Running Wild - Branded and Exiled

Tummanpuhuva heavy metal -levy, jossa on saatu toimimaan kaikki tärkeimmät elementit suunnilleen täydellisesti, jotakuinkin kaikkien aikojen kovimmat riffit, kovimmat soolot, joista ei melodiaa puutu. No Rolfin vokaalit eivät ole ehkä teknisesti kaikkein aikojen parhaat, mutta istuu hommaan erittäin hyvin. Myös pienet yksityiskohdat, kuten rumpalin haparoinnit ja otelaudalla sormien luiuttelut antavat vielä lisäpotkua, kun soitto kuulostaa elävämmältä. Parhaita kappaleita on erittäin hankala nimetä, sillä kaikki on ihan ***** teräviä biisejä.

No oikeesti kaikkien aikojen kovimmat levyt olisivat olleet Iron Maidenin Seventh of a Seventh Son ja Somewhere in Time, mutta niiden perustelut olisivat olleet luokkaa: "näissä on parasta kaikki". :)

Stam1na - Raja

Tähän bändiin tutustuin muutama viikko sitten kuuntelemma youtubesta Likainen parketti -biisin. Musiikki kolahti heti. Sitten kaupasta löysin muutaman Stam1na CD:n 10e kpl. UKK ja Raja, molemmat lähtivät mukaan.

No se mikä tästä tekee niin hyvän on erityisesti se, että musiikki on rankkaa kuin toisaalta myös melko popahtavaa. Elikkä vaihtelua on. Hyrden ääni miellyttää korvaa. Levyn voi suoraan kuunnella läpi ilman sen kummempia skippaamisia.

Tätä on tullut nyt UKK:n kanssa kuunneltua melko kovaan tahtiin muutaman viikon ajan.

--
Sen pituinen se. En jaksanut ruveta runoilemaan.


toisinsanoen +1

Neil Young - On The Beach

Todella kauniita kappaleita, kaikki biisit ovat hyviä.
En osaa muuta sanoa kuin, täydellinen.

Onhan niitä joitakin levyjä jotka kolahtaa todella kovaa mutta varmaan tässä yksi ylitse muiden (en mitään vanhoja "klassikoita" nyt laita esille)

System of a Down - Mezmerize
On sitä tullu arvostettua, sisar-levy Hypnotize ei ehkä aivan yllä tuon lätyn tasolle mutta kyllä sitäkin kuuntelee! Ikävä on jo SoaDia vaikka Serj, Daron ja John sooloilevatkin.

Pink Floyd - Dark Side of The Moon

Pelkiä täydellisiä biisejä, sanat ovat loistavia. Minun suosikki biisit ovat Time, Money ja Brain Damage/Eclipse.

AC/DC - Powerage
Ehdottomasti lempilevyni tältä poppoolta.
Tunnelmallista jamittelua kunnon kivespuristusotteella.

Anthrax - Fistful of metal
Tälle levylle piti aluksi antaa nimeksi metal up you're ass mutta vaihtoivat.
Myös yksi parhaimmista vokaalisuorituksista mitä tiedän/muistan.

Danzig - IV
Mukavan synkähkö levy mikä alkaa loistamaan mitä enemmän sitä kuuntelee.

Julee Cruise - Floating into the night
Tämä muijahan teki yhteistyötä Angelo Badalamentin kanssa mm. tuttu twin peaksista.
Levyltä löytyy pari twin peaksin soundtrack biisiä muun ohella.
Erittäin tunnelmallinen, rauhoittava ja niskakarvoja nostavia melodioita.

Tegan & Sara - If it was you
Lesbot identtiset kaksoset vetelevät rockahtavia biisejään, kiinnostuitko jo?
Koskaan ei ole naisvokaalien omaava bändi iskenyt näin kovaa.

The Damned - Phantasmagoria
Punkkia? Eipä juuri.
Tätä levyä on todella vaikea selittää sanoin tai sitten vain johtuu kellonajasta.
Itse vingutin lättyä kolmisen tuntia.

The Rifles - No love lost
Ehdottomasti yki parhaimpia indie bändejä mitä on.
Laitoin tämän tähän siksi että levyllä ei oikeasti ole yhtään huonoa biisiä.
Koitin valita levyltä parhaimpia paloja muistitikulle mutta päädyin heittämään koko levyn.

Onhan niitä muitakin mutta koitin juuri katsoa levyjä mitä jaksaisin kuunnella pyöreässä pehmustetussa huoneessa mahdollisimman kauan ennenkuin rupeaisin leikkimään elävää hyppykeppiä, syömään huuliani ja samalla huutaen "soittakaa paranoid!"

Lainaus:24.05.2009 Johnny_89 kirjoitti:

The Damned - Phantasmagoria
Punkkia? Eipä juuri.
Tätä levyä on todella vaikea selittää sanoin tai sitten vain johtuu kellonajasta.
Itse vingutin lättyä kolmisen tuntia.

Levy onkin ajalta milloin Damned soitti goottirockia, ei punkia.

Queensrÿche-Operation Mindcrime
Monesti sanotaan, että tämä on maailman täydellisin levy, ja harvassapa tosiaan ovat ne levyt, jotka olisivat yhtä vahvoja kokonaisuuksina. Levyn jokaisen biisin voisi julkaista singlenä, kaikki ovat sen verran iskeviä ja hienoja kertosäkeitä löytyy joka kappaleesta. Konseptilevyistä kenties paras tarinaltaan. Kertakaikkisen uskomaton levy.

Strapping Young Lad-Alien

Kertakaikkiaan niin tunnelmallista ja äänien sekoittelu levyllä niin kässitämättömän hienosti tehty ei siinä muuta tarvittakkaan kun biisit ovat ensi luokkaista laatua jota Dewin Townsend on neroillut.

Death-Symbolic

Tässä levyssä on jo hianoa progeilua, mutta silti mielestäni Death Metallin ärtyisyys on jotenkin säilytetty kun taas TSOP:sessa ollaan jo niin progelle menty biisien suhteen, että en sanoisi enää Deathiksi ja biisien pituudetkin siellä ovat aivan liian pitkiä.

Stam1na-Uudet Kymmenen Käskyä

Ei tarvi mitään perusteluita kovin suomi metalli albumi ikinä.

Barathrum-Legions Of *******

Paras black metal levy ikinä soitto on hyvää ja sounditkin säilytetty järkevästi esim: Mayhem-Deathcrush täyttä *****a, mutta arvostetaan, koska on niin kultti. Mutta tämä on enemmän musiikkia.

Opeth-Watershed

Albumin biisit menevät hienosti ja örinä on hyvin ajettu.

Eipä niitä muita nyt mieleen tule.

Lainaus:24.05.2009 Johnny_89 kirjoitti:

Anthrax - Fistful of metal
Tälle levylle piti aluksi antaa nimeksi metal up you're ass mutta vaihtoivat.

Lainaus:24.05.2009 bomber12 kirjoitti:

Mayhem-Deathcrush täyttä *****a, mutta arvostetaan, koska on niin kultti. Mutta tämä on enemmän musiikkia.

Molemmat puhuu nyt ihan höpöjä.

Lainaus:24.05.2009 aapo97 kirjoitti:

Lainaus:24.05.2009 Johnny_89 kirjoitti:

The Damned - Phantasmagoria
Punkkia? Eipä juuri.
Tätä levyä on todella vaikea selittää sanoin tai sitten vain johtuu kellonajasta.
Itse vingutin lättyä kolmisen tuntia.

Levy onkin ajalta milloin Damned soitti goottirockia, ei punkia.

No lähinnä pyrin juuri viittaamaan siihen että bändin kuitenkin suurin osa tuntee punk levyistään mutta tosiaan goottirockiahan se, empä tuolloin juuri jaksanu wikittääkkään

Ja nähtävästi myös kuvittelin itse tuon kun sanoin että anthrax olisi ollut nimeämässä "fistful of metallia" "metal up your assiksi" sillä en löydä mistään faktaa että tuo olisi ollut mitenkään totta.
Nähtävästi olisi aika lopettaa suklaamunien syönti ja laittaa taustalle soimaan smurffeja että ajatus kulkee ennenkuin möläytän jotain täysin päätöntä... hetkinen...

Lainaus:25.05.2009 Johnny_89 kirjoitti:
Ja nähtävästi myös kuvittelin itse tuon kun sanoin että anthrax olisi ollut nimeämässä "fistful of metallia" "metal up your assiksi" sillä en löydä mistään faktaa että tuo olisi ollut mitenkään totta.

Siksi, että Kill 'Em Allista piti alunperin tulla Metal Up Your Ass, mutta levy-yhtiö ei pahemmin nimestä innostunut.

Ai se olikin kill em' all, noh trässiä kuitenkin
Saattellaanpa takaisin aiheeseen.

Kent - Vapen & Ammunition
Levyltä löytyy pari hidasta biisiä mitkä kuitenkin pitävät mielenkiinnon yllä.
Sitten löytyvät hitit kuten dom andra, kärleken väntar ja FF.
Ruotsista ota juurikaan mitää selvää mutta eipä menoa paljon haittaa.
Tämä on ainoa ruotsiksi laulettu levy mikä itseltäni löytyy jos tuo nyt kertoo mitään

Big Daddy Kane - Long live the Kane (1988 )
Täyttä mikin murhaamista. Yksi maailman lyrikaalisimmista räp levyistä ellei lyrikaalisin. Myös punchlinet ovat huippu luokkaa. Legendaarinen Marley Marl tuottanu lähes koko levyn. Paras levy hip hopin parhaalta vuodelta, kertoo paljon.

Parhaat biisit:
Set it off
Raw (remix)
Ain't no half-steppin

Kool G Rap & Dj Polo - Live and let die (1992)
Super lyrikaalinen kuten ylempikin levy. Hyvää tarinan kerrontaa, kaikki mahtavia biisejä. Hyvät featit (mm. Big Daddy Kane, Scarface). Parasta hardcore/Mafioso räppiä.

Parhaat biisit:
Melkein kaikki

Muita mainittavia täydellisiä levyjä:
Big L - Lifestylez ov da poor and dangerous (1995)
Ice-T - OG Original gangster (1991)
Kool G Rap & Dj Polo - Wanted: Dead or alive (1990)
Big Daddy Kane - It's a Big Daddy Thing (1989)

Guns N' Roses - Appetite for Destruction. Tuo lätty on kyllä lähes täydellinen. Eipä löydy IMO yhtäkään huonoa biisiä. Klassikko kamaa.

Nostetaampa aihe syvyyksistä takaisin pinnalle.


Törmäsin tällaiseen levyyn itseasiassa 4chanissa /mu/-osiosta eli musiikki-alueelta.

Eli homma meni näin, että etsin jotain uutta musaa, genreillä ei ole minulle väliä vaan kuuntelen kaikkea musiikkia riippuen mielialasta ja planeettojen asennosta :D No törmäsin tällaiseen bändiin kuin L34F (tai Leaf miten vain) ja heidän uusimpaan albumiinsa Rooted from Within (2009). Kuunneltuani ensimmäisen biisin viime illalla jäin heti koukkuun.

Levy on siis jonkinlaista "trip-hopin" ja "abstraktin hip-hopin" sekoitusta (kuten joku levyn arvioinnut kirjoitti) ja se sekoittelee muista genreistä ideoita ja muuta yhteen... mutta kuulostaa omaltaan, originaalilta ja eheältä. Levyllä käytetään jos jonkinlaista soitinta ja kuullaan sillä lauluakin ja "räppäystä".

Biiseissä on vain niin upeat melodiat ja kaikki pelaa aivan ******* hyvin että on mielestäni täydellinen ihme sekä vääryys että tämä on näin tuntematon bändi.

Suosittelen koittamaan vaikka hip-hop ei yleensä kiinnosta.. tämä levy ei ole mitään geneeristä rahan kuva mielessä tehtyä *****a vaan tehty selvästi syvällä rakkaudella musiikkia kohtaan.

Tässä pari makupalaa:

Tie the Corporate Leash

Paper Dollar

Southern Shadows


edit: no tuossa nyt on kaks biisiä jossa "räpätään" mutta ei tällä levyllä loppujen lopueksi paljoa lyriikkaa ole.

Täydellisin levy mitä tiedän on Red Hot Chili Peppersin "Blood Sugar Sex Magik". Sen kaikki biisit on todella meneviä ja taitavat soittajat. En tiedä levyltä ollenkaan huonoa biisiä.

Death - Leprosy
Deathin toinen albumi Leprosy on puhdasta death metallia. Yhtyeen tuotannosta on vaikea valita yhtä parasta levyä, mutta aina kun albumin nimikkobiisi lähtee soimaan tulee ainakin itselleni loistava fiilis. Albumin soolot ovat myöskin omaa luokkaansa riffeistä puhumattakaan. Useista kuuntelukerroista huolimatta tähän levyyn ei koskaan kyllästy.

Bolt Thrower - War Master
Jälleen eräs death metallin klassikko levyistä. Bolt Throwerin kolmas albumi poikkeaa edeltäjistään siinä, että aikaisemmissa albumeissa oli vaikutteita grindgoresta, kun taas tämä albumi on suoraviivaisempaa death metallia. Grindgore vaikutteiden poistamisen lisäksi yhtye teki albumista vähän melodisempaa esimerkiksi kitarasoolojen osalta. Loistava levy kaikenkaikkiaan.

Atheist - Unquestionable Presence
Viime aikoina alkanut tämä potkimaan lujaa. Yhtye soittaa siis eräänlaista jazz death metallia. Vaikka yhtyeen genre luokitellaankin ainakin osittain death metalliksi, eivät lyriikat suinkaan käsittele tappamista, sotaa tai mitään vastaavaa. Albumi sisältää myöskin kauniita riffejä sekä sooloja. Omasta mielestäni yhtyeen tuotannon paras albumi jota suosittelen kaikille genren ystäville.

e: lisäsin vielä yhden

Warren G-Regulate G-Funk

Ei siinä ole huonoja kappaleita jos niitä "sketsejä" ei lasketa. Yhdestä kappaleesta en pidä niin paljon, mutta sekin menee helposti useimpien kappaleiden yli. Warren G:llä on täysin omanlaisensa tyyli sekä räppäämisessä ja biittien tekemisessä.

Death - Individual Thought Patterns
Jos puhutaan metallimusiikin helmistä, tulee tietysti mieleen Deathin Human.
Kuitenkin ITP potkii itselleni aina vaan niin kovaa ettei sitä voi olla mainitsematta. Levyllä on oman alansa taiteilijoita parhaimmasta päästä joten siltä voi odottaa paljon. Odotukset eivät kuitenkaan ainoastaan toteudu, vaan jopa ylittyvät. Lyhyesti pakollinen ostos jokaisen dm fanin hyllyyn.

Heathen - Victims of Deception
Hyvät lyriikat, jees riffit. Kokonaisuus on erittäin hyvä sillä tämä levy pitää kuunnella kokonaisuutena.

Judas Priest - Sad Wings of Destiny
Judas Priestin paras levy. Tyyliä on vaikka muille jakaa ja sanoituksilla on tässäkin merkityksensä.

MegadetH - Peace sells... But who's buying?
Miten näitä valintoja oikeastaan voi perustella kuin muuten että biisit on hyviä ja kokonaisuus aukoton.

Lyhyesti voisi myös mainita Dark Angelin Darkness Descendsin (rässin merkkiteos) ja Anthrax - Persistence of Time (samaa kuin edellinenkin)

Pink Floyd - The Wall

Kokonaisuushan tämä on ja huonoja biisejä ei seassa ole. Muutaman ylisoitetun klassikon (Another Brick in the Wall Pt 2 ja Comfortably Numb, Hey You) lisäksi levyllä on paljon hyviä biisejä ja hyvin paljolti eri tyylisiäkin. Klassikkoalbumin maineessa ihan syystäkin.

Smile Empty Soul - Smile Empty Soul

Sitten vähän tuntemattomampaa, itse pidän SES:n esikoisalbumista (seuraavat onkin sitten vähän köyhää) todella paljon. Ei mitään ultimate-biisejä mutta todella hyvää musiikkia eikä yksikään biisi ole huono. Sopivan vihaista ja hieman depressiivistäkin post-grungea (jep, osaan mäkin olla genrehomo välillä)

Metallicalta lähes kaikki albumit, mutta Ride the Lightning ja Metallica / Black Album, millä nimellä ikinä haluaakaan kutsua, on parhaat teokset. Kummatkin on tullut kuunneltua varmaan sata kertaa läpi eikä biiseissä ole mitään valittamista. Varsinkin Black on niin täydellinen teos että oksat pois ja pala latvaa. Uusinta albumia tullut myös kuunneltua jonkin verran - ei ihan noiden tasolle yllä, mutta ei siinäkään mielestäni mitään valittamista ole.
Arch Enemyltä Anthems of Rebellion, Doomsday Machine ja Rise of the Tyrant ovat kaikki niin kovaa mättöä alusta loppuun, etten löydä mitään valittamisen sanaa. Kyseessä on siis melodista death metallia soittava bändi, jossa laulajana nainen. Laulu on niin mahtavaa, että suorastaan rakastan sitä. Edellä mainitut albumit ovat suorastaan mestariteoksia, eikä mikään minuun iske niin hyvin kuin nuo. Melodia on lähes joka biisissä niin täydellistä ettei siitä voi olla tykkäämättä, jos näin raskas menee. Ja mikä parasta, laulajan äänestä saa hyvin selvää, vaikka se onkin pelkkää örinää.

Lainaus:08.01.2010 Jorqe kirjoitti:
Täydellisin levy mitä tiedän on Red Hot Chili Peppersin "Blood Sugar Sex Magik". Sen kaikki biisit on todella meneviä ja taitavat soittajat. En tiedä levyltä ollenkaan huonoa biisiä.

Olen samaa mieltä, ehkä paras RHCP:een paras levy.

Raptori: Moe!

Mielestäni pirun hyvää ja omaperäistä settiä, joka uppoaa meikäläiseen.
Yhtäkään huonoa kappaletta albumilla ei ole, mutta Armeija, J3H ja Rattijuoppo kappaleet saavat erityismaininnan.

Ehkä vanhaa settiä jo, mutta ei se vanha huonoa tee..
Vuoden 2010 Comebackiä odotellessa..

Lainaus:20.05.2009 Blackyjacky kirjoitti:
Metallica - Ride the Lightning

Iron Maiden - Seventh Son of a Seventh Son

AC/DC - Back in Black

Näiden ohella myös:

Dire Straits - Dire Straits

Loistavan rockbändin loistava debyytti. Levyltä löytyy todella kovaa iskeviä ja tarttuvia rock-biisejä (Sultans of Swing, Down to the Waterline), country-vivahteisuutta (Water of Love, Setting Me Up), blues-vaikutteita (Six Blade Knife) ja balladeja (Wild West End, Lions). Alusta loppuun Mark Knopflerin kitarointi on mahtavaa ja myös herran vokalisointi on levyllä parhaimillaan.

Dire Straits - Love Over Gold

Bändin progehtavin albumi kilpailee debyytin kanssa bändin katalogin parhaimman albumin sijasta. Eeppinen Telegraph Road on mahtava avaaja, joka huipentuu Knopflerin huimaan sooloiluun. Pitemmälle kuunnellessa saadaan tuntumaa myös hyvin tunnelmallisiin ja kauniisin balladeihin (Private Investigations, Love Over Gold), joissa progressiivisuus tulee yhä vahvemmin ja vahvemmin esille, tosin vain hyvässä mielessä. Tämän levyn jaksaa aina kuunnella läpi sen onnistuneen kokonaisuuden, sopivan pituuden ja loistavan kitaratyön takia.

Pink Floyd - The Wall

The Dark Side Of The Moon on ehkäpä musiikillisesti mielestäni parempi, mutta tämä on kokonaisuutena todella mahtava, ja sen takia päädyin listamaan tämän enkä TDSOTM:ää. Yhtäkään huonoa kappaletta ei löydy, ja muitakin loistavia biisejä löytyy kuin klassikot Comfortably Numb ja Another Brick in the Wall, kuten Mother, Young Lust, Nobody Home ja Run Like Hell. David Gilmourin kitarointi on albumilla parhaimillaan, samoin Roger Watersin bassolinjat ja molempien vokalisointi myös. Muutama vähän heikohko kappale löytyy, mutta albumi on niin täynnä loistavia hetkiä ja klassikkokappaleita, ettei tämä haittaa menoa melkein yhtään.