Olisin halunnu nimetä tän aiheen Taistelupeleiksi mutta joku olisi varmaan siitä vetänyt herneen nenään tyhmempien puolesta, joten puhutaan nyt sitten "sotapeleistä" niin kaikki voi vastata aiheeseen pelkän otsikon perusteella kuten tavallista.

Aiheen rajaus:
Tehdään nyt pieni määritelmä sotapelille ensin. Jonkinlainen kuvaus sodasta jossa pyritään kuvausasteella realismiin sotilaan/muutaman sotilaan silmin. Kuvausasteella tarkoitan sitä, että se pyrkii "realistisesti" grafiikan puitteissa olemaan haluamassaan miljöössä. Esim. Call of Duty on sotapeli siitä huolimatta, että tekstuurit vaihdettua sitä ei juuri erottaisi Quakesta. Tehdään vielä aikarajaus 1900-luvun ja 2000-luvun ruutiaseilla käytävään sodankäyntiin.

Ja itse aiheeseen:

Kalle Koodaajan on aika vaikea kuvata sodankäyntiä, varsinkaan vanhempaa sodankäyntiä kun ei ole sitä millään tasolla kokenut. Pelifirmat lähinnä tuntuu luottavan yhteen kahteen avustajaan, elokuviin, mielikuvitukseen ja historiankirjoihin.

Tämä tuottaa sen ongelman, että kuvaus sodasta on jokaisessa pelissä hyvin kliininen ja "helppo". Pelit muistuttavat pitkälti jotain Sotamis Ryanin peliversiota, ja harvoin sotapeleissä on varsinaisesti muuta kuin taisteluita kuvattuna(tästä syystä "taistelupelit". Kaikki sodanvastaiset "ei minä en tykkää sodasta vinkuvinku" jää hyvin ohuiksi eikä niitä muista juuri kymmenen sekunnin päästä. Tämä sama ongelma on myös elokuvissa jossain määrin, mutta peleissä paljon näkyvämpi kun vaihtoehtoja ei ole oikeastaan ollenkaan. Pelit alkaa yleensä siitä että ammutaan eka laukaus ja päättyy siihen että viiminen laukaus on ammuttu. Luonnollisesti sota ei ole tämmöistä.

Joku voi tässä vaiheessa älähtää, että sotapelien on tarkotus olla kevyttä viihdettä, mutta tässä taas minä älähdän. Kysynpä vaan miksi myös pelit eivät voisi olla vakavampaa viihdettä?(no lähinnä rajoituksenahan tässä on rahoitus). Tästä aiemmin tein aiheen, mutta se ei eläny montaa vastausta pitemmälle.

Oon miettinyt pitkään et miten sotapelejä voisi tehdä ns. realistisemmaksi. Ei pelkästään siinä mielessä mihin simulaattorit pyrkii, että kaikki jokaista ***** nippeliä myöten täydellisesti kopioitu oikeasta elämästä. Tarkoitan siis sitä, että onnistuttaisiin kuvata jollakin tasolla pelaajalle sitä kuinka perseestä joku poterossa istuminen Anziossa oli tai kuinka "hienoa" joku Vietnamin viidakkotaistelu on oikeasti.

Jos haluat visuaalisesti ymmärtää mitä haen, niin vertaa Taistelutovereiden 2-6 jaksoja vasta ilmestyneen Pacificin jaksoihin 4, 6, 7 ja 9. Tai Sotamies Ryania joihinkin anti-war Vietnam -leffoihin(Platoon nyt vaikka ensimmäisenä mielessä).

Tästä vois kirjottaa tekstiä kappale kaupalla, mut yleensä se tappaa aiheen että jos kirjottelen lisää jahka muutama vastaus, jossa ei oo ymmärretty yhtää mitä haen, on kirjoitettu.

Tiivistetääs nyt kuitenki auttavia kysymyksiä:

- Mitä pitäisi parantaa nykyisissä pelien sotakuvauksissa?
- Mitkä yksityiskohdat voisivat lisätä esim. räiskintöjen realistisuutta. Millä se sade, muta, umpihanki, pakkanen, tykistökeskitys ja kuolemanpelko saadaan sinne ES-jonnen silmien taakse? Vai onko kyse pelkästään vastaanottaja yleisöstä?
- Mitä näet rajoittavina tekijöinä? (onko yksinpelit kuolemassa pois toimintagenreistä? Onko graafinen toteutus vielä nii yksinkertaisella tasolla?)
- Olisko realistiselle ja jopa "ahistavalle" sotakuvaukselle kysyntää pelimarkkinoilla?


Ja elkää vastatko näihin suoraa "kysymys, vastaus". Ei tämä oo mikää galluppi tai kysely.

Kyllä pointti tuli ihan selväksi, juu. Yks asia mikä näin alustavasti on minua häirinnyt , on että monissa sotapeleissä ei oo tälläistä niin hyvää "sinä olet hahmossa" immersiota, kuten vaikkapa Dark Messiahssa. (Eli kun katsot alaspäin , näet kropan ja jalat ym.)

Asiasta toiseen -> Kun puhuit tästä [olemattomasta]realistisesta toiminnasta , niin olet kyllä täysin oikeassa. Kohtahan, ellei jo nyt, Pikku Pekat leikkivät olevansa sotilaita huutaen "HEEEADSHOOOT , KILLING SPREE!!!". :/ Jos jollain keinolla saataisiin se ankeus ja ahdistus sotapeleihin lisättyä asian mukaisella vaikeustasolla, veikkaisin että kyllä se hyvin myisi. Tosin kyllä sen aika paljon räiskinnäksi menee, kun ajatellaan että sotapelit yleensä ovat FPSiä , joten tuskin ihmiset pelaavat peliä jossa istutaan tunteja odotellen jotain pelaajalle melko turhanpäiväistä asiaa.

No kuiteskin olisi tosiaan kiva saada markkinoille jotain hieman realistisempaa sotapeliä kuin Call of Duty massatuotantoa.

Lainaus:01.08.2010 M969 kirjoitti:
Kyllä pointti tuli ihan selväksi, juu. Yks asia mikä näin alustavasti on minua häirinnyt , on että monissa sotapeleissä ei oo tälläistä niin hyvää "sinä olet hahmossa" immersiota, kuten vaikkapa Dark Messiahssa. (Eli kun katsot alaspäin , näet kropan ja jalat ym.)

Täysin samaa mieltä. Monta kertaa oma... "hahmo", siis se leijuvasta silmästä ja piipusta koostuva palikka, ei oikein tahdo kunnolla tekijöiltä onnistua. Dark Messiah oli muutenkin fysiikkoineen ihan toista tasoa, kuin keskiverto WW2-naksuttelu. Näiden pelien ideahan yleensä on saada pelaaja keskelle sotaa, ja immersio jää vähän heikonlaiseksi, jos hahmoa ei saada kunnolliseksi - on sitten ympäröivä tunnelma rakennettu kuinka hyvin tahansa.

Toinen juttu mikä häiritsee on se, että jokainen vastustaja imee luoteja kuin imuri, eikä ole sen jälkeen moksiskaan. Pääosuman pitäisi mielestäni olla aina kuolema pelistä riippumatta. Lippaan tyhjentäminen jokaiseen vastaantulijaan käy pitemmän päälle tylsäksi.

Ja siitä päästäänkin näppärästi seuraavaan sotapelien ongelmaan: puuduttavaan toistoon, kenttien putkimaisuuteen ja ylipäätään sellaiseen tietynlaiseen kasuaalipelityyliin. Olisi kiva saada nykypäivänä enemmänkin ainakin jossain määrin vapaaseen pelimaailmaan sijoittuvia sotapelejä, kuten vaikkapa S.T.A.L.K.E.R. Inventorykään ei olisi pahitteeksi, toisi hommaan vähän lisää mieltä. Itse en oikein jaksa innostua mistään putkijuoksuista, kun peli on yleensä tiukan lineaarinen ja sitä kautta pelattu läpi muutamassa tunnissa. Tällöin se on vähän heikkoa vastinetta rahoille, kun uudelleenpeluuarvosta ei voi oikein puhua.

Itse en tosiaan ole kovinkaan paljon sotapelejä pelannut, sillä nuo edellämainitut ongelmat ja usein yksipuolinen Amerikka-näkökulma (no tästä täytyy kyllä antaa reiluuden nimissä CoDille propseja, se sentään yritti) tekevät peleistä yleensä niin teennäisiä ja puisevia. En myöskään ole mikään ase- tai ajoneuvorealismin ylin ystävä, vaan haluaisin enemmän painoa sinne pelattavuuden puolelle (juurikin tuo sotapelien yleinen kumiluotisyndrooma esimerkkinä). Moninpelit jätän myös ihan suosiolla muille, ne eivät kiinnosta.

Aah, sotapelit. Monissa peleissä luoteja kyllä imetään ihan liikaa kehoon, mutta Day Of Defeat on kyllä semmoinen harvinainen peli, missä jo ollaan aika lähellä sitä, paljonko luoteja voidaan ottaaa. Ei se siinäkään ole täydellinen, mutta aika lähellä jo.

Bad Company 2:ssa tunnelma on sitten kohdillaan tuhoutuvilla rakennuksilla, mutta siinä taas voi olla välillä aikamoinen rambo.

Red Orchestra (? meniköhän oikein..) On sitten myös aika lähellä sitä täydellisyyttä siltä kannalta, paljonko otetaan iskuja. Luoti jalassa hidastaa ja pyssyillä voi tähdtäkin.

Saisivat sotapelit yhdistää näitä juttuja yhteen, niin voisi muodostua mahtava sotapeli. Olisi kuten Team Fortress; Muutama classi, tasapainoitettu hyvin ja jokaisella jokin erikoisuutensa. Ei haittaisi, jos olisi WW2-peli, jos tosiaan olisi hauska pelata ja tunnelma mukana.

Ja nuo jalattomat-pelit vähän myös ovat ihmetyttäneet. Tuntuu oudolle leijailla pitkin pelialuetta..

Aikanaan Flashpointtihan yritti aika paljon tällä rintamalla, joskin bugisesti mutta yritti kuitenkin. Myöhemmin modien ja pätsien myötä yks parhaimmista peleistä ikinä moninpelinä.

Jos puhutaan ihan pelkästä taisteluimmersiosta niin siinä vaiheessa en ottais mitää CoDeja ja bäfä yms. pelejä millää muotoa laskuun. Ei nämä oikeasti muistuta kovin paljoa taistelua vaan lähinnä quake3 deathmatchia uusilla tekstuureilla. Mut nyt haen täl aiheella tosiaa kokonaista sotaimmersiota etes jollakin tasolla, ei pelkästää realistista ammuskelua ja keskustelua et missä oli parhaat pyssyt.

Tuo sotilaiden luotien imeminen on aika outo ominaisuus. En sit tiä mitä sillä haetaan, ilmeisesti sitä, että pelaajat käyttäis enemmän aikaa siihen tähtäämiseen, päähän osumiseen ja se vihollisen tappaminen olis ns. tuuria niinkuin sodassaki. Meikästä tää on kuitenki mennyt siihen, että lähinnä äijät juoksee aseet tanassa ja räiskii lippaat tyhjiksi ja nostaa salamannopeasti maasta uusia aseita ja ammuksia. Parempi olis jos lyötäis ballistiikka peliin ja tähtäimet ois asetettu siihe 150 metriä ja sen takia se tähtääminen olis vaikeampaa. Tämä ylempi on tietenki paljon halvempi ja helpompi ratkasu. Eikä siel sodassa muutenkaa aikanaa nii hirveänä oo ehitty kattelee sen tähtäimen läpi, kunha sitä on jonnekki päin roiskittu. Crosshair luonnollisesti pois.

Tuo jalattomuus häirittee nyt joka pelissä.

Kuolemanpelon sais ihan helposti peleihin Flashpointin tyyliin että äijä tehtäisiin kuolevaiseksi. Ei mitään regeneroitumisia ja healthpäkkejä yms. Flashissäkin oli vielä medicit jotka ihmeellisesti paransi äijät taistelukuntoon. Tietenkin tässä aina vaarannetaan parikin asiaa. Pelaaja turhautuu kun kuolee koko ajan ja joutuu alottaa alusta. Tietenki se tois aikalailla immersiota ku ei uskalla sitä päätään nostaa, se ominaisuus mikä oli mm. Flashpointissa ja Red Orchestrassa. Ehkä olis mahollisuus et sit pelaaja respawnais viereisiin äijiin mut liekkö veis koko idean pois.

Kyllähän itelle tuo Flashi on edelleen se mihin vertaa. Siinä sentää jossain tasolla yritettiin sitä "sodan kauhua" alkutehtävissä ja kun pelaaja oli alottelijajannu nii kyllähä se "jännitti". Tässä pelissä myös huomaa joka peluukerralla sen että kuinka taitojen kehittyminen jossai määrin kasvattaa itsevarmuutta, mutta ei tee siltikkää luodinkestäväks. Monissa elokuvissa ja sarjoissa tuppaa olemaan se ongelma et ne patrioottisimmat, rohkeimmat ja "kaikinpuolincoolit" hahmot aina selviää kaikesta ilman naarmuakaan ku ne vaan on nii hyviä. Pacificis viimeistää herää siihen, et olit kuinka hyvä tahansa nii luotiin pysähyt.

Luonnollisestikkaan nykysodankäynti ei oo aivan yhtä hermojaraastavaa ainakaan sivistyneen maailman sotilaille. Varsinaista rintamasodankäyntiä ei enää oo ja taistelut on mitä on.

Väkivalta vois olla yks hyvä keino yrittää herätellä pelaajiaki. Siis ihan sellanen väkivalta et verta roiskuu ja äijät hajoilee palasiks. Tämä tosin vaatii melkosta vääntöä koneelta joten tämmönen ominaisuus sotapelissä joka vaatii muutenki koneelta yleensä paljon on aika utopistinen toive näillä näkymin. Kuitenkin pakosta tulee mieleen PCGamerin ennakko Flashpointissa jossa kerrottiin näin että: "kun näkee taistelutoverin makaamassa maassa ja naaman paikalla on veristä mössöä niin pistää se miettimään sodan mielekkyyttä."

Muutenki sellanen satunnaisuus olis parempaa, siis et kranaatteja tippuis ja lentelis ja luotejaki lentelis vähä mite sattuu ettei siitä aina tiiä millo se sattuu kohalle. Ehkä siinä tulis vähä samanlaine fiilis ku jotai vanhoja pelejä pelatessa joissa ei ollu saveja ja joita oli vetäny just jonku monta tuntia putkee ja loppuvastus läheni yms. Toisinsanoen kusisukassa miettii et uskaltaako mennä eteenpäin jos se kuolema kuitenki tulee. Ja tuo pääosuman vaatiminen... pois tuollaset, äijät haavottuu nii ne haavottu ja sit ne jää maahan kitumaan. Ei mitään nirripois/täydessä taisteluvalmiudessa jossittelua. Ei sodissa yksinkertaisesti joko kuolla tai selvitä hengissä.

Ehkä eräänlaisena yrityksenä vois olla pelien kampanjointi. Sen sijaan et sotapelissä yritettäis kuvata koko ***** sota alusta loppu ja kaikki hauskat ja yläastee historiankirjas olevat taistelut, nii voitais vaan kuvata yks kampanja/taistelu. Tyyliin Flashpointin sota tai Vietcongin tukikohta. Vietcongissa jotenki sen ymmärsi aina kuitenkin et tapellaan suunnilleen siellä samalla alueella ja peliä muutenki johdateltiin aika hyvin et missä mennää ja miks mennään. Eikä se ollu sellasta päätöntä kohellusta ala CoD. Tää vois tuoda mukaan sen mikä on IL2sessa, että jos pelaaja haavoittuu mut pääsee silti omalle puolelle nii se käy hospitaalissa ja palaa takas jonku ajan päästä. Eli taistelu olis voinut edetä sillä välin ja "kavereita" kuolla.

Minä ainakin ostaisin heti jos tulisi realistinen sotapeli markkinoille. Kuolemisesta pitäsi tehdä oikeasti tympeää, jotta pelissä olisi mitään järkeä. Kuinka tämä hoidettaisiin, sitä en tiedä. Mahdollisesti jonkinlainen "spawn timer", eli kuollessaan pitäisi odottaa muutama minuutti, jonka jälkeen pääsisi jatkamaan eri sotilaana. Jokaisella hahmolla olisi hyvä myös olla jonkinlainen persoonallisuus, että heidän menettäminen tuntuisi joltakin.
Milloinhan joku yhtiö ymmärtää tällaiselle pelille olevan kysyntää?

Lainaus:01.08.2010 Aapelus kirjoitti:
Minä ainakin ostaisin heti jos tulisi realistinen sotapeli markkinoille. Kuolemisesta pitäsi tehdä oikeasti tympeää, jotta pelissä olisi mitään järkeä. Kuinka tämä hoidettaisiin, sitä en tiedä. Mahdollisesti jonkinlainen "spawn timer", eli kuollessaan pitäisi odottaa muutama minuutti, jonka jälkeen pääsisi jatkamaan eri sotilaana.

Jotenki kaikki spawnit ja savet vie automaattisesti sitä immersiota pois.

Lainaus:Jokaisella hahmolla olisi hyvä myös olla jonkinlainen persoonallisuus, että heidän menettäminen tuntuisi joltakin.

Tää on taas vähän tämmönen taistelutoveri efekti. Kaikki "henkiinjääneet" hahmot kirjotetaan hiton hyvin ja kaikki kuolleet on sitte jotai Dukemaneja ja Penkaloja joita kukaa ei oo koskaa nähnykkää. Monissa sotapeleissähän täl hetkel on vähän tämä ongelma, et kaikki "tarinaäijät" on kuolemattomia tai jos ne kuolee nii se on joku hirveä "skenaario" jossa ne kuolee. Tää on tosiaa vähä ongelma. Veis ainaki sellasen sodan satunnaisuuden pois ku omat on sitte niitä luotimagneetteja. Tai sit jotain "game over, et puolustanut kersanttia" *****a =D

Toisaalta jossaki pitemmässä sodassa ne vanhat patut ei paljoa jaksaneet uusiin etes tutustua ku ne tuppas kuolemaa heti seuraavas tappelussa. Joku bootcamp juttu nyt olis lähes mahoton saada semmoseks et siel oppis "tykkäämään" joistaki pelihahmoista.

Lainaus:Milloinhan joku yhtiö ymmärtää tällaiselle pelille olevan kysyntää?

Liekkö on. Pelinkustannukset on nykyää tähtitieteelliset. Graafisesti realistisuus vaatii paljon ja moninpelit on ne joista rahaa kuitenki tulee enemmän. Tai yksinkertaset konsolihäkänsläshit.

Yksi ihan hyvä vaihtoehto voisi olla erillisen realismitilan lisääminen muuten perinteisiin peleihin. Ei senkään tarvitsisi realistinen olla, sillä eihän kaikista tehtävistä välttämättä tulisi mitään, mutta sopivasti siihen suuntaan - sen verran, että realismia on mahdollisimman paljon, muttei kuitenkaan niin paljon, että pelistä tulee mahdoton. Ei luulisi olevan kovin iso homma, jos ei sitten halua viilata ihan viimeisen päälle kuntoon.

Aika pitkälti komppailen peratoa joka asiassa, yllätys yllätys.

Ei voi mitään, että Flashpointiin on pakko verrata, kun ei ole mitään muuta edes etäisesti samalla tasolla olevaa sotapeliä. No, toki joku Hidden & Dangerous sisältää paljon samanlaisia elementtejä, vaikka tarjoaakin rajoittuneempaa näkökulmaa. Flashpointissahan oli varsinaisen sotimisen sivussa myös monenlaista vartioimista ja partioimista, auton ajamista paikasta toiseen ja muuta pikkupuuhaa. Kyllähän melkein joka tehtävässä oli jonkin sortin tulitaistelua, mutta ideana olikin se, ettei koskaan voinut olla aivan varma siitä, hyökkääkö vihollinen ja missä vaiheessa se hyökkää. Pelin loppua kohden tämä elementti toki katosi, mutta joka tapauksessa Flashpoint toi esiin sodan muitakin puolia ja lisäsi mukaan tietynlaisen jatkuvan "epävarmuustekijän".

Flashpointissa oli myös ehkä paras

-

joskin hyvin harvassa pelissä nähty

-

checkpoint-tallennusten ja rajoitetun manuaalisen tallentamisen yhdistelmä. Fläsärissähän nuo tallennukset oli rajoitettu yhteen, mutta periaatteessa luku voisi olla myös kaksi tai kolme. Mitään törkeän pitkiä pätkiä ei yleensä tarvinnut pelata uudestaan ja uudestaan, ja jos tarvitsi, niin se ainakin tarjosi mahdollisuuden uudenlaisen taktiikan yrittämiseen. Suurin osa tehtävistä oli muutenkin sellaisia, että ne vaativat enemmän järjen käyttöä kuin jatkuvaa yritystä ja erehdystä, jolloin totaalista turhautumista ei päässyt syntymään, mutta homma pysyi aina haastavana.

Flashpointin ekat tehtäväthän saattoi läpäistä ampumatta laukaustakaan, pääosin siksi ettei vihollisesta välttämättä nähnyt kuin vilauksen jos sitäkään. Loppupuolella ruumiita alkoi tulla melko kovaan tahtiin, mutta tietyllä tavalla juuri nuo alkupään tehtävät vastaavat realistista sotakuvausta parhaiten, mitä tietokonepeleissä on nähty. Pitkän suvantovaiheen jälkeen luodit alkavat yhtäkkiä viuhua korvissa, tiimikavereja kaatuu ympäriltä, radio täyttyy (huonosti ääninäytellyistä) komennoista ja koko ajan tietää, että seuraava vihollisen luoti tai kranaatti voi osua maaliinsa. Oi sitä onnea, kun onnistuu vihdoin tappamaan ensimmäisen vihollissotilaansa ja pääsee vielä raportoimaankin siitä radion välityksellä. Turha kai mainitakaan sitä tunnetta, kun onnistuu jollakin ilveellä tuhoamaan kohti omaa asemaa vyöryvän vihollistankin tai näkee omat helikopterit taivaalla, kun on jo heittänyt kaiken toivon selviytymisestä. Toki pelin intensiivisimmätkin kohdat ovat suunnilleen yhtä kiihkeitä kuin Call of Dutyn suvantokohdat, mutta niistä tekee tehokkaita se, että jokainen laukaus ja räjähdys on "oikea" eikä pelkästään "osa soundtrackiä" kuten mainitsemassani arcade-paukuttelussa.

Vastaavaa jatkuvan uhkan tunnetta ei ole sotapeleissä tullut vastaan kuin hyvin satunnaisesti. Jos toimintaa on liikaa, siihen turtuu. Flashpointin ehkä käsittämättömin piirre oli sen uskomaton immersio huolimatta niistä tsiljoonista bugeista, kömpelyyksistä ja suunnittelumokista, jotka olivat jatkuvasti läsnä. Pelissä oikeasti tuntui siltä, että oli sodassa, ja sen takia sille annettiin niin paljon anteeksi. Ei oikean fiiliksen luomiseen tarvittu mukana roikkuvia käsikirjoitettuja "juonihahmoja" tai jatkuvaa räjähtelyä joka puolella

-

siihen riitti se, että pelaaja oli koko ajan tietoinen siitä, että jossakin puskassa voi olla se vihollissotilas, joka ampuu aivot pihalle, eikä sitä välttämättä voi mitenkään aavistaa ennen kuin on jo kuollut.

Avoimempia kenttiä ja enemmän satunnaisuutta..

Muutos josta vielä pitäisin noiden edellämainittujen kanssa oli se, että pelaajalla ei olisi mitään HUDissa näkyvää karttaa jossa kultaisella nuolella opastetaan pelaaja menemään paikkaan X. Maaginen taikakartta pois ja tilalle napista avautuva paperirulla ja kompassi, jossa ei kohteen lisäksi olisi muita merkintöjä. Pelaajan pitäisi löytää itsensä kartalta ja suunnistaa paikkaan/kohteeseen (tämä vaatisi tietenki avoimen maailman), tietenkään kartat eivät aina olisi tarkkoja.

Lainaus:04.08.2010 Cross kirjoitti:
Avoimempia kenttiä ja enemmän satunnaisuutta..

"Satunnaisuus" on minusta se vihoviimeinen juttu melkein missä tahansa pelissä, vaikka nykyään se tuntuu olevan yksi kovasti yleistyvä elementti "dynaamisuuden" ohella. Varsinkin sotapeleissä immersio särkyy todella helposti, jos sota on "satunnaista" eikä tarkkaan suunniteltua ja strategista. Toki tietty arvaamattomuus on plussaa (apujoukkojen saapuminen voi viivästyä pelaajasta riippumatta, vihollisten määrä ja sijainnit vaihtelevat jonkun verran, annetaan tekoälylle enemmän valtaa tiukan skriptaamisen sijaan, ks. sanakirjasta kohta "Flashpoint, Operation") mutta ei mielestäni kovin välttämätöntä. Tekoälyä kehittämällä peleihin saataisiin jossakin määrin arvaamattomuutta ilman, että homma muuttuisi "satunnaiseksi".

Unohdin muuten ottaa kantaa tuohon peraton esille nostamaan "kevyt viihde vs. vakava viihde" -asetelmaan. Mielestäni oikeastaan yksikään pelaamani sotapeli ei ole onnistunut kunnolla ottamaan kantaa yhtään mihinkään, koska melkein kaikki mahdollinen sanoma ajetaan jonkun elokuvaviittausfiltterin läpi siten, että tuntuu siltä, että pelintekijät eivät itsekään usko siihen, että pelit voisivat olla kantaaottavia. Tähän kai vaikuttaa sekin, että nykyään pelit ovat verrattavissa lähinnä joihinkin Warner Bros. -leffoihin jo taloudellisten paineidenkin takia. Peleissä ja elokuvissa on sekin ero, että pelien on yleisen käsityksen mukaan tarkoitus aina jossakin määrin viihdyttää, kun taas elokuvaan voi sisällyttää todella painavia ja raadollisia aiheita niin, että katsoja ei todellakaan nauti näkemästään. Pelit myös ovat yhä useammin ryhmätyön tulosta, eikä taustalla välttämättä ole samankaltaista selkeää yhden ihmisen visiota kuten vaikkapa elokuvaohjaajalla, mikä näkyy aina kompromisseina. Tästä voisi vaikka tehdä kokonaan oman aiheensa.

Lainaus:02.08.2010 Raat0 kirjoitti:
Flashpoint

Mitäs mieltä niistä jatko-osista? Muistaakseni se Resistance taisi olla vielä mielenkiintoisempi kuin ihan alkuperäinen Flashpoint. Jos saisi motivaatiota asentaa ko. peli taas koneelle. Kun kumminkin tämä oli muksuna aika kova juttu, vaikka en täysin pelin mahdollista hyvyyttä silloin vielä oivaltanutkaan, ja muutenkin samalla yksi ekoja pelaamiani FPS-pelejä koskaan.

Lainaus:07.08.2010 Ratsumies kirjoitti:

Lainaus:02.08.2010 Raat0 kirjoitti:
Flashpoint

Mitäs mieltä niistä jatko-osista? Muistaakseni se Resistance taisi olla vielä mielenkiintoisempi kuin ihan alkuperäinen Flashpoint. Jos saisi motivaatiota asentaa ko. peli taas koneelle. Kun kumminkin tämä oli muksuna aika kova juttu, vaikka en täysin pelin mahdollista hyvyyttä silloin vielä oivaltanutkaan, ja muutenkin samalla yksi ekoja pelaamiani FPS-pelejä koskaan.

No resistancen yksinpeli kampanja on tarinansa puoleltaan vielä "sodanvastaisempi" ku tämä Cold War Crisis mutta noin taisteluiltaan se on välillä vähän turhan suurieleinen(hirveitä tankki ja helikopteritaisteluita).

Mutta moninpelin puolesta tuo Resistance ja FDF siihen yhistettynä ja oikea peliseura oli kyl melko vänkää pelattavaa. Iha mielellää kulki niitä jotai 2 kilometrin siirtymiä jalan ryhmässä.

Näistä uudemmista flashin jatko-osista, Armoista ja dragoneista en sit osaakkaan sanoa mitää. Ei oikee oo yksin riittänyt niihi innostusta ku ei oo enää klaanissa jossa pelata.

Lainaus:07.08.2010 perato kirjoitti:
No resistancen yksinpeli kampanja on tarinansa puoleltaan vielä "sodanvastaisempi" ku tämä Cold War Crisis mutta noin taisteluiltaan se on välillä vähän turhan suurieleinen(hirveitä tankki ja helikopteritaisteluita).

No tuosta sodanvastaisuudesta en oikein osaa sanoa/muista/silloin tajunnut, johtuen myöskin varmasti siitä, että en päässytkään kuin jotain neljä-viis missionia läpi. Mutta itselle jäi ainakin sellainen muistikuva, että se oli juurikin tuollainen arvaamattomampi sekä jännempi, kun piti esim. siellä metsässä piileskellä, eli harrastaa sissitoimintaa.

No, joka tapauksessa pitää taas asentaa OF ja verestää muistia.

Entäs Red Hammer?

Lainaus:07.08.2010 Ratsumies kirjoitti:
Mitäs mieltä niistä jatko-osista? Muistaakseni se Resistance taisi olla vielä mielenkiintoisempi kuin ihan alkuperäinen Flashpoint. Jos saisi motivaatiota asentaa ko. peli taas koneelle. Kun kumminkin tämä oli muksuna aika kova juttu, vaikka en täysin pelin mahdollista hyvyyttä silloin vielä oivaltanutkaan, ja muutenkin samalla yksi ekoja pelaamiani FPS-pelejä koskaan.

Alkuperäisen Fläsärin lisäosat ovat ihan hyviä, vaikka Resistance tosiaan meni välillä vähän yliampuvaksi suurtaisteluissaan ja Red Hammerin lähestymistavasta en niin paljon tykännyt sen sooloilupainotteisuuden vuoksi. Armed Assault ja sen jatko-osa olivat tehtäväsuunnittelultaan todella kehnoja eivätkä tarjonneet yksinpelaajalle juuri mitään. Flashpointin "virallinen" jatko-osa on testaamatta, mutta käsittääkseni sekin mokattiin aika huolella.

Aiheeseen melkein liittyen, tuli juuri mieleen jännä peli-idea: Roolipeli, jossa pelaaja on keskitysleirin vartija. Tähänhän saisikin hienosti liitettyä kaikenlaisia moraalisia valintatilanteita; "Kieltäydynkö teloittamasta vankeja?", "Autanko vankeja karkaamaan?"..tietystihän voisi olla oikein sadistinatsi..

Eipä kyllä taida kumminkaan olla mahdollista tässä maailmassa tuommoista julkaista..

Lainaus:11.08.2010 Cross kirjoitti:
Aiheeseen melkein liittyen, tuli juuri mieleen jännä peli-idea: Roolipeli, jossa pelaaja on keskitysleirin vartija. Tähänhän saisikin hienosti liitettyä kaikenlaisia moraalisia valintatilanteita; "Kieltäydynkö teloittamasta vankeja?", "Autanko vankeja karkaamaan?"..tietystihän voisi olla oikein sadistinatsi..

Eipä kyllä taida kumminkaan olla mahdollista tässä maailmassa tuommoista julkaista..

hirviä idea =DD. Naurattaa helkatist =D. Ei siis sinällää et ei olis vakava aihe mut jotenki mietin jotain PELIT lehen kantta "KESKITYSLEIRI 2!! REVENGE OF THE JEWS!"

Seikkailupelinähän tuollanen saattais ihan tosissaa mennä. Ainakin lyhyenä, en tiä onko siitä nii kauhian helppoa vääntää kovin kummosta peliä. Tietenkin melkonen herättäjähän se tällänenki peli olis joka kuvais nimenomaan sitä toimintaa siellä ja pitäs sit ite tumput suorana toimia tai game over.

Lainaus:11.08.2010 Cross kirjoitti:
Aiheeseen melkein liittyen, tuli juuri mieleen jännä peli-idea: Roolipeli, jossa pelaaja on keskitysleirin vartija. Tähänhän saisikin hienosti liitettyä kaikenlaisia moraalisia valintatilanteita; "Kieltäydynkö teloittamasta vankeja?", "Autanko vankeja karkaamaan?"..tietystihän voisi olla oikein sadistinatsi..

Eipä kyllä taida kumminkaan olla mahdollista tässä maailmassa tuommoista julkaista..

Auschwitz Tycoon. Voipi olla juu vähän liian rankka aihe, jopa pelaajille. Kuinka pitkälle sitä "pahispuolta" uskallettaisiinkaan viedä...?

Onkos muuten pullahtanut ulos roolipeliä mistään 1900-luvun sodasta?

Lainaus:11.08.2010 perato kirjoitti:

Lainaus:11.08.2010 Cross kirjoitti:
Aiheeseen melkein liittyen, tuli juuri mieleen jännä peli-idea: Roolipeli, jossa pelaaja on keskitysleirin vartija. Tähänhän saisikin hienosti liitettyä kaikenlaisia moraalisia valintatilanteita; "Kieltäydynkö teloittamasta vankeja?", "Autanko vankeja karkaamaan?"..tietystihän voisi olla oikein sadistinatsi..

Eipä kyllä taida kumminkaan olla mahdollista tässä maailmassa tuommoista julkaista..

hirviä idea =DD. Naurattaa helkatist =D. Ei siis sinällää et ei olis vakava aihe mut jotenki mietin jotain PELIT lehen kantta "KESKITYSLEIRI 2!! REVENGE OF THE JEWS!"

Seikkailupelinähän tuollanen saattais ihan tosissaa mennä. Ainakin lyhyenä, en tiä onko siitä nii kauhian helppoa vääntää kovin kummosta peliä. Tietenkin melkonen herättäjähän se tällänenki peli olis joka kuvais nimenomaan sitä toimintaa siellä ja pitäs sit ite tumput suorana toimia tai game over.

Tällanen peli saattas tosiaan aiheuttaa traumoja; pelaaja käsketään teloitusryhmään: ammutko odottavan äidin, pikkulapsen, vai vanhuksen?

Kuin sattumalta kuulokkeissa soi juuri Rushin Red Sector A..

Lainaus:11.08.2010 Cross kirjoitti:

Lainaus:11.08.2010 perato kirjoitti:

Lainaus:11.08.2010 Cross kirjoitti:
Aiheeseen melkein liittyen, tuli juuri mieleen jännä peli-idea: Roolipeli, jossa pelaaja on keskitysleirin vartija. Tähänhän saisikin hienosti liitettyä kaikenlaisia moraalisia valintatilanteita; "Kieltäydynkö teloittamasta vankeja?", "Autanko vankeja karkaamaan?"..tietystihän voisi olla oikein sadistinatsi..

Eipä kyllä taida kumminkaan olla mahdollista tässä maailmassa tuommoista julkaista..

hirviä idea =DD. Naurattaa helkatist =D. Ei siis sinällää et ei olis vakava aihe mut jotenki mietin jotain PELIT lehen kantta "KESKITYSLEIRI 2!! REVENGE OF THE JEWS!"

Seikkailupelinähän tuollanen saattais ihan tosissaa mennä. Ainakin lyhyenä, en tiä onko siitä nii kauhian helppoa vääntää kovin kummosta peliä. Tietenkin melkonen herättäjähän se tällänenki peli olis joka kuvais nimenomaan sitä toimintaa siellä ja pitäs sit ite tumput suorana toimia tai game over.

Tällanen peli saattas tosiaan aiheuttaa traumoja; pelaaja käsketään teloitusryhmään: ammutko odottavan äidin, pikkulapsen, vai vanhuksen?

Kuin sattumalta kuulokkeissa soi juuri Rushin Red Sector A..

Ja toteat, ne on vaan pixeleitä, "BANG"

Lainaus:11.08.2010 Reto0 kirjoitti:

Lainaus:11.08.2010 Cross kirjoitti:

Lainaus:11.08.2010 perato kirjoitti:

Lainaus:11.08.2010 Cross kirjoitti:
Aiheeseen melkein liittyen, tuli juuri mieleen jännä peli-idea: Roolipeli, jossa pelaaja on keskitysleirin vartija. Tähänhän saisikin hienosti liitettyä kaikenlaisia moraalisia valintatilanteita; "Kieltäydynkö teloittamasta vankeja?", "Autanko vankeja karkaamaan?"..tietystihän voisi olla oikein sadistinatsi..

Eipä kyllä taida kumminkaan olla mahdollista tässä maailmassa tuommoista julkaista..

hirviä idea =DD. Naurattaa helkatist =D. Ei siis sinällää et ei olis vakava aihe mut jotenki mietin jotain PELIT lehen kantta "KESKITYSLEIRI 2!! REVENGE OF THE JEWS!"

Seikkailupelinähän tuollanen saattais ihan tosissaa mennä. Ainakin lyhyenä, en tiä onko siitä nii kauhian helppoa vääntää kovin kummosta peliä. Tietenkin melkonen herättäjähän se tällänenki peli olis joka kuvais nimenomaan sitä toimintaa siellä ja pitäs sit ite tumput suorana toimia tai game over.

Tällanen peli saattas tosiaan aiheuttaa traumoja; pelaaja käsketään teloitusryhmään: ammutko odottavan äidin, pikkulapsen, vai vanhuksen?

Kuin sattumalta kuulokkeissa soi juuri Rushin Red Sector A..

Ja toteat, ne on vaan pixeleitä, "BANG"

Ei ne oo telkussa yhtää oikeampia ja silti ihmiset tuntee erilaisia tunteita television fiktiivisiä hahmoja kohtaan.

Ja joillekki saksalaisille ne juutalaisetki oli vaa numeroita.

Ja jos pelistä haluaisi oikein ahdistavan, pelaaja laitettaisiin esimerkiksi päivittäin kärrämään ruumiita kaasukammioista (tosin ellen väärin muista, tämä taisi olla oikeasti muiden vankien homma)..lisäksi pelissä pitäisi oikeastaan olla sekin puoli, miten tuhoamisleirillä työskentely vaikutti saksalaisiin..eli illalla "töiden" jälkeen pelaajan ja vartijakavereiden välillä käydään keskusteluja..

Mitenköhän joku keskitysleiripeli oikeasti sitten eroaisi jostakin Call of Dutysta? "Aivot narikkaan" -räiskintä korvattaisiin "aivot narikkaan" -moralisoinnilla ja lopputulos olisi tasan yhtä Hollywoodia. Moraalisten valintojen idea on saada pelaaja ajattelemaan ja pohtimaan tekojensa oikeutusta

-

ei tarjota valmiiksi "vääriä" ja "oikeita" vastauksia, joista pelaaja voi sitten valita sen mukaan, kuinka sadistiseksi hän olonsa tuntee.

Talvisotaa
Tyyntämerta

Siinä teille realistinen BF 1942. Ei CoD killcameja, noscopeja, quickscopeja, killstreakejä - Siinä on pakko pelata tiiminä! Tota parempaa peliä ei markkinoilta löydy. Harmi vaan, että BF 1943 sössittiin...

Tykkäsin tuosta Crossin ideasta. Pelin kanteen vaan K18 ja alareunaan "Kielletty alle 18 vuotialta", niin tuskinpa syytteeseen joutuvat. Mutta mahtava idea. Luulisihan nyt 18 vuotiaan ymmärtävän omat rajansa.