Joo jurris tuppaa vähän menemään kaikki päin peetä! :/ siis kyl se mulle anteeks on antanu, eikäs se vihanen mulle oo ollu(tai varmasti oli vähän ees). En oo nyt 4 päivää mitään puhunu sen kans vaan. jotenkin hävettää vaan vieläkin..

Eiköhän se unohdu nopeasti, kun keksit sen kanssa jotakin uutta jutun juurta.

Miksi jotkut ihmiset surevat sitä, että eivät ole enää yhdessä jonkun kanssa, vaikka ovat itse halunneet seurustella? Koska sehän on selvää, että nykyään kukaan ei kuitenkaan tule olemaan koko loppuelämää yhdessä vai kieltävätkö he totuuden? Onneksi itse en harrasta tuollaista.

Lainaus:20.04.2012 Walken kirjoitti:
Miksi jotkut ihmiset surevat sitä, että eivät ole enää yhdessä jonkun kanssa, vaikka ovat itse halunneet seurustella? Koska sehän on selvää, että nykyään kukaan ei kuitenkaan tule olemaan koko loppuelämää yhdessä vai kieltävätkö he totuuden? Onneksi itse en harrasta tuollaista.

Nyt oli kyllä niin hyvä yritys, että on pakko vastata edes jotakin. Jos menet 80-vuotiaana naimisiin ja kuolet viiden vuoden päästä siitä, niin etkö silloin ole ollut "loppuelämäsi yhdessä"?

Lainaus:20.04.2012 Samipppa kirjoitti:

Lainaus:20.04.2012 Walken kirjoitti:
Miksi jotkut ihmiset surevat sitä, että eivät ole enää yhdessä jonkun kanssa, vaikka ovat itse halunneet seurustella? Koska sehän on selvää, että nykyään kukaan ei kuitenkaan tule olemaan koko loppuelämää yhdessä vai kieltävätkö he totuuden? Onneksi itse en harrasta tuollaista.

Nyt oli kyllä niin hyvä yritys, että on pakko vastata edes jotakin. Jos menet 80-vuotiaana naimisiin ja kuolet viiden vuoden päästä siitä, niin etkö silloin ole ollut "loppuelämäsi yhdessä"?

Pointti varmaan oli, että olemattoman pieni osa nuoruuden suhteista kestää hautaan saakka. Noin puolet avioliitoistakin päättyy eroon (nopea selailu netistä, mitään virallista tutkimusta en löytänyt).

Kyllä oli katkeroituneena ja vihaisena paljon paremmin kuin nyt. Nyt kun ei edes tekstiviestiin vastata, niin alkaa vetuttamaan. Itselläni se periaate, että yksi viesti ja jos ei vastata, niin toistakaan ei viestiä en laita - ja sitten iskee ahdistus ja huoli.

Ei olisi pitänyt jatkaa yhteydenpitoa reissun jälkeen, oli se paljon helpompaa individualistiperiaatteella elää, vaikka vähän masentavaa olikin - välllä.

Edit: Toisella tekstiviestillä tuli jo sitten vastausta. Kyllä tämä välillä on niin vaikeata - korvien välissä meinaan.

Lainaus:20.04.2012 DaCapo kirjoitti:
Kyllä oli katkeroituneena ja vihaisena paljon paremmin kuin nyt. Nyt kun ei edes tekstiviestiin vastata, niin alkaa vetuttamaan. Itselläni se periaate, että yksi viesti ja jos ei vastata, niin toistakaan ei viestiä en laita - ja sitten iskee ahdistus ja huoli.

Ei olisi pitänyt jatkaa yhteydenpitoa reissun jälkeen, oli se paljon helpompaa individualistiperiaatteella elää, vaikka vähän masentavaa olikin - välllä.

No kyllä tuo touhu nyt aika paljon terveempään suuntaan vaikuttaa olevan menossa. Tommosten lupausten myötä ei muuta ku katkeroittaa ittensä ja saa aikaan jatkuvan pahan olon. Ei muutaku tsemppiä sulle!

Ei nyt kannata alkaa mitään virlä olettelemaan tekstiviestien perusteella. Itekkin hyvin usein meinaan alkaa kirjottaa tekstaria, mut sit unohdunkin tekemään jotain muuta siinä välissä ja sit tuntia myöhemmin tuleeki viestiä et miksen vastaa. Mitkäs sulla nyt oli ees suunnitelmat ton naisen suhteen?

En oikeastaan edes tiedä. Sen tiedän, ettei tällä kyseisellä naikkosella ole ollut koskaan pitkiä suhteita, mitä lie sitten tarkoittaakaan (hänen kaveriltaan kuullut).

Ei tässä oikeastaan uskalla suunnitella mitään. Pitää elää pään sisällä kahta elämää - entistä kyynistä ja nykyistä pikkaisen iloisempaa, että jos ja kun homma kariutuu, pääsen takaisin vanhaan elämään muutamassa minuutissa - edellisellä kerralla kesti 30 minuuttia.
Olin todella kiukkuinen ja harmissani, mutta ½ tuntia, niin olin ikionnellinen, että sain vanhan elämäni takaisin - tämän kyynisen elämän.

Hän kuitenkin asuu eri paikkakunnalla - jokin 200km jokseenkin. Toisekseen, tapaamiset järjestyy vain kun menen tai oikeastaan pääsen kavereille.
Tämä "juttu" taitaa olla kaikinpuolin tuhoontuomittu, leikitään nyt vielä tovi tätäkin leikkiä ja sen jälkeen kun homma lopahtaa, palaan vanhaan periaatteelliseen elämään/järjestelmään.

Nyt olen alkanut toivomaan, että tämä naikkonen ilmoittaisi, ettei halua olla minun kanssani tekemisissä. Hän ei oikein tunnu olevan halukas vastailemaan viesteihin tai kahteen viimeisimpään.
Elämä oli tosiaan paljon helpompaa ennen, kun ei tarvinnut muiden liikkeitä mietiskellä. Minulle ei tällaiset hommat sovi.

Edit: Ja kuten aina, se että viesteihin ei heti vastata löytyy aina jokin järkevä selitys. Esimerkiksi se, ettei toinen ole vielä herännytkään. Ja vielä täytän tätä palstatilaa turhilla avautumisilla.

Vähän koomista että pari sivua kerrotaan kuinka ei kaipaa naisia ja nyt ensimmäinen kiinnostusta osoittanut vie kaveria kun litran mittaa.

Laita itse piste tuolle. Ei luulisi olevan kovinkaan vaikeeta, varsinkaan kun selvästi tiedostat mikä on järkevin ratkaisu.

Pitäskö 16v niinkö olla oltuna jo montaki muijaa kainalossa? Tuntuu vaan, et aika monella kaverilla on. Oonhan mäki päässy mökkibileissä tyttöihin kiinni, mut suoranaisessa suhteessa en oo ollu vielä kertaakaa.

Lainaus:21.04.2012 Humomies kirjoitti:
Pitäskö 16v niinkö olla oltuna jo montaki muijaa kainalossa? Tuntuu vaan, et aika monella kaverilla on. Oonhan mäki päässy mökkibileissä tyttöihin kiinni, mut suoranaisessa suhteessa en oo ollu vielä kertaakaa.

Miten niin pitäskö? Miksi ihmeessä pitäisi olla? Höpö höpö. Mikään kiire. Toislle tulee aikasemmin, toisille myöhemmin, monesti se ei oo ku tuurista kiinni millon kohalle sattuu. Ite oon 18 ja sama homma, kontaktia on kyllä löytynyt mutta ei varsinaista suhdetta. Turhaan sitä hoppuilemaan, tulee sitten kun tulee.

Lainaus:21.04.2012 Humomies kirjoitti:
Pitäskö 16v niinkö olla oltuna jo montaki muijaa kainalossa? Tuntuu vaan, et aika monella kaverilla on. Oonhan mäki päässy mökkibileissä tyttöihin kiinni, mut suoranaisessa suhteessa en oo ollu vielä kertaakaa.

Olen 21 ja tapaillut yhtä tyttöä ja siinäpä se. Onko minulla kiire? Ei varsinaisesti, lähinnä olisi kiva jos jotain löytyisi mutta siinäpä se. Ei mitään kiirettä vain siksi, että pitäisi ihan pakolla hankkia lisää kokemusta. Sitä paitsi mikä järki siinä on, että pitäisi olla mahdollisimman monesta kokemusta? Jos nyt oikein ilkeästi sanotaan, niin sehän vain kertoo siitä, ettei osaa pitää suhdetta kasassa.

Lainaus:21.04.2012 zonzoy kirjoitti:

Lainaus:21.04.2012 Humomies kirjoitti:
Pitäskö 16v niinkö olla oltuna jo montaki muijaa kainalossa? Tuntuu vaan, et aika monella kaverilla on. Oonhan mäki päässy mökkibileissä tyttöihin kiinni, mut suoranaisessa suhteessa en oo ollu vielä kertaakaa.

Miten niin pitäskö? Miksi ihmeessä pitäisi olla? Höpö höpö. Mikään kiire. Toislle tulee aikasemmin, toisille myöhemmin, monesti se ei oo ku tuurista kiinni millon kohalle sattuu. Ite oon 18 ja sama homma, kontaktia on kyllä löytynyt mutta ei varsinaista suhdetta. Turhaan sitä hoppuilemaan, tulee sitten kun tulee.

Entä jos on 17 eikä ole ollut minkäänlaista kontaktia?

Joo, samoilla kannoilla itsekkin, ei tässä ole kiire vielä mihinkään.

Mä olin muistaakseni 17 kun sain vasta ekaa kertaa kunnolla kontaktia naisiin, 18vuoden iässä olin parhaimmillani, yläasteella ja vielä 16vuotiaanakin tuntui tosi utopistiselta seurustelu omalla kohalla, ihan turhaa kiirehtiä näissä jutuis

Ei siitä kiireestä haittaa ainakaan ole jos on siihen taipumuksia...

Itse olen yli 21 vuotta ja tuo seurustelu minun kohdallani tuntuu todella kaukaiselta, liki mahdottomalta asialta - tai liki ja liki, mahdoton asia se tulee olemaankin.

Mä olin kans 17, kun eka kerran tuli naiseen kontaktia. Olihan se silloin ihan mieltä nostattavaa, kun sai naisilta huomiota ja pystyi edes jotenkin samaistumaan kavereitten panojuttuihin, eikä tarvinnut luimistella ja miettiä, kehtaako myöntää olevansa neitsyt. Seurustellessa menikin sitten johonkin 19-vuotiaaksi asti, kunnes sain viettää taas puoli vuotta sinkkuna.

Jälkikäteen kun miettii, niin olishan noi ajat voinut käyttää muuhun kuin seurusteluun. Sitä kun ehtii harjoittaa myöhemmin ihan kyllästymiseen asti. Nyt on 25 mittarissa ja kohta tulee kuusi vuotta nykyisen ämmän kanssa täyteen.

Itsehän aloin seurustelemaan 16-vuotiaana ja sitä kestikin sen 4 vuotta saman naisen kanssa. Lopulta toinen ei vaan enää jaksanut minua eikä välimatkaa. Nyt oon ollu sinkkuna sen puoli vuotta (ei uskois et siitä on niin kauan jo!) ja onhan tää ihan kivaa kun saa vapaasti tehä mitä lystää.

Jotenki sitä aluksi aatteli ettei vois enää koskaan saada ketään muuta, tai edes haluta. Nyt on kuitenki ollut ihan kivaa pientä säätämistä ja yhen muijan kanssa jotain menossa, en oikein tiedä mitä Pari kertaa ollut yötä ja baarista tulee meikän luokse yöksi jos en oo ketään muuta onnistunu saamaan

Ainoo tossa on se että se on kaverin entinen hoito, ja jotenki sitä ei voi olla ignooraamatta. Mutta enpä jaksa murehtia vielä asioista, elän hetkessä.

Ajatus seurustelusta tuntuu mahdottomalta, koska en ole käytännössä ikinä tuntenut yhtäkään tyttöä. Koulussa monella on näitä porukoita joihin kuuluu paljon kavereita joista osa on tyttöjä. Minä en kuulu sellaiseen.

Seven: Sun kirjoituksista saa kuvan, ettet ole tyytyväinen parisuhteeseesi. Haluaisitko kertoa lisää?

Itse rupesin seurustelemaan ensimmäistä kertaa 17-vuotiaana, ja sen saman kanssa pysyin melkein viisi vuotta. Sitten vain alkoi tuntua siltä, että ei jaksa enää katsella sitä samaa naamaa ja että olimme teini-iässä aika samanlaisia, mutta kehityimme vuosi vuodelta eri suuntaan. Tuntui kuin olisin tuhlannut nuoruuttani siinä parisuhteessa.

Lainaus:23.04.2012 rioter kirjoitti:
Seven: Sun kirjoituksista saa kuvan, ettet ole tyytyväinen parisuhteeseesi. Haluaisitko kertoa lisää?

Kyllä mä oon ihan tyytyväinen niin kauan kuin muija pysyy poissa jaloista hääräämästä. Aiempiin parisuhteisiin en ole ollut tyytyväinen juurikin siitä syystä, kun akat ei osaa antaa tarpeeksi tilaa miehelle. Aina pitäisi olla tekemässä jotain yhdessä, eikä saisi mennä oman mielen mukaan, jos siltä tuntuu. Nykyinen akka ei juurikaan rajoita mun menemisiä tai tekemisiä, joten ihan hyvin menee.

Ei siinä, pitäähän niitä kompromisseja miehenkin tehdä. Esimerkiksi muija saa kyllä katsoa mun telkkarista ne Salkkarinsa, jos ei mene päällekkäin lätkämatsien kanssa.

Lainaus:23.04.2012 Seven kirjoitti:
Ei siinä, pitäähän niitä kompromisseja miehenkin tehdä.

Tuo sattui. Melkein hyppäsin ikkunasta ulos kun luin tuon. Annapas kun selvitän olenko ymmärtänyt tämän oikein. Jos olet parisuhteessa, sinun pitää luopua joistain asioista. Se kuuluu parisuhteeseen. Ja... parisuhde kuuluu elämään. Oksensin hieman. Jos joudut tekemään kompromisseja parisuhteessa ja luopumaan asioista, onko parisuhde toimiva? Eikö parisuhteen ideana ole lisätä elämään jotain, ei suinkaan lisätä ja ottaa pois? Ei siinä mitään, hyväksyn kyllä jos haluat luopua asioista jotta voit roikkua yhdessä (1) ihmisessä. Itselleni ajatus on absurdi. Tuntuu jotenkin käsittämättömältä että hirvittävä määrä ihmisiä valittaa parisuhteistaan vaikka vastaus niiden korjaamiseksi on naurettavan helppo.

SINÄ ET TARVITSE PARISUHDETTA. Parisuhde ei tuo elämääsi mitään mitä sinulla ei jo nyt voisi olla. Tämä on niin helppo asia ja silti ihmiset eivät halua uskoa tätä vaan tekevät asiat vaikeimman kautta. Mitä ihmettä?