" toimii aina.

Lainaus:29.07.2009 WickerMan kirjoitti:
"Mitä kuuluu?" toimii aina.

Ei aina.

Ja marge14, oon kyllä iha valmis.

No miks kyselet sitte täällä koko ajan? Etköhä sä tiedä mitä tehä, kun se oikea tulee kohalle

Lainaus:29.07.2009 popitus kirjoitti:
siis kun aattelee että yleensä on vaan farkut,huppari ja cäppi.

Kannattaa käyttää jotain siellä alla, naiset tykkää yleensä enemmän : O

Joo, omaan hieman tylsän huumorintajun.

Lainaus:29.07.2009 marge14 kirjoitti:
Popitus, ei millään pahalla, mutta ootko sä iha valmis seurustelemaan, kyllä sä ite tietäsit mitä tehdä sen oikeen tytön kanssa, etkä kyselis sitä koko aja täällä :o Itekki olin varsinainen tuppisuu, mutta nyttenki menossa parin muijankaa illalla ulos, ja viime yönä olin oman muijan kanssa ulkona. Nykyään ittellä on enemmän tyttöpuolisia kavereita kun poikia joiden kanssa olen tekemisissä

En nyt oikein ymmärrä että miten nämä sun tyttöpuoliset kaverit liittyvät tähän. paljon tyttöpuolisia kavereita kun nyt yleensä ei ole mikään synonyymi sille että käy kova flaksi.

Siinä mielessä, että ennen hyväku kehtas puhua tyttöjen kanssa, mutta nytten otan iha rennosti ja en mieti mtn kuhan olen Tai siis, että nykyään tulen tosi hyvin tyttöjen kanssa toimeen, kun ennen olin ujo Nykyään en jäädy ja muutenki juttu luistaa. Itsevarmuuski on kasvanu aikas lailla :D