Oma käsitys jakaa pelaajat kahteen ryhmään: elämysmatkailijat ja suorittajat.
Mitä pelaaminen teille merkitsee? Onko se ihan rehellistä escapismia, eli pakoa kurjasta todellisuudesta aka roolipelaamista, nautinnon hakua adrenaliinista ja dominoimisesta kun saat pwnattua jonku n00bin headshotilla kahensadan metrin päästä kiitos sulavan pelimekaniikan, vai jostain muusta? Paljonko pelissä pitää olla haastetta että tykkäätte, vai riittävätkö nätit maisemat, hyvä musiikki ja hyvin skriptattu interaktiivinen juoni?
Lienee kohteliasta mainita että itse olen varmaan enemmänkin noiden tunnelman ja juonen perään. Vaikka liika helppous (arvattavat pelimekaniikat) yleensä saakin jonkun super mega eeppisen tuntumaan pelkältä läpikävelyltä.
Mutta mikä teitä pelaajia nykyään kiinostaa?

Kiinnostava kysymys. Kaipa se minulla on vähän noita kaikkia. CS, Diablo, WoW... niitä pelannut ja niissä on se tunne kun saa ylle parempaa gearia, lvl 80 hahmoja, harvinaisia runeja ja runewordeja, ownausta. Sitten taas Mass Effectissä, Metal Gear Solidissa ja Final Fantasyissä juoni, maisemat, hahmot, musiikki... Nyt olen enemmän tämän jälkimmäisen perään, eli roolipelaamisen.

Se on hauskaa ja jos ei ole juuri sillä hetkellä muuta tekemistä.
Tällä hetkellä pelailin Left 4 Dead ja Tes IV Oblivion, jotka ovat melko erillaisia pelejä.
Left 4 Dead on vaikka koulupäivän jälkeen jos haluaa vaan ottaa rennosti ja pelailla, taas Oblivion on laaja,mielenkiintoinen yms.

Riippuen siitä millä tuulella olen. Joskus pelailen ropeja tunnelmanhakuisesti ja toisinaan taas vähän enemmän kilpailevia pelejä.

No onhan se pelaaminen totta mooses hauskaa. Ja kun kaverini asuvat niin pitkän matkan päässä niin tuleehan sitä pelailtua useammankin kerran viikossa. Onhan se myös kiinnostavaa paeta todellisuudesta uppoutumalla hyvään ja mielenkiintoiseen juoneen tai muuten nautittavaan pelikokemukseen.

Koska elämä kusee ja tarvitsen jonkun huumeita terveellisemmän tavan unohtaa sen.

miksi pelaan ?

ehkä siksi että on joskus kiva osata tehdä jotain juttuja jota ei oikeassa elämässä osais tehdä tai päästä paikkaan minne ei oikeasti pääsisi, aikaa saa tuhlattua hauskalla tavalla ja joskus siel PS3 netis pelaataa kavereitten kaa jos ei oo mahist mennä toisen luokse, tai jos pihal surkee ilma ettei voi
siel tehä mitää.

Pelaan koska se on kivaa, paitsi kun ottaa pataan.

Ja kyllä, pelaan pelejä joissa kilpaillaan (cs, tf2)

Monesta syystä. Päällimmäisin syy on varmaan tuo viihdepuoli. Näistä pitää ihan kunnolla eikä näihin sinällään ole vieläkään kyllästynyt. Elokuviin, sarjoihin ja kirjoihin vaan joskus tulee sellanen kyllästymishetki eikä jaksa niitä paljoa käyttää kuukauteen tjsp. Peleissä on sitä jotain joka pitää varpasillaa, liekkö se että saa itse tehdä kaiken.

Toinen painava syy on tämmönen pako todellisuudesta. Ei niinkään se että on nii hiton hienoa olla näkymätön ja tehä rocket jumppeja vaan se että kun jotain asiaa teen nii oon sen verran putkiaivo etten oikeen mieti oikeaa elämää. Tämä on tällänen mielenterveydellisesti tärkeä seikka ja pitää pitkälti kasassa. Joskus mielummi pelaa ku menee nukkumaa iha sen takia et jos ei oo tarpeeks väsyny nii mieli seikkailee ennen nukkumaamenoa vähä synkemmissä aiheissa ku olis tarvetta.

Ja onhan tämä tietty tälläsen hurjan mielikuvituksen jatke. Itellä kun on suht visuaalinen mielikuvitus että kun syötetään jokin mielikuva niin pystyn hyvinki tarkkaan kuvittelemaan tilanteen. Toisinsanoen en keksi itse mitään uutta välttämättä kovinkaan helposti mutta esim. kirjojen ja tekstien takana olevat tapahtumat tulevat aivan itsestään mieleen ja onkuin melkein leffaa kattoisi. Näissä ei tietenkää sitä omaa ajattelua ole niin paljoa, mutta sinällään on helppo sisäistyä näihin maailmoihin mitä peleissä tarjotaan.

Lainaus:16.02.2009 PinkRabbit kirjoitti:
Oma käsitys jakaa pelaajat kahteen ryhmään: elämysmatkailijat ja suorittajat.

Itse kuulun noihin molempiin. Tosin tuo elämysmatkailu ei enää nykypelien kanssa tahdo onnistua, vaan kaikki perustuu nykyään suorittamiseen ja statsien/rankkien keruuseen.

Mass Effect, MGS, Final Fantasy, Bioshock... yritä edes.

Lainaus:16.02.2009 Leopardi_ kirjoitti:

Itse kuulun noihin molempiin. Tosin tuo elämysmatkailu ei enää nykypelien kanssa tahdo onnistua, vaan kaikki perustuu nykyään suorittamiseen ja statsien/rankkien keruuseen.

Haluatko jakaa, että mistä peleistä tykkäät? Ihan nimiä hakisin, että saan tarttumapintaa tohon sun mielipiteesees. Mitkä taas ovat olleet yliarvostettuja ja/tai aiheuttaneet muuten vain vastenmielisyyttä?

Pelaan, koska ei täällä muutakaan tekemistä ole. Tylsää ellei ole pelaamassa, ja silleen. CS:ää ja TF2 pelaan nykyään.

Se on vain hauskaa. Pelaan roolipelejä, mutta en ole roolipelaaja. Pelaaminen vain on hemmetin hauskaa ja mielenkiintoista ajankulutusta.

Pelaaminen on hauskaa ja kivaa ajantappoa.

Lainaus:16.02.2009 rambokala kirjoitti:
Se on vain hauskaa. Pelaan roolipelejä, mutta en ole roolipelaaja. Pelaaminen vain on hemmetin hauskaa ja mielenkiintoista ajankulutusta.

Eipä sitä paljon paremmin voi sanoa.

En oikeastaan edes tiedä. Eipä siihen muuta syytä ole kuin ajanvietto ja se ettei ole muutakaan tekemistä sillä hetkellä.

Lainaus:16.02.2009 perato kirjoitti:
Monesta syystä. Päällimmäisin syy on varmaan tuo viihdepuoli. Näistä pitää ihan kunnolla eikä näihin sinällään ole vieläkään kyllästynyt. Elokuviin, sarjoihin ja kirjoihin vaan joskus tulee sellanen kyllästymishetki eikä jaksa niitä paljoa käyttää kuukauteen tjsp. Peleissä on sitä jotain joka pitää varpasillaa, liekkö se että saa itse tehdä kaiken.

Lainaus:16.02.2009 perato kirjoitti:
Ja onhan tämä tietty tälläsen hurjan mielikuvituksen jatke. Itellä kun on suht visuaalinen mielikuvitus että kun syötetään jokin mielikuva niin pystyn hyvinki tarkkaan kuvittelemaan tilanteen. Toisinsanoen en keksi itse mitään uutta välttämättä kovinkaan helposti mutta esim. kirjojen ja tekstien takana olevat tapahtumat tulevat aivan itsestään mieleen ja onkuin melkein leffaa kattoisi. Näissä ei tietenkää sitä omaa ajattelua ole niin paljoa, mutta sinällään on helppo sisäistyä näihin maailmoihin mitä peleissä tarjotaan.

Vähän taas ärsyttäisi vain kompata, mutta kun ei tuohon oikeasti ole hirveästi lisättävää.

Varsinaisesti eskapismina en pelaamista pidä, vaikka tietysti silläkin on oma osansa. "Todellisuuden pakeneminen" ei vain mielestäni ole aivan oikea termi, vaan lähinnä pidän pelaamista juuri mielikuvituksen jatkeena ja jonakin, johon voi syventyä tunniksi (tai joskus aika moneksi, heh) ja sen jälkeen taas palata "todelliseen maailmaan" ilman vieroitusoireita. Toisin sanoen minulla ei ole tarvetta paeta todellisuudesta, mutta pelit tarjoavat mahdollisuuden olla hetken aikaa jossakin muualla vielä konkreettisemmin, kuin esimerkiksi kirjat ja elokuvat tekevät sen.

Pelaan pelejä eri syistä. Esim. Team Fortress 2:sta hauskuuden ja peliseuran takia. Toisin taas Brothers in Armsia siksi, koska se on niin aidon tuntuinen ja tunnelma on hyvä. Tulee niinkuin "siellä olemisen" tunne, olematta kuitenkaan "siellä".

Kysyin kerran tuon kysymyksen itseltäni.... kummasti loppu pelien pelaaminen, kun en osannut vastata.

Hauskuuden vuoksi. Yllätyittekö?

Pitääkseni hauskaa. Nykyään en tosin pelaa muuta kuin GH:ta pleikkarilla ja jotain satunnaisia (ilmais)pelejä koneella, sillä mun koneella ei mitkään uudemmat pelit toimi, enkä jaksa PS3:a tai X0:ta hankkia. Wiille en suo ajatustakaan.

Varmaan niistä tulevan saavuttamisen tunteen takia.

Oikeastaan olen vain elämysmatkailija. En edes pelaa hirveästi, mutta se on hauskaa.

Olen jonkinmoinen suorittaja. Monta vuotta tullut tahkottua Runescapea, ihan vaan sen vuoksi, että olisin siinä hyvä ja kunnioitettu pelaaja. Pelaaminen ei useimmiten hauskaa ole, vaan ihan niitä leveleitä hankitaan. Mutta kivaahan se on olla paras :). Myös Guitar Herossa kehitän taitoja ja parantelen tuloksia jatkuvasti ollakseni kavereita parempi.
Toki myös pelaan huvin vuoksi joitain pelejä. Harvemmin kyllä.