Lainaus:24.09.2011 Pingis kirjoitti:
Oikeasti, kertokaa jos teilläkin on vastaavaa =P

Itellä tuppaa tulemaan hirveä koti-ikävä etenkin sandbox peleissä. Harvinaisia poikkeuksia lukuunottamatta tulee valittua yleensä se helpoin vaikeusaste. Borderlands vielä meni kun sai autolla jyräillä pahimmatkin vastukset (=]), mutta silti piti käydä kaupungeissa npc:ttein lähellä hieman ahdistusta lievittämässä.

Ja esimerkiksi Fallout: NV polttelisi ostaa, mutta kun sen osaa jo ennakkoon arvata että tulee jätettyä kesken juurikin tämän takia =|. Tykkään siis kovasti juurikin tuollaisista seikkailu & tutkiskelu peleistä, mutta luulisi vähintään kaverin vaativan viereen istumaa mikäli läpi meinaisin mennä (hmm... taisin juuri ratkoa oman ongelmani)

Itselläni oli tuollaista ''koti-ikävää'' fallout kolmosessa seikkaillessani metrotunneleissa ja raunioituneiden talojen sisällä jossa oli pimeää eikä koskaan tiennyt milloin jonkin nurkan takaa hyppää Ghoul/joku muu örvelö. new vegasissa ei sellaista niin hirveästi tullut koska se oli oikeastaan nautinto samoilla mojaven aavikolla mutta yleensä minulla olikin mukana Boone ja E-De. Kolmosessa yleensä oli dogmeat mutta yleensä jätin sen megatoniin koska en halunnut sen kuolevan

Se ei ollut kylläkään pelihäpeäni joten..

Sama juttu Omegarunilla.. Ragequit on minunkin ongelma ja aika useinkin riippuen peleistä

Suurin häpeäni pelaajaurallani sijoittuu PlayStation-aikaan. Silloin tein itseasiassa montakin nykyisin katumaani tekoa. Ensinnäkin kohtelin erittäin kaltoin PS1-pelejäni. Vanhasta tottumuksesta pidin PS1-cd:t lattialla ja pöydillä kuten SNES-kasetteja. Ne tietenkin menivät heti naarmuille ja nykyisistä PS1-peleistäni vain puolet toimii. Ja se johtaakin toiseen häpeänaiheeseen.

Ne pelit jotka lojuivat ympäri huonetta olivat tietenkin niitä joita pelasin eniten. Sinne menivät Mega Man X5, kaikki Crash-pelit, Spyro ja muita joita en muista tämän pahuksen ajatuskatkoksen takia. Hyllyssä turvallisesti oli kaikki Disney-pelit. Toki ne olivat ihan hyviä, mutta ei läheskään niin hyviä mitä SNES-aikaiset. Tähänkin siis vaikutti vanha tottumus siitä kuinka Disney-pelit olivat lähes samanveroisia kuin Super Mariot. Lisäksi olisin voinut ostaa pelejä jotka nykyisin tahtoisin omistaa.

Se myös hävettää kuinka annoin isoveljeni myydä N64-pelejäni. Olin jopa tyhmyyksissäni antamassa Ocarina of Timen hänelle, mutta kaverini vaati etten antaisi sitä ja pelistähän tulikin pitkäksi aikaa suosikkipelini. Myytyjen pelien joukossa oli mm. Banjo-Tooie.

Toki harmittaa menneisyyden virheet, mutta onneksi menetettyjä pelejä voi ostaa netistä.

Lainaus:30.09.2011 Tott kirjoitti:
Toki harmittaa menneisyyden virheet, mutta onneksi menetettyjä pelejä voi ostaa netistä.

Koitas ostaa Conker's Bad Fur Day takaisin N64:lle
Pitikin mennä myymään. No, tuli se pelattua sen verran monta kertaa läpi että sai kyllä rahoineen vastinetta.
Ensimmäisellä sivulla mainitsemistani aukoista kaksi ensimmäistä ihan kohta paikattu, Deus Exiä en taida koskaan päästä pelaamaan mutta Human Revolutionin vois kans lainata kaverilta viimeistään ens vuoden puolella. Jes.

Itellä on vajaat kolmesataa peliä ja 154 niistä on läpipelaamatta. Paria ei ole vielä edes kokeiltu. Jostain kumman syystä innostuu aina pelamaan niitä pelejä, jotka on jo pelattu läpi useampaankin kertaan. Eniten harmittaa, että en ole koskaan pelannut The Legend Of Zelda: Link To The Pastia läpi, vaikka loistava peli onkin.

Ja sitten on just näitä, että en ole kokeillutkaan joitakin loistavia pelejä, kuten Silent Hilliä ja puoliakaan Resident Evileistä. Listaa vois jatkaa loputtomiin.

En ole koskaan pelannut:

Mitään Nintendon pelejä
Final Fantasyja
EA Sportsin vuosikertaurheilupelejä
Metal Gear Solideja
Starcrafteja
Jak & Daxtereita
Splinter Cellejä
Battlefieldejä
Il2 Sturmovikia
Rainbow Sixejä
Gears of Wareja
God of Wareja
Shadow of the Colossusta
Okamia
Civilizationeita
Command & Conquereita

Lihavoitu = hävettää

Ico ja Shadow of the Colossus kuitattu, pitänee lainata kaverilta tuo uusin Deus Ex niin voi sanoa edes jotain sarjan peliä pelanneensa.

BCRich puolet Resident Evil -peleistä ei ole hyviä, ei tarvitse hävetä ettei ole niitä kaikkia pelannut

Lainaus:05.10.2011 BCRich kirjoitti:
Ja sitten on just näitä, että en ole kokeillutkaan joitakin loistavia pelejä, kuten Silent Hilliä ja puoliakaan Resident Evileistä. Listaa vois jatkaa loputtomiin.

Jos sitä survival horror-meininkiä haet niin näihin uusimpiin Resident Evileihin ei kannata edes koskea. Nelosen erehdyin ostamaan ja vitosta kokeillut kaverilla mutta eipä niillä ole enää mitään tekemistä pelisarjan kanssa. Silent Hillit sitten muuten vaan menettäneet tasonsa vuosien mittaan. Resident Evil 1, 2, 3 ja Code: Veronica X ne mitä noista suosittelisin. Silent Hilleistä sitten 1, 2, 3 ja varauksin nelososa, The Room. RE 1-3 ja SH 1-3 varsinkin suosittelen kyllä ihan kenelle tahansa kauhupeleistä vähääkään diggaavalle.