Suosittelen että rupeet ahkerammin kyselemään että mikä vaivaa ja painostamaan jatkuvasti puheilla seurustelusta, yhteisestä elämästä ja rivarinpätkästä. Lapsetkin on hyvä ottaa mukaan jo alusta asti ja jauhaa vähintään kahden tunnin välein kuinka haluat viettää loppuelämäsi hänen kanssaan. Eiköhän näillä eväillä saada sopiva ahdistus päälle.

No mä nyt en ymmärrä mistä se ois ahdistunu ku 2 viikon sisällä kerran ollaan juteltu fb vähän aikaa ja koulussa vaan moikkailtu. En oo ollu siihen oikeestaan missään yhteydessä nyt viikkoon.

Lainaus:10.02.2012 Damdam kirjoitti:
No mä nyt en ymmärrä mistä se ois ahdistunu ku 2 viikon sisällä kerran ollaan juteltu fb vähän aikaa ja koulussa vaan moikkailtu. En oo ollu siihen oikeestaan missään yhteydessä nyt viikkoon.

Sitä mikään ahdista. Ei vaan kehtaa sanoa suoraan, ettei kiinnosta *****akaan. Lyöt luun kurkkuun ja sanot, että unohdetaan koko juttu. Tuolla tavoin ämmä huomaa, ettet ole mikään lammas, jota voi jojottaa miten lystää.

Naiset on niin *******n tyhmiä, etteivät osaa puhua asioista niiden oikeilla nimillä.

Lainaus:10.02.2012 Seven kirjoitti:

Lainaus:10.02.2012 Damdam kirjoitti:
No mä nyt en ymmärrä mistä se ois ahdistunu ku 2 viikon sisällä kerran ollaan juteltu fb vähän aikaa ja koulussa vaan moikkailtu. En oo ollu siihen oikeestaan missään yhteydessä nyt viikkoon.

Sitä mikään ahdista. Ei vaan kehtaa sanoa suoraan, ettei kiinnosta *****akaan. Lyöt luun kurkkuun ja sanot, että unohdetaan koko juttu. Tuolla tavoin ämmä huomaa, ettet ole mikään lammas, jota voi jojottaa miten lystää.

Naiset on niin *******n tyhmiä, etteivät osaa puhua asioista niiden oikeilla nimillä.

Voiko tätä paremmin sanoa?

Lainaus:10.02.2012 Seven kirjoitti:

Lainaus:10.02.2012 Damdam kirjoitti:
No mä nyt en ymmärrä mistä se ois ahdistunu ku 2 viikon sisällä kerran ollaan juteltu fb vähän aikaa ja koulussa vaan moikkailtu. En oo ollu siihen oikeestaan missään yhteydessä nyt viikkoon.

Sitä mikään ahdista. Ei vaan kehtaa sanoa suoraan, ettei kiinnosta *****akaan. Lyöt luun kurkkuun ja sanot, että unohdetaan koko juttu. Tuolla tavoin ämmä huomaa, ettet ole mikään lammas, jota voi jojottaa miten lystää.

Naiset on niin *******n tyhmiä, etteivät osaa puhua asioista niiden oikeilla nimillä.

Äipii, onko Katainen lammas? Kun veikkaisin uuheksi, mutta orastava viiksikasvusto viestii, että hän on olisikin vain yksiselitteisesti pässi.

Eipä tuo käyttäytymismalli kerro oikeastaan kuin ns. "hienotunteisuudesta", jolla on loppupeleissä yleensä vain itsekkäät tarkoitusperät. Rehellisempää ja vastapuolen kannalta parempi olisi puhua totta. Ja vaikka totuus sattuisikin, niin vielä paskempaa se on elää jatkuvassa epätietoisuudessa.

Lainaus:10.02.2012 HarryJarv kirjoitti:

Lainaus:10.02.2012 Seven kirjoitti:

Lainaus:10.02.2012 Damdam kirjoitti:
No mä nyt en ymmärrä mistä se ois ahdistunu ku 2 viikon sisällä kerran ollaan juteltu fb vähän aikaa ja koulussa vaan moikkailtu. En oo ollu siihen oikeestaan missään yhteydessä nyt viikkoon.

Sitä mikään ahdista. Ei vaan kehtaa sanoa suoraan, ettei kiinnosta *****akaan. Lyöt luun kurkkuun ja sanot, että unohdetaan koko juttu. Tuolla tavoin ämmä huomaa, ettet ole mikään lammas, jota voi jojottaa miten lystää.

Naiset on niin *******n tyhmiä, etteivät osaa puhua asioista niiden oikeilla nimillä.

Eipä tuo käyttäytymismalli kerro oikeastaan kuin ns. "hienotunteisuudesta", jolla on loppupeleissä yleensä vain itsekkäät tarkoitusperät. Rehellisempää ja vastapuolen kannalta parempi olisi puhua totta. Ja vaikka totuus sattuisikin, niin vielä paskempaa se on elää jatkuvassa epätietoisuudessa.

Mitä hienotunteista tuossa on?

No mutta miks haluis edelleen nähä? Mutta joo eipä tässä kait.. Ite en enään ainakaan ehota tapailuja tai muutakaan.

Sattuu vaan niin *******esti.

Lainaus:10.02.2012 AJFA kirjoitti:

Lainaus:10.02.2012 HarryJarv kirjoitti:

Lainaus:10.02.2012 Seven kirjoitti:

Lainaus:10.02.2012 Damdam kirjoitti:
No mä nyt en ymmärrä mistä se ois ahdistunu ku 2 viikon sisällä kerran ollaan juteltu fb vähän aikaa ja koulussa vaan moikkailtu. En oo ollu siihen oikeestaan missään yhteydessä nyt viikkoon.

Sitä mikään ahdista. Ei vaan kehtaa sanoa suoraan, ettei kiinnosta *****akaan. Lyöt luun kurkkuun ja sanot, että unohdetaan koko juttu. Tuolla tavoin ämmä huomaa, ettet ole mikään lammas, jota voi jojottaa miten lystää.

Naiset on niin *******n tyhmiä, etteivät osaa puhua asioista niiden oikeilla nimillä.

Eipä tuo käyttäytymismalli kerro oikeastaan kuin ns. "hienotunteisuudesta", jolla on loppupeleissä yleensä vain itsekkäät tarkoitusperät. Rehellisempää ja vastapuolen kannalta parempi olisi puhua totta. Ja vaikka totuus sattuisikin, niin vielä paskempaa se on elää jatkuvassa epätietoisuudessa.

Mitä hienotunteista tuossa on?

On aika ilmeistä, että tietää satuttavansa toista, jos möläyttää suoraan "ei kiinnosta", joten hienotunteinen ihminen välttelee tuota. Tosin samainen hienotunteinen ihminen ei osaakaan ajatella, että epätietoisuus ei ole ainakaan yhtään parempi.

Sitähän en toki tiedä, mikä tilanne on nyt... mutta ilmeistä on, että kiinnostus ei ainakaan huipussaan ole eikä tuossa kannata liikoja odottaa.

Lainaus:10.02.2012 Damdam kirjoitti:
No mutta miks haluis edelleen nähä?

Arvaus: joko ei tiedä kiinnostaako tai sitten vain pelleilee kanssasi. Se on nainen, ei se välttämättä tiedä omista tunteistaankaan mitään.

Ainakin minun kokemukseni ovat (tai oikeastaan "on", ei "ovat" tuota luokkaa... Ensin ollaan niin kiinnostuneita, mutta hetken kuluttua ilman mitään selvää syytä kiinnostus onkin hävinnyt. Ei lupaa kyllä hyvää jatkoa ja luottamista ajatellen, jos toisen sanaankaan ei voi luottaa vaikka tämä puhuisi ihan tottakin. Saa vieläkin veren melkein kiehumaan, kun vain ajatteleekin...

Lainaus:10.02.2012 Damdam kirjoitti:
Sattuu vaan niin *******esti.

No niinhän se tekee, mutta itsesääliin on ainakin ihan turha jäädä makaamaan. Toinen on se, että jos on sanottavaa niin sano, muuten ajatukset kasaantuvat vähitellen ja sepäs vasta kivaa onkin, kun kohta on kunnon läjä pahaa oloa.

^Melkee voisin villin veikkauksen heittää damdamin tapaukseen liittyen, että tyttö on epävarma, etsii ittiään eikä oikeasti tiiä itekkään mitä haluaa. Onhan näitä nähty.

Jos jaksaa muutaman sivun plärätä taakse päin, siellä olen juuri kirjoittanut sanoneeni nykyiselle poikaystävälleni haluavani miettiä asioita. Silloin en oikeasti ollut varma, että haluanko alkaa seurustelemaan hänen kanssaan. Parin viikon päästä tajusin kuitenkin, että seurusteluahan se jo oli, koska en pystynyt tapailemaan enää muita samaan aikaan ilman että se tuntuisi pettämiseltä.
Ei se helppoa oikeasti ole, jos kiinnostuneita jätkiä puskee ovista ja ikkunoista. Pakko siinä on joku jättää nuolemaan näppejään.

Inttileskeys rupeaa jo ahdistamaan. Kolmeen viikkoon ei olla nähty ja jätkä lykkää tapaamista koko ajan (ei aina omasta tahdostaan). Kohta ei tarvii tulla ollenkaan.. Enää koskaan..
Ihan hönttiä seurustella "parhaassa iässä".

Joo, tuota pitänee joskus testata. Menisiköhän muijalle läpi, jos kävisi vieraassa pesässä dippailemassa ja kertoisi sitten vain käyneensä "vahvistamassa meidän seurustelusuhteen"?

Meillä miehillä on kyllä aika hyvin tiedossa mitä me oikein haluamme. Jos emme tiedä, keksimme. Jos emme keksi, niin tiedämme ainakin ihan *******n hyvin mitä emme halua.

Ja olisi se minustakin hieman kiusallista, jos jätkiä tunkisi ovista ja ikkunoista. Varmasti varsin post-traumaatinen kokemus.

Tässä hiukan hämmästyttävä tilanne kun alkaa tuntua nuo oman ikäiset/vuoden pari nuoremmat naiset(tytöt) ei oikeen enää innosta kuin pienessä maistissa. Tällekkin siis hyvä selitys. Eli jos on tyttö mikä ei paljoa välitä toisten tunteista jne. ja ei voi olla iskemättä joitain "hyvännäkösiä" miehiä jotka vähänkin kiinnostaa. Tuon tytön äitikin sano mulle että sen osaan sanoa että se ihastuu niin helposti ihmisin, kun kysyin et mikä sitä vaivaa.
Kerran mulla oli vähän juttua jonkun toisen kanssa, joka ei sitten edennyt kuitenkaan kovinkaan pitkälle, niin se alkoi itkemään ja vonkaamaan mua ja kaverillekin sano että koita puhua sille ja niin ees päin. no sit mä vähän ajan päästä vähän niinkuin pistin poikki sen toisen kanssa ja annoin vähän tälle toiselle vastakaikua, josta se oli kerran valittanut, kun meille tuli riitaa jostain ja se sanoi mulle että, en minäkään jaksa vaan olla ku ei sulta mitään vastakaikua saa.. No sit ku annoin vastakaikua ni hups, ei sitä kiinnostakkaan enää. Eli painukoon syvimpään, sinne.

Lainaus:12.02.2012 popitus kirjoitti:
Tässä hiukan hämmästyttävä tilanne kun alkaa tuntua nuo oman ikäiset/vuoden pari nuoremmat naiset(tytöt) ei oikeen enää innosta kuin pienessä maistissa. Tällekkin siis hyvä selitys. Eli jos on tyttö mikä ei paljoa välitä toisten tunteista jne. ja ei voi olla iskemättä joitain "hyvännäkösiä" miehiä jotka vähänkin kiinnostaa. Tuon tytön äitikin sano mulle että sen osaan sanoa että se ihastuu niin helposti ihmisin, kun kysyin et mikä sitä vaivaa.
Kerran mulla oli vähän juttua jonkun toisen kanssa, joka ei sitten edennyt kuitenkaan kovinkaan pitkälle, niin se alkoi itkemään ja vonkaamaan mua ja kaverillekin sano että koita puhua sille ja niin ees päin. no sit mä vähän ajan päästä vähän niinkuin pistin poikki sen toisen kanssa ja annoin vähän tälle toiselle vastakaikua, josta se oli kerran valittanut, kun meille tuli riitaa jostain ja se sanoi mulle että, en minäkään jaksa vaan olla ku ei sulta mitään vastakaikua saa.. No sit ku annoin vastakaikua ni hups, ei sitä kiinnostakkaan enää. Eli painukoon syvimpään, sinne.

ok

Tuo Damdamin tapaus on niin perus woman's logic. Tuollaisissa tapauksissa ne joko a) kokeilee rajojaan tai b) on hormoonipäissään. Tosin molemmat instanssit liittyvät vahvasti toisiinsa.

Oma panostukseni seurustelulle on aina vakio. Jos nainen heittäytyy tietoisesti hankalaksi (lue: mykkäkoulu jne.), homma loppuu varsin lyhyeen. En kerta kaikkiaan voi sietää lapsellisia naisia.

Itse en vain osaa(/halua?) jostain syystä stressata parisuhdeasioista. Teineiksi jämähtäneet siideriprinsessat toimivat oikein hyvin primitiivisten tarpeiden täyttämiseen.

Kysyin äskön jos tyttö ehtis nähä tänään. Sano vaan ettei varmaan kerkee. Sanoin sitte että sanoitha et haluut nähä ja silleen mut enää et näköjään sitäkää ja se vastas että ei ku pitää lukee kokeisiin. Sitte kerroin että välitän enkä jaksais tätä epätietosuutta ja pelleilyä ni se kerto että se välittää musta ja haluu nähä mua mut kuulemma joku ei tunnu oikeelta eikä tiiä mitä pitäs tehä ja tarvii nyt vaan aikaa.. Siis miten voi olla niin vaikeeta.

Kyselin vähän sen kavereilta kaikennäköstä niin sano vaan että toi ei oo siltä mitään uutta ja sano vaan että se silti tykkää. Ota näistä nyt sitte selvää.

Noniin. Se sano, että tarttee aikaa. Anna aikaa.

Mulla oli nykysen kanssa vähän sama juttu mitä Damdamilla, mutta mä olin ahdisteltavan muijan tilalla.

Lainaus:12.02.2012 Damdam kirjoitti:
Kysyin äskön jos tyttö ehtis nähä tänään. Sano vaan ettei varmaan kerkee. Sanoin sitte että sanoitha et haluut nähä ja silleen mut enää et näköjään sitäkää ja se vastas että ei ku pitää lukee kokeisiin. Sitte kerroin että välitän enkä jaksais tätä epätietosuutta ja pelleilyä ni se kerto että se välittää musta ja haluu nähä mua mut kuulemma joku ei tunnu oikeelta eikä tiiä mitä pitäs tehä ja tarvii nyt vaan aikaa.. Siis miten voi olla niin vaikeeta.

Kyselin vähän sen kavereilta kaikennäköstä niin sano vaan että toi ei oo siltä mitään uutta ja sano vaan että se silti tykkää. Ota näistä nyt sitte selvää.

Nyt lopetat ruikuttamisen, otat kunnolla etäisyyttä, et roiku vaan annat olla. Tulee takas sun luo jos kaipaa sua. Jos ei tuu niin parempi niin, tiedätpähän jättää lopullisesti rauhaan ja unohtaa. Voin kertoa että jatkuvalla tiedustelulla ja yhteydenotoilla viet tota tilannetta 100% varmasti vaan huonompaan suuntaan. Samalla voit näyttää sille että sua ei pompotella miten sattuu, etkä alistu mihinkään typeriin peleihin tai epävarmuusvatvomisiin.

Etit damdam vaan uuden naisen ja unohat nykysen joksus aikaa. Se ottaa yhteyttä jos sitä kiinnostaa.

Lainaus:12.02.2012 Damdam kirjoitti:
Kysyin äskön jos tyttö ehtis nähä tänään. Sano vaan ettei varmaan kerkee. Sanoin sitte että sanoitha et haluut nähä ja silleen mut enää et näköjään sitäkää ja se vastas että ei ku pitää lukee kokeisiin. Sitte kerroin että välitän enkä jaksais tätä epätietosuutta ja pelleilyä ni se kerto että se välittää musta ja haluu nähä mua mut kuulemma joku ei tunnu oikeelta eikä tiiä mitä pitäs tehä ja tarvii nyt vaan aikaa.. Siis miten voi olla niin vaikeeta.

Kyselin vähän sen kavereilta kaikennäköstä niin sano vaan että toi ei oo siltä mitään uutta ja sano vaan että se silti tykkää. Ota näistä nyt sitte selvää.

Kaverizone inc!

No tässä on iteasiassa tiedossa muutama ketkä vähän haikailee perään ja on antanu puhelinnumeroa sun muuta tekstaillut (mitenkään virtuaalikyrpää kohottaakseni en tätä sano), mutta omasta mielestä meillä tän tytön kanssa nyt on ihan hyvin asiat kun kumpiki on kertonut että välittää ja kun meillä ihan tosissaan synkkaa hyvin ja oon korviani myöten tähän ihastunut niin en haluu päästää irti. Se kyllä laittaa sitte viestiä ja sen jälkeen katotaan mikä on tilanne. (: Vaikka siitäkin saattaa mennä hetki että pääsee yli ja voi taas ruveta muita kattelemaan sillä silmällä.

Lainaus:05.02.2012 MegaRekyyli kirjoitti:
En halua mennä yksityiskohtiin, koska haluan pitää asian lähinnä omana tietonani.

Tyttöystäväni jätti mut vajaa viikko sitten ja nyt olen aivan hukassa. En tiedä olinko sitten elänyt harhamaailmassa kun kuvittelin että hän voisi olla se oikea. Koko elämä pyöri hänen ympärillään, hänen takia nousin aamuisin sängystä ylös. Aluksi kaikki menikin hyvin ja rakastimme molemmat toisiamme. Jokin aika sitten asiat muuttuivat, kun tyttö muuttui hiljaisemmaksi ja äreäksi, alkoi valittaa jokaisesta pienestä asiasta ja tarttui kaikkiin seikkoihin. Yritin olla välittämättä, koska luulin sen johtuvan mm. e-pillereistä ja hormoneista. Asia ei kuitenkaan muuttunut ja hän jätti mut sillä perusteella että on parempi että ollaan vaan kavereita ja parisuhde ei enää tuntunut oikeelta vaihtoehdolta.

En tiedä mitä voisin tehdä kun elämästä on lähtenyt näin suuri pala pois. En halua elää mutta en myöskään kuolla. Elämä etenee kuin transsissa ja kun aamuisin herään ajattelen vain miten perseestä on olla erossa.

Toivottavasti voit jo paremmin. Itselle myös ajankohtainen tilanne... paitsi minä olin jättävä osapuoli. Olin poikaystäväni kanssa yli kolme vuotta, mutta puolet siitä hän tuntui minulle pelkältä kaverilta. En tuntenut mitään vetoa häneen. Hänen kosketuksensa lähinnä ärsytti. Kerroin hänelle ja hän taivutteli minut kyynelsilmillään silti jatkamaan vielä hänen kanssaan. Odotin vuoden päivät, mutta tunteeni eivät muuttuneet miksikään. Hän puolestaan puhui jo kihloista. Minulla ei vain ollut sydäntä jättää häntä, sillä tiesin, kuinka hän siitä murtuisi. Lopulta päätin, että julmempaa olisi ollut silti jatkaa teeskentelyä ja pysyä hänen kanssaan. Minä olen nyt onnellisempi enkä ole jatkuvasti ahdistunut kuten ennen. Hän taas murtui täysin, eikä halua enää puhua kanssani eikä ymmärrä ollenkaan, miksi jätin hänet, vaikka yritin selittää. Pelkään, että hän sairastuu masennukseen tai alkaa juopotella tai jotain muuta ikävää tämän takia. Hänellä ei ole muita hyviä kavereita kuin minä.

Arvasin, että damdamin suhde kaatuu nopeasti. Tai ainakin on niillä rajoilla. Ja elä tätä ota nyt luokkauksena.

Mukavaa seurattavaahan tämä on muutaman oluen kanssa yleensä perjantai iltaisin.

Lainaus:14.02.2012 rioter kirjoitti:




Toivottavasti voit jo paremmin. Itselle myös ajankohtainen tilanne... paitsi minä olin jättävä osapuoli. Olin poikaystäväni kanssa yli kolme vuotta, mutta puolet siitä hän tuntui minulle pelkältä kaverilta. En tuntenut mitään vetoa häneen. Hänen kosketuksensa lähinnä ärsytti. Kerroin hänelle ja hän taivutteli minut kyynelsilmillään silti jatkamaan vielä hänen kanssaan. Odotin vuoden päivät, mutta tunteeni eivät muuttuneet miksikään. Hän puolestaan puhui jo kihloista. Minulla ei vain ollut sydäntä jättää häntä, sillä tiesin, kuinka hän siitä murtuisi. Lopulta päätin, että julmempaa olisi ollut silti jatkaa teeskentelyä ja pysyä hänen kanssaan. Minä olen nyt onnellisempi enkä ole jatkuvasti ahdistunut kuten ennen. Hän taas murtui täysin, eikä halua enää puhua kanssani eikä ymmärrä ollenkaan, miksi jätin hänet, vaikka yritin selittää. Pelkään, että hän sairastuu masennukseen tai alkaa juopotella tai jotain muuta ikävää tämän takia. Hänellä ei ole muita hyviä kavereita kuin minä.

Teit jätkälle palveluksen. Noin "pitkän" suhteen jälkeen varmasti kestää jätkältä vuodesta, kahteen vuoteen selvitä täysin ja käsitellä asia. Varmasti paranemis prosessiin liittyy paljon juopottelua (toivottavasti hyvässä mielessä eli baarissa istuessa), lievää tai kohtalaista masennusta, suremista, itsensä etsimistä, uusien ihmisten löytämistä ja harjoittelua sinkkuna elämisestä. ja paljon muuta itsensä ja muiden kanssa kamppailemista.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että n. puolentoistavuoden seurustelun jälkeen, kun erottiin jotain 8-10kk sitten. Tosin ihan molempien päätöksestä ku ei ollu enää mitään järkeä, ku oltiin enemmänki kavereita loppuvaihees, mut sattuha se pirusti kuitenki loppupeleis.
Mutta kuitenkin eka erkaannuin exästäni. Join. Paljon. Tapasin uusia ihmisiä ja vanhoja kavereita, joista erkaantunut seurustellessa. Kävin läpi usean naisen. Exääni ennen oli ollut vain pari naista, verrattuna tähän nykysee "kokoelmaan". Mut aikas nopeasti sitä pääsi sillai kiinni taas normi elämää ja sai töitä ja pläplä plää. Kaveripiiri vaihtunu aika täysin verrattuna seurustelunaikaiseen (aika suppeaan). Nykyään nään tota exääni pari kertaa kuukaudes iha niinku muitaki kavereit. Faces heitetää läppää ja puhutaa nais/mies asioistamme. Suoraa sanoen olen onnellisempi täl hetkel ollessani sinkku, ku seurusteluni loppuvaihees. Tai ennen seurusteluani. Parisuhteen aloittaisin, mutta jotenki sitä en viel osaa handlaa, pelkään että menis just taas sillai niinku edellisessäki. Olisin liian riippuvainen naisesta ja unohtaisin kaverit. Että ehkä kasvan viel täs intin ajan ennenkun naista hommaan. Oli tos se lapin leidi, josta kerroin aiemmin, mut puihi sekin meni. Enkä tajua vieläkää miksi ..

Tietenkin saatoin olla onnekas ku näin hyvin tässä käynyt. Ero sekä pimeä ja alkoholitäyttöinen syksy vähä niinku elämän käännekohta jonka avulla, sit saanu rakennettuu ympärille tämmössee joukon joihin turvautua.

Toivottavasti jotai helpotti mun oma avautuminen.
Anna exälles tilaa, mutta jos haluat pysyä sen elämässä, niin älä päästä irti vaa annat sen tehä omat juttunsa ja tuet sitten katsomallas tavalla sitä.
Tekstaat välil kuulumisia tai semmosta. Pahalta tuntuu vaikka näkeminen ekoilla kerroil, mut kyl se siitä ainaki omal kohdal alko normalisoitua.

Lainaus:10.02.2012 Namine_ kirjoitti:
Jos jaksaa muutaman sivun plärätä taakse päin, siellä olen juuri kirjoittanut sanoneeni nykyiselle poikaystävälleni haluavani miettiä asioita. Silloin en oikeasti ollut varma, että haluanko alkaa seurustelemaan hänen kanssaan. Parin viikon päästä tajusin kuitenkin, että seurusteluahan se jo oli, koska en pystynyt tapailemaan enää muita samaan aikaan ilman että se tuntuisi pettämiseltä.
Ei se helppoa oikeasti ole, jos kiinnostuneita jätkiä puskee ovista ja ikkunoista. Pakko siinä on joku jättää nuolemaan näppejään.

Inttileskeys rupeaa jo ahdistamaan. Kolmeen viikkoon ei olla nähty ja jätkä lykkää tapaamista koko ajan (ei aina omasta tahdostaan). Kohta ei tarvii tulla ollenkaan.. Enää koskaan..
Ihan hönttiä seurustella "parhaassa iässä".

"Armeija tekee pojasta puolessa vuodessa miehen, vuodessa poikamiehen", kuuluu sanonta.