Lukemisesta ihan yleisesti. Onko se mukavaa vai täysin tylsää hommaa? Katsotko mieluummin elokuvia?

Kirjan lukeminen on mielestäni paljon syvällisempi kokemus verrattuna elokuvan katsomiseen. Toki elokuvakin voi herättää syvällisiä tunteita, mutta kirjat tekevät sen paremmin...
Kuvitelkaa, pelkkää tekstiä, hahmoja ja alueita ei voi nähdä silmin, vaan ne kuvaillaan mahdollisimman hyvin lukijalle. Jokainen pystyy siis muodostamaan oman mielikuvansa tapahtumista, alueista, henkilöhahmoista ym.
Kirjan tunnelma tulee siitä. Elokuvassa kaikki tuodaan valmiina katselijan eteen ja se ei ole niin ihmeellistä. Pääsemme näkemään elokuvan tekijöiden mielikuvat, mutta emme omiamme.

PS. Vielä tähän loppuun, olen aivan varma, että jokainen joka sanoo tyyliin "Ei kirjoja jaksa lukea, lukeminen on tylsää", ei ole vain löytänyt itselleen sopivaa luettavaa. Jos ei ole kiinnostunut kirjasta, niin se käy aika varmasti tylsäksi.

Melko usein luen. Parasta juuri tuossa on tuo että teksti menee lukijan omaan mielikuvitukseen, ei aina tarvitse olla steven seagalin näköisiä hyyppiä

Joo no nykyää tuo lukeminen jääny vähemmälle ku muutaki tekemistä, mut kyllähä sitä tulee joitai kirjoja luettua uudestaa ja uudestaa..

Mieluummin elokuvakuva kuin kirja, mut jos kirjan on jo lukenut niin elokuva on aina niin "tyhjä"

Lainaus:09.06.2009 jessejames kirjoitti:
Melko usein luen. Parasta juuri tuossa on tuo että teksti menee lukijan omaan mielikuvitukseen, ei aina tarvitse olla steven seagalin näköisiä hyyppiä

Jep, tämähän se paras puoli lukemisessa on. Esim. jossain Lovecraftin kirjassa, jossa hirviöt on kuvailtu sellaisina, jotka saavat menettämään viimeisetkin järjen rippeet ne näkiessään, on vähän vaikea varmaan kuvata valkokankalla. Ainakaan uskottavasti.

Yhtäkään kirjaa en ole elämäni aikana jaksanut lukea loppuun. Eli yleisesti katsoen on hyvin harvinaista nähdä minua jokin kirja kädessä.

Lukeminen on vähintään yhtä hyvä tapa viettää aikaa kuin elokuvat ja pelitkin, kunhan vain sattuu löytämään tarpeeksi hyvän kirjan. Minun ongelmani on vain siinä, että hyvin harva kirja onnistuu tempaisemaan minut kunnolla mukaansa, ja olen myös perin nirso uusien lukukokemusten suhteen. Kaiken lisäksi luen melko hitaasti, enkä yleensä jaksa keskittyä lukemiseen kuin maksimissaan tunnin kerrallaan riippumatta siitä, onko kirja hyvä vai huono. Pelien ja leffojen etu kirjoihin nähden onkin monesti omalla kohdallani se, että niiden parissa on helpompi rentoutua kuin lukiessa.

Viimeisin kirja, jonka sain luettua, on George R. R. Martinin A Game of Thrones. Erinomaista kaunistelematonta fantasiaa loistavilla henkilöhahmoilla, suosittelen kaikille ehdottomasti. Jatko-osa meni välittömästi hankintaan. Silti, vaikka tarina imaisi minut täysillä mukaansa, minun lukutahdillani senkin loppuun asti saattamiseen meni rapsakat viisi kuukautta. :P

Kirjan lukeminen on syvällisempi kokemus kuin elokuvan katsominen. Yleensä mulla on aina joku kirja luettavana jota luen joka päivä.

Nyt on kyllä jäänyt lukeminen vähemmälle. Viimeksi taisin lukea Ilkka Remeksen Pyörre -romaanin jonka sain joululahjaksi. Mutta voisi kyllä joku päivä käydä pitkästä aikaa kirjastossa, kun nyt kesällä olisi hyvin aikaa lukea.

Luen melko paljon, tosin olen melko nirso uusien kirjojen suhteen, vaikka erittäin harvoin niihin olen pettynytkään. Esimerkiksi viimeisimpänä luin Sofi Oksasen Stalinin lehmät, jonka oletin olevan 300 sivua kuivaa feministipropagandaa, mutta yllätyin positiivisesti. Paavoherra sanoikin sen pointin koko hommassa, eli koko kirjan juoni, hahmot ja ympäristö on rakennettava oman mielikuvituksen mukaan.

Itsekin olen nirso kirjojen kanssa.. tai vähintäänkin niitten valitsemisessa. Nuortenkirjoista en oikeastaan juurikaan tykkää ollenkaan. Viimeisin lukemani kirja oli Sarasvatin hiekkaa, jonka rippilahjaksi sain. Ihan kiinnostava oli, mutta välillä tuli semmoista tietosanakirjatietoa jota oli työlästä lukea.