....

Lainaus:05.07.2012 DaCapo kirjoitti:
Vanha kunnon "asennekysymys". Kyllä se on realitettikysymys, eikä mitään muuta.

Näytät varmasti tältä, sillä muutan "realitettikysymys" ei tule kuuloonkaan.

Ei se pelkkä naama, vaan jos ruman naaman lisäksi omistaa surkean psyykkeen, niin realitetti on selvä. Mutta olenhan tuon jo monesti kertonutkin.

Lainaus:05.07.2012 DaCapo kirjoitti:
Ei se pelkkä naama, vaan jos ruman naaman lisäksi omistaa surkean psyykkeen, niin realitetti on selvä. Mutta olenhan tuon jo monesti kertonutkin.

Niin, about jokaisessa viestissä, jonka olet tänne kirjoittanut.

Missä kohtaa ajattelit hyväksyä sen, ettet todellisuudessa ole ollenkaan ok asian kanssa ja että todellisuudessa yrität koko ajan pyytää apua? Jos satuit huomaamaan, erittäin moni olisi itse asiassa valmis auttamaan. Mutta omat defenssisi ja äärimmäinen jääräpäisyytesi eivät ainakaan edesauta tätä proggista.

Mikä niissä tytöissä nyt oikeasti on niin pelottavaa? Ei niille tarvitse puhua yhtään sen ihmeellisempään sävyyn kuin miehillekään. Ja mikäli joskus saa osakseen pilkkaa, ei siitä tarvitse masentua yhtään sen enempää kuin miehiltä saatuun sellaiseen. Sen verran selkärankaa tulisi löytyä, että osaisi olla välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat.

Heitetäänpä peliin vielä toinenkin realiteetti omasi lisäksi: huonosta psyykestä on mahdollista päästä eroon. Capice?

En tule juttuun ihmisten kanssa, oli ne sitten miehiä tai naisia. Itselläni on jonkinasteinen sosiaalifobia, enkä ole koskaan oikein osannut pukea sanoiksi, miltä itsestäni tuntuu ajatellakaan läheisempää tuttavuutta naisen kanssa. Mutta naisen saaminen on mahdotonta, jos ei muutenkaan pärjää ihmisten kanssa - poislukien kuitenkin kaverini.

Kuinka sä ne kaveris hankit?

Lainaus:05.07.2012 DaCapo kirjoitti:
En tule juttuun ihmisten kanssa, oli ne sitten miehiä tai naisia. Itselläni on jonkinasteinen sosiaalifobia

Keskitä huomiosi tähän. Haasteesi ei todellakaan ole seksin saamisessa, ehei. Todellinen mahdollisuutesi piilee siinä, kuinka kehittää sosiaalisuuttasi. Minä en välitä kuka tai mikä olet, siihen on eräs keino joka toimii aivan varmasti. On täysin yhdentekevää mitkä olosuhteet ovat ja mitä haluat käyttää tekosyynä, jos olet säännöllisesti sosialisoimassa ihmisten kanssa, tulet väistämättä kehittymään siinä. Se pätee tähän elämän osa-alueeseen aivan kuten kuntosalitreeneihinkin. Säännöllinen harjoittelu. Pakota siis itsesi tilanteisiin joissa joudut keskustelemaan tai muuten toimimaan ihmisten parissa. Sinusta tuntuu nyt helpolta välttää noita tilanteita, haluat elää mukavuusalueella. Siinä ei ole mitään väärää, jokainen meistä haluaisi elää siellä. Valitettavasti ainoa todellinen kehitys tapahtuu mukavuusalueen ulkopuolella. Huippukunnon saavuttaminen, ei se tule ilman kärsimystä ja mukavuudesta luopumista. Myöskään mitkään muut taidot tai kyvyt eivät ole yleensä tulleet ilman harjoittelua. Haluaisitko joku päivä olla sosiaalinen?

Lainaus:Mutta naisen saaminen on mahdotonta, jos ei muutenkaan pärjää ihmisten kanssa - poislukien kuitenkin kaverini.

Saaminen?

Kaverini (huom. yksikössä) olen hankkinut ala-asteelta, tietenkin hänen tyttöystävänsä, no, kai hänetkin voi jollakin tapaa laskea kaverikseni ja ei ole varmaan epäselvää, miten hänet tunnen.

Itseni pakottaminen sosiaalisiin tilanteisiin; ei toimi - olen niin kyyninen ja pessimistinen ihminen, että itseni kannustaminen toimii vain huonompaa suuntaa eli aiheutan vain lisää tuskaa pääni sisälläni. Toisekseen, jos ja kun ihmisten ilmoille menen, minulla on oltava painava syy, etten huvikseni lähde mihinkään - ainoa tietenkin jos pääsisi aikuiskoulutukseen syksyllä tai työ, niin olisi se syy lähteä tuonne, mutta muuten ei.
Mitä enemmän näen normaaleja, sosiaalisia ihmisiä tuolla liikenteessä, sitä enemmän tunnen katkeruutta, etenkin jos näen pareja tai miehiä iskemässä naisia (mikä on varmaan tullut jo monille selväksi).

En kyllä enää tiedä haluanko olla sosiaalinen - todella hyvä kysymys, olenko jo ajautunut niin paljon omiin maailmoihini ja aatteisiini, että pystynkö näkemää maailmaan ihmisystävällisin silmin. Tietty on ne onnellisuuden hetket, kun näen kavereitani - ne on niitä ainoita positiivisia asioita elämässäni.


Naisen saaminen eli toisin sanoen naiminen.

PPläiset huomio. On ollu tässä yhen naisen kaa juttua ja menny asiat pidemmällekki mut en kyllä antanu sille vaan jätin sen vähä ns. "kitumaan" parin tunnin esileikin jälkeen. (huvikseni siis). Nyt se kiertää kylillä panemassa muita jannuja ja kertoo siitä mulle. Mikä logiikka? Mua ei kiinnosta hevon *****akaan mitä se tekee, mutta miksi se kertoo mulle?

Lainaus:06.07.2012 GoldenSnak3 kirjoitti:
PPläiset huomio. On ollu tässä yhen naisen kaa juttua ja menny asiat pidemmällekki mut en kyllä antanu sille vaan jätin sen vähä ns. "kitumaan" parin tunnin esileikin jälkeen. (huvikseni siis). Nyt se kiertää kylillä panemassa muita jannuja ja kertoo siitä mulle. Mikä logiikka? Mua ei kiinnosta hevon *****akaan mitä se tekee, mutta miksi se kertoo mulle?

Haluaa "kostaa" sulle tekemällä sut mustasukkaseks.

^ Näin mäki aattelin, mutta se tietää ettei mul oo tunteita sitä kohtaan ni ei mua oikeestaan kauheemmin kiinnosta ja luulis senki tajuuvan sen. Saa nähä jos failaan ja meenki ihastumaan siihen ni saattaa kyl tehä kipeetä.

Lainaus:06.07.2012 DaCapo kirjoitti:
Kaverini (huom. yksikössä) olen hankkinut ala-asteelta, tietenkin hänen tyttöystävänsä, no, kai hänetkin voi jollakin tapaa laskea kaverikseni ja ei ole varmaan epäselvää, miten hänet tunnen.

Itseni pakottaminen sosiaalisiin tilanteisiin; ei toimi - olen niin kyyninen ja pessimistinen ihminen, että itseni kannustaminen toimii vain huonompaa suuntaa eli aiheutan vain lisää tuskaa pääni sisälläni. Toisekseen, jos ja kun ihmisten ilmoille menen, minulla on oltava painava syy, etten huvikseni lähde mihinkään - ainoa tietenkin jos pääsisi aikuiskoulutukseen syksyllä tai työ, niin olisi se syy lähteä tuonne, mutta muuten ei.
Mitä enemmän näen normaaleja, sosiaalisia ihmisiä tuolla liikenteessä, sitä enemmän tunnen katkeruutta, etenkin jos näen pareja tai miehiä iskemässä naisia (mikä on varmaan tullut jo monille selväksi).

En kyllä enää tiedä haluanko olla sosiaalinen - todella hyvä kysymys, olenko jo ajautunut niin paljon omiin maailmoihini ja aatteisiini, että pystynkö näkemää maailmaan ihmisystävällisin silmin. Tietty on ne onnellisuuden hetket, kun näen kavereitani - ne on niitä ainoita positiivisia asioita elämässäni.


Naisen saaminen eli toisin sanoen naiminen.

Sä vaan kaivat aina omaa kuoppaas syvemmälle ja sitten vielä ihmettelet kun muut kusevat ja paskovat sinne.

Lainaus:06.07.2012 DaCapo kirjoitti:
Kaverini (huom. yksikössä) olen hankkinut ala-asteelta, tietenkin hänen tyttöystävänsä, no, kai hänetkin voi jollakin tapaa laskea kaverikseni ja ei ole varmaan epäselvää, miten hänet tunnen.

Itseni pakottaminen sosiaalisiin tilanteisiin; ei toimi - olen niin kyyninen ja pessimistinen ihminen, että itseni kannustaminen toimii vain huonompaa suuntaa eli aiheutan vain lisää tuskaa pääni sisälläni. Toisekseen, jos ja kun ihmisten ilmoille menen, minulla on oltava painava syy, etten huvikseni lähde mihinkään - ainoa tietenkin jos pääsisi aikuiskoulutukseen syksyllä tai työ, niin olisi se syy lähteä tuonne, mutta muuten ei.
Mitä enemmän näen normaaleja, sosiaalisia ihmisiä tuolla liikenteessä, sitä enemmän tunnen katkeruutta, etenkin jos näen pareja tai miehiä iskemässä naisia (mikä on varmaan tullut jo monille selväksi).

En kyllä enää tiedä haluanko olla sosiaalinen - todella hyvä kysymys, olenko jo ajautunut niin paljon omiin maailmoihini ja aatteisiini, että pystynkö näkemää maailmaan ihmisystävällisin silmin. Tietty on ne onnellisuuden hetket, kun näen kavereitani - ne on niitä ainoita positiivisia asioita elämässäni.


Naisen saaminen eli toisin sanoen naiminen.

Täytyypä ihan rehellisyyden nimissä myöntää, että kaikki mitä Dacapo kirjoittaa... tunnistan siitä myös itseni. Esim tämä kyseinen teksti liippaa läheltä omaa persoonaa

en lähde ulos, jos ei ole mitää asiaa kauppaan tai tärkeetä menoa muualle, jos lähden tonne vaan hengaileen, tulee jotenkin epämääräinen vaikutelma itselle.. jotenkin tyhjä tunne

Lainaus:06.07.2012 mega-krapula kirjoitti:

Täytyypä ihan rehellisyyden nimissä myöntää, että kaikki mitä Dacapo kirjoittaa... tunnistan siitä myös itseni. Esim tämä kyseinen teksti liippaa läheltä omaa persoonaa

Teillä on varmaan jokin kehityshäiriö. Saattaa olla esim. eristäytyvä tai estynyt persoonallisuushäiriö.

Lainaus:06.07.2012 mega-krapula kirjoitti:

en lähde ulos, jos ei ole mitää asiaa kauppaan tai tärkeetä menoa muualle, jos lähden tonne vaan hengaileen, tulee jotenkin epämääräinen vaikutelma itselle.. jotenkin tyhjä tunne

Sen ei tarvitse olla mitään ihmeellistä. Mene vaikka rannalle ottamaan aurinkoa kun on hyvä ilma. Sinne voi yhtä hyvin mennä yksinkin + voisit katella vähäpukeisia naisia tietokoneesi ruutua lukuunottamatta.

Lainaus:06.07.2012 mega-krapula kirjoitti:
en lähde ulos, jos ei ole mitää asiaa kauppaan tai tärkeetä menoa muualle, jos lähden tonne vaan hengaileen, tulee jotenkin epämääräinen vaikutelma itselle.. jotenkin tyhjä tunne

No joo, pakko myöntää että itsekin kärsin tästä...
En kehtaa yleensä lähteä edes kavereiden luokse kun he pyytävät sinne. Jotenkin nolottaa vain olla ihmisten ilmoilla.

Lainaus:07.07.2012 MegaRekyyli kirjoitti:
Exän kanssa ollaan nyt taas jälleen kerran niillä hämärän rajamailla kun kumpikaan ei ole ihan varmoja missä mennään.

Mitä sinä haluat tuolta suhteelta?

Ei vitsi samaa sontaa vieläki.. dacapo tee jotain äläkä valita täälä, ei viddu sentää.

Lainaus:07.07.2012 kvlturisti kirjoitti:

Lainaus:07.07.2012 MegaRekyyli kirjoitti:
Exän kanssa ollaan nyt taas jälleen kerran niillä hämärän rajamailla kun kumpikaan ei ole ihan varmoja missä mennään.

Mitä sinä haluat tuolta suhteelta?

Tärkeämpää olisi tietää, että mitä hän haluaa. Vaikuttaa siltä, että hän haluaa vain olla pelkkä petikaveri ilman sitoutumista.


E: Kannattaa kysyä suoraan, että missä mennään ja miten haluatte jatkaa tosta.

-

Lainaus:10.07.2012 MegaRekyyli kirjoitti:
Kysyin suoraan ja empimisen jälkeen totesi että haluaa olla pelkkä petikaveri.

Paras vaihtoehto mitä miehelle voi suoda - ei vastuuta suhteen ylläpitämisestä, mutta saa silti seksiä.

Äh, taas olen kaveriporukan vihoviimeisiä sinkkuja.
Tää on tää kesä just tätä.

Lainaus:10.07.2012 DaCapo kirjoitti:

Lainaus:10.07.2012 MegaRekyyli kirjoitti:
Kysyin suoraan ja empimisen jälkeen totesi että haluaa olla pelkkä petikaveri.

Paras vaihtoehto mitä miehelle voi suoda - ei vastuuta suhteen ylläpitämisestä, mutta saa silti seksiä.

Tai sitten ei, jos kaipaa suhteelta muutakin kuin seksiä. Seksi ilman tunteita on yliarvostettua.

No, mitä kaverilta kuullut, niin suhteessa sen alkuinnostus, joka kestää maksimissaan sen vuoden, saattaa olla ihan nastaa, mutta sen jälkeen se alkaa olemaan pakkopullaa - intohimo ja kaikki muukin laantuu.