Lainaus:08.07.2011 Kultu kirjoitti:
Mutta pelissä on käsittääkseni Fallout -tyyppinen hahmonkehitys.

Ainut yhteys Falloutiin ovat perkit, mutta toisaalta niitä voitaisiin ihan yhtä hyvin kutsua vaikka talenteiksi tai feateiksi ja lopettaa vertailu siihen.

TES-sarjalle on oma alueensa, joten keskustelu Skyrimistä voidaan varmaan siirtää sinne

-

tässä aiheessa sille ei liene enää tarvetta, ainakaan ennen kuin peli ilmestyy?

Laitetaan vähän ajatuksia viime viestissäni esittämistäni kysymyksistä hyvästä, pahasta ja neutraalista.

Mielestäni avausviestissänikin mainitsemani Planescape: Torment ja Mask of the Betrayer ovat hyviä esimerkkejä peleistä, joissa moraalikysymykset ylittävät perinteisen mustavalkoisen ajattelutavan. Molempien pelien maailmassa hyvä ja paha ovat ainakin periaatteessa olemassa hyvin konkreettisesti, mutta pelihahmo joutuu usein tilanteisiin, joissa valinta hyvän ja pahan välillä ei ole itsestään selvä. Esimerkiksi ryhmäkaverin uhraaminen henkilökohtaisen voiman tai tiedon toivossa on eräs yksinkertainen mutta hyvin toimiva esimerkki tästä. Molempien pelien teksti on myös sen verran hyvin kirjoitettua, että valinnat myös tuntuvat merkityksellisiltä.

Aika harvassa pelissä kuitenkaan on yhtä monisyistä systeemiä. Neutraalit hahmot jäävät usein paitsioon, eivätkä pääse käsiksi voimakkaimpiin kykyihin. Tämä olisi ihan OK, jos neutraalin hahmon pelaamisesta olisi muuta hyötyä. Aika harvoin näin kuitenkaan on. Lisäksi pelien tarinat on aika usein räätälöity hyviä hahmoja varten, mikä tekee hyviksenä pelaamisesta jossakin määrin välttämätöntä, eikä todellista valintaa hyvän ja pahan välillä ole.

Baldur's Gate 2 on yksi esimerkki. Periaatteessa sen tarinan asetelmassa on paljon samaa kuin Tormentin ja Mask of the Betrayerin: pelihahmolta on viety jotain hyvin olennaista, joka hänen on pakko saada takaisin keinolla millä hyvänsä. BG2:n parhaat questit ovat kuitenkin usein jo lähtökohdiltaan sellaisia, ettei kunnollisia perusteita pahiksen pelaamiselle oikeastaan ole: erinäisten hahmojen ja yhteisöjen auttamista hyvin pienen palkkion toivossa. Täyspahis ei myöskään saa kokoon täyttä ryhmää, sillä neutraalitkin hahmot lähtevät pian pötkimään pakoon reputationin laskiessa riittävän alas, eikä pahoja hahmoja ole pelissä kuin muutama. Kaupungeissa vartijatkin käyvät kimppuun.

OK, valinnoilla on siis ainakin seurauksia, mikä on hyvä juttu. Huono juttu on siinä, ettei peli varsinaisesti ole tasapainossa tai houkuttele pelaajaa pahoille teille. Hyvis saa parhaat palkkiot, parhaat questit ja halutessaan kaikki parhaat hahmot ryhmäänsä, oli kyse sitten paladiini-Keldornista tai chaotic evil -Korganista. Näin ollen moraaliset kysymykset muuttuvat jossakin määrin triviaaleiksi. Periaatteessa kyseessä on siis peli, joka kannustaa tietynlaiseen pelitapaan, mutta toisaalta se antaa silti pelaajalle mahdollisuuden valita, mikä tuo pelaajan teoille tiettyä painoarvoa.

Onko muita pelejä, joissa hyvä/paha-asetelma olisi onnistuttu tekemään mielenkiintoiseksi? KotoR2 oli muistaakseni tässä suhteessa myös ihan hyvä ja tarjosi merkityksellisiä valintoja. Ykkönen taas oli turhan mustavalkoinen tarjoten "silitä kissaa / potki, tapa, raiskaa ja syö kissa" -tyylisiä valintoja. Voiman pimeän puolen houkutus ei ollut ihan niin vahva kuin se olisi voinut olla. Näissä peleissä neutraalius ei tietenkään tullut kysymykseenkään, ainakaan pitkällä aikavälillä, koska pelimaailma oli lähtökohtaisen mustavalkoinen.

The Witcher, Vampire: The Masquerade ja muut "moraalisesti harmaat" pelit ovat tietysti asia erikseen, eivätkä ne ehkä suoranaisesti liity tähän.

Haluaisin itse asiassa pelata jotain uutta seikkailupeliä.
Siis tyyliin Baldur's Gate, Fallout etc. Kukaan ei vaan tee sellaisia, kun on FPS:t

Steamia selaillessa löytyi tällainen kuin Eschalon: Book I. Googlettamalla jatkoin ja löysin Indie-studio Spiderwebin( http://www.spiderwebsoftware.com/products.html ) jolta löytyy muutama peli. Pelit voidaan varmaan luokitella "uusiksi", kun ovat muutama vuosi sitten julkaistuja?

Etenkin Spiderwebin pelejä ollaan kehuttu niiden monipuolisesta tarinasta, josta sitten päästään itse aiheeseen. Onko kenelläkään näistä kokemusta? Kuinka on valintojen ja seurausten laita? Nopealla selauksella en saanut tyydyttävää vastausta. En mielellään lähtisi sokkona ostamaan.

Noniin, täällähän on mielenkiintoinen keskustelu!

Olisi erittäin mielenkiintoista, jos nykypäivänä joku saisi tehtyä pelin jossa tosiaan olisi hyvin käsikirjoitettu tarina+pelattavuudeltaansa priima luokkaa, sekä olisi nämä moraaliset valinnat ja niiden seuraukset oikeasti näkyvissä. Sinäänsä kuulostaa vaikealta ja riskialttiilta tehtävältä pelin tekijöille, kuin myös julkaisijoille. Nykypäivänä pelaajayleisö on suurempi, kiitos konsoleiden määrän ja niiden menestyksen. Samalla myös on tekijöille ja julkaisijoille kannattavaa julkaista peli, joka tekee vaikutuksen pelattavuudeltaansa suureen yleisöön. Sehän selvästi myy enemmän. Esimerkillä CoD nykypäivänä. Tarinaahan nuissa ei ole juuri miksikään, mutta toimintaa ja mainetta sen sijaan on senkin edestä. Ihmiset jotka eivät ehkä niin juurikaan pelaamista harrasta kuin silloin tällöin, houkutus heillekkin ostaa tällainen peli on suuri. Koska juuri tällainen on loistavaa satunnais viihdettä, johon ei tarvitse sen kummemmin syventyä esim. tarinaan. Ala-ikäisetkin ja perusjannutkin ostavat mahdollisesti.

No jooh, mutta aiheeseen nyt sitten. En tosiaankaan ole itse ehkä koskaan pelannut peliä, jossa tämä hyvis/pahis moraalisysteemi toimisi täydellisesti. Eipä ainakaan nyt tule mieleen. Välillä tällaiset selkeät valinnat ja päähenkilön moraali ärsyttävät. Tarinan kannalta parhaiten toimii nämä "moraalisesti harmaat" valinnat, koska ei mikään täysin paha paskapää murhaaja hahmo kiehdo tai ole mitenkään henkilönä syvä. sama myöskin pätee Jeesus hahmoja (Ups, päästin nyt lievän uskonnollisen mielipiteen. Anteeksi). Nykypäivänä näistä valintojen mahdollisuuksista peleissä on tehty vain myyntijipoksi, tai muuten vain yritetään pelaajia kalastella. Esim. Fablet (niissähän nämä valinnat ovat aivan typeriä) ja olipa nyt jopa GTA IV:ssäkin yritetty saada pari valintaakin tarinaa vaikuttamaan. Eipä se sinäänsä vaikuttanut. Tosin GTA:ta ei mainostettu mitenkään valintojensa perusteella ja uskon vahvasti myöskin, ettei uusimmassakaan TES:ssä tule olemaan kovin syvää juonta, saatikaan merkittäviä valintoja siihen vaikuttaen OIKEASTI. Bethesdan pelit ei ole koskaan ollut kovin hyviä juoneltaansa.

Että tällaista nyt tällä kertaa möläytin.

Oleellisinta olisi olla vastaus- ja toimintavaihtoehtoja jotka sopii minun hahmolle. Mielellään myös vaihtoehtoja joissa on jotain järkeä. Jos valinnoilla on vielä jotain vaikutusta pelimaailmaan, se on kivaa bonusta.

Oblivionin eduksi yksi juttu. Jossain witcherissä yms monessa muussa joutuu katselemaan toimettomana vihollisen pitkän monologin, jonka jälkeen tämä vihollinen joko boostaa itsensä ja kutsuu apuvoimia ja/tai poistuu paikalta. TAPA SE NYT KUN VOIT!!! Tähän verrattuna oli silkkaa ekstaasia jahdata jotain vampyyrilordia Oblivionissa, hiippailee paikalle ja taikajousella hopeanuoli päästä läpi. Ei mitään pakollisen saarnan kuuntelua, ainoa lähikontakti loottaamisen merkeissä vampyyrin maatessa naama turpeessa.

Nyt kun keskustelu olisi vielä ollut vaihtoehtona, olisi valinnan vapaus ollut täydellinen.

---

Mass Effectissä oltiin jo lähellä onnistumista. Dumppaamalla pahis-vaihtoehdot mitä bioware ei koskaan osannut, päästiin mielenkiintoisille vesille. Kauhea kiire ja maailmankaikkeus uhkaa tuhoutua, jonotatko kiltisti vai runnotko kyynärpäätaktiikalla. Tämähän tietenkin vesitettiin sallimalla sama lopputulos molemmilla tavoilla. Öykkärilläkin oli silti kiva pelata, toisin kuin tyypillisellä pahalla psykopaattimurhaajalla jonka on käytännössä pakko viedä tikkarit kaikilta lapsilta pysyäkseen pahuusbonuksissa.