Jeps, eli otsikko varmaan kertookin. Minkä pelin olette siis viimeeksi läpäisseet, ja millaisen maun se jätti suuhun?

Itse läpäisin pari viikkoa sitten Call Of Juarez: Bound In bloodin. Räiskintä oli pelissä tosiaan loistavaa, ja juonikin on mukiinmenevä. Pelin lyhyys, ja uudelleenpeluuarvon puuttuminen vain tekevät tästäkin yhden FPS räiskinnän muiden joukossa: Jaksat hakata sen kerran läpi nauttien, ja täts it.

Call of Juarez: Bound in Blood viimeksi mennyt pari kk sitten läpi.

Ihan mukava peli hyvillä graffoilla ja pelattavuus on hyvä.
Aseita löytyy ja lahtaus on mukavaa, etenkin jousiaseella ja heittopuukoilla.
Ihan normi pitunen nykymittapuulla ja suosittelen kyllä kaikille jotka tykkäävät länkkäri peleistä.

Metal Gear Solid 4 vedin läpi eilen. Ensimmäiset 3 actia (eräänlaista chapteria) olivat jonkinverran pakkopullaa mulle mutta viimeiset 2 actia olivat hiton hyviä. Niiden ansiosta jäi ihan mukavat fiilikset siitäkin pelistä. Mulla saattoi tosin mennä juonesta aika suuri osa ohi kun olen vain kokeillut mgs ykköstä (2 ia 3 0sat olen pelannut läpi). MGS sarjan ystäville kyllä suosittelen jos juoni on teille näistä peleistä tuttu.

Äsken vetäsin Gears of War 2 läpi, ja täytyy sanoa, että aivan huippu peli! Jäi kyllä vähän sillein, että jatkoakin olisi luvassa. Eihän se kuningatar kuollut kun, sehän karkas sieltä, nojoo emt.

Nytten hakkaamaan Gears of War loppuun.

CoD 4 MW reilu kuukausi sitten. Ihan mukava yksinpeli ja tällä hetkellä moninpeliä tykitän .

Lainaus:24.08.2009 neva-eva kirjoitti:
CoD 4 MW reilu kuukausi sitten. Ihan mukava yksinpeli ja tällä hetkellä moninpeliä tykitän .

Saman tossa eilen.

Eipä tässä taas ollut oikeastaa mitää uutta kakkoseen verrattuna. Ei ehkä niin paljoa niitä turhauttavia tilanteita etes toiseksi vaikemmalla vaikeustasolla, mikä luonnollisesti paransi pelikokemusta. Muuten taas melkonen arcademättöräiskintä. Kivasti kuitenki vaiheltii paikasta toiseen ettei tarttenu sitä samaa sontaa katella koko ajan. Häily taas osa kentistä nii epäuskottavuuden rajoilla kiitos loputtomasti spawnaavien vihujen, mutta kaippa tuon pelin tarkotuskaan ei ole olla kovin totinen. Pellehatut kyl olis kovasana.

Parasta tässä oli yllättäen juurikin nuo erikoisjoukkotehtävät. Varsinkin epilogi on suht riemukas arcademodella.

Resident Evil: Code Veronica X

Tuli tuossa reilu kuukausi takaperin mieli alkaa pelaamaan Resident Evil pelejä taas uudestaan kun katsoin RE-leffat.

Kesälomalla kun oli aikaa sitten pelata niin tuli aloitettua pelaaminen.
Ennen RE:CVX tuli pelattua RE0, RE1:Remake(Jill ja Chris), RE2(LeonA/ClaireB ja ClaireA/LeonB) ja RE3 (Molemmat lopetukset) läpi.

Hieman alkoi näiden jälkeen kyllä tuo CVX puuduttamaan hieman mutta
viellä pitäisi pelata uudestaan RE4 ja RE5. Onneksi näissä pelityyli on kuitenkin erillainen niin tuo sitä vaihtelua. Harkinnan alla myös pelata Outbreak ja file #2.

Kunhan RE sarja saatu päätökseen niin sitten siirrytään Legacy of Kain, Devil May Cry, Monkey Island tai Metal Gear Solid sarjan pariin.

Batman: Arkham Asylumin vetäsin läpi tos vähä aikaa sit. Ja oliha se helvetin hyvä kaikin puolin.

Prototype tossa viikko sitten.
Ihan mukavaa ajantappoa.

Mass Effect aiheesta oma viestini. Jatkot siellä jos kiinnostaa miettiä miks sanon loistavaks ja samalla löydän tuhat ja yks virhettä.

Lainaus:Tulipahan pelattua lävitte itelläkin tämä peli. Warenahan tämä meni joten paha alkaa bugeista valittelemaan sen kummemmin. Ostaisin jos tietäisin sen toimivan paremmin ilman kopiointisuojauksia, sen verran laatutekele oli kuitenki.

Jos nyt lähetään siitä väkinäisestä yhteydestä Kotoriin niin jostain syystä tämä oli onnistuneempi teos kuin kumpikaan Kotoreista. Olkoonkin nämä kaks muistuttaa toisiaan lähinnä parissa asiassa niin itellä kotorista nousi kuitenki sellanen vertailukohta johon tätä peliä vertas koko ajan. Vaikea sanoa mikä tässä iski enemmän, mutta ehkä se oli se että tämä oli enemmän ns. vakavaa Scifiä kuin tätä Star Trek/Wars/Wreck scifiä. Hahmot ja tapahtumat oli jotenki paljon uskottavampia ja jossain määrin tuli mieleen jopa Baldur's Gatet synkemmän maailman johdosta.

Miljöön rakentaminen siis onnistui tältä porukalta aika hyvin. Mitä nyt muutama kopio muista scifeistä, mutta suhteellisen omaperäinenhän tämä oli noin yleiskuvaltaan.Yllättävän rohkeita ja ns. "realistisia" valintoja oli tehty varsinkin tuossa ko. maailman rakentamisessa ja historiassa. Erityisesti Kroganien historia oli hyvin rakennettu. Codexi autto syventämään tarinaa aika hyvin eikä tuntunut läheskään niin kuivalta kuin esim. BG sarjan kirjat.

Tapahtumapaikat olivat Citadelia lukuunottamatta jotenkin hengettömiä. Laatu oli jotenkin sellasta vasemmalla käellä tehtyä ja isoin pettymys oli ehkä nuo sivutehtävä planeetat jotka olivat kaikki samalla muotilla tehtyjä ja sisälsivät jopa kolmenlaisia rakennusten sisätiloja. Päätehtävä planeetakti oli suhteellisen yksinkertasia, liekkö tullut joku konsolipuolen raja vastaan vai ei olla vain haluttu nähdä vaivaa. Enemmän olis ehkä toivonut lisää siviilejä sisältäviä planeettoja jotka olis syventänyt tuota maailmaa, nyt vähän turhanki paljon oli tätä räiskintää. Ne vähät paikat missä oli jotain siviilejä oli sitten muutaman henkilön ympärillä pyöriviä ja loput hahmot olivat lähinnä statisteja. Citadel oli ainoa paikka joka jollakin tavalla muistutti niitä Biowaren edellisiä roolipelejä. Tämä "ääninäyttelypakko"(jokaisella npcllä on oltava ääni) on huomattavasti vähentänyt tätä sivuhahmojen määrää mikä on harmi.

Juoni oli ihan jeespoks. Loppu paremmin ku alku anto odottaa. Pääjuoni oli yllättävän lyhyt. Lähes kaikki sivutehtävätki tehtynä sain peliin tuhlattua aikaa ainoastaan n. 25h mikä on jopa 15h vähemmän kuin Kotoreihin. Silti peli tuntui olevan välillä pitkitetty, joka varmaan johtui lähinnä itseään toistavista tehtävistä ja kentistä. Pääjuoni olis kyllä kaivannut vähän vähemmän suoraa lähestymistä ja hienovaraisempaa kuljetusta. Nyt törmäiltiin paikasta toiseen ja päästiin eteenpäin melkein kuin vahingossa. Sivutehtävät pohjustettiin "ihan hyvin", mutta tekeminen oli sitten aivan toista. Kuitenki tämä peli oli viimisen viikon kevyesti pelatuin peli. Kyllä tätä halus pelata eteenpäin. Juonen koukku oli kuitenki suht epäselvä mikä jätti vähä jännitystä loppuun asti.

Hahmot oli turhan ohuita, joskin saattoi johtua ihan siitä että tuo päähahmo(nainen itellä) oli pitkästä aikaa helkatin hyvä. Ääninäyttely oli sieltä paremmasta päästä ja repliikit oli uskottavia eikä sellaista naivistista "Tuu nyt mun kans, elä oo pahis" lörpöttelyä. Tästä syystä hahmotkin olivat sitten paljon uskottavampia. Pelasin siis täys hyviksenä, luonnollisesti seuraavana kokeilu "pahiksena". Hahmoista ois kyl halunnu enemmänki irti, ainakin Wrex, Garrus jäi turhanki köyhiksi kun juuri näistä kahdesta olis toivonut enemmän irti. Molemmilla oli sivutehtävä, mutta koska nekään eivät eronneet muista sivutehtävistä, ei ne oikeastaan syventänyt näitä hahmoja yhtään. Tehtävien aikainen sivukeskustelujen puuttuminen(vrt. Kotor) oli iso munaus. Tosin tämä nyt sitten mahdollisti sen että sai aina valita ne parhaat ryhmäläiset päältä, eikä tarttenut miettiä jonkun sivuhahmon sivujuonen kehittymistä. Päähahmo pelasti tässä kohin paljon, onneksi siitä ei tehty sellaista tuppisuuta joka seuraa kaikkia vaan on itse johtamassa. Onneksi vältettiin se "Kopautin pääni enkä muista mitään" alku, mikä on nähty jo useammassa Bion pelissä.

Jos ajattelee peliä ihan pelinä niin hyviä ja huonoja valintoja löytyy tältäkin osa-alueelta. Oma hahmoni eteni niinkin pitkälle kuin lvl 47. En sitten tiedä miten muilla, mutta oma täyssolttukommando tuntu pistävän joka vastustajan poikki ja pinoon varsinkin sen jälkeen kuin spectrevarustus tuli jakoon. Ei paljoa ongelmia ollut edes Geth Armaturen tappamisessa. Tällä lvlillä oli enemmän ongelmia miettiä mihin niitä skillpointteja enää laittaa kuin suurinosa tärkeimmistä oli täynnä. Varsinki apureilla tämä ongelma oli jo jostain lvl 30 asti kun niitä kykyjä tarvitsi käyttää niin vähän. Periaatteessa pelin olisi voinut aivan hyvin suorittaa kahdella soltulla ja yhdellä solttu"mekaanikolla"(Garrus), mutta ihan roolipelaamisen vuoksi otin sitten muitakin henkilöitä ryhmään. Liara, Garrus, omahahmo osottautui sekin voittamattomaksi ja kuolemia ei juuri sattunut enää lvl 20 jälkeen.

Inventory oli kotortyyliin hyvin huono. Tavarat tuntu olevan sekaisin miten sattuu yhtenä listana. Mikälie konsolilapsus tämäkin nyt sitten taas oli. Asiaa ei auttanut 150 itemin raja ja valtava määrä erilaisia tavaroita. Yritä siinä sitten pitää inventory puhtaana kun rynnäkkökivääreitä on 20 eri nimikettä ja 8 eri laatua. Muutaman kerran piti keskeyttää tehtävä ja käydä myymässä tavaroita jotta uusia sai otettua laatikoista. Lopulta onneksi Spectre varustus mahdollisti parhaat itemit kolmelle hahmolle ja sen jälkeen kaikki muu menikin myyntiin. Mass Effect 2seen toivoisin tosiaan jotain aivan muuta tähän. Joko vähemmän tavaraa, tai sitten paremmin jaoteltu systeemi. Varsinkin loppuvaiheilla kyrsi kun joka laatikosta tuputettiin niitä aseita joilla ei enää mitään tehnyt.

Taistelut oli taas ihan jees. Ne ajo asiansa joskin se yksinkertasuus tuli turhanki näkyväks siinä vaiheessa ku putsas kahettakymmenettä rosvoluolaa ja hullujenhuonetta. Hahmo kyykkyyn, tähtäys ja sit ootellaan et äijät juoksee siihen. Ammusten vaihtaminen lennosta teki pelistä turhanki helpon, joskin sitä tuli käytettyä vähän kun sen merkityskin oli suhteellisen vähäinen. Gethit tuntu kaatuvan ihan hyvin niihin myrkkyluoteihin joita tulikin lyötyä sitten joka aseeseen. Suurinosa eri luotisysteemeistä meni kokonaan myyntiin. Sama koski kranaatteja ja näitä eri biotic ja tech käsinesysteemejä. Useimmat niistä tuntuivat aivan turhilta ja tuskin olisivat vaikuttaneet omaan peliin yhtään millään tavalla. Bioticvoimat oli muutenki vähän turhan rajoittuneita et niillä olis jaksanut sen kummemmin pelleillä. Mitä nyt liftaili joskus jotain isompia lähelle tunkeneita Kroganeita ja Geth Destroyereitä.

MAKO oli yks pelin riippakivistä. Mielummin olis toivonut jotain leijuvaa välinettä kuin tuota rengashirviötä. Nyt tuntui että auto oli jonkun jättiläismäisen pikkulapsen ohjattavana kun se lähti lentämään ylitettyään jokasen pikkukiven ja sen jälkeen pomppi ympäriinsä. Pari kertaa jouduin jonku planeetan "aloittamaan alusta" kun ko. ajoneuvo tippui jonnekkin rotkon pohjalle ja sen pois ajaminen olisi vienyt ikuisuuden. Planeettojen maasto ei kyllä yhtään auttanut asiaa ja ne *******n vuoret on se yks ja ainoa syy minkä takia en tee yhtään sivutehtävää tulevilla pelikerroilla.

Tekniseltä toteutukseltaan myös aika jees. Harmitti vain nuo hirveän pienet alueet ja jatkuva latailu ja hissien käyttö. Graafisesti ei paljoa valitettavaa ollut, joskin itellä esiinty jonkinsortin ylikiiltämistä joka aiheutti sen että hahmon naama näytti rasvatulta.

Kaikesta tästä valituksesta huolimatta peli oli jotakuinki loistava. Tietenkin totuus selviää sitten useamman pelikerran jälkeen, mutta näillä näkymin tämä kohoaa omaan top. 20 listaan. Useimmat sanomistani ongelmista on vältettävissä jos vaan haluaa skippailla sivutehtävät. Ehkä tätä ei pitäisi edes arvostella kevyenä roolipelinä vaan raskaana toimintapelinä. Tai miten vain, laadukas se silti oli. Miljöön uskottavuus ja tietynläinen itsensä vakavasti ottaminen toi pelille paljon pointseja ja syvyyttä. Nyt tälle vain kaivattaisiin jatko-osa joka repis kaiken irti tästä maailmasta. Nyt kun pohjatyö on tehty jää enemmän aikaa sen rikastamiselle.

B-man: Arkham Asylum tuli viimeksi pelattua lävitse ja alustana PS3. Kaikesta huokuu tekijöiden rakkaus projektiaan kohtaan, kaikki on aivan viimeisen päälle viilattua. Voisin väittää, että tämä on vuoden positiivisin yllättäjä ja yksi "vuoden peli" ehdokkaista. B-man -fanina tämä on itselleni vuoden peli ja ehdottomasti yksi parhaista peleistä pitkään aikaan, mitä on tullut mätettyä.

edit: Oho, eikä etes tullu tuplia =P

Tuli myös pelattua Far Cryn sekä henkinen että fyysinen jatko-osa. Siis Crysis ja Far Cry 2 tuli molemmat pelattua tossa viikko takaperin. Tässä nyt jotain ajatuksia Far Cry 2sesta.


Far Cry 2 nyt ei oikeastaa millää tavalla muistuttanu alkuperäistään, mutta eipä liene ylläri jos pelintekijät on vaihtuneet kokonaan. Nimen käyttö tosin hieman törkeää tässä tapauksessa, mitään muuta yhtymäkohtaa en keksinyt kuin että molemmissa ammutaan ensimmäisestä persoonasta. Aivan hyvin siis olisi voitu tehdä joku natsizombiräiskintä ja nimetä se Far Cry 2.

Aiheena peli oli mielenkiintoinen ja miljöö saisi olla käytetympikin pelimaailmassa. Graafiselta toteutukseltaan peli on paperilla hyvä. Ehkä tekstuurit yms, ei oo sieltä maailman tarkimmasta päästä, mutta yleisilme on hyvä. Tunnelmaan pääsee ihan hyvin ulkonäön puolesta. Ulkonäön puolesta kuitenki moitteita tulee ympäristön staattisuudesta. Tuli on ainoa asia jolla johonkin voi vaikuttaa, muuten kaikki animaatiota myöten on jotenkin kuin rautakankiperseessä meininkiä. Pyörivän kellon takia pelin graafinen ulkoasu saa kuitenkin plussaa eikä aina paista aurinko tai ole pimeää. Se että ajankohdan pystyi nukkumalla valitsemaan oli yksi pelin parhaista ideoista. Kertoo jotain pelistä =D

Mekaaniikaltaan peli on aika tavanomainen shootteri. Aseita on paljon erilaisia ja mukana voi kantaa 3 eri asetta. Aseita voi ostella, mutta pitkälti tämäkin jää hyödyntämättä kun asekaupat on niin harvassa. Samat aseet siis pitkälti pysyivät käytössä joskin välillä tuli testailtua muitakin aseita ihan vain testaamisen vuoksi. Aseet ruostuvat käteen vaikka vain seisoisi paikallaan ja jumiutuvat sen jälkeen joka lippaalla. Maasta tilalle nostetut ovat jo valmiiksi siinä kunnossa että ase räjähtää käpäliin. Taas yksi hieno esimerkki siitä miten pelimaailma tuntuu irralliselta kun pelihahmolle ei päde samat säännöt kuin vihollisilla. Samat aseet kun eivät ikinä jumita vihollisilla.

Ampuminen on sitä 10v vanhaa tähtäimen läpi tiirailua ja päähän ampumista. Rintaan ampuminen on ammusten tuhlailua joten peli ei oikeen jätä vaihtoehtoa lähestymiselle. Tuli on oikeastaan ainoa joka antaa vähän improvisoinnin mahdollisuutta ja tarjosi muutaman hienon hetken kun heinikkoon houkutellun vartion sai tuhottua piirittämällä heidät liekeillä. Liekit kuitenkin sammuvat turhan helposti ja monet vihollisten kansoittamat paikat ovat hiekkaa ja muuta palamatonta materiaalia joten hyödyntämättä tämäkin pitkälti jää. Harmi vain, kun tästäkin olisi voinut saada paljon irti. Pitkälti taistelut toimivat tyhmän AIn kanssa sillä tavalla että pelaaja odottaa jossain sitä että AI juoksee näkökentän eteen kuolemaan. Muutaman yrityksen jälkeen ymmärsin olla yrittämättä hyödyntää viidakkoa taistelussa, AIta kun kaikki lehdet ja ruoho ei tuntunut häiritsevän ensimmäisen laukauksen jälkeen. Elleivät siis jääneet jumiin johonkin juurakkoon.
Asiasta ei tee hauskaa se että joka toisessa risteyksessä odottaa autolla varustettu porukka jonka ainoa tarkoitus on tappaa pelaaja. Teillä tulee myös vastaan satunnaisia kamikazeautoilijoita. Ymmärtämättä jäi miksi kaikki olivat niin vihamielisiä pelaajalle vaikka mitään ei tehnyt. Kaippa se oli yhden miehen sisällissota.

Juoneltaan peli on niin vesitetty kuin jokin vain voi olla. Hyvä idea tuhlaantuu heti autokyytistä noustua eikä paluuta ole. Samaa sontaa alusta loppuun asti. Kökön juonen toteutuksessa auttavat pökkelöimmät hahmot pitkään aikaan. Ääninäyttelyn hirveys on aivan omaa laatuaan, millon lie viimeksi kuullut näin luokatonta paperiltalukemista/puhesyntetisaattorin käyttöä. Tuntui ku olis pölissy jonku telkkuchätin puhuvan pään kanssa. Toimitusjohtaja. Toimitusjohtaja.

Pelaajaa kohdellaan pelissä jatkuvasti kuin *****a, eikä oikee heru sympatioita tästä. Millään tavalla sitä ei perustella miksi pelaaja lähetetään tekemään tehtäviä ja samalla omat pojat ampuu ennenkuin ehtii kissaa sanomaan. Apurit ovat täysin turhia eikä heihin synny mitää sympatioita, lähinnä ne säästää sen takia että ei joutuisi tekemää mitään ylimäärästä. Kiitosta ei heru vaikka kaverin pelastaisi tuhannen kerran kuolemankielistä ja sille tekisi jokaisen tehtävän. Juurikaan näistä sivuhahmoista ei ole apua, vaan useiten ne ottaa sen muutaman osuman ja huutavat äitiä apuun lopputaistelun ajan. Yhteenkään hahmoon ei kiintynyt yhtään, ei edes omaan pelihahmoon.

Pelissähän ei tunnetusti oikeastaan tehdä mitään. Siinä on muutama kymmenen tapatuo/tuhoatuo tehtävää jotka ovat kaikki samanlaisia eri paikoissa. Yleensä ne ovat toisella puolen karttaa ja sopivasti bussiaseman ja tehtävänantopaikan välissä. Apuri on myös yleensä sitten aivan päinvastaisessa suunnassa antamassa tehtävää joka vie kartan neljänteen kulmaan. Apurin tehtävät eivät eroa millään tavalla aiemmin annetuista, ne vain lisäävät yhden tapettavan/tuhottavan lisää ja 10km autolla ajoa. Sentään niistä oli hyötyä safehousejen kannalta, mutta vähän hassu sekin ajatus oli että apurit niitä sinne toimittaa, paljon järkevämpi olisi ollut esim. että ne olisi voinut ostaa asekaupasta safehouseihin kuin niihin varastoihin. Kun välimatkat taittuvat autoilla viidakkopartioita ja mustanaamioita väistellen ei tehtävien luo pääseminen oli mitenkään hauskaa. Tehtävät itsessään ovat, kuten aiemmin todettua, vihollislauman läpi ampumista ja jonkin tappamista ja tuhoamista. Muutaman kerran onnistuin hiipimään jonkun vartian nokan edestä ja tappamaan kohteen ennenkuin sain kaikki perääni. Usein kuitenkin joku tarkkasilmäinen tarkka-ampuja näki minut ennenku minä edes tiesin olevani perillä.

Pelistä ei tosiaan jäänyt käteen oikeastaa mitään jonka takia tätä pelais uudestaan. Mitä nyt muutama auringonlasku ja palava pensaikko, mutta ihan sen takia tätä ei uudelleen jaksais asentaa. Lähes ainutlaatuinen idea oli vesitetty tylsällä ja olemattomalla tekemisellä sekä huonolla ääninäyttelyltä. Läpipelaaminen ei onneks ollut aivan hirveetä tuskaa kiitos pelin pituuden. Pelin paras hetki oli kun peli loppui, enkä tarkoita tätä siinä tavanomaisessa mielessä, tuntui vain että pelin ainoat miljööseen liittyvät oivallukset oli alun autoajelussa ja elokuvia jäljittelevissä lopputeksteissä.

Crysiksestä ehkä joskus myöhemmin jos nappaa.

Men of War, pari viikkoa sitten vedin läpi. Todella hyvä oli, riitti paljon pelattavaa ja haastetta oli. Lisäosaa odottelen.

Legendary, ei mitenkään legendaarinen itse pelinä. Todella amatöörimäisesti tehdyt kontrollit ja joissain kohdissa loputtomat viholliset/äärelliset ammukset/tarkkuutta vaativa puzzle -kombo pisti rageemaan hieman. Muuten pelin idea ihan mielenkiintoinen ja loppuun asti jaksoin vain sen takia kun halusin nähdä kaikki erilaiset vastaan tulevat viholliset. Plussaa erityisesti siitä että joissain kohti oli ihan toimivasti tehty eri etenemisreittejä, eikä peli siis ollut kokonaan täyttä putkea.

Flight of the amazon queen -kännykällä.

Ihan jees, mutta juoni oli aika ***** vaikka idea oli parodisoida 30-60luvun seikkailu leffoja. Muuta hauska letkaus mutta ääninäyttely surkeeta.

Ei yhtä hyvä kuin Beneath the steel sky.

Max Payne 2 ( 7 kerta ).

Eipä mitään "mietteitä" oikein ole muutakun että läpi vedetty ja se siitä.

Supermetroid
Pelasin pelin uudestaan vuosien jälkeen (eräistä nostalgisista syistä)

Samanlainen orgasminen kokemus kuin viime vuosituhannella
Supermetroid ei kuivu ikinä

Hmm minkäköhän pelin mä viimeks pelasin läpi. Oiskohan ollut Splinter Cell Chaos Theory, joka oli valitettavan lyhyt. Muuten kyllä oli mukava pelata esim. tunnelma oli hyvä ja kyllä siinä nyt jonkun verran pelattavaa kuitenkin oli. Se oli ihan hienoa, kun ampui vaikka lamput rikki, niin vihu lähti harhailemaan siellä pimeässä ja jos sattui olemaan tollanen valohöskeli mukana ni sellasen käyttivät. Sam Fisherin kommentit olivat myös plussaa.

Cooppimapit pelattiin myös läpi pariin otteeseen lanissa, mutta niitä olisi saanut olla runsaammin. Ne oli vähän yksitoikkosia ja nopeasti läpäistyjä. Joissakin niissä kuitenkin oli ihan kivojakin pieniä pähkinöitä.

Dead Space

Takertumatta sen kummemmin pelin mekaanisiin heikkouksiin kuten *****an kameraan, hahmon huonoon ohjattavuuteen, tylsiin putkikenttiin, väkinäiseen varusteiden parantamiseen ja mitäänsanomattomiin grafiikoihin(ei huonoihin vaan mitäänsanomattomiin), taidanki tällä kertaa käsitellä pelin kauhuelementtiä.

Mitä hittoa on kauhupelit? Meinaan ite en oo vieläkään pelannut sellasta peliä joka oikeasti jaksais pitää otteessaan sen ensimmäiset 10min. Hyvä on, Silent Hillit on edelleen testaamatta kun ovat konsoliyksinoikeustavaraa, mutta empä usko niidenkää lopulta mitään tarjoavan. Dead Space ei onnistu kyl tällä alueella yhtää sen paremmin tai edes samanveroisesti ku monet muutkaan yrittäjät.

Pelihahmo Freepayne heitetään porukan mukana jonnekki alukselle jonka yhteys on katkennut. Jos jollekkin tulee yllätyksenä, niin siellä on mutanttimörköjä jotka tahtoo syödä pelaajan. Tietenkin tästä spoilauksesta voi aina syyttää mainoksia, mutta jos mainoksesta ja arvosteluista näkee kaiken mitä pelillä on tarjottavana, onko se nyt sitten kovin hyväkään peli enää.

Alus on ku luotu vihollismörköjen invaasiolle. Vilkkuvia valoja ja luotaantyötäviä käytäviä. Nostromo nyt ensimmäisenä tulee mieleen, joskin Nostromo alienin kanssakin vaikutti miellyttävämmältä paikalta työskennellä kuin usGEE Ishimura. Kuka haluais työskennellä tälläsissä olosuhteissa, vai onko avaruudenvallotus tämmösissä universuimeissa sen köyhimmän thaimaalaistyöntekijän hommaa? Ei tämä pelota koska se on niin helkatin läpinäkyvää. Vois olla paljon pelottavampaa kun miellyttävässä ympäristössä tapahtuis jotain kauheaa kuin että kauheassa ympäristössä tapahtuu kauheaa.

Möröt on kuitenki yllättäen täyttä pskaa. Enkä valehtele, ne näyttää nimittäin juurikin joltain ulostetuotannolta jolle on kasvanut pitkät kädet ja jalat ja joskus iso maha. Ketä tälläne vois pelottaa millää tavalla? Tunnelmaa ei osata luoda juuri yhtään. Alkuvideossa ja välillä pelin edetessä käytetään jotain halpaa lastenlaulukikkaa, mutta tämä toimii ilmeisesti vain niille joita Ringin, Kaunan ja Fearin pikkulapset pelotti. Kaikkialla on vilkkuvista valoista huolimatta sen verran valosaa että hirviöt näkee vaivatta. Tehdäkseen asian vielä helpommaksi, 99% hirviöistä tekee ilmeisesti jonkinlaisen oman sisääntulonsa, koska he päästävät aina hirveän äänen kun he ilmestyvät pelaajan tapettavaksi. Tämä tietenkin on pelaajan kannalta ihan hyvä kun ohjaussysteemi on mitä on.

Kauhua ei myöskään synny järjettömästi toimivista ihmisistä jotka odottelevat pelihahmon saapumista paikalle ennenkuin tappavat itsensä tai räjähtävät veriseksi mössöksi. Tämä asia häiritsee monessakin vastaavaa harrastavassa pelissä, missä erityisesti alussa pelaajan eteen heitetään jatkuvasti erilaisia tilanteita joissa siviilit kuolevat, ja lopussa meno on pelkkää ammuskelua. Tietty tätä voisi selittää sillä että kaikki siviilit kuoli jo alussa, mutta miks hitossa nämä kaikki tapahtumat aina odottaa pelaajaa. Siis juuri nämä kummallisimmat ja oudoimmat.

Ainoat hetket kun peli aiheutti säpsähdyksiä olivat tilanteet tyhjiössä kun mörköjä ei kuullut ja ne pääsivät yllättämään selkään. Jo se että peli kuvattiin hahmon takaa vesitti ilmeisen monta "säikähdykseksi" tarkotettua kohtausta joita ei edes välttämättä nähnyt kokonaan kun yritti nähdä eteensä. Ne kaksi kertaa ku valot sammu kokonaan toi kyllä jännitystä peliin, mutta kummallakaan kertaa ei kukaan käynyt päälle. Liekkö olis ollut liian epäreilua. FPSssässä saattaisi jopa toimia. Plussaa voi sentään antaa joistakin rohkeista vedoista joita näissä peleissä yleensä vältetään, nimittäin ns. "turvapaikoissa" tapahtuvista hyökkäyksistä(Hissit, savepisteet, checkpointit yms.).

Dead Spacen jippo on raajojen irrottaminen erilaisilla aseilla. Pelaajan on mahdollista ostaa mm. leikkuri, leikkuri, leikkuri, rynkky ja liekkari. Miten omaperäistä. Mutta koska leikkaaminen on niin tehokasta, sitä pääty käyttämään pelkästään niitä. Ja siinä taas lienee yksi ongelma miksi Dead Space ei pelota pskan vertaa. Viholliset ilmottaa tulostaan hirveällä röhkimisellä ja sen jälkeen aloittaa kiihtyvän etenemisen kohti pelihahmoa. Peruspyssyn vähän parannetulla versiolla otuksen meno pysähtyy kuin seinään kun siltä irtoaa jalka. Aluksi tämä on ihan hauskaa, mutta sitten kun tätä samaa toistetaan alusta loppuun ilman oikeastaan vaihtoehtoa millekkään muulle, nii siitä tulee vain rasite ko. pelille. (Gravity gun -__-)

Kun pelihahmo voi teoriassa ja käytännössä pysäyttää suurimman osan hyökkäyksistä ennenkuin ne edes olevat mikään tosiasiallinen uhka, ei siinä jää oikeastaan mitään pelättävää. Viholliset yllättävät hyvin harvoin ja mieleen tulee lähinnä F.E.A.R. jossa pelaaja tiesi mitä seuraavaksi näkisi. Kaikki sivuhahmot on yhtä tyhjän kanssa ja niistä pitäisi taas pitää vaan sen takia että niistä käsketään pitämään. Kun ne sitten yksitellen kuolevat sitä on vaan tyytyväinen että siellä on taas yks hahmo vähemmän kertomassa pelaajalle mistä ovesta mennä seuraavaksi ja mikä ******* siinä aluksessa taas on vikana. Olisihan se vallankumouksellista kun kauhupelissä olisi oikeasti ryhmä josta olisi jollakin tavalla kiinnostunut yhtäläisesti ja niitä alettaisiin teurastamaan yksitellen.

Eli siis jos pelihahmon kohtalo ei sinällään kiinnosta useiden savejen takia, kaikki sivuhahmot on yhdentekeviä, kaikki viholliset on naurettavia, rollaattorilla kulkevia epämuodostuneita mummoja, juoni kliseinen, niin missä se kauhuelementti on? Ehkäpä eivät ole edes ajatelleet, mutta sitten tämä vain päätyy olemaan tylsä toiminta-ammuskelu. Siinä tämä sentään suoriutuukin keskinkertaisesti.

Tämä on taas näitä yhden jipon pelejä, joista ei lopulta ole mihinkään muuhun. Aivan kuten Red Faction aikanaan. Otat yhden ominaisuuden pois ja peli ei poikkea millään tavalla tuhannesta muusta ko. genreä edustavasta pelistä. Mikä tämä genre nyt sitten onkaan? 3D-ammuskelu?

Mushihimesaman arrange-modi.
Itsehän peliä en ole läpi vetänyt mutta arrangen sain vedettyä.
Yllättävän helppo, mutta viimeinen pomo oli ylimaallisen vaikea. Oikeastaan suurin osa kuolemista tuli viimeisestä hyökkäyksestä ( Yksi tosin tuli ennen sitä, mutta se oli sama pomo ).
No, hyvinhän se muuten päättyi. Kolme elämää jäljellä kuudesta, loppupistemäärä 633 miljoonaa.

Batman: Arkham Asylum tuli läpäistyä ja täytyy myöntää, että kyseessä oli yksi vuoden parhaista peleistä ehdottomasti.
Seuraavaksi koko peli uudestaan hard-tasolla --->

Täysin samaa mieltä peraton kanssa Far Cry 2:sta. Mutta itse en mennyt peliä edes läpi, kun oli niin pakkopullaa ja alko ärsyttämään kaikki asiat.

Dead Spacesta taas oon ihan eri mieltä.

Wolfenstein PS3:lla

Ihan viihdyttävä ja sujuva räiskintä, ei mitään uutta, aseviritykset oli mukavaa puuhaa. Plussaa natsilipuista joita roikkui siellä sun täällä luomassa oikeanlaista sotafiilistä.

Star Wars: Knights of the Old Republic PC:llä.

Laaturope, jaksoin helposti pelata toisen kerran läpi samana vuonna. Dark Side ja Light Side- vaihtoehtojen ansiosta juoni, dialogit ja muut PC:t pysyivät mielenkiintoisina kahdella eri tavalla pelatessa. Juoni toki perustuu niin paljon siihen yhteen isoon paljastukseen, etten tällä kertaa aivan niin hurmiossa pelannut kuin ensimmäisellä kerralla. AD&D säännöt toimivat minusta mukavasti SW:ssäkin.

Toki jotain huonoakin löytyy. Loppujenlopuksi planeetat ovat melko tylsiä... suurimmaksi osaksi harmaata tai ruskeaa putkea. Taitaa olla scifi-pelien ikuinen ongelma. Myöskin ärsyttävää ramppaamista on melko paljon. Loppupeleissä vähän turhan helppo peli, kolmen jedin ryhmä on melko voittamaton.

Kaikkiaan meni semmoiset 50 tuntia läpäisyyn, mikä on minusta mukava pituus roolipelille joka ei ole ns. sandbox-maailmassa. Juoni rullaa eteenpäin sen suuremmin kompuroimatta, ja sivutehtävät ovat pääsääntöisesti jotain muuta kuin 15 critterin tappamista.

Half-Life 2 (PC)

Oikein viihdyttävä räiskintäpeli. Oli vain pari kohtaa joissa se jatkuva räiskiminen alkoi käydä aika tylsäksi puurtamiseksi. Muuten kyllä oli hauskaa tätä pelatessa. Loppu oli myös hieno. Tässä tulee todennäköisesti pian hankittua episoditkin vielä. Seuraavaksi sitten hardilla.