Niin Mikä on mielestäsi paras maskotti onko se Sonyn omapoika Crash Bandicoot vai Segan Sonic the Hedgehog vai Nintendon putkimies Mario?

Minun mielestä se on Crash sitten Sonic ja viimeisenä Mario.

Crash oli ihan mahtava, mutta nykyään se on menty raiskaamaan totaalisesti. Mut kyl itelläni se menee varmaan järjestyksessä Sonic, Crash ja sitten Mario.

Sonymiehinä pidetään puolia tietenkin Crashilla. Crash --> Sonic --> Mario

Ei Crashia pidä sotkea Marion ja Sonicin taistoon. Crash ei ole niin klassikko hahmo.

[quote]
09.03.2009 Galactus kirjoitti:
Ei Crashia pidä sotkea Marion ja Sonicin taistoon. Crash ei ole niin klassikko hahmo.

Mario>crash>sonic

Lainaus:02.04.2009 legoman kirjoitti:
Mario>crash>sonic

No siinä se oikeastaan on tiivistettynä. Liekö sitten johtunee siitä, että koko lapsuus ja yhäkin tulee Marskoja pelailtuja. Crash Bandicoottia oon pelaillu kavereilla, Sonicciin en oo oikein koskaan päässyt hirveästi tutustumaan.

Mutta kyllä se Marska on tasohyppelyiden kuningas, ei ole muuta vaihtoehtoa.

Lainaus:05.04.2009 Darkelth kirjoitti:
Mutta kyllä se Marska on tasohyppelyiden kuningas, ei ole muuta vaihtoehtoa.

PC-puolella ehdoton tasohyppelyklassikko on epäilemättä Commander Keen !

Kyllä se Mario vie voiton. Toisena tulee Sonic ja kolmantena Crash.

Lainaus:05.04.2009 Tseki kirjoitti:

Lainaus:05.04.2009 Darkelth kirjoitti:
Mutta kyllä se Marska on tasohyppelyiden kuningas, ei ole muuta vaihtoehtoa.

PC-puolella ehdoton tasohyppelyklassikko on epäilemättä Commander Keen !

Onhan Commander Keen kanssa legendaarinen veijari! Muttei sekään vie Marskalta kruunua :)

1. Crash Bandicoot
2. Putkimies Mario
3. Sonic the Hedgehog

Lainaus:25.02.2009 BlackShadow kirjoitti:
Crash oli ihan mahtava, mutta nykyään se on menty raiskaamaan totaalisesti. Mut kyl itelläni se menee varmaan järjestyksessä Sonic, Crash ja sitten Mario.

No eikö sitten Mario tai Sonic ole raiskattu?

Sega puskee ulos toinen toistaan kamalampia sonicin nimeä kantavia pökäleitä Viimeinen hyvä Sonic peli tuli Sega Dreamcastille.

Kyllä Crash ehdottomasti ansaitsee tulla mainituksi legendaaristen pelihahmojen listalla vaikka Playstation 1 pelien jälkeen pelit ovat olleet hirvittävää tuubaa...

Oma lista:
Sonic --> Crash --> Mario

Kaikki 3 ovat mahtavia. Mutta pussimäyrä Crash on ehkäpä hauskin, vaikka uudet Crashit ei hyviä olekkaan. Mario on yhtä hyvä Crashin kanssa.

Siis mitä *******ä kun jengi äänestää Crahsia parhaaks?!!

Oikea lista on tämä
1. Mario
2. Sonic
3.Crash


Mario on kaikkein vanhin mutta sai pahan vastustajan Sonicista. Mutta sonicille kävi huonosti ja tuppasi tulemaan huonoja jatkoosia. Mutta silti Mario ja Sonic ovat hyvin lähellä toisiaan.

Mutta crash on aina tehny 50-89 tason pelejä ja muutenkin nuorimpana, ei voi koskaan enää savuuttaa samanlaista tasoa kuin Sonic tai Mario.

En tajua tätä marion suosiota, ekan kerran kun pelasin marioo niin alko heti ärsyttämään se tyyppi. Mutta listahan on

1. Crash
2. Sonic
















10000.mario

1.crash
2.sonic
3.mario

no valvetuneena sonic fania tietysti järjestys on seuraava:


1. Sonic the hedgehog
2. Crash
3. Mario

Hah joku mario. Turhin hahmo. Crash vie voiton näistä.

Lainaus:02.04.2009 legoman kirjoitti:
Mario>crash>sonic

Kyllä tämä minunkin listakseni muodostuu, Sonic on itselleni varsin tuntematon

Kyllä se Mario on ykkönen. Toiseksi tulee Sonic vaikka raukkaa raiskataankin nykyään kokoajan. Kolmanneksi tulee Crash jolle on käynyt nykyään samoin kuin Sonicille.. kolme hyvää tasoloikkapeliä ja yksi cart peli. Loput pelit on aika tuubaa.

No, mun mielestä Sonic on YLIVOIMAISESTI paras, mutta on noi Crash ja Mario ihan pelattavia pelejä kyllä

Jos saisi hieman eloa tänne retropuolellekin kun ottaa ohjat käteen.
(137vrk edellisestä viestistä, wtf?)

Oikeastaan ensimmäinen peli, jota olen aktiivisesti lapsena päässyt pelaamaan (että siitä jotain muistikuviakin olisi jäänyt), on Super Mario Bros. Siitä ura urkeni pelien ihmeelliseen maailmaan. Toki ennen NES:iä tuli puklailtua isoveljen Commodore 64:n päälle, mutta siihen aikaan olin vielä niin vastakuoriutunut, ettei pelit paljoa kiinnostaneet.
Kun oman Nintendon joskus viisivuotiaana sain, omistin tasan kolme peliä sille (vasta PS1:n omistettuani hankin SMB3:en). Nämä kolme legendaarista peliä olivat Super Mario Bros, Castlevania ja Ghost & Goblins, joita hakkasin vuoron perään vailla merkkiäkään kyllästymisestä.
Nykyään kun olen pelejä kokeillut, varsinkin tuota viimeisintä, olen todennut että miten ylipäätään pääsin koko pelin joskus kuuden vanhana lävitse. Tuotti vaikeuksia päästä viimekerralla ensimmäinen kenttä läpi. Niitä vain tuli pelattua niin turkasen paljon siihen aikaan, että muisti kaiken ulkoa.
Kymmenen vanhana olisin varmaan vetänyt Super Marion speed runnina läpi samaan aikaan mitä hulluimmat nykyään, mutta enää se ei onnistuisi vaikka kuinka harjoittelisi. Harvoin nykyään tulee näitä klassikoita muutenkaan kokeiltua.

Olin noin kymmenen kun sain käsiini PlayStation 1:en ja sen mukana tuli kaksi peliä, Crash Bandicoot ja Porche Challenge. Veli halusi aina pelata Porchea, josta en itse silloin vielä niin piitannut, mitä nyt kaksinpeliä silloin tällöin pelattiin. Vasta joskus vuoden päästä pelin pelasin lävitse. Crashia taas hakkasin koko ajan lävitse uudelleen ja uudelleen. Se oli ensimmäinen kolmiulotteinen peli, jonka olen eläessäni nähnyt, ja yksi parhaista tasoloikista edelleen. Jos minulta kysytään, niin paras Crash joka on koskaan julkaistu, on juurikin tämä ensimmäinen osa.

Vanhoja Soniceja en ole pelannut koskaan, mikä on sinänsä harmillista. Ainut mitä olen kokeillut on joku PS3:lle julkaistu surkeasti toteutettu versio, jota jaksoin pelata viitisen minuuttia ainoastaan sen takia että pelin ulkoasu oli upeaa katseltavaa.

Eli omalta osaltani voin sanoa, että Mario vie vanhimpana voiton ja sen jälkeen hyvänä kakkosena tulee Crash.
Kyllä Crashistakin olisi varmasti saatu ikimuistoinen hitti Nintendolle, jos se olisi siihen aikaan suunniteltu. Muistiin se kuitenkin ainakin minulla jää Pleikkarin valtakaudellakin, ja pitäähän PS:lläkkin joku hitti olla kuten on joka alustalla.

Harmittaa kun nämä kaikki vanhat klassikot pilataan nykyään. Esim. Super Mario kolmiulotteisena - What The Fuck? Se oli juuri parasta NES:illä. Yksinkertainen peli, jota jaksoi siitä huolimatta pelata kerta toisensa jälkeen. Samaten Crashit olisivat saaneet jäädä niihin kolmeen osaan PS1:lle. Minua ei ainakaan ole pätkääkään kiinnostaneet PS2-versiot. Annan PS2-versioille pisteet 6/10 toisin kuin ihan ensimmäiselle Crashille 10/10 ja toiselle ja kolmannelle 8/10.

Kyllä oli tekstiä. kyllähän nuo marion nes pelit loistavia ovat mutta toisin kuin Crash ja Sonic. Marion nykyisetkin pelit on edelleen hyviä eikä niissä niin suuri rahastuksen maku maistu kuin kilpailijoidensa tuotokset. Onneksi Sonicin matka on jo vähän menossa ylöspäin ihan mukiinmenevän Generationin avulla.Toivottavasti siiliparka nyt pääsisi ansaitsemalleen eläkkeelle. Crash pelejäkään ei ole näkynyt enää mind over mutantsin jälkeen(Jos nyt oikein muistan)

Itse taas muistan liikuttuneena sitä aikaa kun serkulla oli Sega megadrive ja Sonic the hedgehog ykkönen. mahtava musiikki. Pelattavuus jne oli täyttä kymppiä. Crash ja Porche challenge tuli itsellenikin ensimmäisiksi playstation peleiksi kun sen silloin joskus sain 95-.
Kyllä itsellänikin tuli monesti pelattua Bandicoot läpi ja voi sitä riemun määrää kun sain myös kakkosen ja kolmosen.

Nyt heitän tähän oman tasoloikkasankarini playstation ykkösen ajalta
Kuka muistaa/tietää tämän henkilön


Myöskin aivan mahtavaa tasoloikkaa ja mustaa huumoria

Tuttu kaveri Abehan se siinä. Kyseessä siis Abe's Oddysee ja Abe's Exodus, en nyt muista kumpi on ensimmäinen ja kumpi toinen. Olettaisin Oddyseen olevan ykkönen kun Exoduksessa oli muistaakseni kaikkia uudistuksia, kuten Aben lajitovereiden mielialanvaihtelut. En nyt muista noiden pelin eri rotujen nimiä.

Kyllähän nuo on tullut läpi pelattua, PC:llä tosin. Vaikka tuonne TES-alueelle kirjoittelin etten paljoa PC:llä ole pelaillut, niin pelasinhan nämäkin tosiaan läpi. :)

Abe's Oddysee tuli tutuksi PS1:en mukana tulleen demon kautta, oliko peräti Demo numero 1. Demossa oli tarkoitus pelastaa tietty määrä lajitovereitaan jotka vihollisrotu oli kaapannut orjiksi. Sen verran muistan, että demon pelialue oli rajattu siten, että eräästä kohdasta jossa oli skorpionin tapainen iso vihollinen jota ei voinut manata, ei päässyt ohitse sillä kokoversioon nähden kyseiseen paikkaan oli laitettu mahdoton määrä pommeja ylittää.

Tykkään kyllä kovasti. Suosittelen kaikkia kokeilemaan, erittäin humoristisia pelejä ja saa kyllä nauraakin jos on yhtään samanlainen huumorintaju kuin itselläni!

Oddyseestä sen verran, että onko pleikkariversiossa yhtä paljon niitä salapaikkoja kuin tietokoneella? Eli siis että jonkun tynnyrin takaa pääsee pujottautumaan rotkoon jossa on mudokoneita (muistinhan minä :D).

Lainaus:14.03.2013 Jameson kirjoitti:

Oddyseestä sen verran, että onko pleikkariversiossa yhtä paljon niitä salapaikkoja kuin tietokoneella? Eli siis että jonkun tynnyrin takaa pääsee pujottautumaan rotkoon jossa on mudokoneita (muistinhan minä ).

Kyllä uskoisin että peli on identtinen ettei tarvii miettiä mudokoneille uutta paikkaa johon piilottaa. Kuukausi sitten pelasin molemmat pitkästä aikaa läpi ja voi sitä nostalgian määrää mikä oli kun pelit aloitin.