Lainaus:01.11.2010 Upii kirjoitti:
Varmaankin sitten. Ja tiedän että ei ole oikeutta lukee toisten viestejä, mutta se tuntui siinä mielentilassa oikealta vaihtoehdolta.

Kyllä sitten on jos ei jää kiinni. Sama kun valehtelussa, näin siis elämä menee sujuvammin kaikilta.

Lainaus:01.11.2010 JjO kirjoitti:

Lainaus:01.11.2010 Upii kirjoitti:
Varmaankin sitten. Ja tiedän että ei ole oikeutta lukee toisten viestejä, mutta se tuntui siinä mielentilassa oikealta vaihtoehdolta.

Kyllä sitten on jos ei jää kiinni. Sama kun valehtelussa, näin siis elämä menee sujuvammin kaikilta.

On se tulkinta tuokin. Pakko myöntää, että en sisimmässäni pysty täysin luottamaan ja sitä ei todellakaan paranna tilanne, että tyttö on sulkeutunut tunteistaan, eikä ole valmis puhumaan "henkeviä" Tosin oltu yhdessä vasta 3kk. Ja jos esim tämän saman sanon tytölle, että minua vaivaa se, niin hermostuu Mielessä on käynyt jättäminenkin, mutta ei ole helppo päätös se.

Nyt on kyllä jännät fiilikset. Seurustelen nimittäin ekaa kertaa elämässä, vaikka ikää on jo 17 vuotta Joo, saa nauraa, oon nimittäin aika ujo nii ei oo oikee lykästäny näissä naisasioissa aiemmin. Jossakin vaiheessa olin jo menettäny kaiken toivon kenenkään saamisesta, eihän minunlainen ruma nörttipoika voi ketään saada.

Mutta sieltä se sitten tuli kun sitä vähiten osasi odottaa. Tyttö kerto että tykkäs musta, olin ihan wtf, eikä mulla ollu tunteita sitä kohtaan. Itsetunto oli silloin niin nollissa, että ei kiinnostanu lainkaan olla kenenkään kanssa vaikka siihen olisi ollu mahdollisuus, joten torjuin hänet kohteliaasti ja sanoin kliseisesti että ollaan vaan kavereita. No, tyttö ei luovuttanut, vaan alotti "piirittämisen" ja kerto toistuvasti tykkäävänsä musta kovasti ja haluaisi olla enemmän kuin pelkkä kaveri. Ja lopultahan se minunkin itsetuntoni alkoi nousta ja aloin itsekin tykätä siitä Ja nyt siis ollaan yhdessä.

Oon kuitenkin ihan sekasin koko tilanteesta, tunteet ovat sekoitus ihastusta, jännittyneisyyttä, iloa, ujoutta ja vähän sellasta "pelkoa" että mitenkähän tämä tästä etenee ja mitä seuraavaksi tapahtuu.

Eihän tällä viestillä mitään merkitystä ole, mutta teki vaan mieli kirjoittaa. Jännä asia tämä elämä.

Lainaus:01.11.2010 rotoae kirjoitti:
Nyt on kyllä jännät fiilikset. Seurustelen nimittäin ekaa kertaa elämässä, vaikka ikää on jo 17 vuotta Joo, saa nauraa, oon nimittäin aika ujo nii ei oo oikee lykästäny näissä naisasioissa aiemmin. Jossakin vaiheessa olin jo menettäny kaiken toivon kenenkään saamisesta, eihän minunlainen ruma nörttipoika voi ketään saada.

Ei ole mikään häpeä seurustella "vasta" 17 vuotiaana. Teiniseurustelut on pääosin aika läppiä jokatapauksessa.

Itse seurustelin ysillä yli kaks vuotta vanhemman kanssa, ja sen jälkeen on ollut haku kiinni. En jaksa seurustella "huvikseen", ihmisen kanssa jota en näe rinnallani 20 v päästä.

Lainaus:01.11.2010 Upii kirjoitti:

On se tulkinta tuokin. Pakko myöntää, että en sisimmässäni pysty täysin luottamaan ja sitä ei todellakaan paranna tilanne, että tyttö on sulkeutunut tunteistaan, eikä ole valmis puhumaan "henkeviä" Tosin oltu yhdessä vasta 3kk. Ja jos esim tämän saman sanon tytölle, että minua vaivaa se, niin hermostuu Mielessä on käynyt jättäminenkin, mutta ei ole helppo päätös se.

On se helppo päätös. Ite tein eropäätöksen vastikään yli 4 vuoden seurustelun ja yli vuoden avoliitossa asumisen jälkeen. Se oli jo vaikea päätös, etenkin kun tytössä ei sinänsä ollut mitään vikaa - ongelma oli enemmänkin omien tunteiden epäselvyys.

Päätös oli kuitenkin oikea, sillä vielä hankalampaa siitä olisi tullut myöhemmin. Suhde kun oli menossa yhä vain pidemmälle, ja ehkä 10 vuoden päästä olis ollu lapsetkin jo kuvioissa, ja kenties ostettu kämppä velkoineen.

Lainaus:01.11.2010 Upii kirjoitti:

Lainaus:01.11.2010 JjO kirjoitti:

Lainaus:01.11.2010 Upii kirjoitti:
Varmaankin sitten. Ja tiedän että ei ole oikeutta lukee toisten viestejä, mutta se tuntui siinä mielentilassa oikealta vaihtoehdolta.

Kyllä sitten on jos ei jää kiinni. Sama kun valehtelussa, näin siis elämä menee sujuvammin kaikilta.

On se tulkinta tuokin. Pakko myöntää, että en sisimmässäni pysty täysin luottamaan ja sitä ei todellakaan paranna tilanne, että tyttö on sulkeutunut tunteistaan, eikä ole valmis puhumaan "henkeviä" Tosin oltu yhdessä vasta 3kk. Ja jos esim tämän saman sanon tytölle, että minua vaivaa se, niin hermostuu Mielessä on käynyt jättäminenkin, mutta ei ole helppo päätös se.

Näytät ilmeisesti parisuhteessa mitä loistavinta esimerkkiä tyttöystävällesi siitä, mitä avoimuus on.

Lainaus:
Näytät ilmeisesti parisuhteessa mitä loistavinta esimerkkiä tyttöystävällesi siitä, mitä avoimuus on.

Mitä tarkoitat tällä? Hyvä vai huono asia?

Lainaus:02.11.2010 Upii kirjoitti:

Lainaus:
Näytät ilmeisesti parisuhteessa mitä loistavinta esimerkkiä tyttöystävällesi siitä, mitä avoimuus on.

Mitä tarkoitat tällä? Hyvä vai huono asia?

Sanotaan vaikkapa näin: millä oikeudella vaadit tyttöystävää esittämään täydelliset kuvaukset illasta ja osoittamaan absoluuttista avoimuutta sinua kohtaan jos itse samaan aikaan lueskelet hänen viestejään etkä kerro tälle omia ajatuksiasi "ku se kuitseki vois hermostua."
Ehkäpä tyttöystäväsi ajattelee samoin sinusta eikä siksi kerro tarkemmin?
Avoimuushomma toimii katsos kahteen suuntaan, jos et ole itse valmis olemaan täysin avoin, älä nyt kuvittele että toinenkaan viitsii olla.

Ei suhde siihen kaadu, jos mieltä vaivaavasta asiasta kysyy. Ja jos kaatuu, niin suhteessa ei suhde kestäs muutenkaan. Sen sijaan se pilaa kyllä suhteen tehokkaasti, jos asioista ei pystytä puhumaan.

Rotoae:lle onnittelut Ja ei ole mikään häpeä alottaa vasta 17-vuotiaana. Itse aloin aikoinaan seurustella 15-vuotiaana ja ei siitä mitään tullu... Nyt taas enemmällä iällä jo ymmärtää asioita paljon paremmin.

Lainaus:01.11.2010 rotoae kirjoitti:
Nyt on kyllä jännät fiilikset. Seurustelen nimittäin ekaa kertaa elämässä, vaikka ikää on jo 17 vuotta :)

Muista en tiedä, mutta itsellä ikää se 23v, enkä ole koskaan seurustellut vakavasti. Jotain muutaman viikon juttuja on kyllä ollut, ja nekin kuluneena vuotena.

Edit: Ja tällä hetkellä on erittäin kumma olo. Erittäin. Kai se on normaalia..? :)

:

)

Jep jep, itsellänikin ikää 16 vuotta ja ei tätä hetkeä ennen minkään näköistä säätöä ollut, ja tätä rataa se seurustelukin taitaa jäädä tulevaisuuteen...

Olen erästä tyttöä tapaillut tässä jonkun reilun viiden viikon ajan, tyttö on mukava, viihdytään yhdessä mutta itselläni eivät vain romanttiset tunteet ole heränneet yhtään pätkää. Tyttökin on jo tunnustanut tunteensa minua kohtaan... Kyllä pistää ketuttamaan tämmönen.

Lisäksi kauhukseni huomasin että taidanpas olla lätkässä erääseen toiseen muijaan, joka on tietystikin varattu, ja lisäksi koulussa hyvä kaveri nyt tapailemani muikkelin kanssa. Oon siis myös hänen kaveri, ja ollaan juteltu paljon koulussa ja mesessä, ja juttu luistaa.

On kyllä kuin jostain *****sta saippuasarjasta tämä mun tilanne.

Lainaus:02.11.2010 Fautum kirjoitti:
Sanotaan vaikkapa näin: millä oikeudella vaadit tyttöystävää esittämään täydelliset kuvaukset illasta ja osoittamaan absoluuttista avoimuutta sinua kohtaan jos itse samaan aikaan lueskelet hänen viestejään etkä kerro tälle omia ajatuksiasi "ku se kuitseki vois hermostua."
Ehkäpä tyttöystäväsi ajattelee samoin sinusta eikä siksi kerro tarkemmin?
Avoimuushomma toimii katsos kahteen suuntaan, jos et ole itse valmis olemaan täysin avoin, älä nyt kuvittele että toinenkaan viitsii olla.

Jos et olisi lukihärö niin Upii sanoi että tyttö hermostuu jos sille kertoo ajatuksiaan. Itse ainakin sain käsityksen, että Upii on siis kokeillut keskustella tytölle, mutta koska hitler ja naiset niin tyttö ei suostu puhumaan. Viestien lukeminen on kyllä aika hölmöä, mutta outoa jos nainen ei suostu puhumaan asiasta. Kortsuleikit nyt vaikuttaa muutenkin sen verran epäilyttäviltä, että luulisi olevan vain helpompi puhua kuin lukittautua täysin ja antaa toisen epäillä. Parempi jättää nyt kuin odottaa vuosi tai kaksi ja jättää sitten. Jos kyseessä on harmiton asia, eikä nainen osaa puhua edes siitä, niin ei sen voi odottaa osaavan puhua mistään vakavammastakaan asiasta.

Lainaus:02.11.2010 GoGhost kirjoitti:
Jos kyseessä on harmiton asia, eikä nainen osaa puhua edes siitä, niin ei sen voi odottaa osaavan puhua mistään vakavammastakaan asiasta.

True dat.

:

)

Ei viestien lukeminen fiksua ollut, mutta näköjään sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua. Ja sain ainakin jotain todisteita, että epäilyni oli kuviteltuja. Mutta mielestäni täysin aiheellisia epäilyksiä, kun pitää lisäksi vielä niin lukkiutua. Samaa itsekkin miettinyt, että miten mistään muustakaan voi sitten puhua tulevaisuudessa, mikäli noin lukkiutunut on. Ja taas toisaalta miettinyt sitä, ettei olla tunnettu kauaa, niin voisiko se olla myös syy, ettei uskalla tai vastaavaa? Vaikeeta on. Vai onko sitten kyseessä jokin ihmistyyppi, joka hermostuu turhista epäilyista, eikä halua puhua niistä. Olen kyllä aikaisemminkin ollut mustasukkainen ko henkilölle, vaikkakin aivan syyttä ja siitä on hänellä mennyt hermot aiemminkin. Nyt ko jätkän nimen mainitseminen saattaa jo saada tilannetta aikaiseksi. Viime lauantaina istuimme iltaa ja tyttö tekstaili jonkun kanssa ja ei kertonut kenen, mutta sitten humalassa sanoi että sen jätkän, mutta ei sanonut siksi, etten suuttuis. Tämä tyttö on 91 ja jätkä 84 ja minä 89. Siinä pp:n parisuhde-experteille lisää pohdittavaa Omat taitoni ei riitä.

^^^Itse olen vakaasti sitä mieltä että pulttien pelossa ei kannata jättää asioita kertomatta. Vaikka nainen mitä siitä sillä hetkellä suuttuisi, niin ainakin tietää missä mennään ja miltä tuntuu.

Lainaus:02.11.2010 Upii kirjoitti:
Mutta mielestäni täysin aiheellisia epäilyksiä, kun pitää lisäksi vielä niin lukkiutua. Samaa itsekkin miettinyt, että miten mistään muustakaan voi sitten puhua tulevaisuudessa, mikäli noin lukkiutunut on. Ja taas toisaalta miettinyt sitä, ettei olla tunnettu kauaa, niin voisiko se olla myös syy, ettei uskalla tai vastaavaa? Vaikeeta on. Vai onko sitten kyseessä jokin ihmistyyppi, joka hermostuu turhista epäilyista, eikä halua puhua niistä. Olen kyllä aikaisemminkin ollut mustasukkainen ko henkilölle, vaikkakin aivan syyttä ja siitä on hänellä mennyt hermot aiemminkin. Nyt ko jätkän nimen mainitseminen saattaa jo saada tilannetta aikaiseksi.

On muuten äärimmäisen rasittavaa, jos on olemassa henkilö X, josta ollaan mustasukkaisia ilman syytä. Todennäköisemmin tyttö nyt itsekin on osannut laskea päässä että henkilö X + kortsut + alkoholi = mustasukkaisuusdraama, niin siinä kohdin helposti jättää puhumisen sikseen ja käskee vain toista lopettamaan. Itse ainakin olen omalle poikaystävälleni ilmoittanut että jos ei etukäteisristiinnaulitseminen lopu niin en puhu. Suora uhkaus auttoi ainakin jotain, nyt mies ainakin ensin kuuntelee ja sitten vasta tuomitsee (ja tuomioiden määrä on romahtanut dramaattisesti.)

Upii, nyt ihan käsi sydämellä pohtimaan omaa käytöstäsi, parisuhteeseen tarvitaan aina kaksi että kyse ei välttämättä ole vaan siitä että akka on mahdoton vänkyrä ja tuppisuu.


Itse olen nyt reilun vuoden seurustellut ja ainakin oma kokemus on se, että kunnon avautuminen ja tunteista puhumaanoppiminen vaatii aikaa. Omassa suhteessa ainakin meni useampi kuukausi ennen kuin saatiin puhuttua hyvin tärkeistäkin asioista, mutta luottamuksen kehittyminen vie aikaa. Omalla kohdalla on myös koettu kutakuinkin tuollaista mustasukkaisuusdraamaa, eli mies epäilee että olen tehnyt asian X koska hitler ja välillä niissä tilanteissa tulee kyllä olo että vaikka mitä tuolle miehelle puhuisi niin ei se usko vaan epäilee vaan niin miksi edes yrittää vakuutella. Meillä kesti ainakin jonkin aikaa tarttua kunnolla ongelmaan ja käsitellä sitä (ja vaiheessa ollaan yhä) mutta näin perusajatuksena on kuitenkin se, että jos sanon että mitään ei tapahtunut, niin mies uskoo että mitään ei tapahtunut ja päin vastoin. Jos hampaankoloon jää jotain asiaa niin sitten voi kysyä, mutta kysyessä kannattaa muistaa että MITEN ne kysymykset esitetään.

Keinonsa kullakin, mutta ainakin tässä parisuhteessa on painostaminen ja kyttääminen havaittu ainoastaan suhdetta hajottaviksi tekijöiksi.

Onhan siinäkin ero jos jäbä kysyy mitä siellä tapahtui, että vastaako vain "ei mitään!" vai selittääkö että mitä oikeasti tapahtui eli mistä väärinkäsitys sai alkunsa jne. Sitten kun selittää mitä silloin tapahtui totuudenmukaisesti niin jää vain valinta uskooko vaiko ei. Ei ole syyttämistä esittää kysymys ja haluta siihen selkeä vastaus. Eikä se rakenna suhteelle kovinkaan vakaata pohjaa jos sinne jää selvittämätön asia hiertämään.

Mutta miksi jättää puhuminen sikseen, jos tietää että mustasukkaisuusdraama tulee, vaikka mitään ei ole tapahtunut? Miksi ei voi kertoa tilannetta kunnolla. Ketä oli, kuka käytti, miksi jne. Tulisi asia selväksi. Tottakai olen valmis uskomaan, mikäli sanotaan että mitään ei tapahtunut, mutta tuo puhumattomuus laittaa väkisin ainakin minua mietityttämään? Voi olla että en ymmärrä tyttöni/naisten ylipäätänsä ajatusmaailmaa. Sellanen suomi-naiset-suomi kirja ois kova juttu.

Lainaus:02.11.2010 Heke32 kirjoitti:
Onhan siinäkin ero jos jäbä kysyy mitä siellä tapahtui, että vastaako vain "ei mitään!" vai selittääkö että mitä oikeasti tapahtui eli mistä väärinkäsitys sai alkunsa jne. Sitten kun selittää mitä silloin tapahtui totuudenmukaisesti niin jää vain valinta uskooko vaiko ei. Ei ole syyttämistä esittää kysymys ja haluta siihen selkeä vastaus. Eikä se rakenna suhteelle kovinkaan vakaata pohjaa jos sinne jää selvittämätön asia hiertämään.

Mites alkuperäinen viesti menikään...
Tyttöystävällä oli viikonloppuna miespuolisia vieraita istumassa iltaa. Ite en päässyt, koska olin luvannu mennä veljen kanssa kalaan.Sielä oli yks tyypi, josta olen ollut mustasukkainen, tosin täysin syyttä ja tyttö on vakuuttanut monesti, että täysin syyttä ja he ovat vain kavereita. Nyt huomasin että kortsuja oli hävinnyt ja kysyin että mites näin, niin sanoi että pojat innostu puhaltelemaan ilmapalloja.

Eli kyllä, kortsujen kohtaloon saatiin alun perin vastaus, niistä puhalleltiin ilmapalloja, mikä oli siis totuudenmukainen ja oikeasti tapahtunut asia, eikö näin ole vakoiltujen tekstiviestienkin pohjalta? Eli mikä jäi loppujen lopuksi epäselväksi, vai oliko ongelmana ihan se, että mies ei uskonut selitystä koska paikalla oli herra X josta on aiemminkin ollut mustasukkaisuusdraamaa JA nainen on tietoinen että X:n maininta johtaa suuttumiseen?

Joo sie Fautum alat kuulostamaan tyttöystävältäni
Mutta se on hyvä joo, koska jos sinä voisit puhua, kerta tyttöni ei. Eli joo sanoi tuon kertaalleen että pojat puhalteli ilmapalloja ja jälkeenpäin jos kyselee, niin sanoo että ei jaksa jauhaa asiasta ja on sanonut että mitä niillä kortsuilla tehtiin. Minulle tuollainen letkautus ei valitettavasti riittänyt, koska kun kysyin että kuka puhalteli, niin siitä alkoi se mykkäkoulu ja kun kysyin miksi asiasta ei voi puhua, niin alkoi paiskomaan jo kaapin ovia ja kiroilemaan. No tavallaan ymmärrän että suututtaa, jos on syyttä mustasukkainen, mutta minusta tuo asia olisi helposti korjattavissa, mikäli puhuttaisiin avoimesti. Nytten ollaan siinä tilanteessa että jos joku asia vahingossakaan viittää herraan x, niin kysymys on jo että "oliko tuo jotain *****ilua" vaikka asia ei edes liittyisi koko herra x. Pitäisikö siis vaan unohtaa koko herran olemassaolo, vaikka hän tytön kaveri onkin ja pyörii jossain määrin kuvioissa mukana? Ei kuulosta hyvältä ainakaan minun kantilta. Ehkä se voi olla tytölle sitten helpompaa jos peitän mustasukkaisuuteni ja hänen ei tarvitse puhua. Helpoin keino henkisesti, mikäli ajattelee vain itseään.

^Ehkäpä herra X kannattaisi oikeasti jättää vähäksi aikaa hautumaan ja odottaa että pöly hieman laskeutuu. Oma poikaystäväni ainakin omasi pyhän vihan ex-poikaystävääni kohtaan, ja jos vaikka sanoinkin vahingossa tyyliin "olin siellä Jannen kanssa" niin siitä sitten automaattisesti tuli jonkin asteen mökötystä ja kiukuttelua ja valittamista ihan ko. henkilön olemassaolon johdosta. Olisi ollut periaatteessa kiva käydä lävitse koko aihepiiri kn ei ee mieli jokaista sanaansa varoa, mutta nimen mainitseminen aina johti draamaan niin parempi oli vaan pitää turpa kiinni.

Meillä homma meni sitten lopulta niin että asian annettiin olla ja siitä ei sitten pariin kuukauteen puhuttu, ja sitten lopulta jossain vaiheessa vaan istuttiin alas ja saatiin puhuttua aihepiiri lävitse (myönnettäköön, keskustelua voisi myös luonnehtia sanalla riita, sen sisältäessä huutamista, tietyn asteen haukkumista, uhkailua henkeen "mä lähden nyt!!!" ja itkemistä) mutta lopulta oltiin molemmat sitä mieltä että hyvä kun saatiin asia puhutuksi.

Mustasukkaisuus on kuitenkin aika hankala aihepiiri, etenkin kun ollaan saatu tuollainen räjähdysaltis tilanne kasaan. Oma kokemus nyt on ollut vain karusti se, että aika on auttanut ja toisaalta ihan suora tunteenilmaus, joka on tarkoittanut aika rajuakin riitelyä aiheen tiimoilta. Ei toista voi kuitenkaan rajoittaa niin että kieltäisi tapaamasta tätä mustasukkaisuuden aiheuttajaa, mutta ei sekää toimi että tarvitsee valvoa yön läpi murehtien että mitä toinen tekee. Kissa vain välittömästi pöydälle, jos uskallat ottaa riskin että voi hieman räiskyä, tai sitten annat ehkä homman tasoittua vähän aikaa ja sitten uusintayritys.

E: Parisuhde ei katsos aina ole niin hurjan kivaa.

Kiitos hyvästä vastauksesta. Asia onkin tällä hetkellä muhimassa, kun asia "sovittiin" tai pikemminkin ehkä välirauha, koska asia vaivaa minua vieläkin. Jos asian ottaa puheeksi, niin tulee riitaa. Pölyn laskeutuminen kuulostaa ehkä hyvältä hommalta ja tarkkailu, että haluaako tyttö oikeasti olla minun kanssa, vai eikö. Silti ei mene vaan jakeluun, että miksi asiasta ei voi puhua, jos se kerta oli viaton ja miksi pitää vetää herneet nenään, jos mitään selvitystä ei ole antanut hänen ja herra x:n suhteesta. Sana "kaveri" ei kerro paljoa. En tiedä edes missä on tutustunut tähän henkilöön saatikka nähnyt koko tyyppiä muualta kuin kuvista.

^No ainakin eräs ystäväni ei ole selostanut poikaystävälleen tarkemmin, että millaiset välit tällä on kaveripoikaansa X, sillä heillä on yhteinen säätöhistoria kännisekoiluissa. Eli säätöä on ollut, mutta siitä on aikaa ja ovat nyt pelkästään kavereita eikä mitään ole tapahtunut seurustelun aikana. Kaveri kuitenkin pelkää, että jos hän selostaisi historiastaan X:n kanssa, niin se olisi ongelma. Poikaystävä todennäköisemmin suuttuisi, alkaisi epäilemään ystävän toimia hra X:n kanssa jne. jne., kukin voi arvata seuraukset.
Hän siis yksinkertaisesti tahtoo pitää sekä ystävän että poikaystävän ja välttää kiusallisuudet tältä väliltä, eikä vaan tahdo että mies suuttuu. Ei siihen vaadita mitään syvää, harkittua pahuutta. Tiedän kuitenkin ystävän olevan aivan hulluna poikaystäväänsä, ja ettei tämä enää edes haikaile X:n perään.
Aika syvältähän homma on jos asia näin on, kyllä menneisyydestä pitäisi pystyä puhumaan, mutta ihmiset ovat hauskoja, "mukavia" yllätyksiä paljastuu toisesta jopa vuoden suhteen jälkeen. Tässä kohdin ehkä kannattaa miettiä tarkasti, että välitätkö oikeasti tytöstäsi, ja ennen kaikkea välittääkö hän sinusta oikeasti. Jos välittää oikeasti, niin ei se petä. Hyvin simppeliä pohjimmiltaan.
Ehkä hän on pelkuri asioiden kertomisen suhteen, mutta kaikissa meissä on vikamme.

"Kuka puhalsi ne kondomi pallot?
KUKA PUHALSI KONDOMIPALLOT?
NYT KERROT!!!!!!1"

Käytettyjen naisten suhteen saa aina olla varuillaan.

upii, ite en ainakaa jaksais tommosta akkaa katella vaan jos puhuu nii puhuu kans kunnolla eikä tommosta stnan pissistouhua että pidetää mykkäkoulua ja paiskotaa jos haluaa jutella. oman tyttöystävän kanssa sanon ja kysyn suoraa ja jos ei kunnon vastausta tule niin ootetaan niin kauan että tulee. "poikaystävä vain alkaisi turhaan miettimään jatkossa jos ennen ollu vähä kännisäätöö" no on aihettakin miettiä muijan touhuja jos on nii huora että pitää kännissä pelleillä toisten kanssa? jos haluaa elämään känniseikkailuja ni saa mun puolesta seikkailla sinkkuna eikä tarvii suhdetta pilata.