Olen pelannut elämäni aikana todella montaa fps:ää niin tietokoneella kuin pelikonsolillakin. Omistan kaikki Halot, mutta en ole ikinä pelannut mitään niistä läpi ja moninpelikään ei ole kovin kiinnostava. En vain ymmärrä, että mikä tuossa pelisarjassa on niin ihmeellistä?

Hyllyssäni lojuu Sims2 jonka ostin alennuksesta varmaan 2 vuotta sitten, avaamaton paketti.
Alennuksesta ostin myös Viper racingin, jota aikoinani pelasin ahkerasti ja samassa paketissa tuli myös alkuperäinen half-life 1. Halffaria en jaksanut tahkota kuin muutaman tunnin viikon aikana ja sitten sekin jäi shelf-wareksi.
(muistaakseni jumituin pelissä keksimättä etenemismahdollisuutta ja siihen nasahti.)

Mutta suurin häpeäni on, että käytän lähes pelissä kuin pelissä jotain koodeja, cheatteja yms ihan siekailematta. Doom2 taitaa olla ainoa läpipelaamani jossa en käyttänyt koodeja.

Fallout 3:sta en ole pelannut lähes Vaultista poispääsyä pidemmälle. Hävettää myös etten ole pelannut Oblivionin ja Morrowindin mainquesteja lävitse. Niin ja se etten vieläkään omista DA I ja II.

Edit: Niin ja Starcraft 2 kampanjaa en ole vielä läpi pelannut, vaikka niin vannoin että ennen multiplayeriin siirtymistä pelaan ensin single playerin. Toisinpa kävi.

Omistin ennen Beyond Good And Evilin pleikkarille, mutta kovin pihinä ihmisenä möin sen ja parikymmentä muuta peliä (mukaanlukien GTA Vice City) itiksen cashstoreen jotai viis vuotta sitten kai.
Onneksi tuli tuo ensimmäisenä mainittu Boksin Arcadeen.

Olen pelannut MW2 34 päivää. Jutun juttu on se, että vihaan COD pelejä. Viimeksi pelasin CODia viime syksynä.

Aika ristiriitaista vihata peliä ja pelata sitä 34 päivää.

Ainiin. En ole ikinä edes koskenutkaan Deus Exiin.
Mitäs sanotte pitäiskö pelata

Pakko sanoa, että olen aika useinkin ragequitannut eri peleissä. Eniten kuitenkin MW2:ssa, Black Opsissa sekä futispeleissä (Pro Evolution Soccerit).

FPS-peleissä sen kyllä tiedostaa, että siinä omaa kuoppaansa kaivaa, kun suuttuu. Suutut vähän, koska olet huono, vastustaja on hyvä tai lagia on vaihteeksi aivan liikaa. Tämän seurauksena peli menee vielä huonommin, suutut tämän seurauksena lisää, jonka jälkeen se menee vielä huonommin. Lopulta olet ragequittaamisen partaalla tai sitten onnistut rauhoittumaan tarpeeksi saamalla pari helppoa tappoa tai kokoamalla itsesi. Ragequittaaminen on äärimmäisen typerää ja aina se alkaa vituttamaan jälkeen päin.

Futispeleissä tapahtuu taas tätä, että tietokone saattaa ruveta huijaamaan. Johdin kerran erästä peliä 5-1, kun tietokone sai vaihteen päälle: joka ainoa flipperipallo päätyi aina vastustajan pelaajalle, pallo kimpoili miten sattuu, mutta päätyi AINA vastustajalle. Omista pelaajista tuli myös hitaita ja vastustajan vastaavista nopeita. Kun vastustaja saa hurmostilan aikaiseksi, voit jo valmiiksi heittää ohjaimen seinään. Heti kun näin vastustajan tekevän 5-6-maalin, sammutin konsolin ja menin juomaan ämpärillisen jäävettä.

Toinen yleinen tapaus on se, että saatat saada yhdessä pelissä noin 20 laukausta vastustajan maalia kohti ja pallo pyörii tolpissa, ylärimassa ja maaliviivalla, maalia ei vain tule millään. Sitten vastustaja saa sen yhden hyökkäyksen ja tekee siitä maalin. Pistää vihaksi jo tämän kirjoittaminenkin. AARRRRRGGGGHHHHH!!!

Ragequittaaminen ketuttaa ja hävettää, pitäisi opetella kontrolloimaan mieltä ja rauhoittua vaikeissa tilanteissa. Usein myös tulee huomattua itsensä nauramassa muille ragequittaajille, eikä heti muistakaan mitäs kaikkea sitä itsekin on tullut tehtyä.

E: Pari typoa pois.

Kyllästyn nopeasti koviin vaikeustasoihin. Mass effectissä kun pelasi kovimmalla niin alkoi kyllästyttää kun oli kuollut samaan kohtaan 4 kertaa sen takia että botit bugittivat ja seisoskelivat vain paikallaan.
Netissä pelatessa ärsyttää erityisesti liika porukka. Css kun pelaa 50 pelaajan deathmatchia niin sitä ei kauaa kattele. Sopiva porukka on yleensä 8-15. Vihaan eniten kaikesta pelaajien sumputusta samaan paikkaan.

Lainaus:01.07.2011 Omegarun kirjoitti:
Futispeleissä tapahtuu taas tätä, että tietokone saattaa ruveta huijaamaan. Johdin kerran erästä peliä 5-1, kun tietokone sai vaihteen päälle: joka ainoa flipperipallo päätyi aina vastustajan pelaajalle, pallo kimpoili miten sattuu, mutta päätyi AINA vastustajalle. Omista pelaajista tuli myös hitaita ja vastustajan vastaavista nopeita. Kun vastustaja saa hurmostilan aikaiseksi, voit jo valmiiksi heittää ohjaimen seinään. Heti kun näin vastustajan tekevän 5-6-maalin, sammutin konsolin ja menin juomaan ämpärillisen jäävettä.

Suomi-Ruotsi-peliltä ei näköjään pääse karkuun edes futispeleissä :]

Lainaus:01.07.2011 Sotanakki kirjoitti:
Ainiin. En ole ikinä edes koskenutkaan Deus Exiin.
Mitäs sanotte pitäiskö pelata

Demo on ilmainen ja siihen menee joku minuutti ladata...

Pelasin nappulana varmaan jokaista peliä helpoimmalla tasolla, varsinkin kauhupelejä. Muistan kun Silent Hill 2:sta pelailin very easyllä, niin varmaan jokainen vihu kaatui yhdestä ainoasta iskusta, mutta en välittänyt vaan jatkoin peliä.

Nykyään kuiteski pelaan ihan normalilla, kauhupeleissä saatan alottaa ihan vaikeallakin (Alan Wake oli ainakin pakko aloittaa vaikeimmalla että tuli kunnolla haastetta).


E: Ja lisätäämpäs vielä, että käytin paljon koodeja. Varsinkin jos joku vaikeita kohta, niin esim. kuolemattomuus piti laittaa.

Ostin ja pelasin loppu Call of duty mw reflex editionin eli sen wiille tehdyn. Peli oli niin järkyttävää shaibaa lukuunottamatta nettimoninpeliä. En suosittele ostettavaksi. Ajaisin sen yli traktorilla jos sellainen olisi.

Vaihdoin Batman: Arkham asylumin Modern warfare 2. ***** sitä katumuksen määrää. Siitä lähtien en ole koskenut enkä aiokkaan koskea yhteenkään codiin.

Toinen pienempi häpeä on että olen jättänyt monet mainiot Crpg:t välistä ja jättänyt hyllylle pölyämään.

Itsekin olin ennen pelannut kaikkia pelejä helpoimalla, mutta koodeja en käyttänyt.
Nykyään tulee kaikki pelit aloitettua normaalilla, mutta koskaan en ekaksi pelaa vaikeimalla.
Toinen häpeäni on se, että jotain p*skoja pelejä olen ostanut hintaan 50e. Esim. Crysis 2. Mutta nykyään tulee KAIKKI pelit ostettua alesta, ellei tuu sitten mitään mullistavaa.

Lainaus:05.07.2011 pikseli123 kirjoitti:
Itsekin olin ennen pelannut kaikkia pelejä helpoimalla, mutta koodeja en käyttänyt.
Nykyään tulee kaikki pelit aloitettua normaalilla, mutta koskaan en ekaksi pelaa vaikeimalla.
Toinen häpeäni on se, että jotain p*skoja pelejä olen ostanut hintaan 50e. Esim. Crysis 2. Mutta nykyään tulee KAIKKI pelit ostettua alesta, ellei tuu sitten mitään mullistavaa.

Itse allekirjoittaisin molemmat kohdat. =) Helppoa vaikeustasoa en kyllä pidä mitenkään hävettävänä, sillä pelaan pelejä vain ja ainoastaan omaksi huvikseni. Jos peli on normaalilla liian haastava, niin vaihdan helpolle. Problem solved.

Sen sijaan huonoja heräteostoksia on tehty roppakaupalla. Pahin lienee Aura 2: The Sacred Rings. Todella lupaava seikkailupeli aluksi, mutta... ei tämä vain tarjoa ollenkaan tyydyttävää kokemusta. Myös Sudden Strike 2 oli aivan uskomattoman kehno peli, ei jaksanut kauaa kiinnostaa. Siitä pulitin onneksi vain 20€, mutta kuitenkin.

Nykyään tulee maltillisesti odotettua alennusmyyntejä, enkä tee enää heräteostoksia, vaan luen arvosteluja ja kuuntelen kaverien mielipiteitä. Harvemmin on mennyt metsään. =)

Tietysti on sitten olemassa ne pelit, joista olen valmis maksamaan täyden hinnan heti ilmestyessään. Tällä hetkellä ainoastaan TES-sarja (eli tulevana Skyrim) ja Saints Row the Third ovat tähtäimessä.

Nintendo 64 ja Xbox olivat ainoat kultaiset peliajat. Tämä on luultavasti suurin ''pelihäpeäni''

Gamecuben ja Xbox 360 pelitarjonta sen sijaan ovat ollet aikalailla pettymyksiä. PC on vain omasta mielestäni lähinnä nörteille tarkoitettu pelaamiseen.

Lainaus:05.07.2011 Sukkax kirjoitti:
Nintendo 64 ja Xbox olivat ainoat kultaiset peliajat. Tämä on luultavasti suurin ''pelihäpeäni''

Gamecuben ja Xbox 360 pelitarjonta sen sijaan ovat ollet aikalailla pettymyksiä. PC on vain omasta mielestäni lähinnä nörteille tarkoitettu pelaamiseen.

Nörteillle....?

Lainaus:05.07.2011 Sotanakki kirjoitti:

Lainaus:05.07.2011 Sukkax kirjoitti:
Nintendo 64 ja Xbox olivat ainoat kultaiset peliajat. Tämä on luultavasti suurin ''pelihäpeäni''

Gamecuben ja Xbox 360 pelitarjonta sen sijaan ovat ollet aikalailla pettymyksiä. PC on vain omasta mielestäni lähinnä nörteille tarkoitettu pelaamiseen.

Nörteillle....?

http://en.wikipedia.org/wiki/Nerd

Lainaus:05.07.2011 plomo kirjoitti:

Lainaus:05.07.2011 Sotanakki kirjoitti:

Lainaus:05.07.2011 Sukkax kirjoitti:
Nintendo 64 ja Xbox olivat ainoat kultaiset peliajat. Tämä on luultavasti suurin ''pelihäpeäni''

Gamecuben ja Xbox 360 pelitarjonta sen sijaan ovat ollet aikalailla pettymyksiä. PC on vain omasta mielestäni lähinnä nörteille tarkoitettu pelaamiseen.

Nörteillle....?

http://en.wikipedia.org/wiki/Nerd

Taidat tykätä vittuilusta?

Lainaus:05.07.2011 Sukkax kirjoitti:
Nintendo 64 ja Xbox olivat ainoat kultaiset peliajat. Tämä on luultavasti suurin ''pelihäpeäni''

Gamecuben ja Xbox 360 pelitarjonta sen sijaan ovat ollet aikalailla pettymyksiä. PC on vain omasta mielestäni lähinnä nörteille tarkoitettu pelaamiseen.

Samaa mieltä korianteri. Retro-homoiluhan ei tietenkään ole mitenkään nörttiä. PC-pelurit sen sijaan, huhhuh mitä peräkammarin poikia.

Mutta siis oikeasti ois ihan kiva jos heittäisit jotain syvempää analyysiä yllä olevasta kommentista sillä henkilökohtainen mielipiteesi loukkasi itsetuntoani pc-pelaajana. Menen nyt sänkyyn ja unelmoin kuinka minusta tulee vielä jonain päivänä alfa niin kuin konsoliveljistämme.

Häpeän sitä että omistan sinisen Nintendo ds:än. Mutta en häpeä sitä että pelasin joskus Pokémon pelejä sillä. En vain ymmärrä miksi. Niiijja kyllähän tuo hävetti kun viikko sitten pelasin NHL11 ja johdin kolmannen erän alussa 6-0 ja peli päättyi kun se swedupelle pääsi rinnalle ja ohi ei siinä Pahimpia häpeitä oo mutta eipä tule mieleeni, tuskin tarvitsee mainita sitäkään häpeää kun joskus odotin innokkaasti black opsia plus ostin sen....

Oikeasti, kertokaa jos teilläkin on vastaavaa =P

Itellä tuppaa tulemaan hirveä koti-ikävä etenkin sandbox peleissä. Harvinaisia poikkeuksia lukuunottamatta tulee valittua yleensä se helpoin vaikeusaste. Borderlands vielä meni kun sai autolla jyräillä pahimmatkin vastukset (=]), mutta silti piti käydä kaupungeissa npc:ttein lähellä hieman ahdistusta lievittämässä.

Ja esimerkiksi Fallout: NV polttelisi ostaa, mutta kun sen osaa jo ennakkoon arvata että tulee jätettyä kesken juurikin tämän takia =|. Tykkään siis kovasti juurikin tuollaisista seikkailu & tutkiskelu peleistä, mutta luulisi vähintään kaverin vaativan viereen istumaa mikäli läpi meinaisin mennä (hmm... taisin juuri ratkoa oman ongelmani)

En ole pelannut juuri mitään näitä 'hyviä' pelejä kuten Ocarina of Time. En vain jostain syystä tykkää ollenkaan... Metal Gear Soliditkin kauheeta kuraa, codit (nelosta lukuunottamatta), battlefieldit ymsyms.. Ei vaan iske yhtään

Lainaus:24.09.2011 Pingis kirjoitti:
Oikeasti, kertokaa jos teilläkin on vastaavaa =P

Itellä tuppaa tulemaan hirveä koti-ikävä etenkin sandbox peleissä. Harvinaisia poikkeuksia lukuunottamatta tulee valittua yleensä se helpoin vaikeusaste. Borderlands vielä meni kun sai autolla jyräillä pahimmatkin vastukset (=]), mutta silti piti käydä kaupungeissa npc:ttein lähellä hieman ahdistusta lievittämässä.

Ja esimerkiksi Fallout: NV polttelisi ostaa, mutta kun sen osaa jo ennakkoon arvata että tulee jätettyä kesken juurikin tämän takia =|. Tykkään siis kovasti juurikin tuollaisista seikkailu & tutkiskelu peleistä, mutta luulisi vähintään kaverin vaativan viereen istumaa mikäli läpi meinaisin mennä (hmm... taisin juuri ratkoa oman ongelmani)

Tajuan täysin. Itseäni ei edes huvita pelata näitä hieman vanhempia yksinpelejä....no, yksin. Valitsen yleensä jonkin moninpelin jotta olisi hieman ihmisiä. Ja yksinpeleissä jos ei ole kaveria vieressä, pitäisi ainakin pelihahmolla olla kaveri/lemmikki vieressä.
En tykkää jos pitää aivan yksin pelimaailmassa pyöriä.


Ainiin ja mm. Oblivionissa tykkään paljon enemmän kaupungeista/ihmisistä kuin luonnosta/monstereista. Mikä on hieman epäkäytännöllistä.