kun pikku mukulana kuulin ensimmäisen kerran DJ ALLIGATORin LOLLIPOPin.. siitä asti olen kuunnellut kaiken näköistä konemusaa laidasta laitaan.. =)

mutta koskaan en ole ymmärtänyt hevii! >:L

Taisi lähteä siitä kun löysin Maidenin (yllätys!). Brave New Worldin sain kaverilta lainaksi ja se iski ***** kovaa. Vaikka fanitin ja fanitan vieläkin Maidenia aivan armottomasti minusta ei tullut hevaria.
Sitten taisi iskeä räppi 2pacin ja kumppaneiden takia. Kuuntelen räppia yhä mm. Asan muodossa.
Räpin jälkeen iskin kiinni raskaaseen metalliin (mm.Death)
Sitten pari vuotta sitten löysin HC-punkin. Löysin netistä bändin nimeltä Disco Ensemble joka oli juuri julkaissut toisen albuminsa First Aid kitin. Ok Disco ei varsinaisesti ole HC-bändi, mutta siinä on jotain HC-viitteitä. Kun näin bändin ensimmäisen kerran livenä olin koomassa varmaankin viikon. Niin hemmetin agressiivisesta livebändistä on kyse.
DE:n kuuntelu johti sitten bändiin nimeltä Refused. Refusedin takia aloin vihdoinkin keskittyä sanoituksiin.
Bändejä alkoi löytyä kuin sieniä sateella. mm.Rage Against the Machine, At the Drive-In, The Hives, Minor Threat,Snapcase, Raised Fist...
Nyt myöhemmin olen löytänyt Reggaen Bob Marleyn ja Peter Toshin johdolla.
Kitaransoittaminen on myös saanut minut innostumaan AC/DC:stä.

Joskus kuutosluokalla innostuin Limp Bizkitin Chocolate... -levystä ja vähän myöhemmin kuulin Metallican 2003 Rock Am Ring -keikan ja se iski kuin tuhat volttia. Tästä sitten tutustuin Metallicaan syvemmin ja tykästyin musaan kunnolla. Samoihin aikoihin aloitin kitaran soiton ja tämä vahvisti mieltymystäni metallimusiikkiin. Kaverin kautta tutustuin sitten bodomiin ja tykkäsin. Siitä sitten pikkuhiljaa musamaku laajeni kun kuuntelin kaverin luona musiikkia. Lopullisesti musamaun laajeneminen levisi kun sain kotiin netin ja pystyin tutustumaan vapaasti melkein minkälaiseen musaan tahansa. Nykyään sitten menee lähinnä dödis ja bläkkis, mutta kuuntelemiania bändejä on usein vaikea laittaa yhteen genreen, joten on vaikea määrittää, millainen musamakuni on. Kuitenkin se on laaja, vaikka pysyykin pitkälti metallin puolella.

Luokkalainen hehkutti menevänsä Metallican Suomen keikalle 2003(?), ja sillä tavalla oikeastaan minulle hahmottui ensimmäistä kertaa bändi ja sen musiikki. Himassa warepellenä waresin sitten (56k modeemilla =D) heti muutamia biisejä 90-luvun tuotannosta, ja rupesin kuuntelemaan. Pikkuhiljaa sitten löytyi 80-luvun kamakin ja sitä kautta muukin thrash metal. Samalla aloin ostamaan musiikkini.

Nykyisin sitten kuuntelen kaikenlaista musiikkia, ei ole enää tarvetta olla niin rässimetallisti. Hendrix, Ozzy, Twisted Sister, Kingston Wall... Melko metalli/rokkilinjalla silti.

En muista ala-aste aikoja.
Siinä 5-6 luokalla hirvee amis poppi innostus=popitusta.
Samaan aikaan tuli mukaan myös rap ja hip hop. Joten niitäkin tuli kuuneltua.
Sitten ylä-asteella löysin loistavia rock bandeja, kuten Nirvana, Rammstein, Red hot chile peppers jne.
Nykyään olen rokkia ulkomaalaisena ja suomalaisena kuunnellut. Myös hevikin käy kunhan ei ole mitään ärjyntää.

Alkoi siitä kun juutuubista kuuntelin Metallican live-esityksiä

Räpin kuuntelun aloitin 2-3- luokalla, jolloin kuulin Eminemiä ja 50 Centtiä. Onneksi olen päässyt tuosta vaiheesta yli. Yli puolitoista vuotta sitten rupesin ymmärtämään räppiä ja englantia paremmin, jolloin minä törmäsin undergroundiin, Jedi Mind Trickseihin. Siitä se alkoi, nykyisin kuuntelen ainoastaan undergroundia. Kuuntelen vain paria ''mainstream-artistia'', jotka ovat Wu-Tang Clan ja Mobb Deepin vanha tuotos.

Miten tänne 2 viestiä tuli... -.-

Ala-asteella kuuntelin räppiä, mutta se ei enää ylä-asteen alussa iskenyt, joten ajattelin etsiä sitten jotain uutta bändiä, juutuubin ja googlen avulla. Tätä reittiä löysin Alternativea soittavan bändin, American Head Chargen. Tosin vielä kaipasin jotain jämäkämpää. Siitä sain tietää kaverilta, joka kuuntelee Lamb of Godia. Tosin en halunnut peesata häntä, joten etsin last.fm:stä similar artisteista jotain samantyyppistä. Sieltä silmään iski Chimaira (joka on vielä nykyisinkin lempibändini), ja sen musiikki iski kovaa. Tätä olin aina etsinyt. Myöhemmin Chimairan rinnalle löytyi järjestyksessä: Threat Signal, Bleed the Sky ja Black Dahlia Murder.
Tuo vähän aikaa sitten mainittu Lamb of Godkin on hyvä, muttei pärjää näille neljälle! Nyt ollaan ysin puolessa välissä, ja metallimiehiä ollaan!

Aika sama juttu mulla kuin monella muullakin täällä näyttää olevan. Kuuntelin siinä 2-3 luokalla räppiä sun muuta poppia. Sitten luin jotain keskustelufoorumia (ei peliplaneetta) jossa oli aihe: ''Lempikappale''. Sitten sieltä tuli vastaan biisi nimeltä Enter Sandman. Nimi kuulosti niin hienolta että oli pakko kuunnella. No, tykkäsin ihme kyllä kappaleesta ihan älyttömän paljon, ja sen jälkeen aloin ostaa Metallican ja Maidenin levyjä. Viime vuoden kesään asti kuuntelin pelkkää heavy metallia enkä mitään muuta.

Sitten yhtenä kesäpäivänä lähdin pyöräilemään kirjastoon, josta löysin Dream Theaterin albumin nimeltä Train Of Thought. Olin kuullut jotain juttua bändistä aikaisemmin jo, joten ajattelin lainata kyseisen levyn. Saavuttuani kotiin pistin levyn pyörimään ja musiikki kuulosti todella hyvältä. Bändi ei iskenyt ihan niin kovaa ennen kuin aloin ostamaan enemmän bändin levyjä. Nyt olen jo hankkinut kaikki kyseisen bändin levyt ja siirtynyt muutenkin ihan progekannalle. Kyllä kuuntelen vieläkin heviä ja thrashia ja death metalliakin joskus mutta pääasiassa progea ja progemetallia.

Pienenä poikana ala-asteella ostin Stratovariuksen Infinite levyn kaverin suostuttelusta. Pidin paljon. Sen hetkiset parhaat kaverit kuitenkin kuuntelivat paljon räppiä ja sitä kautta ajauduin pohjaan. Kuuntelin räppiä muutaman vuoden. Sen jälkeen tuli tämä pakollinen radiovaihe, jolloin kaikki, mikä soi NRJ:llä oli hyvää musaa.

Yläasteen alussa sitten olin jo luopunut räpistä. Tai viimeistaan kasiluokalle mennessä. Yhdellä leirillä sitten juteltiin Stratovariuksesta yhden kaverin kanssa. Muistin omistavani yhden levyn. Leirin jälkeen kotiin kuuntelemaan --> parasta musaa ikinä --> pari muutakin Straton levyä. Tästä lähin aloin kuuntelemaan myös Sonata Arcticaa ja muutamia muita power metal yhtyeitä. Radio jäi kokonaan ja räppi poistui levyhyllystä, kun tilaa valtasi rokki ja hevi.

Tästä lähti sitten kitaran soittaminen ja kaikenlaisen raskaan musiikin kuuntelu. Enkä pois siirry. Tai ehkä sen verran, että nykyään tykkään paljon balladeista ja herkistä biiseistä. Radiokama (suurin osa), räppi ja konemusiikki ei iske ollenkaan.

np. Stratovarius - 4000 rainy nights

Innostukseni musiikkiin alkoi toisella luokalla, kun kuulin Beatlesia. Ala-asteen aikana musiikki makuuni tuli lisäyksiä, kuten: Anssi Kela, Apulanta, Kwan, Linkin Park, Lordi ja Guns n' Roses. Aika Rock/Pop painotteista, kuten näkyy. Tuon listani kahdesta viimeisestä kiitän erästä hyvää ystävääni.

Ylä-asteella tuli niin paljon musiikkia lisää, että mahdoton listata sitä kaikkea. Aloin kiinnostua rockista, punkista, klassisesta ja jonkin verran metallista.

Tässä lukion aikana uudet kiinnostuksen kohteen ovat olleet jazz, death metal ja jonkin verran black metal.

Rakastan melkein kaikkea musiikkia!

tony hawks pro skater 2 soundtrackilta bändien ja biisien nimet ylös ja levyt kirjastosta tai kaupasta

Isoveljen mukana ollaan aina kuljettu. Pienempänä kun ei musiikista ymmärtäny mittä ni tuli kuunneltua vaikka mitä (pääasiassa 90luvun himopopitusta)
Siiitten jonain kauniina päivänä isoveli hommasi Timo rautiaisen & Trio niskalaukauksen levyn ja siitä se lähti.
Isoveljen opastuksella rupesin kuuntelemaan raskasta rokkia ja satunnaisia metallikappaleita. Nykyään Metallia laidasta laitaan. Pääasiassa melodinen death metal,

Räppi on kuninkaitten musaa ja jos jotain hevii kuuntelee ni pitää olla aika pelle!

Lainaus:22.12.2008 Teemu-K_G kirjoitti:
Räppi on kuninkaitten musaa ja jos jotain hevii kuuntelee ni pitää olla aika pelle!

Niin.. räppihän vaatii todella paljon taitoja instrumentaaleilla. -.-

Lainaus:22.12.2008 jessejames kirjoitti:

Lainaus:22.12.2008 Teemu-K_G kirjoitti:
Räppi on kuninkaitten musaa ja jos jotain hevii kuuntelee ni pitää olla aika pelle!

Niin.. räppihän vaatii todella paljon taitoja instrumentaaleilla. -.-

Älä tartu tuohon... Btw, eihän Teemu väittänytkään, että se vaatisi taitoa instrumentaaleilla.

Tokalla ja kolmannella kuuntelin Eminemiä ja Bonfunk MCssejä ja samalla children of bodomia. Nelosella kattelin lumilautailua ja juontaja sano" Antti Autti laittaa soimaan Mötley Cruen Kickstart my heartin" sitten kuuntelin sitä ja muutakin mötley crueta. Samaan aikaan aloitin kitaransoiton.

Nykyään kuuntelen vähän kaikkea Stevie Ray Vaughanista Slipknottiin ja välillä jotain räppiä.

Pikkusena tuli kateltua isoveljen koneelta winampista kaikkea hauskaa. Ensin jotain eläkeläisiä, sitten jtn random Linkin Parkkia (Hyi *******) ja viimeisenä löysin yhden mielenkiintoisimmista bändeistä nimeltään Noumena. Käykää ihmeessä kuuntelemassa tällaista musiikkia, todella kova bändi.

Vielä tänäkin päivänä kyseistä bändiä fanitan. Kalmahin löysin Äijät-ohjelmasta ja Rammsteinin jostain veljen biisistä. Nykyään kuuntelen pääasiassa techno- ja metallimusiikkia.

Ihan ensteks kuuntelin kaverin kanssa Teräsbetonia siinä 5-6lk ( oh ,,/ yeah ) sit pyöri levysoittimessa viikon Iron Maidenin single The Trooper jonka sain yheltä kaverilta lainaan (6lk). Siitä sit siirryin Linkin Parkkiin (6lk loppu ja 7lk alku), joka kuitenkin alkoi kyllästyttää puolen vuoden päästä. Silloin vasta todella löysin Iron Maidenin. Brawe new World ja Fear of the Dark iskivät kuin salama kirkkaalta taivaalta. Siitä lähtien olen ajatellut että tämä on maailman paras bändi ;D
En ala sen enempää muita musiikkityylejä dissaamaan muuta kuin huomauttamalla, että miten joku voi kuunnella räppiä pääasiallisena musiikkityylinään? Mielestäni se perustuu vain yhteenkuuluvuuden tunteeseen, siihen, että sitä kuuntelee niin moni että on helppo kuulua joukkoon pitämällä isin lompakosta pöllimillä rahoilla ostettuja XXXL verkkareita ja NY-merkkistä lippistä, vaikka ei tietäisi mitään New Yorkista, käynyt siellä tai muutenkaan kiinnostaisi mitenkään koko kaupunki Noh, jokainen tyylillään. Ei se minulta ole pois.

^ Olet ihan kujalla. Räppiä on monenlaista niinkuin esim. metalliakin. Miksi pitäisi tietää jotain NYC:stä, jos pidää Yankeesin baseball- lippistä? Merkki muiden joukossa. En ymmärrä sinunlaisia, jotka ovat noin closeminded.

Lainaus:24.12.2008 Kosk3lo kirjoitti:
^ Olet ihan kujalla. Räppiä on monenlaista niinkuin esim. metalliakin. Miksi pitäisi tietää jotain NYC:stä, jos pidää Yankeesin baseball- lippistä? Merkki muiden joukossa. En ymmärrä sinunlaisia, jotka ovat noin closeminded.

Rap-biisit joissa on oikeasti musaa eikä vain pum-släppiä, voin jopa arvostaa. Toinen asia on just nää kakat 50-senttiset jotka myy vain nimellään. (Niinkuin wiki sanoo, DJ:t alkoivat jäädä taka-alalle kun räppärit viihdyttivät yleisöä pelkillä sanoituksillaan, tämän takia en näe 90% räpistä kunnolliseksi musiikiksi) Ja allekirj. lukee vielä että hiphoppi on lifestyle. Mitä muuta siihen lifestyleen kuuluu kuin isot verkkarit ja lippis? No mutta offtopic/ Jos on vielä lisättävää niin muokkaa edelliseen viestiis..

Lainaus:24.12.2008 Majinroosh1 kirjoitti:

Lainaus:24.12.2008 Kosk3lo kirjoitti:
^ Olet ihan kujalla. Räppiä on monenlaista niinkuin esim. metalliakin. Miksi pitäisi tietää jotain NYC:stä, jos pidää Yankeesin baseball- lippistä? Merkki muiden joukossa. En ymmärrä sinunlaisia, jotka ovat noin closeminded.

Rap-biisit joissa on oikeasti musaa eikä vain pum-släppiä, voin jopa arvostaa. Toinen asia on just nää kakat 50-senttiset jotka myy vain nimellään. (Niinkuin wiki sanoo, DJ:t alkoivat jäädä taka-alalle kun räppärit viihdyttivät yleisöä pelkillä sanoituksillaan, tämän takia en näe 90% räpistä kunnolliseksi musiikiksi) Ja allekirj. lukee vielä että hiphoppi on lifestyle. Mitä muuta siihen lifestyleen kuuluu kuin isot verkkarit ja lippis?

En rupea muokkamaan vanhaa viestiäni. Räpissähän on juuri tärkeää nämä sanoitukset, ei niinkään se biitti taustalla. 50 Centit jne. myyvät juuri tällä biitillä, koska sitä on kiva kuuunnella klubeilla, eivätkä sanoillaan. Ajattelet juuri väärinpäin. Sanat tekevät räpistä räpin, eivät ne biitit. Sinun mainitsema pukeutuminen ei sinällänsä edes kuulu hiphoppiin. Hiphop koostuu neljästä elementistä, joita ovat DJing, MCing (räppääminen), graffitit ja b-boying (breakdance, ei mikään teini hiphop- tanssi).

Ja mitäs sä noista harrastat? =D

Lainaus:24.12.2008 Eetumanne kirjoitti:
Ja mitäs sä noista harrastat? =D

Mitenkäs tämä liittyy musiikkimakuuni tai koko aiheeseen?

E: Hiphopissa on myös aatteita.