Ite ainakin kysyin ihan vaan facessa ja niin on moni muukin. Ollaan kylläkin juteltu suht paljon, mutta kannattaa muistaa ettei se mikään parisuhteen julistus oo eikä sitä tarvi tehä mitenkään ''hienosti''.

Kävinpä tuon kaverin luona vähän juttelemassa asioita, hän kyllä myönsi päin naamaa, että on ihastunut tyttööni, mutta lupasi pysyä vain kaverina. Hyväksyi myös ehtoni, että ottaa vähän väliä muijaani, kun sanoin Hänen olevan ongelmallinen meidän suhteelle. Siinä vaiheessa painelin pihalle kun tyyppi kehtasi pyytää saunomaan. En tollasten kanssa mielelläni veljeile.

Lainaus:16.08.2011 Ki3vari kirjoitti:
Kävinpä tuon kaverin luona vähän juttelemassa asioita, hän kyllä myönsi päin naamaa, että on ihastunut tyttööni, mutta lupasi pysyä vain kaverina. Hyväksyi myös ehtoni, että ottaa vähän väliä muijaani, kun sanoin Hänen olevan ongelmallinen meidän suhteelle. Siinä vaiheessa painelin pihalle kun tyyppi kehtasi pyytää saunomaan. En tollasten kanssa mielelläni veljeile.

Kuitenkin ollut peräkammarin poikia

Lainaus:16.08.2011 Ki3vari kirjoitti:
Kävinpä tuon kaverin luona vähän juttelemassa asioita, hän kyllä myönsi päin naamaa, että on ihastunut tyttööni, mutta lupasi pysyä vain kaverina. Hyväksyi myös ehtoni, että ottaa vähän väliä muijaani, kun sanoin Hänen olevan ongelmallinen meidän suhteelle. Siinä vaiheessa painelin pihalle kun tyyppi kehtasi pyytää saunomaan. En tollasten kanssa mielelläni veljeile.

No mitäs pahaa hän on sulle tehny? Propsit kaverille, kehtaa tytön poikaystävälle myöntää päin naamaa tunteensa ja lupaa pysyä ainoastaan kaverina ja ottaa vieläpä etäisyyttä. Väistämättömistä mustasukkaisuuden tunteista huolimatta koettaa tutustua ja pitää hyvät välit sinuun.

Lainaus:16.08.2011 zonzoy kirjoitti:

Lainaus:16.08.2011 Ki3vari kirjoitti:
Kävinpä tuon kaverin luona vähän juttelemassa asioita, hän kyllä myönsi päin naamaa, että on ihastunut tyttööni, mutta lupasi pysyä vain kaverina. Hyväksyi myös ehtoni, että ottaa vähän väliä muijaani, kun sanoin Hänen olevan ongelmallinen meidän suhteelle. Siinä vaiheessa painelin pihalle kun tyyppi kehtasi pyytää saunomaan. En tollasten kanssa mielelläni veljeile.

No mitäs pahaa hän on sulle tehny? Propsit kaverille, kehtaa tytön poikaystävälle myöntää päin naamaa tunteensa ja lupaa pysyä ainoastaan kaverina ja ottaa vieläpä etäisyyttä. Väistämättömistä mustasukkaisuuden tunteista huolimatta koettaa tutustua ja pitää hyvät välit sinuun.

Kyllähän tuo varmasti ketuttaa K1evari, mutta kannattaa pysyä kaverina myös hänelle, niin motivaatio alkaa iskeä jo toisen muijaa on pienempi kun muijja on jo kaverin kanssa suhteessa. Ja tunteet on sellainen asia, että niitä ei voi hallita. Jos ihastuu kaverin muijaan niin ihastuu. Mutta silloin kannattaa muistaa, että ei vie tilannetta pidemmälle.



Ja tuosta wanhojen pari jutusta vielä: Itse pyysin ihan kasvotusten vaikka oli siinä lievähkö jännitys, kun kyseessä oli ihastukseni... Hyväksy pyynnön oikein mielissään...
Ei siis sillain, että facebookin kautta pyytäminen olisi huono juttu. Tanssimistahan se vaan on after all, joten ei siihen mitään riittejä, että "kasvotusten pojan tulee pyytää" tarvita.

Lainaus:16.08.2011 zonzoy kirjoitti:

Lainaus:16.08.2011 Ki3vari kirjoitti:
Kävinpä tuon kaverin luona vähän juttelemassa asioita, hän kyllä myönsi päin naamaa, että on ihastunut tyttööni, mutta lupasi pysyä vain kaverina. Hyväksyi myös ehtoni, että ottaa vähän väliä muijaani, kun sanoin Hänen olevan ongelmallinen meidän suhteelle. Siinä vaiheessa painelin pihalle kun tyyppi kehtasi pyytää saunomaan. En tollasten kanssa mielelläni veljeile.

No mitäs pahaa hän on sulle tehny? Propsit kaverille, kehtaa tytön poikaystävälle myöntää päin naamaa tunteensa ja lupaa pysyä ainoastaan kaverina ja ottaa vieläpä etäisyyttä. Väistämättömistä mustasukkaisuuden tunteista huolimatta koettaa tutustua ja pitää hyvät välit sinuun.

Totta tämäkin, tosin pääasia, että tää jannu sai nyt kasvot koko asialle, ettei pidä mua ihan vähäpätöisenä itkupillinä joka nyyhkii himassa tyynyynsä.

Joo, tunteet on aika hankala hallita, aikaisemmassa säädössä kävi niin, että ihastuin tyttöön ja juuri kun ajattelin hänen olevan koukussa, otti toisen pojan. Tästä silmittömän mustasukkaisena tuli melkoset luuserifiilikset, kun vanha kaveri sai tämän tytön.
Mielestäni miesten välillä pitäisikin olla tälläistä solidaarisuutta, mihin vetosin myös tämän nykyisen tyypin kanssa.

Edit:
Tää jannu nyt sitten oli kertonut tyttöystävälleni ettei enää välttämättä pysty kaveeraamaan tunteidensa takia. Sanoi ettei ole mitään järkeä enää yrittää kun näki meidän olevan onnellisia yhdessä, eikä sitä halua rikkoa tai häiritä.
Ki3v wins finally.

Kiitoksia peliplaneetan parisuhdeterapeuteille kun komensitte ottamaan asian samantien esille. (y)

Hienoo kievari. Oisin neuvnu kanssa puuttumaa asiaan, sil ittellä myöskin samanlainen kokemus (mikä naisii vaivaa, ku tuntuu enemmänki tapahtuvan).

Itel kyl meni asiat nii, että nää vaa hengas iha ylipaljo keskenää ja tyttöystävä ei halunnut viettää aikaa molempien kanssa yhtäaikaa. Ja no omaa jääräpäisyyttä, ku en kilpakosijoita kestä, kun sen verra mustasukkainen olen tytöstäni. Eikä tyttöystävä voinu myöntää et niil oli otai meneillää, joten erottii hetkeks ja annoin asian olla.
No tyttöystävä sitte muutamien omantunnon tuskien jälkee, haluski viel palata yhtee.
Sitte puol vuotta myöhemmi kerto, et sillo jotai oli touhunnukki tän kaverinsa kaa, että jepajee ylläri, enpä ois arvannu. Ja myöhemmin nyt vituttaa se, että en asiaa vaa selvittäny järkevästi. Omaa tyhmyyttä ja sitte, ku jälkikätee miettii, nii ei voi enää luottaa, ku joku voi puolvuottaki jaksaa salailla tommosta asiaa..

Mut hienoo sulle

ketuttaa kun yritän iskee vain niitä parempia muijia. Siis todellakin eri luokasta ne muijat. ehkä pitää alkaa koittaa niitä oman luokan muijia koittaa pokaa..

Hifisti pisti pillit pussiin ja nyt ollaan taas sinkkuna liikenteessä. Tiistaina alotin opiskelut ihan uudessa mestassa ja TAIVAS VARJELE kuinka hotteja tytsyjä sattu samalle luokalle. Nyt täytyykin ruveta rillaamaan hyvissä ajoin.

Pillit pussiin myös, mutta ei omalta puolelta Mitä tässä nyt kannattaisi tehdä, yrittää saada tyttö takaisin? Keinolla millä hyvänsä, ei kiinnosta oikein muut naiset yhtään tässä vaiheessa. Mutta ongelmana onkin että tyttö pelkää sitoutumista, vapaudensa menettämistä yms. muuta mitä meidän miehien aivot eivät pysty edes käsittämään.
Omaksi syyksihän se tuon lykkäsi, mutta mitä vain tekisin jos saisin hänet takaisin. ''Jos ja jos muutettaisin tätä asiaa että sulla ois mukavampaa'' tuntuu vähän turhalta, jotain muutoksia toki vaatisi mutta miten selitän tämän tytölle joka ilmeisesti haluaisi elää vähän vapaammin.

elektroniikka linjalla ei paljo *****ja ole :o

Lainaus:17.08.2011 silents kirjoitti:
Hienoo kievari. Oisin neuvnu kanssa puuttumaa asiaan, sil ittellä myöskin samanlainen kokemus (mikä naisii vaivaa, ku tuntuu enemmänki tapahtuvan).

Itel kyl meni asiat nii, että nää vaa hengas iha ylipaljo keskenää ja tyttöystävä ei halunnut viettää aikaa molempien kanssa yhtäaikaa. Ja no omaa jääräpäisyyttä, ku en kilpakosijoita kestä, kun sen verra mustasukkainen olen tytöstäni. Eikä tyttöystävä voinu myöntää et niil oli otai meneillää, joten erottii hetkeks ja annoin asian olla.
No tyttöystävä sitte muutamien omantunnon tuskien jälkee, haluski viel palata yhtee.
Sitte puol vuotta myöhemmi kerto, et sillo jotai oli touhunnukki tän kaverinsa kaa, että jepajee ylläri, enpä ois arvannu. Ja myöhemmin nyt vituttaa se, että en asiaa vaa selvittäny järkevästi. Omaa tyhmyyttä ja sitte, ku jälkikätee miettii, nii ei voi enää luottaa, ku joku voi puolvuottaki jaksaa salailla tommosta asiaa..

Joidenkin on vaan hieman helpompi ihastua, oli suhteessa tai ei ja jopa viedä asia puolihuomaamatta pidemmälle, tämä sattuu koskemaan kumpaakin sukupuolta. Joskus naistenlehdessäkin saatetaan jopa rohkaista kyseiseen käyttäytymiseen(ei siis varsinaiseen pettämiseen vaan arkea ilahduttavaan ihastumiseen).

Tyttöystävän opiskelu vieraassa kaupungissa tyssäsi koti-ikävän, ahdistuksen ja hämmennyksen aiheuttamaan stressiin vajaan viikon jälkeen ja hän muutti takaisin kotiinsa. Tumman pilven hopeareunus haukkaa tässä tapauksessa vähintäänkin puolet pinta-alasta sillä jo valmiiksi rahaton opiskelija tarvitsisi pienen ihmeen(tai työpaikan...) kustantaakseen jokaviikonloppuiset meno-paluumatkat kys. paikkakunnalle.
Nyt molemmilla sitten tähtäimessä jo edellä mainittu työpaikka/paikat ja yhteen muutto, jää nähtäväksi että onnistuuko se jo kuluvan vuoden aikana.

Olen huomannut elämääni muodostuneen, jonkinlaisen kuvion näissä nais-asioissa.

Joskus aikoinaan lukion tokalla kävin täälläkin itkemässä, kuinka olen ihastunut tyttöön, joka lähtikin vuodeksi Kanadaan opiskelemaan. Ja sopivasti löysikin sieltä jonkun. Noh, siitä päästiin sitten nopeasti yli.
Abivuonna huomasin vetoa vanhojentanssi pariini... Joka lähtikin koulun jälkeen Australiaan, eikä ole juurikaan Suomeen takaisin tulossa.
Noh, eipä mitään... Vappuna tutustuin tyttöön ja ajattelin, että tästähän voisi joskus jotain tullakkin. Noin viikko ennen intistä kotiutumista tyttö sanoi, että lähtee kesäksi Ranskaan töihin, eikä tiedä koska palaa, jos palaa.

Are you f###ing kidding me...

Ei sais nauraa, mutta waterbenderin tarinasta tulee kyllä joku sketsihahmo mieleen
Toivotan vilpittömästi parempaa onnea jatkossa, kyllä se vielä natsaa. Jos ei Suomesta niin ulkomailta, käyt kostoksi rikkomassa jonkun paikallisen sydämen ja palaat tänne

Lainaus:19.08.2011 waterbender kirjoitti:
Olen huomannut elämääni muodostuneen, jonkinlaisen kuvion näissä nais-asioissa.

Joskus aikoinaan lukion tokalla kävin täälläkin itkemässä, kuinka olen ihastunut tyttöön, joka lähtikin vuodeksi Kanadaan opiskelemaan. Ja sopivasti löysikin sieltä jonkun. Noh, siitä päästiin sitten nopeasti yli.
Abivuonna huomasin vetoa vanhojentanssi pariini... Joka lähtikin koulun jälkeen Australiaan, eikä ole juurikaan Suomeen takaisin tulossa.
Noh, eipä mitään... Vappuna tutustuin tyttöön ja ajattelin, että tästähän voisi joskus jotain tullakkin. Noin viikko ennen intistä kotiutumista tyttö sanoi, että lähtee kesäksi Ranskaan töihin, eikä tiedä koska palaa, jos palaa.

Are you f###ing kidding me...

Hymyilytti kyllä kun luin. Milläköhän todennäköisyydellä mennään taas? Et varmaan juurikaan lottoa.

Lainaus:19.08.2011 PenniWiisas kirjoitti:
Ei sais nauraa, mutta waterbenderin tarinasta tulee kyllä joku sketsihahmo mieleen

Jep. Elämä trollaa ihan olan takaa
Pitää toivoo, että jos/kun opiskelupaikka jostain irtoaa, olisi siellä myös nättejä tyttöjä. ;p

wateri, suosittelen sellasia lyhyitä ns.painosuhteita vaan..

Vois toimia parhaiten sun tilantees

juttelin äsken "tyttöystävän" (tai ainakin luulin sen olevan mun tyttöystävä) kaa facebookissa ja kysyin siltä, kun oli vähän epäselvää että seurustellaanko me, no se vastas ihan suoraan ei sit kysyin tykkääkö se mustaa enää se vastas suoraan en.... ei ***** oikeesti mä oon kokoajan luullut että se tykkää musta ja ett' me seurustellaan, mut päätin kuitenkin varmistaa että missä mennään ja tulikin tollatteet vastaukset ja nyt on päivä pilalla.... ei tästä kauheen kauan aikaa ole kun se sano tykkäävänsä musta ja että se haluais seurustella mun kaa, ja kaks viikkoo sitten puhuttiin puhelimessakin kaikkee mukavaa.... nyt oon ihan pihalla ja yritän tässä pitää tunteitani piilossa, mutta kokoajan meinaa vaan tulla tippa linssiin....

Tuollaisina hetkinä ruukaan lähteä pienelle mietiskelykävelylle jonneksin syrjäiselle. Aluksi annan itkun tulla ja käyn asiaa läpi, mutta sitten alan miettimään että menetinkö mä edes mitään

Lopulta kävelen kotiportista sisään naureskellen =].

Jaksamisia
Mokoma - Itken Silmät Päästäni

Joo toi miettiminen hieman lievens ja sitte saatiin tytön kanssa sovittua ja tultiin siihen lopputulokseen että ollaan vaan kavereita tästä lähtien... ehkä se on parempi... kun unohdin mainita tossa ekassa viestissä että siihen voi olla myös syitä miks se ei haluu seurustella mun kanssa 1. me ei juuri koskaan nähty kun se asu eri paikkakunnalla ja muutenkin on yks toinenkin este miks me ei voida nähdä

Edit. Kuulostaa ehkä oudolta juu, mutta tosissaan hän on kuitenkin ihan mukava enkä halua olla mitenkään vihainen, ja tulin heti paremmalle mielelle kun hän sanoi että haluaa kuitenkin olla kaveri...

Avautuminen alkaa, hyppää seuraava tekstimuuri yli jos et jaksa lukea. Jos jaksat, hae vaikka pientä purtavaa jääkaapista ennen kuin aloitat lukemisen. Ajattelin, että oloni helpottuisi vielä entisestään jos kirjoittaisin asiani nimimerkin takaa teille ihanat PPläiset. Se sisältää tositarinan, leffa-ainesta? ;D

Jooh ennen tarinan alkua vähän taustatietoja. Olin 17-vuotias lukiolainen, täysin kokematon naisista. Ei seurustelua, ei tyttökavereita, ei edes ensisuudelmaa. Olin yläasteella ollut vähän masentunut koska omasin nörttilasit, pizzanaaman, hammasraudat ja lisäksi olin aikas ujo. Viihdyin paljon yksinäni, mutta minulla oli myös kavereita ja pari ystävää.

Minulla on kuitenkin ollut elämäni aikana lukemattomia ihastuksia, usein aivan eri "kategoriasta" kuin itse olen. En koskaan tehnyt aloitetta kenenkään suhteen, vaan patosin kaikki lukuisat ihastuksen tunteet sisälleni, useiden vuosien ajan. Ajattelin että en ole tuon arvoinen, saan kuitenkin pakit, ja kyllähän ihastus ajan myötä menee ohi. Seurauksena ajan myötä minulle tuli tunteita, että en koskaan saa ketään ja että olen koko elämäni yksin. Luovutin. Loin ympärilleni muurin, enkä ihastunut enää kehenkään. Tämä tapahtui 9. luokan lopussa ja jatkui lukiossa.

Sitten lukio alkaa, muuri ympärilläni kestää, enkä ihastu kehenkään vaikka kivoja tyttöjä on rakennus täynnä. Eräs yläastekaverini (joka oli myös kokematon tytöistä) alkoi seurustella. Heidän suhteensa kesti kuitenkin "vain" 6kk.

Nyt alkaa varsinaisesti itse tarina. Toukokuu 2010, yläastekaverini ja tämän tyttö eroavat. Viikon kuluttua erosta tämä tyttö tulee käytävällä luokseni ja kysyy rohkeasti että lähtisinkö minä hänen kanssaan kahville. WAAT, minuako se kysyy!? Menen ihan solmuun ja soperran jtn että ei kiitos. (En halunnut alkaa vehtaamaan myöskään mitään kaverin exän kanssa, koska en halunnut olla ilkeä ja rikkoa välejäni kaveriini.) No, tyttö alkaa roikkua mukanani, tulee syömään ruokalassa viereeni, soluttautuu mun kaveriporukkaan välitunnilla. Tajusin että tyttöhän on kiva kaveri, viihdyin hänen kanssaan alkujännityksen vastakkaisen sukupuolen edustajan läsnäolosta mentyä pois.

Sitten sain tytön exältä sattumoisin tytön mesen. No, tyttöhän on onlinessa. Alkaa samantien juttelee niitä näitä, mutta minä vastailen vähin sanoin ja keskityn muihin asioihin nettiä surffatessa. Sitten tyttö paukauttaa aivan puun takaa että "tiiätkö mitä? mä oon ihan sairaan ihastunu suhun. ollu jo pitkään, jopa silloinkin kun seurustelin Yrjö-Erkin (nimi muutettu, eli tämä hänen exänsä, mun yläastekaveri) kanssa. Sussa on vaan jtn sellasta karismaa, joka kiehtoo mua. Huh sainpas sen viimeinkin sanotuks! :)"

Minä jäädyn koneen ääreen. Tuijotan sanoja näytöllä. "Mitä v1ttua. Miten kukaan voi tykätä musta?" Sitten vastaan jtn että säkin oot kiva tyttö, mutta mulla ei oo sen kummosempia tunteita suhun. Olkaamme kavereita.

Kesäloma alkaa eikä enää nähdä tytön kanssa. No ei minua juuri kiinnostanutkaan koska muurini oli vieläkin ympärilläni ihastuksenestäjänä. Juttelimme kuitenkin mesessä, joskus myöhään aamuyöhön. Pidin hänestä kaverina. Juttelimme vähän kaikesta, ja hän kertoi mm miten oli yrittänyt säätää muiden poikien kanssa (koska ei saanut minua), mutta aina meni pieleen. Tajusin että hän on tajuttoman parisuhderiippuvainen tyyppi, koko ajan pitää olla joku kainalossa.

No puhelinnumerot vaihtuvat ja tapaamme myös kesälomalla ihan face to face. Tarkoituksena viettää aikaa ihan kavereina. Tapaan myös hänen kavereitaan. Lähdemme kuitenkin tytön kanssa kahdestaan kävelylle, ostan hänelle jätskit, naurettiin, juteltiin. Sitten tyttö alkoi kertoa taas miten toivottoman ihastunut hän on minuun. Jäädyn taas, sillä minulla ei ollut edelleenkään sen kummempia tunteita. Hän alkaa melkein itkemään, haluaa kulkea kanssani käsi kädessä, yrittää väkisin suudella, ei kuulemma pystynyt hillitsemään enää itseään. Torjuin hänet, mikä kuulostaa jälkikäteen tottakai todella typerältä. Me is fool, nyt saa nauraa. Sanoin että olemme vain kavereita, ei muuta, that's it. En halunnut seurustella, koska podin sitoutumiskammoa ja pelkäsin etten osaa kuitenkaan, lol.

Lukion toinen lukuvuosi alkaa. Tyttö on aivan maassa; hän ei saanut minua, ja yritykset muihin poikiin failasivat. Hän oli kuulemma melkein itkenyt minun poikakavereilleni, miten toivoton tilanne on ja ettei hän ajattele oikein muuta kuin minua. Vietimme aikaa edelleen, sovimme että olemme vanhojentanssiparit. Minun kanssani hän käyttäytyi normaalisti eikä ollut lainkaan surullinen, hän näytti jopa onnelliselta ollessaan seurassani. Erään koulupäivän päätteeksi hän tulee luokseni ja sanoo minulle että ei pysty olemaan ajattelematta minua. "Hei, kuulehan nyt. Minä rakastan sinua. En halua muita kuin sinut. Sinä pyörit minun unissani. Minun mielestäni meidän molempien kohtalona on olla toistemme kanssa. Olen mm. nähnyt unia siitä, että menemme naimisiin, saamme lapsia ja elämme elämämme onnellisesti yhdessä."

Mutta minä olin jälleen ******* paskiainen, ja sanoin että sori, minulla ei ole samanlaisia tunteita. Aloin kuitenkin tuntea sääliä häntä kohtaan, mikä lopultakin alkoi murtaa ympärilläni olevaa muuria. Nyt vasta aloin ihastumaan häneen, ja kerroin sen hänelle. Lokakuussa 2010 menimmekin sitten yhteen, minun ensimmäiseen ja tytön vissiinkin 5.:een parisuhteeseen. Minua ihmetytti, miten hän jaksoi roikkua kintereilläni toukokuusta asti. Kai hän minua sitten rakasti oikeasti, joten katsotaan miten tässä käy.

Sitten koitti ne parisuhteen ihanat jutut. Sain ensisuudelmani, menetin poikuuteni, tyttö neitsyytensä (kyllä, hän ei halunnu aikasempien kanssa, koska hän ei rakastanut heitä tarpeeksi, ja hän halusi antaa neitsyytensä lahjana rakkaudesta). Tutustuin hänen valtavan mukavaan perheeseen yms yms. Kaikki oli ihanaa. Tyttö ehdottaa jo kihloihin menoa, mutta minä ajattelin että ei nyt sentään, mehän ollaan vasta 17. Tyttö sanoo ettei koskaan halua erota. Nämä puheet säikäyttivät minua tavallaan, että voikohan tyttö olla oikeasti tosissaan? Päädyin tulokseen että hän on vain rakkaushormonien pöllyssä, eikä hän nyt ajattele järkevästi. No kyllä minullakin hormonit hyrräsi, ja lopulta syvä ihastus muuttui minullakin rakkaudeksi. Olin kuitenkin skeptinen suhteen absoluuttisesta loppumattomuudesta.

Suhde ei siis ollut toki täydellinen. Minä esim. halusin viettää omaa aikaani (viihdyin ja tarvitsin aikaa olla myös ypöyksin) enemmän kuin tyttö, mutta tyttö sanoi että hän ymmärtää ja rakastaa silti. Minua ärsytti että tyttö ei saanut tulla koskaan minun kotiini, johtuen äidistäni, mutta tämä on jo ihan eri juttu. Seksiä oli vähän, mutta se oli minusta ja tytönkin sanojen mukaan sitäkin ihanampaa, ne muutamat kerrat. Minulle raakaa panemista tärkeämpää oli, että joku hyväksyi minut juuri sellaisena kuin olen, jonka kanssa pystyi juttelemaan IHAN mistä tahansa ja johon pystyi luottamaan. Tyttö oli ja on minulle tärkeä ystävä.

Suhteemme kesti 8.5 kk, erosimme reilu kk sitten. Tytön pisin suhde ikinä.

Ero johtui lopulta suurimmaksi osaksi siitä, että tyttö ihastui taas toiseen mieheen, aivan kuten Yrjö-Erkin aikana muhun. He tapasivat eräässä tapahtumassa reilu kk sitten, jossa tyttöystäväni kävi tyttökavereidensa kanssa, eikä minua kutsuttu mukaan (en olisi kyllä mennyt muutenkaan, koska ko tapahtuma ei juuri kiinnostanut). No, siellä joku 20-v mies tulee ja iskee tyttöni, joka haltioituu täysin. "Mua ei oo kukaan tullu koskaan aiemmin iskee!" He pitävät hauskaa ja ystävystyvät, mutta koska tyttö halusi olla rehellinen eikä pettää, niin hän sanoi miehelle että on varattu.

Mutta mutta, hehän rakastuivat toisiinsa yhden vklopun aikana. Tyttö kertoi minulle kaiken rehellisesti, ja sanoi että se oli kuin rakkautta ensisilmäyksellä. Hän ei pystynyt ajattelemaan kuin tätä uutta miestä, häntä kiehtoi uusi mies, uudet seikkailut. Lopulta tyttö räjähtää itkemään, koska ei tiedä mitä tekisi. Olisiko minun kanssani, niinkuin "järki", hänen ystävänsä, äitinsä ja rakkautensa sanoo, vai olisiko uuden miehen kanssa, koska hän on niin kiehtova ja mukava? Tätä hän pohti itkien, muistellen miten ihanaa hänellä oli olla kanssani, tai niin hän ainakin sanoi.

Minä itkin. Hirveästi. En saanut unta, ja koko s44tanan maailma tuntui kaatuvan päälleni. Meillä oli niin paljon hyviä muistoja. Juttelimme kasvokkain asiat, molemmat itkien, ja laitoimme suhteen tauolle. Ymmärsin tytön halut olla myös muitten miesten kanssa, enkä halunnut kieltää häntä jyrkästi ja pakottaa rakastani olemaan miun kanssa. Sanoin, että kokeilkaa sen miehen kanssa miten teillä menee, ehkä se on vain ensihuumaa ja se loppuu ajan myötä. Tyttö oli taas niin maassa, kuten vuosi sitten, sen näki hänen silmistään, ja hänen puheistaan kun hän haukkui itseään huoraksi. Sanoin, että "minä rakastan sinua, enkä toivo muuta että olet onnellinen." Uhrasin oman onnellisuuteni, jotta rakkaani voisi olla onnellinen, vaikkakin sitten toisen miehen kanssa (trolol miten ritarilliselta kuulostaa nyt jälkikäteen). Sanoin, että otetaan niin pitkä aika taukoa kuin haluat. No taukoa kesti viikon, niin tyttö halusi jättää mut ja lähteä seikkailemaan uuden miehensä kanssa, joka asuu kirjaimellisesti 500 km päässä täältä, missä me asumme. Uutuudenviehätys vei voiton.

Erosimme hyvinä ystävinä, koska halusin niin ja tyttökin halusi niin. Minä rakastan häntä edelleen, mutta hyvin jännällä tavalla. Se on sellaista välittävää rakkautta, vähän kuin sisko-veli. Rakkauteni häntä kohtaan ei ole enää "uuh beibi I love you, I wanna fuck you" -tasoa. Rakastuin tytössä siihen, mitä hänellä on korvien välissä, siihen ihanaan ihmiseen mikä hän on.

Tyttö kertoi että he ovat jo käyneet sängyn puolella uuden miehen kanssa pariin otteeseen, vain pari viikkoa sen jälkeen kun hän jätti minut ja miten yhdessä itkimme. Tyttö kuitenkin sanoi, että 500 km välimatka on rasittava eikä suhde muutenkaan välttämättä tunnu luistavan kunnolla. Häntä alkoi epäilyttää jo nyt heidän suhteen alkuvaiheessa ja kysyi että ottaisinko edes teoriassa hänet takaisin itselleni. Tätä minä ja muutama ystäväni joille olin kertonut pohdimme. Ystäväni kaikki sanovat, että älä hyvä mies tollasien bitchien kaa ala olee. Mutta minä en ajattele häntä huorana. Sanoin tytölle että ehkä joskus myöhemmin, muttei nyt heti todellakaan. Ehkä tytöllä ja uudella miehellä alkaa etäsuhde sitten jatkossa luistamaan kunnolla? En tiedä, mutta tyttö ei ole vieläkään vaihtanut facebook statustaan seurustelevaksi, vaikka ovat nyt n. kk olleet tavallaan yhdessä uuden miehen kanssa (lol mikä stalkkeri olen). Häntä epäilyttää, ehkä vanha suola ja rakkaus janottaa? Mitä mieltä PP on?

Ehkä tyttö vain *****ili siitä, kun minä olin suhteen aluksi niin kylmä ja ilkeä? Spekuloin vain. Pointti on kuitenkin se että olen kiitollisuuden velassa tytölle. Hän sai minut irti kuorestani ja sain kokea rakkautta. Voin sanoa, että se tyttö muutti maailmankuvaani ja kosketti todella syvältä. Kasvoin ihmisenä, ja nyt tuntuu jo paremmalta. Itse en tosin kykene uuteen suhteeseen noin nopeasti kuin tyttö, joten aion säilyä sinkkuna nyt toistaiseksi. Ehkä joskus ihastun ja uskallan tehdä itse ekaa kertaa aloitteen johonkin tyttöön! :D Nyt ikääkin on jo se 18, mutta baarit yhden yön suhteiden toivossa ei kiinnosta.

Jos joku jaksoi lukea, niin respectit sinulle. Kommenttia? Samantapaisia kokemuksia? Tällä tarinalla on tarkoituksena myös oloni helpottamiseksi se "opetus", että te jotka olette yksinäisiä eikä naista/miestä löydy, niin kyllä sellainen voi tulla oikeasti ihan puun takaa! :)

rotoae kiittää ja kuittaa

Lainaus:21.08.2011 rotoae kirjoitti:
V1tusti tekstiä...

Tuli luettua. Aika jännä. Päällimmäisiä mietteitä:
1. Aika hätiköivä tyttö jos yhden viikonlopun aikana tutustuneeseen mieheen syntyy noin kauhea suhde.
2. Kohtalaisen järkevästi otit uutiset vastaan (ei mtn riehumista).
3. Itse ottaisin tytön takaisin, mutta pitäisi varautua siihen, että hän tekee niin uudestaan.
4. Repesin tohon "rakkaushormonien pöllyssä" kohtaan.

^ Jaksoin lukea ihme kyllä. Ei se rakastunu. Se ihastu se tyttö vaan. Mutta sitten johonkin joka ei ole pelkkää itsestäänselvyyttä.

Mulla oli vähän samanlainen tilanne, joka taas raukes siihen että joku mun tyttöystävän (eksän) pitkäaikanen ihastus joka oli ennen torjunu sen sano että se tykkääkin tästä nyk. eksästäni. Noh, vaikka kuinka tyttö sano että tykkää musta ja oon sille tärkein ihminen maailmassa (autoin sitä ihan helvetisti) ni niin se mies meni vaa sormia napsahtaen vaihtoon.

Oon *****untunu vieläkin mutta samalla kiitollinen. Eksä murs sillon mun "muurin" kanssa ja se taas on auttanu mua elämässä paljon.

Ja kaipaan tätä tyttöä vieläkin vaikka 1,5v menny. Oon ***** tyhmä. Koitan korjaa itteeni yhen yön suhteilla mut eihän se koskaan toimi.

Eli aina kun tulee paremman näköinen vastaan niin mies vaihtuu vaikka minkälainen suhde olisi alla...? Noo ei ainakaan kannata huijata itteään etteikö noin tapahtuisi monta kertaa uudestaankin.

Lainaus:21.08.2011 rotoae kirjoitti:
snip

Oot ihastunu siihen hyväksyntään mitä sait ekaa kertaa elämässäs tolta tytöltä. Yritä ajatella se hyvänä ja kasvattavana kokemuksena. Ota kunnolla etäisyyttä ja keskity muihin asioihin. Et halua olla sille mikään itsestäänselvyys, näytä että tyttö on tehnyt päätöksensä etkä antaudu mikskään heittopussiks "varalle".

Ei myöskään tää tyttös vaikuta ihan miltään maailman tasapainosimmalta tapaukselta. Vanno rakkautta, puhu naimisiinmenosta yms. kuinka paljon sua haluaa. Yleensä tässä vaiheessa pitäs hälytyskellot kilkattaa, koska harva oikeasti haluaa sitoutua lukiossa tuolla tavalla. Ja ironista kyllä, tarina päättyy siihen että tyttösi taas "rakastuu" johonkuhun muuhun sitten kun saa sut. Jos tyttös nyt sanois sulle että se rakastaa sua niin miten voisit luottaa siihen? Ja siihen, että vastaavaa ei tapahtus taas hetken päästä uudestaan.

Jos tyttös ei osaa arvostaa teidän yhteisiä hetkiä ja yhteistä olemista ja on valmis hetkessä hyppäämään uuden miehen kelkkaan niin päästä siitä oikeasti irti. Säästät niin paljon päänvaivaa. Voit jeesustella että ootte "vaan hyviä ystäviä jne jne" ja silti sun takaraivossa saattaa olla toive jostain enemmästä. Lähde vetämään sen elämästä ja ota kunnolla etäisyyttä. Jos se palaa sun luo niin ehkä se tajus että teillä on jotain korvaamatonta ja ainutlaatusta ja se haluaa saada sen kaiken takasin ja myöntää tekemänsä virheen. Jos ei tule, niin tiedät että se on oikeasti lopulta parempi niin.