Yritänpä selittää varsin eriskummallisen tilanteeni mahdollisimman yksinkertaisesti, jos joku viitsisi vaikka uhrata muutaman ajatuksen asialle:

Mietin tässä nyt ankarasti; Olinko laastari?

Noin 7kk sitten aloin chattailemään facebookissa erään tyypin kanssa josta olin kyllä kiinnostunut, mutta koska hän oli varattu en tehnyt asialle mitään ja suhteemme olivat täysin kaverilliset. Asumme eri paikkakunnilla (n. 200km välimatkaa), mutta suunnittelen hakevani hänen paikkakunnalleen opiskelemaan ensi keväänä.

Muutaman chattailykerran jälkeen tyyppi kuitenkin yhtäkkiä dumpataan, ja me alamme chattailla tiiviimmin. Tiesin kyllä että ero oli erittäin raskas hänelle, mutta koska emme olleet saavuttaneet mitään avautumis-suhdetta, sitä oli vaikea uskoa iloisten viestien perusteella. Noh, ehkä noin kuukauden päivittäisten viestittelyjen jälkeen nämä viestit alkavat muuttua kaverillisesta entistä flirttailevammiksi. Lopulta huomaan saavani hyvän yön-viestejä sydämillä ja hymiöillä ja kuuntelevani kehuja ulkonäöstäni. Tiedän kyllä että vastaeronnut ja masentunut ihminen, mutta koska olin siis itse ihastunut tyyppiin niin en vain voinut iloltani lopettaa ajoissa, vaikka OMAT viestini yritinkin pitää hyvin neutraaleina.

Nyt tämä vaihe on jo ohi, se kesti noin kuukauden, jälkeen päin tyyppi yhtäkkiä vaihtoi suuntaa ja puhui välillä kuin toiselle jätkäkaverilleen. Nyt välimme ovat jopa viileät. Viimeisten kuukausien aikana hän usein valitti masennuksestaan, mitään suuria avautumisia ei edelleenkään tapahtunut mutta myönnän välillä toimineeni lohduttajan roolissa.

Kysymys siis, olinko "laastari"? Tuntuu vaikealta uskoa että pelkän chattailyn perusteella voisi päätyä laastariksi, mutta koska erosta oli vasta kuukausi ja viestit olivat välillä todella lähenteleviä, niin mietin mitä jätkällä oikein oli mielessä. Ottaen huomioon että me tosiaan asumme eri paikkakunnilla, ja vaikka välillä vitsailtiinkiin että hän tulisi käymään, ei hän tiedä muuttosuunnitelmistani. Ja myös se etten itse antanut kiinnostukseni näkyä, varmaan vaikutti myös. Olinko vain joku johon piti purkaa sitä hempeilyenergiaa kun tyttöystävä jätti? Onko minulla enää mitään mahdollisuuksia tämän tyypin suhteen, vai olenko ikuisesti joku joka vain muistuttaa häntä "huonoista ajoista"?

Yök, tulipa tässä sitten kuultua että kaverin mies on väkivaltainen tätä kohtaan ja haukkuu todella törkein sanakääntein tätä. Eipä kyseinen mies ole koskaan ollut kaverien poikaystävistä varsinaisesti se "suosikkitapaus", mutta vähän parempaa olisi voinut kuitenkin odottaa. Tulen vaan niin uskomattoman vihaiseksi kun kuulen miten kaveri suorastaan pelkää aggressiivista ukkoaan, mutta ei jätä tätä koska ei osaa/rakasta silti. Miten tilanteeseen voisi oikein puuttua? Ollaan kyllä sanottu kaverien voimin että miehellä ei ole missään olosuhteisa oikeusta käydä käsiksi ja että sellaista ei pidä sietää, mutta jotenkin tuntuu, ettei se riitä.
Tytöllä kuitenkin on omastakin kotoaan tuttu naisia hakkaava miehen malli, hienoa miten tavat periytyvät....

jooeimitää, poistakaa pls

Lainaus:08.07.2013 Fautum kirjoitti:
Yök, tulipa tässä sitten kuultua että kaverin mies on väkivaltainen tätä kohtaan ja haukkuu todella törkein sanakääntein tätä. Eipä kyseinen mies ole koskaan ollut kaverien poikaystävistä varsinaisesti se "suosikkitapaus", mutta vähän parempaa olisi voinut kuitenkin odottaa. Tulen vaan niin uskomattoman vihaiseksi kun kuulen miten kaveri suorastaan pelkää aggressiivista ukkoaan, mutta ei jätä tätä koska ei osaa/rakasta silti. Miten tilanteeseen voisi oikein puuttua? Ollaan kyllä sanottu kaverien voimin että miehellä ei ole missään olosuhteisa oikeusta käydä käsiksi ja että sellaista ei pidä sietää, mutta jotenkin tuntuu, ettei se riitä.
Tytöllä kuitenkin on omastakin kotoaan tuttu naisia hakkaava miehen malli, hienoa miten tavat periytyvät....

Hyvin ikävää tälläinen. Itsekkin olen seurannut kaveria jonka mies oli väkivaltainen ja kaiken lisäksi omisti käsiaseen. Sama tilanne oli, että ei halunnut päästää irti. Loppujen lopuksi kuitenkin saatiin tajuamaan ja otti eron. Ihminen on usein niin tyhmä ettei tajua, ennen kun kokee

Lainaus:08.07.2013 BoomBaard kirjoitti:

Lainaus:08.07.2013 Fautum kirjoitti:
Yök, tulipa tässä sitten kuultua että kaverin mies on väkivaltainen tätä kohtaan ja haukkuu todella törkein sanakääntein tätä. Eipä kyseinen mies ole koskaan ollut kaverien poikaystävistä varsinaisesti se "suosikkitapaus", mutta vähän parempaa olisi voinut kuitenkin odottaa. Tulen vaan niin uskomattoman vihaiseksi kun kuulen miten kaveri suorastaan pelkää aggressiivista ukkoaan, mutta ei jätä tätä koska ei osaa/rakasta silti. Miten tilanteeseen voisi oikein puuttua? Ollaan kyllä sanottu kaverien voimin että miehellä ei ole missään olosuhteisa oikeusta käydä käsiksi ja että sellaista ei pidä sietää, mutta jotenkin tuntuu, ettei se riitä.
Tytöllä kuitenkin on omastakin kotoaan tuttu naisia hakkaava miehen malli, hienoa miten tavat periytyvät....

Hyvin ikävää tälläinen. Itsekkin olen seurannut kaveria jonka mies oli väkivaltainen ja kaiken lisäksi omisti käsiaseen. Sama tilanne oli, että ei halunnut päästää irti. Loppujen lopuksi kuitenkin saatiin tajuamaan ja otti eron. Ihminen on usein niin tyhmä ettei tajua, ennen kun kokee

Hah. Jotkut ei kokemisenkaan jälkeen kyllä ymmärrä.

Yksi tyttönen tuossa alkoi vaan lähestyä rajummin ja nytten ollaan sitten juteltu aika paljon. Ei mitään kovin vakavia siis. Lähinnä just nautittu toistemme seurasta ja pidetty hauskaa. Nyt kuitenkin tyttö ilmoitti, että hänellä on ongelmia suhteessaan. Jätkäkaveri ei suostu "virallistamaan" suhdetta ja muutenkin kuulemma oli alunperin yrittämässä toista tyttöä, mutta kun ei onnannut niin alkoikin sitten jubailemaan tämän tytön kanssa. Ovat tätä pitäneet yllä jo hyvä aikaa. Ja tyttö sanoikin mulle, että ei halua olla mikään kakkosvaihtoehto.

No eihän siinä sinällään mitään. Mukava likaa, mutta todellakin olen kuullut huonoja juttuja tälläisistä kun on suhde ollut huonossa kunnossa ja sitten joku mukavempi ilmaantuu ja sitten pikkuhiljaa vaihdetaan tähän toiseen. No itsellenikin kävi samalla tavalla. En todellakaan haluisi olla se tyyppi joka "vie" toisen naisen vaikka todellakaan en ole mitään sen suuntaista tehnyt.

Mutta onko se muiden mielestä moraalisesti väärin, että jos heidän suhde on huono ja mies ei arvosta tätä tyttöä täysillä niin silloin tyttö ihastuisi toiseen kaveriin (meikäläiseen) ja sitten asiat etenee niinkuin ovat edetäkseen. Ja kun tarkoituksella en ole mitenkään "iskenyt" tätä tyttöä.

Lainaus:17.07.2013 BoomBaard kirjoitti:
Mutta onko se muiden mielestä moraalisesti väärin, että jos heidän suhde on huono ja mies ei arvosta tätä tyttöä täysillä niin silloin tyttö ihastuisi toiseen kaveriin (meikäläiseen) ja sitten asiat etenee niinkuin ovat edetäkseen. Ja kun tarkoituksella en ole mitenkään "iskenyt" tätä tyttöä.

Yritätkö saada keskustelua aikaiseksi aiheesta, vai haluatko että me tukisimme sinua tässä "naisenryöstössä"? Siis että liitynkö keskusteluun vai alanko vain haukkumaan sinua?

No eipä siinä minun mielestä mitään pahaa ole, vielä jos tyttö ei nauti nykyisestä suhteesta (joka ei ole edes virallinen). Anna vaan asioiden edetä itsestään.
Ja mitä naistenryöstöä se on jos ei yritä edes iskeä. Jos tyttö itse tulee avautumaan että suhde on perseestä niin eiköhän se kerro ettei halua sen jatkuvan.

No siis en nyt halua mitään tukea missään "naisen ryöstössä". Ja missään nimessä en edes yritä mitään niin kauan kuin tyttö on tässä "suhteessaan". Ja en ole kyllä varma halusinko sen jälkeenkään, kun kuitenkin nuo laastarisuhteet on melko yleistä.

Ihan vain ajattelin jotain höpinää saada aikaiseksi ja kuulla mielipiteitä. Siis kun nainen omien sanojensa mukaan ei elä missään onnellisessa parisuhteessa ihan vain poikakaverinsa takia, joka ei suostu virallistamaan suhdetta.

Ja en nyt kuitenkaan ole väittämässä, että tässä on ihan suoraan mitään meidänkään välillä. Tyttö on vaan antanut vähän ymmärtää, että tykkää musta normaalia enemmän.

Mutta siis painotan edelleen, että mitään ei ole tapahtunut ja ei tule tapahtumaan niin kauan kuin heillä jotain säätöä on. Sitten kun ovat "eronneet" niin jos jotain käy niin sitten käy.

P.S En ees tiiä mitä höpisen.. vaikee kuvailla omia ajatuksia.

Haha semihaastava tilanne: muija lähti kirjaimellisesti maailman toiselle puolelle vaihtoon yhdeksäksi kuukaudeksi. Sama aikavyöhyke mutta etäisyyttä melkeen 9 000 kilometriä.

Onkos muita kaukosuhteessa eläviä?

Oon nyt reilun viikon saanut köllötellä ns. yksin. Ja täytyy sanoa että aika montaa asiaa katsoo jo uudelta kantilta. Vaikeinta on tietenkin se ettei voi olla yhdessä sekä se, että tyttöystävä on luonnollisesti todella innoissaan koko asiasta ja kaikki siellä on uutta ja kivaa. Meitsi selaa Steamin kesäalea =D Mun on vähän vaikeempi innostua asiasta...

Tässähän melkeen odottaa että pääsee jatkamaan kolmatta vuotta yliopistolla, tuleepahan jotain tekemistä ja deadlineja.

Lainaus:19.07.2013 Wilsu kirjoitti:
Haha semihaastava tilanne: muija lähti kirjaimellisesti maailman toiselle puolelle vaihtoon yhdeksäksi kuukaudeksi. Sama aikavyöhyke mutta etäisyyttä melkeen 9 000 kilometriä.

Sit vaan uutta naista kehiin. Turha sitä on jäädä suremaan kunhan ei saa tyttö tietää.

No jos suhde on vakaalla pohjalla niin eihän siinä mitää ongelmaa pitäisi tulla. Tokihan aika syvältä se on. Itsekkin intin takia kun näki tyttöystävää vain kerran viikossa ja välillä monia viikkoja erossa niin kyllä sekin jo ketutti. Mutta toisaalta siihen kyllä tottuu sitten.

Ja ei se muija varmaan niin kusipää oo, et alottais jonkun "what happens there, stays there" jutun ja ettis itelleen jonkun lomaromassin sielt

Joo siis parisuhteessa ei oo mitään ongelmaa enkä mä tännekään varsinaisesti apuja tullut pyytämään =D, Enkä myöskään syytä sitä tai oo katkera että lähti. Outoa vaan vielä tässä vaiheessa.

Ollaan seurusteltu yli 1,5 vuotta joten vakaalla pohjalla ollaan.

Lainaus:19.07.2013 Wilsu kirjoitti:
Joo siis parisuhteessa ei oo mitään ongelmaa enkä mä tännekään varsinaisesti apuja tullut pyytämään =D, Enkä myöskään syytä sitä tai oo katkera että lähti. Outoa vaan vielä tässä vaiheessa.

Ollaan seurusteltu yli 1,5 vuotta joten vakaalla pohjalla ollaan.

No kyllähän se outoa varmasti on. Kuitenkin melko erilainen tilanne ja kun se kestää jonkin aikaa Mutta hyvä jos kestää. Itellä meni intin takia poikki vaikka yhteistä aikaa oli takana se 2 vuotta. Mutta jälkikäteen mietittynä se suhde oli aika syvältä. Tuntui vaan hienolta siksi koska se kuitenkin oli eka oikea suhde

Onko täällä muita ujoja uroksia, jotka pääsevät tuppisuustaan eroon ja pystyvät rentoutumaan AINOASTAAN ujojen naarasten parissa? Kai se jännitys lakkaa kun tietää, ettei tarvitse ottaa paineita siitä että vastapuoli ajattelee että "Onpa tuo ärsyttävän hiljainen" tjsp.

Lainaus:22.07.2013 Shabbath kirjoitti:
Onko täällä muita ujoja uroksia, jotka pääsevät tuppisuustaan eroon ja pystyvät rentoutumaan AINOASTAAN ujojen naarasten parissa? Kai se jännitys lakkaa kun tietää, ettei tarvitse ottaa paineita siitä että vastapuoli ajattelee että "Onpa tuo ärsyttävän hiljainen" tjsp.

Varmaankin minä. Mökillä viikonloppuna pitkästä aikaa aloitin itse keskusteluja naisten kanssa ja vieläpä selvinpäin. Onnekseni olen huomannut että ujous on vähentynyt tässä viime vuosina ja sitten vielä saa helpommin puhuttua kun ottaa sellaisen pienen hällä väliä asenteen kun puhuu. Silti kuitenkin mietin päässäni monta kertaa viitsinkö sanoa jotain tiettyä asiaa.

Tajusin tuossa eilen kotiutuessani, että retkahdan aina joko varattuihin tyttöihin tai sitten en tee asialle mitään ja pelkästään nautin heidän seurastaan, kun he ovat vielä sinkkuja. Pahana tapana panikoida ja hätiköidä sellaisisten otollisten tilaisuuksien tullessa. Ehkäpä joskus pitäisi saada kunnon potku persuksille ja tehdäkin asialle jotain, ennen kuin on ollut myöhäistä niinkuin tähän mennessä joka tapauksessa.

Muistankin oikeastaan erään ja ainoan oikean "säätöni" yläasteelta, kun selvästi molemmat pidettiin toisistamme mutta ehkä olin silti liian etäinen ujoudessani. Mietin asiaa liian pitkään ja kun päätin kertoa omista tunteistani oli hän jo mennyt toisen pojan mukaan.

Oikeastaan kaikki johtuukin varmaan siitä, että en ole vielä ikinä päässyt siihen pahimpaan vaiheeseen jossa pitäisi tehdä aloite. Onneksi tässä ei kuitenkaan olla vielä niin vanhoja että olisi liian myöhäistä.

Njoo, olikin sitten turhaa hehkutusta toi mun aikasempi viesti.. Eipä siitä mitään sit tullut, nainen on kadonnut vaan jonnekki eikä vastaa mun viesteihin tai mihinkään No, naisia on maailma pullollaan, kohti uusia seikkailuja vaan.

Lainaus:22.07.2013 Shabbath kirjoitti:
Onko täällä muita ujoja uroksia, jotka pääsevät tuppisuustaan eroon ja pystyvät rentoutumaan AINOASTAAN ujojen naarasten parissa? Kai se jännitys lakkaa kun tietää, ettei tarvitse ottaa paineita siitä että vastapuoli ajattelee että "Onpa tuo ärsyttävän hiljainen" tjsp.

Ihminenhän rakastaa eniten itseään (ainaki sisimmissään) ja tietenkin sen jälkeen rakastamme kaltaisiamme. Tässä siis aivan normaali tilanne. Se ujous johtuu juuri siitä, että jännittää. Ja jännittää varsinkin sitä jos nainen on hieman rohkeampi ja itse ei. Mutta kun olet ujon tytön kanssa, niin olet samalla tasolla hänen kanssaan. Hän on samanlainen kuin sinäkin ja tunnet olosi turvallisemmaksi ja pystyt rentoutumaan.

Oli taas tärskyt yhden aluksi kivalta vaikuttavan tyttösen kanssa. No selvisi kuitenkin, että tyttö on aikamoinen sika. Ei siis idiootti vaan ns "hygienisen" puolensa takia. Pakko se oli vaan kohteliaasti sanoa, että ei tästä jutusta taida mitään tulla ja ilta päättyi suunniteltua aikaisemmin.

Lainaus:25.07.2013 BoomBaard kirjoitti:
Oli taas tärskyt yhden aluksi kivalta vaikuttavan tyttösen kanssa. No selvisi kuitenkin, että tyttö on aikamoinen sika. Ei siis idiootti vaan ns "hygienisen" puolensa takia. Pakko se oli vaan kohteliaasti sanoa, että ei tästä jutusta taida mitään tulla ja ilta päättyi suunniteltua aikaisemmin.

Tässä kohden varmaan kaikki rakastaisivat kuulla juoruja.

Eilen oltiinki vähän pitämässä hauskaa. Veneiltiin ja grillailtiin. Kaverin kaveri (tyttö) oli sitten siinä mukana ja jotenkin oudosti vaan lähennyttiin sitten siinä illan aikana. Ei siis tarkoituksella ainakaan mun puolesta, mutta jotenkin asiat vaan luisti hyvin. Juttu lensi ja naurettiin toistemme jutuille ja tutustuttiin vähän sitten muutenkin. Mitään vakavempaa ei siis tapahtunut, mutta eihän sitä tiedä mitä tässä sitten käy. Oli meinaan positiivinen yllätys kaikkien niiden muiden tyttöjen jälkeen. Näköjään niitä mukavia ilmestyy juuri silloin kun ei etsi mitään

Johan taas myrkyn lykkäs. Oon varmaa aiemmin kertonu että oon suosittu muuten mutta nää rakkausasiat tuppaa aina uppoomaan.

Noin puoli vuotta/vuosi sitten tapasin yhden tytön erään harrastuksen kautta. Se oli silloin amiksessa, ja se tekee vissiin jonkun kolmoistutkinnon, koska nyt se suorittaa vielä koko lukion oppimäärän. Kirjoittaa samana vuonna kuin minäkin.
Niin, tosiaan, tuosta saattaa käydä ilmi se että hän on minua 2 vuotta vanhempi.

Olen nyt jostain syystä alkanut ihastua häneen. En osaa yhtään sanoa, onko hän varattu. Eräältä kesätyökaverilta kuulin että on, mutta luulenpa että on eronnut hiljattain tms. tai jo pidemmän aikaa sitten.

Uskaltaisinko alkaa hienovaraisesti yrittämään välien lämpenemistä hänen kanssaan noin niinku ihastusmielessä? Koska minä ja muutama muu ollaan hyvin pitkälti ainoat jotka hän tuntee koko lukiosta.

Lainaus:10.08.2013 Dude619 kirjoitti:
Johan taas myrkyn lykkäs. Oon varmaa aiemmin kertonu että oon suosittu muuten mutta nää rakkausasiat tuppaa aina uppoomaan.

Noin puoli vuotta/vuosi sitten tapasin yhden tytön erään harrastuksen kautta. Se oli silloin amiksessa, ja se tekee vissiin jonkun kolmoistutkinnon, koska nyt se suorittaa vielä koko lukion oppimäärän. Kirjoittaa samana vuonna kuin minäkin.
Niin, tosiaan, tuosta saattaa käydä ilmi se että hän on minua 2 vuotta vanhempi.

Olen nyt jostain syystä alkanut ihastua häneen. En osaa yhtään sanoa, onko hän varattu. Eräältä kesätyökaverilta kuulin että on, mutta luulenpa että on eronnut hiljattain tms. tai jo pidemmän aikaa sitten.

Uskaltaisinko alkaa hienovaraisesti yrittämään välien lämpenemistä hänen kanssaan noin niinku ihastusmielessä? Koska minä ja muutama muu ollaan hyvin pitkälti ainoat jotka hän tuntee koko lukiosta.

Eihän siinä mitään hävittävää ole. Kunhan vaan koittaa jollain tasolla hillitä sitten omia ajatuksiaan/tunteitaan, ettei tule mitään suurta pettymystä. Mutta tosiaan ei voi voittaa jos ei edes pelaa

Itsellä kävi siis vähän samalla tavalla. Tutustuin tähän mukavaan tyttöön kuten aiemmin kerroin. Ja tosiaan se "ihastuminen" ei ollut mitenkään tarkoituksellista. Sitten vaan tapailtiin tossa pari kertaa senkin jälkeen ja huomas miten kemiat vaan synkkas ainakin mun mielestä. Pyysin treffeille ja sitten toisille. Eli kahdet treffit takana ja molemmat on nauttinut ajastaan ja aiotaan tapailla siis lisääkin. Ja on jo ekoja pusujakin vaihdeltu, että ei tää ihan toivottomalta näytä Huomattiin tosiaan, että meillä on tosi paljon samanlaisia asioitakin mistä tykätään.

Mitenhän tän tilanteen mieltäis. Yhden muijan tapasin joskus baarissa, vaihettiin puhelinnumerot. Eipä juurikaan olla oltu yhteydessä, koska tyttö aika vaikea ja suht ujo tapaus(pientä flirttiä ja treffipyyntöä lukuunottamatta). Eilen oli yrittäny soittaa(viihteellä), tänään sitten huomasin soiton, koska kännykkä äänettömällä(aikanen herätys töihin). Laitoin sit tänään päivällä viestiä jtn et "Moro, oisko ollut jotain asiaa jne". Se sit laitto pari tuntia myöhemmin, että "Ei mulla mitään ihmeitä, taisin humalassa vahingossa soittaa "

Olikohan tää kontaktinluonnin yritys humalassa, koska kykenemätön siihen selvinpäin ja selvinpäin väittää että oli väärinkäsitys, koska ehkä hävettää eikä riitä rohkeus sanoa suoraan?

En muuten tekis kovin suurta numeroa tuosta, mutta kun suht tuttu tilanne itellekin, että tunteita on, mutta humalassa soitettuja pyydellään myöhemmin anteeks että väärä numero jne.

Lainaus:11.08.2013 DarkestShadow kirjoitti:
Mitenhän tän tilanteen mieltäis. Yhden muijan tapasin joskus baarissa, vaihettiin puhelinnumerot. Eipä juurikaan olla oltu yhteydessä, koska tyttö aika vaikea ja suht ujo tapaus(pientä flirttiä ja treffipyyntöä lukuunottamatta). Eilen oli yrittäny soittaa(viihteellä), tänään sitten huomasin soiton, koska kännykkä äänettömällä(aikanen herätys töihin). Laitoin sit tänään päivällä viestiä jtn et "Moro, oisko ollut jotain asiaa jne". Se sit laitto pari tuntia myöhemmin, että "Ei mulla mitään ihmeitä, taisin humalassa vahingossa soittaa "

Olikohan tää kontaktinluonnin yritys humalassa, koska kykenemätön siihen selvinpäin ja selvinpäin väittää että oli väärinkäsitys, koska ehkä hävettää eikä riitä rohkeus sanoa suoraan?

En muuten tekis kovin suurta numeroa tuosta, mutta kun suht tuttu tilanne itellekin, että tunteita on, mutta humalassa soitettuja pyydellään myöhemmin anteeks että väärä numero jne.

Kannattaa soitella/tekstailla perään, voi tosiaan olla että tämä tyttö ei uskalla lähestyä ketään selvinpäin, mutta on kuitenkin tunteita sua kohtaan jos on jo kaksi kertaa yrittänyt lähestyä (vaikkakin sitten humalassa). Tee siis sinä aloite, soita tai jos tuntuu helpommalta, viestitä facebookin tjms. kautta ja yritä sopia tapaaminen jollekin päivälle.

Niin ja kannattaa sitä vaikka pyytää kahville sitten. Jos se vaan odottaa, että sä tekisit niin, koska ite on sen verran ujo. Jos sitä ei oikeesti kiinnosta niin kyllähän se sillon kieltäytyy. Mutta kuitenkin vaikuttaa siltä, että jotain sillä susta on mielessä. Ja toi humalassa soittelu/tekstailu on aika tavallista.

Itse nyt tosiaan joitakin päiviä tapailin tätä uutta tapausta. Kivaa meillä oli tosiaan. Nyt kuitenkin ilmoitti, että haluaa rauhassa miettiä. Väitti, että olen sellainen tyyppi joka on oikeasti kiinnostava ja mukava, mutta hän ei ole varma onko nyt vielä seurusteluvalmis. Ja sanoi myös, että jos en olisi sen verran erilainen niin varmaan vain makaisi mun kanssa kerran tai pari ja lähtisi, mutta nyt haluaa oikeasti miettiä asiaa. No aion siis antaa hänelle aikaa ja toivoa parasta