Elikkä tänne kertokaa oma ehdotus parhaaksi albumijulkaisuksi tältä vuodelta. Taikka albumia, jonka julkaisua vielä odotatte ja jolta on kovat odotukset.

Pieni perustelu perään!

Oma ehdotus: Soilwork - The Panic Broadcast.

Syy: Soilworkkia tullut jo pidemmän aikaa kuunneltua ja viime albumi oli niin harvinaisen huono, että jännityksellä odotin minkä moista kamaa tällä kertaa oli luvassa. Helpotukseksi albumi oli erittäinkin hyvä, vaikka ei ihan yhtyeen parhaimpien albumien joukkoon ylläkkään. Sopivan menevää metallia, joukossa muutama hieman rauhallisempi biisi. Numero voisi olla 1-10 asteikolta sellanen 8,5

2# Two Lives Worth of Reckoning

Yhdyn edelliseen, soilworkin the panic broadcast on loistava lätty. Soilwork on mun mielestä mennyt parempaan suuntaan nyt, musiikki on jotenkin rajumpaa. The Akuma Afterglow ja The Thrill iskivät parhaiten. Oikeastaan kaikki levyn biisit ovat hyviä, jotkut tasapaksuja ja jotkut taattua soilworkin laatua. monessakohan moottoripyörä/mopo stunttivideossa tullaan näkemään soilworkin tuotantoa :D

HIM - SCREAMWORKS: Love in Theory and Practice, Chapters 1-13
Ei tämä yhtyeen edelliselle albumille, Venus Doomille, pärjää, sillä tämän levyn musiikki on huomattavasti kevyempää ja lähes jokainen levyn kappale toimisi singlejulkaisuna. Levy on kuitenkin ihan hyvä, eli ei tähän tarvinnut kuitenkaan pettyä.

Iron Maiden - The Final Frontier
Tämä julkaistaan vasta kuukauden päästä, mutta levyltä ollaan kuitenkin kuultu 2 kappaletta kymmenestä: The Final Frontier ja El Dorado. TFF:stä julkaistiin kuitenkin lyhennetty versio, eli biisin alku ja mahdollisesti jotain muutakin puuttuu. Kappale oli ihan hyvä, muttei pärjännyt jo aikaisemmin julkaistulle El Doradolle, joka on kaikessa yksinkertaisuudessaankin oikein mukavaa kuunneltavaa. Levyn loppupuoli on kuulemma todella vakuuttava ja hieno, joten tätä levyä saa ihan syystäkin odotella.

Mokoma - Sydänjuuret
Mokomaa aloin kuuntelemaan vasta alkuvuodesta ja kun sain kuulla, että bändi julkaisee maaliskuussa uuden levyn, niin pakkohan se oli pistää tilaukseen. Tilattiin kaverin kanssa levyn kirja+paita-versio ja on kyllä hyvä paketti, vaika aluksi levyllä tuntui olevan vain pari hyvää kappaletta. Lisäkuuntelulla levy nousi kuitenkin yhdeksi Mokoman parhaista ja kirja on hieno.

Tänä vuonna ilmestyneitä levyjä ei ole tullut kuin joku kymmenkunta ostettua ja niistä on suht helppo karsia kolmen kärki.

Shining - Blackjazz
Mielipuolinen lätty, jossa yhdistyy jazz ja mustanpuhuva metalli industrial-vaikuttein. Ei mikään helpoin tapaus kokonaisuutena mutta voi pojat, että osaakin olla yrmäkkää tavaraa. Jos haluaa maistiaisia niin bändin myspacesta kannattaa kuunnella biisi Fisheye, joka on varmasti yksi 2000-luvun kovimmista biiseistä.

The Wounded Kings - The Shadow Over Atlantis
Electric Wizardin ja muitten "pörinä"yhtyeiden serkku, joskin hieman eteerisemmällä otteella, lähinnä ahkeramman syntikan käytön takia.
Lävähti heittämällä meikäläisen doom-levyjen top kolmoseen. Birchin ääni on mahtava, tässäkin tapauksessa hieman yhtäläisyyttä havaittavissa EW:n Jus Oborniin, mutta vain vähän. Ja tätä levyä saa suht halvalla, hintahaarukka on 10-13 €.

Watain - Lawless Darkness
Ulkomusiikilliset seikat sikseen, Watain ei ole julkaissut yhtään huonoa levyä. Lawless Darkness ei ehkä ihan pärjää edelliselle kokopitkälle, joka minun, vähemmistön, mielestä oli napakymppi. Soundimaailmaa ruuvattu hiukan rosoisemmaksi joka olikin ainoa asia mitä Swornilla jäin kaipaamaan. Pituutta on se päälle 70 minuuttia josta parin keskinkertaisen biisin joukosta erottuu sellaiset helmet kuten Reaping Death, Total Funeral, Hymn to Qayin ja eeppinen lopetusbiisi Waters of Ain, jossa kuullaan myös Carl McCoyta.

Nämä nyt ensimmäisenä mielessä, olisihan tuohon voinut Stam1nan uusimman lisätä kans, mutta se on vähän kulunut soitossa. Järkyttävän kovia levyjä on tänä vuonna vielä tulossa (Death Breath, Melechesh, Blind Guardian , The Ocean) joten tulee varmaan päiviteltyä listaa.

En lähde vielä sanomaan mitään, katsotaan sitten joulukuun puolella .

Yksi veikkaus voisi kuitenkin olla Iron Maidenin The Final Frontier.

EDIT: Yliviivaan tuon Final Frontierin, Marty Friedmanin "Bad DNA" meni edelle.

Lainaus:16.07.2010 Hei-Mdall kirjoitti:
Tänä vuonna ilmestyneitä levyjä ei ole tullut kuin joku kymmenkunta ostettua ja niistä on suht helppo karsia kolmen kärki.

Shining - Blackjazz
Mielipuolinen lätty, jossa yhdistyy jazz ja mustanpuhuva metalli industrial-vaikuttein. Ei mikään helpoin tapaus kokonaisuutena mutta voi pojat, että osaakin olla yrmäkkää tavaraa. Jos haluaa maistiaisia niin bändin myspacesta kannattaa kuunnella biisi Fisheye, joka on varmasti yksi 2000-luvun kovimmista biiseistä.

The Wounded Kings - The Shadow Over Atlantis
Electric Wizardin ja muitten "pörinä"yhtyeiden serkku, joskin hieman eteerisemmällä otteella, lähinnä ahkeramman syntikan käytön takia.
Lävähti heittämällä meikäläisen doom-levyjen top kolmoseen. Birchin ääni on mahtava, tässäkin tapauksessa hieman yhtäläisyyttä havaittavissa EW:n Jus Oborniin, mutta vain vähän. Ja tätä levyä saa suht halvalla, hintahaarukka on 10-13 €.

Mistä ostit nämä?

Vuoden 2010 uutuuksiin en ole itse juurikaan tutustunut. Italialaisen Ufomammutin uusin täyspitkä oli melko onnistunut. Yhdestä pitkästä osiin napsitusta kappaleesta koostuva Eve oli erittäin kosminen tuttavuus, ja kait sitä voisi verrata jollakin tavalla Sleepin Dopesmokeriin.

Se oikean vuoden 2010-lätty minulle tulee olemaan Ornen toinen täyspitkä Tree of Life, mikäli nyt tämän vuoden puolella ehtii ilmestyä.

Ehdottomasti Avenged Sevenfoldin uusi albumi: Nightmare.
Ei ees muut bändit tai muiden albumit kiinnosta joten toi on ainut hyvä koko vuonna.
Mahtavaa settiä. Kannattaa kuunnella.

Lainaus:05.08.2010 DoomyBlues kirjoitti:

Lainaus:16.07.2010 Hei-Mdall kirjoitti:

Shining - Blackjazz
..

The Wounded Kings - The Shadow Over Atlantis
..

Mistä ostit nämä?

Muistaakseni Shining tuli tilattua Fireboxista ja the Wounded Kings äxästä. Tsekkasin äsken ja saatavuus on mennyt vähän ristiin, Blackjazzia nyt saa akselilta cdon/levykauppa äx/firebox, mutta The Wounded Kings on atm saatavilla vain Cdonista, tyyriimmällä kuin mitä äxä verotti.

Seuraavana checklistillä olis Blind Guardianin uusin täyspitkä, ainoa bändi power metal-rintamalla josta diggailen oikeasti aika suureellisesti.

Mitä itse olen kuunneskellut tämän vuoden tuotoksia, niin vastaus on: Tarot - Gravity of Light
Kova lätty eikä yhtään huonoa biisiä Marco ja Tuple vetävät kyllä erittäin hyvin

Itselleni tämä levyvuosi on ollut tähän mennessä huonotasoisin vuosikausiin, mutta on niitä hienojakin levyjä tullut. Toisaalta monelta bändiltä on tulossa vielä syksyllä levyä ulos, ettei auta heittää vielä kirvestä kaivoon.

1. Dark Tranquillity - We Are The Void
Bändin biisivetoisimpia levyjä selkeästi. Levyn jokainen kappale on omalla tavallaan helppoa kuunneltavaa, sisältäen dt:n tavaramerkkikoskettimia sekä yleistä tarttumapintaa. Toisaalta WatV on astetta tummempisävyisempi kuin muutamat aikaisemmat, esimerkiksi Arkhangelsk ja Iridium syöksevät raikkailla melobm-vaikutteillaan levyn parhaimmistoihin. Stannen äänikin on korkeampi ja "rääkyvämpi" kuin aikaisemmin, mikä on omaan makuun pelkästään hyvä juttu. Itse kappaleet tuntuvat toisaalta hiukan irrallisilta toisiinsa nähden, eikä biisirakenteellista yllätyksellisyyttä juuri ole, paitsi Iridiumissa. Joka tapauksessa jatkaa dt:N voittokulkua melodeathin kuninkaana.

2. In Mourning - Monolith
Aivan järkyttävät odotukset oli Monolithiin The Shrouded Divinen myötä. Aivan kokonaan ne eivät täyttyneet, mutta melkein, ja se on paljon se. Bändi on kuitenkin selkeästi omaperäisemmällä ja erottuvammalla puoliskolla so-called-melodeath-porukassaan. Soitto tuntuu pelaavan hyvin luonnostaan yhteen, ja progressiivissävytteisetkin kappaleet pysyvät kasassa hienosti. Levynä Monolith on hiukan tasaisempi laadullisesti mutta myös kokonaisuutena kuin edeltäjänsä, olisin kaivannut The Black Lodgen kaltaista hittiä tahi lisää monisävytteisyyttä, bändillä on kuitenkin siihen täysi potentiaali.

3. Stam1na - Viimeinen Atlantis
Rajan jälkeen paluu ruotuun niin sanotusti. Albumi on vahva nimenomaan kokonaisuutena, ei pelkästään siksi että se on aiheeltaan puhutteleva teemalevy, vaan myös musiikillisesti ollen kuuntelukestävä alusta loppuun. Pakkolaskun kertsi on vuoden päähänjäävimpiä, Eloonjääneen vastaava puolestaan kaihoisimpia ja koskettavimpia. Kantava piirre on joka tapauksessa levyn dystooppinen tarina, itsekin ollessani kiinnostunut vastaavista kokonaisuuksista.

Taitaa jäädä silti vähän valjuksi tämä vuosi, sillä Amon Amarthin, Summoningin sekä Opethin seuraavat eivät taida ehtiä tälle vuodelle. Turisaksesta voisi hyvin olla kärkikolmikon rikkojaksi, Shade Empirestä myös mikäli levy ehtii ulos. Pidän myös pientä yllätyspotentiaalia Dimmu Borgirilla ja Melecheshillä. Non-metal-puolelta pakko mainita vielä Raappana, esimaisteluista päätellen tulossa jälleen letkeää mutta älykästä reggaeta.

Finntroll-Nifelvind

Itse aluksi ajattelin, että tämä levy on *****a tuutin täydeltä sitten tossa 2kk sitten kuuntelin pari biisiä huvikseni ja totesin niin *******3n kovaksi. Tämä ei ole, ehkä tummin Finntrulli, mutta ei myöskään mikään räkänen kaljan kittaus levy. Vokaalit ovat hyviä kanssa ja muutenki kokonaisuus on kasassa hyvin.

Nokturnal Mortum-Voice Of Steel

Tämä levy ei varsinaisesti ole 2010, mutta kun se on julkaistu 26.12.09 niin ajattelin, että kerkeäisi tähän mukaan. Siis juu tämä on Pagan/Black Metallia parhaimmillaan. Kaverit näyttävät tässä sen mihin he pystyvät ja mihin he ovat kehittyneet näiden vuosien varrella. Tämä levykin jo vissiin aika lailla pois NSBM kategoriasta ja se on itselleni moraalisesti hyvä asia , vaikka kuka nyt kuuntelee jotain sanoja kappaleissa.

Alcest-Écailles de Lune

Tutustuin bändiin juuri levyn julkaisemis aikoihin ja koin, että tämä on parasta hentoa fiilistely musiikkia sitten Pink Floydin, mutta kuten sanottu siis tämä edustaa Shoegaze tyylilajia joka itseäni kiehtoo jotenki kun se on semmoista tummempaa Post Rockia. Itse pidän paljon tästä bändistä.

Massive Attack-Heligoland

Bändi onnistui ihme kyllä tuomaan helvetisti uutta musiikkiinsa, featiit on selkeästi mietitty tarkasti sillä ne täydentävät kappaleita täydellisesti ja yleensäkkin musiikki levyllä on hyvää. Lisäksi kyseisen kiertueen live show on äärimmäisen tiukka.

Lainaus:05.08.2010 Hei-Mdall kirjoitti:
Seuraavana checklistillä olis Blind Guardianin uusin täyspitkä, ainoa bändi power metal-rintamalla josta diggailen oikeasti aika suureellisesti.

Ei yksi maaillman parhaista bändeistä, Running Wild maistu? Kusee jonkun Blind Guardianin uusien vesitellyn kikkelinpyöritys-powerin niskaan että heilahtaa.

Lainaus:07.08.2010 Ratsumies kirjoitti:

Lainaus:05.08.2010 Hei-Mdall kirjoitti:
Seuraavana checklistillä olis Blind Guardianin uusin täyspitkä, ainoa bändi power metal-rintamalla josta diggailen oikeasti aika suureellisesti.

Ei yksi maaillman parhaista bändeistä, Running Wild maistu? Kusee jonkun Blind Guardianin uusien vesitellyn kikkelinpyöritys-powerin niskaan, että heilahtaa.

Kyllä Blind Guardianin pieksevät saksanmaalta helposti nämä esim. Avantasia, Primal Fear, Edguy, Running Wild, Helloween, Gamma Ray. Etenkin omasta mielestäni BG:n vokalistin ääni on aika kauhea... sori offtopic... Pitää kyllä sanoa, että omasta mielestäni myös Avantasian 2010-levyt ovat äärettömän hyviä

No emmä ny ala peenismiekkailla joistain nahkakuulabändeistä.
Running Wildin Gates to Purgatory on hyvä levy mutta muuten ei ole diggailu saanut oikein tuulta alleen.
IMO muut PeliMankelin mainitsemat bändit on ulostetta, varsinkin joku Ramma Gay. Mutta se asia sikseen.

Bomber12:n listasta pitää tuo Nokturnal Mortum kyllä poimia, on nimittäin aika huikea albumi, niin kuin koko bändikin. Levy tuli tosiaan jo vuonna 2009 ja sattuneesta syystä ei näy meikän listallla.

No tuo Tarotin Gravity of Light ja vielä ei ilmestynyt Stratovariuksen uusi albumi on minulle aika selvästi se paras 2010.

Vastauksen saan tietää luultavasti torstain ja perjantain välisenä yönä... about siinä puolen yön jälkee...

Pariisin Kevät - Astronautti

Viimeistään kakkoslevyllään Arto Tuunelan sooloprojekti Pariisin kevät nousi ilahduttavasti kotimaisen musiikin valtavirtaan kiinni. Ensimmäinen levy Meteoriitti oli miellyttävä yllätys sisältäen muutaman todellisen pop-helmen, mutta Astronautti on edeltäjäänsä tasaisempi mutta samaan aikaan vaikeampi ja lopulta parempi levy.

Konsepti ei ole muuttunut ratkaisevasti mihinkään. Pariisin kevät löytää toisella levyllään täydellisen tasapainon studiokikkailun ja yksinkertaisesti eteenpäin rullaavan popin kanssa. Kappaleet vaihtelevat yli-iloisten ja melankolisempien välillä. Lyriikat ovat tällä kertaa ehkä vähemmän spesifejä, mutta yhä herkullisia. Toisaalta pientä maalaistumista on havaittavissa; jos viime levyllä laulettiin Pikku-Huopalahdesta ja Hakaniemen sillasta ollaan tällä kertaa Imatrankosken ja pikkukylien äärellä. Noh, vain osaksi, myös avaruusteemalla ja yksinkertaisilla oivalluksilla (korkeushyppääjä raivostuu painovoiman kumouduttua) on paikkansa. Lyriikat saavat viimeisen kuorrutuksen Tuunelan hienossa ja persoonallisessa äänessä.

Vierailevat vokalistit loistavat tällä kertaa poissaolollaan, mikä auttaa jo mainitussa tasaisuudessa. Kuitenkin tätä tärkeämpää on levyn, no, tasainen laatu: ensi kuulemalla melkein jopa harmittaa kun niitä selkeitä suosikkihittejä ei meinaa löytyä, mutta muutamien kuuntelukertojen jälkeen levy näyttää komeat kyntensä. Astronautti kuuluu siihen harvinaiseen joukkoon, jonka jokainen biisi on erittäin hyvä ja tukee kokonaisuutta kauniisti. Tämän takia onkin harvinaisen masentavaa, että radiot soittavat vain sitä yhtä ja samaa Tämän kylän poikii -biisiä.

Pariisin keväässä on jotain vastustamattoman hienoa. Tätä samaa riemua oli aistittavissa myös Ilosaarirockin ensikonsertissa. Jos ja kun yhtyeestä nousee yksi maamme suurimmista livesuosikeista suon sen heille mainiosti.
Ainoa kysymys onkin, miten käy talven tullen? Pariisin kevät kantoi hyvin kesän, mutta onko tämä juurikin sitä ”kesämusaa”, vai nouseeko kevät talvella arvoon arvaamattomaan?

Toivottavasti Tuunela jatkaa herkullisten kappaleidensa tekemistä, on hienoa kuulla pitkästä aikaa radiosta musiikkia joka saa mukaansa ihan tosissaan!

Runner-up:

Ydinperhe - s/t 7”

Vihdoin ulos puskettu tuleva hardcore-punk-klassikko. Ydinperheen täyttä vauhtia rullaavassa hooceessä kyytiä saavat niin rikkaat penskat, naapurissa melskaavat narkkarit kuin rasittavat hipit. Itse soitantaa tärkeämpää ovatkin todella purevat ja raivoisat lyriikat, jotka laulaja vielä sylkee ulos persoonallisella äänellä.

HETI AAMUSTA ALEPASSA
KYBÄKASSI HAKEMASSA
KAIKKI KEINOT TAISTELUSSA APATIAA VASTAAN!

Kamelot - Poetry For The Poisoned on kyllä helposti vuoden paras levy. Power/progressive metal bändi siis kyseessä. Tämän takia tuli tehtyä ensimmäinen levyostos sitten varhaisten ala-asteaikojen. Edellinen albumi ei niin kovaa iskenyt koska kaikki biisit olivat aika paljon samanlaisia mutta tällä levyllä on todella paljon vaihtelua; pari synkempää biisiä ja nopeita niin kuin hitaitakin biisejä löytyy sekä hulluja kitarasooloja. Kamelot on ollut nyt jo pitkään oma lempibändi, koska niiden musiikissa on jotain mitä monilta muilta ei löydy, jokainen kappale on kuin taidetta ..

E: Vuoden toiseksi paras on sitten Pendulumin Immersion. Pendulumin koko tuotannon paras omasta mielestäni, löytyy todella tarttuvia kappaleita ja sitten metallin ja drum & bassin yhdistelmä Self vs Self, joka itseeni ainakin iskee täysillä.

Tämä vuosi menee aivan helposti Chronic Decayn "uusimmalle" ja tähän asti ainoalle levylle. Levy on siis äänitetty 1994 mutta julkaistiin vasta tänä vuonna. Olisi voinut olla suurikin klassikko aikanaan mutta veikkaanpa että jää nyt monelta huomaamatta...

Nykyään ei tuu hyviä levyjä bändeiltä, kaikki vanha on kunnon kamaa

Lainaus:14.10.2010 Juustomakkara kirjoitti:
Nykyään ei tuu hyviä levyjä bändeiltä, kaikki vanha on kunnon kamaa

Tai jos ottaisit pään pois sieltä perseestä ja kommentoisit sitten uudestaan?

Puhuva Kone - Jokainen Tavallaan

Kunnon suomiräppii taas pitkästä aikaa

Lainaus:18.10.2010 Taccu kirjoitti:
Puhuva Kone - Jokainen Tavallaan

Kunnon suomiräppii taas pitkästä aikaa

Sarkasmia vai ajatteletko oikeasti noin?

Disturbed- Asylum

On vaan oma lempibändi ja jotenki vain on taas kunnon musiikkia pitkästä aikaa (IMO)