Lainaus:10.11.2012 Dude619 kirjoitti:

Ei minun kaltaisilleni sovi se ote jossa vaikutus tehdään olemalla "sillei viattomasti röyhkeä" (vähän aikaa miettimällä selviää se mitä tarkoitan). En ole varma ulkonäöstäni juuri siitä syystä, että kuvittelen joidenkin ajattelevan päässään (ulkopuolisten, itse tytön) lauseita tyyliin "Mitähän toikin ressukka luulee olevansa?" yms. Kuvittelen alati myös tilannetta, jossa olen seurustelusuhteessa, mutta aiheutan tyttöystävälleni häpeää päärynän muotoisella vartalollani. Eikä sekään anna yhtään lisää varmuutta, että olen saanut osakseni selän takana nauramisia.

Tähän väliin voisi sanoa että jos tyttö on kanssasi, hän ei todellakaan häpeä ulkonäköäsi. Miksi nainen olisi kanssasi, jos hän häpeäisi sinua? Itselläni on näkyvä jalkavamma, mutta yksikään poikaystäväni ei ole minua sen takia hävennyt. Selän takana naureskelua on tullut myös saatua, mutta sellaiset kannattaa jättää omaan arvoon. Mitä väliä sellaisten ihmisten mielipiteillä on, jotka tuomitsevat tietämättä? Ainakin omalla kohdalla vamman asiallinen selittäminen on poistanut turhat naureskelut ja ihmettelyt, ja tuottanut anteeksipyynnön niiltä jotka eivät ole tietäneet.
Jos joku tosissaan ihmettelee painoasi ja morkkaa siitä, niin jos vain uskallat niin voit todeta rauhallisesti että kilpirauhasen vajaatoiminta + epilepsialääkkeet.
E: Itse olen huomannut ainakin että kun olen sinut oman ongelmani kanssa enkä anna sen määritellä itseäni, eivät muutkaan siihen kiinnitä sen enempää huomiota kuin sen ensimmäisen kerran, kun eivät vielä tiedä.

Löytyykö täältä ihmisiä, jotka ei oo ikinä seurustellut? Pitäisi olla aika yleinen asia. Itelleni tuli ainakin monta henkilöä mieleeni.

Ite oon 19 enkä oo seurustellut ala-asteen "leikkiseurusteluiden" jälkeen. Oikeastaan mulla on vasta parin viime vuosien aikana herännyt edes mielenkiinto tuohon hommaan. Oon toki tapaillut joitain tyttöjä pariin otteeseen, mutta ei oo vaan alkanut skulaamaan. Alkaa joissain määrin harmittamaan, sillä tuntuu että osa nuoruudesta jää kokematta tuon takia, vai miten tuon nyt muotoilisi.

Olenko koko keskustelupalstan ainoa panseksuaali?

Lainaus:12.11.2012 Obbachan kirjoitti:
Olenko koko keskustelupalstan ainoa panseksuaali?

Oletko oikeasti?

Lainaus:12.11.2012 Eliittihemuli kirjoitti:

Lainaus:12.11.2012 Obbachan kirjoitti:
Olenko koko keskustelupalstan ainoa panseksuaali?

Oletko oikeasti?

Kyllä. Miksi valehtelisin tällaisesta asiasta?

Lainaus:12.11.2012 Obbachan kirjoitti:

Lainaus:12.11.2012 Eliittihemuli kirjoitti:

Lainaus:12.11.2012 Obbachan kirjoitti:
Olenko koko keskustelupalstan ainoa panseksuaali?

Oletko oikeasti?

Kyllä. Miksi valehtelisin tällaisesta asiasta?

Kerro lisää.

Lainaus:12.11.2012 Obbachan kirjoitti:

Lainaus:12.11.2012 Eliittihemuli kirjoitti:

Lainaus:12.11.2012 Obbachan kirjoitti:
Olenko koko keskustelupalstan ainoa panseksuaali?

Oletko oikeasti?

Kyllä. Miksi valehtelisin tällaisesta asiasta?

Koskaan en ole kuullut henkilöstä ketä olisi panseksuaalinen. Ymmärtääkseni se on erittäin harvinaista. Tai sitten ketään ei halua myöntää sitä.

Lainaus:12.11.2012 Eliittihemuli kirjoitti:

Lainaus:12.11.2012 Obbachan kirjoitti:

Lainaus:12.11.2012 Eliittihemuli kirjoitti:

Lainaus:12.11.2012 Obbachan kirjoitti:
Olenko koko keskustelupalstan ainoa panseksuaali?

Oletko oikeasti?

Kyllä. Miksi valehtelisin tällaisesta asiasta?

Koskaan en ole kuullut henkilöstä ketä olisi panseksuaalinen. Ymmärtääkseni se on erittäin harvinaista. Tai sitten ketään ei halua myöntää sitä.

Ei se ole niinkään harvinaista. Tai no, nykyaikana liian monet ihmiset, erityisesti naiset, ovat periaatteella "Ei sukupuoli vaan ihminen." Tätä sanovista kuitenkin vain osa todella ajattelee näin. Miehet sitten eivät jostain syystä pysty myöntämään itselleen tai muille, jos kuuluvat seksuaalivähemmistöön.

Mitähän sieltä kaapista vielä tulee..

Lainaus:12.11.2012 Shabbath kirjoitti:
Löytyykö täältä ihmisiä, jotka ei oo ikinä seurustellut? Pitäisi olla aika yleinen asia. Itelleni tuli ainakin monta henkilöä mieleeni.

Ite oon 19 enkä oo seurustellut ala-asteen "leikkiseurusteluiden" jälkeen. Oikeastaan mulla on vasta parin viime vuosien aikana herännyt edes mielenkiinto tuohon hommaan. Oon toki tapaillut joitain tyttöjä pariin otteeseen, mutta ei oo vaan alkanut skulaamaan. Alkaa joissain määrin harmittamaan, sillä tuntuu että osa nuoruudesta jää kokematta tuon takia, vai miten tuon nyt muotoilisi.

Se, että ihmiset tuntevat painostusta kokeilla parisuhdetta kertoo jotain onnistuneesta indoktrinaatiosta, jota koneisto suorittaa. On aivan käsittämätöntä, että kaksi yksinään onnetonta aloittaisi suhteen jotta eivät olisi enää yksin. Tuo, aivan kuten seurustelun kokeilu, on aivan väärä lähtökohta kaikkiin ihmissuhteisiin. Esimerkiksi vanhempani, jotka olivat yksinäisiä ja etsimällä etsivät kumppania, kokivat jonkinlaisen täyttymyksen löytäessään toisensa. Kuten arvata saattaa, täyttymys ei ollut lopullinen ja erohan siitä seurasi. Sillä mikään itsesi ulkopuolinen ei voi tehdä sinua onnelliseksi. Voit päättää olla onnellinen vain nyt. Ihmiset eivät kysy itseltään tärkeitä kysymyksiä, kuten miksi haluan sitä mitä kuvittelen haluavani ja mitä odotan siltä. He vain ryntäävät kyseenalaistamatta tekemään ne samat virheet, joita ihmiskunta on tehnyt jo satojen vuosien ajan. Eikö elämä ole liian lyhyt tuhlattavaksi onnettomissa parisuhteissa? Eikö tarpeeksi tuhoa jo ole tehty?

Ja se, että osa nuoruudestasi jäisi kokematta, kun et seurustele... Etkö voi kokea samaa omistushaluisuutta, määräilyä, menemisten seuraamista, rajoittamista, draamaa ja stressiä myöhemminkin? Ajattele tätä näin: tapaa satoja ihmisiä, niin naisia kuin miehiäkin. Sosialisoi paljon, nauti ajastasi sinkkuna, vapaana. Jos aktiivisesti tapaat kymmeniä - satoja naisia ja siltikin koet haluavasi jakaa elämäsi jonkun tietyn ihmisen kanssa, tee se. Sillä silloin olet todennäköisemmin tavannut kumppanin, jonka kanssa voit toteuttaa itseäsi enemmän kuin yksin. Jos taas et tapaa naisia ja päämääräsi on päätyä parisuhteeseen, toimit vähyydestä käsin ja olet valmis kelpuuttamaan vähemmän nautinnollisen parisuhteen. Tämä johtaa lopulta katkeruuteen, mitä et luultavasti halua.

Lainaus:...On aivan käsittämätöntä, että kaksi yksinään onnetonta aloittaisi suhteen jotta eivät olisi enää yksin....

En tiedä minkälaisen kuvan annoin vastauksellani, mutta tuohon en ole missään nimessä ryhtymässä. Kyllä sen tuntee kun kemiat kolahtaa. Vuodatus liittyi siis ainoastaan kolahtamisen puuttumiseen.

Lainaus:...aivan kuten seurustelun kokeilu, on aivan väärä lähtökohta kaikkiin ihmissuhteisiin.

Mielestäni tuossa ei ole mitään vikaa, että ala-asteella kaveerataan toisen sukupuolen kanssa ja "ollaan yhdessä", vaikkei seksuaalisuus ole vielä herännyt.

Hyvä vastaus muuten. Mites äijällä ite? Veikkaisi että noilla teksteillä ei helpolla kohtaa samanikäisiä tyttöjä, jotka ovat samalla aaltopituudella.

Lainaus:12.11.2012 Jumbbanen kirjoitti:
Mitähän sieltä kaapista vielä tulee..

On niitä kaikenlaisia, usko pois!

Lainaus:12.11.2012 Shabbath kirjoitti:
Hyvä vastaus muuten. Mites äijällä ite? Veikkaisi että noilla teksteillä ei helpolla kohtaa samanikäisiä tyttöjä, jotka ovat samalla aaltopituudella.

Naiset tietävät, kun kohtaavat kertakäyttöisen seksilelun. Ei ole tarvetta keskustella ihmissuhteiden mekaniikoista ja siitä miksi jokin toimii tai ei. En tarvitse naisilta "samaa aallonpituutta" siinä suhteessa, sillä en etsi pitempiaikaista suhdetta. Se, kohtaanko ikinä ihmisen jonka kanssa olen samalla aallonpituudella, on yhdentekevää. Voin toki manifestoida sen elämääni jos vain haluan. Tällä hetkellä mulla ei ole aikaa.

Nyt on tullut kummallinen fiilis, kun on katsonut miten nopeasti porukka vaihtaa kumppaneita ja seurustelee aktiivisesti. Itselläni on edelleen pahat fiilikset yli vuoden takaisesta erosta, joten nyt ajattelin etten edes panosta seuraavan suhteen etsimiseen ja surutta hylkään kaikki vähänkin epäpätevät naiset. Minä en pysty vaihtamaan tunteitani jollain on / off kytkimellä, vaan ne jatkuvat todella kauan, jonka takia juuri haluan löytää vain yhden sopivan naisen enkä yritäkkään jonkun kanssa joka olisi sinne päin.

Ilmeisesti olen todella heikko sydänsuruille. Ongelma on tullut aina siitä, kun olen luottanut täydellisesti toiseen osapuoleen, joka sitten käyttää luottamustani hyväksi.

^ Itselläni sama homma. Vaikka kuinka yrittää päästä yli lopullisesti niin se on vaikeaa. Olen muutenkin huomannut olevani todella tunteellinen ihminen. Tietyissä tilanteissa löydän kylllä tuon "kytkimen" ja saan itseni todella kylmäksi ja tunteettomaksi. Mutta sitäkään ei voi ylläpitää kauaa.

Ja en tajua miksi loppujen lopuksi näin. Mikä voi olla syynä, että vaikka tyttö petti ja valehteli kauan (toki siis minussakin oli vikaa) niin silti tunnen vetoa häneen.. Viime viikonloppuna välimme tuntuivat luonnolliselta. Juteltiin paljon kaikesta, naurettiin ja molemmmat nauttivat ajasta. Toisin kaikki läheisyys puuttui lukuunottamatta sitä nähdään joskus -halausta. Huomaan edelleen, että meillä on hyvinkin paljon yhteistä ja omasta mielestäni olisi turhaa olla yrittämättä uudestaan, koska meillä oli ongelma. Silti en tiedä tytön uudesta pojasta mitään. Hän voi hyvinkin olla paljon minua parempi. Ja tytön tunteet ovat myös hyvin vaihtelevia. Välillä osoittaa pientä kiinnostusta ja välillä ei.

Mutta siis itekkin olen tullut tulokseen, että en pakosta halua etsiä ketään. Pääsin sen lährisyydenkaipuun yli ja olen onnellinen, ettei siihen tarvittu jotakuta "laastariksi". Olen käynyt treffeillä ja tutustunut muutamiin mukaviin tyttöihin. Yksikään ei vain ole saanut sytytettyä sitä liekkiä. No mutta onhan tässä onneksi aikaa. En todennäköisesti tule kertomaan koskaan tarinaa kuinka olen ollut jonkun kanssa aivan nuoresta asti ja parempaa ei voisi saada. Toivon kuitenkin, että joskus joku tyttö vielä tekisi vaikutuksen ja saisin maailman jonka haluan. Siihen asti olen kuitenkin onnellinen näin. Olen "voittanut" kaipauksen ja itkemisen vaikka sitä satunnaisesti vielä tapahtuukin. Viihdyn kuitenkin yksinkin ja osaan nauttia elämästäni. Elämä jatkuu ja saa nähdä tulenko vielä olemaan exän kanssa vai löytääkö uusi onni minut jostain. Sitä ei kannata erityisesti etsiä. Kuten sanonta sanoo "Jos jahtaat kaunista perhosta se vain lentää karkuun. Mutta jos maltat istahtaa ja odottaa, se laskeutuu hellästi olkapäällesi"

Lainaus:14.11.2012 BoomBaard kirjoitti:

Ja en tajua miksi loppujen lopuksi näin. Mikä voi olla syynä, että vaikka tyttö petti ja valehteli kauan (toki siis minussakin oli vikaa) niin silti tunnen vetoa häneen.. Viime viikonloppuna välimme tuntuivat luonnolliselta. Juteltiin paljon kaikesta, naurettiin ja molemmmat nauttivat ajasta. Toisin kaikki läheisyys puuttui lukuunottamatta sitä nähdään joskus -halausta. Huomaan edelleen, että meillä on hyvinkin paljon yhteistä ja omasta mielestäni olisi turhaa olla yrittämättä uudestaan, koska meillä oli ongelma. Silti en tiedä tytön uudesta pojasta mitään. Hän voi hyvinkin olla paljon minua parempi. Ja tytön tunteet ovat myös hyvin vaihtelevia. Välillä osoittaa pientä kiinnostusta ja välillä ei.

"Oli" ongelma? Missäs välissä ongelmat ovat ratkenneet?

Tuskin hän haluaa sinun kanssa enää yrittää satunnaista "säätämistä" lukuunottamatta. En ilkeyttäni tätä sano, mutta vähän siltä minusta tuntuu.

Vähän kuin lempiyhtyeesi tuskin oli se kaikkein paras heti ensimäisellä kuuntelulla, vaan vaati aikaa ja tutustumista ennen kuin todella tykästyit siihen. Kun siihen lemppariin sitten lopulta alkaa kyllästymään, niin onkin myös usein vaikeaa löytää yhtä hyvää uutta musiikkia, koska vertailukohteena on se sisäistetty lemppari muistoineen kaikkineen, mikä vääristää vertailua eikä näin anna edes kunnon mahdollisuutta uudelle musiikille.

E. Siksi siis uudet tytöt ei tunnu samalta.

Lainaus:14.11.2012 Heke32 kirjoitti:
Tuskin hän haluaa sinun kanssa enää yrittää satunnaista "säätämistä" lukuunottamatta. En ilkeyttäni tätä sano, mutta vähän siltä minusta tuntuu.

Vähän kuin lempiyhtyeesi tuskin oli se kaikkein paras heti ensimäisellä kuuntelulla, vaan vaati aikaa ja tutustumista ennen kuin todella tykästyit siihen. Kun siihen lemppariin sitten lopulta alkaa kyllästymään, niin onkin myös usein vaikeaa löytää yhtä hyvää uutta musiikkia, koska vertailukohteena on se sisäistetty lemppari muistoineen kaikkineen, mikä vääristää vertailua eikä näin anna edes kunnon mahdollisuutta uudelle musiikille.

E. Siksi siis uudet tytöt ei tunnu samalta.

Tuossa tilanteessa itse yleensä vaihdan genreä, joskin nykyään menee kaikenlaista musiikkia kaiken aikaa cuz overdoze.

Eli BoomBaardille voisi ehkä suositella jotain toista ihmisrotua? Sillä hukkaanhan siinä elämä menee, jos ei pääse elämänsä aikana maistamaan afrikkalaista ghettobuutia tai jyystämään ruumiilliselta rakenteeltaan lukkia muistuttavaa aasialaista.

Jos jotain todella eksoottista haluaa, niin kannattaa tsekata miehet (esimerkiksi minä olen aina tavoitettavissa) tai vaikkapa thaimaalaiset ladyboyt.

Myöskään Itä-Jamaikalaisia kaksineuvoisia viidakkoamatsooneja en suosittelisi missaamaan.

Lainaus:14.11.2012 Fautum kirjoitti:

Lainaus:14.11.2012 BoomBaard kirjoitti:

Ja en tajua miksi loppujen lopuksi näin. Mikä voi olla syynä, että vaikka tyttö petti ja valehteli kauan (toki siis minussakin oli vikaa) niin silti tunnen vetoa häneen.. Viime viikonloppuna välimme tuntuivat luonnolliselta. Juteltiin paljon kaikesta, naurettiin ja molemmmat nauttivat ajasta. Toisin kaikki läheisyys puuttui lukuunottamatta sitä nähdään joskus -halausta. Huomaan edelleen, että meillä on hyvinkin paljon yhteistä ja omasta mielestäni olisi turhaa olla yrittämättä uudestaan, koska meillä oli ongelma. Silti en tiedä tytön uudesta pojasta mitään. Hän voi hyvinkin olla paljon minua parempi. Ja tytön tunteet ovat myös hyvin vaihtelevia. Välillä osoittaa pientä kiinnostusta ja välillä ei.

"Oli" ongelma? Missäs välissä ongelmat ovat ratkenneet?

En tiedä.. jotenkin vaan tuntuu siltä, että olen itse päässyt yli omasta tilanteesta. Koska oikeastaan se, miksi tyttö lähti johtui minusta. Ja olen siis oppinut ja nähnyt ja miettinyt asiaa. Olen ymmärtänyt homman. Ja uskon vakaasti sen. En varmasti tee samaa virhettä. Tietenkin tiedän, ettei tyttö nyt ihan heti vain voi unohtaa. Mutta itsekkin annoin hänelle mahdollisuuden niin toivon, että hän voisi tehdä saman...

Mutta siis en oikein tiedä. Tilanne on aika sekava ja en tiedä mitä oikein on tapahtumassa. Tällä hetkellä vain kuljen virran mukana ja oikeastaan sen suuremmin ei ole väliä mitä käy. Jos palattaisiin yhteen niin toki olisi hienoa, mutta jos mitään ei tule niin en aio taas maseentua ja menettää yöuniani. Nyt vklp tavataan taas.. saa nähä mitä käy..

No nyt on kaikki sitten päin *******ä taas. 2 viikkoa sitten perjantaina, juuri kun kaksi vuotta olis tullut täyteen yhdessäoloa, tyttöystävä jätti mut. Satuin vaan huomaamaan että käytös oli erillaista ja kysyin että onko jokin hätänä ja vastauksena tuli, "En tunne että tää meidän suhde toimii enää enkä rakastu sua.". Kiva.

Sanoi, että koska hän oli aloittanut yliopisto-opintonsa tänä vuonna hänellä ei ollut enää tarpeeksi aikaa suhteelle ja että hän laittaa opintonsa minun edelleni. No tästähän minä sitten suutun kunnolla, koska minä olin joka vaiheessa ollut täysin tukemassa häntä ja hänen opintohaaveitaan ja auttanut aina kun pystyin ja nyt minut sitten oltiin heittämässä pois koska olin "häiriötekijä". No tämän jälkeen ei sitten puhuttukkaan viikkoon ja minä vietin sen viikon itkien itseäni uneen ja pahimman masennuksen kourissa jota olen koskaan kokenut. Viime viikonloppuna me jutellaan taas tietokoneen kautta ja päästään taas vähän syvemmälle siihen miksi hän päätti lopettaa suhteen. Kun nyt tilanne on selvä minä yritän loogisesti tietenkin ehdottaa, että koska nämä syyt ovat täysin korjattavissa meidän pitäisi yrittää uudelleen ja voitaisiin molemmat olla taas onnellisia. No hän lähteekin sitten kesken keskustelun opiskelemaan taas ja ei puhuta viikkoon.

Minä vietän sitten tämän viimeisen viikon yrittäen kasata itseäni ja vähän ruokkien itsetuntoani mahdollisuudella että tilanne olisi vielä korjattavissa. Mutta mitä enemmän ajattelen näitä syitä joiden mukaan hän jätti minut, sitä enemmän ne alkavat kuulostaa valheilta ja tekosyiltä. Huolissani mitä hän oikeasti tuntee ja että valehteleeko hän minulle vain säästääkseni tunteitani muistan että hän pitää blogia jota hän käyttää vähän kuten päiväkirjaa ja johon hän kirjaa usein kun hän on surullinen vihainen tai erityisen iloinen jostakin. No minä tarkistan tämän blogin ja katsos vaan, siellä ei ole yhtäkään mainintaa minusta, suhteestamme tai minkäänlaisesta ero-masennuksesta. Itse asiassa kaikki näyttäisi olevan paremmin kuin hyvin. Ja mikä pahinta, kun minusta ei ole yhtäkään mainintaa siellä on kokonainen 7-8 rivin pituinen kappale pienellä fontilla jostain 180-senttiä pitkästä komistuksesta hänen koulullaan joka kuulemma saa hänet punastumaan tunneiksi vain hymyilemällä. *******.

Ja sitten ollaankin nyky-hetkessä... Tiedä häntä mitä tässä olisi tarkoitus tuntea. Osa minusta tuntee vihaa, osa haluaa vaan itkeä niin kauan että kuolee nestehukkaan ja osa tuntee vain hämmennystä. Se tässä on pahintakin. Kun ei tiedä mitään. Minä luulin että kaikki meni hyvin ja että näin ei voisi tapahtua. Miksi? Miksei hän rakasta minua enää? Mikä minussa oli vikana, mitä minä tein väärin?

*******. Sori nyt tämmönen pitkä avautuminen, mutta pitää johonkin purkaa tätä *******moista ahdistusta :/

Lainaus:"En tunne että tää meidän suhde toimii enää enkä rakastu sua.". Kiva.

Se on kyllä jännä miten tuo ei koskaan riitä. Aina pitää pureutua syvemmälle syihin. MIKSI MINÄ OLEN UHRI!!?? Voisi vaan käyttää tuota ponnistusalustana seuraavalle tasolle ja siirtyä eteenpäin. Tämä säästäisi kummankin aikaa. Oletan että tämä johtuu vähyydestä, jossa ihmiset elävät. "Okei, nyt mun pitää ponnistella kovasti, että saan tuon tytön pitämään minusta jatkossakin, koska mulla ei ole menestystä naisten kanssa ja jäisin yksin jos hän jättäisi minut." Kaikki tuska seuraa tietenkin tuosta uskomuksesta ja toimintamallista. Et joutuisi alunperinkään tekemään työtä sen eteen että tyttö pitäisi sinusta, jos olisit tykätty.

Lainaus:17.11.2012 somethingawful kirjoitti:


*******. Sori nyt tämmönen pitkä avautuminen, mutta pitää johonkin purkaa tätä *******moista ahdistusta :/

Musta tuntuu, että tyttö yrittää valheella suojella sua pahemmalta totuudelta. Itseni suhde päättyi melkein samalla tavalla, huomasin eroa käytöksessä ja aina kun huomautin tai kysyin mikä hätänä, tuli hirveä *****myrsky niskaan. Sitten yksi päivä kypsyin siihen, kun valehdellaan joka päivä päin naamaa, ihan kuin olisin sokea, vaikka 3 vuotta yhdessä oltiin. Enpä tähän päivään asti ole kuullut totuutta, mutta ainakin tiedän, että ihastuminen toiseen ihmiseen oli kyseessä.

Tuollaista minä en sulata, joten pitäköön tunkkinsa, enkä ole enää ollut missään yhteyksissä exääni. Itse kyllä toisin seurustelun aikanakin sen esille, jos johonkin ihastuisin, koska ainakin minuun se kuukausien valehtelu sattuu enemmän, kuin jos kerrottaisiin rehellisesti heti.

Lainaus:17.11.2012 somethingawful kirjoitti:
No nyt on kaikki sitten päin *******ä taas. 2 viikkoa sitten perjantaina, juuri kun kaksi vuotta olis tullut täyteen yhdessäoloa, tyttöystävä jätti mut. Satuin vaan huomaamaan että käytös oli erillaista ja kysyin että onko jokin hätänä ja vastauksena tuli, "En tunne että tää meidän suhde toimii enää enkä rakastu sua.". Kiva.

--Mutta mitä enemmän ajattelen näitä syitä joiden mukaan hän jätti minut, sitä enemmän ne alkavat kuulostaa valheilta ja tekosyiltä.

Eikös tuo "en tunne että suhde toimii enää enkä rakasta sinua" ole jo aika painava selitys eroamiselle? Mitä muuta oikein tahdot? Ei ihme, jos alkaa tytön muut selitykset tuntumaan valheilta ja tekosyiltä jos tuo ei riitä vaan tarvitsee vääntää lisää ja lisää.

Lainaus:17.11.2012 Fautum kirjoitti:

Lainaus:17.11.2012 somethingawful kirjoitti:
No nyt on kaikki sitten päin *******ä taas. 2 viikkoa sitten perjantaina, juuri kun kaksi vuotta olis tullut täyteen yhdessäoloa, tyttöystävä jätti mut. Satuin vaan huomaamaan että käytös oli erillaista ja kysyin että onko jokin hätänä ja vastauksena tuli, "En tunne että tää meidän suhde toimii enää enkä rakastu sua.". Kiva.

--Mutta mitä enemmän ajattelen näitä syitä joiden mukaan hän jätti minut, sitä enemmän ne alkavat kuulostaa valheilta ja tekosyiltä.

Eikös tuo "en tunne että suhde toimii enää enkä rakasta sinua" ole jo aika painava selitys eroamiselle? Mitä muuta oikein tahdot? Ei ihme, jos alkaa tytön muut selitykset tuntumaan valheilta ja tekosyiltä jos tuo ei riitä vaan tarvitsee vääntää lisää ja lisää.

No minua kiinnostaisi vaikka että miksi ei. Vain viikkoa aiemmin kaikki näytti menevän ihan hyvin, joten miksi se äkillinen muutos? Mikä meni vikaan?