Pelikello näyttää 28 tuntia, ja ensimmäinen pelikerta takana. Muutaman tunnin tuosta olisi saanut nipistettyä varmaan pois, mutta vedin suoraan vaikeimmalla tasolla ja tein suunnilleen jokaisen löytämäni sivutehtävän (pari jäi achievementien perusteella huomaamatta, joten seuraavalle pelikerralle jää vähän parannettavaa). Lisäksi väänsin kaikki avut optionsista pois ja jätin suojassa kyttäilyn kokonaan pois (kyseistä nappia pelissä ei edes tarvitse), jolloin lopputulos jo alkoi muistuttaa Deus Exiä. Vaikeimmalla tasolla terveyskin palautuu sen verran hitaasti, ettei suojassa kyttäily ja sieltä räiskiminen varmaan kovin kannattavaa edes olisi. Vaikeimmalla tasolla pari luotia tappaa, joten hiippailu on pakollista. Suosittelen muitakin tekemään saman jutun, niin pelikokemus voi parantua reippaasti
-
ainakin PC:llä.
Tarina tuntuu pääsevän kunnolla vauhtiin vasta pelin puolivälin paikkeilla. Alussa tehdään lähinnä pienen mittakaavan juttuja ja juostaan melko hämärien johtolankojen perässä, eikä siitä tullut minulle varsinaisesti mitään Deus Ex -viboja. Osasyynä ehkä sekin, että hahmoja ei hirveästi esitellä ja itse olen vältellyt lieviäkin juonipaljastuksia viimeiseen saakka. Yhden suht merkittävän jutun olin tosin onnistunut itselleni jo spoilaamaan ennen pelin aloittamista, joten sekin varmaan vaikutti. Joka tapauksessa juoni paranee selvästi loppua kohden, vaikka ei ehkä saavutakaan ihan toivomaani kliimaksia. Silti selvästi parhaasta päästä, mitä tulee viime aikojen pelijuoniin, ihan pelkästään sen takia, että jotain pitää keksiä itsekin. Tarinaan palaan vielä myöhemmin.
Kenttäsuunnittelu tarjoaa vaihtoehtoisia ratkaisutapoja ihan mukavasti, vaikka aika lineaarisia kentät silti ovat. Olisin ehkä kaivannut joitakin avonaisempia alueita tyyliin Deus Exin Liberty Island, Vandenberg, satama-alue ja niin edelleen. Nyt kentät tuntuvat koostuvan lähinnä pienistä, suht vapaista alueista, jotka on yhdistetty käytävänpätkällä tai ovella, josta on vain pakko mennä. Ihan jees silti kokonaisuutena, mutta liekö konsolien mukanaan tuoma rajoitus vai mikä, että vapaus kuitenkin on välillä vähän rajoitettua. Ilmastointikanavia käytetään myös vähän liikaa "vaihtoehtoisina" reitteinä, ja olisi ehkä mukavaa, jos mukana olisi enemmän rajoittamatonta, luovuudelle tilaa antavaa vapautta ja vähemmän "valitse yksi reitti kolmesta mahdollisesta" -vapautta.
Ensimmäisen ja kolmannen persoonan välillä vuorottelu on minusta aika turhaa. Soolonäkymä toimisi ihan hyvin, ellei halua väkisin leikkiä jotain gears of waria. Enemmän tykkäsin vihollisten pamputtamisesta tajuttomaksi kuin näistä valmiiksi nauhoitetuista takedowneista, jotka toki toimivat vähän paremmin kuin aluksi pelkäsin.
Deus Exissä pidin siitä, että dialogia lukuunottamatta JC Denton oli aina pelaajan ohjauksessa. Human Revolutionissa taas käytetään välinäytöksiä aika reilusti, ja usein vielä täysin tarpeettomasti. Kun tähän otetaan mukaan takedownit, typhoonit, seinän hajottamiset ja muut jutut, niin peli ottaa vähän turhan usein kontrollin pois pelaajalta. Tästä en hirveästi tykännyt.
Dialogi on pääosin hyvää, ja noin yleensä hahmojen suostuttelu vaatii paljon muutakin kuin pelkästään sen oikean dialogivaihtoehdon valitsemista. Ilmeisesti dialogit eivät aina myöskään mene samalla tavalla, joten tämä osa-alue on toteutettu erinomaisesti. Jos mokasin jonkun keskustelun, niin nielin suosiolla ylpeyteni sen sijaan, että olisin heti ottanut quickloadia. Choices and consequences ja niin edespäin. Diplomatia ei Deus Exissä useinkaan ollut mahdollista, joten tämä on erittäin tervetullut lisäys, jota olisin mielelläni nähnyt enemmänkin.
Augmentit ovat monessa suhteessa hyödyllisempiä kuin alkuperäisessä Deus Exissä, ehkä siksi, että vaikeustasokin on jopa pikkusen korkeampi. Tekoäly reagoi huomattavasti nopeammin, eikä nurkan taakse juoksemalla selviä
aivan kaikista tilanteista. Äänettömälle juoksulle en käyttöä keksinyt, mutta vanha kunnon cloak esimerkiksi oli todella hyödyllinen. Monet augit ovat mukana lähinnä tuomassa vaihtoehtoisia lähestymistapoja tehtäviin, mikä on ihan OK. Positiivinen muutos on myös se, että monet augit toimivat passiivisina, eikä niitä tarvitse alkaa erikseen aktivoimaan. Bioenergia tosin on huomattavasti tiukemmassa kuin alkuperäisessä Deus Exissä, ja yleensä käytössä on vain yksi palkki, jolla saa tehtyä sen yhden takedownin kerrallaan.
Asetaitoja yms. en varsinaisesti jäänyt kaipaamaan. Human Revolutionissa räiskiminen on yllättävän siedettävää. No okei, ehkä rekyyliä voisi olla alussa vähän enemmän ottaen huomioon sen, että sitä voi entisestään vähentää augeilla.
Hakkeroimisminipeli on hyvä, ehkä paras näkemäni. Hahmon taidoillakin on siinä todella merkitystä, mitä harvemmin voi minipeleistä sanoa. Harmi tosin, että samalla minipelillä hakkeroidaan kaikki mahdollinen. Välillä meinasi tulla multitooleja ikävä, kun törmää kymmeneen koodilla lukittuun toimistoon, joissa kaikissa on vielä kaksi hakkeroitavaa tietokonetta. Ei tietenkään olisi pakko hakkeroida, mutta kyseessä on Deus Ex... Lopussa hakkerointi alkoi jo maistua pahemman kerran puulta.
Kokemuspisteiden anto oli vähän niin ja näin. Minusta olisi ollut parempi, että pisteitä olisi annettu vain suoritetuista tehtävistä sen sijaan, että hakkeroinnista, tapoista ym. olisi tullut palkintoja. Miksi käyttää tietokoneen salasanaa, jos hakkeroimalla saa saman lopputuloksen ja kokemuspisteitä vielä päälle? On kokemuspisteiden kannalta huomattavasti arvokkaampaa tainnuttaa joka ikinen kentästä löytyvä vartija sen sijaan, että hiippailisi vain huomaamattomasti kentän alusta loppuun. Tietyistä lähestymistavoista palkitaan huomattavasti runsaammin kuin toisista, mikä väkisinkin ohjaa suorittamaan tehtäviä sillä kannattavimmalla tavalla.
Todella geneeriset pomotaistelut eivät itsessään haitanneet minua niin paljon kuin joitakin muita, mutta ne kaipaisivat kipeästi arcade-tyylistä energiapalkkia tai jotain. Nyt ei ole mitään keinoa tietää, kuinka paljon viholliselle on tehty vahinkoa ja milloin se oikein kuolee, mikä tekee touhusta puisevaa ja itseään toistavaa, varsinkin jos tallennusmahdollisuutta ei ole, pari osumaa tappaa ja viholliseen voi upottaa tonnikaupalla lyijyä. Muutenkaan tapettavilla hahmoilla ei juuri persoonallisuutta ole. Ei voi edes verrata Guntheriin, Anna Navarreen tai Walton Simonsiin, joiden kohtaaminen Deus Exissä oli ainakin hyvin perusteltua ja tappeluistakin pystyi yleensä karkaamaan.
Juonessa yksi asia jäi ärsyttämään, ja se oli... salaliitot. Deus Exin tarina ja maailma oli hyvin pitkälti rakennettu salaliitoista ja niiden päälle rakennetuista salaliitoista. Human Revolutionin
Illuminati on epämääräinen, päälle liimattu ja yksinkertaisesti tarpeeton. Pelin muuhun kontekstiin sijoitettuna se tuntuu lähinnä hölmöltä. Deus Exin vahvuus oli se, että se pystyi esittämään utopistisia salaliittoteorioita täysin vakavalla naamalla uskottavasti ja älykkäästikin, ilman että se vaikuttaisi typerältä huuhaalta. Human Revolutionin tarina on pohjimmiltaan tavallinen futuristinen toimintapelijuoni parilla twistillä ja keskivertoa paremmalla käsikirjoituksella varustettuna, johon on sitten väkisin yritetty istuttaa jotain muuta.
Kokonaisuutena kuitenkin erinomainen peli ja millä tahansa mittapuulla parempi kuin joku hiton Invisible War.
