Peliarvostelut tuppaa olemaan monesti sellainen mielipiteitä jakava ja paljon porua aiheuttava journalismin muoto pelimaailmassa. Erityisesti erilaisilla keskustelupalstoilla ja niiden käyttäjien keskuudessa nousee monesti vahvojakin mielipiteitä siitä miten arvostelijan mielipide on väärä tai vähintäänkin vääristynyt jonkun vaikuttimen toimesta. Usein kritiikki kohdistetaan nimenomaan arvosanaan tai arvosanan epäsuhtaisuuteen arvosteluun nähden. Harvoin kuitenkaan pysähdytään pohtimaan tai keskustelemaan peliarvostelijoiden erilaisia tyylejä kritisoida ja kehua pelejä. Yleensä tällainen keskustelu syntyy jos joku arvostelija erottuu huomattavasti tyylillään, eikä tyydy tavanomaiseen sovinnaiseen arvosteluun. Mikä on myös peliarvostelujen tarkoitus nykypäivänä kun demot, waret ja sharet on niin helposti saatavilla varsinkin PC-puolella. Kuinka moni lukee enää arvosteluja siltä kannalta, että kannattaako joku peli ostaa, vai onko arvostelut lähinnä se minkä ympärille sitten rakennetaan se mielipideväittely jonkin asian paremmuudesta tai jokin jolla pönkitetään omaa epävarmaa mielipidettä.

Arvosteluissa on monenlaisia tyylejä, joiden tavoitteet ja lähtökohdat ovat erilaisia. Tämä tulisi aina ottaa huomioon arvosteluja lukiessa. Kriittisen arvostelijan arvostelua ei kannata lukea pelin ristiinnaulitsemisena eikä humoristisen arvostelijan kritiikin kohteita kannata välttämättä nähdä isoina ongelmina. Eritteleminen on vaikeaa, kun arvostelijoita on erilaisia, mutta muutamia subjektiivisia esimerkkejä tässä voisi yrittää muotoilla. Muunlaisiakin arvostelijoita varmasti on, itse jaottelen ne tällä tavalla, joku muu muulla tavalla. Kertokaa toki oma tapanne nähdä arvosteluja:

"Tavallinen" arvostelija: Arvostelun pyrkimyksenä on objektiivinen kuvaus pelistä, millainen peli on kyseessä, mitä ominaisuuksia siinä on, mitä hyvää ja mitä huonoa. Arvosana yleensä määräytyy näitten ominaisuuksien mukaan. Yleinen arvostelutapa, herättää yleisesti vähiten närää, mutta poiketessaan linjasta saattaa antaa paljonkin keskustelun aihetta.
"Kriittinen" arvostelija: Etsii pelistä virheitä. Kaikki pelit ovat lähtökohtaisesti 100 pisteen pelejä, joista vähennetään pisteitä virheiden, ongelmien ja tason mukaan. Yleensä kehut ovat harvinaisia tai ne keskittyvät erityistä kehua ansaitseviin ominaisuuksiin. Monet näistä tuntuvat välttävän kuitenkin pisteiden antamista, koska arvostelun teksti ei heijastu asianmukaisesti pisteisiin.
"Humoristinen" arvostelija: Tälle on vaikea muotoilla mitään perustyyppiä, koska niin moni arvostelija pyrkii tänä päivänä siihen että arvostelut olisivat hauskoja. Humoristinen arvostelija pyrkii kuitenkin lähinnä arvostelun huumoriarvoon ja itse pelilliset ominaisuudet saattavat jäädä vähemmälle. Monet kotikonstiyoutubearvostelut ovat monesti tätä tyyliä.

(välihuomautus, tekstin kasvaessa tuli sellainen fiilis että tästä unohtui joku neljäs, lisätään mahdollisesti myöhemmin)

Samaan hengenvetoon voisi tuoda esille myös arvostelijan aseman. Onko arvostelijalla velvollisuus esittää täysin sataprosenttisen objektiivinen mielipide pelistä, vai onko arvostelijan tarkoitus herättää arvostelullaan kenties keskustelua tai vain nostattaa sivuston käyttäjäkuntaa jopa provosoivalla tyylillä. Useinhan väitetään että arvostelijan mielipide on subjektiivinen, mutta joskus herää kysymys, olisiko arvosana ollut korkeampi/matalampi jos arvostelija ei olisi nähnyt muita arvosteluja tai tietoinen yleisestä mielipiteestä. Entä onko ylipäätään mitään normia siitä pitääkö arvostelun ja numeron sopia yhteen. Voiko paljon kehuja ja vähän kritiikkiä saanut peli silti olla 85/100. Onko joillakin peleillä lähtökohtasesti suurempi mahollisuus saada isommat pisteet(voisiko täydellinen raskasstrategia saada ikinä 100 pistettä?).

Esimerkkinä tästä voidaan antaa esimerkiksi Modern Warfare 2 joka on jakanut puucee puolella mielipiteitä jo paljon ennen ilmestymistä. Eniten närää on herättänyt modi- ja klaanikulttuurien hyljeksiminen, mutta nyt voidaankin miettiä onko tällaiset yleisestikkään arvostelijoille tärkeitä. Monet arvostelijat valittavat usein kuinka pelejä on niin paljon ettei niitä uusia feivörittejäkään ehdi pelata niin paljon kuin haluaisi. Onko arvostelijalla, joka katsoo itse kuuluvansa publicservereillä pelaavien casualpelaajien joukkoon, velvollisuus kritisoida peliä ominaisuuksista jotka eivät häntä kosketa millään tavalla ja eivät millään tavalla vaikuta hänen pelikokemukseensa.

Tämän alustuksen jälkeen päästäänki itse asiaan. Minkälaisista arvosteluista pidät eniten? Minkälaisesta tyylistä saat eniten irti? Minkälaisena näet arvostelijan tehtävän, entä "velvollisuudet"? Miten itse arvostelet pelaamiasi pelejä? Näihin kysymyksiin kannattaa vastata varmaan vasta sen jälkeen kun on lukenut tuon alustuksen, koska siellä esitän muutamia rajauksia ja ohjailua aiheeseen. Tässä myös lisäksi esittäisin toiveen, että ei kuvattaisi arvosteluja erilaisten julkaisijoiden tyylinä: Tykkään Pelit-lehden arvosteluista. Eikä edes arvostelijoiden tyylinä: "Tykkään Mauri Pekkarisen arvosteluista", ellei tässä tapauksessa ole jotain selitystä, miten MP arvostelee pelejään. Kaikille kun ei ole tuttuja kaikki arvostelijat, joten se tyyli nousis tärkeämmäksi kuin itse arvostelija.

Eikä keskustelun ole tarkoitus rajoittua siihen että vastaatte kysymyksiin, minä kun en niillä vastauksilla pitkällä tähtäimellä mitään tee, niin olisi hyvä jos teiltä löytyisi myös omia mielipiteitä niin näistä minun mielipiteistäni kuin yleisestikkin arvostelujen tyylistä sekä arvostelijoista.

Tän tekstiseinän jälkee jätän omat vastailut myöhemmälle.

Edit: tl:dr viestit voi taas sit jättää vähemmälle. Jos sivu tekstiä on liikaa nii yläaste tulee olemaa melkone järkytys.

Objektiivinen pelin tarkkailu höystettynä rennolla otteella ja hauskoilla vertauskuvilla on mukavinta luettavaa. Esimerkkinä Pelit -lehden Nnirvi tekee IMO hyviä arvosteluja ja artikkeleita.

Peliarvostelujen lukeminen on vähentynyt nykyään aika paljon juuri siksi, että nettifoorumeilta saa yleensä paljon kattavamman kokonaiskuvan peleistä. Omalta osaltaan tähän vaikuttaa myös se, että mielenkiinto moniin peli(verkko)lehtiin on hävinnyt arvostelijakunnan vaihduttua tai konsoleiden tultua mukaan kuvioihin (Pelit-lehti hyvänä esimerkkinä).

Nnirvin ja jo vuosia sitten kuolleiden ja kuopattujen PC Gamerin ja Incite PC Gamesin arvostelut ovat sekä tyylinsä että sisältönsä puolesta varmaan miellyttäneet eniten. Nnirvillä on ollut vuosikausia oma tunnistettava humoristisen asiallinen tyylinsä, mutta tärkeimpänä seikkana miehen mielipiteet pelejä koskien on tullut todettua hyvin samankaltaisiksi omien mielipiteiden kanssa. Ehkä sen takia onkin aina helppo poimia miehen arvosteluista ne olennaisimmat seikat. Nnirvi myös osaa yleensä kuvailla asioita sen verran hyvin, että pelejä pelaamatonkin ymmärtää aina, mistä hän puhuu (ellei sitten satu joku populaarikulttuuriviittaus menemään yli hilseen). Mainitsemieni pelilehtien arvostelussa oli hyvin samanhenkistä huumoria ja eläväistä kieltä, mutta silti niissä osattiin varsin hyvin tiivistää pelien hyvät ja huonot puolet muutamaksi informatiiviseksi tekstikappaleeksi. Arvostelijat eivät arvostelleet pelejä peleinä, vaan suhtautuivat niihin kuin johonkin elämää suurempaan todella eläytyen niiden maailmaan. Siinä vaiheessa, kun joku peli ei laatunsa puolesta tähän ajattelumalliin sopinut, se saikin kunnolla kyytiä.

Nykyään peliarvosteluja ei tule luettua kuin 90-luvulla pelkästään saadakseen tietää, onko peli ostamisen arvoinen vai ei, vaan Internetin roolin kasvettua peliarvosteluille on tullut asetettua hieman erilaisia standardeja. Nettiarvosteluista ei nykyään(kään) voi oikeastaan nostaa esiin yhtään suosikkia, ellei sitten laske Yahtzeeta ja muita äärimmäisen ammattimaisia pelijournalisteja, mutta se ei oikeastaan haittaa, koska erilaisia mielipiteitä voi lukea niin paljon kuin vain jaksaa. Sen sijaan ns. oikeiden pelilehtien arvosteluilta on alkanut vaatia enemmän ja enemmän kilpailun jatkuvasti lisääntyessä nettirintamalla. Informatiivisyys on tärkeää, mutta myös jonkinlaista viihdyttävyyttä olisi oltava mukana. Rehevä kieli, sopiva mielikuvituksen käyttö ja kyky keskittyä olennaiseen ovat kaikki tärkeitä asioita. Muutamalla hyvällä kielikuvalla voi kertoa pelistä paljon enemmän kuin tuhannella epämääräisellä kuvauksella siitä, miten Spider-Mania on vaikea saada hyppäämään oikeaan suuntaan.

Mitä tulee arvostelun "objektiivisuuteen", minusta koko juttu on täyttä potaskaa. Objektiivista arvostelua ei voi eikä pitäisikään voida olla olemassa. Objektiivisuuteen pyrkiminen johtaa yleensä siihen, että arvostelusta on hyvin vaikea saada minkäänlaista otetta ja koko käsiteltävä pelikin tuntuu täysin mitäänsanomattomalta. Jos peli ei herätä arvostelijassa minkäänlaisia tuntemuksia, miksi se herättäisi niitä pelaajassa? Pelit kuitenkin ovat aina jotain sellaista, joiden osana pelaaja on. Jos joku yrittää pelata tai arvostella pelejä ikään kuin niiden ulkopuolelta, lopputulos on pakostakin valheellinen, tai ainakin antaa kuvan arvostelijasta, jota ei voisi vähempää kiinnostaa koko arvosteltava peli. Sen sijaan rehellinen, "selkeästi subjektiivinen" arvostelu on paljon helpompi suhteuttaa omaan pelimakuunsa, vaikka tämä edellyttääkin sitä, että lukija tietää jotain myös itse arvostelijasta.

Arvosanalla ei oikeastaan ole mitään väliä, ellei kyseessä ole joku sellainen arvostelija tai media, jonka tietää yleensä olevan erityisen tiukka pisteytyksessään. Itse teksti on aina tärkein, arvosana on yleensä vain hatusta heitetty numero.

Tämä nyt oli tällaista yleistä löpinää arvosteluista, ei niinkään suoranaisesti liittyen arvostelujen tyyliin. Periaatteessa millä tahansa tyylillä tehty arvostelu voi toimia, mutta erityisesti vaadin arvostelijalta intohimoa, jonkinlaista yleissivistystä peleihin liittyen ja taitoa pukea ajatuksensa sanoiksi.

Lainaus:15.12.2009 Dragunov kirjoitti:
Objektiivinen pelin tarkkailu höystettynä rennolla otteella ja hauskoilla vertauskuvilla on mukavinta luettavaa. Esimerkkinä Pelit -lehden Nnirvi tekee IMO hyviä arvosteluja ja artikkeleita.

Samaa mieltä.

Lainaus:15.12.2009 Raat0 kirjoitti:

Mitä tulee arvostelun "objektiivisuuteen", minusta koko juttu on täyttä potaskaa. Objektiivista arvostelua ei voi eikä pitäisikään voida olla olemassa. Objektiivisuuteen pyrkiminen johtaa yleensä siihen, että arvostelusta on hyvin vaikea saada minkäänlaista otetta ja koko käsiteltävä pelikin tuntuu täysin mitäänsanomattomalta. Jos peli ei herätä arvostelijassa minkäänlaisia tuntemuksia, miksi se herättäisi niitä pelaajassa? Pelit kuitenkin ovat aina jotain sellaista, joiden osana pelaaja on. Jos joku yrittää pelata tai arvostella pelejä ikään kuin niiden ulkopuolelta, lopputulos on pakostakin valheellinen, tai ainakin antaa kuvan arvostelijasta, jota ei voisi vähempää kiinnostaa koko arvosteltava peli. Sen sijaan rehellinen, "selkeästi subjektiivinen" arvostelu on paljon helpompi suhteuttaa omaan pelimakuunsa, vaikka tämä edellyttääkin sitä, että lukija tietää jotain myös itse arvostelijasta.

Niin, ei kannata hampaat irvessä yrittää takoa mahdollisimman puolueetonta mielipidettä, koska "puolueeton mielipide" on oksymoroni. Silti on hyödyllistä pyrkiä ilmaisemaan asiat tavalla, josta on mahdollisimman monelle ihmiselle hyötyä. Koittaa vähän tuumia, mitä ihmiset tästä ajattelevat, tietenkään omaa mielipidettään unohtamatta. "Selkeästi subjektiivinen" voisi tarkoittaa sitä, että vähän perustelee mielipiteitään silloin tällöin.

Esim. "Tämä on paras strategiapeli ikinä!" Ei ole lukijalle kovin informoiva mielipide. Sen sijaan jos arvostaja kirjoittaakin: "Minusta tämä on paras strategiapeli, koska pidän reaaliaikastrategiasta," ainakin minä, joka enimmäkseen inhoan reaaliaikaa, voin arvata heti että tulen olemaan jyrkästi eri mieltä arvostelijan kanssa tästä asiasta, jos peliä koitan. Vähän tökerö esimerkki, mutta ehkä pointti kumminkin tuli selväksi.

Tietenkin auttaa, jos lukijat oppivat tuntemaan arvostelijoiden pelimaun, mutta hyvän arvostelijan kanssa ei tarvitse odottaa, että näin käy. Pisteistä en välitä. Ehkä jotain suuntaa antaa silloin, kun tekstistä ei saa irti yleistä kantaa.

Nnirvi on tosiaan legendaarinen. Näköjään vieläkin se setä jaksaa vaan heilua.

Lainaus:16.12.2009 Kissamies kirjoitti:
Niin, ei kannata hampaat irvessä yrittää takoa mahdollisimman puolueetonta mielipidettä, koska "puolueeton mielipide" on oksymoroni. Silti on hyödyllistä pyrkiä ilmaisemaan asiat tavalla, josta on mahdollisimman monelle ihmiselle hyötyä. Koittaa vähän tuumia, mitä ihmiset tästä ajattelevat, tietenkään omaa mielipidettään unohtamatta. "Selkeästi subjektiivinen" voisi tarkoittaa sitä, että vähän perustelee mielipiteitään silloin tällöin.

Minä koen kaikista hyödyllisimmäksi arvostelun, jossa arvostelija selkeästi sanoo, mistä pelissä tykkää ja mistä ei, ja samalla tietysti perustelee mielipiteensä. Hyvä arvostelija osaa kirjoittaa mielipiteensä niin, että lukija pystyy muodostamaan sen perusteella oman käsityksensä siitä, millainen peli on. Arvostelun tarkoituksena ei ole pelkästään ilmaista arvostelijan mielipiteitä pelistä, vaan näiden mielipiteiden kautta voi muodostaa suhteellisen "objektiivisen" mielikuvan pelistä. Sen sijaan mahdollisimman puolueettomasti kirjoitettu arvostelu ei yleensä kerro pelistä yhtään mitään, koska siitä on todella vaikea sanoa, miltä pelin pelaaminen ylipäätään tuntuu.

Lainaus:16.12.2009 Kissamies kirjoitti:
Esim. "Tämä on paras strategiapeli ikinä!" Ei ole lukijalle kovin informoiva mielipide. Sen sijaan jos arvostaja kirjoittaakin: "Minusta tämä on paras strategiapeli, koska pidän reaaliaikastrategiasta," ainakin minä, joka enimmäkseen inhoan reaaliaikaa, voin arvata heti että tulen olemaan jyrkästi eri mieltä arvostelijan kanssa tästä asiasta, jos peliä koitan. Vähän tökerö esimerkki, mutta ehkä pointti kumminkin tuli selväksi.

Kumpikaan noista mielipiteistä ei ole kovin informoiva, mutta myöskään objektiiviseksi tarkoitettu "peli on kauttaaltaan laadukkaasti tehty ja toteutukseltaan ammattimaisempi kuin kilpailijansa" ei kerro oikeastaan yhtään mitään. Jos arvostelija sen sijaan hylkää muka-objektiivisen lähestymistapansa ja heittäytyy täysin pelin vietäväksi kertoen rehellisesti kokemuksistaan ja tuntemuksistaan pelin parissa, vähänkään enemmän pelejä pelannut lukija voi välittömästi tunnistaa arvostelijan kuvaamat tunteet ja näin ollen ymmärtää, mikä pelissä ylipäätään on niin hienoa ja hyvää.

Lainaus:16.12.2009 Kissamies kirjoitti:
Tietenkin auttaa, jos lukijat oppivat tuntemaan arvostelijoiden pelimaun, mutta hyvän arvostelijan kanssa ei tarvitse odottaa, että näin käy.

Totta, ja tämä päteekin aiemmin mainitsemiini pelilehtien arvosteluihin, jotka taidettiin suomenkielisissä lehdissä julkaista pitkän aikaa nimettöminä. Sopivalla antaumuksella kirjoitettu arvostelu kertoo itsessäänkin yleensä riittävästi arvostelijasta, kun taas varovaisen puolueeton räpellys ei sano yhtään mitään.

Lupasin kerta tähänkin vastata nii vastataan nyt sit, jos joku muuki vielä jaksais nii ei tulis taas perinteistä peraton topikkia jossa on 6 viestiä ja silti enemmän tekstiä ku noissa 2000 vastauksen gallupeissa.

Itelle ehkä hyödyllisin arvostelu on nimenomaan Yahtzee* tyylinen kriittinen arvostelu, joskin ehkä ei ihan Yahtzeen tyylillä. Hän siis käytännössä lähtökohtasesti lyttää lähes joka pelin maanrakoon etsien niitä vikoja jotka aiheuttaa joko illuusion rikkoutumisen tai peli-ilon puuttumisen. Nämä videot ei ehkä sinällää palvele oikeastaa mitää tarkotusta, mutta kirjallisena tämmönen teksti on äärimmäisen mukavaa luettavaa. Itellä on aina peleissä vähän sellanen että tuppaan huomioimaan ne huonot asiat, siis ne jotka pelissä ärsyttivät eniten tai pistivät silmään. Muuten pelin hyvät ominaisuudet on ns. osana kokonaisuutta ja niiden kertominen on itelle vaikeaa. Jotku täällä on jaksaneetki valittaa siitä kuinka kerron pelin olevan loistava ja sitten listaan kaks sivua kritiikkiä peliä kohtaan. Nirvin arvosteluista oon pitänyt, ainakin sen verran mitä oon niitä lukenut. Empä vaan muista niistä mitää =P

PC Gamerin arvostelut oli itelle aikanaan se Raamattu johon uskottiin ja ehkä se vähän heijastui sitten niihin peleihin mitä hankittiin. Pari vuotta myöhemmin tuli vähän yllätyksenä kuinka C&C Renegade oli saanut hyviä arvosteluja jostain ja Earth2150 huonoja. Maailma murtui . PC Gamerissa näin jälkikäteen luettuna on kuitenkin yllättävän paljon ristiriitasta arvostelua. Peliä joko kuvaillaan epämääräisesti tunnelmapohjalta tai sitten pelistä selitetään jotain "joo joukkojen valinta tapahtuu perinteiseen ctrl+1 valinnoilla". Eräänlainen graafisen loiston selittäminen puuttui oikeastaan kokonaan, ja lähinnä arvosteltiin sitä tyyliä miten miljöö oli rakennettu. Joskus niihin yksityiskohtiin saatettiin tarttua, olihan tämä sitä aikaa kun ensimmäisille hahmoille alkoi ilmestyä erillinen leuka ja päät oli jotain muuta kuin pelkkiä laatikoita.

Eniveis, se mikä harmittaa näissä nettiarvosteluissa on tällä hetkellä se että ne ovat tylsiä. Kun vertaa esim. PPn arvosteluja lehtiarvosteluihin niin täällä se on lähinnä litanja tekstiä ja sitten kuvat vasemmassa laidassa. Lehdissä arvostelussa on paljon erilaisia lisätietoiskuja, kuvia, kuvatekstihuumoria yms. Toivoisinki että lähettäis murtamaa tätä perinteistä rullattavaa arvostelua sitten vaikka johonki laajakuva formaattiin tai muuhun jossa nähtäis vähän enemmän vaivaa sen arvostelun tekoon, jolloin siitä oikeasti saattais saada vähän enemmänkin tietoa, eikä sitä pientä tietoa tarttis välttämättä väkertää sinne tekstin sekaan. Eli periaatteessa leipäteksti vois olla ihan puhasta fiilistelyä ja sitten kaikki muu kauhta kertois juuri grafiikasta ja muista yksityiskohdista

Mitä tähän objektiivisuuteen tulee, niin kuten jo todettua, objektiivista arvostelua ei ole. Tietysti on hyödyllistä jos arvostelija pyrkii objektiivisuuteen pohtien erityisesti sitä mikä myös muita saattaa kiinnostaa eikä lähde tälle JariPee** linjalle että Mortal Kombat on hyvä koska Mortal Kombat. Periaatteesa JPn arvosteluja on mukava lukea, mutta hyöty niistä jää aika olemattomaksi jos peliä ei ole päässyt pelaamaan ite. Lähinnä ne on siis sellasta ylimäärä viihdettä kuten myös Yahtzeen videotkin. Ehkäpä siis arvosteluita pitäisi olla ihan selkeästi kahden tyylisiä. Olisi ns. objektiiviseen pyrkiviä listauksia pelin ominaisuuksista ja sitten näitä fiilistelyjuttuja jotka olisivat lähinnä artikkeleita. Tässä nykyään tuntuukin sekoittuvan vähän turhanki vahvasti artikkelit/kolumnit ja arvostelut keskenään ja varsinaista arvostelua on hyvin vaikea erottaa kaikesta massasta.

Tässä tulee yleensä ne pisteet kehiin. Monet artikkelimaiset systeemit eivät sisällä enää pisteitä koska ne eivät yleensä vastaa sitä mitä tekstissä välttämättä sanotaan. Olen vihannut jo pitkään pisteiden antamista elokuville ja peleille koska ne monesti antavat aivan väärän kuvan mielipiteestä. Pidin yhdessä vaiheessa listausta kaikista läpipelaamistan peleistä ja pistin sinne samalla jonkinlaiset pisteet ja pelit parhuusjärjestykseen pisteiden perusteella. Lopulta lista näytti aivan nurinkuriselta ja kävikin niin että kärjessä oli pelit 92 pisteellä ja sivun lopussa oli pelejä 90 pisteellä. Itelle pisteet siis lähinnä kuvaakin yleensä sitä "laadukkuutta" jolla peli on tehty. Eli kaikkea sitä mikä pilaa peli-iloa tai oikeastaan sen puutetta. Monet arvostelijat tuntuukin käyttävän lähinnä tuota skaalaa 90-100 ja muut pisteet on sit arpapeliä. Tällä tarkotan sitä että 81 ja 89 pisteen välillä ei lopulta ole lähellekkään niin suurta eroa kuin esim 92 ja 96 pisteen välillä.


*http://www.escapistmagazine.com/videos/view/zero-punctuation
**http://peliplaneetta.net/arvostelut/427/

Tässä nyt aluks jotain, katotaa jos tän sais jotenki jäsennettyä paremmaks, aika loppuupi.

Minä oikeastaan pidän PC Gamerin tyyliä kaikessa epämääräisyydessään juurikin nautittavana. Ehkä eniten ärsyttää se, jos arvostelussa pyritään esittämään peli vain ja ainoastaan jonkinlaisena "tuotteena", jossa on erilaisia ominaisuuksia, jotka joko toimivat tai sitten eivät. Loppujen lopuksi on ihan pirun epäolennaista, jos inventaario on vähän kömpelö tai joku hahmoanimaatio on hassu, jos siihen ei pelatessa kiinnitä yhtään minkäänlaista huomiota. Tämän on oikeastaan huomannut erityisesti vanhempien pelien arvosteluja lukiessa: pelin tunnelmaa, maailmaa ja pelattavuutta varsin summittaisesti kuvaavat arvostelut kielivät siitä, että arvostelija on oikeasti halunnut uppoutua pelin maailmaan, mikä kertoo pelistä lopulta paljon enemmän kuin tekniseen nippelitietoon ja pelin kuivan analyyttiseen kuvaamiseen

-

huumorilla tai ilman

-

keskittyvä arvostelu, josta ei varsinkaan nykypäivänä ole mitään apua. Tässä tietysti mennään taas tähän subjektiivisuus-objektiivisuus-kysymykseen, mutta mielestäni "objektiivinen" lähestymistapa on arvosteluissa lähes poikkeuksetta negatiivista ja estää kunnollisen kokonaisuuden hahmottamisen. Itseänihän minä tässä vain toistan, mutta ei voi mitään.

Mielestäni arvosteluissa tärkeintä on kunnollisen kokonaiskuvan välittäminen ja hyvin pitkälti nimenomaan oman pelikokemuksensa esille tuominen. Yahtzee-tyylinen avautuminen on itse asiassa juuri tätä: kerrotaan, mikä pelissä toimii ja mikä taas rampauttaa pelikokemusta. Kaiken lisäksi Yahtzee onnistuu vielä yleensä kuvailemaan peliä myös kokonaisuutena huolimatta siitä, että hän näennäisesti "etsii" peleistä vikoja. Todellisuudessa hänen arvostelunsa kuitenkin ovat malliesimerkkejä siitä, mistä arvosteluissa pitääkin kertoa. Jari Peen peliarvosteluja en ole lukenut vuosiin... Peltonen osaa kyllä kuvata pelikokemustaan onnistuneesti, mutta hänen teksteihinsä samaistuminen on yksinkertaisesti mahdotonta touhun mennessä lähes poikkeuksetta epäolennaisuuksiin keskittymiseksi ja joksikin arvostelijan oman pään sisälle rajoittuneiden sisäpiirivitsien kertomiseksi. Peltosta, Yahtzeeta, NNirviä ja muita suosittuja arvostelijoita kuitenkin yhdistää lähes poikkeuksetta se, että he lähestyvät pelejä nimenomaan pelaajan näkökulmasta, eivät tutkijan.

Tiivistäen voisi kai sanoa, että kertomusta on mukava lukea, luetteloa ei niinkään.

e: typo

Mass Effect 2 -arvostelun kommenteissa on taas vaihteeksi keskustelua arvosanoista (peli sai 89 pistettä, joka on ilmeisesti joidenkin mielestä liian huono arvosana), ja tätä keskustelua voisi oikeastaan tuoda tähänkin aiheeseen, jos jotain syntyisi. Tässä siis tiivistelmää:

Lainaus:28.01.2010 zanttu7 kirjoitti:
oho... Meni kyllä musta aika yllättävän vähille pisteille. Vaikka en kyseistä peliä ole pelannutkaan...

Lainaus:28.01.2010 SamusAran kirjoitti:
10 pistettä liian vähän.

Lainaus:28.01.2010 Raat0 kirjoitti:

Lainaus:28.01.2010 zanttu7 kirjoitti:
oho... Meni kyllä musta aika yllättävän vähille pisteille. Vaikka en kyseistä peliä ole pelannutkaan...

89 on "yllättävän vähän"?

Jos vaikka LUKEE sen arvostelun, niin saa kyllä selville, että kyseessä on jälleen mainio peli, joka varmasti toimii sekä ykkösosan että ylipäätäänkin roolipelien ystäville, jos ei pane pahakseen ammuskelua ja tiettyä suoraviivaisuutta. Pistemäärä voi olla vaikka sata tai kuusikymmentä, mutta sillä ei pitäisi olla hirveästi merkitystä.

Lainaus:28.01.2010 Kissamies kirjoitti:
Joo, pisteinflaatio... 89 oli joskus hyvät pisteet. Ei noilla pisteillä mitään tee.

Lainaus:28.01.2010 Portrait kirjoitti:
Ei näin.

Kieltämättä huono tapa tämä arvosanan vilkaisu ennen tekstin lukemista, mutta itse yritän välttyä niiltä pienemmiltäkin spoilereilta, jolloin juurikin kuvat ja arvosana saavat riittää. 89 on vähemmän kuin minkään metacritic-sivun pistemäärä, jonka objektiiviseksi totuudeksi on muodostumassa 96.

Lainaus:28.01.2010 Wanderlei kirjoitti:
Oma mielipide on aina tärkein. Mutta joo metacriticin keskiarvo on lähes aina kohdallaan. Näille peliplaneetan limaniskojen arvosteluille annan aina piutpaut.

Lainaus:28.01.2010 Raat0 kirjoitti:

Lainaus:28.01.2010 Portrait kirjoitti:
Ei näin.

Kieltämättä huono tapa tämä arvosanan vilkaisu ennen tekstin lukemista, mutta itse yritän välttyä niiltä pienemmiltäkin spoilereilta, jolloin juurikin kuvat ja arvosana saavat riittää. 89 on vähemmän kuin minkään metacritic-sivun pistemäärä, jonka objektiiviseksi totuudeksi on muodostumassa 96.

Joo, no joku 96 pistettä on jo sen verran tolkuton pistemäärä, että pitää olla jo ihan järjettömän hyvä peli, että moisia pisteitä voi sille antaa, siis ainakin jos haluaa, että noilla pisteillä on yhtään mitään merkitystä. Vai onko 89 pistettä jonkun mielestä jotain muuta kuin erinomaiselle pelille kuuluva arvosana, joka kielii siitä, että rahoilleen saa vastinetta? Muistaakseni esimerkiksi Baldur's Gate 2 arvosteltiin joskus vanhoina hyvinä aikoina useammassakin paikassa tyyliin "paras rope ikinä, 92 pistettä!" Kaipa se sitten nykyään saisi about 107 pojoa.

En ylipäätäänkään lähtisi luottamaan pisteisiin enää yhtään missään arvostelussa, jos noita lukuja ei ole oikeasti kunnolla määritelty (90 pisteen peli tuleva klassikko, jota suositellaan kaikille; 80 pisteen peli erinomainen tekele, joka kannattaa tarkastaa, jos genre kiinnostaa; 70 pisteen peli mukiinmenevä genrensä edustaja ja niin edelleen). Periaatteessahan prosenttiluvut aina heitetään jossakin määrin hatusta, mutta edes jonkinlainen yhtenäinen linja olisi ihan jees. Joku Metacritic-pistemäärä on ihan yhtä tyhjän kanssa niin kauan, kuin kaikilla medioilla on omat asteikkonsa, jotka eivät ole mitenkään suhteessa muiden asteikkojen kanssa.

Jos nyt puhutaan nimeomaan PP:n arvostelu(i)sta, niin kyllä kai "hyvää/huonoa"-listaukset voi silti lukea? Eivät ne ainakaan kuvia enempää spoilaa ja kertovat pelistä sen verran, mitä ykkösosan/roolipelien ystävien pitääkin tietää. Pistemäärä nyt vaan vahvistaa, että on se joo aika hyvä peli. Täysin linjassa itse arvostelunkin kanssa noin muuten, vaikka pari pistettä voisi ehkä itse tekstin perusteella nipistää poiskin.

Lainaus:29.01.2010 Portrait kirjoitti:
Joo erit on asteikot ja käsitykset, mutta jos silti napataan rinnalle ign:n 96 ja gametrailersin 97 ja huomioidaan vielä saman arvostelijan antama arvio Bayonettalle(joka btw kilpailee kilpailukykyisemmässä sarjassa kuin ME2) niin selväähän tuo on että objektiivisuus on päässyt pikkuisen unohtumaan. Tosiaalta eipä se olisi mukava lukea samaa arvostelua/näkökantaa monelta eri saitilta ja kun oma ME2-kokemus on vielä pintaraapaisutasolla, niin turha tästä on enempää jauhaa.

Lainaus:29.01.2010 absurdum_ad kirjoitti:
Pelaajat eivät halua uusia ja rajoja rikkovia pelejä, joiden ainoastaan kuuluisi saada yli 90 pistettä, vaan pelaajat haluavat samaa kuin ennenkin, joka selittää noiden jatko-osien suosion. Ensimmäinen Mass Effect oli hyvä, ja jos toinen osa lähtisi kokeilemaan jotain uutta, niin pisteet olisi pakostikin 80 eikä 90, koska mitä tahansa se uusi olisikaan, niin se jakaisi mielipiteitä eikä olisi sitä mitä odotettiin, eli samaa vanhaa.

Nykyään jos peli saa 90 tai yli, niin kyseessä on pakosti sellainen kliininen, teollisen oloinen sarjatuote, jossa ei ole mitää särmää, joka ei yllätä tai riko rajoja millään tavalla; kyseessä on peli joka täyttää odotukset, ja pelaajat odottavat hienommilla grafiikoilla sitä mitä edellinenkin osa oli.

Uudet jutut ovat pakosti sellaisia jotka jakavat mielipiteitä, ja siksi mikään takuuvarma hitti ei pyrikään tarjoamaan mitään uutta. Sitten koko arvostelutoiminta on tavallaan kääntynyt nurinpäin, ja huippupisteitä keräävätkin vain ne pelit jotka lunastavat odotukset; siis pelit jotka eivät ylitä tai alita odotuksia tai yllätä yleisöä millään tavalla, vaan ovat juuri sitä mitä odotettiin, eli samaa vanhaa. Mitään muutahan ei voida odottaa kuin samaa vanhaa.

Sitten nykyään jos haluaa jotain uutta, niin kannattaa kokeilla noita 50-80 pisteen pelejä. Ne ovat uusien ideoiden ja innovaatioiden sulatusuuneja, joissa kokeillaan uusia juttuja joista osa tykkää ja osa ei. Sitten vasta vuosien päästä, kun jokin uusi idea on ollut kohtalaisella menestyksellä ainakin viidessä 50-80 pisteen pelissä, niin se saatetaan adoptoida johonkin megahittiin, mutta särmättömässä ja yksinkertaistetussa muodossa tietenkin.

Mass Effect 2 on sellainen perushyvä sarjapeli, joka ansaitsee sellaiset perushyvän, yllätyksettömän ja särmättömän, värittömän ja tuoksuttoman peruspelin peruspisteet 75. Jos pisteillä on jotain arvoa, niin perushyvälle pelille joka täyttää odotukset ja jonka ainoa päämäärä onkin täyttää odotukset, ei voi antaa enempää. Täysin onnistunut tekele, joka onnistuu tuomaan samaa vanhaa niille jotka tykkäsivät edellisestä osasta.

Ja viimeisin oma vastaukseni keskusteluun:

Lainaus:29.01.2010 Raat0 kirjoitti:
absurdum_ad on jollakin tasolla oikeassa korkeiden pistemäärien suhteen, mutta toisaalta myös muutamat omaperäisemmät pelit

-

joskin usein myös varsin mediaseksikkäät sellaiset

-

ovat saaneet huippukorkeita arvosanoja, Portal ja World of Goo nyt vaikka suht' tuoreina esimerkkeinä. Siinä olen toki samaa mieltä, että kriteerit arvosanoille ovat usein aivan päin honkia, ja kun joka ikinen callofduty on arvostelumenestys ja myy kuin häkä, niin eipä siinä ole hirveästi tarvetta uudistaa mitään. Toisaalta (tai osittain tästä johtuen) innovatiivisimmat pelit ovat usein pikkufirmojen tekeleitä, jotka usein kärsivät bugisuudesta ja myös kehittäjien kokemuksen puutteesta, kun taiteellinen visio ajaa usein teknisen rutiinin edelle. Jos pelaajien asenne sitten on sitä luokkaa, että alle 90 pisteen peli on huono, niin ei ole kummakaan, jos se 86 pistettä saanut huippuinnovatiivinen joskin parista kosmeettisesta virheestä kärsivä uudistajapeli jää liian vähälle huomiolle.

Lainaus:29.01.2010 Portrait kirjoitti:
Joo erit on asteikot ja käsitykset, mutta jos silti napataan rinnalle ign:n 96 ja gametrailersin 97 ja huomioidaan vielä saman arvostelijan antama arvio Bayonettalle(joka btw kilpailee kilpailukykyisemmässä sarjassa kuin ME2) niin selväähän tuo on että objektiivisuus on päässyt pikkuisen unohtumaan. Tosiaalta eipä se olisi mukava lukea samaa arvostelua/näkökantaa monelta eri saitilta ja kun oma ME2-kokemus on vielä pintaraapaisutasolla, niin turha tästä on enempää jauhaa.

Jauhetaan nyt vielä sen verran, että onko 89 pistettä muka jotenkin eriävä näkemys "96 pisteen" pelistä? Siis mikä noiden pistemäärien käytännön ero on? Ja miten ihmeessä objektiivisuus on päässyt unohtumaan, jos arvostelussa ihan selvästi sanotaan pelin hyvät ja huonot puolet niin, että ne tukevat arvosanaa, eikä touhu mene missään välissä yksipuoliseksi suitsuttamiseksi? Päin vastoin, 96 pisteen arvosanalla ei ole enää yhtään mitään tekemistä objektiivisuuden kanssa, koska noin kovan arvosanan saanut peli on pakostakin liikuttanut arvostelijaa henkilökohtaisella tasolla (ei ole minun mielipiteeni vaan Nnirvin, joka kirjoitti aiheesta muistaakseni Half-Life 2 -arvostelun yhteydessä).

Onko pisteillä merkitystä? Missä pistemäärässä menee hyvän pelin raja? Onko 96 pisteen peli parempi kuin 89 pisteen peli? Onko niin, että spoilereiden pelossa pistemäärä voi olla lähestulkoon ainoa asia, joka kertoo, kannattaako peli ostaa? Mikä on pistemäärän funktio, ja millä kriteereillä pisteitä pitäisi ylipäätään antaa? Keskustelua aiheesta, joko tuohon uutisessa käytyyn keskusteluun liittyen tai ihan vain yleisesti. Onhan tätä tässä jo kommentoitu parin käyttäjän toimesta, mutta kun mielipiteitä löytyy muiltakin, niitä olisi mukava kuulla.

Itselleni pistemäärät toimivat jossain määrin kuten niiden ehkä pitäisikin: jos peli on saanut todella huonoja arvosanoja voi sen ohittaa heti, jos peli on saanut erinomaisia arvosanoja kiinnostun siitä (en tietenkään siltä istumalta rynni vielä kauppaan) ja jos jotain siltä väliltä luen arvosteluista erityisen tarkasti mistä arvostelija piti ja mistä ei. Myönnettäköön kuitenkin, että nykyisellä harvalla pelinostotahdilla ei tule harkittuakaan "vain 80 pisteen pelien" ostamista.

Oikeastaan tehokkaimmin pisteet toimivat meikäläiselle silloin kuin tiedän jo etukäteen olevani erittäin kiinnostunut pelistä, jolloin pisteet lähinnä kertovat siitä miten hyvin homma on toteutettu.

Kun Assassin's Creed II:lle napsahteli ensimmäisistä arvosteluista radikaalisti ykkösosaa parempia arvosanoja tiesin, että kyseinen peli olisi meikäläisen makuun ja ykkösosan ongelmat oli varmasti jossain määrin korjattu. Tässä vaiheessa oli sitten ihan sama saiko ACII keskiarvosanaksi 88 vai 95 sadasta. Itseasiassa moni loppuvuoden pelihän (Uncharted 2, Batman: Arkham Asylum jne.) repi korkeampia pisteitä arvosteluista, mutta eipä tuo paljoa kiinnostanut. Itseasiassa huvittavasti PS3:n metacritic-jyrä (UC2) on mun mielestä ihan oikeasti sellanen max. 80 pisteen peli.

Sama juttu nyt Wiin No More Heroes 2:n kanssa: kun sama IGN:n arvostelija joka antoi ekalle osalle 7.8 antaa jatko-osalle 8.8 niin tiedän ilman arvostelun lukemistakin (minkä siis kuitenkin selaillen tein) että ykkösosan ongelmia on korjattu ja peli tulee päätymään hyllyyni. Tässäkin tapauksessa on kuitenkin ihan sama saako peli muilta arvosteluista keskimäärin 82 vai 95 pistettä. Tietty jos peli lytätäänkin muualla niin joudun miettimään uudestaan.

Ainahan jengi tulee itkemään jeesuspelien arvosanoista, MGS4:lle vain 8/10 (antaisin muuten saman arvosanan) antanut ja tekstissä pelin asiallisesti arvostellut kriitikko sai valtavan määrän kommentteja, kuten myös se joku sekopää joka uskalsi antaa Legend of Zelda Twilight Princessille vain jotain 90 pistettä sadasta. Huvittavaa.

Mä enää suht harvoin seuraan peliarvosteluja, jollei Zero Punctuationia lasketa, joten kauheasti ei ole aiheesta sanottavaa, paitsi tietty kuten täälläkin on mainittu niin on hyvä selvästi artikuloida mistä pelissä piti ja mistä ei.

Yks asia mikä tästä numeroinnista nyt tuli mieleen ku kävin kattelee Dark Knightin sijoitusta imdb top listalla(9. jos jotakutakiinnostaa). Miksi hyvistä arvosanoista tulee monesti paljon isompi poru kuin huonoista? Miksi jotakuta voi oikeasti painaa nii paljon se, että toinen näkee jotain hyvää jossain missä joku toinen ei näe. Sen ymmärrän kyllä että jos jonkunmielestä on tärkeää että hyvä peli saa tunnustusta jotta myös muutkin tajuaisi pelin erinomaisuuden. Mutta mitä väliä sillä on jos jotkut hankkivatkin pelejä joita ei joku toinen ei näe hyviksi. Miks hitossa siihen toisten tuotteiden bashaukseen nähdään nii paljon vaivaa? Sama ilmiö toki on esim. konsolisodissa ja pitävän vastauksen esittämisestä varmaan annettais jonkisortin tohtorin paprut.

97 pistettä suomalaiselle Shattered Horizonille.
70 pistettä suomalaiselle Shattered Horizonille

Kaks aivan erityyppistä arvostelua. Toinen näkee mitä toinen ei. Lintula näkee potentiaalia pelissä johonkin paljon suurempaan. Voisin ehkä väittää että ko. arvosanalla pyrittiin jopa herättämään huomiota ja kiinnostusta peliä kohtaan joka iski arvostelijaan, mutta jonka pelaajamäärät on hyvin vähissä. Periaatteessa jälkimmäinen kertoo ehkä itelle sen mitä uskoisin itse pitäväni pelistä, mutta arvosteluna ensimmäinen vetää pidemmän korren koska se todellakin vaikuttaa siltä että arvostelijaa ei kiinnosta muiden mielipiteet. Toisaalta samanlaista soppaa on keittänyt mm. aiemmin mainittu JariPee, jonka Speed racer(5 tähteä, viime vuosikymmenen neljänneksiparas elokuva*) arvostelu herätti jos jonkinmoista kitinää.

Tästä tulee myös mieleeni kysymys siitä että saako pelin potentiaalille antaa pisteitä? ArmA2selle annettiin monessakin paikkaa paljon pisteitä sen perusteella että modikulttuuri ja päivitykset nostaa sen joskus hamassa tulevaisuudessa EHKÄ arvosanan arvoiseksi. ArmA2sen tapauksessa ehkä voidaan puhua perustellusti sillä Bohemialla on tämmöinen tapa julkaista pelejään. Sama koskee Paradoxia. Mutta entä jos lupaukset jää lunastamatta ja peli ei ikinä nouse suosta. Olisiko ollut varmempaa vain antaa arvosana sen pohjalta mitä peli oli sillä hetkellä. Ite oon vähän sitä mieltä että arvosanat pitäs nimenomaan antaa sen pohjalta missä kunnossa peli on arvosteltaessa, eikä siinä kunnossa missä se mahdollisesti joskus on. Useat HoI3sen hankkineet oottelee edelleen niitä päivityksiä jolla pelistä tulisi se mitä siltä odotettiin. Julkasusta on kulunut jo reilu puolivuotta ja yhtäkää skenaariota en oo pelannu loppuun AIn törttöilyjen takia.

Lainaus:Onko pisteillä merkitystä? Missä pistemäärässä menee hyvän pelin raja? Onko 96 pisteen peli parempi kuin 89 pisteen peli? Onko niin, että spoilereiden pelossa pistemäärä voi olla lähestulkoon ainoa asia, joka kertoo, kannattaako peli ostaa?

Sinälläänhän se on hauskaa että yleisesti siellä on kitisemässä ne joilla peli on jo. Joten se itku ja poru syntyy lähinnä siitä ettei arvostelija ollut samaa mieltä. En sitten tiedä onko siinä joku oman mielipiteen epävarmuusteoria vai mikä sen aiheuttaa et arvostelijaa pitää haukkua kun hän ei ole samaa mieltä.


* http://www.v2.fi/artikkelit/viihde/672/Peltonen-ja-vuosikymmenen-vaikuttavimmat-osa-2/
* http://www.v2.fi/arvostelut/viihde/296/Speed-Racer/

Lainaus:31.01.2010 perato kirjoitti:
Tästä tulee myös mieleeni kysymys siitä että saako pelin potentiaalille antaa pisteitä? ArmA2selle annettiin monessakin paikkaa paljon pisteitä sen perusteella että modikulttuuri ja päivitykset nostaa sen joskus hamassa tulevaisuudessa EHKÄ arvosanan arvoiseksi.

Helppo modattavuus ja yleinen pitkäikäisyys ovat tietysti pisteytykseen vaikuttavia asioita, joten ArmA2:n tapauksessa lisäpisteiden antaminen on mielestäni ihan oikeutettua, tietysti jokseenkin rajoitetusti. Ehkä paras tapa toimia on mainita ennemminkin vaikka pisteytyksen yhteydessä, että pelin "lopullinen" arvosana voi hyvinkin nousta ja että sillä on potentiaalia tulla paljon paremmaksi. Jos mahdollista, myös Pelit-lehden käyttämä aiemmin arvosteltujen pelien päivitettyjen versioiden pariin palaaminen on hyvä systeemi, jos joku peli selkeästi myöhemmin kehittyy arvosteluversiostaan.

Oikeastaan juuri ArmA2:n kaltaisissa tapauksissa arvosana nouseekin arvoon arvaamattomaan, kun periaatteessa peli on omassa lajissaan selkeä ykkönen ilman yhtään vakavasti otettavaa kilpailijaa, mutta toisaalta se on silti pelinä täysin raakile ja osalle pelaajista (eli tässä tapauksesa yksinpelaajille) täysin puolivalmis tekele. Silloin arvosana voi kertoa jopa tekstiäkin paremmin siitä, kuinka optimistinen arvostelija lopulta on pelin kehittymisen suhteen, mikä ei välttämättä välity itse ympäripyöreästä tekstistä. Arvosanaa on yksinkertaisesti lähes mahdoton antaa yksiselitteisesti, jolloin keinotekoinen "objektiivisuus" saa väistyä mutu-tuntuman tieltä, mikä oikeastaan lisää arvostelun informatiivisuutta. Tämä tietysti edellyttää jokseenkin kokenutta ja peligenrestä paljon tietävää arvostelijaa.

Jaksaako joku oikeasti lukea tämän aiheen tekstin, raad0n ja peraton lisäksi?

NWVault on paikka, jossa voi nähdä tämmöistä pisteinflaatiota mikrokosmoksessa. Kun pitää kursoria niiden oikean laidan top-moduulien päällä niin näkee nopeasti, mitkä pisteet niillä on. Kaikilla 15 on yli 9 ja skaala on 1-10. Ihmiset heittelee ysejä jä kymppejä todella kevyesti ja seiskaa tunnutaan pitävän jo huonona, vaikka virallisen ohjeistuksen mukaan 5 on bugiton perushyvä ja siitä ylöspäin on suositeltavia. Muutamat ilkimykset heittelevät vastapainoksi ykkösiä, mutta ne eivät vaikuta, koska keskiarvo jättää pois 10% molemmista ääripäistä.

Tässä tapauksessa tuolle pisteytykselle kumminkin on ymmärrettävä syy. Ensinnäkin on kyseessä jonkinlainen indiebonus: "Tämän on tehnyt joku tyyppi/pieni ryhmä ihan omalla ajallaan ja saan pelata sitä ihan ilmaiseksi. Olen kiitollinen." Toisekseen ihmiset kirjoittavat nuo arvostelut useimmiten palautteena tekijälle, ei arvosteluna muille pelaajille. Sitä ei tahdo pahoittaa kenenkään mieltä. Sehän voi vaikka lopettaa moduulien tekemisen. Sitten on tietysti se pisteinflaatiopsykologia: "Jos tuo huonompi sai 8 pistettä niin tämän paremman pitää saada vähintään 9, vaikka muuten antaisin sille 7." Muiden äänet vaikuttavat omaan äänestyskäyttäytymiseen.

Itse tuolla mietin, että pitäisikö äänestää muiden mukana, yrittää noudattaa ohjeistusta vai koittaa kompensoida? Lopulta päätin että tärkeintä on antaa jokainen oma arvosana samoilla periaatteilla. Varsinaisen mielipiteeni hyvistä/huonoista puolista kirjoitan tekstiin ja pisteet kuvastavat epämääräistä "kuinka hauskaa oli"-fiilistä. Suunnilleen kouluarvosanaperiaatteella, mutta kymppi kuuluu Jumalalle. Edustaa ideaalista täydellisyyttä, jota ei voi tavoittaa. Seiska on "ihan hyvä." Sen alle en yleensä mene, koska niissä tapauksissa usein moduuli jää pelaamatta kokonaan ja silloin katson itseni jääviksi kirjoittamaan arvostelua.

Pisteet modattavuudelle ja potentiaalille on mielenkiintoinen kysymys. Voikin käydä niin että se potentiaali ei realisoidukaan. Half-Life 2 on esimerkki, joka tulee mieleen. En pitänyt itse peliä kovin kummoisena, harvaa yksinpeli FPS:ää pidän, mutta ajattelin että siihen tulee kumminkin paljon hyviä modeja ihan niinkuin ykköseenkin. Modeja kyllä tuli, mutta paljon vähemmän ja hitaasti. Minulle AHL:n kaltaista napakymppiä ei ole vielä ilmestynyt. AHL2 on tekeillä, mutta hyvin hitaasti. Aika taitaa juosta pelimoottorin ohi. UT2k4 on toinen esimerkki: Paljon hyviä moninpelimodeja, mutta ei pelaajia.

Lainaus:01.02.2010 rambokala kirjoitti:
Jaksaako joku oikeasti lukea tämän aiheen tekstin, raad0n ja peraton lisäksi?

Jaksaa. Mee muaalle trollaamaan.

Lainaus:01.02.2010 Kissamies kirjoitti:
Itse tuolla mietin, että pitäisikö äänestää muiden mukana, yrittää noudattaa ohjeistusta vai koittaa kompensoida?

Tuo on mielestäni eräs merkittävimmistä tekijöistä "pisteinflaation" kehityksessä. Käyttäjäarvosteluissa ei ole mitenkään uusi juttu, että joku peli saa 100/100 pistettä, mutta ehkä Internetin merkityksen kasvamisen myötä myös "oikeat" arvostelut ovat alkaneet mennä tähän suuntaan, kun periaattessa kuka tahansa voi olla "media". Arvostelija on vain yksi monista sen sijaan, että hänellä olisi korkeampi erikoisasema kuten esimerkiksi painetussa mediassa. Periaatteessahan lähes kaikki arvostelut ovat siis nykyään käyttäjäarvosteluja.

Mutta miksi niin korkeita arvosanoja sitten annetaan? Otetaan esimerkki: arvostelija Manne Pöppönen saa arvosteltavakseen uuden pelin ja pitää siitä erittäin paljon. Pohtiessaan arvosanaa hän miettii, alkaako se numerolla 8 vai 9, kunnes sattuu törmäämään kilpaileviin arvosteluihin tai kenties Metacritic-keskiarvoon, joka näyttää lukemaa 96. Koska Manne pitää pelistä hyvin paljon, hänestä tuntuisi väärältä laskea sen keskiarvoa esimerkiksi 89 pisteen arvosanalla, joten hän hyvin helposti lyö pelille ainakin muutaman lisäpisteen.

Arvosana itsessään on pelkkä numero, mutta sen funktio on nimenomaan olla jonkinlainen suhdeluku, joka kuvastaa sitä, kuinka hyvin peli pärjää kilpailijoitaan vastaan. Nykyään tämä suhde vain sattuu olemaan universaalimpi verrattuna entiseen "jokaisella lehdellä oma asteikkonsa" -linjaan, joten on aina periaatteessa pakko suhteuttaa arvostelunsa "yleisen linjan" mukaan. Harmi vain, että tämä "yleinen linja" ei ole sidoksissa oikein mihinkään, vaan se on lähinnä verkosto, joka muuttaa muotoaan sen mukaan, miten sitä käytetään. Tavalliset ihmiset nyt vaan tuppaavat antamaan poikkeuksellisen korkeita tai matalia arvosanoja verrattuna niihin arvostelijoihin, joille kirjoittaminen voi olla ammatti, ja Internetin myötä nimenomaan tämä mielipide saa enemmän jalansijaa.

Yleensäkin arvosanojen ongelma on nykyään se, että erityisesti keskiarvoa tuijotetaan hyvin paljon, vaikka se ei välttämättä kerro pelistä juuri mitään, koska arvostelijat ja heidän käyttämänsä asteikot saattavat ainakin teoriassa poiketa toisistaan todella paljon ja osa peleistä yksinkertaisesti uppoaa pienempään kohderyhmään kuin toiset. Jälkimmäinen seikka varmaan osaltaan selittää sitäkin, miksi "arvostelumenestykset" tuntuvat nykyään olevan pääosin massoihin uppoavaa kamaa. Ongelmana on myös se, että pistemäärää pidetään jotenkin universaalina laadun mittarina, vaikka periaatteessa kahden eri aikaan ilmestyneen pelin pistemääriä ei voi vertailla toisiinsa, koska esimerkiksi genreään mullistanut peli nostaa samalla standardeja tuleville peleille ja näin muuttaa myös niiden arvosteluperiaatteita. Harmi vaan, että tätä ei tunnuta tajuavan, vaan periaatteena tuntuu olevan, että kun Mass Effect sai niin ja niin monta pistettä, niin jatko-osan on pakko saada enemmän, koska se on pelinä parempi, mikä ei loogisesti ajatellen tietystikään pidä paikkaansa. Jatko-osaa arvosteltaessa on myös otettava huomioon ykkösosa ja sen jälkeen ilmestyneet muut pelit, jolloin sitä arvostellaan lopulta täysin eri perustein kuin ensimmäistä peliä.