Henkilökohtainen suosikkini on ehdottomasti The Usual Suspects. Selkeästi paras twisti ikinä. Muita hyviä lopetuksia tarjoilee esimerkiksi Blade Runner ja Lock, Stock and Two Smoking Barrels.

Antakaas tulla omia suosikkejanne.

Gay niggers from outer space

Ja miksi!

The mist, se7en, fight club ja 28 weeks later.
Kaikissa kivan synkkä ja ahdistava lopetus.

Lisäksi masters of horror jaksojen "cigarette burns" ja "jenifer" lopetukset iskivät kovaa, mahtavia.

The Shawnshank Redemption Get busy living, or get busy dying.
Scarface Say hello to my little friend!
The Godfather Don Corleone...
Pulp Fiction Sounds like a shit job.
Reservoir Dogs Goddamn you, Joe!

E: ja tietysti nuo Nanopolin mainitsemat Se7en ja Fight Club.

Blade Runner! Aivan ******* hyvä loppu ******* hyvälle elokuvalle. Enkä tarkoita sitä iloista loppua.

"I've seen things you people wouldn't believe, attack ships on fire off the shoulder of orion, I watched c-beams glitter in the dark near the Tannhauser gate. All those moments will be lost in time, like tears in rain. Time to die."

"Too bad she won't live! But then again who does?"

Uuh kuinka mahtava lopetus elokuvalle!

Ehdottomasti mieleenpainunein on Pulp Fictionin lopussa oleva Julesin "puhe".
Tarvitseeko sanoa enempää?

Lainaus:20.02.2009 Arskaparska kirjoitti:
Ja miksi!

Totta! Yritetään jatkossa jalostaa tätäkin aihetta vähän kauemmas näistä geneerisistä listauksista. Älkää silti spoilatko loppuratkaisuja, vaan jos ja kun on tarve niin käyttäkää spoiler-tageja.

25th hourissa oli kaunis lopetus ja jätti mukavasti auki tarinan, tuli sellainen olo että saa itse päättää kuinka siinä kävi.

Fight clubissa oli kiva juonenkäänne lopussa, mutta ei kyllä mitenkään tositosierikoinen, vaikka leffa oli hirmu jees muutenkin.

The Mist ja Fight Club.

Kertokaa jotain perustelujaki ettei tartte tylsiä listoja vaan lukee.

Saw ykkösessä on ehdottoman hieno lopetustwisti, tylsä ja stereotypinen murhaaja paljastuukin vain pelinappulaksi pirullisessa pelissä ja oikean murhaajan esittäytyminen on sykähdyttävä.

Talvisota Lopun tykistökeskityksen paineaallot "tuulettavat" rähjääntyneitä Suomalaissotilaita ja rauhatiedon saavuttua isot Neuvostojoukot nousevat aivan harvalukuisten Suomalaisten edustalla riemuitsemaan sodan päättymistä

Taru Sormusten Herrasta: Kuninkaan Paluu Siinä missä Kuninkaan Paluun loppu on loppu yhdelle elokuvalle niin samalla se on loppu koko trilogialle johon kieltämättä aihepiirinsä ja laadukkuutensa vuoksi eläytyi syvällisemmin kuin suurimpaan osaan muita leffatuotoksia. Kyllähän se että kyseessä oli hienon trilogian loppu sormusten saattueen jäsenten lopullisesti erotessa toisistaan lukeutuu parhaimpiin lopetuksiin kaikessa koskettavuudessaankin.

Täytyy myös lisätä Schindlerin listan loppupuolen kohtaus jossa Sodan päätyttyä Schindlerin pitää lähteä pakosalle ja murtuu ajatellessaan sitä miten hän omasta mielestään olisi voinut pelastaa jonkin verran lisää Juutalaisia vaikka antamalla vastineeksi autonsa jne...muutenkin loppu on varsin hieno kun Schindlerin pelastamat Juutalaiset asettavat kiviä hänen haudalleen.

Fight Club on hieno leffa kokonaisuudessaan ja loppu sen mukainen.

Usual Suspectissa on kyllä parhaita loppu twistejä ikinä.


Huonoin on helppo sanoa. Heat.
Tämä johtuu siitä että elokuva on kokonaisuutena niin loistava, johdonmukainen ja jopa realistinen viiden tähden elokuva, ehkä jopa Pacinon ja De Niron paras, josta syystä typerä ja epärealistinen loppu on kuin litsari vasten kasvoja

Niille jotka on nähnyt Heatin ja joita ihmetyttää kyseinen valinta katsokaa argumentit, te jotka ette oo nähy, älkää kattoko spoilertagin alle ettei mee hyvä leffan loppu pieleen, vaikka loppu onkin elokuvan heikoin kohta

De Niron hahmo Neil McCauley oli kylmäpäinen rikollisnero jolla oli rautainen itsekuri. McCauley ei todellakaan olisi lähtenyt kostoretkelle tietäessään varsin hyvin että ehtisi pois maasta ja olevansa turvassa ja luultavasti tarpeeksi rikas loppuelämäkseen. Hän olisi järjestänyt jonkun tappamaan Waingron, tai jos hänen oli pakko tehdä se itse olisi McCauley palannut myöhemmin maahan, kun poliisi ei enään etsisi häntä, muistakaa että Hanna(Pacino) oli valmis heittämään hanskat tiskiin, ei olisi iso vaiva pyytää Voightia pitämään Waingroa silmällä parin kuukauden ajan ja sitten palata listimään tämä. Näin ilmiselvän johtopäätelmän täytyisi olla itsestään selvä niin älykkäälle henkilölle kuin McCauley. Tästä syystä loppu on epäuskottava ja täysin epäonnistunut päätös muuten virheettömälle filmille

Itseäni ehkä eniten järkyttänyt ja koskettanut elokuvan lopetus on ollut Unelmien sielunmessussa. Voimakkaan ja vastenmielisen loppumontaasin jälkeinen kohtaus Saran mielikuvituksessa tapahtuvassa tv-showssa on täydellinen päätös elokuvalle sekä tunnelmallisessa että visuaalisessa mielessä. Kun ensimmäisellä katselukerralla lopputekstit vierivät ruutuun Saran ja Harryn halattua studiovalojen loisteessa, teki mieli vain tuijottaa seinää pari tuntia.

Toinen lähes yhtä legendaarinen lopetus löytyy ensimmäisestä Kummisedästä. Sulkeutuva ovi Kayn nenän edessä on niin ikään paras mahdollinen kuviteltavissa oleva lopetus kyseiselle leffalle. Kylmyydessään todella koskettava ja ajatuksia herättävä.

Ajatuksia herättävistä elokuvista mieleen tulee myös erityisesti No Country for Old Men. Kyseisen leffan viimeiset kymmenisen minuuttia ovat niin maagiset, että pohdin niiden merkitystä ja symboliikkaa vielä seuraavanakin päivänä elokuvan katsomisesta.

Uudemmista leffoista on pakko mainita Aronofskyn toinen pätkä, The Wrestler, jonka lopetuksesta on myös löydettävissä paljon vertauskuvallisuutta sekä useampia mahdollisia tulkintoja. Ja toki se on lisäksi hyvin koskettava.

Yksi lensi yli käenpesän on sekin erinomainen elokuva erinomaisella päätöksellä. Verrattuna leffan muuten niin lämminhenkiseen tunnelmaan lopetus tuntui suorastaan julmalta, mutta toisaalta se sai minut samanaikaisesti tuntemaan myös onnea päähenkilön puolesta. Lopputekstien rullatessa teki mieli antaa aplodeja, mutta inttikaverit olisivat saattaneet katsoa sitä hieman kieroon.

Länkkäreistä on lisäksi mainittava Armoton sekä Hyvät, pahat ja rumat. Kummankaan lopetus tuskin tarvitsee erityisempiä perusteluja tuekseen.

Niin, ja Blade Runnerin "tears in the rain" on yksi parhaita elokuvakohtauksia ikinä missään, eikä muukaan osa lopusta sille paljoa häviä.

Kaikkien kolmen värin lopetukset aika lailla lamauttivat, kaikki eri syistä. Ja myös Von Trierin rankahkon Dogvillen kliimaksi iski vasten kasvoja. Tuskien taival tuodaan päätökseen mutta synninpäästöstä ei näy jälkeäkään.

Nostetaanpas hieman tätäkin aihetta..

Blade Runnerin "Tears in Rain" -kohtaus lopussa jäi kyllä todella vahvasti mieleen varmaankin hienoimpana tähän asti näkemänäni elokuvalopetuksena. Yksi legendaarisimmista elokuvarepliikeistä koskaan.

Niin ja sitten tietenkin nämä tunnelmaltaan ylivoimaiset lopputaistelut länkkäreissä The Good, the Bad and the Ugly ja Once Upon a Time in the West.

Lainaus:21.02.2009 veska kirjoitti:
Kertokaa jotain perustelujaki ettei tartte tylsiä listoja vaan lukee.

Saw ykkösessä on ehdottoman hieno lopetustwisti, tylsä ja stereotypinen murhaaja paljastuukin vain pelinappulaksi pirullisessa pelissä ja oikean murhaajan esittäytyminen on sykähdyttävä.

Ja sinä Taavi voisit käyttää näitä, vaikka moni varmasti onkin nähnyt tuon jo...

Lainaus:21.02.2009 veska kirjoitti:
Kertokaa jotain perustelujaki ettei tartte tylsiä listoja vaan lukee. ;)

Saw ykkösessä on ehdottoman hieno lopetustwisti, tylsä ja stereotypinen murhaaja paljastuukin vain pelinappulaksi pirullisessa pelissä ja oikean murhaajan esittäytyminen on sykähdyttävä. :)

Joo, SAWissa on mielestäni paras lopetus, mitä oon nähnyt.

Niin ja tuo Blade Runnerin lopetus, mikä siinä oli niin ihmeellistä? Katoin ton leffan ihan vasta ja oli kyllä melko tylsä scifileffa. Lopussa Harrison Ford taistelee sitä "pääpahista" vastaan ja en muista miten siinä kävi, mut tais tappaa sen pahiksen. Eipä siinä lopussa tainnu muuta tapahtua? Jei?

Lainaus:21.06.2010 Execta kirjoitti:

Lainaus:21.02.2009 veska kirjoitti:
Kertokaa jotain perustelujaki ettei tartte tylsiä listoja vaan lukee.

Saw ykkösessä on ehdottoman hieno lopetustwisti, tylsä ja stereotypinen murhaaja paljastuukin vain pelinappulaksi pirullisessa pelissä ja oikean murhaajan esittäytyminen on sykähdyttävä.

Joo, SAWissa on mielestäni paras lopetus, mitä oon nähnyt.

Niin ja tuo Blade Runnerin lopetus, mikä siinä oli niin ihmeellistä? Katoin ton leffan ihan vasta ja oli kyllä melko tylsä scifileffa. Lopussa Harrison Ford taistelee sitä "pääpahista" vastaan ja en muista miten siinä kävi, mut tais tappaa sen pahiksen. Eipä siinä lopussa tainnu muuta tapahtua? Jei?

Ei ehkä konkreettisesti tapahtunut, mutta se loppudialogi, tai oikeastaan monologi oli vertaansa vailla ja laatutasoa.

Amadeus ei ole vain kaikkien aikojen ylivoimaisesti paras elokuva, vaan myös lopetukseltaan erittäin persoonallinen. En jaksa kuvailla, katsokaa leffa niin selviää.

Ja Blade Runnerin loppu oli myöskin hyvä, en olisi jaksanut katsoa sekuntiakaan kauempaa.

Täytyy sanoa American beauty. Koska se oli hyvä.

Lainaus:21.06.2010 Execta kirjoitti:

Lainaus:21.02.2009 veska kirjoitti:
Kertokaa jotain perustelujaki ettei tartte tylsiä listoja vaan lukee.

Saw ykkösessä on ehdottoman hieno lopetustwisti, tylsä ja stereotypinen murhaaja paljastuukin vain pelinappulaksi pirullisessa pelissä ja oikean murhaajan esittäytyminen on sykähdyttävä.

Joo, SAWissa on mielestäni paras lopetus, mitä oon nähnyt.

Niin ja tuo Blade Runnerin lopetus, mikä siinä oli niin ihmeellistä? Katoin ton leffan ihan vasta ja oli kyllä melko tylsä scifileffa. Lopussa Harrison Ford taistelee sitä "pääpahista" vastaan ja en muista miten siinä kävi, mut tais tappaa sen pahiksen. Eipä siinä lopussa tainnu muuta tapahtua? Jei?

No et tainnut kovin tarkkaan elokuvaa katsoa. Eihän Ford sitä pääpahista tappanut laisinkaan, vaan tämä oppi hyväksymään kohtalonsa ja saavutti replikanteille ohjelmoidun neljän vuoden ns. käyttöiän ja täten "kuoli". Koko kohtauksessa ei tosiaankaan olisi ollut mitään ihmeellistä, jos Ford olisikin vain posauttanut pahikselta aivot pihalle.. Ja kuten tuossa jo mainittiinkin, niin se monologi + Vangeliksen score taustalla olivat täysin vertaansa vailla.

Eipä ole mielessä mitään elokuvaa, mutta kaikki Outer Limits sarjan jaksojen loput on aina kyllä semmoisia mindfuckeja (hyvässä mielessä) että, että... Ostakaa vaikka CDONista Outer Limits season 1 niin tajuatte. (siis tämä 90-luvun OL ei se 60-luvun sarja.)

Kyllä se taisi Tappajahai olla, koska Quint syötiin, Hai räjähti, Orca upposi, ja Brody ja Hooper uivat kotia päin. Olisivat kyllä voineet siinäkin elokuvassa sen yhden tyypin kuoleman filmata, jonka yksisilmäinen ja valkoinen pää oli veneessä. Taisi olla Gardner nimeltään.

Lainaus:22.06.2010 Blackyjacky kirjoitti:

Lainaus:21.06.2010 Execta kirjoitti:

Joo, SAWissa on mielestäni paras lopetus, mitä oon nähnyt.

Niin ja tuo Blade Runnerin lopetus, mikä siinä oli niin ihmeellistä? Katoin ton leffan ihan vasta ja oli kyllä melko tylsä scifileffa. Lopussa Harrison Ford taistelee sitä "pääpahista" vastaan ja en muista miten siinä kävi, mut tais tappaa sen pahiksen. Eipä siinä lopussa tainnu muuta tapahtua? Jei?

No et tainnut kovin tarkkaan elokuvaa katsoa. Eihän Ford sitä pääpahista tappanut laisinkaan, vaan tämä oppi hyväksymään kohtalonsa ja saavutti replikanteille ohjelmoidun neljän vuoden ns. käyttöiän ja täten "kuoli". Koko kohtauksessa ei tosiaankaan olisi ollut mitään ihmeellistä, jos Ford olisikin vain posauttanut pahikselta aivot pihalle.. Ja kuten tuossa jo mainittiinkin, niin se monologi + Vangeliksen score taustalla olivat täysin vertaansa vailla.

Tietenkin tuohon kun lisää leffan sivujuonen Fordin replikanttina olemisesta ja sen varmistumisen, niin kyllä on fiilistä.