Nyt kun tuo viikonloppu kavereilla on vedetty jalkojen alta ja eikä tuota naikkostakaan näe vähään aikaan, niin alan olla valmis kovimpaan homman pilaamisoperaatioon koskaan, jotta tämä hermostuisi minuun.

Kyllä rupee huolestuttaa tää omakin ihastuksesta yli pääseminen ku kattelee kuinka joillain menny useita kuukausia ellei vuosia päästä yli. No ei siinä - ite oon edenny jo aika paljon ja vaikka vielä päivittäin onkin mielessä useaan otteeseen ei elämä maistu niin pahalta kumminkaan enään ja alkaa nauttia muistaki asioista mitä on.

Eilen salilla ollessa oli samaa aikaa semmonen todella nätti ja mukavan olonen tyttö vaikken mitää jutellukaan, mutta oli tullut äitinsä kanssa treenaamaan ja muhun vetoo tommoset kiltit tytöt (semmosen kuvan sain) en tiiä miks. Tuntuu vaan, että kiinnostus on aika korkeella tätä tyttöä kohtaan, eikä treenaamisesta meinannut tulla mitään ku kattelin vaan sitä ja yritin luoda jotain katsekontaktia.. Eilen yömyöhään etin facebookista, mutten löytänyt. Kai se on vaan tyydyttävä taas tähän mitä on..

Joo, näin kevään aikana kyllä ihastuu helposti. Mutta en ole oikein uskaltanut mennä juttelemaa. Aina on ollut vähän semmoinen huono tilanne..

Mutta eihän tässä mihinkään kiire ole, kyllä sitä ehtii.

Dacapolle omistettu linkki: http://www.youtube.com/watch?v=D_Vg4uyYwEk

Katso noin. kohdasta 1.35 alkaen.


HUOM! Tiedän kyllä että pätkä on fiktiota ja otettu elokuvasta. Syy miksi linkkaan tuon on se että en jaksa enää sanoa itse mitään tähän tilanteeseen vaikka mieli tekisi. Kyllä se ihminen joka tuon puheen käsikirjoitti on keksinyt kuitenkin loistavan sanoman.

Kyllä minun elämäni on siinä pisteessä, että minä päivänä tahansa saatan löytää itseni junan puskurista tahrana.

No se ei ole keneltäkään pois. Happy trails.

Tekisi mieleni kirjoittaa DaCapolle pitkä ja hieno tarina, mutta en vaan kehtaa tällä kertaa. Mitä nyt olen noita sinun juttuja täällä lukenut niin saan semmoisen kuvan että sinulle menee paljon paremmin kuin minulla joka suhteessa.

Lainaus:08.05.2012 TomCats kirjoitti:
Tekisi mieleni kirjoittaa DaCapolle pitkä ja hieno tarina, mutta en vaan kehtaa tällä kertaa. Mitä nyt olen noita sinun juttuja täällä lukenut niin saan semmoisen kuvan että sinulle menee paljon paremmin kuin minulla joka suhteessa.

En voi uskoa, että kenelläkään voisi mennä noin huonosti.
DaCaponkin ongelmana on selvästi vain ja ainoastaan hänen oma itsetuntonsa.

Minulla ei ole omaa elämää, ei unelmia ei mitään. Elämäni on kavereiden varassa.

^ Noin minäkin joskus ajattelin. Kasvatin kivekset ja nyt kylven sekä omassa elämässä että kavereissa :|

Minullapa ei ole kavereita.

Lainaus:08.05.2012 GoldenSnak3 kirjoitti:
^ Noin minäkin joskus ajattelin. Kasvatin kivekset ja nyt kylven sekä omassa elämässä että kavereissa :|

Minä en halua muita kavereita mitä minulla on jo. En voisi kuvitellakkaan itselleni muita kavereita, koska heidän kanssaan oleminen ei olisi koskaan samanlaista kuin nykyisten, joten en tulisi koskaan toimeen muiden kanssa.

Naikkonenkin soitteli tossa, etten saisi olla masentunut - ehkä se vähän piristi että hän soitti, mutta ei se poista tuskaa siitä, että vietän taas viikonlopun kotona neljän seinän sisällä ja kaukana kavereista (ja tästä naikkosesta). Tiedossa siis samaa tylsää ja pahvin makuista BF3 räpläämistä PC:llä - ei vois enempää masentaa tuleva viikonloppu.

Lainaus:08.05.2012 DaCapo kirjoitti:

Lainaus:08.05.2012 GoldenSnak3 kirjoitti:
^ Noin minäkin joskus ajattelin. Kasvatin kivekset ja nyt kylven sekä omassa elämässä että kavereissa :|

Minä en halua muita kavereita mitä minulla on jo. En voisi kuvitellakkaan itselleni muita kavereita, koska heidän kanssaan oleminen ei olisi koskaan samanlaista kuin nykyisten, joten en tulisi koskaan toimeen muiden kanssa.

Naikkonenkin soitteli tossa, etten saisi olla masentunut - ehkä se vähän piristi että hän soitti, mutta ei se poista tuskaa siitä, että vietän taas viikonlopun kotona neljän seinän sisällä ja kaukana kavereista (ja tästä naikkosesta). Tiedossa siis samaa tylsää ja pahvin makuista BF3 räpläämistä PC:llä - ei vois enempää masentaa tuleva viikonloppu.

Kannattaa varoa. Se nainen saattaa nostaa sut tuolta luomastasi epätoivon alhosta. Tai jos ei se niin joku toinen. Jotkut ihmiset on semmosia. Muista periaatteet. Jonkinlainen siveysvyö kannattaa hommata.

Lainaus:08.05.2012 DaCapo kirjoitti:
ei vois enempää masentaa tuleva viikonloppu.

Me haluamme auttaa, mutta aktiivinen negatiivisuutesi ei juuri anna jalansijaa kehitykselle. Jos vaikka perustaisimme vaikka jonkin tukiryhmän sinulle? Mitä oikeastaan haluat meidän sanovan? Kertovan sen mitä haluat kuulla, eli "kylläpä on ikävästi asiat sinulla, voi voi, kyllä se siitä"? Vai haluatko että kerromme totuuden? Mitä sinä haluat? Kerro minulle millaista elämää sinä haluaisit elää, yksityiskohtaisesti. Kerro myös, haluatko elää sitä oikeasti vai haluatko olla uhri koko lopun elämääsi. Vastausten perusteella tulemme selvittämään tulevaisuutesi.

Haluan kuulla vain totuuksia, en vanhoja kliseitä, joita kuulee aina.
Minä olen henkisesti hyvin sitkeä tapaus - itse en jaksa enkä ole kiinnostunut tekemään asioitteni eteen mitään, koska on helpompaa vain kärsiä.
Minä en usko liirumlaarumii paremmasta tulevaisuudesta - minulla ei ole tulevaisuutta: ei töitä, ei tutkintoa, ei naista ja eikä varmaan kavereitakaan muutaman vuoden kuluttua sisällä.

Kuulostan negatiiviselta, mutta minun osalta puhutaan realismista - itse olen todella hankala, koska en kuuntele koskaan muita, vaan uskon kaiken mitä itse itselleni sanon (tarkoittaen sitä henkistä puolta).

Olen epäsosiaalinen (sosiaalifobia; ei virallista diagnoosia), vihaan itseäni kaikin puolin, eikä minulla ole syytä olla vihaamatta itseäni. Ihmisiin en luota juurikaan, epäilen aina kaikkia, myös kavereitakin välillä.
En minä edes tiedä millaista elämää haluaisin elää - ehkä se, että olisin henkisesti tasapainoinen olisi varmaan se mitä kaipaisin, valitettavasti siihen asiaan vaikuttaminen minun osalta on mahdotonta, koska en ole halukas tekemään mitään minkään eteen.

Niin, mitä oikeastaan haluat meiltä Da Capo? Olemme antaneet jo monenlaista analyysiä ja ehdotusta tilanteestasi. Onko niillä mitään vaikutusta? Näyttää siltä, että vastaat aina samalla tavalla kaikkeen tai jätät huomiotta. Et halua mitään muutosta, mutta kovasti kyllä avaudut. Yritätkö vain levittää ahdistustasi?

@Da Capo: Niissä vanhoissa kliseissä on yllättävän usein jotain totuuttakin. En minäkään niitä joskus jaksanut uskoa, mutta sitten monissa vanhoissa viisauksissa on alkanut iän myötä alkaa nähdä ihan oikeaakin viisautta eikä pelkästään kliseisiä sanoja.

En kuitenkaan ymmärrä mikä estää sinua tekemästä toisin mitä meinaat tehdä esim. bf:n peluun sijasta teet jotain muuta rentoudu, joogaa tai mene kavereittesi kanssa tee jotakin mistä itse tykkäät äläkä sitä mistä et tykkää. Kannattaa yrittää tsempata tosissaan, yritä parantaa itseluottamustasi miettimällä hyviä puoliasi jne... niitä löytyy varmasti kunhan vain yrität me muut emme pysty auttamaan määräänsä enempää. Ainoastaan sinä itse pystyy näkemään oikean sinäsi ja sitä kautta haivaitsemaan millainen haluat olla, ja tekemään muutoksen

Lainaus:08.05.2012 DaCapo kirjoitti:
Haluan kuulla vain totuuksia, en vanhoja kliseitä, joita kuulee aina.
Minä olen henkisesti hyvin sitkeä tapaus - itse en jaksa enkä ole kiinnostunut tekemään asioitteni eteen mitään, koska on helpompaa vain kärsiä.
Minä en usko liirumlaarumii paremmasta tulevaisuudesta - minulla ei ole tulevaisuutta: ei töitä, ei tutkintoa, ei naista ja eikä varmaan kavereitakaan muutaman vuoden kuluttua sisällä.

Kuulostan negatiiviselta, mutta minun osalta puhutaan realismista - itse olen todella hankala, koska en kuuntele koskaan muita, vaan uskon kaiken mitä itse itselleni sanon (tarkoittaen sitä henkistä puolta).

Olen epäsosiaalinen (sosiaalifobia; ei virallista diagnoosia), vihaan itseäni kaikin puolin, eikä minulla ole syytä olla vihaamatta itseäni. Ihmisiin en luota juurikaan, epäilen aina kaikkia, myös kavereitakin välillä.
En minä edes tiedä millaista elämää haluaisin elää - ehkä se, että olisin henkisesti tasapainoinen olisi varmaan se mitä kaipaisin, valitettavasti siihen asiaan vaikuttaminen minun osalta on mahdotonta, koska en ole halukas tekemään mitään minkään eteen.

Se että olet aina tehnyt niin/olet vain sellainen on tekosyysi josta pidät kiinni ettei sinun tarvisisi muuttua. Totuus on että sinulla on kaksi vaihtoehtoa joko jatkat samaan rataan itkien surkeaa kohtaloasi tai hoidat asiat kuntoon, kumman valitset?

Ärräyh. Ihme älykääpiön kanssa oli juttuu, no jätin sen mun mielest iha asiallisesti ja selvästi. Tuli sit äskö faces kyselee paripäivää jätön jälkee, "nii oliks tää nyt tässä". Onko se nyt niin vaikea ymmärtää? Vastan vaa, että "kyl oli" ja se oli "jaa mäku luulin" ja hiljaisuus...

Ei täs muuta ku tämmönen avautuminen, ku iha puun takaa voi tulla tommosta kyselee, ku ittelle oli niin selvä. Ja tein sen selvästi. I think so

Niin, ei tämä elämä tällaisenaan mitään herkkua olekkaan, mutta ei tässä vaihtoehtoja olekkaan - se mitä pään sisällä tapahtuu, ratkaisee myös sen mitä teen ja miten toimin. En pysty ajattelemaan itsestäni positiivisesti, en missään asiassa - minussa ei ole hyviä piirteitä tai puolia, vaikka joku niin yrittäisikin väittää.

Kun pään sisällä kaikki ei ole kunnossa, ollaan siinä tilanteessa missä minä olen. Ja se on totta, että minä vain minä itse voin vaikuttaa itseni tulevaisuuteen, mutta kun uskoa eikä halua ole tulevaisuuten, niin hyvin vaikea on mitään myös tehdä - iloitsen hyvin harvoin mistään asioista muutenkaan, paitsi se, että kaverit kutsuvat vieraaksi kotiinsa.

Lainaus:08.05.2012 silents kirjoitti:
Ärräyh. Ihme älykääpiön kanssa oli juttuu, no jätin sen mun mielest iha asiallisesti ja selvästi. Tuli sit äskö faces kyselee paripäivää jätön jälkee, "nii oliks tää nyt tässä". Onko se nyt niin vaikea ymmärtää? Vastan vaa, että "kyl oli" ja se oli "jaa mäku luulin" ja hiljaisuus...

Ei täs muuta ku tämmönen avautuminen, ku iha puun takaa voi tulla tommosta kyselee, ku ittelle oli niin selvä. Ja tein sen selvästi. I think so

Noh, voihan olla jotain halua varmistaa, että varmasti oli loppuun asti mietitty juttu tjsp.

Sinulla on nyt loputtomasti vaihtoehtoja, mutta tarkastellaanpa nyt kahta niistä. Tee lista asioista, jotka ovat elämässäsi hyvin, joista olet kiitollinen. Mitä itsestäänselvempiä ne sinulle ovat, sen parempi.
"Minulla on loistava terveys, koti, ruokaa, kavereita, harrastuksia..."
Jos teet tätä säännöllisesti, olet kiitollisuuden tilassa jatkuvasti. Voitko kuvitella?

Seuraava suuri harppaus on ns. tarinasi uudelleenkirjoittaminen. Jos voit tehdä tämän säännöllisesti, tulet aivan taatusti muuttamaan elämäsi. Se vaatii hieman uskoa. Idea tässä on se, että olet kertonut itsellesi negatiivista tarinaa ties kuinka monta vuotta. Se on ajanut sinut siihen missä olet nyt. Nyt kun muutat sen positiiviseksi, alat elämään onnellisemmin.

Lainaus:09.05.2012 DaCapo kirjoitti:
Niin, tämä elämä tällaisenaan on herkkua , ja vaihtoehtoja on loputtomasti - se mitä pään sisällä tapahtuu, ratkaisee myös sen mitä teen ja miten toimin. Pystyn ajattelemaan itsestäni ainoastaan positiivisesti, kaikessa mitä teen - minussa on vain upeita piirteitä tai puolia.

Kun pään sisällä kaikki on kunnossa, ollaan siinä tilanteessa missä minä olen. Ja se on totta, että minä vain minä itse voin vaikuttaa itseni tulevaisuuteen, ja kun uskoa ja halua on tulevaisuuteen, niin hyvin helppoa on kaikkea myös tehdä - iloitsen jatkuvasti pienistäkin asioista, erityisesti siitä, että kaverit kutsuvat vieraaksi kotiinsa.

Tämä toimii siten, että aina kun sanot jotain johon uskot, alat etsimään todisteita sille. Kutsutaan tätä luomiseksi. Mieti mitä asioita haluaisit elämässäsi olevan ja kerro niiden jo tapahtuvan. Kymmenet naiset lähettävät päivittäin sinulle viestiä, että tulisit heidän luokseen harrastamaan seksiä? Lisää se tarinaasi. Tarina kannattaa sanoa ääneen peilin edessä. Innostu tehdessäsi tämän. Kun heräät, käy läpi kiitollisuuslistasi ja tarinasi ennen kuin stressaantunut mielesi alkaa kertomaan kuinka "taas tulossa ikävä päivä, pitää tehdä tylsiä asioita". Joka kerta kun negatiivisuus yrittää tulla kehiin sanot "oikeastaan mun elämä on mahtavaa" ja voit sanoa negatiivisten asioiden vastakohdan (ei tarvitse tosin ääneen sanoa).

Lainaus:09.05.2012 DaCapo kirjoitti:
...En pysty ajattelemaan itsestäni positiivisesti, en missään asiassa - minussa ei ole hyviä piirteitä tai puolia, vaikka joku niin yrittäisikin väittää.

...

Entä se kroppa? Sanoit treenannees salilla jo kolmisen vuotta. Ellet sitten siellä jotain ihan ihmeitä haahuile, niin sulla pitäis olla paljon keskitasoa parempi kroppa ja voimaakin löytyy. Eikö se oo jo hyvä puoli?

Pitkään aikaan en ole tänne taas kirjoittanut.
Jotkut saattavat muistaa naiskarkottimen, jonka ihastukset lähtevät aina pois maasta. That's me.

Mutta asiaan.
Nyt ei ole ollut pitkään aikaan minkäänlaista säätöä kenenkään kanssa ja se tuntuu oudolta. Ei edes ihastusta. Kuitenkin baareissa tulee käytyä, mutta jotenkin itse vierastan kännissä/kännisiä iskemistä.
Pitää varmaan vaan toivoa, että pääsisi kouluun ja uuteen kaupunkiin syksyllä, ni saisi vähän piristystä tähänkin arkeen.

@DaCapo, kun olet siellä sillan reunalla, tee voltti. Eihän tollasta teiniangstausta "aikuiselta" miehelta kuunnella...