Ei siiis mitään pakkojutttua oo. Mut kuukaus oltu erottuna exän kanssa ja jos mukava tyttö tulee juttelemaan niin pitäiskö työntäää pois? Ei se treffeille meno tarkota suoraan et aletaan seurustelee. Ja kyllähän sitä hyvii kavereita voi aina saada. ei se haittaa jos on seuraa oli sitten tyttö tai poika

^No lähinnä tässä hieman haisee se, että et ole tainnut ihan päästä edellisestäkään yli niin silloin on harvemmin järkevää lähteä heti uutta suhdetta väkertämään. Tulee ns. laastari-ilmiö, ja se ei ole kovinkaan reilua tätä laastariksi valitsemaasi naistakaan kohtaan. Esim.

Lainaus:No ei muuta vaan kun toipumaan tästä.. voi viedä aikaa. Toivon vaan et mahdollisimman nopeesti löytyis uus kulta.. ikävää nukkua yksin..

lainauksesta tulee lähinnä mieleen että uusi nainen pitäisi nyt löytyä sen takia että yksin nukkuminen on kurjaa, ei kuulosta kovinkaan vakuuttavalta pohjalta, jolle rakentaa uutta ihmissuhdetta.
Kannattaisi siksi ehkä hetken aikaa ihan reilusti sinkkuilla ja olla yksin, jotta sekin puoli onnistuisi ja jottei tarvitsisi suhteisiin juosta ihan vain sen takia, että yksinnukkuminen masentaa.

Näistä edellissivun ikäeroista tuli mieleen yks tyyppi, joka oli täyttämässä 21 ja muija pääsemässä 8:lta. Eli ihan terveellä pohjalla sekin suhde oli. Tai on edelleen, en tiedä ovatko vielä yhdessä.

Mut sitten taas mitä vanhemmaksi tulee niin eipä tommonenkaan ikäero tunnu enää paljolta. Nimim. "Säädin 8 vuotta vanhemman muijan kanssa"

Lainaus:24.09.2012 Fautum kirjoitti:
^No lähinnä tässä hieman haisee se, että et ole tainnut ihan päästä edellisestäkään yli niin silloin on harvemmin järkevää lähteä heti uutta suhdetta väkertämään. Tulee ns. laastari-ilmiö, ja se ei ole kovinkaan reilua tätä laastariksi valitsemaasi naistakaan kohtaan. Esim.

Lainaus:No ei muuta vaan kun toipumaan tästä.. voi viedä aikaa. Toivon vaan et mahdollisimman nopeesti löytyis uus kulta.. ikävää nukkua yksin..

lainauksesta tulee lähinnä mieleen että uusi nainen pitäisi nyt löytyä sen takia että yksin nukkuminen on kurjaa, ei kuulosta kovinkaan vakuuttavalta pohjalta, jolle rakentaa uutta ihmissuhdetta.
Kannattaisi siksi ehkä hetken aikaa ihan reilusti sinkkuilla ja olla yksin, jotta sekin puoli onnistuisi ja jottei tarvitsisi suhteisiin juosta ihan vain sen takia, että yksinnukkuminen masentaa.

No olenkin miettinyt asiaa.. ja tuo on totta. Peruin treffimme ja sanoin, että ollaan yhteydessä kavereina. Tajusin, että tämä vain satuttaisi häntä. Eli tein päätöksen, että ainakin intin loppuun, eli lopppuvuoden olen ihan tälleen. Sit katon jos tyttöä viel kiinnostaa nii katotaa jos jotain vois käydä

Lainaus:22.09.2012 BoomBaard kirjoitti:
Noh ei tässä mitää. Tajusin, että elämä jatkuu. Tein tulevaisuuden suunnitelmat ja aloin nettitreffailemaan. Ihan seuran vuoksi siellä pyörin ja eihän sitä tiiä, jos se oikee löydy

Pysytään sentään ystävinä. Ehk näin on parempi. Pidänkin tyttöä nyt vähän enemmän sellasena elämän opettajana. Sen ansiosta pukeudun paremmin, mul on parempi itsetunto ja tiiän mitä elämältä haluan ja tiiän et sen voi myös saada.

Eli ehk kaikki on nyt hyvin. Jos joskus viel tulee jotain, et meil alkaa kipinöimään, niin on valmis kyl kattomaan asiaa jos oon vapaa. Mut täl hetkel tunteet on laantunu ihan ystävälliselle tasolle :)

En ollut varma mitä viestiäsi lainaisin, joten päätin valita summanmutikassa. Olen itse ollut vähintäänkin samanlaisessa tilanteessa. Erosin exäni kanssa n. puoli vuotta sitten, pääsyynä oli tähän se, että hän täytti 18 minua ennen ja hänellä nousi lievästi sanottuna 18v hattuun. Alkoi roikkumaan baarissa, ei viettänyt aikaa kanssani, oli öitä pois eikä ilmoittanut mitään minulle, vaikka oltiin oltu päivittäin kimpassa sen 3 vuotta.

Tämän jälkeen sain häneltä eräänä päivänä viestin, johon oltiin riipustettu "Tää ei vaan toimi enää, parempi ettei olla enää yhdessä." Tässä vaiheessa jo tiesin, että piste tälle suhteelle on tullut. Sitten alkoi surutyö, joka vaikutti jokaiseen läheiseeni: äitiin, kavereihin ja muuhun perheeseen. Seuraavat puolitoista viikkoa meni dokaamiseen, aamulla kouluun, sen jälkeen pää täyteen ja yöt valvoin ja itkin. Tämä kaava toistui päivästä päivään.

Noin kolme päivää eromme jälkeen exäni tuli käymään meillä, ja näki kuinka sekaisin olin.. Ryyppäsin, puhuin itsekseni, olin omissa maailmoissani ja itkin. Tämän jälkeen hän halasi minua ja sanoi "Olen muuten ihastunut." Tämän jälkeen alkoi vielä suurempi alamäki.

Kaverit tukivat minua päivittäin. Soittelivat, tulivat käymään kahvilla, ja yrittivät jatkuvasti keksiä yhteistä tekemistä. Se oli se suurin tukipilari minulle. Äiti itki salaa minulta, kun näki kuinka huonossa hapessa olen. Päätin kuitenkin jatkaa koulussa käyntiä ja yrittää jaksaa eteenpäin.

Kuukausi eron jälkeen muistan olleeni tietokoneella, ja huomasin, että jääkiekon MM-kisat lähestyvät. Tästä tiedosta hullaantuneena päätin mennä Youtubeen fiilistelemään viime vuoden kisoja, jonka jälkeen huomasin, kuinka iso taakka, jota olin kantanut n. kuukauden selässäni, putosi harteiltani. Tämän jälkeen menin olohuoneeseen, hymyilin kuin Naantalin aurinko ja sanoin äidilleni "Mulla on todella hyvä fiilis." Se oli ensimmäinen askel ylitse pääsemiselle, ja sen jälkeen aloin jälleen nauttia elämästäni.

Tästä huomaa, kuinka pienetkin asiat saattavat saada ihmisen taas iloitsemaan elämästä, oli kolhu sitten kuinka suuri tahansa.
Vielä tänäpäivänäkin olemme exän kanssa tekemisissä ja kavereita, vaikken hänen tämänhetkistä elämäntilannetta hyväksykään.

Yritä jaksaa eteenpäin, ja tee tarvittava surutyö. Toivottavasti sulla on myös paljon kavereita, jotka yrittävät tukea sinua parhaalla mahdollisella tavalla. Tästä huomasin itsekin todella ensimmäistä kertaa elämässä, että minulla on tosiystäviä. Tsemppiä. Toivottavasti tämä minun "selvitymistarinani" helpotti oloasi. :)

Broidi oli käymässä kylässä ja pamautti semmosen jymyuutisen, että olisi nais tapaamista järjestämässä mulle lähiaikoina.. olin puulla päähän lyöty, että ihan tosi?

kuulemma tämä nainen oli itse kiinnostunut meikän naamakirja kuvasta ja broidin muijafrendi sitten oli kertonut enemmän meikän persoonasta kahden kesken..

mikäs siinä, jos tapaaminen järjestyy, olen mukana meni sitten pieleen tai ei.. huonommin kuin edelliset treffit ei tämä nyt ainakaan voi mennä..

Täähän rupeaa menemään kuten halusinkin, että kauniimpi osapuoli tekee aloitteen...

Mistäköhän johtuu sellainen, että kun olen nyt haikaillut yhden muijan perään kohta puoli toista kuukautta ja nyt eilen hän sanoi haluavansa enemmän ku vain kaverisuhteen. Nyt kun sain mitä halusin, niin olo on jotenkin epämukava. Mistä johtuu?

Lainaus:02.10.2012 Krakenz kirjoitti:
Mistäköhän johtuu sellainen, että kun olen nyt haikaillut yhden muijan perään kohta puoli toista kuukautta ja nyt eilen hän sanoi haluavansa enemmän ku vain kaverisuhteen. Nyt kun sain mitä halusin, niin olo on jotenkin epämukava. Mistä johtuu?

Onko aikasempaa kokemusta parisuhteista tms?

Lainaus:02.10.2012 Krakenz kirjoitti:
Mistäköhän johtuu sellainen, että kun olen nyt haikaillut yhden muijan perään kohta puoli toista kuukautta ja nyt eilen hän sanoi haluavansa enemmän ku vain kaverisuhteen. Nyt kun sain mitä halusin, niin olo on jotenkin epämukava. Mistä johtuu?

Itsekkin miettiny tätä. Ongelmana juuri se, että kun saan naisen kiinnostumaan tai näyttämään kiinnostuksen, oma kiinnostus vähenee. Alan näkemään pikkuvirheitä jne.

Lainaus:02.10.2012 Krakenz kirjoitti:
Mistä johtuu?

The chase is better than the catch. Ehkä vika on tavassa jolla tyttö ilmoitti asian. Sanat eivät toimi yhtä hyvin kuin teot, mitä tulee ihmissuhteisiin. Ja kuinka fiksua on hypätä suoraan kaveruudesta sitoutuneeseen parisuhteeseen? Se ei yleensä toimi. Tyylikäs toimintatapa tytöltä olisi ollut kutsua sinut johonkin tapahtumaan tai luokseen, jossa hän olisi edistänyt suhteen seksuaaliseksi. Tämä on oikea etenemistahti. Oma suositukseni, kuten aina, on unohtaa tapahtunut ja siirtyä elämässä eteenpäin.

Lainaus:02.10.2012 AJFA kirjoitti:

Lainaus:02.10.2012 Krakenz kirjoitti:
Mistäköhän johtuu sellainen, että kun olen nyt haikaillut yhden muijan perään kohta puoli toista kuukautta ja nyt eilen hän sanoi haluavansa enemmän ku vain kaverisuhteen. Nyt kun sain mitä halusin, niin olo on jotenkin epämukava. Mistä johtuu?

Onko aikasempaa kokemusta parisuhteista tms?

Kyllä, olen ollut kolmessa suhteessa aikaisemmin, ja jokainen niistä on kestänyt vähintään 5kk.

Olen nähnyt viime aikoina paljon unia exästäni. Juuri sellaisia missä hän seurustelee, mutta aina onnistun osittain viettelemään hänet takaisin.

Noh nyt exä sitten vei kamansa kotoakin pois. Oli vähän orpoa tulla kämppään jossa ei ole enää oikeastaan mitään.. huomasin, etten todellakaan ole vielä päässyt hänestä kokonaan, vaikka niin luulin. Noh ajan kanssa ja kyllä se onni vielä toivottavasti tulee vastaan. Intin jälkeen kuitenkin tulee uusi kaupunki, uusi koulu ja uudet tytöt.

Ja kaverini ovat onneksi antaneet anteeksi sen, etten ole heidän kanssaan niin aktiivisesti ollut tänä seurustelu aikana. Olen ikuisesti siitä kiitollinen. Helpottaa oloa kun voi lähteä kämpästä pitämään kavereiden kanssa hauskaa

Melkein 3 vuotta tuli täyteen ensimmäisessä suhteessa ja sit se kaatu. Hurraa tai jotakin?

Lainaus:03.10.2012 Pullis kirjoitti:
Melkein 3 vuotta tuli täyteen ensimmäisessä suhteessa ja sit se kaatu. Hurraa tai jotakin?

Onnea! Nyt elämäsi voi todella alkaa.

Ei oikein tunnu siltä.

Lainaus:03.10.2012 Pullis kirjoitti:
Ei oikein tunnu siltä.

Puhun kokemuksista joita olen itsekkin käynyt nyt läpi. Aluksi tuntui tosiaan, että maailma kaatuu päälle. Ei ole enää mitää tekemistä ja tuskallista mennä nukkumaan ilman sitä tuttua iltahalailua. Noh pitää tietenki surra. Suhteesta kuitenkin tosi paljon hyviä muistoja ja ehkä jopa tulevia hyviä hetkiä, kuten meillä oli oikeen luksusmatka varattuna.

No mitä sit nyt teet. Menet kavereiden kanssa viettämään aikaa ja alat tekemään asioita joita et ehkä suhteen takia voinut tehdä. Kiinnostaako vaikka kitaran soitto? No nyt sinulla on sille aikaa. Ja paras vinkki mitä voin antaa on se, että pysyt erossa facebookissa äläkä tosiaan stalkkaa exäsi profiilia. Usko pois löydät pian uusia suuntia elämällesi. Ja kun huomaat, että elämäsi todellakin sujuu jopa ilman tätä tyttöä niin voit alkaa tapailemaan uusia. Maailmassa on nii paljon tyttöjä, että rehellisesti voi sanoa, että kukaan ei ole ylitse muiden. Tietenki sitten kun viettää aikaa toisen kanssa ja alkaa muodostumaan sellainen suhde. Mutta ennen tätä monet tytöt ovat samalla viivalla.

Mutta anna asialle aikaa. Se ei tapahdu parissa viikossa. Omasta erostani on jo reilu kuukausi ja silti välillä kalvaa. Mutta olen löytänyt elämästä paljon muutakin iloa ja tällä hetkellä ikävöin oikeastaan enään exäni loistavaa perhettä. Kyllä se siitä lähtee, kun vain et nyt maseennu kokonaan. Sure hetki, nosta pää ylös ja ala elämään. Ja vuosien päästä kun sinulla on mahdollisesti uusi rakkaus niin muistat minut sanoneen, että elämä jatkuu ja yllättää jaksamista ja onnea tulevaisuuteen

Mistä yli 21-vuotiaana ensimmäinen tyttöystävä? Vai pitäisikö käydä vaan suoraan ensin maksullisissa että saa sen henkisen lukon pois jonka poikuuden raskas taakka tuo mukanaan? Mielellään kuulisin jonkun omakohtaisia kokemuksia, jos täältä nyt pari yli kakskymppistäkin löytyisi. Nettideittailu vois olla jees, mutta mistä löytyy muitakin kuin 18-22 -yksinhuoltajajia?

Ei kannata lähteä sillä idealla liikkeelle, että ihan etsimällä etsii parisuhdetta. Eikä poikuus ole mikään raskas taakka, ellei sitten itse siitä sellaista tee.

Lainaus:09.10.2012 DaCapo kirjoitti:
Ei kannata lähteä sillä idealla liikkeelle, että ihan etsimällä etsii parisuhdetta. Eikä poikuus ole mikään raskas taakka, ellei sitten itse siitä sellaista tee.

No olipas ihan ******* hyviä vinkkejä. Vedin samat neuvot päästäni jo vuosia sitten ja tulokset lukeekin sitten tuolle ylemmässä viestissä.

Lainaus:09.10.2012 Samipppa kirjoitti:
Mistä yli 21-vuotiaana ensimmäinen tyttöystävä? Vai pitäisikö käydä vaan suoraan ensin maksullisissa että saa sen henkisen lukon pois jonka poikuuden raskas taakka tuo mukanaan? Mielellään kuulisin jonkun omakohtaisia kokemuksia, jos täältä nyt pari yli kakskymppistäkin löytyisi. Nettideittailu vois olla jees, mutta mistä löytyy muitakin kuin 18-22 -yksinhuoltajajia?

Siinä kohdin DaCapo on kyllä oikeassa että ei se panemattomuus nyt oikeasti niin kauhean ällistytävä asia ole, ellet nyt erikseen tahdo märehtiä siinä. Mitä väliä sillä nyt ihan oikeasti on, oletko harrastanut lakanapainia vai et?
Et onnistu tyydytämään naista välittömästi peittojen välissä?
Eivät ne korkatut ole välttämättä yhtään sen parempia uuden naisen kanssa.
Oma nykyinen miekkonen oli ainakin neitseellinen 21v kun tapasimme, ja kuvio meni about näin: mies tapasi kivan tytön -> mies lähti juttelemaan kivalle tytölle ja sopi jatkotreffeistä. Treffailun jälkeen kun olisi pitänyt ns. sänkyyn mennä ja homma ei heti onnistunut niin mies sitten ilmoitti että eka kerta niin jännittää. Eipä tuo nyt niin ällistyttävän dramaattista ollut, jokaiselle tulee eka kerta joskus vastaan.
E: Ainoa haaste mitä oli oli kyllä miehen ujostelu. mutta jälleen kerran yhtä lailla ne jo korkatut yksilöt voivat ujostella, että eipä siinä sen suurempaa dramaa ole.

Lainaus:09.10.2012 Samipppa kirjoitti:
Mistä yli 21-vuotiaana ensimmäinen tyttöystävä? Vai pitäisikö käydä vaan suoraan ensin maksullisissa että saa sen henkisen lukon pois jonka poikuuden raskas taakka tuo mukanaan? Mielellään kuulisin jonkun omakohtaisia kokemuksia, jos täältä nyt pari yli kakskymppistäkin löytyisi. Nettideittailu vois olla jees, mutta mistä löytyy muitakin kuin 18-22 -yksinhuoltajajia?

Tiedosta mihin olet ryhtymässä. Olet etsimässä itsellesi kumppania, jotta voit täyttää jonkin aukon elämässäsi (no pun intended). Se on väärin potentiaalista kumppaniasi kohtaan, koska et olisi yhdessä hänen kanssaan että olisitte yhdessä enemmän kuin osienne summa. Et tarvitse kumppania, ellet usko että sellaista tarvitset. Ja nyt uskosi oman elämäsi puutteellisuuteen on suuri. Herää.

Oman kokemukseni mukaan baarit ja yökerhot ovat helpoimpia paikkoja tutustua ihmisiin. Naisetkin tekevät helposti aloitteita niissä. Jos nyt haluat välttämättä jahdata naisia, mene tanssilattialla tanssimaan naisten lähelle. Älä koske heihin, pidä vain silmäpeliä. Jossain vaiheessa joku tulee tanssimaan kanssasi, jolloin voit päättää haluatko enemmän.

t. 21-vuotias ei-koskaan-seurustellut

Oikeastaan olen sitä mieltä, että se oikea löytyy sieltä missä elät. Miksi lähtisit hakemaan kumppania esim baarista jos et itse siellä muuten pyöri? Omien harrastusten ja kiinnostusten parista löytyy varmasti todennäköisemmin sellainen mieleinen kumppani. Ja sitä ei kannata kiirehtiä. Mutta esim nettideitit ei ole mikään mahdoton idea. Itsekkin sitä tässä vähän harrastanut ja ihan mukavia tyttöjä sieltäkin löytyy, ei vaan ole sellaista kunnon kuohahdusta kenenkään kohdalla tullut.

Ja seksistä. Eli sitä ei kannaata jännittää. Jos oikeasti tyttö alkaa mollaamaan sen takia, että et loista ekalla kerralla, niin minusta sellainen tyttö ei sitten ole edes vaivan arvoinen. Oma ensimmäinen kertani ainakin meni hyvin. Tyttö oli ennenkin sängyssä ollut ja kertoi mistä tykkää ja neuvoi muutenkin. Ja jos tapaat sellaisen joka myös on neitsyt niin siinähän se kivasti tutkien menee. Ei sen seksi tarvitse aina olla mitään tuhannen watin orgasmeja. Kyllähän sitä hauskaakin voi pitää

Mutta siis tosiaan. Tapaile kiinnostavia tyttöjä. Ei se, että lähtee treffeile tarkoita, että pitää alkaa seurustelemaan suoraan. Nappaa jos nappaa ja jos ei niin uutta yritystä. Älä nyt kuitenkaan montaa samaan aikaan. Kyllä se onni sieltä tulee itsekkin uskon, että löydän vielä itselleni täydellisen kumppanin ;)

Lainaus:09.10.2012 Samipppa kirjoitti:
Mistä yli 21-vuotiaana ensimmäinen tyttöystävä? Vai pitäisikö käydä vaan suoraan ensin maksullisissa että saa sen henkisen lukon pois jonka poikuuden raskas taakka tuo mukanaan? Mielellään kuulisin jonkun omakohtaisia kokemuksia, jos täältä nyt pari yli kakskymppistäkin löytyisi. Nettideittailu vois olla jees, mutta mistä löytyy muitakin kuin 18-22 -yksinhuoltajajia?

Olin melkein 22 kun aloitin ekan suhteeni (ja nykyisen), baarin tanssilattialtahan tuo lähti etenemään, vaikka kohde olikin jo aikaisempi ihastus. En vaan ujon luonteeni vuoksi oikein saanut rohkeutta tehdä mitään ilman pientä alkoholin avustusta. Täytyy silti sanoa myös, että tätä edeltävä elämän uudelleen priorisointi ja itseluottamuksen kohottaminen itseni hyväksymällä toivat ihan uutta näkökulmaa ihmisten kanssa kanssakäymiseen. On helpompaa löytää joku, kun on siinä tilanteessa ettei tarvi etsimällä etsiä jotakuta taputtelemaan selkään.

Ikivanha viisaus "käy suihkussa ja ole oma itsesi" on oikeastaan ihan hyvä neuvo, mitään tarkempaa on aika vaikea sanoa koska ihmiset kuitenkin ovat yksilöitä eikä mitään idioottivarmoja niksejä ole.

Käy tekemässä asioita mistä pidät, baareissa, harrastuksissa jne. Baareista kyllä varmaankin helpoiten saa jonkun lähtemään mukaan, mutta se että sieltä jotain pitempiaikaisempaa löytyy ei ole mitenkään tähtiin kirjoitettu. Sen verta erilaisilla intresseillä varustettua väkeä siellä pyörii.

Kokemattomuudesta ei sen koommin tarvi murehtia, kun löytyy joku jonka kanssa synkkaa, tuommoiset on ihan sivuseikkoja.

On se kiva saada tietää, että exällä oli vipinää toisen jätkän kanssa pari kuukautta ku viel oltiin yhdessä. Ja mulle aina sanoi, et pettäminen on se asia mitä se ei voi ymmärtää/sietää eikä koskaan antaa anteeks. Nyt kun se rakkauden soikaisu on poissa niin näkee millanen tyttö oikeest on, nimittäin valehteleva itseään ajatteleva pettäjä.

Noh siinä täydellinen pari. Poika joka iskee varatun tytön kun tämän poikaystävä on intissä ja tyttö joka edelleen vannoi suuria palavia tunteita, vaikka tunteet oli kuollu ja tyttö jo käytännössä seurusteli toisen kanssa.

Aikaisemmin olin surullinen ja vihainen itselleni.. nyt olen vain vihainen tytölle..

No oha se häpeä olla yli kakskypäsenä neitsyt!