Aamulla tuli bugi että 2 kääpiötä ei kuollu vaikka haulikolla täräytti 30 paukkua päin näköä muutaman metrin etäisyydeltä ja monta lipasta ak:lla. Piti ladat tilanne uusiks kun haulikko repästiin kädestä ja tipahti johonkin olemattomiin. Sit toimi.

Lainaus:28.02.2010 first-target kirjoitti:
Aamulla tuli bugi että 2 kääpiötä ei kuollu vaikka haulikolla täräytti 30 paukkua päin näköä muutaman metrin etäisyydeltä ja monta lipasta ak:lla. Piti ladat tilanne uusiks kun haulikko repästiin kädestä ja tipahti johonkin olemattomiin. Sit toimi.

Tai sitten vaan onnistuit ampumaan kaikki silloin kun nuo tekivät sen näkymättömän suojan joka blockaa ammukset täysin.

Nyt on sitten tämä peli menty lävitse. Täytyy sanoa, että hieno peli oli. Tuosta huomasi, kuinka tähän osaa on panostettu huomattavasti enemmän kuin edellisiin. Vähän bugeja, mielenkiintoiset alueet ja etenkin ne mahtavat sivutehtävät joissa oli oikeasti jotain järkeä, toisin kuin edellisten osien sivutehtävissä. Loppukin oli vakuuttava kun siinä oli pienimuotoinen "epilogue". Lisäksi epilogueen ja lopputeksteihin oli laitettu jopa oikeaa musiikkia eikä sitä samaa painostavaa ääntä mitä koko pelin ajan sai kuunnella. Täytyy sanoa, että tämä on siinä rajalla, että onko jopa parempi kuin eka osa. En oikein osaa sanoa.. Ekassa pelissä oli omat vahvuutensa, mutta heikkouksia oli silti aika paljon. Vaikea sanoa kumpi on parempi... Kaikki Stalkerit on hyviä omalla tavallaan.

E: Voisin vaikka kokeilla tuota Free play:ta seuraavaksi.

Luulen että bugeja vähensi se että venäläinen versio julkastiin viime vuonna ja siinä ajassa saa jotenkin korjattua pelaajien valittamia ongelmia.

Lainaus:28.02.2010 JYP_91 kirjoitti:

Lainaus:28.02.2010 first-target kirjoitti:
Aamulla tuli bugi että 2 kääpiötä ei kuollu vaikka haulikolla täräytti 30 paukkua päin näköä muutaman metrin etäisyydeltä ja monta lipasta ak:lla. Piti ladat tilanne uusiks kun haulikko repästiin kädestä ja tipahti johonkin olemattomiin. Sit toimi.

Tai sitten vaan onnistuit ampumaan kaikki silloin kun nuo tekivät sen näkymättömän suojan joka blockaa ammukset täysin.

Ne nostavat kätensä ylös silloin kun luovat sen kentän ja panokset vain kimpoilevat. Itselläni hölmöinä seisoivat paikoillaan, viskoivat kaikkea irtonaista, veri vain roiskui kun luoteja/hauleja upposi niihin niin vietävästi. Kyllä kuolemattoman erottaa voimakenttää käyttävästä.

Mitä iloa tuosta Free Playsta oikeen saa irti? Itse en ole löytänyt vielä mitään..

Lainaus:01.03.2010 Nijo kirjoitti:
Luulen että bugeja vähensi se että venäläinen versio julkastiin viime vuonna ja siinä ajassa saa jotenkin korjattua pelaajien valittamia ongelmia.

Kröhöm, kyllähän he myös panostivat aikalailla rajusti myös bugitestauksiin, joten ei kyse ole siitä, että venäläiset pelaajat olisivat toimineet beta testaajina.

Lainaus:01.03.2010 Gamehero kirjoitti:
Mitä iloa tuosta Free Playsta oikeen saa irti? Itse en ole löytänyt vielä mitään..

Sitä iloa, että ryömit ympäriinsä niitä alueita ja teet mahdollisia jäljelle jääneitä sivutehtäviä. Muuten se kuulema vaikuttaa aika ankealta, jos on tehtävät jo tehty.
Itse olen pyrkinyt jättämään sivutehtävät minimiin ja suorittamaan lähinnä juonitehtäviä.

ja tuosta loppuvideosta, se oli kyllä mainio. Tosin jäin kaipaamaan niin kovasti niitä CGI:llä tehtyjä välivideoita. Ne jos mitkä olivat aivan absoluuttista parhautta. Mutta minkäs teet, kun budjetti on mitä on. :|

Nyt myös tuli päivitettyä "Eliminator" söötgun aikalailla nappiin. Jytyä löytyy sarjatulen ja kiitettävän tulinopeuden muodossa. Hyvä pistellä mutantteja turpiin.
Toinen ase mitä voisi päivitellä, on Dragunov. Siinä on ihan hauskoja päivityksiä(esim liiketunnistus ja nightvision).

No niin peli on läpi ja tiivistetäänpä vähän tuntemuksia.

Esimmäiset isot plussat tulevat bugittomuudesta, peli kaatui ainoasteen kerran.
Sekä siitä, että peli pyörii todella vaatimattomallakin raudalla jos nupit
kääntää vain tarpeeksi pienelle.

Plussat:

Maailma oli taas jälleen kerran kaikkineen komblekseineen ja maan
mullistumineen silmää kiehtova ja mieltä koukuttava. Mieleen jäivät varsinkin aloituksen suoksi kuivunut järvi ruostuneineen laivoineen, sekä massiivinen puutarhajyrsin kuopan reunalla.

Pelialueita oli myös suurennettu huomattavasti ja edelliset kymmenisen pelialuetta oli vaihdettu kolmeen suureen, jotka olivat juuri sopivan kokoisia luoden tiettyä vaelluksen ja vapauden tuntua. Tuosta en olisi enää halunnutkaan alueiden suurentuvan tai autopilotti tulisi tarpeeseen liian pitkällisten vaellusten ajaksi. Nyt alueet ovat sopivan kokoisia ja siirtyminen paikasta toiseen pysyy mielekkäänä.

Sivutehtävät olivat kokeneet suurimman uudistuksen ja siinä missä edellisissä osissa vain suosiolla skippasin ne, suoritin tällä kertaa ne kaikki juonen sivussa, ainoastaan kaikenparantava lähde jäi löytämättä mikäli sellainen on edes löydettävissä. Jokatapauksessa sivutehtävät olivat
tällä kertaa ihan yhtä mielenkiintoisia ja haastavia, kuin varsinaiset
tehtävätkin ja sisälsivät juonellisia käänteitä. Hauskin tehtävä oli luultavasti
säteilyarvojen mittaustyön turvallisuudesta huolehtimien

Roolipeli elementtien balanssi oli myös ensimmäistä kertaa täysin kohdillaan pelissä. Siinä missä ekassa pelissä raiasin kaikki mahdolliset tavarat myytäväksi ja nettosin hetkessä itselleni niin muhkean lompakon, että pystyin aivan hyvin ostamaan mitä tahansa, kunhan se oli kaupan.
Joutuu Call Of Pripyatissa tuskailemaan rahatilanteen kanssa sopivasti ja keräämään jopa muutaman artifaktin finanssi toiminna turvaamiseksi.

Myös Stalkerin työkalujen virittämisessä, hintahyöty suhde kohtasi loistavasti ja muutaman aseen viritin loppuun, loput jätin virittämättä. Valintojen maailma siis. Itse luotin tutusti AK-74:seen, joka jää ehkä ominaisuuksiltaan euro-tussarien jalkoihin, mutta johon panoksia löytyy aina jolloin tilanne ei käy kiperäksi kukkarolle tai henkiparalle ammusten loppuessa kesken kiivaimman taistelun.

Loogisuus tehtävissä ja tavaroissa on myös kohdillaan. Työkalut löytyvät sieltä missä niiden olettaisikin olevan ja dokumentit löytyvät toimistojen pöydiltä tai hyllyistä. Näin ollen jo tehtävänannosta usein voi päätellä mistä etsiä, vaikkei varsinaista osoitetta anettaisikkaan. Ainoastaan yhdet työvälineet kaivoin esiin yhden rakennuksen ullakolta ja mietin miksi kukaan niitä olisi sinne raiannut.

Alueiden tutkimisesta myös palkitaan niin hyvin, että se on kannattaavaa myös varmasti Hjalliksenkin mielestä. Kivien alta ja siltojen kupeista saattaa löytää kaikenlaista mukavaa aina sinkoon asti ja kotiin matkatessa usein hymyilyttääkin onnistuneen tutkimusmatkan päätteeksi.

Yö/Päivä sykli toimii nyt ensimmäistä kertaa niin kuin pitääkin, ja siinä missä ensimmäisissä stalkkereissa yö:llä korkeintaan jätti vaikeimmat tehtävät päivälle, niin nyt pelissä pyrkii ensimmäisen puoliskon ajan yöksi kotiin, ettei noutaja veisi voittoa. Call Of Pripyat nimittäin heittää maastoon muun muassa verenimijöitä, jotka pelkän taskulampun valossa ja kaukana kotoa osoittautuvat todella hankaliksi matkakumppaneiksi. Pimeänäkölaite vie kuitenkin yöstä hohodon ja kunnollisen vihernäkö vekottimen saatuaan matkaa yöllä niin kuin päivällä, vaikka maailma näyttääkin ärsyttävältä hernesopalta.

Peli oli muutenkin yleisesti ottaen ihan hyvässä iskussa, ainoastaan ihan lopussa muutaman kerran hivenen puudutti, lienikö kyseessä Pripyatin monotooniset kerrostalot vai mikä, mene ja tiedä. Aikaa peliin tuhraantui kolmisen päivää aika isoilla tuntimäärillä, joten pelattavaa riitti.

Harmaa-alue:

Pelin pääjuoni jäi kuitenkin taas jotenkin hämäräksi. Paljon kysyttiin jälleen kerran ja hyvin vähän vastattiin. Ehkäpä ukrainan pojat ovat vain keksineet niin mielenkiintoisen alueen, etteivät itsekkään keksi mikä sen voisi aiheuttaa. Mutta mikä on varma niin neljäs osa tarvitsee oikean scifi-kirjailijan kirjoittamaan juonen. Nyt tuntuu, että ensin on keksitty idea alueesta ja sitten on yritetty kyhäillä juonta sen ympärille harrastelija voimin.

Miinukset:

Animaatiot ovat taas jälleen kerran pelin yksi heikoista lenkeistä, Zulu kattaa viinat suun sijasta suoraan rinnuksille ja pelaajat löntystävät pahemmin kuin isovaari kummisaappaissa. Ensimmäisen persoonan animaatiot kuitenkin yltävät hiuksen hienosti yli riman ja eivät pistä silmään. Tämän takia katsoinkin lopputekstit silmätarkkana ja kyllä, GSC-tiimistä löytyy ainoastaan kaksi animoijaa. Noin pienillä resurseilla ei paljon parempaan voidakkaan pystyä.

Nuorisojengit ovat jälleen kerran mielestäni hivenen naiveja. Kentälle heitetään tutsti Duutit ja Freedomit. Joista ensimmäinen haluaa tuhota koko alueen, syystä että emme tiedä.

Tuntuu nykypäivän perspektiivissä hivenen huvittavalta, että nuo kaikenkokeneet kalasnikovia kantavat puolimilitaristit olisivat kuitenkin niin huolestuneita kanssaeläjistään, että olisivat valmiit uhraamaan henkensä sen puolesta ettei vyöhyke nielaisisi enää yhden yhtään ihmishenkeä. Tämä kaikki pacifismi ja lähimmäisen rakkaus on myös suuressa ristiriidassa sen kanssa, että kyseinen suojelusenkeli-kaartti käy avointa ja miehiä nielevää sotaa Freedomia vastaan.

Freedomin taustat ovatkin jo hivenen uskottavammat, kyseinen joukkio taistelee vapaan aluelle pääsyn puolesta, hallituksen yksityisoikeutta vastaan. Tällaisten tahojen rahoittajina voisivat aivan hyvin toimia esimerkiksi isot tieteenalan yritykset.

Kolmantena settiin lisätään vielä Monoliitit, joihin yritetään luoda salamyhkäisyyttää omituisilla uskonnollisilla rituaaleilla, jotka saavat kuitenkin koko ryhmän näyttämään korkeintaan hihhuleilta. Isoin kysymysmerkki lieneekin miten he ovat edelleen elossa ja miksi he ovat alueella, joukkoitsemurhan voineen tehdä muuallakin lennättämättä kokonaista kolonnaa Ukrainaan.

Näyttely on tutun amatöörimäistä edellisistä osista, ja englantia vahvalla slaavi korostuksella puhuvat kanssaeläjät selittävät asioita, joko lapsimaisen vuolaasti tai erittäin niukkasanaisesti, joista jälkimmäinen toimii usein uskottavammin. "Talk to the big bad boss" sarjakuvamaisen möreällä pahis murinalla särähtää kuitenkin joka ikinen kerta korvaan, kuin suoraan Disneyn piirretystä. Hahmot jäävät edelleen todella etäisiksi, ja minkäänlaista "tunnesidettä" heihin ei synny.

Tähän tietysti vaadittaisiin myös jonkinlaista AI:n hahmokehitystä, jolloin rinnalla kaiken kokeneen nurmiporan ottaa mielellään mukaan tiukkaan paikkaan. Vieruskaveri myös poimii mukaan hänelle maahan heitetyn suolaritsan, mutta ei kuitenkaan ota sitä käyttöön, jos hänellä jo valmiiksi on tulikeppi jota käyttää. Tämä pistää välillä ärsyttämään, kun omasta repusta löytyy mitä lahjoittaa.

Kauhu pysyy edelleen taka-alalla niin kuin kakkos-osassakin, vaikka monstereita ryömiikin esiin kivien alta. Pelottavimmat hetket jäävätkin lähinnä muutamiin verenimijöihin heinikossa, joka ei oikein tyydytä siihen nähden, että ensimmäisestä osasta mieleen jäivät pitkät ja ahtaat tunnelit, joissa kolisi ja murisi. Osittain asiaa laimentaa myös se, että mukaan ei ole tuotu uusia otuksia ja veteraani stalkkeri tietää jo äänistä mitä nurkan takaa odottaa. Ainoastaan kerran pelin aikana minut valtasi "en ******* mene tuonne" -fiilis, joka on liian harvoin minunlaiseltani fiilis pelaajalta.

Vaikeusaste ei myöskään pelissä toimi aivan niin kuin pitäisi ja se kääntyy loppukohden kokoajan löysemmälle. Sillä peli marsittaa vastaan samat monsterit niin pelin alussa kuin lopussa, ja siinä missä alussa huonokuntoinen kalasnikovi yhdistettynä pelkkään otsalamppuun tekee öistä oikeasti pelottavia ja haastavia. Niin lopussa huippuunsa trimmatun kiväärin ja turnajaishaarniskan kanssa voi astella rintapystyssä kuin Zubov Venäjän voitto-paraatissa oli sää ja kello mitä ikinä.

Loppu! Mistä tietää koska STALKER peli on lähellä loppua? No ei yhtään mistään kahdessa viimmeisimmässä osassa ainakaan. Ensimmäisessä osassa vaikeusastetta väännettiin lopussa kakkoon ja jos ei vielä siitäkään niin ainakin siitä, että pujahdettiin sisään zernobylin uumeniin tiesi, että nyt oli aika laittaa peliin kovimmat tuliluikut ja panssarintorjunta petruunat.

Call Of Pripyat tekee kuitenkin samat, kuin Clear Sky ja vasta siinä vaiheessa kun Strelokkia lähdettiin saattamaan helikoptereille, tajusin että loppu häämöttä. Olin kuitenkin jo auttamattomasti myöhässä vaikka pakkasinkin mukaan Rail-Gunit ja muut vempeleet. Käyttämättä jäi 300 konekiväärin patruuna, Sinko ja 40 Rail-Gunin akkua. Sitä kun automaattisesti kerää kaikkia parhaita vempeleitä lopun vaikeita tehtäviä varten ja sitten kun niitä ei tulekkaan, jäävät kaikki käyttämättä.

Rail-Gunia kerkesin kuitenkin kokeilemaan lopun monoliitti-aaltoa vastaan ja hyvinhän se sitä halkaisi. Sääli vain tosiaan, että keräämästäni 60 akusta kerkesin käyttää vain 20.

Stalker: Call Of Pripyat on kuitenkin valitettavasti edelleen ainnut luokassaan ja ansaitsee siksi huippupisteet. Vioistaan huolimatta se onnistuu kuitenkin saamaan minut joka ikinen kerta innostuneeksi ja pelin loputtua tipahtaa takaisin arkityhjiöön ihan kuin hyvän kirjan jälkeen.

Toivotaan sarjasta vielä yhtä jatko-osaa joka korjaisi kaikki aiempien virheet.

Pisteet. 9/10



Susi

Nyt on sitten pelattu läpi. Loppuräiskinnöissä oli kyllä todellista potkua, etenkin, kun ne sattuivat minulla juuri yöaikaan. Loppuvideo oli myös todella hieno. Onnistuin pitämään kaikki ne neljä ryhmänjäsentä elossa - Vano, Sokolov, Zulu ja Strider koko Pripyatin matkan ajan, niin heidänkin jatkoistaan ja kohtaloistaan Zonessa sai kuulla siinä lopussa.

Loistava peli muutenkin lähes kaikinpuolin, melkein yhtä hyvä kuin SoC. Voisi samantien aloittaa toisen läpipeluukerran Master-vaikeustasolla, kun Stalker tuntui hiukan helpohkolta. Vielä jäi mm. monia työkaluja, aseita ja artifakteja löytämättä, ja muutama sivutehtäväkin jäi vielä selvittämättä...

Harmittaa kyllä lievästi, kun jotkin tapahtumat eivät uusiudu. Suurinosa hienoimmista taisteluista sun muista, ikävä kyllä tapahtuu scriptatuissa kohtauksissa. :|

Varsinkaan kun siis paikkoihin ei tule enää uudestaan tiettyjä mutantteja. Esimerkiksi Kopachy kylänkin kun kerran puhdistaa zombeista, niin tyhjänä se myös pysyy.

Jos peli tuntuu liian helpolta niin suosittelen tätä. Kantorajaa on alennettu, kestävämmät viholliset ja muuta jännää.

Lainaus:11.03.2010 Njerpez kirjoitti:
Jos peli tuntuu liian helpolta niin suosittelen tätä. Kantorajaa on alennettu, kestävämmät viholliset ja muuta jännää.

Erittäin halpa ja errrrrrittäin typerä keino tehdä pelistä haastavampi. Pelkästään vanillaversioissa on ollut AINA erittäin rasittava tuo 50kg kantokyky.

Meh, mitenkähän muuten tuo hyppyjen lyhyys/sprintin kestojen muutokset vaikuttavat pelimekaniikkaan?
Kun eikös stalker sarjan peleissä ole ollut aina hieman tälläistä kikkailua eri tasanteilta toisille, josta sitten saattaa päästä übersalaisiin paikkoihin. Ainakin näin muistelisin vahvasti SoCissa olleen ja Clear Skyssa myös.

Lainaus:11.03.2010 cz_bot kirjoitti:

Lainaus:11.03.2010 Njerpez kirjoitti:
Jos peli tuntuu liian helpolta niin suosittelen tätä. Kantorajaa on alennettu, kestävämmät viholliset ja muuta jännää.

Erittäin halpa ja errrrrrittäin typerä keino tehdä pelistä haastavampi. Pelkästään vanillaversioissa on ollut AINA erittäin rasittava tuo 50kg kantokyky.

Meh, mitenkähän muuten tuo hyppyjen lyhyys/sprintin kestojen muutokset vaikuttavat pelimekaniikkaan?
Kun eikös stalker sarjan peleissä ole ollut aina hieman tälläistä kikkailua eri tasanteilta toisille, josta sitten saattaa päästä übersalaisiin paikkoihin. Ainakin näin muistelisin vahvasti SoCissa olleen ja Clear Skyssa myös.

Rehellisesti sanottuna en ole juurikaan törmännyt CoP:ssa tuollaiseen.

Mitkä päivitykset tähän kannattaa ottaa?

Kaikki? Onko päivityksistä jotain haittaa?

Lainaus:04.03.2010 FJ-Susi kirjoitti:

Juonikuvioista sen verran, että aikaisemmat osat selittävät mm. monolithien merkitystä vyöhykkeellä.

.

On muuten aika helppoja noi bloodsuckerit ja snorkit, kun kuolee melkeimpä vaan 3 osumasta. Tai ei aina, mutta aika usein. Vaikka olis Masterilla -.-

Eilen illalla tuli peli mentyä läpi ja oli kyllä niin suuri pettymys, että päätin ihan aloittaa Shadow of Chernobyliä pelaamaan, ettei jäisi niin paha maku suuhun.

Ensiksi kuitenkin hyvät puolet:
Kaikkia ns. roolipelielementtejä on paranneltu roimasti. Tavaroiden kaupustelu ei olekaan enää niin yksinkertaista kuin aiemmin, jolloin kukkaro ei ehdi paisua hirveän paksuksi ihan alkumetreillä. Myös varusteiden parantaminen, artifaktien metsästäminen ja kaikki muu vastaava on huomattavasti aiempaa mielenkiintoisempaa. Plussaa myös alueiden suunnattomasta koosta, sekä kerrassaan mielenkiintoisista sivutehtävistä.

Sitten miinukset:
Toisin kuin Shadow of Chernobylissä, millään aseella ampuminen ei ole järin haastavaa, eikä edes palkitsevaa. Tästä syystä tulitaistelut jäävät jotenkin hirveän munattoman tuntuisiksi. Asiaan voi tietysti myös vaikuttaa alueiden valtava koko, jonka ansiosta jokainen tulitaistelu tapahtuu tylsillä aukioilla. Mutta tästä huolimatta edes sisätiloissa minkäänlaisia mielenkiintoisia tilanteita ei tapahdu. Verrattuna Shadow of Chernobylin kiihkeisiin asutuskeskustaisteluihin Master -vaikeusasteella, tuntuu CoP:in räiskintä todella tylsältä ja ikääntyneeltä.

Siinä missä sivutehtäviin on kerrankin panostettu, on itse pääjuoni ihan hirveää huttua. Itseäni ei ainakaan missään kohtaa kiinnostanut pätkääkään, mitä helikoptereille oli tapahtunut. Kun syy sitten lopulta selvisi, ei mitään "ahaa" -elämystä päässyt syntymään selityksen ollessa vähintään ilmiselvä. Myös pelin kliimaksi oli todella hutaistu, enkä vieläkään ymmärrä mitä oikeastaan tapahtui. Verrattuna SoC:n eeppiseen ja pelottavaan loppuun (kaikkiin niistä), sai CoP lähinnä kysymään, että tässäkö se nyt oli.

Ääninäyttely on jotain ihan käsittämättömän kamalaa. Olen kuullut paljon huonoa ääninäyttelyä elämäni aikana, mutta CoP on tasoa legendaarinen. Siis mikäli englannin ääntäminen ei yksinkertaisesti onnistu, niin miksi edes yrittää? Eikö se olisi jo budjetinkin puolesta parempi ratkaisu jättää ääniraita alkuperäiseksi ja vaikkapa tekstittää se? Näin tunnelma säilyisi parempana ja juonestakin ottaisi paremmin selkoa. Nyt lähes jokainen juonenkäänne meni täysin ohi, kun huonosti äännettyä englantia ei yksinkertaisesti voinut ymmärtää.

Shadow of Chernobyl oli aikoinaan todella pelottava peli. Call of Pripyat sen sijaan ei ole. Tasan kerran saatoin hieman hätkähtää kun Chimera hyppäsi suoraan silmille nurkan takaa. Noin muuten peli ei onnistunut hätkäyttämään kertaakaan. Tämä selittyy paitsi paljon alkuperäistä peliä heikommalla äänimaailmalla, myös vähemmän ahdistavilla ympäristöillä.

Ei ollut mikään huono peli, mutta ei missään nimessä ykkösen tasoa.

Aikas paljon olen samaa mieltä kanssasi, sillä SoC koukuttaa edelleen niin Clear Skyn, kuin CoP:n jälkeenkin.

Hyvänä puolena voisin juuri sanoa tuon monipuolisemman roolipelaamisen sekä elävämmän maailman, mutta siihen ne hyvät puolet sitten jäävätkin. Ekaa kertaa pelatessani SoCia oli aina jännäkakka housussa, että milloin saan ratkaistua pääjuonen mysteerin, mutta CoP:ssa pääjuoneen on ilmeisesti panostettu ehkä noin puolen tunnin verran. Eii kiitos.

Olin alussa innoissani suuremmista alueista, mutta loppujen lopuksi ne olivat tasapaksua jöötiä, jonne oli ripoteltu harvakseen raunioita ja menopelien raatoja. Räiskintä onkin siksi paljon helpompaa, kun suurin osa pyssyheeboista ovat neutraaleita ja joudut lähinnä paukuttelemaan mutantteja, jotka eivät kovin montaa luotia vaadi.

Eli kyllähän tuota pelailee aikansa, mutta ei silti ohita SoCia omalla listallani.

Siis mikä slaaviaksentti enkussa on vikana? Minusta se sopii paljon paremmin kun ängettäis siihen jotain amerikka/brittiaksenttia tuo sopii just hyvin peliin ja lisäks minusta on kiva kun välillä kuuluu venäjää josta ei ymmärrä sanaakaan. Stalker ei ole Stalker jos siinä ei ole sitä murretta!

Lainaus:02.04.2010 Harja kirjoitti:
Siis mikä slaaviaksentti enkussa on vikana? Minusta se sopii paljon paremmin kun ängettäis siihen jotain amerikka/brittiaksenttia :D tuo sopii just hyvin peliin ja lisäks minusta on kiva kun välillä kuuluu venäjää josta ei ymmärrä sanaakaan. Stalker ei ole Stalker jos siinä ei ole sitä murretta!

No siis tottakai venäläisittäin väännettävä enkku on ihan OK ja ihan ymmärrettävää.
Mutta kun se tahtoo näissä kahdessa viimeisimmässä stalkerissa olla niin typerän ylivedettyä ja överiä, ettei se edes kuullosta hauskalta. Ganstapuhe/dialogi ei toimi tässä pelissä. Ääninäyttely sitäpaitsi on amatöörinäyttelyäkin kamalampaa kuraa.

Lainaus:02.04.2010 Harja kirjoitti:
Siis mikä slaaviaksentti enkussa on vikana? Minusta se sopii paljon paremmin kun ängettäis siihen jotain amerikka/brittiaksenttia

Luehan kommenttini uudestaan niin ymmärrät kyllä.

Lainaus:03.04.2010 cz_bot kirjoitti:

Lainaus:02.04.2010 Harja kirjoitti:
Siis mikä slaaviaksentti enkussa on vikana? Minusta se sopii paljon paremmin kun ängettäis siihen jotain amerikka/brittiaksenttia tuo sopii just hyvin peliin ja lisäks minusta on kiva kun välillä kuuluu venäjää josta ei ymmärrä sanaakaan. Stalker ei ole Stalker jos siinä ei ole sitä murretta!

No siis tottakai venäläisittäin väännettävä enkku on ihan OK ja ihan ymmärrettävää.
Mutta kun se tahtoo näissä kahdessa viimeisimmässä stalkerissa olla niin typerän ylivedettyä ja överiä, ettei se edes kuullosta hauskalta. Ganstapuhe/dialogi ei toimi tässä pelissä. Ääninäyttely sitäpaitsi on amatöörinäyttelyäkin kamalampaa kuraa.

Olisikin ollut miellyttävämpää jos ne ukrainalaiset olisivat puhuneet vain sitä venäjää.

Lainaus:03.04.2010 Waruar kirjoitti:

Lainaus:02.04.2010 Harja kirjoitti:
Siis mikä slaaviaksentti enkussa on vikana? Minusta se sopii paljon paremmin kun ängettäis siihen jotain amerikka/brittiaksenttia

Luehan kommenttini uudestaan niin ymmärrät kyllä.

Saahan ne subtitlet siihen tosin subtitle ja kerronta vetää ainakin alussa eri tarinaa mutta oikeesti tommonen naurattaa minua vaan. Juoni on Stalkerissa minusta muutenkin semmonen Find Strelok ja sillä siisti.