Erittäin vaikea vastata, mutta yritetään.

1. Gta Vice City (ps2) Tämä oli vasta eka 3D gta mitä pelasin. Luultavasti jos oisin gta 3:n ostanut aikasemmin niin komeilisi kyseinen peli lista ykkösenä.

2. Call of duty modern warfare (ps3) Tästä se Online pelaaminen oikeastaan kunnolla alkoi.

3. Flatout (PC) Yksi parhaista autopeleistä ikinä, siis aivan uskomattoman näyttävä peli ja ajaminenkin on tarpeeksi haastavaa niin mikäs sen koukuttavampaa. Niin ja täähän on yksi harvoista suomipeleistä mitä voi kutsua erinomaiseksi.

4. Need For Speed Underground 2 (PS2) Paras need for speed mitä on tehty, tässä sentään sai viellä tuunnailla autoa kunnolla ja kaverin kanssa erittäin koukuttavaa Drift ja Drag kisoissa.

5. Serious Sam Next encounter (ps2) Kaverin kanssa Co-oppina erittäin hauskaa räiskintää kuorutettuna älyttömillä aseilla.


Erikoismaininta annettava vielä:

Mafia (PC)
Gta IV (ps3)
Gran turismo 4 (ps2)
Counter strike Source (PC)


Tältä se nyt näyttää näin nopeasti kasattuna, 90 luvulta olisi ollut kyllä vaikka kuinka kovia pelejä kuten tekkeniä, crashia, spyroa ja gran turismoa.

PS. Kyseiset pelit pääsivät sen takia top 5:een koska ne säväyttivät ja niiden kanssa on vierähtänyt "parikin" tuntia.

Okei, yritetään. Ennakkovaroituksena voisin mainita, että yhtäläisyyksiä peraton listaan voi löytyä! Kaikki pelit PC:lle, arviointi suoritettu vain ja ainoastaan yksinpelin suhteen (moninpelaaminen ei juuri kiinnosta tätä nykyä, eikä siihen ollut minulla vuosituhannen alussa edes mahdollisuutta).

1. Deus Ex

Tämä kai se oli pakko valita ekalle paikalle. Yksi niistä peleistä, joiden hienous ja laajuus ulottuu paljon pintaa syvemmälle. Tarina itsessään ei ole mikään ennenkuulumaton, mutta se tapa, jolla se yhdistetään pelimaailmaan, kenttäsuunnitteluun ja tehtäviin on edelleen lyömätön. Deus Exin maailma ei koskaan tunnu epäloogiselta huolimatta siitä, että se on täynnä ties mistä hatusta revittyjä salaliittoteorioita ja viittauksia kaikkeen mahdolliseen. Peliä pelatessa ei ikinä tunnu siltä kuin peliä olisi keinotekoisesti pidennetty tai että joku tehtävä olisi täyttä fillerikamaa, koska kaikki palvelee kokonaisuutta ja kaikella on tarkoitus. Koskaan ei tule sellainen olo, kuin harhailisi ympäriinsä ilman päämäärää. Aina ei vain tajua sitä, että niitä päämääriä voi olla enemmän kuin miltä aluksi näyttää.

Deus Ex on myös eräs niistä harvoista peleistä, joka sisältää ihan vakavasti otettavaa yhteiskunnallista pohdintaa

-

olkoonkin, että se lienee lähes poikkeuksetta otettu jostakin populaarikulttuurin merkkiteoksesta tai lainattu suoraan joltakin tunnetulta henkilöltä. Se hoitaa kuitenkin hommansa ja saa myös pelaajan pohtimaan paljon tavallista syvemmin pelin universumia. Pelin maailma on monimuotoinen, mutta erilaisten dystopiakuvausten ystävänä siihen sisään pääseminen oli todella helppoa.

Pelin tunnelma pitää tietty vielä erikseen mainita. Vaikka musiikki olisi kuinka hirveää pimputusta, se silti onnistuu jotenkin istumaan pelin tunnelmaan ja tuomaan siihen oman lisänsä. Parasta on yksinkertaisesti se ristiriitainen tunne siitä, että on yhtä aikaa sekä pienehkö pelinappula maailmanlaajuisessa pelissä että kuitenkin myös suuren vaikutusvallan omaava voima, jonka teoilla on oikeasti merkitystä.

Deus Ex tarjoaa aina myös valinnanvapautta, usein vielä enemmän kuin ensinäkemältä uskoisi. Sen henkilöhahmot ovat kaikki uskottavia ja varsin syviä, eikä kehenkään voi täysin luottaa. Peli ei pakota pelaajaa mihinkään, vaan sen sijaan antaa aina vaihtoehtoja. Näennäisen rajalliset roolipelielementitkin ovat jatkuvasti merkittävässä roolissa, mitä ei voi sanoa monista puhdasverisistäkään roolipeleistä.

perato taisikin sanoa jo kaiken muun olennaisen. Vuosikymmenen peli, ehdottomasti.

2. Operation Flashpoint: Cold War Crisis

Vaikka Bohemia on tuntunut menevän metsään kerta toisensa jälkeen tämän pelin julkaisun jälkeen, on alkuperäinen Fläsäri edelleen täysin suvereeni omassa genressään. Huikean kunnianhimoinen projekti, jonka kauneusvirheet menettivät merkityksensä ja myöhemmin päivitysten myötä lähes katosivat. Huikea mittakaava ja täysin lyömätön sodan tunnelma, yksinpelikampanja edelleen vertaansa vailla. Mitä tästä enää voi sanoa? Ne, jotka tietävät, tietävät.

3. Half-Life 2

Uudemmista räiskinnöistä on hyvin vaikeaa keksiä mitään sanottavaa. Kun ainoastaan S.T.A.L.K.E.R. onnistuu nykyään olemaan edes etäisesti mielenkiintoinen pelisarja, alkaa arvostus Half-Life-saagan toista osaa kohden kummasti nousta. Joku voi väittää, että kyseessä oli peli, joka ratsasti fysiikoilla ja muutamalla uudella jipolla, mutta tämä ei yksinkertaisesti ole totta. Tietyllä tavalla Half-Life 2 vei Doomin sukuiset perinteiset räiskinnät täydellisyyteen. Pelattavuus on minimalistisuudessaan äärimmäisen toimivaa, kenttäsuunnittelu ehkä vaihtelevinta, tasapainoisinta ja parasta koskaan (mitä enemmän tätä mietin, sitä varmemmaksi tulen tästä seikasta) ja toteutus on kaikin puolin saumatonta. Monien mielestä tarina on köyhä ja yksinkertainen, mutta mielestäni se on täydellisen toimiva ja paljon parempi kuin räiskintöjen tavalliset tarinat, joissa usein selitetään pelimaailmaa vähän liikaakin. Half-Life 2 on edeltäjänsä tavoin yksinkertaisista keitoksista koottu keitos, joka on enemmän kuin osiensa summa ja jossa ei ole mitään turhaa. Täydellinen räiskintäpeli, jonka toinen episodi on vieläkin parempi.

4. No One Lives Forever

Ehkä jonkinlainen yllätysvalinta näin korkealle sijalle, mutta ei tätä voinut jättää poiskaan. Poikkeuksellisen kekseliäs, hauska, vaihteleva, tyylikäs ja älykäs räiskintäpeli, joka ei ole menettänyt hohtoaan. Agenttitoimintaa ei ole koskaan kuvattu tietokonepelissä yhtä viihdyttävästi, ja GoldenEye-fanit voivat haistaa pitkän potaskan. Juoni pitää otteessaan, kenttäsuunnittelu on loistavaa ja huumoria on aina mukana homman kuitenkaan menemättä koskaan farssiksi. Vastaavanlaista tyylitajua löytyy aniharvoista peleistä, mutta NOLF pitää pakan kasassa vaivattomasti. Pelattavaa löytyy tuplasti enemmän kuin perusräiskinnöistä, mutta pitkästyminen ei iske ikinä.

5. Pro Evolution Soccer 5 & 6

Olin jo postaamassa pelkkää top nelosta, mutta nämä on pakko mainita. Voisivat olla periaatteessa vaikka kolmen kärjessä, mutta laitetaan nämä nyt tänne häntäpäähän, koska urheilupelejä tulee aina arvioitua vähän eri tavalla. PES-sarja yksinkertaisesti vain onnistui siinä, mitä luulin pitkään mahdottomuudeksi: jalkapallon kuvaamisessa todentuntuisesti. Viitos- ja kuutososat mielestäni olivat näistä ne parhaimmat. Molempia tullut pelattua mielettömät määrät, ja vaikka peleistä on välillä tullutkin yliannostus, on niiden pariin tullut palattua lähes välittömästi. Pelkästään viitososaa taisin pelata lähes tauotta puolentoistavuoden ajan, kunnes armeija katkaisi putken vähäksi aikaa. Jotenkin näistä peleistä onnistuu yksinpelinäkin löytämään uutta haastetta kerta toisensa jälkeen, mikä on jo täysin ennenkuulumatonta EA Sportsin peleihin tottuneelle.

----

Siis Top 5 tällä kertaa. Tiedostan kyllä, että lista on täynnä ammuskelupelejä, mutta nuo pelit nyt vaan sattuvat olemaan eniten sydäntä lähellä ja kestävät parhaiten tarkastelua vähän laajemmastakin perspektiivistä. Tässä muutamat listalta pudonneet pelit (muutama varmaan unohtui):

Baldur's Gate 2
GTA: Vice City
Max Payne 1 & 2
Mafia
Mass Effect
Rome: Total War
S.T.A.L.K.E.R.: Shadow of Chernobyl
The Witcher
Thief 2: The Metal Age

Lainaus:05.01.2010 Raat0 kirjoitti:
Agenttitoimintaa ei ole koskaan kuvattu tietokonepelissä yhtä viihdyttävästi, ja GoldenEye-fanit voivat haistaa pitkän potaskan.

Niitä harvoja kertoja kuin Raat0 kirjoittaa ihan täyttä puppua .
Ei vaan viihdyttäviä tarinoita ja listoja, paras topik pitkään aikaan.

Ps. Ihan kiva pelihän se NOLF oli.

^ Haha, arvelinkin, että sieltä suunnalta voisi tulla eriäviä mielipiteitä.

Samaan hengenvetoon voisin oikeastaan vielä vähän perustella NOLFin valintaa, koska aiemmassa viestissä perusteluni olivat ehkä vähän köyhät. Tuli mietittyä, mitä oikeasti merkityksellisiä räiskintäpelejä on ensimmäisen Half-Lifen jälkeen tullut, eikä kyseisestä genrestä tullut HL2:n lisäksi mieleen oikeastaan ainuttakaan sellaista puhdasveristä peliä, joka olisi selkeästi vienyt genreä eteenpäin. Roolipelivaikutteita sun muuta on kyllä onnistuneesti lisätty mukaan, ja yksittäisiä oivalluksia on ollut siellä täällä, mutta itse räiskintä on pysynyt lähes samana kuin mitä se oli joskus muinaisella 1900-luvulla.

Tämän jälkeen aloin miettiä, mitkä pelit olisivat iskeneet toteutuksensa ja ideansa puolesta parhaiten, jos kerran todellisia uudistajia ei ollut olemassa (kyllä, aloin etsiä b-luokan räiskintäpelejä sen sijaan, että olisin vain suosiolla laittanut Baldur's Gate 2:n listalle). Serious Sam iski ilmestyessään uskomattoman kovaa juuri siksi, että se onnistui olemaan jotain uutta olematta silti yhtään mitään uutta. Mutta että vuosikymmenen peli? Ei ehkä kuitenkaan mitään elämää suurempaa, vaikka pelin väli- ja pääviholliset sitä saattavat ollakin. Medal of Honor: Allied Assault oli myös loistava peli ilmestymisensä aikoihin, mutta se ei ole kestänyt aikaa kovin hyvin. Call of Duty oli monessa suhteessa epävirallista edeltäjäänsä parempi, joskin lopulta sekin täysin sieluton tekele. Jatko-osat taas ovat täysin henkisesti jälkeenjääneitä paukutteluja, joilla ei pitäisi olla mitään saumaa enää edistyksellisellä 2000-luvulla, mutta onpa kuitenkin. S.T.A.L.K.E.R. ja sen jatko-osa olivat tunnelmaltaan huikeita pelejä, vaikkeivat puhdasta räiskintää olleetkaan, mutta bugisuus ja yleinen puolivalmius rokottavat pisteitä sen verran, ettei ihan top viiteen ole asiaa. Näiden lisäksi mieleen tuli kasa "ihan kiva" -tason pelejä, jotka läpäisee innoissaan kerran ja sitten unohtaa.

Mutta sitten ajattelin NOLFia, joka teki oikeastaan kaiken oikein, ei ole juurikaan vanhentunut missään suhteessa, mutta joka ei silti ole saanut ainakaan liikaa tunnustusta verrattuna moniin muihin, paljon tylsempiin mutta kaupallisempiin tekeleihin. Pelattavuus oli kunnossa ja perusta oli vahva, mutta sen lisäksi mukana oli paljon kekseliäitä aseita ja uusia jippoja, pelin tyyli oli täysin vastustamaton ja se onnistui tuntumaan jotenkin tuoreelta ja omaperäiseltä varsinaisesti kuitenkaan kaatamatta mitään raja-aitoja. Täydellinen esimerkki siitä, millainen tietokonepelin pitäisikin olla. Pelistä paistoi se, että tekijät olivat pelanneet halflifensa ja goldeneyensa läpi ja tajuneet, miksi ne ovat hyviä pelejä. Samalla tekijät tajusivat, mikä 60-luvussa ja agenttitoiminnassa viehättää. Siinä missä nykyäänkin tunnutaan usein ajattelevan, että "elokuvamaisuus" tarkoittaa vain sitä, että joka nurkan takana odottaa skriptattu kohtaus, NOLF pääsi paljon pintaa syvemmälle ja onnistui tavoittamaan sen mystisen hengen, jonka takia ihmiset ylipäätään katsovat elokuvia tai pelaavat pelejä. Se onnistui naittamaan kaksi elementtiä yhteen ilman, että sen piti tehdä minkäänlaisia kompromisseja suuntaan tai toiseen. Tällaista poikkeuksellista draaman tajua ei peleissä liian usein näe.

Lopputulos: parempi kuin GoldenEye (muistutan edelleen, että kyseessä on vain täysin subjektiivinen, harmiton ja suorastaan arvoton PC-pelaajan näkövinkkeli, jonka voi vaikka jättää kokonaan huomiotta, eikä vertailu näiden pelien välillä ei ole muutenkaan oikein missään suhteessa kovin reilua!). Ei ehkä mikään vallankumouksellinen suurpeli, mutta mielestäni listalle mahtuu aina myös yksi peli, joka loistaa nimenomaan toteutuksensa puolesta eikä tukehdu omaan kunnianhimoonsa. Oikeastaan toivon, että NOLFista olisi tullut pioneeripeli siinä suhteessa, että sen jälkeen kaikki räiskintäpelien tekijät olisivat yrittäneet tehdä hyviä ja luovia pelejä sen sijaan, että vain kopioisivat Half-Lifea tai toisiaan, mutta valitettavasti näin ei ole vielä päässyt käymään.

Tällaista turinointia tällä kertaa.

Tässä omia lempi pelejä tältä vuosikymmeneltä

GTA Vice city (pc):
En tajua, miten jaksoin aikoinaan hakata tätä niiiin paljon. Kesälomalla, kun olin vasta tämän pelin saanut, käynnistin koneen heti aamulla ja pelasin vähintään sen 2h. VC:n tunnelma ja musiikki olivat omiaan. Samanlaisten tehtävien jauhantaa ei ollut. Ja kaiken mullisti moottoripyörät. Edes IV nykyään ei sytytä minua yhtä hyvin kuin vice city aikoinaan.

The Legend of Zelda: Wind wakerGC:
Pelikuution oston yhteydessä sain mukaani The Legend of Zelda: collectors editionin, jossa oli tämän kyseisen pelin demo, jota pystyi pelaamaan peräti 20min. putkeen Pelasin jo demoa ties kuinka monta kertaa, kunnes ostin itse koko version. Peli tempaisi heti mukaansa. Grafiikka oli mukavan värikästä, eikä peli alkanut puuduttaa missään vaiheessa. (Lukuun ottamatta muutamaa tympeää puzzlea). En ole missään muussa pelissä kokenut yhtä suurta onnistumisen iloa kuin tässä pelissä. Jos oli pitkään pelannut jotain kohtaa ja pääsi sen läpi, pomppasin liki kattoon. (Älkää ottako liian tosissaan). Tämä peli on edelleen minun parhaimpien pelejen Top 5 listalla mitallisijalla.

Täs on mun top-lista:
1. Uncharted 2: Amoung thieves, Yksin kertaisesti loistava peli hyvällä juonella, Mukavilla seikkailu osuuksillaan ja haastavilla räiskintä kohtauksillaan... Ja muutenkin on se vaan silleen, että Naughty dogin pojat ei saisi huonoa peliä aikaan vaikka yrittäisivät.
2. Ratchet and Clank 2, kyseinen peli on saanut minut uskomaan 3d tasoloikan mahdollisuuksiin 2d:hen verrattuna.
3. Jak and Daxter 1, tässä on peli, joka on samaan aikaan mukavan leppoisa kuin jännittävä, tietenkin Naughty dogin luomus sekin.
4. GTA: San Andreas, peli on taattua räiskintä viihdettä, jossa räiskintä ei kuitenkaan ikinä kyllästytä kaiken muun toiminnan ansiosta.
5. Gran Turismo 4, hyvä auto peli höystettynä hyvillä auto valikoimilla + Maailman parhaimpiin kuuluvilla radoilla.
6. Uncharted: Drake's fortune, peli on loistava ja arvioisin sitä samoin sanoin kuin 2:s osaa, paitsi että sen pikku veljenä.
7. Ratchet and Clank: A crack in time, Hyvää Ratchet viihdettä, joka imaisee mukaansa juonellisesti kuin pelattavuudeltaan.
8. Crash BASH!, yhden maailman parhaimman peli sarjan peli, jota pelaa innolla uuden hyvän crashin julkaisemiseen asti.
9. Daxter, tuon veikeän myyrä (tai mikälie) olion liikuttaminen ja sillä pelaaminen on yhtä juhlaa...
10. Sly 2, Mukavan peli-sarjan letkeän mukava peli, jossa ei tule ikinä tule kiroiltu ylitse pääsemättömän tehtävän takia. :)

Tähän on olemassa vain yksi oikea vastaus, Call of Duty 4, ei mikään mw2.

Lainaus:06.01.2010 katuwalo kirjoitti:
Tähän on olemassa vain yksi oikea vastaus, Call of Duty 4, ei mikään mw2.

On olemassa yksi oikea paras ruoka, ja sehän on lasagne!

Lainaus:06.01.2010 katuwalo kirjoitti:
Tähän on olemassa vain yksi oikea vastaus, Call of Duty 4, ei mikään mw2.

Tälle olisi oikeasti kiva kuulla perusteluja.

World Of Warcraft!
Pelin parissa tullut vietettyä lukemattomia tunteja. On koettu ilot ja surut lootin mennessä sivu suun. Matkalta tarttunut mukaan pari uutta kaveriakin ja liuta nettituttuja. On se vaan kova.

Lainaus:06.01.2010 katuwalo kirjoitti:
Tähän on olemassa vain yksi oikea vastaus, Call of Duty 4, ei mikään mw2.

Jos aivoton hollywood-massaräiskintä tosiaan olisi vuosikymmenen parhain peli niin tämä vuosikymmen olisi ollut pelaamiselle sama kuin rutto ihmiskunnalle aikoinaan.

GTA Vice City.

Teki melkoisen vaikutuksen 11-vuotiaana, ja ainoa peli jonka uudelleen ostamista harkitsen(oikeastaan sain pelin kopioituna kaverilta PC:lle,mutta..) Hieno tunnelma,soundtrack(jota ei silloin osannu arvostaa) juoni ja erittäin hauska pelata. Uuden sukupolven Vice City olisi jotain käsittämättömän hienoa.

Kun tuli toiseen paikkaan kerättyä tuommonen top-10 niin samapa se on myös tänne lyödä.

Listan ensimmäiset viisi löytyi kyllä helposti mutta jo tuossa seitsemännen kohdalla alkoi mennä vaikeaksi. Vaikea valita isosta kasasta "ihan hyviä" pelejä niitä paria parhaimpien joukkoon.

1. Europa Universalis 2 + AGCEEP (2001)

Ensimmäinen osa tästä sarjasta meni ihan ohi. Mutta sillä hetkellä kun sain näppini tähän peliin (ja opin sitä pelaamaan : P), olin myyty. Paradox oli kyhännyt pienen kehittäjätiimin turvin aivan valtavan hiekkalaatikon jossa pelaaja pääsee käytännössä ohjaamaan mitä valtiota tahansa neljän vuosisadan läpi.

Peli ei ehkä ole raskainta mahdollista strategiaa jossa jokaista hilavitkutinta voi säätää. Se ei ole historiallisesti tarkka. Siitä ei löydy kaunista grafiikkaa, toimivaa käyttöliittymää tai hienoa musiikkia. Se ei myöskään ollut millään mittarilla mitattuna pelattava julkaisun aikoihin. Silti Europa Universalis 2:sta löytyy jotain minkä takia sitä vain pelaa, pelaa ja pelaa, kunnes huomaa että on istunut koneella yhtäjaksoisesti useamman tunnin.

Sitä en tiedä mikä tässä vetää - syitä varmaan on useampiakin. Mutta jo pelkästään mahdollisuus pelata historiaa vähän toisin vie tämmöisen hepun mennessään. Mitä jos Bysantti olisikin estänyt turkkilaisten etenemisen? Olisiko Ruotsin suurvaltakautta voinut pidentää? Miten venetsialaiset pärjäisivät Amerikan asuttamisessa? Lisäksi pelistä paistaa vielä niin kirkkaana läpi se että tekijät ovat selvästi olleet innoissaan ja asialleen omistautuneita. Ei tämmöistä timanttia muuten olisi saatu noin pienessä pajassa kokoon.

Nostin vielä AGCEEP:in (modi) tuohon rinnalle. Niin paljon ovat tiiminä hommia tehneet saadakseen EU 2:sta entistä parempaa. Tästä osoituksena uusi For the Glory, joka siis on vapaaksi annettua pelimoottoria käyttäen tehty uudistus EU 2:lle. Kulttuuriteoksi laskettava juttu siis.

2. Arcanum: Of Steamworks and Magick Obscura (2001)

Jostain syystä ei nämä hyväksi havaitut PC-ropet ikinä ole iskeneet. Näillä siis tarkoitan monessakin paikassa parhaiksi roolipeleiksi ikinä rankattuja Baldur's Gateja, Falloutteja, Planescape: Tormentteja ja niin edelleen.

Arcanum on ainoa tämän tyypin peleistä joka onnistui tosissaan imaisemaan mukaansa. Suurin syy löytynee tuosta maailmasta jonne oli tavallisen fantasian sekaan heitetty pikkasen scifiä - tunnetaan myös hienolla nimellä steampunk. Vaikka kyseinen lajityyppi tunnetaan vain huonoista ja vielä huonommista teoksistaan jokaisella taiteenalalla, on tässä pelissä onnistuttu käyttämään hyväksi sen parhaita puolia.

Ilman tuota miljöötähän tää ois tippunu sinne "nähty" -kategoriaan. Sillä tarina hahmoineen, ympäristöineen ja paikkoineen oli se mikä tämän nostaa näinkin korkealle listalla. Myös valinnanvapaus tehtävien suorittamisen suhteen nostaa pisteitä.

Ja olihan tässä upeat musiikit.

Pelin kehittänyt Troika Games on tuottanut mielettömän määrän hyviä pelejä suhteessa julkaisuihin. Tarkalleen 66% kyseisen lafkan peleistä on täyttä rautaa ja se loppu 33% kaatui bugeihin. Harmi vain että se kuoli ennen kuin neljäs peli ehti edes valmistua. : (

3. Battlefield 1942 (2002)

Rennosti se eniten pelatuin räiskintä. Tässä vain palikat loksahti joka osa-alueella niin hyvin kohdalleen että mitään estettä pelailulle ei ollut. Tuskin tämä genreensä mitään uutta toi (kulkuneuvot ehkä), mutta pelimekaniikka oli niin hyvin hoidettu että tätä pelasi mielellään mapista toiseen. Taisi tämä kuitenkin olla ensimmäisiä moninpelejä joissa tiimityötä oikeasti tarvittiin että rundeja saatettiin voittaa. Myös 64 pelaajan moninpeli oli tuolloin julkaisun aikoihin jotain upeaa tämmöiselle yksinpelejä pelanneelle jantterille.

4. Victoria: An Empire Under the Sun (2003)

Toinen Paradoxin strategia joka yltää tänne top-5 asti. Tähän pätee monilta osin täysin samat asiat jotka löytyvät jo tuolta Europa Universalis 2:n perusteluista.

Suurimmaksi ansioksi lasken kuitenkin sen että joku on uskaltanut tehdä pelin niinkin epäseksikkäästä aikakaudesta kuin mitä 1800-luku suurimmilta osin on. Markkinat kun eivät satu olemaan strategiapeleille ne suurimmat. Etenkään silloin jos niihin ei yhdisty WW2 tai muu suurempi räminä jotain kautta.

5. Team Fortress 2 (2007)

Uusin peli omalta listaltani vaikkea välttämättä kovin uudeksi enää voikaan laskea.

Tämä on nopeasti mietittynä ehkä se eniten hiottu FPS koko vuosikymmeneltä. Useampi eri hahmoluokka, tiimipeliin tähtäävä pelaaminen sekä yleinen pelaamisen helppous ja hauskuus on sellasia asioita joita kunnon nettiräiskinnältä voisi odottaa. Team Fortress 2 täyttää kyseiset kohdat täydellisesti. Omaleimaisen ulkonäön ja hyvän yleisen tunnelman laskisin myös suuriksi plussiksi tälle pelille. Lisäksi Valven jatkuva panostaminen uusien päivitysten muodossa pitää mielenkiinnon yllä.

-----

Seuraavat pelit nostaisin myös esille menneeltä vuosikymmeneltä, olkoon sitten vaikka sijat 6-11.

Star Wars: Knights of the Old Republic (2003)

Hyvin toteutettu rope SW-maailmassa. Tartteeko sitä juuri sen enempää selitellä? Pelimekaniikka, hahmot ja tarina kaikki toimi, eikä mitään suurempia ongelmia ollut millään osa-alueella.

Fahrenheit (2005)

Tämän missasin täysin julkaisun aikoihin ja löysin sen vasta jokunen vuosi sitten. Juonessa oli jotain minkä takia pelasin tämän läpi muutamassa hassussa, mutta sitäkin pidemmässä, pelisessiossa. Monia häirinneet action-osuudet eivät ottaneet päähän ollenkaan. Soundtrackista myös iso plussa.

Mafia: The City of Lost Heaven (2002)

Ei ehkä yllä GTA-pelien tasolle vapaassa maailmassa tai tekemisen paljoudessa, mutta se tunnelma! Niinkin palikkagrafiikalla (nykyajan mittapuulla) saatiin hienosti elokuvamaista tunnelmaa tietokonepeliin - jotain missä moni muu rope epäonnistuu täysin.

Vampire: The Masquerade - Bloodlines (2004)

Vaikka Bloodlines perustuukin nykyisin kovan inflaation kokeneisiin vampyyreihin, on pakko myöntää että maailma ja hahmot ovat siinä aivan upeasti toteutettuja. Genreistä kauhu, rope ja FPS yhdistyy pelissä saumattomasti. Aiheuttipa eräs hotellikohtaus samanlaisia kauhunsekaisia tunteita kuin ne AvP:n alienintäyteiset putket. Ehdottomasti toinen Troika Gamesin kruununjalokivistä.

Grand Theft Auto: San Andreas (2004)

Ei iskenyt ekalla kerralla, mutta kauan julkaisun jälkeen kokeilin uudemman kerran ja joku siinä imas mukaansa. Ehkä ensimmäinen sellainen peli jossa vapaata pelimaailmaa teki vain mieli ajella ympäri ja tutkia.

Hearts of Iron II (2005)

Listan kolmas Paradoxin strategia mutta pakkohan tämä on myös mainita. Ei ehkä vakuuttavin esitys AI:n toimivuudesta isomman kaavan strategioissa, mutta nettipeli on aivan uskomatonta karkkia kun sille päälle sattuu.

-----

Tarkkasilmäiset ehkä huomaavat että ainut peli vuodesta 2005 eteenpäin on Team Fortress 2. Ei vain ole yksikään näistä uusista peleistä iskenyt yhtään sillä tavalla kuin ylläolevasta listasta löytyvät. Saa tietysti nähdä löydänkö vielä joitain helmiä vasta vuosien päästä kuten joskus on tapana, mutta kaikenkaikkin mennyt vuosikymmen hävisi pelien valossa 90-luvulle. Tuolta aikakaudelta on helppo luetella klassikkoa klassikon perään aina vuosikymmenen alusta lähtien. 2000-luvusta en voi sanoa samaa.

Ainut asia mikä erityisesti pistää silmään muiden listoja täällä ja muualla katsellessa on tuo Half-Life 2. Ainut hyvä uutuus jonka peli toi räiskintägenreen kulkee nimellä Source. Raad0n selitys kenttäsuunnittelun ylivertaisuudesta oli jo aikamoinen.

Niin ja Operation Flashpoint on suurimmilta osin aikasta pska.

Lainaus:07.01.2010 Jormund kirjoitti:

Niin ja Operation Flashpoint on suurimmilta osin aikasta pska.

Tälle haluan kuulla perustelut.

Huomaa täälläkin, että näitä 2000-luvun alkupään pelejä arvostetaan enemmän ja tottahan se on nykyään laatu kusee juonessa enimmäkseen ja keskitytään vain siihen miltä kaikki näyttää.

Oma listani on hieman tynkä. Mainitsen ainoastaan kaksi hienointa ikinä.

1. Mafia

Teki minuun suurimman vaikutuksen ikinä. Tätä peliä ei pidä verrata GTA:han, koska GTA on vapaan maailman riehunta peli ja Mafia oli elokuvamainen tarina 30-luvun mafiamaailmasta. Se, että mafian tarina sijoittuu yllättäen kaupunkiin, ei tarkoita sitä, että se on GTAn kilpailija. Mafiassa oli hieno tarina ja videopätkät. Ajaminen oli yllättävän realistista, elikkä kankeaa ja hidasta. Tunnelmaa oli ja siksi peli löytyy minulta edelleen.

2. rFactor

Koska tykkään ajaa. On se mainittava kaikkienaikojen parhaana autopelinä. Parasta on loputon peli materiaali, sillä peli on vapaasti modattava.


Edellisellä vuosikymmenellä ilmestyi paljon muitakin erittäin hyviä pelejä, mutta nämä ovat ainoita, jotka saavat:
Kanamus' Special High Adrenaline Award

Lainaus:08.01.2010 bomber12 kirjoitti:
Huomaa täälläkin, että näitä 2000-luvun alkupään pelejä arvostetaan enemmän ja tottahan se on nykyään laatu kusee juonessa enimmäkseen ja keskitytään vain siihen miltä kaikki näyttää.

No mielestäni 90-luvun loppu ja 2000-luvun alku olivat eräänlaista pelien modernia kulta-aikaa, jolloin tehtiin monen genren merkkiteokset, joista ei vieläkään ole pistetty paremmaksi. Omaperäisyys ja taiteellinen vapaus olivat myös vielä jokseenkin arvossa, mikä on nykypäivänä aika lailla unohtunut: joko ollaan indietä tai sitten valtavirtaa, mutta yhä harvemmin mitään siltä väliltä.

Toinen syy on tietty se, että tuon ajan peleihin on vain syntynyt sellainen suhde, jota ei uudempien pelien tapauksessa ole yksinkertaisesti vielä voinut muodostua. Vaikka tietokonepelaamista on tullut harrastettua kauemminkin, niin vasta joskus 90-luvun lopulla oli alla sellainen pelikone, jolla pystyi pelaamaan uudempia pelejä, kun aikaisemmin oltiin menty jollakin Doomin, Duke Nukemin ja Wolfensteinin viitoittamalla tiellä, vaikka suhteellisen uusia pelejähän nuokin olivat. Voisi sanoa, että vasta noihin aikoihin aloin kunnolla perehtyä peleihin lukemalla pelilehtiä, arvosteluja ja haastatteluja. Listaamani pelit olivat kuitenkin pääosin aavistuksen myöhemmin ilmestyneitä, joten ei listausta voi ihan nostalgiankaan piikkiin laittaa, mutta ehkä samalla tavalla vaikuttavia pelejä ei voi enää tässä vaiheessa tulla, kun pelikokemusta on sen verran takana.

Toisaalta esimerkiksi The Witcher koukutti ihan yhtä paljon kuin mikä tahansa muukin listan peleistä, kuten myös vaikkapa Morrowind, jota en tainnut edes mainita (olisi ehkä kuitenkin sen tunnelman takia pitänyt), mutta jotenkin on vaikeaa sijoittaa tuollaista peliä listan kärkipäähän, kun sitä ensimmäistä pelikokemusta ei voi uuden pelin kohdalla ihan samalla tavalla "muistella", jos peliin on tutustunut vasta paljon myöhemmin (Morrowind tuli läpäistyä muistaakseni 2007, mutta palaan tähän vielä myöhemmin). Eli vaikka peli tuntuisi maailman parhaalta, niin jälkeenpäin pohdittuna vanhassa on silti yleensä aina vara parempi, koska aina tuntuu joko siltä, että jokin tärkeä elementti jää puuttumaan, tai sitten kaikki on vähän liiankin hyvin kohdallaan

-

sitä alkaa tavallaan ikävöimään tekoälyn kömmähdyksiä ja kömpelää animaatiota, kun lopputulos tuntuu vähän liian steriililtä ja loppuun asti mietityltä. Esimerkiksi S.T.A.L.K.E.R. ja juuri tuo The Witcher ovat hyvin puutteellisia monilta osiltaan, jälkimmäinen toki pienemmässä mittakaavassa runsaiden päivitysten jälkeen, mutta toisaalta tietty amatöörimäisyys viehättää suunnattomasti joissakin vanhemmissa peleissä. Nykyään pelit tuntuvat liikaa tuotteilta, jolloin pientä viimeistelemättömyyttä alkaa pitää muka puutteena, vaikka se usein vain lisää pelin viehätysvoimaa, esimerkkinä juuri mainitsemani pelit. Ehkä sitä on vain nykyään liian kriittinen pelejä kohtaan.

Toisaalta monet 2000-luvun alun klassikkopeleistä on tullut tsekattua vasta vuosikaudet niiden ilmestymisen jälkeen, eivätkä ne ole menettäneet yhtään hohtoaan. Myös tällaisen pelin voi hyvillä mielin sijoittaa listalle, sillä yleensä tällaisissa tapauksissa on helppo päästä välittömästi pintaa syvemmälle, koska pelin merkitys on jo tiedossa ja sen kestävyys ajan hammasta vastaan testattu. Vähän vaikea arvioida, pelataanko Mass Effectiä enää vuonna 2017 vai pidetäänkö sitä vain vanhana ja kömpelönä tekeleenä, jossa oli hyviä ideoita, mutta jonka potentiaali hyödynnettiin myöhemmin paljon paremmin. Toisaalta nykyään voi pelata Baldur's Gatea ja todeta välittömästi, että kyseessä on laatupeli ikään katsomatta. Ja nyt kun puhuin itseni pussiin Morrowindin kohdalla, niin sanotaan, että se on ehkä sellainen peli, jota on jälkeenpäin tullut kritisoitua vähän epäreilustikin. Äärimmäisen koukuttava tekele, jonka pariin ei ole kuitenkaan tullut palattua sen jälkeen, kun yhden kerran sen pelasin lisäosineen läpi tulitikut silmien alla. Joskus pelistä jääneet muistot ja mielikuvat vain eivät korreloi itse pelikokemuksen nautittavuuden kanssa. Aika usein ne kuitenkin vain lisäävät pelin arvostusta.

Saimpahan omanki listauksen perustelut valmiiksi vihdoin.

Omasta listauksesta periaatteessa huomaa sen että milloin on vaihtunut kone uuteen. 2000 tuli ensimmäinen, 2003 lopussa toinen ja nyt kolmas viime vuonna. Näihin aikoihin sijoittuu yleensä se milloin oon pelannut myös eniten erilaisia pelejä, kun taas sitten aina koneen käyttökaaren loppuun se kun niitä vanhempia pelejä pelataan yhä uudestaan ja uudestaan. Tietenki siellä ylikorostuu tuo 2000-luvun alku, mutta minkäs teet, nämä pelit ovat edelleen hyviä ja täysin vertailtavissa nykyisiin peleihin graafista ulkoasua lukuunottamatta. Eivät ole siis mitään kahen napin Mario-pelejä, jotka on siis hei iha oikeesti hyviä pelejä hei nyt iha tosissaa pelaan edelleen(not)! Top 10stä oon pelannu paljon viime vuonna 6/10 ja kahen vuoden sisällä 10/10. Paljon = läpi tai montakymmentä tuntia.

Aluks sanon että jotain voi unohtua ja PC:tä pelaan pelkästään...

1.Company of Heroes
Ei voi muuta sanoa kun tämä on ollut se "messias"-peli minulle. Yksin en jaksa pelata tuntiakaan, mutta kaverien kanssa on tullut hakattua sen verran, että jonkin sortin viha-rakkaussuhde on syntynyt. Peli on ulkoasultaan, idealtaan ja tunnelmaltaan erittäin hyvä. Yleensä strategia pelit on avaruudesta tai keskiajalta joten WW2 on tosi mukavaa vaihtelua lapsuuden AoE2, Warcraft2, Red Alert, Settlers 2 ynms. hakkaamiselle. Pelin suurin mielenkiinto on se että toisinkuin esim. Warcraft 3:ssa pelaaminen ei ole kiinni siitä kuinka hyvä Korealainen makro olet vain siitä miten reagoit kaikkeen ja miten osaat OIKEASTI pelata. Mutta pelin kustu balanssi onkin sitten se mikä saa minut huutamaan ja itkemään. Peli onkin tuonut suuria tunteita elämääni ja olen saanut yhden reallife kaverinkin sen avulla. Sanoisin, että mikään peli ei tule pystymään samaan. Huhhuh kun miettii mitä muistoja tästä pelistä on...

2. Counter Strike: Source
Tuntuu että listassani top1 ja 2 välillä on ainakin 10 valovuoden väli. Kynäri oli Soldier of Fortune 2 jälkeen se nettiräiskintä jota on tullut hakattua kirjaimmellisesti kyllästymiseen asti. Pelissä ei ole mitään mielikuvituksellista, hyvää tai tunnelmallista, se on vaan räiskintä jota oli pakko hakata kyllästymiseen asti. Taas jälleen kaverit oli ne jotka innosti pelaamaan tätä.

Joo en voi listata loppuja joten laitan ne mielivaltaiseen järjestykseen:

The Elder Scrolls IV: Oblivion
Paras singlenä pelattava roolipeli mitä olen pelannut. En ikinä innostunut vuoropohjaisesta tai "klikkaus taistelu"-systeemistä joten "FPS" roolipelaus iski minuun. Pelin maailma on mielenkiintoinen ja vapaa ja aikanaan graafisesti kaunis. Pelin haittapuolia on heikko juoni ja bugisuus. Tämäkin peli tuli aloitettua alusta varmaan tuhat kertaa, mutta kerran pelasin "läpi".

Guild Wars
Ainut nettiroolipeli jota olen jaksanut pelata. Taas pelissä viehättää se, että pelaaminen tarvitsee taitoa, sillä lvl katto on mitätön ja saavutetaan noin 5h pelaamisella. Lisäksi plussaa toi killat ja olinkin aika monessa suomalaisessa killassa ja niissä pelaaminen oli mukavaa. Huonona puolena melko tylsä PvE (player vs environment) ja "täydellistä" kiltaa en löytänyt ikinä.

Medieval II: Total War (Stainless Steel modilla)
Keskiaika on maailmansotien lisäksi minusta mielenkiintoisinta historiallista aikaa ja tämä peli suorastaan kärjistää sen eeppisyyttä. Taistelut on ******* isoja ja maailmanvaltaus tavoite. Ilman Stainless Steel modia peli on läjä bugista *****a jota ei kannata pelata. Pelin heikkous on se, että se rupeaa toistamaan itseään, sillä ei ole mielenkiintoista tavoitetta ja botti on tyhmä kun metallilinjan amis.

Warcraft III: Reign of Chaos
Juoneltaan ehdottomasti paras strategiapeli. Vaikka tehtävät toistivat itseään loppua kohden oli se pelattava juonensa takia ainakin läpi. Perushyvää naksuttelua, mutta en tykkää siitä loppujen lopuksi ja moninpeli ei innostanut.

Rollercoaster Tycoon 2
Aivan loistava peli. Lapsena hakattu 1 puhki ja 2 loistava jatko-osa vaikka käytännössä sama peli

Team Fortress 2
Ainut peli mitä tällä hetkellä pelaan. Todella hyvä peli jokainen classi on hyödyllinen ja muutamaa classia lukuunottamatta classit ovat hyvin painotettu. Peli on todella hauska ja pardioi tiimiräiskintäpelejä. TF2 on minusta räiskintänäkin paljon onnistuneempi kuin kynäri. Valve on mielestäni paras yritys tekemään räiskintöjä..

Muita hyviä:
Half-life 2
Max Payne 1 ja 2
Civilization IV
Need for Speed: Underground
Hitman: Blood Money

Aika laiskasti tein tämän, mutta ei voi mitään väsyttää nyt liikaa. Loppuun sanon vielä noista GTA että 1 jälkeen minua ei ole ne juuri kiinnostanut. Jaksan pelata juonta vähän aikaa sitten iskee tylsyys riehun kaupungilla ja sitten peli onkin minun osalta pelattu. Ja IMO 1990-luvun loppu oli pelien kulta-aikaa.

Lainaus:07.01.2010 Jormund kirjoitti:

Niin ja Operation Flashpoint on suurimmilta osin aikasta pska.

Väärin. Sinä rakastat tätä peliä kunnes toisin todistetaan.

Lainaus:08.01.2010 Kanamus kirjoitti:
Oma listani on hieman tynkä. Mainitsen ainoastaan kaksi hienointa ikinä.

1. Mafia

Teki minuun suurimman vaikutuksen ikinä. Tätä peliä ei pidä verrata GTA:han, koska GTA on vapaan maailman riehunta peli ja Mafia oli elokuvamainen tarina 30-luvun mafiamaailmasta. Se, että mafian tarina sijoittuu yllättäen kaupunkiin, ei tarkoita sitä, että se on GTAn kilpailija. Mafiassa oli hieno tarina ja videopätkät. Ajaminen oli yllättävän realistista, elikkä kankeaa ja hidasta. Tunnelmaa oli ja siksi peli löytyy minulta edelleen.

2. rFactor

Koska tykkään ajaa. On se mainittava kaikkienaikojen parhaana autopelinä. Parasta on loputon peli materiaali, sillä peli on vapaasti modattava.


Edellisellä vuosikymmenellä ilmestyi paljon muitakin erittäin hyviä pelejä, mutta nämä ovat ainoita, jotka saavat:
Kanamus' Special High Adrenaline Award

rFactor ja paras autopeli ei sovi yhteen. mitenkään.

www.iracing.com - Autopelien messias.

World of Warcraft

Peli, joka on muuttanut elämiä, tuottanut rahoja miljardeja, tuottanut enemmän kopioita kuin virolaiset Niken kengistä ja joka on viiden vuoden ajan viihdyttänyt niin naisia kuin miehiä. Vaikka peli onkin viisi vuotta vanha, pelaajamäärä on vain noussut. Blizzard on osunut oikeaan kultasuoneen, tosin on osunut siihen monestikkin WarCrafteilla ja Diabloilla. Mielestäni maailman paras peli, joka harvoin jaksaa tylsistyttää. Aina löytyy jotain tekemistä.

WoW:n pelimaailma on varmaan yksi pelihistorian suurimmista. Kukkulan takaa voi aina löytyä jotain hienoa. Musiikki on täydellisen eeppistä, ja tiimityöllä pääsee tässä pelissä pitkälle. Tunnelma on aina katossa, oli sitten STV:n viidakoissa tai Icecrownin ahdistavan synkässä jäisessä tunnelmassa

Silent Hill 2 ja 3

Psykologisen kauhun mestariteoksia. Molemmat tunnelmaltaan ainutlaatuisia, vakavia teemoja käsitteleviä, älykkäitä pelejä. Kaiken maailman itseään kauhuksi kutsuvat viiden pennin säikyttelyäksönit saisivat ottaa näistä oppia, miten pelaajassa herätetään pelkoa.

Shadow of the Colossus

Niin ikään tunnelmaltaan ainutlaatuinen peli, jota niinä harvoina pelien joukosta kehtaisi kutsua jopa taiteeksi. Unenomaisen fiiliksen lisäksi, loistavasti rakennettu pienimuotoinen tarina ja viimeisen päälle hienosti suunnitellut kolossit tekevät tästä ehkäpä PS2:n parhaan pelin.

Portal

Loistava, lähes täydellinen kokonaisuus. Erinomaisen puzzlepelin lisäksi minimalistinen nerokkaasti aukeava juoni sekä häiriintynyt musta huumori loivat yhdessä erään mieleenpainuvimmista pelikokemuksistani.

Shin Megami Tensei: Persona 3

Paras japsirope PS2:lla. Upean vinksahtanut, synkkä tunnelma yhdistyy aukottomasti japanilaisen nuorisokulttuurin hyödyntämiseen, ja konseptina ropellus + deittisimulaattori toimii mainiosti. Paketin täydentävät omaperäisellä tavalla tuttuja kuvioita käsittelevä juoni sekä huolellisesti rakennetut hahmot.

Half-Life 2: Episode 2

Parasta räiskintää, mitä olen pelannut. Rytmitys ja tilanteiden vaihtelu on aivan loistavaa, dramaattisia tilanteita saadaan luotua ilman paisuttelua, ensimmäisen persoonan kerronta toimii edelleen erinomaisesti, ja taustalla onnistutaan kuljettamaan lisäksi mielenkiintoiseksi käyvää juontakin. Nykypäivän nurkkakurkintarunkkuhuohotuspaukuttelut, ottakaa Valvelta oppia.

LittleBigPlanet

Puolestaan parasta tasohyppelyä, mitä olen pelannut sitten Super Mario Worldin. Mainio kenttäsuunnittelu, persoonallinen ilme, hilpeä huumori, kenttäeditori sekä netistä ladattavat kentät - ja tämä kaikki vielä enimmillään neljän pelaajan co-oppina. Puhdasta hauskuutta, jota en olettanut pelimaailmassa enää kohtaavani.

Disclaimer: Lista tehty omien mieltymyksien mukaan, yritän pitää perustelut lyhyinä ja en pysty nimeämään näitä numerojärjestyksessä.
btw, aika sekava

Devil may cry
Aivot narikkaan väkivalta viihdettä missä yksi parhaimpia/mieleenpainuvimpia introja
http://www.youtube.com/watch?v=ex298FW93Lg

Diablo 2
Laumoittain hirviöitä, Järjetön määrä varusteita/aseita ja erittäin viihdyttävä verkkopeli.
1.13 saisi jo pikkuhiljaa rantautua että voisi tätäkin hakata ilman ladder resettiä.
Hack n' slash pelejä on aivan liian vähän.

Empire Earth
14 eri aikakautta, ajan ensimmäisiä 3d moottorilla toimivia RTS pelejä ja erittäin monipuolisella toteutuksella varustettu vähintään aliarvostettu peli.

Guild Wars
Levelit saa nopeasti kahteenkymppiin jonka jälkeen pelin kuori aukeaa, jonka alla on pelaamistaitoon ja skillien yhdistelyyn perustuva pelimekaniikka
Yksi parhaimpia pvp pelejä.
+ Viihdyttävin/haastavin healer mitä on RPG/MMO urani aikana tullut vastaan.
Toivon syvästi että GW2 pystyy myös samaan
+- Ilmainen mutta lisäosat pilasivat peliä vähitellen(factions oli hirveä)

GUN
Third person shooter sijoittuen villiin länteen.
Peli ei todellakaan ole täydellinen mutta koska pc:lle ei parempaakaan ole tehty ja jokin saa mielihyväkeskuksen toimimaan kun vastaan ratsastavaa pahista ampuu haulikolla vastapalloon.
-Taitaa olla ainoa 3ps perustuen villiin länteen pc:llä mikä on sääli.

Max Payne
3ps noir fiiliksellä maustettuna joka mullisti hommaa ja sai olemaan tyytyväinen että remedy on suomalainen.

Rainbow six las vegas 2
Ensimmäistä osaa en ole pelannut koska tutustuin ½v toisen osan julkaisun jälkeen ja en juuri näe tarvettakaan.
Muokattava hahmon ulkonäkö lähtien kasvoista/panssareista/vaatteista/naamioinnista ja aseista joita saa lisää kokemustasojen karttuessa.
Storymodessa pelaajan lisäksi 2 npc:tä mitkä osaavat käskettäessä hommansa melkein liiankin hyvin.
Itse saan tästä yhdistelmästä jo pienen seisokin.
Netissä toimivat pelaajien väliset ottelut ja terrorist hunt.
Terrorist hunt pelimuodossa toimii 1-4 pelaajaa joiden tarkoitus tappaa ~40 tietokoneohjattua terroristia mikä voi osoittautua erittäin turhauttavaksi tai viihdyttäväksi.
-Osa parhaimmista aseista ovat huonompia kuin keskitason aseet missä ei juuri ole järkeä
-Kranaatin heittäminen on todella kankeaa
-Nykyään ei moni pelaa netissä
-Erittäin ***** ja hidas nettipelien haku.

Offtopic:
RS:LV parannellulla pelimekaniikalla, vaikutteita CoD:MW:stä, aivan hitosti avattavaa kamaa ja kokonaan kuvattuna kolmannesta persoonasta...
Tästä ei peli parane.

Rune
Ehei... ei se rune vaan se 3ps missä hakataan kirveellä/vasaralla/miekalla hirviöiltä/ihmisiltä päitä irti jonka jälkeen niitä pystyy käyttämään aseena/heittoaseena.
Viikinki peli brutaalilla mätöllä varustettuna.
Nuorempana tämä oli kuin huumetta.

Soldier of fortune
Ensimmäinen fps mikä mässäili väkivallalla sai vähintäänkin mielenkiintoni.

Tony Hawk's pro skater 2
tämän vuosituhannen paras skedepeli, peace.


1997-1999 Rajapyykit mitkä koen silti mainitsemisen arvoisiksi
Legacy of Kain: soul reaver
Oddworld: Abe's Oddysee
Final fantasy 7/8

Joo, nyt ei jaksa naputella niin kuin nuo ylemmät, mutta lyhyesti vuosikymmenten parhaat pelit, mihin olen koskenut.

90- luku:

Ylivoimainen voittaja: NHL 98

Tuntu vaan sillon niin uskomattoman hyvältä peliltä. Kaikki 97 ominaisuudet viilattuna parempaan suuntaan. Tuli mätettyä isot määrät, eikä 99 tai 2000 enää tuntunut samalta. Tämä kiekkopeli pelasi itsensä sydämeeni

2000 luku:

NHL 10

Peli, jonka online, tarkemmin sanottuna EASHL (Be a Pro netissä oman joukkueen kanssa) on pelihistorian paras ominaisuus. On vaan uskomattoman koukutavaa ja aina niin hauskaa mättää tuota. Siihen liittyy paljon pettymyksiä ja riitoja joukkuekavereiden kanssa, mutta kun niitä hyviä hetkiä tulee niin paljon enemmän. On vaan uskomaton tunne, kun voitetaan kovalla pelillä kärkijoukkue. Sitten voi mennä foorumille kuittailemaan kavereille siitä. NHL 10 on muuten aivan peruspeli, mitä ei tosiaankaan jaksaisi pelata 10 tuntia enempää. Tällä hetkellä EASHL pelejä pelattu 260. Ei kyllä käytännössä muita pelejä tule pelattua tämän pelin ansiosta.

2010 luku (ennakko arvaus):

Battlefield: Bad Company 2

Tästä katoin aivan uskomattoman videon ja BETAssakin olin mukana. Loistavaa räiskintää. Ainoa peli, mikä voi viedä peliaikaa NHL 10:ltä. Kakikki pelissä vaan tuntuu toimivan. Vielä en kuitenkaan mitään kattavampaa voi sanoa, kun ei ole kokoversio ilmestynyt, vuoden päästä ollaan sitten tässäkin viisaampia



En oikeen ymmärrä miten jotkut voi laitta vuosikymmenen peliksi vaikka Uncharted 2, jonka jaksaa kerran tai kaksi kertaa vetää läpi ja pelikokemus jää siihen. Vuosikymmenen peli pitää olla sellanen, johon upottaa lähes kaiken pelaamiseen kuluttamansa ajasta. NHL pelit ovat sellaisia, ne ovat täynnä vikoja ja bugeja, mutta sillä ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä.


E: Taisin käsittää otsikon väärin :S Noh, NHL 10 on sitten tämän vuosikymmenen vastaus.