Sain idean tuolta elokuva-alueelta samantyylisestä aiheesta. Eli kertokaa tässä mitkä olivat mielestänne tämän vuosikymmenen parhaimmat pelit - perusteluiden kera. Pelejä saa mainita niin monta kuin haluaa, mutta voitte laittaa ne johonkin paremmuusjärjestykseen, jos haluatte. Mukaan lasketaan siis kaikki pelit, jotka on julkaistu mille tahansa pelikoneelle vuosien 2000-2009 aikana.



Aloitan itse... Laitoin pelit top-listaksi. Laitoin tuohon vaan ne alustat, joiden versiot luokittelen "samanlaisiksi", ja jotka siis ansaitsevat sen parhaan pelin -statuksen. Esim. GTA IV oli PC:llä aivan karsea ja buginen, aivan kuin eri peli, joten en sitä tuossa suluissa maininnut. Samoin vaikkapa Half-Life 2, se on alunperin vain ja ainoastaan PC-peli ja myöhemmin tuli joku roska Orange Box, joten en niitäkään konsoleita siinä maininnut. Sama juttu GTA Vice Citynkin kanssa, you get the picture... Eli oikeastaan vain alkuperäinen julkaisualusta on mukana laskussa.

Lisäksi oon ottanut huomioon ajan, jolloin peli on julkaistu ja oon sitä pelannut. Eihän joku vanhempi GTA nykyään niin kovaa iskisikään, mutta siihen aikaan se oli jotain huippua.

Laitoin kommentit vain noihin ensimmäisiin, kun niitä on niin paljon. Saatan editoida myöhemmin.


VUOSIKYMMENEN PARHAAT PELIT // VUODET 2000-2009 // TOP20

1. Grand Theft Auto IV (PS3, X360)

Paras GTA, mikä on koskaan julkaistu. Olen suuri realismin ja fysiikoiden ystävä peleissä, ja tässä pelissä molemmat asiat oli toteutettu lähes täydellisesti. Euphoria-animaatiomoottori on parasta ikinä, mitä on peleissä ollut; ihmiset käyttäytyy aidosti osumiin, autojen vaurionmallinnus on todella realistinen, ja kaikki muukin animointi on mahtavaa. Peli on teknisesti kaikkien muidenkin puolien osalta huippu.

Oikean oloinen New York on nimetty fiktiiviseksi Liberty Cityksi, ja tuo mallinnettu kaupunki onkin kyllä paras temmellyskenttä missään videopelissä. Tarina on viihdyttävä ja samoin tehtävät, vaikka vähän toistavatkin itseään.

Moninpeli on varmaankin paras ikinä ja pelaan sitä edelleenkin. Yli kymmenessä eri pelimuodossa on niin paljon valinnanvaraa ja vaihtoehtoja, että kaikkea ei ole vielä edes kerennyt kokeilemaan. Sinkohippaa Vapaudenpatsaan luona, pesäpallomailakamppailuja vankilassa, tiimityöskentelyä kolmessa co-op-tehtävässä, "polla ja rolla" -peliä (poliisit ja roistot)...

2. Grand Theft Auto: Vice City (PS2)

Ensimmäinen PlayStation 2 -pelini, jonka sain jouluna 2002(?) yhdessä itse konsolin kanssa. Ikimuistoisin joulu ikinä vierähti pelatessa tätä kaverin kanssa. Suurin hauskuus oli pelkkä kaupungilla rellestäminen, vaikka tehtävätkin oli mahtavia. Tommy on yksi parhaimmista päähahmoista ikinä ja muut hahmot olivat myös hauskoja sekä persoonallisia. Kun tämä oli ensimmäinen GTA:ni, niin tällä oli paljon uutudentunnetta. Tämän pelin 80-luvun tunnelmaa ei tule koskaan mikään peli voittamaan. Muistan vieläkin elävästi kun katsoin TV:stä TiLT.tv:tä, jossa oli arvostelussa GTA: Vice City "Viikon Pelinä" ja ansaitsi 10/10.

3. Uncharted 2: Among Thieves (PS3)

Tämän konsolisukupolven toiseksi paras peli heti GTA IV:n jälkeen. Nathan Draken seikkailut jatkaa Indiana Jones -henkisissä tunnelmissa tässä jatko-osassa, joka parantaa jokaisella osa-alueella verrattuna ykkösosaan. Grafiikka on parasta pitkään aikaan ja peli pyörii koko ajan todella sulavasti. Maisemat vaihtuu tiuhaan tahtiin ja toiminta ei lopu hetkeksikään.

4. Counter-Strike: Source (PC)
5. Call of Duty 4: Modern Warfare (PS3, X360, PC)
6. LittleBigPlanet (PS3)
7. Half-Life 2 (PC)
8. Grand Theft Auto: San Andreas (PS2)
9. Crash Bash (PS1)
10. Crysis (PC)
11. Batman: Arham Asylum (PS3, X360, PC)
12. Killzone 2 (PS3)
13. Uncharted: Drake's Fortune (PS3)
14. Max Payne (PC)
15. Dead Space (PS3, X360, PC)
16. Battlefield 2 (PC)
17. Rock Band 2 (PS3, X360)
18. Call of Duty: Modern Warfare 2 (PS3, X360, PC)
19. skate 2 (PS3, X360)
20. Driver 2 (PS1)

E: Sorry, jos on vähän vänkä lista. Tuli nuo nyt ekana mieleen ja sit vaan laitoin nuo järjestykseen. Pitää ehkä editoida joitakin, mitä tulee mieleen myöhemmin.

Tässä on kyllä aihe paikallaan. Vaatii vähän pidempää mietiskelyä kyllä... Että mitäs pelejä sitä on tällä vuosituhannella tullutkaan.

Lainaus:03.01.2010 Raat0 kirjoitti:
Tässä on kyllä aihe paikallaan. Vaatii vähän pidempää mietiskelyä kyllä... Että mitäs pelejä sitä on tällä vuosituhannella tullutkaan.

Njoo, meinas aluks heti heitellä jotain uuempaa tavaraa, mut ku alko miettimään et baldur's gate 2, Flashpoint ja Deus Ex on ilmestyny tol vuoskymmenel, nii menipä sit vaikiaksi.

Kolmen kärki nyt on vaikea kuvailla sanoilla miksi ne ovat niin hyviä. Ehkä aika kultaa muistot, ehkä ei sillä kaikista pidän edelleen. Tuleekin vähän sekavaa kirjoittelua kun yrittää tiivistää kaikki ominaisuudet muutamaan riviin.

Vaikeuksia tuottaa myös sellanen että monien pelien demoja pelas vuosikymmenen alussa mutta kokoversiot niistä sai käsiin siinä vaiheessa kun peli ei enää niin paljoa iskenytkään. Ts. peli vois olla hyvinkin tällä listalla, mutta koska 2000 vuonna ilmestynyt Elite Force tuli pelattua läpi vasta 2006 niin tämän kaltaiset pelit jää listalta koska niiden erinomaisuutta on tässä vaiheessa enää paha arvioida. Samalla tapaan listalta tippuu AvP2, Thief 2, Ground Control ja muutama muu hittipeli joka löytyy jonku muun listalta mahollisesti.

Pelin nimi ensin, sitten vähän jotain sepustusta pelistä ja viimisessä lausessa tiivistelmä mikä pelistä on jäänyt mieleen, tai miksi ansaitsee kyseisen paikkansa. Top10 listalla ei ehkä ole parhaat pelit vaan parhaat pelit mahollisimman useasta pelityylistä.

1. Deus Ex (2000)
En oikeen etes tiä miten juuri tästä pelistä on tullut itelle se kaikkien aikojen paras peli. Ilmestymisen aikaa itellä ei ollu tätä demoa enempää mahollisuus pelata, mutta sekin demo tuli pelattua se toistakymmentä kertaa lävitte. Deus Exin oon tähän mennessä pelannut ehkä sen 10 kertaa läpitte ja joka kerta oon löytänyt siitä jotain uutta. Ehkä se johtuu lähinnä siitä että aikoinaan pelejä vaan pelasi eikä niitä yrittäny millää tavalla päästä läpi. Nyt kävi esim. Fallout 3sen kanssa niin että tiesin ettei kiinnostus riitä välttämättä toiseen pelikertaan ja tuli sit oppaiden kans kahlattua peliä läpi et kaiken pelaamisen arvosen löysi. Kuten tuossa on jo aiemmin sanottu, Deus Ex nykymittapuulla on aika kömpelö peli ja verrattuna esim. pari vuotta vanhempaan Half-Lifeen oli tekoäly ja taistelut noin muuten jossain määrin kökköjä. Hiipimisellä saa onneksi tästäkin pelistä edelleen paljon irti. Pelin koukku onkin sen toimivassa juonessa ja siinä että tähän juoneen ja sen pieniin yksityiskohtiin voi vaikuttaa. Tämä ei välttämättä nykynäkökulmasta ole niin kummoista, mutta silloin se oli aika ihmeellistä. Pelissä on paljon valintoja joista ei nimenomaan kerrota pelaajalle mitään, mutta joilla voi monien henkilöiden selviytymiseen. Tän takia uutuuden viehätys on säilynyt hyvinkin pitkälle kun uusia asioita on löytänyt lähinnä kokeilemalla(entä jos ammunkin tämän henkilön nyt kun se on kuitenkin vihollinen tulevaisuudessa).

Toinen asia mikä tässä pelissä viehättää edelleen on päähenkilö. Sen sijaan että päähenkilö olis joku työnneltävä pelinappula tai mykkä idiootti, tuntuu oikeasti et ohjaa fiksua pelihahmoa. Dialogivalinnat ja dialogi on ylipäätänsäkkin täynnä filosofista pohdintaa valtion ja yksilön asemasta. Pelihahmo ja sivuhahmot pysyvät tämän takia kiinnostavina, kun varsinaista hyvä-paha akselia ei ole, on vain jokaisen mielipide tiettyihin asioihin.
1. Sija loistavalla tunnelmalla ja lähes saumattomalla pelimuotojen yhdistelmällä.

2. Baldur's Gate 2 (2000)
Edelleen se paras puhtonen roolipeli jota oon pelannut. Miksi lie aikanaan tästäkin tullu itelle se yks parhaista, varmaan taas ihan suhteessa käytettyyn aikaan. Tätähän en ole pelannut edelleenkään ku kaks kertaa läpi, jonku toistakymmentäkertaa pelannu puolee väliin. Aina joku bugi tai muu sit päätti sen pelin lopulta. Aika vähän tästä on sanottavaa, hirviän hyvä tunnelma, tarpeeksi haastava, laaja ja sopivan vapaa maailma et tähän vertaan edelleen kaikkia roolipelejä, erityisesti Biowaren nykyiset pelit peilautuu aina tätä vasten. Tämä ei oikeastaan enää tästä vanhene millään tavalla, grafiikka oli mitä oli jo tullessaan mutta mekaanisesti noin muuten peli on omasta mielestä aika virheetön. Tarkotus olis taas kohta pelailla läpi, saa nähä millon se eka peli pahiksella käynnistyy. Jaettu 2. sija, pelin iättömyys on sen valttikortti edelleen.

2. Operation Flashpoint: Cold War Crisis & Resistance (2001)
Tämä on taas sitten se peli jonka parissa tuli vietettyä vuosikymmenen puolivälis aika paljon aikaa. Klaanissa kun tätä pelas nii meni lähes joka lauantai illasta se 6h tän parissa. Yksinpeliltään CWC oli ja on edellee paras sotaa kuvastava peli. Vaikka taistelut ei ehkä ole mittakaavaltaan mitää suurta, niin ne kuvaa edelleenkin aika hyvin pienen mittakaavan konfliktia. Lisäosat karkas vähän käsistä. Flashpointin parhaita piirteitä aikanaan oli kuitenkin se vapaus verrattuna muihin sodasta kertoviin peleihin. Moninpelissä tämä anto ihan hirveänä uusia ulottuvuuksia kun jotakuinki kykenevää AIta vastaan pystyttiin hyökkäämään tarpeen mistä tahansa. Moninpelissä tämä vaan korostu ja vainoharhasuus nousi huippuunsa kun vartioi neljän äijän voimin valoisaa tehdaskompleksia ja tiesi että vastatiimi pyörii siellä jossain mettikkössä ja pyrkii tuhoamaan paikat. Sankarluot A&D on edelleen yks parhaista moninpelikartoista mitä olen missään pelissä ikinä pelannut, joskin oli custom mappi eikä pelin omia. Toinen mikä Flashista teki parasta oli Editori ja se että editoria ja addoneita käytettiin paljon. Normi flashi itsessään ei nykyää ole kovin kummonen kokemus moninpelinä. FDFn kanssa sitä voisin pelata edelleen viikottain. FDF pitää edelleen parhaan modifikaation paikkaa ikinä. Missään muussa pelissä ei ole ollut näin paljon eri muotoisia pelejä, pelkkien pelimuotojen luetteluun menisi parikin sivua selityksineen. Ja kyse ei ole siis mistään pikkunyansseista vaan mappeja ja pelimuotoja oli ihan laidasta laitaan aina roolipelistä komppaniatason strategiaan. Vaihtelua oli aikalailla loputtomiin ja jokainen uus mappi oli yleensä ihan uus kokemus. Samalla tässä pelissä myös käsitteet "toistakymmentä asetta ja muutama ajoneuvo" sai kyytiä, ite voin valehtelematta sanoa ohjastaneeni tässä pelissä toistasataa eri ajoneuvoa ja käyttäneeni yli kahtasataa eri käsiasetta ja raskaampaa asejärjestelmää. Tämä on varmaan edelleen joko toiseksi tai sitten eniten pelatuin pelini. Jaettu 2. sija Baldur's Gaten kanssa, edelleen lyömätön moninpeli ja aikansa realistisin sotapeli. Edelleen sotapelin tunnelma vailla vertaa.

Tässä vähän sama juttu kuin Wowissa tosin että klaanilla ja yhteisöllä ylipäätään oli hirviän suuri merkitys. Ei tätä tullut publiceil juuri pelattua random pelaajien kanssa. Siel oli aina se 4-12 klaanilaista mukana ja sehän siitä teki hauskaa. CTItä väännettii nii paljon ku sitä vaa pysty vääntämää eikä siihen kyllästyny oikeastaa vieläkään. Mitä nyt ehkä joku 7h TonalCTI saatto kyrpiä lopulta AIta vastaan pelattuna, mutta voisin mielellää ottaa edellee Defend the Base Insanella. Intensiivisempää räiskintää saa hakea ku tulee se 36 panssarivaunun kolonna ja hyökkää tukikohtaan =D.

4. Rome Total War (2004)
Tämä on varmaan se kolmanneksi pelatuin peli kaikista. Ehkä ensimmäinen tatsini strategiaan joka perustui nimenomaan siihen että oikea osasto löytää oikealle paikalle. Tällästä strategiaa olin aina toivonut, mutta empä ollut Total War sarjaan tutustunut ennen tätä millään tavalla. Rooma ja antiikki on aiheenakin sen verran mielenkiintonen että esim. jossain määrin parempi Medieval 2 ei kiinnostanut lähellekään samaan tapaan kuin tämä. Tämän eri modeihin tullut käytettyä hyvinki runsaasti aikaa ja maailmaa tullu valloteltua ristiin rastiin. Taisteluiden fiilis kait se on se mikä tässäkin pelissä aikanaan eniten iski, se että se ratsuväki tosissaa uppoaa siihen vihollismassaan eikä vaan hakkaa kilpeä rivi kerrallaan. Nykyään pelin viehätys ei ole aivan näin suuri kun AI ei enää tarjoa oikeastaan kummoista haastetta, mutta toisaalta kampanjakartassa ei huvittaisi menettää auto-taisteluita käymällä puolia joukoista. Pelaaminen muuttunut siten vähä nyhräämiseksi ja menettänyt siten myös hohtoaan. Uudenlaista pelityyliä tuli kokeiltua, mutta uusien pelien myötä tästäkin on se kiinnostus hävinnyt. Oli ehkä omalla laillaan sellanen oman aikansa peli, vaikka nykyään välillä(esim. nyt) tulee hirveitä haluja pelata tätä niin nopeaa ne halut häviää johonkin kun peliä on pelannut muutaman taistelun verran. Ehkäpä vain modit on sit menneet niin monimutkaseks että sellanen kevyt pelaaminen on vaikeampaa. Neljäs sija vahvojen muistikuvien takia.

5. Knights of the Old Republic (2003)
Paras Star Wars -peli tähän mennessä. Olkoonkin että kakkosessa oli paremmat ainekset, niin se loppu on edelleen yksi hirveimmistä ikinä. Se mikä tästä pelistä teki itselle eräänlaisen ns. huipun oli se että tämä oli ensimmäinen rope jota pelasin sitten Baldur's Gate 2sen. Ja tätä peliä pelasin ensimmäisen kerran 2005, joten taukoa oli ehtinyt tulla jo sellaset 3 vuotta. Kotori on kieltämättä aika konsolimainen kömpelön ohjauksen ja hyvin rajoitettujen kenttien takia, mutta silti siinä on jotain sellasta tunnelmaa mitä ei monesta pelistä ole löytynyt. Star Wars ympäristö onnistuttiin luomaan täydellisesti siitä aikaharppauksesta huolimatta. Tässä on myös yksi pelihistorian rauhoittavimmista kentistä. Manaanin vesimaailma hissimusiikkeineen sai välillä vaa istumaan konee ääressä ja katelle sitä ääretöntä vesimaailmaa. Pelillisesti tämä oli jo vanhan ad&dn ja uuden sekoitusta ja omasta mielestä tämä järjestelmä on parempi kuin esim. uudessa Dragon Agessa.


6. Hearts of Iron 2 (2005)
Epäilin kyl aikanaa tätä peliä et tämä ei voi olla hyvä ja flametinkin jopa topikkia hieman. Sit myöhemmin sain jostain syystä jonkilaisen pistoksen testata tätä peliä ja aika nopeasti olin myyty. Vaikka varsinaisesti peli ei ole kovin vaikea, niin silti ensimmäisen yksinpelin tuomat onnistumisen tunteet oli semmosia mihin yleensä törmää lähinnä moninpeleissä ja joissakin strategioissa(total warit esim.). Pelillä ei ehkä olisi ollut niin paljon ikää ilman Peliplaneetan omaa HoI2 yhteisöä jonka kanssa pelattiin sitten kolme moninpeliä. Tämä moninpeli oli välillä semmosta vääntöä että peliä ehittiin pelata tunti ja sen jälkeen kolmen tunnin taktiikkapalverit. Sitten vielä yöllä ennen nukahtamista miettiä niitä laivastojen ja ilmajoukkojen sijoittamisia. Tämä tuli aikalailla kirjaimellisesti uniin sit myös. Kolmas moninpeli alkoi tosin olla jo vähän laimea kun se noudatti suunnilleen samaa kaavaa kuin kaikki muutkin. Siinä mielessä historiaa seuraava strategia ei ehkä ole paras moninpelinä kun vaihtelevuus on niin vähäistä.

7. No One Lives Forever (2000)
Yks puhdas sooloräiskintä mahtuu tähän listaan ja se on tämä vuosituhannen agenttiseikkailu. Se mikä tästä tekee erinomaisen verrattuna sen ajan muihin räiskintöihin oli se että tämä oli ihan puhdas ammuskelu, mutta silti tässä oli lähes Deussia vastaavat juonen käänteet ja paljon puhetta. Yleensä tähän aikaan pelihahmot oli sooloräiskinnöissä lähinnä mykkiä tai yhen repliikin äijiä. Cate Archer on tähän mennessä se paras naispuolinen sankari jo pelkkien repliikkien takia. Repliikkien humoristisuus oli osaltaan se mikä tästä on jäänyt mieleen. "You look like you need a monkey!" Pelissä oli myös paljon vimpaimia, keksintöjä ja loistava kenttäsuunnittelu. Harvassa pelissä olen nähny vastaavanlaisia kenttiä jotka tuntuvat sijoittuvan saumattomasti pelimaailmaan. Yleensä tähän aikaan sooloräiskinnöissä ei juuri tiennyt miksi oli missäkin ellei lasketa sitä syytä että käytävä ei johtanut muualle. Nolffissa kaikki paikat perusteltiin roolipelimäisesti ja sen takia mikään ei tuntunut ns. pakkosyötöltä. Erilaiset aseet ja vimpaimet myös mahdollisti monenlaiset lähestymistavat tilanteisiin.

8. Team Fortress 2 (2007)
Viime vuoden toiseksi pelatuin peli heti Wowin jälkeen. En olis uskonut että enää Enemy Territoryn jälkeen innostuisin tämmösestä "tyhjänpäiväsestä" räiskeestä. Orange boxia ostaessa en etes kiinnostunut koko pelistä lähinnä sen yleisilmeen takia, toisaalta en uskonut että ko. peli etes toimis koneellani. Sit yks VLV ku oli portal ja hl2 oli pelattu lävitte nii päätin sit kokeilla TF2sta ja olin aika lailla myyty heti. Tätä kevyempää viihdettä saa aikalailla hakemalla hakea. Tässä ei ole montaa erilaista asetta, eikä tässä ole hurjaa taktikointia, tämä toi lähinnä mieleen Quaken ja ETn sekoituksen. En sitten taaskaan tiedä olisiko tätä jaksanut pelata näin paljoa ilman muutamaa PPläistä, mutta kyllä tämä näin 300h jälkee edelleen jaksaa viihdyttää. Valven tarjoamat ilmaset sisältöpäivitykset ansaitsee kyl erityismaininnan, siitäkin huolimatta että uudet kentät on yleisön tekemiä. Tähän on kuitenkin jaksettu tehdä jopa eräänlaista tarinaa ympärille siitäkin huolimatta että kyse on ihan nettiräiskinnästä. Siitä ehkä paras esimerkki oli tuo viimeisin War update, joka sai pelaajat pelaamaan peliä kuin viimeistä päivää, kaikki samalla klässillä eikä kuitenkaa sitä mitenkään pakotettu =D.

9. World of Warcraft: Wrath of the Lich King (2008)
WotLK sen takia, että TBCtä en pelannut kuin kuukauden kaks jona aikana sain hahmot just sinne lvl 60 tienoille. Tämä peli on tavallaan Flashpointin kanssa kinkkinen tapaus. Yksin tai randomhenkilöiden kanssa pelattuna kokemus ei ole kummoinen, mutta killan kannsa säätäminen on tässä se ydin. Tietenkin kaikissa peleissä tiettyjen kavereiden kanssa pelaaminen lisää sitä nautintoa, mutta harva peli siihen kannustaa millään tavalla. Itehän en tunne yhtäkään kiltalaista irl, ja 80% heistä asuu muualla kuin Suomessa, mutta silti tästä porukasta on muodostunut lähestulkoon se ainoa syy miksi peliä pelaa. Jos kilta hajoaisi pelit loppuis melkovarmasti siihen. Onkin siis vaikea sanoa onko peli itseasiassa niin hyvä että ansaitsisi viidennen paikan vai onko kyse nimenomaan yhteisöstä. Peliin on kuitenki tullut käytettyä reilun vuoden aikana 71 vuorokautta, joten jotain tässäkin pelissä on siis oltava, muutakin kuin guildchat. Mahdollisesti se pelatuin peli kaikista, veikkaisin silti flashin vievän voiton. Seitsemäs sija ihan käytettyjen pelituntien vuoksi.

10. Sacrifice (2000)
Tämä on vaikea tapaus. Tämän demoa tuli pelattua aikaan paljon, mutta peliä ei tullu sit koskaan vaan ostettua. Sit muutaman vuotta myöhemmin sain tämän ilmaiseksi kaverilta jota ko. peli ei kiinnostanut yhtään. Oli saanut näyttiksen mukana. Tämä peli on listalla lähinnä sen Shinymaisen omaperäisyyden takia. Tämä peli oli jopa outo, mitää tämmöstä en oo nähny enkä tule varmaa enää näkemäänkään. Enkä tarkota huonolla tavalla, vaan siis nimenomaan että maailma oli nii jotai uutta mulle että mietin edellee onko tää kopioitu monesta pelistä vai onko tää tosiaa iha omaa. Kaikki sieluja jättiruiskuilla pumppaavat tohtorit ja jättimäisiä hulavanteita(PCgamer kthx tästä) ampuvat lentoliskot on edellee mielessä. Tämä on yksi niitä harvoja pelejä joille odotan edelleen jatkoa ihan sen takia että tämä olis kaivannut paljon suurempaa menestystä Nolfin tavoin. Nykyään konsolien nettiominaisuuksien takia tää pelis olis hyvinkin mahollista elvyttää ja saada myytyäkin tätä. Tämä oli aikanaan ihan hiton näyttävä peliä ja kaiken lisäks helkatin hauska. Pelimekaniikaltaan tämä oli toimiva. 3. persoonasta kuvattu strategia on aika vaativa pelimuoto ja siihen ku yhistetään viel äijän loitsut yms, nii nostan hattua Shinyn pojille. Ohjaus on yhistelmä sen aikaisia strategioita ja takaa ohjattuja pelejä ja yhdistelmä toimii saumattomasti. Valitettavasti en oo moninpelinä tätä päässy testailee juuri yhtään. Sekait tässäkin pelissä lopulta oli se paras, AI kun sortui välillä kuolemaan samoihin taktiikoihin yhä uudestaa ja uudestaa =P


Tän Top10 jälkeen listaus on aakkosjärjestyksessä peleistä jotka ovat jääneet mieleen tai joihin on käytetty järkyttävästi pelitunteja. Useimmiten pyrin selittämään jotain miksi ko. peli on valkkautunut listalle.



Call of Duty: United Offensive (2003/2004)
Askel realistisempaan suuntaan Enemy Territorystä. Tämä oli se meidän Flashpoint-klaanin perjantain verryttelypeli. Varsinkin United Offensiveä tuli pelattua paljon sen isojen karttojen ja parin hyvän modin vuoksi.

Civilization IV (2006)
Itelle se Civ2sen mantteliperijä. Kolmonen oli kuiva, tylsä ja ei oikeastaa napannut yhtään. Tämä toi kunnolla jotain uutta ja silti se vanha Civ oli siellä taustalla mukana. Valitettavan lyhyet kampanjat hitaimmallakin vauhdilla. Hyvä jos kymmentätuntia uhrautu jättimaailman valtaamiseen marathonilla. Kuitenkin tähän palaan jos Civiä haluan jatkossa pelata. Kakkonen on nii loppuunkaluttu.

Commandos 2 (2001) / Desperados (2001)
Tämän strategiatyylin parhaimmistoa ja myös viimeisimpiä joita tähän tyyliin ilmesty. Jatkossa pelityyli on vaihtunut kolmiulotteiseksi eikä ole enää oikeastaa itelle iskenyt sen jälkee yhtään. Commandos 2 oli pelillisesti ylivoimainen, Desperados taas tarinaltaan ja puitteiltaan parhaimpia länkkäripelejä ikinä. Molemmat joskin turhan helppoja.

Company of Heroes (2006)
Teki mieli lisätä Top10 listaan. Tästä on oikeastaa vaikea sanoa mikä tästä teki hyvän, ehkä se että tämä poikkesi kaikista strategioista mitä olin tähän asti pelannut. Toiminta oli kirjaimellisesti räjähtävää, kyse ei ollut yhen tankin ohjaamisesta kuten Soldierssisa tai Commandosissa ja yksiköiden tekoäly oli yllättävän hyvä. Ts. siitä huolimatta että yhden lohkon jätti seuraamatta, pysty olemaan aika varma että se oma KK siellä piti pintansa ellei sinne löytynyt tarkka-ampujaa. Moninpelinä yhtiä parhaimpia nettiRTSsiä mitä oon pelannut. Joskin ko. peli kärsi ihan järkyttävistä tasapaino-ongelmista mikä oli vähän harmi.

Crysis (2007)
Paljon parjattu grafiikkademo? Omasta mielestä Crysiksen pääpointti siinä kaikessa graafisessakaunedessaan oli lopulta se hauska pelattavuus. Nanopuku ja avara ympäristö teki sen mitä yksikään räiskintä ei oo tehny sitte Max Paynen. Halusin kokeilla monia tilanteita yhä uudestaan ja uudestaan ja testata miten tästä tilanteesta selviäisi esim. käyttämällä pelkkää nopeutta. Sulava hudi ja saumaton liike takasi sen että tässä oli semmonen räiskintä mitä oon toivonut monen muun hittipelin olevan. Tuntee olevansa tosiaan hieman ylitehokas erikoissotilas eikä pelkkä rivijannu jolla on erilainen pyssy kuin muilla. HL2, Fear yms. muut räiskinnät sais ottaa oppia siitä miten ammuskelu toteutetaan.

Diablo 2: Lord of Destruction (2000)
Mitäpä tästä. Diablo ykkösen loistava jatko-osa. LoDin kanssa vielä parempi. Tavaran ja expin jahtaamistahan tämä pitkälti on ja niille jotka siitä ei tykkää ei myöskään tämä peli sovellu. Ymmärrän kyllä jos ei kiinnosta, mutta itteä tämä jaksaa viihdyttää aika ajoin edelleen. Mm. moninpelinä on ihan rattosaa. Vähän kilpailua tässä pelityylissä tosin.

Dragon Age: Origins (2009)
Biowaren paluu miekka ja kilpiropeihin on sekä onnistunut että epäonnistunut yritys. Toisaalta ympäristö, miljöö ja maailma on hyvin rakennettu ja loreen on jaksettu panostaa äärettömästi. Se onkin se syy miksi tätä peliä pelaa. Pelillisesti annan pisteet hyvästä yrityksestä soveltaa mmorppien ryhmätyyliä yksinpeliin, joskin jossain määrin epäonnistunut. Vaikeustasosta plussaa, kotorit ja Mass Effectit ollu tähän mennessä turhan läpijuoksua.


Earth 2150 (2000)
Myönnetään: paljoa en ole tätä pelannut. Ei johdu siitä ettäkö peli olisi ollut huono, vaan siitä että se oli vaikea. Yleensä rahat loppu ensimmäisten kenttien jälkeen ja sen jälkeen peli päättykin siihen. Mielenkiintonen tapa yhdistää strategiapelien kenttiä yhdeksi kampanjaksi sen sijaan että pelaajalle työnnettäis c&c tyyliin uus kenttä riippumatta siitä miten edellisesä kävi. Mahdollisuus tekniikan kehittämiseen ja ajoneuvojen rajattomaan muokkaukseen on myös yks asia mitä haluais nähä jossain uudessa RTS pelissä.

GTA: Vice City (2004)
Paras GTA ilmestyessään. Tuli pelattua niin konsolilla kuin PCllä. Vaikka San Andreas on näin jälkikäteen ajatellen se paras GTA, niin Vice oli itelle se eka 3D gta josta oli haaveiltu pikkupojasta lähtien sitä ensimmäistä GTAta pelatessa. "vähän olis siistii jos olis niiku 3D" ja sitähän se oli. Vähän niinku loputon karkkirasia olis syntynyt.

Half Life 2 (2004)
Kenttäsuunnittelu. En paljoa muuten Hl2sesta perusta, mutta kenttäsuunnittelu on se mikä saa mut palaamaan tähän peliin. Se oli myös se ykkösen jippo, joskin tällä kertaa mentiin ehkä vähän realistisempaan suuntaan(ei ole enää jättimäisen kuilun päällä roikkuvia laatikoita ;D)

IL2 Sturmovik (2001)
Ainoa lentosimulaattori jota olen jaksanut pelata. Joskin useimmat asetuksista helpoimmalla, mutta pelkkä vaurionmallinnus sai jymähtämään tähän sen parinsadan tehtävän ajaksi.

Jedi Knight Jedi Outcast (2002)
Toinen pikkupojan märkä päiväuni toteutu tämän kohalla ku pääsi vihdoin riehumaa valosapelilla. Kenttäsuunnittelu joskin hyvin yksitoikkoista ja juoni vähän höttöä, mutta yhtäkaikki. Academyssä miekkailu oli mukavampaa, mutta peli oli muuten tyhjänpäiväsempi ja heikompi ilmestys.

Mass Effect (2008)
Yritys luoda omaa skifiä onnistui ehkä jopa paremmin kuin Dragon agen fantasiamaailman luominen. Pelillisesti vähän itseääntoistava mutta pelimaailma upotti tosiaan syövereihin. Jatko-osia odotellessa.

Max Payne (2001)
Tämäkin olisi pitänyt saada top10 listalle, mutta kun ei mahtunut niin ei mahtunut. Loistavaa toimintaa ja bullet time. Suurinosa aseista oli mukavan munakkaita. Peli jonka eri taisteluita tuli rassattua ees takas ihan vain huvin vuoksi. Halus nähä kuinka ruumiit reagoi aseisiin. Edelleen parhaiten toteutettuja bullet timejä. Tän jälkeenhä niitä on tullut tuhat ja sata.

Red Alert 2 (2000)
Kepeää C&C RTSsää. Ei erityistä syytä miksi tämä täällä on, mutta ehkäpä tämä on paras tämän lajin edustaja ko. vuosikymmeneltä.


Red Orchestra: Ostfront 41-45 (2006)
Loistava yritys tehdä sekä realistista että saumatonta sotaräiskintää. Tällaisia pelejä saisi tulla enemmän ja tätä aikanaan aina toivon Call of Duty sarjalta. Valitettavasi CoD sarja ei mennyt haluamaani suuntaan ja tyhjiötä tuli täyttämään RO:O. Enemmänkin olisi ko. peliä tullut varmasti pelattua mutta pienet optimointiongelmat(5min latausajat) aiheutti reinstallin jälkee itellä sen että peliin en juuri ole koskenut. Loppupeleissä varmaan pelasin tätä kuitenkin paljon enemmän kuin CoDia aikanaan, ja se on aika paljon se. Tässä ehkä mielenkiintosinta, että en tätä oikeastaa pelannut muuta kuin yksin ja silti se jakso kiinnostaa. Tosin olin tässä ihan pirun hyväkin, niitä viimeisiä pelejä joissa oon ollut listakäressä 9/10 rundeista. Pulttilukkokiväärillä tietenkin.

Serious Sam (2001)
Päätön karjuva itsemurha mies ja Ugh-Zan III. Paljon puhtaampaa ja kirjaimellisesti päättömämpää räiskintää saa hakea. Huikempia räiskintöjä ikinä kiitos muutaman mahtavan areenan. Joka puolelle spawnaavia erilaisia mörköjä ja maailman suurin ase. Tässä pelissä kaikki oli suurta ja massiivista, myös yksi pelimaailman suurimmista vihollisista, 100 metrinen Ugh-Zan III, myös tämä jantteri käytännössä ilmestyy tyhjästä =D

Wolfenstein Enemy Territory (2003)
Ensimmäisiä moninpelejä joita pelasin kotona. Tästä alkoi se koukutus pitkään nettipelaamiseen kiitos niiden 6/6 kenttien joita oli pakko pelata alusta loppuun että sai kaikki expat ja skillit.

Pistit muuten helevetin pahan.. Näin ulkomuistista;

1. Kingdom Hearts 1

Ehdottomasti. Joskus julkaisun aikoihin taisin tuon saada ja napsahti niin kovaa paikoilleen ettei mitään rajaa. JRPG:itä ei KH:ta ennen tullut pelattua ollenkaan, mitä nyt joskus pienenä kokeilin FF IX:ää liiemmin siitä mitään tajuamatta. Eli ensimmäinen näin tarinavetoinen peli, ja kaikki vaan loksahtivat paikoilleen.

2. Kingdom Hearts 2

No.. Jatko-osa. Mitäpä tähän voi sanoa. Muistan vieläkin sen ekan kaksi viikkoa kun pelin sain: päivärytmi oli oikeastaan aamulla herätys, kouluun, koulusta kolmeksi kotiin, vähintään 6 tuntia KH2:hta ja nukkumaan. Rinse and repeat kertaa n.

3. Persona 4

Näitä Japsiropevalintoja nyt on vaikea perustella muuten kuin sanomalla, että tarina, hahmot ynnä muut rokkas järkyttävän paljon. Yksinkertaisesti rakastan kaiken maailman mysteereitä ynnä muita J-ropeissa ja romanssit lisää koukuttavuutta vaikka kuinka, ja molempia tässä oli yllin kyllin. Kerran vasta läpipelattuna, mutta peli jäi kyllä niin hyvin muistoihin ettei mitään rajaa.

4. Battlefield Modern Combat (tms, PS2-peli)

Ihka ensimmäinen nettipeli, ja olihan se jumalallinen tunne päästä moista pelaamaan vuosien modeemilla kituuttamisen jälkeen. Muistaakseni muutenkin kaikin puolin hyvä peli.

5. Final Fantasy XII

Eka pelaamani ns. kunnon J-rope, vaikka taistelusysteemi erosikin suuresti normista. Tarina näin tänä päivänä katsoessa oli imo karmea, mutta FF XII oli peli joka veti mut ehdottomasti lempigenreni, (J)RPG:iden maailmaan.

6. Counter-Strike Source

Ensimmäinen PC-nettipeli ja varmaan ensimmäisiä kunnon PC-pelejä muutenkin, veti yksinkertaisella toimivuudellaan mukaansa silloin vuosia sitten. Tähän päivään mennessä tullut pelattua varmaan tuhansia tunteja eikä loppua näy, vähän väliä tulee pelattua uudestaan ja uudestaan.

7. GTA III

Ensimmäinen PS2-peli, ostin täpinöissäni viikkoja ennen kuin minulla koko konsolia edes oli. Äiti luuli rallipeliksi, mutta kyllä nauru lakkasi kun oma, vielä pieni poika lahtasi kanssakulkijoita kadulla sadistinen hymy kasvoillaan PS1:n jälkeen ennennäkemättömän realistisilla grafiikoilla. GTA III viimeistään käännytti mut lopullisesti pelien maailmaan.

8. Final Fantasy X
9. Persona 3
10. Final Fantasy IX
11. Mass Effect
12. Ratchet & Clank 3
13. Ratchet & Clank ACiT
14. Team Buddies
15. Crash team racing
16. Crash Bash
17. Hogs of War

Todennäköisesti tätä listausta saisi muutella viikkotolkulla päivittäin, eikä sitä silti saisi täydelliseksi, mutta näin ensimmäisillä ajatuksilla menisi se näin. Suurin osa peleistä on selvästi oman pelaamisen alkuajoilta Mass Effectiä ja Persona-sarjaa lukuunottamatta, koska nykyään kriteerini ovat selvästi korkeammat. Tosin se omalla tavallaan painottaa sitä, kuinka kovia pelejä ME ja Personat ovat =P

1. Saints Row 2 (PS3)

Tästä vain ei voi keskustella. Hulvattoman hauska paketti, josta ei tekeminen lopu tekemälläkään, aina löytyy jotain, mitä kokeilla. Tästä on vaikea vetää paremmaksi, kun tehtävätkin ovat juuri sopivan eeppisiä kokemuksia.

2. Grand Theft Auto: Vice City (PS2)

Nyt täytyy yhtyä ketjun aloittajaan. Tunnelma on niin sietämättömän hyvä, ettei yksikään PS3-peli ole pystynyt samaan - eikä tulekaan pystymään. Hype oli myös aika korkeaa silloin vuosia sitten, olihan tämä ensimmäinen GTA-pelini ja ylipäätään ensimmäinen vapaata liikkumista sisältävä rällästely. Vieläkin hyvät muistot säilyvät, vaikkei tästä saa enää niin paljon irti kuin ennen vanhaan.

3. Resident Evil 5 (PS3)

Edelleen, ei pelottava, mutta kun niin saakelin kova... Co-op on hyvä idea, ja pituus on mukavan suuri - eipähän toiminta ihan heti kesken lopu. Kohtalaisen bugitonkin, mitä nyt olen pelannut. Ja Mercenaries on kaiken huippu, kuin piste i:n päälle pääpelin suorittamisen jälkeen. Sitä jaksaa tahkota päivästä toiseen, aamusta iltaan, eikä meinaan kyllästy.

4. Resident Evil 4 (PS2)

Tämäkään ei ole niin erityisen pelottava, mutta silti pelottavampi kuin vitonen, koska tässä liikutaan lähes koko ajan yksin (ainoastaan kertaalleen on vihollisiakin rynkyttävä kaveri mukana) ja vihut ovat selvästi karmaisevimpia, koska siinä missä vitosessa nähtiin vain jotain epämääräisiä lonkero-olioita, tässä onkin regeneraattoreita, jotka ovat suoranaisen hirveä kokemus ilman Infrared Scopea... Mutta kuitenkin, ehkä ainoa, mikä tekee tästä huonomman kuin vitonen, on nimenomaan se co-opin puute ja Mercenariesin suppea tarjonta jatko-osaansa nähden. Eihän tästä pitäisi alkaa valittamaan, kun onhan kyseessä PS2, mutta minäpä teen näin pitääkseni arvostelua todenperäisenä.

5. Crash Bash (PS1)

Nyt sitä sitten tehtiin temppu. Viimeinen PS1:n Crash ennen kuin saaga siirtyi uudelle konsolille - mutta sehän oli tajunnan räjäyttävän loistava! Ja hauska myös, varsinkin kaksinpelillä. Tarina oli paikoitellen ärsyttävänkin vaikea, mutta samalla addiktoiva. Parhaiten mieleen jääneitä kenttiä olivat laatikonheittelyt ja pallottelut (useimmat ei niistä tykkää, mutta minä kyllä). Mitäs voisikaan lisäillä?

6. Uncharted 2: Among Thieves (PS3)

"Vasta" kuudes sija, kun edellämainitut ovat liiankin kovaa kamaa, mutta hyvä tämäkin. Ykkösosasta mentiin aika lailla vain parempaan suuntaan - aseita tuli lisää, pituutta tuli pari kappaletta enemmän, aarteita on sen myötä myöskin enemmän ja juoni tuntuu kiinnostavammalta, kun välivideoita näkyy useammin... Aika suuri osa ajasta vietetään kaverin kanssa, mikä on mielestäni ihan hyvä juttu. Puzzlet vaan ovat ärsyttäviä ^_^

7. LittleBigPlanet (PS3)

LBP on viime vuoden parhaita pelejä, kiitos monipuolisen kenttätarjontansa. Ainoastaan vanhat Crashit nousevat tasohyppelypelien listassa tämän yläpuolelle, mutta nepäs eivät ole tältä vuosikymmeneltä, joten antaa olla... Kenttiähän voi itse luoda ja julkaista, mutta se nyt ei minua liikuta, kun en osaa. Tämä aika lailla vaatii nettiyhteyden, koska yhteisön kanssa ollaan erittäin paljon tekemisissä tätä pelattaessa. Suurimmillaan kenttiä vetämässä voi olla neljäkin pelaajaa, ja osa palkintokuplista vaatiikin tätä. Valitettavasti peli on myös suunnattoman ärsyttävä, koska joskus eivät vain taidot riitä. Siksi tämä viides sija nyt sitten...

8. Ratchet & Clank 3: Up Your Arsenal (PS2)

Hélvetin mahtava peli, kertakaikkisesti. Pituus on sitä tyypillistä Ratchet-kamaa, eli vähän alle parisenkymmentä planeettaa / kuuta käydään läpi, eli siitä ei ole valittamista. Matkan varrelta löytyy titaanipultteja, areenahaasteita ja taistelutehtäviä, joista kaikista on etenemiselle hyötyä - mikäs siinä, sivutekemisestä plussaa! Sitten vielä ne aseet, joita parempia ei vielä toistaiseksi ole missään nähty. Joka sorttia löytyy ja (lähes) kaikki ovat mukavan tehokkaita maksimitasollaan - kakkososastakin on aseita saatu mukaan, ja sattumoisin kyseessä sattuu olemaan kyseisen pelin parhaimmistoa. Ei voi muuta sanoa kuin HUH HUH!

9. Grand Theft Auto: San Andreas (PS2)

Aah, tuo uskomattoman suuri peli, josta riitti, ja riittääkin iloa vuosien ajaksi. Todellakin, San Andreas on täynnä tekemistä, ja pelialueen kokokin on jo uskomattoman laaja. Kaiken lisäksi se on monipuolinen sisältäen kolme kaupunkia, noin kymmenkunta pikkukylää ja väliin metsää, maatiloja ja aavikkoa. Tarinan pituus on ~100 tehtävää, ja sivutehtävien määrä on reilusti suurempi kuin muissa GTA-peleissä - etenkin, kun kerättäviä esineitä on neljää erilaista, ja stuntit päälle! Tämä on toinen peli, jolle ei voi kyllä sanoa kuin sen HUH HUH! ^^

10. Canis Canem Edit (PS2)

Ansaitsisi halutessaan paikkansa kärkikolmikostakin, mutta järjestely ei ole koskaan helppoa näin suuren pelimäärän kohdalla. Canis Canem Edit, "tuttavallisemmin" Bully, on koulukiusaajapeli, jonka pienen pieni pelialue on onnistuttu täyttämään hurjalla määrällä tekemistä - lähes yhtä paljon kuin edellämainitussa San Andreaksessa. Peli on jo tyylinsäkin takia erittäin kiinnostava, ja kaikenlainen rällästelykin on sallittua - kunhan viranomaiset eivät näe! Niin uniikki peli, että sille toivoisi piakkoin jatko-osaakin.

Kunniamainintojen lista:

Ratchet & Clank 2, loistavasta kenttäsuunnittelusta ja yleisotteesta.
Ratchet & Clank: Future 1&2, molemmat loistavia teoksia ja vievät sarjaa hyvin eteenpäin.
Grand Theft Auto IV moninpelikokemuksien ansiosta.
Grand Theft Auto: Vice City Stories julmetusta tekemisen määrästä.
Uncharted: Drake's Fortune jo alkutunnelman ansiosta, kun ekaa kertaa pelasin.
Jak 3 GTA:n ja Ratchetien sekoituksena lyömätön.
Metal Gear Solid 3 lähes kaikkien ominaisuuksien, joita tässä ei edes kerkiä listaamaan, myötä.

Pelit eivät ole juurikaan missään parhausjärjestyksessä.

1. Red Orchestra: Ostfront 41-45 (PC)

Pari vuotta tähän mennessä aktiivisesti pelanneena voin sanoa, että mahtava peli. Mieleen on jäänyt monet tilanteet mitä klaanin kanssa on tullut pelattua tätä. Realismin ystävä kun olen, niin tämä sopii minulle täydellisesti. Red Orchestra häikäisee ennen kaikkea sillä miten se käsittelee periaatteessa tuttuja peliaineksia, ja saa ne tuntumaan tyystin uusilta. Aseet ovat aivan upeita, realistisesti mallinnettu, samoin tankit. Ostfront on todellakin elämys, yhtään liioittelematta.



2. Battlefield 2 + modit (PC)

Battlefield 2 oli pari vuotta aikaisemmin paras peli mitä olin pelannut. Silloin oli todella hyvä fiilis pelata tätä ja Point of Existence 2 modia. Nykyään pelaan lähes pelkästään modia Project Reality, joka on tuonut aivan mahtavia hetkiä. Muistan monet kerrat Project Realitystä, kun ryhmän kanssa päästiin hiipimään metsissä, vyöryttämään Lähi-idän katuja ja käymään kiivaita tulitaisteluita.


3. Brothers in Arms: Hell's Highway (PC)

Alunperin ajattelin, että HH on taas yksi WWII räiskintäpeli muiden joukossa. Päätinpä silti ostaa pelin ja kuinkas kävikään: Peli tuntui erinomaiselta. Hell's Highwayn erottaa muista sotaräiskintäpeleistä sen todellisinkaltaisiin jalkaväki taktiikoihin suuntautuva pelaaminen, mikä tekeekin pelistä todella hyvän. Peli myös painoittuu erittäin paljon Taistelutoverit- tv-sarjaan. Hell's Highway on visuaalisesti hyvä ja tunnelma mahtava. Ehdottomasti paras yksinpeli toiseen maailmansotaan liittyvä sotapeli.


4. Resistance & Liberation (PC)

Jälleen yksi toiseen maailmansotaan liittyvä peli(itseasiassa modi). Realistinen ja tiimityöpainotteinen pelaaminen johon yhdistetään lähes pakollinen kommunikointi tiimin kanssa saavat minut taas kerran toisen maailmansodan lumoihin.


5. Men of War (PC)

Men of Warin yksinpelissä meni aikaa koko viime kesä. Pitkä yksinpeli ja pelin monipuolisuus, sekä tunnelma tekivät pelistä paremman kuin odotin. MoW on kaikin puolin mainio peli. Paras strategiapeli mitä olen pelannut.


6. ArmA 2 (PC)

Yksinpeli on buginen ja muutenkin vähän hutaistu, mutta se tarjoaa silti mielekkäitä hetkiä ja tehtävät vaativat älliä. Tiimityö ja realismi henkinen moninpeli on parhautta ja ArmA 2 toteuttaa tämän. Oman ryhmän kanssa ryömiminen aamu-usvassa monta kilometriä lähestyen vihollisten vartioimaa leiriä ja lopulta rynnäkkö vihollisten leiriin. ArmA 2 toteuttaa "siellä olemisen" tunteen.

7. Paper Mario 2: The Thousand-Year Door (GC)

Suunilleen kaikki pelit, mitä olen pitänyt parhaimpina ovat olleet sotapelejä, mutta tämäpä ei. Joskus vuonna 2004, tuli tämäkin ostettua ja aktiivisesti pelasin melkeempä pari vuotta. Tuohon aikaan pelasin aika paljon tasohyppelyitä, etenkin Mariota. Kaikkia maailmoja oli aina mukava ratkoa läpi, pelattavaa piisasi ja piisaisi vielä nytkin. Mahtavia muistoja tästäkin pelistä.


8. Operation Flashpoint: Cold War Crisis (PC)

Yksi parhaimpia yksinpeli kokemuksia, vaikka kokonaan läpi en edes ole ehtinyt peliä pelata. Legendaarisen OFP:n ostin vasta vuonna 2008, kun realistiset pelit alkoivat vasta todella kiinnostamaan minua. Operation Flashpointin tuoma tunnelma taistelukentälle on ollut lähestulkoon paras tunnelma, mitä sotapelissä voi olla.


9. Call of Duty Modern Warfare (PC)

Heti ensimmäisenä päivänä kun Modern Warfare tuli suomeen, kävin kahmaisemassa sen kaupan hyllyltä. Yksinpeli oli saman tyylistä pelattavaa kuin edelliset Call of Dutyt, paitsi erikoisefektejä oli paljon enemmän ja grafiikat olivat tietenkin mahtavat. Moninpeliin keskityin eniten ja se oli melko erilainen kokemus kuin edelliset sarjan pelien moninpelit. Killstreakit, perkit ja levelit paransivat pelattavuutta ja MW:n moninpeli addiktoi minut pitkäksi aikaa.


Call of Duty (PC)

Call of Duty oli loistava elämys silloin kun sotapelit alkoivat vasta yleistymään. Yksinpelin tuomaa tunnelmaa en ollut ennen nähnyt ja pidin CoDia ykköspelinä pitkäänkin, mikä se melkeen vieläkin on. Moninpeliä tuli pelattua todella pitkään. Luulenpa, että Call of Duty on ollut melkeinpä kaikista pelatuin pelini.



Muita ikimuistoisia pelejä, joita tuli hakattua todella paljon pienempänä poikana, mutta kyllä niitä tänä päivänäkin tulee välillä pelattua:

Super Mario: Sunshine (GC), Super Mario Advance 3: Yoshi's Island (GB), Medal of Honor: Frontline (GC), Alien Hominid (PS2), Battlefield: 1942 + modit (PC), Battlefield Vietnam (PC), Counter-Strike: Source (PC), ArmA (PC)


Todella hyvä aihe on saatu aikaan, kiitos siitä.

1. Gran Turismo -pelisarja

Näinkin mahtava kokonaisuus ei jätä kylmäksi, kuin Gran Turismo. Pelintekijät ovat olleet aina kaikkia hieman edellä grafiikoissa, sekä muissa suhteutuksissa! Vuosikymmenen suurin!

2. CoD: Modern Warfare -sarja

Se jos toinen maailmansota alkoi olla kuivaa toistoa, niin Infinity Ward päätti pelastaa ihmiset, ja iskeä pöytään nämä kaksi tekelettä. Mukaan vievä "lyhyehkö" campaign tuo hyvän ensimaun peliin, jonka jälkeen voit nauttia parhaasta onlinemättäilystä, erilaisine lisukkeineen

3. GTA -pelisarja

Kolmosesta neloseen. Niin. GTA:lla olisi muuten ollut varmastikkin parempiki sijoitus, mutta ailahtelu peleissä ei vaan oikein miellyttänyt . Jos mietit, että Kolmonen oli hyvä, VS oli myös, SA oli mahtava, kun sai SAMPinkin mukaan, Storiesit sitten ottivat taaksepäin askeleen, mutta IV:llä mentiin jonkin verran eteenpäin.

4. EA:n NHL -pelisarja

NHL -pelisarja on aina ollut "keräilykohde". Joka vuosi se NHL on tullut hyllyyn hankittua. Harmia toi vain CG:n 06-09, mutta onneksi NG puuttui juttuun viimeistään Sonynkin puolella 2008. Muuten NHL on ollut pelkässä kasvukäyrässä.

5. Max Payne -pelisarja

En tiedä, miksi tämä on viides, vaikka onkin elävä legenda. Suomalaisten taideteos hyvine juoneineen, ja erilaisuuksineen tekivät peleistään shokeeraavia.

Vuosikymmenen peli:

1. Metroid Prime (GC)

Metroid-sarja oli jäänyt meikäläisellä pisimpään koskemattomaksi Nintendon klassikoista. SNES-aikaan olin vielä ihan vähän liian nuori innostuakseni Zeldan ja Metroidin kaltaisista vaikeammista peleistä. Kun sarja sitten kuopattiin Super Metroidin jälkeen yllättävän pitkäksi aikaa jäi Samus Aranin pukuun hyppääminen yllättävän kauas tulevaisuuteen. Ensimmäisen kerran luin Metroid Primesta Super Power (vai oliko se jo Konsolipelaaja silloin?) -lehdestä, jossa niin kuin muussakin pelimediassa pelättiin sitä että jenkit (pelin kehittänyt Retro Studios) ovat muuttaneet sarjan räiskinnäksi.

*****puhetta. Metroid Prime on tunnelmaltaan ja pelattavuudeltaan täysin ainutlaatuinen tekele. Retro Studiosin osaajat loivat ensimmäisen persoonan kontrollit jotka toimivat oikeasti ilman mahdollisuutta sivuttaisaskeliin. Peli oli kaukana siitä räiskinnästä mitä pelättiin. Ympäristön tutkiminen, kielekkeeltä toiselle hyppiminen, morph-pallona liikkuminen ymt. kaikki sujui pienen opettelun jälkeen vaivattomasti, ja kaikki tämä oli ennen kaikkea palkitsevaa.

Tallon IV on upea paikka, pelistä kuten koko Prime-trilogian ulosannista paistaa läpi Retron tyyppien pikkutarkkuus ja intohimo peliympäristöä ja kokonaisuutta kohtaan. Tuntematon planeetta aukeaa pikkuhiljaa ympäristöstä skannattavien tekstien kautta. Ulkoasu, yksinkertaisesti kerrottu ja etenevä tarina ja musiikki luovat hienon tunnelman, joka vieläkin hakee vertaistaan.

Trilogian kaksi muuta peliä ovat myös hienoja kokemuksia, mutta eivät pääse tajunnanräjäyttävyydessä lähellekään ensimmäistä.

Seuraavassa loput huippupelit, eivät missään järjestyksessä:

Perfect Dark (N64)

Perfect Dark lienee minulle se vaikein peli arvioida. Siitä että peli on loistava ei liene epäselvyyttä, mutta kaikista tärkein kysymys onkin se, onko Perfect Dark Goldeneyeta parempi peli. (Millä ei toki tämän topikin kannalta ole mitään merkitystä sillä näistä vain Perfect Dark on ilmestynyt edellisellä vuosikymmenellä). Goldeneye on kuitenkin mun ikäryhmän jätkille SE peli ja näin ollen odotukset olivat valtavat. Ajan kuluessa, Nintendo 64:n suosion hiipuessa ja ilman Bond-lisenssiä Perfect Dark oli tuomittu epäonnistumaan mahdottomassa tehtävässään nousta esi-isänsä ylitse.

Mutta onhan Perfect Dark uskomaton tekele. Palasin tässä joitakin kuukausia sitten pelin pariin vain ihmetelläkseni mitä kaikkea Rare on saanut vanhasta N64:stä irti. Perfect Dark on yksi, ellei jopa kaikkien aikojen eniten aikaansa edellä olleista räiskinnöistä, ainakin konsolipuolella. Kaikilla aseilla on kaksi funktioita ja parhaimmilla nämä ovat todella nokkelia (näyttäkää mulle Laptop gunia parempi ase), grafiikka- ja äänisuunnittelu on todella kunnianhimoista, osa yksinpelitehtävistä on nerokkaita ja se moninpeli. Aivan kaikki on säädettävissä: jokainen kentästä löytyvä ase ja esine, jokainen botti luonteineen, musiikit, hahmojen ulkonäkö, säännöt jne. Lisäksi Rare on heittänyt mukaan haasteita joita voi suorittaa yksin tai kavereiden kanssa. Goldeneye tulee pysymään legendaarisempana moninpelinä, mutta Perfect Dark oli uskomattoman paljon parempi.

Toki on myönnettävä, että Perfect Dark oli monilta osin liian kunnianhimoinen: co-op ja counter-moodi (jossa toinen pelaa vihollisilla yksinpelikampanjaa toista vastaan, nerokasta!) jäivät vähälle peluulle ruudunpäivityksen laskemisen tehdessä pelaamisesta hankalaa, sama ongelma riivasi pelin yksinpelikampanjaa muutenkin. Lisäharmia tuo se, että ne kampanjan viimeiset pirun kämäset scifi-tehtävät jättävät yksinpelikampanjasta huonon maun suuhun.

Vioista huolimatta PD on räiskintäpelien merkkipaalu.

Conker's Bad Fur Day (N64)

Kuten edellä kävi ilmi, Rare teki Nintendo 64:llä asioita joista muut haaveilivat. Loppujen lopuksi Rare myös teki ihan mitä halusi. Conker's Bad Fur Day on näennäisesti aikuisille (eli oikeasti teini-ikäisille jätkille) suunnattu tasohyppely täynnä nokkelia leffaparodioita, väkivaltaa, pikkutuhmaa pornoilua ja yleistä *****huumoria. Ne harvat jotka tätä ovat pelanneet (sensuroitua Xbox-versiota ei lasketa, spedet) muistelevat varmasti rakkaudella pelin absurdin mautonta, mutta herkullista dialogia.

Mutta mikä tärkeintä, itse pelattavuus on taas ensiluokkaa ja sopivan vaihtelevaa. Yksinpelikampanja vie pelaajan mitä järjettömiin paikkoihin ja tilanteisiin naurattaen koko matkan niin, että pelin haluaa pelata heti uudelleen läpi.

Mukaan on myös ängetty loistava moninpeli jonka moodeista erityisesti maihinnousu, pankkiryöstö ja lipunryöstömoodit olivat nerokasta hupia. Oli sitten kädessä moottorisaha, pesismaila, sinko tai konekivääri, kavereiden lahtaaminen ei ole koskaan naurattanut näin paljon.
Ps. Myykää joku minulle tämä peli, ****!

Legend Of Zelda: The Twilight Princess (Wii)

Pitkä arpominen tämän ja Majora’s Maskin väliltä, mutta päädyin nyt sitten tähän. Kyllä nämä sarjan pelit vaan ovat käsittämättömiä taidonnäytteitä kerrasta toiseen. Lukekaa PP:stä löytyvä Pelkosen arvostelu (98 pistettä sadasta), siinä sanotaan kaikki tarpeellinen tästä pelistä.


Super Mario Galaxy (Wii)

Peli joka osoitti pitkästä aikaa kuinka HAUSKAA pelaaminen voi olla. Täysin älytöntä tasoloikkaparhautta ja kerrankin Wii-peli joka käyttää ohjausta juuri oikein, sopivasti muttei liikaa. Sopiva annos nostalgiaa ja uutta, älyttömissä sfääreissä liikkuvaa kenttäsuunnittelua. Aiheutti paluun siihen kun olin reilu 10v ja sain Super Mario 64:n jota piti sitten tahkota pari kuukautta putkeen.

Resident Evil 4 (GC)

Muutti survival horror -sarjan kunnon actioniksi mahtavalla tavalla. Tosin kauhua tässäkin piisaa, kun lataa hiki hatussa haulikkoa moottorisahasekopään rynniessä päälle. Henkeä salpaavaa toimintaa, kuin parhaista action-leffoista napattuja massiivisia tapahtumia, tyylikkäitä paikkoja, hienoja pomoja ja ne grafiikat. Voi hemmetti miten peli saattoikin näyttää noin komealta aikaansa nähden. Oikeastaan tämä peli oli pääsyy siihen, etten jaksanut kuolata uusien konsoleiden perään.
Nyttemmin tätä samaa pelimekaaniikkaa on kopioitu muissakin peleissä, mutta itseäni ne eivät ole enää kiinnostaneet.

Paper Mario: The Thousand-Year Door (GC)

AINOA rpg-elementtejä sisältävä peli, josta olen tosissani nauttinut. Valtavan hieno seikkailu, ja kuten Yahtzeekin jossain episodissa mainitsi, Paper Mariot sisältävät yllättävän anarkistista huumoria ja meininkiä siihen nähden, että kyseessä on kuitenkin Mario-peli. Ei kait siinä muuta, loistava tarina kantaa jo pitkälle ja kun muutkin pelin osapuolet ovat hiottuja ulkoasua myöten niin mikäs siinä, erinomaisen viihdyttävä paketti.

Super Smash Bros Melee (GC)

Hulvaton mäiskintäpeli, jota on tullut tahkottua valtavat määrät. Suuri hahmovalikoima, loistavat kentät, valtava määrä esineitä ja juuri sopivan tiukka pelattavuus tekevät tästä mahtavaa nelinpeliviihdettä jonka parissa pari tuntia vierähtää helposti. Wiille tullut jatko-osa tarjosi kaikkea vähän lisää muttei aiheuttanut lähellekään samanlaista addiktiota.

Tony Hawk's Pro Skater 2 (PC/PS2)

Ensimmäistä Tony Hawkia tuli hakattua kaverin pleikkarilla järjettömät määrät ja kakkososaa odotettiinkin innolla. Ja odotus palkittiin. Kakkososa oli ratkaisevasti muuta kuin vain "lisää kaikkea";, tämä oli se peli jonka kohdalla sarja lähti kunnolla nousuun. Mahdollisuus kombottaa manualin avulla muutti pelimekaniikkaa ratkaisevasti ja valtava määrä lisäyksiä sai ensimmäisen osan näyttämään pelkältä demolta. Jonkun aikaa peliä kaverilla tahkottuani hankin PC-version jota tuli pelattua ihan liikaa, taisin läpäistä pelin 100% kaikilla hahmoilla.

Ainiin ja soundtrack oli KOVA.

Jaettu 10. sija:
Bioshock (PS3) - tarina ja tunnelma, mahtavaa
Metal Gear Solid: Twin Snakes (GC) - Solidien ekassa osassa hommat eivät olleet vielä levinneet niin absurdin pahasti käsiin ja ne pelisarjan hienot asiat (nokkeluus, teatraalisuus, tunnelma) ovat jo läsnä, Gamecube-version tehdessä pelistä myös komeamman ja pelattavamman
Assassin's Creed II (PS3) - Uskomaton pelimaailma auttaa unohtamaan kaikki pikkuviat, salaliittoteoreetikot ja historianörtit diggaavat

Lainaus:03.01.2010 Execta kirjoitti:

Lisäksi oon ottanut huomioon ajan, jolloin peli on julkaistu ja oon sitä pelannut. Eihän joku vanhempi GTA nykyään niin kovaa iskisikään, mutta siihen aikaan se oli jotain huippua.

En halua mitenkään riidellä, kunhan ihmettelen, mutta ihan oikeastiko Skate 2 iski paljon kovempaa kuin ensimmäinen, kaikilla tavoin uudet kontrollit esitellyt eka Skate? Jos mun pitäis nimetä jompikumpi noista vuosikymmenen pelit listaan niin se ois kyllä helposti eka, mutta tosiaan, makuasioitahan nämä. Ja tämä on ihan eri asia kuin Tony Hawkit

E: kts s3

Olen missannut todella paljon hyviä tekeleitä koska hyppäsin ps1:stä suoraan 360:een ja jäi ne kaikkien aikojen suosituimman konsolin pelit koluamatta. Hommaa on myös rajoittanut hieman huono tietokone, enkä ole päässyt sen takia tutustumaan useisiin räiskintä- ja strategiapeleihin.

Call of Duty 2
Se ehdottomasti paras CoD-sarjan osa, joka esittää ne kaikki toisen maailmansodan tärkeimmät tapahtumat todella elokuvamaisella tavalla. Moninpeli on myös huomattavasti mukavempi ja realistisempi ilman class-systeemiä.

Kameo: Elements of Power
Koska tämä julkaistuun xbox 360:n julkaisun yhteydessä, se ei saanut läheskään kaikkea ansaitsemaansa huomiota. Kyseessähän on paras seikkailupeli mitä tuolle alustalle löytyy ja taatusti yksi kauneimpia pelejä mitä on koskaan tehty.

Guild Wars-pelisarja
Jo yli 3000h pelattu. Välillä aina kyllästyin ja lopetin, koska kaikki kiinnostava oli jo tehty. Palasin kuitenkin joka kerta takaisin, koska en saanut tarpeekseni kauniista maailmasta, loresta sekä toteutuksesta joka saa tiimityöskentelyn loistamaan. PvP on event matseja sekä random- ja codex arenaa lukuun ottamatta vähän liian hardcore meininkiä omaan makuuni. Joskus kyllä pidin GvG:sta, mutta siihenkin meni kiinnostus, koska kaikki pelaavat vain rankin takia ja voittaakseen (lue: virtuaalipippelin kasvattamiseksi).

The Elder Scrolls: Oblivion
Tuskin olen upottanut yhteenkään toiseen roolipeliin yhtä paljon aikaa. Sain kaikki questit tehtyä 300h:ssa ja vielä yksi 100h meni kun tutkin jokaisen paikan mitä mapilta löytyy sekä luin kaikki kirjat. Lienee turha sen enempää perustella miksi juuri tämä peli kuuluu vuosikymmenen parhaimpiin.

GTA: San Andreas
Se ainoa GTA-sarjan kolmiulotteinen osa joka tekee kaiken oikealla tavalla. Monipuoliset tehtävät, hyvä tarina ja valtava vapaudentunne. IV ei pääse läheskään samalle tasolle.

Fable
Onnistuu kiehtomaan kauniilla maailmallaan, musiikillaan sekä tarinallaan. 2 osan taistelusysteemi on kuraa, tarina ontto ja lyhyt, eikä se jaksa koskaan tempaista mukaansa.

Halo 2 ja 3
Loistava äänimaailma, hyvä tarina, kaunis grafiikka, elävän oloiset viholliset, näyttävät cutscenet, kiinnostava ja hyvin tasapainoitettu moninpelit. Tarvitseeko enempää edes sanoa.

Kaikki Biowaren pelit
Sonic: The Dark Brotherhoodia lukuun ottamatta.
Perustellakin toki voisin, mutta tekstiä tulisi niin paljon ettei kukaan jaksaisi sitä lukea.


Lisäilen sitä mukaa kun jaksan.

Olin kirjoittamassa ehdottomaksi ykköseksi CTR, mutta huomasin että sehän on edelliseltä vuosituhannelta Eli ykkönen on

1.Crash Bash Viimeinen kunno crash, eli ei voi sanoa että crash sarja, koska muuten on tultu kyllä alaspäin ja vauhdilla. Kahdestaan tätä pienenä veljen kanssa pelailtiin ja piti tämän pelin takia hankkia se lisäohjain "portti"kin että sai kavereiden kanssa pelata.

2. CoD sarja kokonaisuudessan paitsi WaWin olisi imo saanut jättää pois. Erittäin sujuvaa fps:ää hyvällä moninpelillä (uudemmat).

3. GTA sarja etenkin IV ja San Andreas erittäin miellyttävää pelaamista ja IV:n netti pelikin on mukavaa. Laaja pelialue ja erilaiset kulkuneuvot ja henkilöt ovat mahtavia!

Vaikea päättää järjestystä ja muutenkin sijoja koska hyviä pelejä on julkaistu valtava määrä, mutta heitin nyt jotain

Lainaus:03.01.2010 mutanttiii kirjoitti:
1. counter-strike
2. wow
3. pasi anssi

cs ja pasianssi on 1990 luvun pelejä

Oma top 9::

1. Battlefield 1942 + RtR
2. Operation Flashpoint: Cold War Crisis
3. Red Alert 2
4. Medal of Honor: Allied Assault
5. Half-Life 2
6. Ghost Recon
7. Max Payne
8. Mafia
9. Grand Theft Auto III
10. Project I'm Going In


2000-luvun alkupuolella tuli vielä hyviä pelejä, sitten lössähti.

Teenpä tähän sitten oman listani ajan kuluksi. Jokaista peliä on mietitty tarkkaan ja melkein muutama kyynelkin vieritetty nostalgian vaikutuksesta. Luin myös tämän monta kertaa läpi ja tein viime hetken lisäyksiä joita vielä mielen syvimmistä syövereistä löysin. Ja tätä kahdeksan kärki on FFX:ää lukuun ottamatta tehty samalla tyylillä kun FBI kymmenen etsityimmän lista. Ne eivät ole paremmuusjärjestyksessä koska en pysty niitä siihen laittamaan. Ja jos verrataan räiskintäpeliä ja tasohyppelyä se on sama kuin vertaisi autolla ajoa ja kalastusta

1. Final Fantasy X
Ehdottomasti uuden konsolin paras FF. Seiska versio olisi ehdoton kärki, mutta ei ihan saapunu 2000 luvulle. Eli mahtava juoni, mahtavat grafiikat, mukavasti tekemistä ja tunnelma katossa. Välianimaatiot ovat pelihistorian parhaimmistoa. Äänimaailma: musiikki ja efektit ovat todella vailla vertaa. Musiikki on ainutlaatuista ja niin sopivia musiikkeja oikeisiin tilanteisiin en ole missään muussa pelissä tavannut Tästä pelistä olen nauttinut enemmän kuin mistään muusta pelistä ps2 koneistolla ja omaa todella suuren uudelleenpeluuarvon (kauhee sanahirviö) Myös muut FF sarjalaiset ovat todella hyviä. Ainoa miinus mitä löydän koko pelisarjasta (pelattu VII, VIII, IX, X, X-2, XII) on uuden FFXII taistelusysteemi.

2. Ratchet and Clank
Tästä aivan koko sarja. Todella mukavaa ja hauskaa tasohyppely räiskintää. Mitä ihmeellisimpiä vempaimia, todella hienosti kirjoitetut vuoropuhelut ja se älytön huumori. Pelistä on tullut nautittua todella paljon.

3. Sims2
Elämäsimulaattori vailla vertaa. On tullut pelattua todella paljon. Luo elämäsi ja ohjaa se juuri sinne minne haluat. Sopivasti haastetta löytyy myös ja aina saa nauraa huvittavan nimisille laitteille. Ainoa miinus on, että peli on aivan jumalatonta rahastusta lisäosineen, jotka sisältävät yhden uuden toiminnon ja muutaman sohvan.

4. World of Warcraft
Voiko 11 miljoonaa ihmistä olla väärässä? No ei voi. Todella addiktoiva peli jossa on tekemistä vaikka muille jakaa. Hienosti työstetyt lisäosat tuntuvat siltä, että niiden parissa on tehty töitä. Ja minun kohdalla todella nopeaa ja toimivaa "asiakaspalvelua". Eli jos tulee ongelma niin ei yleensä kahtaa päivää kauempaa mene. Laaja maailma, omalaatuiset, mutta hienot grafiikat, paljon aseita, skillejä ja muuta tekemistä. Paras MMORPG peli kautta aikojen joka varmasti jatkaa suosiotaan vielä pitkään. Itse olen todella sosiaalisuutta kaipaava tyyppi ja tästä pelistä sitä löytyy. Mukavassa porukassa jo pelkästään illalla kävely pitkin pelin hienoja maita on todella mukavaa ja tunnelma on katossa. Vaikka peli onkin melko kallis pelattava en kadu yhtään senttiä jota olen peliin käyttänyt

5. Crash Bandicoot
Mahtava pelisarja. Ehdottomasti tasohyppelyiden parhaimmistoa. Ja niin järjetön idea kun hypi millälie näädällä ja kerää omenoita ja hakkaa samalla muutama pahis mitä erilaisimmissa kentissä

6. Sly
Koko Sly-pelisarja on aivan mahtava joka sopii myös pienemmille. Peli on kyllä helppo. Hankalat kohdat voi melkein laskea vasemman käden peukalolla. Mutta juoni hienoa, sarjakuvamainen grafiikka aivan loistavaa ja huumori on todella hienoa. Tästä pelistä nauttii todella paljon

7. Burnout Paradise
Vauhtia, autoja, nitroa, kumin katkua ja kolisevaa rautaa. Ehdoton autopelin aatelia. Grafiikka on hienoa. Autot ovat mukavia ja tässä pelissä on muutama erilainen pelimoodikin ettei aina sitä samaa rallia kaupunkia ympäri. Moninpeli plussaa ja ensimmäinen peli jossa näen, että moottoripyörälijä vaihtaa vaihdetta. Todella mukava peli

8. GTA: Vice City
GTA. Pelisarja joka on jokaisen tiedossa. Käsittämättömä hyvä juoni ja paljon puuhaseltavaa. Ja tunnelma on tässä versiossa GTA sarjan parhain. Tropiikkia, palmuja, rantoja, autoja, naisia...täydellinen loma. Kavereiden kanssa pelattu todella paljon ja aina sattuu mitä oudoimpia kommelluksia ja löytää uusia asioita. Ja musiikki. Missään pelissä ei ikinä ole ollut näin hyvää musiikkivalikoimaa. Ja peliä tulee pelattua yhä uudelleen ja udeelleen


Siinä nyt tuollainen lista. Lähinnä nyt lisäsin tuohon ne jotka ovat päälimmäisinä jääneet mieleen Rehellisesti kun on mahdollisuus tehdä lista monen vuoden peleistä niin ei sellaista voi tehdä. Tai en jaksa. Lista olisi muuten neljän sivun mittainen. Paljon pelejä siis on mahtunut tälle vuosikymmenelle ja monia jotka jäävät elämään vielä pitkäksi aikaa. Niin ja nyt tuli mieleen vielä, että mainitaan myös Tomb Raiderit. Todella mahtavia pelejä tunnelma katossa. Eli tässä tälläinen ja errrrrritäin suuri kiitos sille joka idean tästä aiheesta keksi.Tätä viestiä kirjoittelin varmaan 15-30minuuttia jonka aikana sai muistella niitä kohokohtia jotka ovat näitä mahtavia pelejä pelatteassa kokenut. Moni peli jäi listasta pois ja kai muutaman tähän voisi listata jotka ovat vähän uudempaa
- Cod 4
- Prototype
- Spore
- GuildWars
- Lego Starwarsit
- Lego Indiana Jonesit

Pelien listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta lopetan sen tähän

Lainaus:03.01.2010 PenniWiisas kirjoitti:
...

Lainaus:03.01.2010 Execta kirjoitti:
Lisäksi oon ottanut huomioon ajan, jolloin peli on julkaistu ja oon sitä pelannut. Eihän joku vanhempi GTA nykyään niin kovaa iskisikään, mutta siihen aikaan se oli jotain huippua.

En halua mitenkään riidellä, kunhan ihmettelen, mutta ihan oikeastiko Skate 2 iski paljon kovempaa kuin ensimmäinen, kaikilla tavoin uudet kontrollit esitellyt eka Skate? Jos mun pitäis nimetä jompikumpi noista vuosikymmenen pelit listaan niin se ois kyllä helposti eka, mutta tosiaan, makuasioitahan nämä. Ja tämä on ihan eri asia kuin Tony Hawkit :wink:

Ongelmahan on tosiaan siinä, että lista on toteutettu lähinnä päin persettä juuri noiden asioiden takia. Yritin muistella parhaani mukaan miltä tuntui saada peli ja pelata sitä siihen aikaan. Itse asiassa kun nyt miettii, niin kyllä joku Tony Hawk Pro Skater 2, ensimmäinen skeittipelini iski lujempaa kuin mikään nykyajan Skate. Mutta tosiaan Skate. mullisti ohjaamistyylin, ja siksi molemmat on listalla, mutta kakkonen on sen takia ylempänä, että ykköstä pelasin lähinnä demon muodossa ja välillä kaverin luona, enkä sen enempää. Sitten ennen Skate 2:n julkaisua ostin äkkiä halvalla ton ykkös-Skaten - en tiedä miksi -, mutta tuli sitä pelattua yhteensä sellaset reilut 20 tuntia... Kuitenkin kun Skate 2:n sai paljon sulavammalla ruudunpäivityksellä, paremmilla kaatumisfysiikoilla ja muilla uusilla ominaisuuksilla, niin siinäkin oli vielä sitä uutudentunnetta ohjauksessa (kun en sitä ollut aiemmin vielä Skate 1:ssä kunnolla kokenut).

Vähän sekavaa selitystä, mutta pitänee tosiaan edioita tuota ristiriitaista listaa tässä myöhemmin.

Kyllähän esimerkiksi Grand Theft Auto III kuuluisi tuonne Vice Cityn paikalle aika varmasti, jos se olis ollut mun eka GTA (tai no en nyt oo varma meniskö se siltikään Vice Cityn ohi...), mutta kun se ei ollut, enkä edes omista sitä, niin siksi se ei oo listallani. Tiedän että se oli eka 3D-GTA, ja se aloitti sandbox-pelien genren, mutta silti... en omista peliä, niin se ei myöskään mene listalle.

E: Perhana, unohdin omalta listaltani Ghost Reconin. Noh, päivitystä listaan joskus ja lisää perusteluja...

Nämähän on nimenomaan rehellisiä listauksia omista feivoriteistä eikä minkään pelisivuston väkinäisiä listauksia kaikista vuosikymmenen merkkitapauksista. Ts. jos joku peli on jäänyt pelaamatta sinä aikana kun se ilmesty nii ei se ole niin hyvä. Kun taas jos peli oli silloin hyvä muttei enää, on se silti listalla korkealla. Eli enemmänki pelin peluuajalla on merkitystä ku ite ilmestymisvuodella.

Jees ja kuten sanottua tarkoituksesani ei ollut nipottaa niin rankasti (vaikka aina tuo minun tekstini meinaa siltä vaikuttaa, hemmetti), kunhan olin kiinnostunut valinnan taustoista, ja hyvä tarinahan sieltä tulikin. Toisaalta Skate ja sen jatko-osa ilmestyivät niin lähellä toisiaan että jotenkin idioottina en osannut ajatella että joku on hypännyt jossain määrin suoraan kakkososan kohdalla kyytiin, vaikka muissa peleissä osasin tietty ottaa tämän huomioon.
Mielenkiinnolla odottelen muidenkin listoja.

Eivät varsinaisessa parhausjärjestyksessä ensimmäistä listaamaani peliä lukuunottamatta.

1. Final Fantasy X

On ollut nuoresta pojasta lähtien suosikkipelini ja tulee varmaankin aina olemaan. Hyvin tunnelmallisella tarinalla, persoonallisilla ja mielenkiintoisilla hahmoilla sekä loistavalla taistelusysteemillä varustettu roolipelielämys, jossa tekemistä riittää tolkuttoman pitkäksi aikaa. Myös pelin musiikki on paikoittain aivan jumalaista ja ääniefektit sekä grafiikat tuon ajan peliksi ovat täyttä parhautta. Luultavasti vielä vuosienkin päästä tulee tätä peliä pelattua ja muisteltua lämmöllä.

2. Metroid Prime

Vieraan planeetan tutkiminen ei ehkä koskaan ole ollut niin kiehtovaa, tunnelmallista ja nostalgista kuin ihka ensimmäisessä Metroid Prime-pelissä. Vaikka tarina on jätetty sivuseikaksi, Tallon IV-planeetan salaisuuksia tutkii todella mielellään läpi pelin. Musiikki on myös todella loistavaa, vaikka onkin joiltakin osin kopioitu Super Metroid-edeltäjästä. Mikään avaruusräiskintä ei koskaan tule vetämään vertoja tälle.

3. Warcraft III + The Frozen Throne

Loistavan peli vielä loistavamman lisärin kera on ehdottomasti paras strategiapeli heti alkuperäisen Age of Empires-pelin jälkeen. Yksinpelikamppanjan tarina on strategiapeleistä ehkäpä paras sellainen, mutta todellinen herkuttelu lähtee kyllä loistavasta moninpelistä. Hyvin monipuolisten ja persoonallisten yksiköiden ja mahtavan pelattavuuden ansiosta peliin ei kyllästy millään, ja jokainen erä toista pelaajaa vastaan on aina yhtä jännittävä ja tunnelmallinen.

4. Team Fortress 2

Lopetettuani ensimmäisen CoDin pelaamisen kokonaan ajattelin, etten enää varmasti retkahda nettiräiskintöihin. TF kakkosen tultua huomasin kuitenkin olleeni täysin väärässä arvellessani näin. Peli eroaa kaikista muista nettiräiskinnöistä sen ollessa todella monipuolinen, persoonallinen ja pelattavuudeltaan ihan omaa luokkaansa. Peliin ei monipuolisuutensa ja viihdyttävyytensä takia yksinkertaisesti voi kyllästyä.

5. The Legend of Zelda: Oracle of Ages/Seasons

Varmaankin aliarvostetuimmat pelit koko sarjasta. Tämä kaksikko on pakko listata, koska niitä tuli nuorempana tahkottua aivan tolkuttomasti. Mielenkiintoinen maailma, jota tutkii todella mielellään, nerokkaat puzzlet, omaperäiset bossit ja muutenkin pelattavuudeltaan täydellinen kaksikko. Näitäkin jaksaa tahkoa läpi aina vain useamman ja useamman kerran.

6. S.T.A.L.K.E.R.: Shadow of Chernobyl

Kiehtovimmalla miljööllä koskaan varustettu räiskintä, jossa yhdistyvät sujuvasti selviytymiskauhu ja roolipelielementit taktisen räiskinnän kanssa. Pelin tunnelma on koko pelin ajan hyytävä, etenkin maanalaisissa laboratorioissa sai ensimmäisellä läpipeluukerralla olla täysin kuset housuissa. Pisteitä tuo myös se, että läheskään kaikki pelin tapahtumat eivät ole skriptattuja, vaan sitä ei koskaan tiedä, milloin esim. armeija tekee yllätyshyökkäyksen stalkkerien vartiointipisteeseen. Jokainen läpipeluukerta on erilainen ja täynnä uusia oikkuja ja ennaltarvaamattomia tapahtumia.

Ja tosiaan, suuret kiitokset aiheen tekijälle, tuntui kyllä poikkeuksellisen hyvältä kirjoittaa tätä viestiä muistellen samalla lämmöllä kaikkia näitä ainutlaatuisia pelikokemuksia. Muita mainitsemisen arvoisia pelejä ovat Far Cry, Diablo II + Lord of Destruction, Call of Duty, Paper Mario 2: The Thousand-Year Door, Metal Gear Solid: The Twin Snakes, Metal Gear Solid 2: Sons of Liberty, Metal Gear Solid 3: Snake Eater, Metal Gear Solid 4: Guns of the Patriots, Donkey Kong Country, Final Fantasy IX, World of Warcraft, Guild Wars, Medal of Honor: Frontline ja Half-Life 2.

Vaikeaa, vaikeaa...

1. The Elder Scrolls III: Morrowind + Bloodmoon
Kovin moni ei varmaankaan jaa mielipidettäni, sillä Morrowindissä oli puutteensa. Minä vain satun olemaan todellinen vapaan maailman ystävä ja Morrowind on onnistunut luomaan laajan ja suht. monipuolisen pelimaailman, toimivan skillisysteemin ja aivan älyttöämän upean tunnelman. Musiikillinen pääteema on pelissä ihan viimeisen päälle parhautta ja aikanaan se on myös ollut erittäin näyttävä. Pelikokemusta hivelee myös kaikkien aikojen paras ja kattavin lisälevy, Bloodmoon, joka lisää pelialuetta entisestään - ja tekemistä vaikka millä mitalla!

2. Knights of the Old Republic
Oikeasti täytyy ihmetellä, ettei KENELLÄKÄÄN ole tätä helmeä listallaan. Nyt puhutaan kaikkien aikojen parhaasta Star Wars -pelistä, joka viihteenä yltää elokuvien tasolle helposti. Pelissä on paljon tekemistä, erinomaisesti toteutettu ero pimeän ja valon puolien välillä, viimeisen päälle tehty musiikki, erinomaiset hahmot, hyvin toteutettu D&D-systeemi ja todella mukaansa tempaiseva juoni. Heikkouksia en löydä paria pikkujuttua enempää, joten kyllä tämä peli on Vuoden 2004 peli -tittelinsä ansainnut moninkertaisesti!

3. Gothic III Enhanced Edition
EE teki tälle pelille kunniaa ja niinpä nostan sen listalla kolmanneksi. Mitäpä tässä, hienosti toteutettu vapaan maailman RPG, jossa tekemistä ja tutkimista on riittämiin. Aikaisempia suorituskykyongelmia, bugeja ja pitkiä lataustaukoja on karsittu niin paljon, että nyt peli on täysin pelattavassa kunnossa. Tunnelmaa löytyy kahmalokaupalla ja maailma on suunniteltu huolellisesti, eikä Morrowindin tyylisiä välilataustaukoja ole ollenkaan. Vaikeustaso on meikäläiselle juuri sopiva, ei liian helppo tai turhauttava. Musiikit yltävät orkesterilla toteutetun videopelimusiikin kärkisijoille helposti ja tunnelma tavoitetaan lähes täydellisesti.
Mutta sitten se varsinainen asia, joka pitää tämän pelin listallani: mustavalkoisen jaottelun hyvän ja pahan välillä puuttuminen. Örkit saattavat olla aika-ajoin paljon inhimillisempiä, kuin kapinalliset. Vastaavasti kapinallisten leirissä touhu ei ole mitään jeesustelua, vaan välillä aika ilkeätäkin peliä. Tämä lisää pelin uudelleenpeluuarvoa merkittävästi ja tuo siihen aivan uutta eloa.

4. Elder Scrolls IV: Oblivion
Vanillana peli olisi monta sijaa alempana, mutta sopivasti modattuna kyse todella rikkaasta seikkailu- ja roolipelikokemuksesta (ts. leveliskaalautuminen mäkeen!). Jälleen kerran vapaus ja tunnelma ovat TES-sarjalle tyypillisesti omaa luokkaansa ja tekemistä on pelissä nykypeleihin verrattuna paljon - jos siis haluaa tehdä muutakin, kuin pökkelön Main Questin. Sivutehtävät ja killat ovat mielestäni Fighters Guildia lukuunottamatta suhteellisen hyviä, tällä kertaa mukana on ollut rutkasti mielikuvitusta. Sekä loitsu- että taistelusysteemiä on parannettu, NPC:t käyttäytyvät huomattavasti aidommin ja mukaan on tuotu vaeltelua helpottava Quick Travel ja hevoset. Valitettavasti sisältöä on karsittu edeltäjäänsä nähden rankalla kädellä, mikä jättää Oblivionin kauaksi Morrowindistä. Silti kyse on erinomaisesta pelistä, jota on tullut pelattua hirmuinen määrä ja useampaan otteeseen vieläpä!

5. Jade Empire
Bioware + roolipeli, tarvitseeko muuta edes sanoa? Tällä kertaa äärimmäisen onnistuneesti yhdistettynä mätkintään ja kiinalaiseen teemaan ja tarustoon. Pelin juoni on täysin omaa luokkaansa. Siinä tapahtuu eräs merkittävä juonenkäänne, joka ainakin meikäläistä löi vasten kasvoja. Ja toista kertaa pelattaessa kun kiinnittää huomiota dialogeihin, niin se on toteutettu mestarillisesti. Paras juonenkäänne, mitä missään on ikinä tullut vastaan!
Valitettavasti peli on kuitenkin varsin tynkä, sen pelaa läpi nopeammin kuin huomaakaan. Sääli, tätä olisi jaksanut tahkota huomattavasti pitempäänkin!

6. Mount & Blade (Native Expansion modilla)
Yllättäjä? Jälleen kerran valitsen pelin, jossa on suuria heikkouksia, mutta samalla niin uniikkia ja addiktoivaa pelattavuutta, että eipä tällaiseen mikä tahansa firma pysty. Peli yhdistelee mielenkiintoisesti tosiaikastrategiaa, kolmannen persoonan toimintaa ja roolipeliä. Lisäksi peli on yksi niistä harvoista vapaan maailman hiekkalaatikkopeleistä, joista itse olen nauttinut todella kovasti. Tekoäly on valitettavan puutteellinen, mutta toivottavasti tuleva Warbands -expansio korjaa tätä ongelmaa.

7. Space Rangers 2: Dominators + Reboot
Kukaan koskaan kuulutkaan? Tuskin. Tämä oli äärimmäisen hankala saada käsiinsä, mutta kyllä kannatti. SR2 on "space trading and combat simulator"-tyypin peli, joka on vuoropohjainen ja ylhäältäpäin kuvattu. Pelaaja mellastaa pitkin vapaata universumia keräämässä varallisuutta ja metsästämässä Dominaattoreita, jolloin oma alus alkaa pikkuhiljalleen pärjätä vastaantulijoille. Pelissä on myös tosiaikastrategiaa ja tekstiseikkailua, jotka vievät pelielämykset läpi rajojen. Elektronisesta musiikistakin on saatu todella paljon irti, kaikki pelissä toimii paremmin kuin hyvin.

8. Deus Ex
Kaikkien aikojen paras hiiviskely-FPS, selkeästi. Mukana on myös lievää ongelmanratkontaa ja RPG-elementtejä. Juonellisesti ei ehkä maailman omaperäisin, mutta videopelien ja varsinkin FPS:ien mittapuulla älyttömän hyvää jälkeä. Tunnelmallisuus on aivan omaa luokkaansa, siitä huolehtii pelin synkkä maailma, erinomaisesti tehty ambient-äänimaailma ja musiikki. Tekoäly ei oikein pelaa edukseen, mutta muuta valitettavaa pelistä ei ole. Se on pitkä ja uudelleenpeluuarvoltaan kattavampi, kuin mikään muu FPS.

9. Dark Messiah of Might and Magic
Harvoin ensimmäinen persoona loistaa kohtaa lyömäaseet ja jouset näin erinomaisesti. Viimeisen päälle hiottu taistelu ja pelifysiikka on täysin omaa luokkaansa. Pelin juoni ei ole mikään ihmeellinen, mutta kuitenkin riittävä sitomaan kentät jollakin järjellisellä tavalla yhteen. Lisätään vielä päälle suht. näyttävät grafiikat ja tunnelmallinen musiikki ja paketti on kasassa.

10. Halo: Combat Evolved
Niin kuin tuolla "Yliarvostetuin peli/pelisarja"-topikissa todettiin, tästä tunnelmallisempaa FPS:ää ei olekaan. Äänimaailma on täysin omaa luokkaansa ja juonikin on selkeästi keskitason yläpuolella. Lisäksi toiminta on sulavaa ja käyttöliittymä moitteeton. Kritiikkinä sitten mainittakoon kenttäsuunnitelu, joka on yleensä pelkkää harmaata putkea. Olkoon sitten kuinka haukuttu tahansa, niin minun listallani Halo tulee aina olemaan.

Ja sitten ne melkein listalle päässeet satunnaisessa järjestyksessä: Stronghold, Medieval 2: Total War, Beyond the Good and Evil, Arcanum, Freelancer, Jedi Outcast, Neverwinter Nights 2.

Tuo mitä tuolla ylhäällä on puhuttu tuosta miten pelit iski sillon kun niitä pelasi. Täytyy kyllä itsekkin myöntää kun joskus nappuloina pelattiin jotain Harry Potteria niin kyllä tunnelma oli plajon ylempänä kuin yhdessäkään nykyajan peleissä. Monesti kävi jopa niin, että kun pelissä piti hiipiä niin me oltiin huoneessakin ihan hiljaa ja kuiskuteltiin ettei vaan kukaan kuule ja naurettiin sitten kun huomattiin, että niin tehdään. Kyllä olisi mukava päästä taas siihen hienoon aikaa jolloin pelaamisesta nautti todella paljon eikä vain pelannut läpi ja kironnut kaikenmaailman bugeja ja huonoja grafiikoita. Sellaisia pelejä jotka todella iskevät nykyään on kyllä todella hankala löytää

Lainaus:04.01.2010 UncleDolmio kirjoitti:
Tuo mitä tuolla ylhäällä on puhuttu tuosta miten pelit iski sillon kun niitä pelasi. Täytyy kyllä itsekkin myöntää kun joskus nappuloina pelattiin jotain Harry Potteria niin kyllä tunnelma oli plajon ylempänä kuin yhdessäkään nykyajan peleissä. Monesti kävi jopa niin, että kun pelissä piti hiipiä niin me oltiin huoneessakin ihan hiljaa ja kuiskuteltiin ettei vaan kukaan kuule ja naurettiin sitten kun huomattiin, että niin tehdään. Kyllä olisi mukava päästä taas siihen hienoon aikaa jolloin pelaamisesta nautti todella paljon eikä vain pelannut läpi ja kironnut kaikenmaailman bugeja ja huonoja grafiikoita. Sellaisia pelejä jotka todella iskevät nykyään on kyllä todella hankala löytää

Samaa mieltä tästä. Oli se silloin ala-aste ajoilla niin erilaista ja tunnelmallisempaa kun viikonloppuna pääsi pelaamaan aina Super Mariota.

1. World of Warcraft

Tähän perusteluina käyvät varmaan ne tajuttomat tuntimäärät, mitä on tullut käytettyä kyseiseen peliin. Yli 3 vuottahan siitä jo on kun tämän aloitin, ja vieläkin jaksaa : ) Eipä tässä paljoa vaihtoehtoja ole, erinomainen peli aina ollut!

2. Half-Life 2

Yksi parhaista pelikokemuksistani. Aikaansa nähden omasta mielestäni erinomainen grafiikka + mahtava tunnelma, juoni ja pelattavuus.

3. Jak-trilogia

Näitä tuli pienempänä pelattua ihan vitusti. Ainakin silloin olivat lempipelejäni, niinkuin Crash Bandicootit PS1:sellä, taattua Naughty Dogin jälkeä :)

Noi nyt tuli ensimmäisenä mieleen. Toki on useita muitakin hyviä pelejä tullut pelattua (Guitar Herot, Ratchet&Clankit, Guild Wars, LotrO, Oblivion, Battlefield 2 yms.)

1.TES: Oblivion
Varmaan eniten yhteenlaskettuja pelitunteja mennyt tähän kuin mihinkään muuhun. Hyvä tunnelma alusta asti (itseasiassa tunnelma latteampi nyt kun kaiken tietää), ihme maailma kaikkine yksityiskohtineen. Helppo oli oppia eikä kyllästytä vieläkään. Vaikka grafiikat eivät yleensä itseäni pahemmin kiinnosta, tässä tilanteessa ne olivat erityisen miellyttäviä ja sopivat hyvin peliin (hieman satumainen blurri). Morrowindista sen verran ettää vaikka ihmiset sitä kehuivat ainakin loren osalta paremmaksi, en oikein osannut sitä pelata tämän tekniikkapommin jälkeen.

2. World of Warcraft
Massiivinen (massiivisin) online-roolipeli, jaksaa pelata tauonkin jälkeen (yksi niistä peleistä jotka n. kuukauden/kahden tauon jälkeen alkavat kummitella mielessä). Pari kertaa pitänyt tulla ns. parempia ja suurempia pelejä, jotka sitteen hissukseen unohtuvat ja porukka usein palaa tänne.
Ja vielä se että tässäkin pelissä immersio suht korkea (vanillassa paras, tbc hieman liikaa pewpew ja wotlk jättää hieman kylmemmäksi kuin vanillan instat. Onneksi voi tehdä altteja).

Muita ei nyt tule mieleen. Monta hyvää peliä on tullut mutta en tiedä viitsiikö niitä nyt listata. Mm. l4d(2) ja mount&blade ovat erittäin hyviä, mutta niistä ei samanlaista eeppistä oloa ole tullut (m&b on kyllä kiva pelailla mutta julkaisua imo rushattiin liikaa). Total waritkin tuntuvat hyvältä mutta omakohtaiset pelitunnit niin vähäisiä etten kehtaa pistää.

Omalla kohdalla vuosikymmenen paras peli on kyllä ehdottomasti:

Halo3

Erinomainen juoni, joka on todella monivaiheinen ja paljastuu vain murto-osana itse peleissä. Myös pelin ympärille suunnitellun maailman, henkilöiden, planeettojen, galaksin ja kaikkeen haloon liittyvälle on kirjoitettu oma tarina. Pelattavuus peleissä on erinomainen ja jokainen osa alue on mielestäni likimain täydellisesti tehty. Aseet ovat tasapainoiset, kenttäsuunnittelu erinomaista ja pelimuotoja jokaiseen makuun. Myös forge selä theater ovat mahtava lisä peliin. Forgen ja customgames:in avulla voi melkein luoda millaisen pelimuodon ja kentän haluaa. Live matsit ovat kultaa, jota olen omalla kohdalla jaksanut tahkota niin pitkään kuin peli on käsissäni ollut. Myös campaign on paras minkä olen FPS peleissä kokenut, olisin kuitenkin toivonut vielä parempaa, mutta elämä on. Myös Halo: CE ja Halo2 kuuluvat 10v parhaimpiin peleihin.

Muita koukuttavia ja erinomaisia pelejä ovat olleet WarCraft 3: Reign of Chaos sekä sen lisäosa The Frozen Throne. Myös BF 2 on tullut hakattua kiitettävä määrä.

Civilization III

Mikäs sen mahtavampaa, kuin ohjata sivilisaatio pienestä kylästä maailman supervallaksi?

Erittäin addiktoiva "Vielä... Yksi... Vuoro..." -peli, joka saa sisäisen maailmanvalloittajasi hereille.

Pistänpä ajan kuluksi myös oman listani.

1.GTA-Pelisarja
Kaksi ensimmäistä GTA:ta olivat aika huonoja minun mielestäni.Sihen on montakin syytä:Ei ollut karttaa,Kontrollit hankalia,Aseilla oli aika outoa ampua ja Autolla ajaminen ei ollut niin kivan näköistä.
Kolmanessa GTA:ssa miltei kaikki muuttui:Kontrollit olivat parempia,aito elävä kaupunki,autolla oli aika aitoa ajaa,aseilla oli aitoa ampua ja todella hyvin toimiva kartta.Ainoa asia mikä harmitti oli ettei ukko ei osanut uida eikä ukko puhunut mitään pelin aikana.
Vice City pisti vieläkin paremmaksi.Vice cityssä vihdoin Päähenkilö puhui jotakin,Moottoripyörillä pystyi ajamaan ja Helikopterillakin pystyi ajamaan.Tehtävät olivat todella loistavia,kuten myös tunnelmakin.Ainoa huono puoli oli se,ettei vieläkään ukot pystyneet uimaan.
San Andreakseen tuli paljon uutta.Nyt vihdoin ja viimein Päähenkilö osasi uida,Monipuolisuutta tuli hirveesti lisää ja jopa karttakin kasvoi.Huono puloi oli nyt taas se,ettei tunnelmaa ei ollut miltei ollenkaan ja tehtävät muuttuivat tylsimmiksi.
Kaksi ns.Lisäosaa tulivat: Vice city stories ja Liberty city stories.Lisäosat olivat aika surkeita.Tehtävät ja Päähenkilöt vain muuttuivat.
Seuraava osa: GTA IV pisti kampoihin kunnolla.Uusi kaupunki,uudet grafiikat,uudet aseet ja todella hyvä juoni tekivät tästä pelistä Sarjan parhaan osan.Kaikki oli niin viimisen päälle hiottuja.Ja multiplayerkin pidensi pelin elinikää kunnolla.
Sarjan kaksi uusinta osaa ovat Lost And Damnet ja Ballad Of gay Tony,jotka ovat IV:n lisäosia.Kumpaakin tuli todella paljon uusia juttuja,kuten Laskuvarjo,Tankki,Uusia kulkuneuvoja,Hyökkäyshelikopteri ja uusia aseita riittävästi.Uudistuksena tuli myös Ihan uudet tarinat,Henkilöt Yms.

2.Halo-Sarja
Ensimmäinen Halo oli minun ensimmäinen peli vanhalle Boksille.Siinä oli todella loistava moninpeli ja Yksinpeli.Tarina oli ihan ok ja Grafiikat myös.Todella huono puoli oli sen Kenttäsuunittelu.kenttäsuunittelu oli tsamanlaista jokaisessa kentässä.Käytäviä oli ainakin liikaa.
Halo 2 paransi todella paljon.Huonoa Kenttäsuunittelua ei ollut enään,uusia aseita tuli lisää ja uudistuksia myös.Moninpeli oli kaikista parhain tässäkin Halossa.
Halo 3 oli vuoden odotetuin peli.Eikä se pettänyt minua ollenkaan.Uudistuksia tuli paljon,aseita tuli paljon ja ja Moninpeli muuttui taas parempaan suuntaan.Lyhyestiaras Halo.Kolmos halosta on myös tullut NS: 2 lisäosaa: Halo Wars ja Halo 3 : ODST.Niistä en viitti enään kertoa.

Muita Vuosikymmenen pelejä.
Assassin Creed 2
Modern Warfare 2
Bioshock
Saints Row 2
Fallout 3
Need For Speed:Most Wanted
Unchrated 2
Sly 2
Ratchet And Clank 3
Counter Strike:Source
Max payne
Max payne 2
Hitman Blood Money
Yms.

Hyviä pelejä on paljon.En viitsi kaikkea kirjoittaa.
Tossa listassa oli vain ne Mieleenpainuvat pelit