^Tuota minäkin mietin pitkään. Mutta varmaan oli sitten sama tilanne kun meillä, että tytön tunteet vain ovat hiipuneet pidemmän aikaa ja hän on taistellut tunteitaan vastaan, koska haluaa olla yhdessä, mutta on sitten todennut, että se ei ole mahdollista

Lainaus:17.11.2012 jontu1 kirjoitti:

Lainaus:17.11.2012 Fautum kirjoitti:

Lainaus:17.11.2012 somethingawful kirjoitti:
No nyt on kaikki sitten päin *******ä taas. 2 viikkoa sitten perjantaina, juuri kun kaksi vuotta olis tullut täyteen yhdessäoloa, tyttöystävä jätti mut. Satuin vaan huomaamaan että käytös oli erillaista ja kysyin että onko jokin hätänä ja vastauksena tuli, "En tunne että tää meidän suhde toimii enää enkä rakastu sua.". Kiva.

--Mutta mitä enemmän ajattelen näitä syitä joiden mukaan hän jätti minut, sitä enemmän ne alkavat kuulostaa valheilta ja tekosyiltä.

Eikös tuo "en tunne että suhde toimii enää enkä rakasta sinua" ole jo aika painava selitys eroamiselle? Mitä muuta oikein tahdot? Ei ihme, jos alkaa tytön muut selitykset tuntumaan valheilta ja tekosyiltä jos tuo ei riitä vaan tarvitsee vääntää lisää ja lisää.

No minua kiinnostaisi vaikka että miksi ei. Vain viikkoa aiemmin kaikki näytti menevän ihan hyvin, joten miksi se äkillinen muutos? Mikä meni vikaan?

Enpä usko että kyse on äkillisestä muutoksesta, vaan enemmänkin siitä että päätös oli kypsynyt lopulliseksi siinä kohdin kun käytös muuttui.
Joskus nyt vain tunteet hiipuvat eikä siihen nyt välttämättä löydy sen syvällisempää ja hienompaa selitystä. Huomaa vain että parisuhde ja tämä ko. henkilö ei ollutkaan sitä, mitä tahtoo loppuelämältään.
Eikös myös mene niin että se tietty ns. biologinen rakkaus hiipuu viimeistään siinä kahden vuoden kohdalla?

En itsekään ymmärrä miksi, usein miespuoliset, etsivät erolleen jotain perimmäistä syytä, että osoitetaan kartalta sormella "tässä se nyt on".

Ainakin itse haluan tietää mikä meni väärin. Virheistähän oppii. No itse ainakin löysin virheeni ja tiedän, etten toista sitä. Toisaalta ihan varmasti joissain suhteissa se kiinnostus vaan lakkaa. Ihan samalla tavalla tunteet ihmistä kohtaan voivat hälvetä kuin esimerkiksi huomaakin jossain vaiheessa, ettei pidäkkään enää suklaasta. Eihän sille tietenkään aina mitään syytä ole.

Ja yleensä juuri silloin kun sitä syytä ei suoraan löydy, niin prosessi on ollut jo pidempiaikainen.

Lainaus:18.11.2012 BoomBaard kirjoitti:
Ainakin itse haluan tietää mikä meni väärin. Virheistähän oppii. No itse ainakin löysin virheeni ja tiedän, etten toista sitä.

Ihmiset ovat erilaisia, joten se minkä analysoit menneen väärin saattaakin olla seuraavan kumppanin mielestä hyvä juttu. Tottakai peiliin katsominen tekee itse kullekin välillä hyvää.

Lainaus:18.11.2012 Heke32 kirjoitti:

Lainaus:18.11.2012 BoomBaard kirjoitti:
Ainakin itse haluan tietää mikä meni väärin. Virheistähän oppii. No itse ainakin löysin virheeni ja tiedän, etten toista sitä.

Ihmiset ovat erilaisia, joten se minkä analysoit menneen väärin saattaakin olla seuraavan kumppanin mielestä hyvä juttu. Tottakai peiliin katsominen tekee itse kullekin välillä hyvää.

Mutta on se nyt kieltämättä aika vammaista tehdä samoja virheitä uudestaan.

Lainaus:19.11.2012 HarryJarv kirjoitti:

Lainaus:18.11.2012 Heke32 kirjoitti:

Lainaus:18.11.2012 BoomBaard kirjoitti:
Ainakin itse haluan tietää mikä meni väärin. Virheistähän oppii. No itse ainakin löysin virheeni ja tiedän, etten toista sitä.

Ihmiset ovat erilaisia, joten se minkä analysoit menneen väärin saattaakin olla seuraavan kumppanin mielestä hyvä juttu. Tottakai peiliin katsominen tekee itse kullekin välillä hyvää.

Mutta on se nyt kieltämättä aika vammaista tehdä samoja virheitä uudestaan.

Kyl. Meinasin vain sitä, että pitää olla varovainen ettei joudu kierteeseen missä jatkuvasti muuttaa omaa persoonallisuuttaan kun joku ei tykkää. On tottakai olemassa perustavanlaatuisia juttujakin (itsekeskeisyys, liiallinen mustasukkaisuus jne), joiden huomaaminen ja muuttaminen on terveen ihmisen merkki. Tärkeää onkin huomata ero niiden ja sen välillä, että pyrkisi vain jonkun tietyn ihanneihmiseksi.

Argh nyt kyllä leikkaa taas pahasti kiinni. Pitäisi taas mennä hyvän ystävän juhliin...jonne ex-mieskin on kutsuttu. En siis voi ottaa paikalle omaa nykyistä poikaystävää ja saa taas valautua siihen, miten mr. maailmanhistorian lapsellisin kiukuttelee olemassaoloni takia.
En erityisemmin _haluaisi_ vihata exääni, mutta hän on kyllä mestari poistamaan kaikki tuollaiset halut puhumalla paskaa, mököttämällä, kiukuttelemalla ja olemalla kaiken kommunikaation kuolema.
Mukavaa osallistua aina silloin tällöin samoihin juhliin ja toivoa, ettei muiden juhlat mene pilalle meidänvälisen turhanpäiväisen kinan takia.
En nyt erityisemmin oleta, että hän koskaan tulee varsinaisesti ilahtumaan olemassaolostani, mutta täytyykö sitä vastenmielisyyttä ilmaista niin älyttömän näkyvästi? Täytyy rukoilla, että hän olisi viime tapaamisemme jälkeen päässyt jo yli teiniangstistaan, mutta ei kannata varmaan liian suuria toivoa...

Miksi et voi ottaa nykyistäsi mukaan?

Lainaus:20.11.2012 Visse kirjoitti:
Miksi et voi ottaa nykyistäsi mukaan?

En tahdo entisestään kiristää juhlien tunnelmaa, johon tulee kireyttä pelkästään siitä, että minä ja ex-mies olemme samassa tilassa. Uuden poikaystävän tuominen ei mainittavasti parantaisi tilannetta, ei olisi eka kerta kun se porukka heittäisi ilkeämielisiä heittoja uusille kumppaneille. Toiseksi suurin osa paikalle tulevista miehistä ovat ex-mieheni kavereita niin nykyiselle miehelle ei löytyisi kauheasti jännitteetöntä seuraa niistä juhlista.
E: Tiivistetysti voisi sanoa että tähänastista käytöstä seuranneena en voi oikein luottaa että ex-mies osaisi käyttäytyä ihmismäisesti uutta miestäni kohtaan.

Älä mee bileisiin, huoh!

Lainaus:20.11.2012 Senathus kirjoitti:
Älä mee bileisiin, huoh!

En ole suunnitellut luopuvani ystävistäni ja heidän näkemisestään sen takia, että mr. lapsellisuus ei siedä olemassaoloani. Olisi ehkä hieman lapsellista kieltäytyä näkemästä pitkästä aikaa ystäviään vain sen takia, että paikalle tulee keskenkasvuinen kakara. Saattaisi tulla hieman eristetty olo.
En kuitenkaan itse koe tarpeelliseksi lähteä lietsomaan tilannetta raahamalla paikalle nykyistä kumppania tai käyttäytymällä yhtä aivokuollesti mitä hän.

Tuo on kyllä tympeä tilanne. Eikö tuolle asialle voi tehdä jotain?
Exäsihän selvästi yrittää eristää sut sun/teidän kavereista.

Olisihan tässä ihan kiva kuulla toinenkin puoli tarinasta ennen kuin mitään analyysia voi antaa. Kokemuksesta voin sen kertoa, että ei kaikkia exiä tai exien uusia puolisoja halua nähdä, ja ihan tahtomattaankin siinä saattaa vähän itse lamaantua ja hiljentyä ajatuksiinsa. Reiluintahan se on silloin toisen osapuolen vain jäädä pois.

Mitään rähinää nyt en itse lähtisi aiheuttamaan.

^Enpä usko että olen syytön meidän viileisiin väleihin, mutta mielestäni minun ja ex-mieheni välinen kiista on nimenomaan meidän kahden välinen. Muiden ei pitäisi joutua kärsimään sen suhteen tai valitsemaan "puoliaan." En usko, että hän koskaan tulee pitämään minusta tai suhtautumaan minuun kovinkaan lämpimästi, mutta olisi mukavaa jos voisimme yhteisten tuttujemme juhlissa olla edes neutraaleja. Tähän mennessä ainoa menetelmä, mitä olen keksinyt, on ollut pitää pää kylmänä ja korkeintaan oikaista valheelliset väitteet, mutta turhauttaa kun emme voi selvittää kahden kesken tätä kiistaa ja sen pitää sitten olla läsnä aina, kun olemme samassa tilassa. Miten puhumaton ihminen saadaan puhumaan ja sopimaan?

Exälläsi on selvästi jäänyt joku kaivelemaan, jos ei edes yritä käyttäytyä normaalisti. Ehkä hän kokee edelleen tulleensa loukatuksi ja haluaisi tietää, että mietit hänen vointiaan vieläkin, vaikka et niin oikeasti tekisikään. Sano vaikka yksinkertaisesti "olen pahoillani siitä, mitä tapahtui, olethan kunnossa?", vaikka ei oikeasti kiinnostaisi *****akaan, mitä janarille kuuluu.

Jos vaikka tällä saisit kaverin avautumaan, ehkä ylitsepääseminenkin helpottuisi.

"Eikös myös mene niin että se tietty ns. biologinen rakkaus hiipuu viimeistään siinä kahden vuoden kohdalla?"


eikö fautum sinun kannattaisi vain harrastaa yhden yön juttuja tai alkaa "yötyöläiseksi" jos et kykene olemaan suhteessa 2 vuotta kauempaa?

Lainaus:22.11.2012 mmv kirjoitti:
"Eikös myös mene niin että se tietty ns. biologinen rakkaus hiipuu viimeistään siinä kahden vuoden kohdalla?"


eikö fautum sinun kannattaisi vain harrastaa yhden yön juttuja tai alkaa "yötyöläiseksi" jos et kykene olemaan suhteessa 2 vuotta kauempaa?

Siteeraa toki kohtaa jossa sanon että parisuhdetta ei voi ylläpitää enää sen jälkeen kun biologinen rakkaus on ohi?

Lainaus:22.11.2012 Fautum kirjoitti:

Lainaus:22.11.2012 mmv kirjoitti:
"Eikös myös mene niin että se tietty ns. biologinen rakkaus hiipuu viimeistään siinä kahden vuoden kohdalla?"


eikö fautum sinun kannattaisi vain harrastaa yhden yön juttuja tai alkaa "yötyöläiseksi" jos et kykene olemaan suhteessa 2 vuotta kauempaa?

Siteeraa toki kohtaa jossa sanon että parisuhdetta ei voi ylläpitää enää sen jälkeen kun biologinen rakkaus on ohi?

Älä ny ole noin tiukkis

Lainaus:22.11.2012 Fautum kirjoitti:

Lainaus:22.11.2012 mmv kirjoitti:
"Eikös myös mene niin että se tietty ns. biologinen rakkaus hiipuu viimeistään siinä kahden vuoden kohdalla?"


eikö fautum sinun kannattaisi vain harrastaa yhden yön juttuja tai alkaa "yötyöläiseksi" jos et kykene olemaan suhteessa 2 vuotta kauempaa?

Siteeraa toki kohtaa jossa sanon että parisuhdetta ei voi ylläpitää enää sen jälkeen kun biologinen rakkaus on ohi?

Oletko ylläpitänyt?

Lainaus:22.11.2012 HarryJarv kirjoitti:

Lainaus:22.11.2012 Fautum kirjoitti:

Lainaus:22.11.2012 mmv kirjoitti:
"Eikös myös mene niin että se tietty ns. biologinen rakkaus hiipuu viimeistään siinä kahden vuoden kohdalla?"


eikö fautum sinun kannattaisi vain harrastaa yhden yön juttuja tai alkaa "yötyöläiseksi" jos et kykene olemaan suhteessa 2 vuotta kauempaa?

Siteeraa toki kohtaa jossa sanon että parisuhdetta ei voi ylläpitää enää sen jälkeen kun biologinen rakkaus on ohi?

Oletko ylläpitänyt?

Minun parisuhteeni liittyvät tähän aiheeseen miten?

Lainaus:22.11.2012 Fautum kirjoitti:

Lainaus:22.11.2012 HarryJarv kirjoitti:

Lainaus:22.11.2012 Fautum kirjoitti:

Lainaus:22.11.2012 mmv kirjoitti:
"Eikös myös mene niin että se tietty ns. biologinen rakkaus hiipuu viimeistään siinä kahden vuoden kohdalla?"


eikö fautum sinun kannattaisi vain harrastaa yhden yön juttuja tai alkaa "yötyöläiseksi" jos et kykene olemaan suhteessa 2 vuotta kauempaa?

Siteeraa toki kohtaa jossa sanon että parisuhdetta ei voi ylläpitää enää sen jälkeen kun biologinen rakkaus on ohi?

Oletko ylläpitänyt?

Minun parisuhteeni liittyvät tähän aiheeseen miten?

Tässä aiheessa muusta puhuttukaan pariin päivään.

Lainaus:22.11.2012 ThexDLolNoob kirjoitti:
Tässä aiheessa muusta puhuttukaan pariin päivään.

Tosin käsittellä "tämä aihe" viittasin tässä yhteydessä tähän ns. biologisen rakkauden käsitteeseen, joka ei tosiaan ole riippuvainen minun parisuhteideni toimivuudesta/toimimattomuudesta.

Onko tuo biologinen rakkaus juttu siis ihan niinkuin todellista, ettei mikään selläinen mutu tieto? Koska oltiin exän kanssa yhdessä se karvaa vaille kaks vuotta, kun hän sanoi tunteiden hiivunneen jo jonkin aikaa. Ja muistan kun jossain vuoden kohdalla juteltiin hänen exästä, niin mainitsi vain, että se oli juuri sellainen jee mulla on poikaystävä juttu. Ja sanoi myös, että vasta minun kanssa huomasi millaista oikea rakkaus sitten on.

Vähän siis pelkään, että kyse olisi ollut juuri tuollaisesta biologisesta "eläinaistillisesta" rakkaudesta..

Lainaus:23.11.2012 BoomBaard kirjoitti:
Onko tuo biologinen rakkaus juttu siis ihan niinkuin todellista, ettei mikään selläinen mutu tieto? Koska oltiin exän kanssa yhdessä se karvaa vaille kaks vuotta, kun hän sanoi tunteiden hiivunneen jo jonkin aikaa. Ja muistan kun jossain vuoden kohdalla juteltiin hänen exästä, niin mainitsi vain, että se oli juuri sellainen jee mulla on poikaystävä juttu. Ja sanoi myös, että vasta minun kanssa huomasi millaista oikea rakkaus sitten on.

Vähän siis pelkään, että kyse olisi ollut juuri tuollaisesta biologisesta "eläinaistillisesta" rakkaudesta..

Ko. aihetta on kyllä tutkittu yliopistotasolla aivokuvantamisien kanssa, ja on tultu lopputulokseen että kyllä se ns. rakkaus on erilaista parisuhteen ensimmäisinä vuosina kuin sitten myöhemmin. Alussa on voimakkaammin mukana erilaisia hormonivaikutuksia, jotka saavat toisen näyttämään ihanammalta ja paremmalta, ja kun tämä vaikutus lakkaa niin todellisuus ei aina ilahduta.
– Usein parisuhde loppuu, kun ihastumishormonit katoavat, eikä rakastumisvaihe pääse käyntiin. Kun ihastumisen hormonivaikutus heikkenee, muuttuu prinssi takaisin sammakoksi. Siksi suuri osa avioeroista tapahtuu kolmen–viiden seurusteluvuoden tienoilla, Rantala kertoo.
Rakkaus on kemiaa.