Cod 3 ku Frank kuolee sen jälkeen kun hän purkaa sen suutariksi jääneen pommin...

Lainaus:18.12.2010 Thompson77 kirjoitti:
Cod 3 ku Frank kuolee sen jälkeen kun hän purkaa sen suutariksi jääneen pommin...

Käytä spoiler tagia.

Lainaus:18.12.2010 DEL kirjoitti:
Modern warfare 2 kun roach ja ghost kuolevat

Sama. :S

Grand Theft Auto: San Andreasissa, kun Big Smoke kuoli.
Assassin's Creed 2:ssa, kun Ezion isä ja veljet hirtettiin Ezion katsoessa.
Modern Warfare 2:ssa, kun Roach ja Ghost tapettiin.

Red Dead Redemption kyllä sai tipan linssiin

Kun John Marston ammuttiin tallin eteen ja sen jälkeen kun jatkoi pelaamista niin Jack oli kolmen haudan edessä isona miehenä..Luulin että se ***** agentti ei kuolekaan mutta kyllä sai senkin onneksi tapettua
Ja musiikki nosti vielä enemmän haikeaa mieltä

Modern Warfare Kuten yleensä loppu oli tosi surullinen, Vaikka tossa MW2:ssa saikin olla lopuksi kiitollinen, vaikka Gaz sitte kuolikin.

Modern Warfare II Roach ja Ghost kuolee, ei kyllä liikuttanut Roachin kuolema.

Mafia II Chapter 6 se ikävä kirjee jaja, en muista chapterii mut Henryn tappo. Ja toki se loppu.

MGS4 Se koko tarinan lopetus oli jotenkin tosi haikee. Siis siellä lopussa. Ja muutenkin oli tosi ikävää kattoa Snakea niin huonossa kunnossa.

Mafia Lopput toki mutta myös se kun piti mennä tappamaan Frankia.

Niin ja onhan niitä pelejä toki lisääkin mutta tossa nyt sillai mitkä niinku kosketti eniten.

Cod3 oli aika monta hetkeä. Esim, en kyllä muista kuka kuoli, mutta se joku jäbä avas sen oven ja ammuttiin sitten suoraan. Toinen hetki oli se kun siinä (olisko ollu vika kenttä) kun joku nuori jäbä kuoli ku se yritti purkaa piikkilankaa tai jotain. Monen monta vuotta sitten pelasin tuota ps2:lla. Ei voi pahemmin muistaa. :D

Pakko heittää että Mirror's Edgen loppu, tämä siis uusin haikein hetki.

Ehkä Saints Row 1 loppu tai joku GTA:ssa tapahtunut.

Mitään muuta surullista tai haikeaa ei tule mieleen, paitsi tämä seuraava enemmän tai vähemmän peleihin liittyen.. Tuli pidettyä taukoa WRC-pelisarjan(ja muiden rallipelien) pelaamisesta kun 2005 Märtinin kartanlukija kuoli.. Ei oikein huvittanut pelata mitään rallipelejä kun yksi parhain kartturi oli kuollut. Sama juttu Colin McRaen kuoltua.

Lasketaanko Portal 2:n loppukohtaus haikeaksi?

Täysin kustu runi Heavy Rainia. Just tällä hetkellä ei tuu mieleen mitään oikeasti haikeaa kohtaa.

MGS4, koko peli oli oikeestaan surulline, lopussa huipentu.

FFIX Vivin tarina, raukka sai tietää alkuperästään ja porukkaa alko pysähtymään.

FFX Sankarit istuu Zanarkandin raunioiden reunas nuotion ääres. Veti vähä vaisuks ja musiikki oli täydelline.

Super Mario Bros ku prinsessa on aina toises linnas.

Mun True haikein pelihetki:
Ensimmäinen pokemon läpipeluu, kaikki tehty ja halu oli kova aloittaa alusta. Ei ollut mihin laittaa tämä ensimmäinen tiimi joka oli itselleen niin mahtava. Jokaisella pokella oli oma tarina siihen aikaan, ja olihan jokainen niistä venynyt pelastuksiin tarvittaessa. Kaikki jotka joskus pelannu pokemonia osaavat varmaan asettua asemaan kun ensimmäiselle tiimille piti heittää hyvästit että voisi jälleen herätä prof.Oakin tervehdykseen.

Vielä jos saisi aloittaa pokemon pelin alusta samalla tunnuelmalla kuin lapsena niin olisihan se herkkua

Kun olet seurannut Warcraftin juonta II-III ja tajuat, että tähän se jää. Ellet halua pelata WoWia (Varmaan hyvä peli, mutta minulle warcraft on strategiapeli)

Meinasin sanoa jotain akselilta ICO/SotC/Ocarina of Timen Kokiri Forestista lähteminen, mutta vastaus on ilmiselvä: Journey viimeiset kentän tuntemattoman nettipelaajan kanssa koettuna. Ainutlaatuista, huikeaa, upeaa. Ei surullisinta, mutta haikeinta ja tunteisiin vetoavinta.