Itte olen siedettävissä väleissä parinkin eksän kanssa, mutta ymmärrettävistä syistä noiden kanssa ei tule kauheesti juteltua..

Mitä tulee omaan tilanteeseen niin toi säätö joka alko vähän ennen koulua on kyllä tullu tiensä päähän. Mulla ei ainakaan ole enää mitään sen suuntasia ajatuksia tätä naista kohtaan.. Se kyllä tuntu mahdottomalta koko juttu alusta alkaenkin.

Mutta....

Olen tutustunut erääseen tosi mukavaan naikkoseen tuolla koulun puolella. Kovin tuntuu olevan molemmilla kivaa ja suunnilleen joka päivä jutellaan jotain. Taidan olla ihastunut tähän ja taitaa kyseinen ihminen minustakin pitää kun on kuulemma meidän luokan opettajalta ja ohjaajalta välillä kyselly, että missä olen (meidän amiksessa opiskelu tapahtuu pääsääntöisesti töitä tekemällä joten mua ei aina koulurakennuksessa näy).

Harmittavasti tämän loman jälkeen ko. ihminen lähtee 4-5 viikoksi työssäoppimaan enkä mä tyhmänä ole edes numeroo vielä kysynyt. En tosin haluais sitä ahistellakkaan tuolla koska hän on kummiski vähän ujo ja hiljainen.

Toivottavasti mun arvailut osuu oikeeseen...

Lisäät sen FB:ssä kaveriksi? Ei varmasti tunnu mitenkään tungettelevalta tai mitään, kerran juttelettekin joka päivä ja olette jo siis tavallaan "kavereita", tai no vähintäänkin "tuttuja". Siellä sitten lämmittelet sitä noiden viikkojen ajan. Toki paras ois, jos saisit tehtyä liikkees ennen tuota työssäoppimista, niin tämän jälkeen sitä lämmittelyä vois tosiaan jatkaa siellä Facen puolella. :)

EDIT: Nykyään puhelinnumeron saa helposti WhatsAppin verukkeella. Moni käyttää WhatsAppia median jakamiseen, koska FB:n chat on sen verran tönkkö silloin tällöin. Eli keksit jonkun hyvän verukkeen lähettää jotain kuvaa tms. tälle tytölle ja WhatsApp-lisäykseenhän tarviit tytön numeron, voíla!

Toki voit vaan kysyä suoraan, niin pääset helpommalla. :D

EDIT2: Ähh, luinpa taas omiani... Elikkä tän loman jälkeen tyttö lähtee jo. Noh, ei auta kuin lisätä FB:hen. :P

Kesän jälkeen on naisrintamalla ollut melko hiljaista, ja johan sitä huomaa kaipailevansa taas jotakuta jonka kanssa lähteä vaikka leffaan tai reissuun.

Jospa sitä nyt uudelle paikkakunnalle muuton jälkeen bongaisi vaikka salilla jonkun, jolle mennä juttelemaan. Baarista nyt on aivan turha hakea mitään vakavampaa suhdetta, eivätkä yhden illan jutut enää nappaa.

Joo hiljasta on ollu, nyt sitä tälleen syksyisin kaipaa seuraa, kun itse työttömänä vielä näin intin jäljiltä. :< Tammikuussa kuitenkin kouluun, nii jospa sitä siinä yhteydessä tapaisi uusia neitejä :3

Lainaus:28.10.2013 Martial4rtist kirjoitti:
... Baarista nyt on aivan turha hakea mitään vakavampaa suhdetta, ...

Tästä täytyy olla eri mieltä omien kokemuksien perusteella.

Lainaus:28.10.2013 Execta kirjoitti:

Lainaus:28.10.2013 Martial4rtist kirjoitti:
... Baarista nyt on aivan turha hakea mitään vakavampaa suhdetta, ...

Tästä täytyy olla eri mieltä omien kokemuksien perusteella.

Samoin sanoin Exectan kanssa.

Lainaus:28.10.2013 pkunk kirjoitti:

Lainaus:28.10.2013 Execta kirjoitti:

Lainaus:28.10.2013 Martial4rtist kirjoitti:
... Baarista nyt on aivan turha hakea mitään vakavampaa suhdetta, ...

Tästä täytyy olla eri mieltä omien kokemuksien perusteella.

Samoin sanoin Exectan kanssa.

Hmm, ei minuakaan täällä olisi jos tuo pitäisi paikkansa.

Tietenkin se nainen voi löytyä ihan mistä vain. Ei koskaan voi sulkea pois jotain tiettyä paikkaa. Mutta kyllä "tilastollisesti" sieltä baarista kannaattaa jättää sellainen vakavempi seuranhaku pois. Kuitenkin aika iso osa siellä on liikkeellä hetken viihteen vuoksi. Tietenkin voi tärpätä, mutta sen varaan en itse laskisi mitään.

En tiedä miksi, mutta minulla ei ole ainakaan vuoteen kiinnostanut sellaisessa seurustelumielessä naisseura ollenkaan. Ei kyllä myöskään miehet kiinnosta, eli seksuaalinen suuntaus pitäisi olla sama kuin ennenkin. Jossain vaiheessa vain se kiinnostus naisia kohtaan hiipui pikkuhiljaa pois ja nykyään minulla on vain ystävinä naispuolisia henkilöitä. Ihastunutkaan en ole kuin muutaman kerran ja ne ovat kestäneet maksimissaan pari viikkoa. Kummallista, mutta eipä tämä pahaltakaan tunnu kun ei ole sellaista halua saada kumppania.

Lainaus:29.10.2013 visperi kirjoitti:
En tiedä miksi, mutta minulla ei ole ainakaan vuoteen kiinnostanut sellaisessa seurustelumielessä naisseura ollenkaan. Ei kyllä myöskään miehet kiinnosta, eli seksuaalinen suuntaus pitäisi olla sama kuin ennenkin. Jossain vaiheessa vain se kiinnostus naisia kohtaan hiipui pikkuhiljaa pois ja nykyään minulla on vain ystävinä naispuolisia henkilöitä. Ihastunutkaan en ole kuin muutaman kerran ja ne ovat kestäneet maksimissaan pari viikkoa. Kummallista, mutta eipä tämä pahaltakaan tunnu kun ei ole sellaista halua saada kumppania.

http://www.smosh.com/smosh-pit/photos/24-guys-stuck-friend-zone

Pari päivää sitten tapasin taas uuden tytsyn ja pari kertaa tässä nyt ollaa tutustuttu paremmin. Ja vaikuttaa lupaavalta tosiaan tällä kertaa. Laittelee siis viestiä ihan kesken päivänkin vaan ja kyselee miten menee. Pari muuta tapausta ollut tässä aikaisemmin ja ovat olleet ihan toista maata.

Toivottavasti tästä nyt tulis jotain parempaa sitten En kuitenkaan liikaa odota, koska niin monta kertaa on joutunut pettymään.

Lainaus:31.10.2013 Doppleherz kirjoitti:

http://www.smosh.com/smosh-pit/photos/24-guys-stuck-friend-zone

Mielestäni on aika outoa, miten jotkut jäävät tuonne ns. friendzonelle. Niistä tunteista voisi varmaan myöskin puhua jotenkin, ettei tarvitsisi vain tuolla tavalla "alistua" naisen orjaksi. Osa varmaan vieläpä luulee, että ehkä heidän kaverisuhteestaan vielä tulee jotain. Pakko kyllä itse myöntää, että melko moni naispuolisista ystävistäni ovat olleet aluksi ihastuksiani, mutta jonkin ajan päästä kiinnostut on vähentynyt ja suhteet muotoutuivatkin aivan normaaleiksi kaverisuhteiksi. Friendzonella kuitenkaan en ole, koska en mielestäni käyttäydy mitenkään sen mukaisesti ja me nähdään vain kun on muutakin porukkaa mukana.

Toisaalta en tiedä onko omaa laiskuutta vai mitä on, kun ei jaksa oikein tehdä mitään kumppanin hankkimisen eteen. Jossain vaiheessa kyllä harmittelin melko kovasti sitä, kun en löytänyt hyvää seurustelukumppania, mutta nykyään ajatus siitä tuntuu joskus jopa liian työläältä minulle. Melko outoa mielestäni, mutta voisin ehkä veikata, että tämän vuotisilla tapahtumilla ja jonkinasteisella masennuksellani on jotain vaikutusta asiaan.

Olin nyt sit koko tän viikon exän luona asustelemassa. Seksi on parempaa kuin koskaan ja sitä on yhtä paljon kuin aivan suhteen alkuaikoina. Mutta pelkkää seksiä tää juttu ei oo. Vietettiin siis aikaa ihan "kavereina". Tai siis tehtiin kaikkea mitä ennenkin, kun oltiin yhdessä; käytiin syömässä, leffassa, kaupoissa, keilaamassa... Mutta siis kaikkea, mitä voisi ihan kavereinakin tehdä. Ja kavereitahan me ollaan. Kai. Tai jotain. Ja oli kivaa tehdä noita juttuja kuten aina ennenkin. Voin siis nähdä meidät kavereina, mutta en vaan voi sulattaa vieläkään ajatusta exästäni jonkun toisen kanssa. Sen vuoksi en kyllä tiedä miten kaveruus onnistuisi.

Josta päästään toiseen asiaan. Eli asustelin tuolla ja meno ei ollut pelkkää seksiä ja randomia tekemistä. Halailua, pussailua, sylissä olemista ja muuta kiehnäämistä... Tiedätte kyllä. Eikä edes minun aloitteesta. Ensin kun menin tuonne sunnuntaina, niin tunnelma oli vähän kiusallinen. Ei oltu nähty viikkoon, koska exällä oli kaveri kylässä koko syysloman. Ei oikein "uskaltanut" ottaa kontaktia, vaikka tarkotuksena oli, että pannaan. Siitä se homma sitten hiljalleen lähti kulkemaan ja yhden yhteisen yön jälkeen oltiin taas kuin ennen. Tästä sitten alkoi nää pusuttelut ja muut tulla mukaan hiljalleen. Alkuun exä pyyteli anteeksi pusujaan ynnä muuta, ei kuullema vaan "mahda mitään, kun tekee mieli pussata". Sitten anteeksipyytelyt jäi, mutta hommat jatkui. Tällä on aivan selvästi vielä tunteita mua kohtaan ja tuntee vetoa. Idioottikin tuon huomaisi. Exäkin kysy, että "ollaanko me ihan pöljiä?", kun ollaan edelleen niinku yhessä. Siis tehtiin aivan kaikkea mitä ennenkin, ei vaan "nimellisesti" olla enää yhessä.

Aamut oli parhaita, kun sai taas herätä "kullan" vierestä. Hailailtiin sängyssä ja päädyttiin yleensä "aamujumpalle". Ja juteltiin kaikennäköstä. "Entä jos oltaisiin vielä yhessä?" Sydän melkein pamahti kurkkuun, kun exä kysy tuota. En sitten tiiä mitä se tolla tarkotti. Vastasin vaan etten toivo mitään maailmassa yhtä paljon. Ja kysyin, että "etkö säkin vois haluta niin?", johon exä tais vaan vastata jotain "en tiedä" tapaista. Sit luettelin miten kivaa meillä on taas ollu, ihan ku alkuaikoina ja että "eikö tää ookki ihanaa?", - "on". Toisena aamuna exä kysy: "Leikitäänkö, että ollaan yhessä?". Taas kerran, mitä..?

Oon hämmentyny. Oon varmasti kaikkien mielestä idiootti, kun roikun vielä exässä ja säädän tälleen, mutta mä pelaan kaikki kortit ennen kuin luovutan. Ehkä tää satuttaa mua sit enemmän, mut oonpahan ainaki sit yrittäny. Jos me ei palata yhteen, niin mua vaan pelottaa, että miten meidän kaveruus muka vois toimia sitten, kun mukaan astuu uusia ihmisiä.

Katotaan, miten hommat jatkuu taas ens viikolla...

Noin, vihdoin täällä on jotain toimintaa! Kunnon ihmissuhdedraamaa! Tai ei tuo kovin ihmeellistä draamaa ole, mutta jotain jännempää silti foorumin normaaliin menoon verrattuna... Mutta eiköhän se tuosta selviä (todennäköisesti lopulliseen eroon)! Ja kannattaahan ainakin sen kerran yrittää loppuun asti (ei roikkumalla!) niin voi sanoa ainakin yrittäneensä ja tietää tehneensä mitä pystyy; sitten on helpompi siirtyä eteenpäin. Näin ainakin itse ajattelisin asian.

No musta toi juttu nyt ei vaikuta mitenkään kovin mahdottomalta. Asia olisi eri jos tuollainen käytös olisi vain sinun aloitteesta, mutta selvästi sillä exällä on vielä niitä tunteita ja halua olla yhdessä. Ehkä hän on tajunnut, ettei halunnutkaan eroa vaan vain omaa aikaa miettiä asioita. Ja tuollaiset "leikitäänkö, että ollaan yhdessä" kysymykset voi ihan hyvin johtua siitä, ettei hän uskalla suoraan ehdotella mitään, koska pelkää sinun sanovan ei.

Itse voisin hyvinkin tuossa tilanteessa kysyä tyttöä "ensitreffeille". Tai siis tehkää jotain minkä ansiosta alunperin aloitte seurustella. Sellainen päivä voi hyvinkin saada takaisin sen tunteen miksi siihen toiseen alunperin ihastui ja ehkä sitten voi tajuta, että haluaakin olla sen toisen kanssa.

Jatketaanpa tuosta mihin joku aika sitten jäin..

Tämä ko. naishenkilö on ilmeisen ihastunut muhun, mutta ei uskalla sitä sanoa mulle. Ainakin jos on uskomista tämän kaveriin joka tuossa torstaina minulle tuli kertomaan. Noh.. Olenhan minä iloinen ettei tämä ole ykspuolista, mutta kun tällä ihmisellä ei sitten ole naamakirjaa (sain tuohonki varmuuden eilen kun uteliaisuuttani päätin etsiä), että voisin edes vähän pitää yhteyttä. Joten odotellaan, että hänen työssäoppimis jaksonsa tulee päätöksen ja pääsen juttelemaan edes koulussa ja siitä sitten jatkoa eteenpäin..

naiset on lorttoja, kontrollifriikkejä, nalkuttavia mulkeroota joita ei ymmärrä itse *******kaan vaikka se ilmeisesti ne loi...

miehet on taas... voii jumalauta miehiä taas on niin montaa eri tyyppiä että vaikea kuule sanoa, ykskään mies ei ainakaan nalkuta ja miehiä on helppo ymmärtää, se on varma.

ne jotka kiistää, olette oikeassa vain omissa pienissä mielissänne.

E: miksi s-aatana sensuroidaan mutta jumalaa ei? peliplaneetta selvästi syrjii luciferin todistajia.

Ois se vaan kiva saada tyttöystävä

Lainaus:30.11.2013 RazorSex kirjoitti:
Ois se vaan kiva saada tyttöystävä

Netistä saa kaikkea.

Niin minäkin haaveilin 15-20v että ois kiva saada emäntä mutta tuntu melko vaikeelta ja välillä vituttiki.. mutta silloinki tiesin että joskus se löytyy ja niin sitte alkoki pikku hiljaa löytymään ja sitten oliki jo valinnan vaikeuksia.

Kyllä jokaiselle se emäntä löytyy ei kannata pojat murehtia.

Itekki ku pääty sinkuks nii varmaa vuos oli sellasta "en haluu olla yksin, kuka tahansa", Nyt kun sitten muutamaan otteeseen ollut jotain pientä, niin alkanut "ahdistamaan" ajatus seurustelusta. Jotenkin alkanut tuntumaan, että en ole vielä valmis moiseen.

En tajua miten olen nyt viimeiset kaksi viikkoa nähnyt exäsätni unia. Osa ihan seksuaalisia, osa oikeita menneitä tapahtumia ja osa vaan ihan juttuja (ollaan vaikka jossain korkeasaaressa treffeillä..) ja alkanut häiritsemään koko juttu. Varsinkin kun edelleen on pienet tunteet jäljellä exää kohtaan, vaikka ei pitäisi. Todella rasittavaa.

Noniin, tämä mies sai sitten tällä viikolla jo joululahjan etukäteen kun päädyin tapailee tai "tapailee" (koska asuntola..) naista. Ei ole tämä josta kerroin kun päädyin sitten itse siihen tulokseen, että parempi vaan olla sen kanssa kavereita kun sain tietää siitä jotain ikävää.. Ei siitä sen enempää.

Tämän uuden kanssa tuli kyllä hengailtua jo aikasemmin vähän enemmän, mutta tällä viikolla koko homma sitten meni vähän vakavammaksi ja tässä sitä sitten ollaan.. Ja on samasta koulusta ja asuu vieläpä samassa asuntolassa, mutta vaan eri rapussa. Asiat voisi olla paremminkin kun en itse oikein asuntolassa ole viihtynyt ennen tätä joten ehkä tämä sitten auttaa siinäkin asiassa..

Jahas, sitä oltas nyt niinku taas yhdessä exän kanssa. En ees tajua miten tähän päädyttiin. Lauantaina sanoin aika pahasti tälle tytölle päissäni ja jouduin sit menee baari-illan jälkeen omaan kotiini, enkä tytön luo yöksi (näin oltiin siis sovittu aiemmin ja oonhan mä tuolla edelleen majaillut tosi paljon, vaikka vaan kavereita ollaan, ja tosiaan tämmönen fuckbuddy-suhde tai jotain ollut koko eron ajan).

Seuraavana päivänä sit selitin vähän käytöstäni tälle ja tästä ihan ohimennen tunnustin tytölle, etten ole vieläkään päässyt tästä ja erosta yli. Tyttö ihmetteli tätä, koska aiemmin olin sanonut, että en haluais ees palata yhteen (ihan vain halusin tuolloin esittää ettei kiinnosta, vaikka totuus oli toinen). Tyttö tunnusti, että oli itsekin miettinyt yhteenpaluuta useita kertoja. Juteltiin siis ihan kännyköiden välitykselllä ja sit tyttö pyysi mua tulemaan luokseen.

Oltiin siinä sit ihan normisti tytön kämpillä, mut osasin jo itsekin oottaa, että jotain voisi nyt tapahtua. "Pitäiskö meidän puhua?", tyttö kysyy. Ja siitähän se sitten lähti. Sanoin kaikkea, että voidaan pitää semmonen ns. "koeaika", että jos ei tunnukaan hyvältä, niin sit erotaan taas. Ja ei tarvii kellekkään kavereillakaan tms. kertoa vielä, jos ei halua. Noh, lopulta päätettiin, että yritetään vielä ja loppu jää mielikuvituksen varaan.

Kaikki tuntui oikein kivalta sen pari päivää. Sitten eilen tyttö sano jo, että pitäiskö meidän erota, koska tää ei kuullema tunnu hänestä edes parisuhteelta, eikä osannut sitä tunnetta tai syytä sen kummemmin selitellä. Noh, keskusteltiin ja sanoin ettei ota kauheeta stressiä tästä ja katotaan nyt, miten tää lähtee luistamaan. Mut pahalta taas näyttäis... No onpahan nyt ainakin yritetty sit, jos tää ei onnistu taaskaan.

Mut oisko teillä arvon peliplaneettalaiset kuitenkin jotain vinkkejä tähän tilanteeseen, että kannattaisko yrittää järkätä jotain romanttista yllätystä tai muuta, joka vois saada taas tunteet roihahtamaan tai jotain vastaavaa?

Luepas noita edellisiä vastauksia viesteihisi ja poimi sieltä se olennainen vinkki:

Ota jalat allesi ja unohda se nainen mahdollisimman pian. Olet vaarassa jumittua märehtimään yhtä rotkoa, vaikka maailmassa riittää aika hemmetin monta muutakin ämmää, joiden kanssa hermonsa menettää.

Niin ja älä luota naisiin.

Muista aina. Eroon on ollut syy. Jos parisuhde on ollut onnellinen niin ei sillon erota. Kannattaa todella miettiä mikä sen eron syy oli ja onko mahdollista, että se ei ole poistunut?

Itse voin sanoa, että exää kohtaan edelleen tunteita. Mutta silti en palaisi yhteen koska tiedän, että homma ei toimisi