No sanotaanko, että tuo selittää aika paljon.. Voi siis olla hyvinkin mahdollista, että tyttö ei siis ole koskaan ns. "aidosti" rakastanutkaan minua vaan siinä on ollut kyse juuri tälläisestä biologisesta rakkaudesta..

----

Lainaus:24.11.2012 Senathus kirjoitti:
Itse olen alkanut miettimään, että onko mitää järkeä edes seurustella alle kolmekymppisenä. Reilu kolme vuotta seurustelua takana, ja mennyt touhu jo liian vakavaksi. Ei ole enää minä, vaa aina me. Ei pysty enää toteuttaa itseänsä, vaikka lähteä äkkilähdöllä ulkomaille. Alkanut ahdistaa elämä aivan hemmetisti, ei jaksa enää nousta edes sängystä. Tuntuisi että elämä antaisi enemmän, jos ei tarvitsisi leikkiä perhettä, vaa saisi sekoilla ympäriinsä, mutta jaksaisiko sitäkää kauvaa?!?! Eli ajatukset aivan sekaisin...

Luulenpa, että kuitenkin mieluummin olet vakaassa suhteessa ja elämäntilanteessa kuin "sekoilisit ympäriinsä". Siihen kyllästyy todella nopeasti. Minkälainen suhde estää lähtemästä ulkomaille yksin? Ymmärtävälle puolisolle ei ole mikään ongelma tuollainen. Jos pitää päästä yksin vaikka kavereiden kanssa lomailemaan, niin antaa mennä.

Loppupelissä tälläiset "ymmärtävät puolisot" ovat todella vähissä. Kyllähän se kylmä tosiasia on, että hyvää parisuhdetta, mikä kestäisi pitempään kuin kaksi kolme vuotta saa hakea ja kaukaa..

Sen kahden-kolme vuoden jälkeen on myös aika katsoa peiliin. Suhde muuttuu ja pitää miettiä haluatko muuttua mukana. "Muuttuminen" koskee jokaista suhdetta, johon ryhtyy. Rakkauden ja rakastamisen laatu muuttuu ensimmäisten vuosien jälkeen ja on itsestä kiinni onko siihen valmis. Jos ei, niin hankala homma.

Lainaus:23.11.2012 BoomBaard kirjoitti:
No sanotaanko, että tuo selittää aika paljon.. Voi siis olla hyvinkin mahdollista, että tyttö ei siis ole koskaan ns. "aidosti" rakastanutkaan minua vaan siinä on ollut kyse juuri tälläisestä biologisesta rakkaudesta..

Mitä?

Lainaus:22.11.2012 Fautum kirjoitti:

Lainaus:22.11.2012 mmv kirjoitti:
"Eikös myös mene niin että se tietty ns. biologinen rakkaus hiipuu viimeistään siinä kahden vuoden kohdalla?"


eikö fautum sinun kannattaisi vain harrastaa yhden yön juttuja tai alkaa "yötyöläiseksi" jos et kykene olemaan suhteessa 2 vuotta kauempaa?

Siteeraa toki kohtaa jossa sanon että parisuhdetta ei voi ylläpitää enää sen jälkeen kun biologinen rakkaus on ohi?

semmoista tietoa vain että pöhnässä kirjoittelin.

Oon nyt muutaman kuukauden ajan ollut kiinnostunut eräästä tytöstä. Olemme molemmat samalla aallonpituudella (FB keskustelujen perusteella) ja olen melko varma, että hän on ainakin hieman kiinnostunut minusta. Hän on todella ujo, aivan kuten minäkin, joten olemme vain keskustelleet FBssa. Miten tästä pitäisi edetä, pelkään että ryssin kaiken jos pyydän häntä esim. kahville.

Reippaasti kaffeille pyyntöö ja siitä se lähtee..

Lainaus:25.11.2012 AJFA kirjoitti:
Oon nyt muutaman kuukauden ajan ollut kiinnostunut eräästä tytöstä. Olemme molemmat samalla aallonpituudella (FB keskustelujen perusteella) ja olen melko varma, että hän on ainakin hieman kiinnostunut minusta. Hän on todella ujo, aivan kuten minäkin, joten olemme vain keskustelleet FBssa. Miten tästä pitäisi edetä, pelkään että ryssin kaiken jos pyydän häntä esim. kahville.

Pyydä ihmeessä kahville, varmasti kaduttaa jos jätät asian sikseen. Ei kysymisestä mitään menetä?

Lainaus:25.11.2012 AJFA kirjoitti:
Oon nyt muutaman kuukauden ajan ollut kiinnostunut eräästä tytöstä. Olemme molemmat samalla aallonpituudella (FB keskustelujen perusteella) ja olen melko varma, että hän on ainakin hieman kiinnostunut minusta. Hän on todella ujo, aivan kuten minäkin, joten olemme vain keskustelleet FBssa. Miten tästä pitäisi edetä, pelkään että ryssin kaiken jos pyydän häntä esim. kahville.

Kaffeelle vaan. Jos hän on ujo sekä myös kiinnostunut sinusta niin todennäköisesti kummatkin istutte hetken tuppisuina ja kankeina ja sitten repeätte tilanteen koomisuudelle. Kyllä se siitä. Kannattaa jokatapauksessa hankkiutua tilanteeseen jossa pääsette ihan kasvotusten juttusille.
Nykyisen suhteen alussa oli parit treffit vähän sellaisia hiljaisenpuoleisia kun lähinnä taistelin pääni sisällä että "sano nyt jotain! sano nyt jotain!!"

----

...Josta puheenollen olisi alta kahden viikon päässä yhteenmuutto. Vähän jänskättää että millaista tästä tulee. En siis varsinaisesti homman toimivuutta pelkää, mutta uusi kokemus ja kaikkea. Varmaan ihan jees, että lomakausi tässä nurkan takana. Saadaan vielä sellainen siirtymävaihe kun kuitenkin sukulaisilla ja muilla reissuilla aika paljon tulee käytyä joulun alla.

Ihan jees, olipas kiva kun eka (lyhyt) seurustelukokemus oli toimia laastarina tms. Ei taida olla onnea näköpiirissä pahemmin täällä...

EDIT: Ja kukaan ei sitten takerru tuohon onni-juttuun. Näkyy kun näkyy, viestin kirjoittamishetkellä vain ei näkynyt.

Tällä rintamalla ei mitään seurusteluun viittaavaa ole ollukkaan eikä varmaan ihan lähiaikoina tule olemaankaan. Harmittaa vaan kun oon menny rakastumaan kaveriini. Tai ei varsinaisesti harmita se, mutta kun en halua pilata kaveruutta millään säädöllä... Ainoastaan jos olisin sataprosenttisen varma että se tuntis samoin kun minä, niin voisin yrittää

Erohan tossa eilen tuli muutaman kuukauden se kesti. Eipä hirveästi harmita, tai siis naisen tyhmyys tässä vituttaa kun meni pilaamaan tämän. Ei jättänyt muuta vaihtoehtoa kuin jättää se. Mutta elämä jatkuu!

Yritän nyt tiivistää tämän vähän omituisemman-puoleisen-tilanteeni, jos jollakulla löytyisi neuvovaa kommenttia:

Tapasin erään tyypin reilu vuosi sitten, (hän yritti iskeä tuolloin mutten oikein lämmennyt joten olimme vain jonkinlaisia kavereita). Nyt tyyppi kumminkin asuu eri paikkakunnalla ja on tyttöystäväkin, joten aloin tässä reilu kuukausi sitten kaverillisessa mielessä virittelemään fb-keskusteluja jotka olivatkin oikein mukavia.

Sitten ehkä parin viikon silloisen juttelun jälkeen tyyppi dumpattiin. Jatkettiin tietenkin juttelua koska mies oli täysin murtunut ja halusin piristää. Keskustelut alkoi kuitenkin mennä siitä normi-vitsillä-flirttailusta vähän rajummiksi ja välillä oli selkeää kehumista/ylistämistä, vaikka huumoria yritettiin kokoajan pitää mukana.

Meninpä sitten itsekin aikalailla ihastumaan, mutta kun edelleen asutaan/tullaan tod.näköisesti asumaan kaukana toisistamme, niin yritin pitää ne tunteet kurissa.

Nyt mietin että olenkohan tässä nyt se "henkinen laastari", käykö niin että jossain vaiheessa tämä kyseinen herrasmies pääsee yli masennuksestaan ja ymmärtää miten typerää koko fb-"sekstailu" oikein oli?

Onko minulla tulevaisuudessa (jos päädymme tapaamaan) MITÄÄN mahdollisuutta että voisimme ehkä seurustella (kun kumminkin molemmin puolista ihastumista on ainakin jonkin verran), vai tulenko aina kantamaan tätä "henkinen laastari"-leimaa?

Lainaus:16.12.2012 Locomotive kirjoitti:

Onko minulla tulevaisuudessa (jos päädymme tapaamaan) MITÄÄN mahdollisuutta että voisimme ehkä seurustella (kun kumminkin molemmin puolista ihastumista on ainakin jonkin verran), vai tulenko aina kantamaan tätä "henkinen laastari"-leimaa?

Tottakai niitä mahdollisuuksia on. Ensisijaisen tärkeää on kuitenkin hieman irtaantua siitä lohduttajan ja piristäjän roolista, pidä vaikka vähän radiohiljaisuutta jonkin aikaa ja kysele sitten kuulumisia. Jätkällä pitää olla edellinen suhde käsiteltynä, jotta voi rakentaa sinua kohtaan muunkinlaisen kuvan kuin sen ystävällisen lohduttajan.

Kannattaa pitää aluksi vähän matalaa profiilia ja tarttua sitten tilaisuuteen.
Täällä puhuu toinen henkinen laastari jolla ei ole onnannut mutta on nähnyt toisen henkisen laastarin löytävän oman rakkaan tällä tavoin.

edit: pistin väärää threadii emmä tyttöjen kaa uskalla puhuu

Treffit sovittu mukavan ja nätin tytön kanssa perjantaiksi. Tarkoitus olisi tutustua vähän paremmin ja katsoa mihin johtaa Uskon, että vaikka nyt ei mitään superkipinää tulisi olemaan niin ainakin mukava perjantai-ilta tulee olemaan

Lainaus:24.11.2012 exoray kirjoitti:
Loppupelissä tälläiset "ymmärtävät puolisot" ovat todella vähissä. Kyllähän se kylmä tosiasia on, että hyvää parisuhdetta, mikä kestäisi pitempään kuin kaksi kolme vuotta saa hakea ja kaukaa..

Kyllä niitä löytyy. Lähipiiristä löytyy kaksi hyvää esimerkkiä : äiti ja isä menivät naimisiin 1975, ja äiti oli silloin juuri täyttänyt 18 ja isä 20. Ovat nyt olleet 37 vuotta yhdessä. Veli ja sen avovaimo alkoivat seurustelemaan silloin kun veli oli sen 18 muistaakseni, ja sen avovaimo 17, ja ovat edelleen yhdessä, (herranjestas, siitä on jo 10 vuotta ). Menivät 6 vuotta sitten kihloihinkin.

Lainaus:18.12.2012 BoomBaard kirjoitti:
Treffit sovittu mukavan ja nätin tytön kanssa perjantaiksi.

Oispa toi itellekin noin helppoo... Tuntenu yhen perkuleen mukavan likan jo päälle vuoden, ja tässä viime aikoina molemmat alkanu tiedostamaan että tunteet alkaa olemaan molemminpuoleisia, nyt pitäis vaan ottaa itteensä niskasta kiinni ja pyytää hänet ulos. -.-

Onpas tässä nyt ollut vipellystä kerrakseen. Tyttöystävän kanssa oltu kohta 3v yhdessä ja muutettiin tuossa puoli vuotta sitten saman katon alle, ja tässä pikkuhiljaa on tullut esille niitä mukavia puolia anopista On hyvin kiinnostunut tuloista/menoista. (Itselleni tuli pientä pakkia töistä kun ei riittänyt enää hommia, joka johti irtisanomiseen.) Tässä joulukuun alussa napsahti veronpalautukset tilille ja ajattelin sijoittaa uuteen televisioon. (vanha noin 80- luvulta, tai nii veikkaisin ulkonäöstä : D) Mutta nyt on sitten pieni pelko perseessä että mitähän mahtaa täti noheva kommentoida jos laitan rahaa palamaan johonkin niinkin "turhaan", kun kaikki pitäisi laittaa elämiseen ja laskuihin yms. muuhun mukavaan.Johtunee varmaan kun haluaa olla varma että tyttö ei joudu ongelmiin ns. "holtittoman rahankäytön" takia. Meillä kuitenkin eletään yhteisestä pussista, eikä jaeta rahoja puoliksi. Vaikuttaa tietenkin ******* sekavalta kun lukee, mutta jos joku ymmärtää yskän niin voi vapaasti kommentoida.

Ja tässä ei nyt ole kyse siitä etten uskalla käyttää rahaa, vaan siitä että yritän pitää välit perheen kanssa siedettävänä, ja rahankäyttö ns. elämän viihteeseen on tämän rouvan mielestä turhaa ja vastuutonta. Välillä tuntuu että ei anna meidän elää omaa elämää vaan kaikkeen on sanottava mielipide ja taisteltava vastaan.

Itse ainakin totesin toimivaksi sen, että on tavallaan omat rahat, muijan rahat ja sitten yhteiset rahat. Eli yhteiset rahat käytetään elämiseen: safkaan, vuokraan, yhteisiin hankitoihin jne. Ja sitten on ne omat rahat joilla ostaa sitten vaikka joululauluja laulavan vaaleanpunaisen kumiankan jos niin tahtoo.

Ja ei nyt yksi töllö nii paljoa maksa, että se ketään perikatoon heittää Tottakai voi olla huolissaan, mutta jos sanotaan, että et usein ostele mitään pleikkareita sun muita blendereitä nii kyllä asian luulisi olevan kunnossa

Meillä on molemmilla omat tilit jonne tulee opinto- ja asumistuet ym. avustukset. Sitten on yhteinen tili, johon molemmilla on kortti ja sinne laitetaan sitten samat määrät rahaa, josta maksetaan vuokra, ruoka, yhteiset hankinnat jne. Hyvin on toiminut ja estää sitten sen, että ei mene omat ja toisen rahat sekaisin.

Kerrankin olisi tänne jotain raportoitavaa, mutta sitten kerralla niin sekava tilanne, että... Noh pikkujoulut, pussailua ihastuksen ja erään toisen mimmin kanssa. Ihastus ei kuulemma muista mitään, koska humalassa. Hän on myös todella hyvä ystäväni ja olisi vissiin hänen kanssa yhteistä duuniproggista tuloillaan ja ainoat mahikset tehä sitä on seurustelu tai pysyä kaverina. Enkä ole kysellyt tyttösen tunteista koska tuo duuniproggis. Hän on myös minua 5v vanhempi ****.